"Pilvilinnojen rakentamiseen ei ole kuitenkaan aihetta."

Eilen oli se päivä, kun ruumiinlämpö oli ensimmäisen kerran alle 37 astetta. Hetken aikaa. Jaksoin pilatekseen aamulla ja tunti oli aivan huippu ja omasta mielestä meni tosi hyvin. Bellissiman kanssa käytiin katsomassa yhtä kämppää hänelle Knuutilankankaalla. Marian vanhan koiran jalat eivät kestä portaiden kävelyä ja sitä varten pitäisi löytää joko hissillinen kerrostalo tai luhtitalon ensimmäinen kerros.

Kertta kävi juomassa kupin teetä. Minä en osannut muuta kuin valittaa naurettavista pikku ongelmistani... but that's all I have... kyllä se tulee vielä sekin päivä, kun tytöt paitsi tahtoo, myös osaa pitää hauskaa.

Oltiin puhelinkaupassa Bellissiman kanssa hankkimassa minulle uutta kapulaa niin naapuri soitti, että täällä laukkoo koirat pitkin pihaa. Reetu oli avannut välioven ja ulko-oven (siinä oli jostain syystä se nipsu alhaalla niin että oven saa auki vain painamalla). Tulin kotiin niin Reetu veteli rallia pihalla. Kämpän ovi oli raollaan ja Jasmi kuikisteli kuonolla välistä niin kuin ihana pieni tottelevainen koira vain voi - ei se reppana ollut uskaltanut lähteä sieltä mihinkään. Toissapäivänä, kun olin leffassa, Reetu sotki roskiksen ympäri kämppää ja oli saanut keittiössä auki sen kaapin, jossa on siankorvat ja sen maha ei niitä kestä, niin se on nyt sitten ollut ripulitaudissa.

Mulla sitten paloi käämit kun en jaksaisi nyt hakata päätäni seinään ihan vaan huvin vuoksi. Soitin Reetun omistajalle ja sanoin, ettei tästä nyt tuu kyllä mitään. Mulla lähtee kämppä alta jos täällä asuu joku pilkullinen terroristi, joka tulee ja menee miten huvittaa, ja ei oo kiva tulla kotiin aina pelonsekaisin tuntein, että onkohan ne seinät nyt pystyssä vai ei.

Pitäisi lähteä viemään siis puolimatkaan koiraa takaisin. Valvoin viime yön Reetun ramppaamisen takia, se oli tosi levoton ja ei rauhoittunut mihinkään. Olisin tosi onnellinen jos näihin elämän pieniin vittumaisiin tilanteisiin olisi olemassa joku pim-ratkaisu.

Peruin tältä päivältä influenssarokotetutkimusaikani. Peruin Reetun kastraatioajan. Mitä jätin perumatta? Pitäisikö minun kohta olla jossakin? Maksoin opiskelijakortin, pitäisi hakea uusi lukuvuositarra, että saan VR:ltä opiskelija-alennuksen, jos nyt sitten vaikka olen menossa junalla.

Keitin eilen riisipuuroa ja se oli muchos hyvvää, vaikka kaapista kaatui vahingossa kaakaojauhepurkki lautasen päälle kun etsin kanelia, ja piti kuoria puuron päältä suklaakerros pois ennen kuin sitä pystyi syömään. Kun rauha palajaa tänne Mäntylään, aion tehä saman eli syyä puurua ja kattoa pari jaksoa Aliaksen kakkoskautta, son paras! Kyllä mulle kuitenkin jää vielä palautumisaikaa näistä elämän väsyttävistä pikku oppitunneista ennen kuin pitää taas mennä kouluun. Oon saanu alotettua pari kouluhommaa, joita oon vältellyt, niitä voisin reippaasti jatkaa kun tämä pöliä stressi lähtisi pois eikä tarvisi jotenkin olla paniikkinappula pohjassa.

Oli mulla muutama aika hyvä hetki tuossa välissä aamuyöllä, mutta horoskooppikin sen sanoo, "Pilvilinnojen rakentamiseen ei ole kuitenkaan aihetta." Eksistenssi ja preesens ovat joskus rakentamista tärkeämpiä, tällaisina hetkinä kun tuntee rakentavansa kaiken järvenjäälle, niin en minä odota yhtään mitään. Olen vain kiitollinen jokaisesta murusta kuin hyvin talviruokittu pullasorsa.

Niitä pieniä hyviä hetkiä, joiden voimalla jaksaa näitä itse rakentelemiaan rambaldimaisia kyhäelmiä, jotka kaatuvat päälle kun en oo mikään oman elämäni insinööri.