generated by sloganizer.net

sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006

Sanonko suoraan

No niin, kohta mää sanon. No nyt mää sanon. Mua on rassannu mielessä menneisyys (Mau) ehkä semmosen kolmisen viikkoa, kun yhtenä yönä istuin sen kans pyörävarastossa kun se polki Oulunsalosta (joo oli jotain ottanu) vesisateessa mun luo eikä sillä ollu kuitenkaan mitään sanottavaa. Mun oli tarkoitus sanoa sille, että painupa helevettiin siitä, että mää oon yhen toisen kanssa, mutta en mää sitten oikeen pystynyt. Sanoin kyllä, että tarkoitus ois ollut sanoa näin, mutta en nyt sitten sano. Kun mää katon sitä silmiin niin mää katon syvälle ja en tiiä onko se harhaa, mutta tahdon katsoa lisää.

Ja se on pakko selvittää, joko räjäyttämällä ihan paskaksi tai sitten kattomalla, että saako siitä enää mitään aikaseksi. Niin se vaan on. Ei tästä (elämisestä) muuten tuu hevon helevettiäkään. Oon käyny sen kanssa yökävelyllä pari kertaa ja oon jättäny kertomatta sitten yhelle toiselle (Pete), ja kertomattajättäminen on valehtelua ja melkeen pettämistä. Ei mun tarvi selitellä ettei mitään oo tapahtunu, kun minä en onneksi pysty sikailemaan (jumalauta, olisin kusessa, jos olisin vaan USKALTANUT ja joutusin ampumaan itteäni päähän ihan vaan oman moraalikonfliktin takia tai vihaisin itteäni for ever after). Mutta arvaa onko ahistanu pikkasen.

Kyllähän mää nyt itekin nään että on mua vähän vituttanut ja perustelut näille ratkaisuille löytyy monesta kirjoituksesta. En mää voi sille mitään jos joku ei mua ymmärrä, ja mää tarvin jonkun joka mua ymmärtää ja antaa mun olla oma itseni ja rakastaa mua sellaisena kuin olen.

Mutta se, että oli se vaan aika ihanaa jo se, että kävellä pimiässä metässä toisen (Mau) perässä tai jutella vaan jostakin, kun välillä tuntuu että me ollaan toistemme peilikuvia ja puhutaan samaa kieltä. Se on sellainen tuntemus, jota ei voi hinnoitella. Niin pakko se on nyt kattoa että mitä pirua siinä on. Mulle kelpaa ihan yhtä hyvin kesähäät kuin se, että pääsis koko saatanasta eroon. Aivan aidosti, mää haluan mielenrauhaa.

En mää muista kuinka paskana mää oon ollu sen takia. Sen kanssa mää oon elossa. Mää toivosin, että se olis mun kans... elossa.

Kuka helevetti tätä lukee aamulla ennen yheksää? Trackerin mukaan täällä on liikennettä. Häpiäisit.

2 kommenttia:

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä ainakin luen :) Häpeänkin vähän, pitäisi tehdä tehokkaasti töitä.

Ja toivottavasti asiasi selviävät, mahdollisimman hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin luen, ja kämppis. Olet päässyt kirjanmerkkeihin, joten siinä selitys ainakin neljälle päivittäiselle vierailulle (lasketaan että tuo toinenkin käy pari kertaa päivässä). En pidä blogia, mutta sivuillani kyllä voi vierailla silti kuolemassa tylsyyteen!