Ei voisi enempää olla ihminen orientoitunut elämään perjantaita keskiviikkoaamuna. Riekkuminen vaikeuttanee sopeutumista muiden ihmisten arkiseen keskiviikkoon.
Eilen todettiin Jenkyn kanssa, että "tänään eletään ku viimestä päivää ja huomenna ollaan niinku ei oltaskaan", tavoite on kai istua koko päivä kahvilla. Käydään kai marketista hakemassa pullaa läksijäisiksi.
En tiedä voiko hyväksyttyä harjoittelua enää sössiä mitenkään, mutta aina kannattaa yrittää ja koskaan ei saa antaa periksi.
Never surrender, baby! Tästä päivästä on näin etukäteen hyvä fiilis ja se on luultavasti kaunista harhaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti