Good Day Sunshine

Euroviisut nautittiin perinteisesti kera perheen ynnä vävypoikien. Venäjän Dima Bilan voitti koko roskan liikuttavan sekopäisten viulistin ja jäätanssijamiehen kanssa. Plagiointi on Euroviisuissa ihan ok ja "alkuperäisesittäjien" miettiminen osa hupia. Dima oli kuulemma lainannut kappaleensa alun Cat Stevensiltä (kaikki tietää kappaleen "Wild World", uu beibibeibi). Ainakin mua rupesi laulattamaan Georgian kipaleen kertsissä Maroon Fiven "Wake Up Call".

Suosikkini Armenia, Ukraina ja Norja pääsivät sentään viiden kärkeen, mutta en käsittänyt mitä valloittavaa oli Kreikan britnissä, joka koko pistelaskun ajan kamppaili Venäjän kanssa vuoden 2009 viisuisännyydestä.

Olin kuvitellut olevani larpissa eilisillan, mutta pelin alun myöhästyessä noin neljä tuntia tuli taistelukestävyyden raja vastaan ja lähdin pois ennen kuin peli edes alkoi. Kestoksi oli arvioitu 6-8 h eli laskin larppaavani ainakin aamuneljään ja olin, kuten muutkin, valmiiksi väsynyt kökittyäni koko päivän pelipaikalla propit päällä. Kysyin pelinjohtajalta etukäteen aikataulusta ja sen pitäessä olisin mielelläni pelannut tärkeää hahmoa, jota kuvittelin varapelaajana paikkaavani, mutta josta en saanutkaan paljoa pelattavaa vastaanottaessani hahmon pelipäivänä paikanpäällä suullisesti muutamassa lauseessa.

Vaikka yritän olla avoin kaikille kokemuksille, mietin jatkossa tarkemmin minkälaisten larppien kohderyhmään oikeasti kuulun. Etukäteen on vain niin vaikea tietää mitä on luvassa. Minulla pelin keskiössä on ymmärrettävä hahmo, jonka sisäiseen maailmaan pääsee tekstin kautta hyppäämään helposti.

Edellinen larppini MacNolte III oli hieno kokemus ja uskoisin, että siihen vaikutti hahmo, josta sain otteen. En tiiä kuka keksinyt, mutta joku jossain joskus määritteli hahmonkirjoittamisen ykkössäännöksi, että jokaisen pelaajan täytyy tuntea pelaavansa pelin tärkeintä hahmoa, jolla on mahdollisuus vaikuttaa pelin tapahtumiin.

Ei pointti ole se, että hahmon pitäisi olla älykäs tai filosofinen. Siinä pitää vain olla "joku juttu" mihin tarttua ja josta itse rakentaa. Hyvä on tietenkin olla perusteltuna johdonmukaisesti hahmon ydintarina, joka on tehnyt hänestä sellaisen kuin hän nyt on. Mikä on se voima, joka hahmoa ajaa eteenpäin?

Tällaisen pika-apukaavion löysin netistä. Tätä voisi ehkä soveltaa hahmonkirjoitukseen? (Kuvan saa klikkaamalla isommaksi.)


Huomenna paluu lauteille bodypumpin kanssa. Iik. En ole vielä uhrannut ajatustakaan uuden ohjelman opetteluun, mutta tässähän on yli 24 h tuntia aikaa! What would Jack Bauer do? Onneksi tälle ihanalle sunnuntaille ei ole merkitty kalenteriin yhtikäs mitään.

Muut täällä vielä köllivät. Minulle aamut ovat tehokkainta aikaa. Sunnuntaiaamuna sen ei tarvitse tarkoittaa sen suurempia, kuin Kalevan hakemista ja kahvin keittämistä ja aamupalan nauttimista takapihalla auringonpaisteesta nautiskellen.