Harmaan päivän jälkeen aistit ovat toiveikkaita vastaanottamaan pieniä nautintoja. Tämänhetkinen elämäntilanne on aika lyömätön, kun on vastuussa vain itsestään ja omasta hyvästä olostaan. Mussukalle soitin kotimatkalla. So it's just me and me then, baby.
Hiljainen koti. Syvä huokaus. Päästän koiran ulos pissalle. Ilma on rauhallinen. Rauhoittava.
Lasi valkoviiniä. Epäsuomalaiseen tapaan pastaa tähän aikaan vuorokaudesta. Jumalattoman hyvää.
Täydelliset naiset. Aikaa ihan vain itselle. Huomaan nauravani ääneen.
Ajattelen tänään saamaani ihanaa tekstiviestiä, tietenkin rakkaalta. Rakas, rakas. Minua ei koskaan epäilytä antaa rakkauttani, vaikka olen aina altavastaajana tunnustamassa sitä ensin. Se on minun tapani elää, se on vain hyväksyttävä.
Rento, hyväntuulinen (must be the wine). Olisin nyt varmasti aivan loistavaa seuraa, mutta saan pitää sen itselläni.
Täydellisyyttä. En osannut odottaa tällaista mukavuutta maanantai-iltaan. Selvisin tästä päivästä, vaikka olen ollut kuin rekan alle jäänyt raato ja väsynyt sanan fyysisimmässä merkityksessä. Voi luovuus ja hauskuus. Kyllä tästä selvitään.
Luottamus. Kaikki on hyvin. Kaikkeen varautuminen tekisi minusta jäykän ja elottoman, luotan improvisaatioon.
Jos saisin tämän olotilan talteen, pistäisin sen pulloon ja avaisin sitten kun olemme kahden, rakas. Nyt äkkiä nukkumaan, kun olo on vielä näin ihana, näkemään ihania unia, kaikki tietää kenestä. Voi rakas, minähän rakastan.
Nauran taas ääneen. Onko tämä sarja näin hauska vai onko minulla muuten vain mukavaa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti