Sietäisin saada selkääni

Olen kai huono ihminen, mutta en tajua hävetä enkä katua. Kaikkeen on syy, jopa kaikkeen inhimilliseen toimintaan, joka vaikuttaa sekopäiseltä.

Kuvittelin, että pahempaakin voisi tapahtua, kuin se, että pari kertaa tapaa jonkun, turvallisen välimatkan pitäen, yrittääkseen selvittää käsittämättömiksi jääneitä välejä. Vielä kun kerroin hänelle, että minun vilpitön tarkoitukseni on olla onnellisesti elämäni prinssin ja nuoruudenrakkauteni (NO VITTU SEN PETEN) kanssa. Minä ajattelin, että sillä pääsisin eroon joistakin pinttyneistä kuvitelmista ja muistot lakkaisivat kummittelemasta päässäni. Toivoin jopa löytäväni kaikkien tietämän tunteen "mitähän helevettiä mää oon tuossakin oikein nähnyt?".

Anna anteeksi.
Minulla ei missään vaiheessa ole tarkoitus loukata yhtään ketään.
Minun rehellinen tarkoitukseni on ollut löytää onni.

Minä en voi sille mitään, että selvittämättä jäänyt vaivaa mieltäni. Ei musta ole pelaamaan. Minä selvitän tilannetta, todella, itkun kanssa ja ilman. Antaa paukkua, saatana. Tiesin jo kauan sitten että tämä on lose-lose-situation. Että ei muuta kuin leuka rintaan ja katse kohti uusia pettymyksiä.

Tärisen ja palelen.