Kirjoitan taas

Uusi blogini löytyy osoitteesta http://hannapietila.wordpress.com. Tervetuloa lukemaan, uudet ja vanhat ystävät.

Ei pysty sanoin kuvaamaan

24.11. syntyi pieni poika maailmaan.
Olen järkyttynyt siitä, että ihminen voi olla näin onnellinen.

Blogini tällaisenaan loppuu tähän. Minun elämäni, meidän elämämme, ei ole enää kaikkien saatavilla. En pidä mielekkäänä kirjoittaa blogia, jos siinä ei anna mitään itsestään, ja tästä eteenpäin kaikki mikä on minun, kuuluu meidän perheelle.

Jossain muodossa tulen kirjoittamaan vielä uuteen blogiin kun sen aika koittaa.

Minä olen m-ö-h-ö

Pitkästä aikaa "hei" vaan kaikille. Raskausviikko 41+2 menossa ja jokainen päivä on Päiväni Murmelina. Heräsin ja olen edelleen raskaana.

Toisin kuin monet huokailevat, raskauteni ei ole edelleenkään yliaikainen ennen kuin se on kestänyt yli 42 viikkoa, kukaan ei ole luvannut vauvaa käteen laskettuun aikaan mennessä, enkä erityisemmin kärsi olotilastani. Pystyn aivan mainiosti liikkumaan tai ainakin lyllertämään Jasu-koiran kanssa päiväkävelylle. En ole tuskastunut, kyllästynyt, huolestunut tai ärsyyntynyt.

Tämä kestää oman ohimenevän aikansa ja kohta alkaa uusi ajanjakso elämässä.

Mielenkiintoista on huomata, kuinka ihmiset, jotka eivät ole muuten minuun mitenkään yhteydessä, kiinnostuvat tai ainakin näyttävät kiinnostuvan h-hetken lähestyessä. En koe eläväni mitenkään dramaattista aikaa, joten minulla ei ole luovia vastauksia kysymyksiin tämänhetkisistä fiiliksistä. Eikö niitä urheilijoiltakin kysytä vasta suorituksen - ja voiton- jälkeen?

Lähimpien sukulaisten ja ystävien kanssaodotus tekee vauvasta entistä odotetumman. Kyllä se sieltä jouluksi ulos saadaan, kärsivällisyyttä, lajitoverit. Siihen asti minä nautin olostani, pitkistä kuumista suihkuista, keskipäivän hiljaisesta joutilaisuudesta ja siitä, että kerrankin on aikaa lukea.

Tottakai sosiaalisissa tilanteissa hieman huokailen, että tulisipa jo, sehän kuuluu asiaan tässä vaiheessa. Nämä ovat viimeisiä hetkiä, kun en ole äiti eikä mieheni ole isä, kun vanhempani eivät ole isovanhempia ja isovanhempani isoisovanhempia, kun siskoni ei ole täti eikä veljeni eno.

Sitten kun se tulee, niin sitä ei sinne enää takaisin saa. Minä nautin tästä pyöreästä masusta vielä kun voin. Vaikka toki ahne ja kärsimätön on jo suunnitellut milloin masu kasvaa uudelleen... ei yksi lapsi laumaa tee.

Ensilumi!

"How's that workin' for ya?"

Too much of a good thing can be wonderful. ~ Mae West
Too much of Dr Phil can be mind twisting. ~ minä

Äänikirjat ovat hieno tapa viihdyttää itseään. Langattomat kuulokkeet päässä voi touhuta ja nauttia amerikkalaisesta hömpästä ilman, että jumittaa television ääressä. Ikkunanpesun voi yhdistää aivopesuun. Dr Philin "Getting real"-workshop ja "The Ultimate Weight Solution" ovat hunajata korville, mikä aiheuttaakin sen, että tuntikausien siivoamisen jälkeen korvat tuntuvat hieman tahmaisilta. Mutta ikkunat on pesty, tadaa, aivan tuossa tuokiossa!

You have the duty and gift of living. You don't have the right to sit on the sidelines--use your life and get back into the game. ~ Dr Phil

You cannot be who and what you are unless you have a lifestyle, both internally and externally, that is designed to support that definition of self. ~ Dr Phil

The most you get is what you ask for. ~ Dr Phil

Piristy!

Yhdeksän yhdeksästä

Isä ja äiti kävivät yllättäen iltakävelyllä meidän luona, ja pyysivät lainaan jotain iloista elokuvaa, ettei surettaisi. Meidän Ronja-kisu kuoli tänään.

Surettaa.

Se oli monta päivää ollut piilossa ja ollut surkea ja raasu. Kukaan ei oikein tiedä mitä sille oli sattunut, oliko se sairas tai syönyt myrkkyä tai jäänyt auton alle. Se oli vain kuihtunut ja laihtunut eikä ollut oma röyhkeä itsensä.

Olen iloinen kumminkin siitä, että Ronja sai nukkua pois rauhassa kotonaan, eikä vain jäänyt jollekin reissulleen koskaan palaamatta. Silloin olisi jäänyt elämään turha toivo siitä, että se joskus palaisi, ja pelko siitä, että se kituisi jossakin. Maailma on liian vaarallinen paikka kissoille kuljettavaksi vapaana. Älkää lajitoverit, ihmiset, pitäkö lemmikkejänne vapaana valvomatta, ettehän.

Kissa istui ikkunalla,
kutoi pientä sukkaa.
Älä itke, tyttörukka,
itkus menee hukkaan.

Sitä on hirmu vaikeaa käsittää, että meidän Aamutuimaa ei enää ole. Ronja oli maailman ihanin ja pörröisin asia ja kun kirjoitan tätä, en voi olla itkemättä. Luopuminen on aina tosi hankalaa, vaikka olisi kuinka kasvanut aikuiseksi.

Tutkimus: Äitiys tekee älykkääksi (...sitä odotellessa...)

"Tutkimuksen mukaan äitiys parantaa naisen muistia ja oppimista. Muutosten seurauksena naisesta tulee valppaampi, kun aivokapasiteetti lisääntyy, kertoo Uusi Suomi brittilehti Daily Mailia mukaillen.

Vaikutukset kestävät tutkijoiden mukaan vuosikymmeniä ja voivat näin auttaa ehkäisemään sairauksia myöhemmin elämässä.

Virginialaisyliopiston tutkijat huomasivat eläinkokeissa äitiyden lisäävän rohkeutta, neuvokkuutta ja avaruudellista hahmottamista. Tutkija uskoo, että sama pätee myös ihmisäiteihin.

Tutkimuksen mukaan tulevan äidin aivotoiminta heikkeni raskauden aikana, mutta synnytyksen ja imettämisen aikana aivosoluja tuli lisää tiettyihin aivojen osiin. Tutkijoiden mukaan raskauden aikainen aivotoiminnan heikentyminen johtuu siitä, että tulevan äidin aivot ikään kuin jäsentyvät uudelleen äitiyttä varten."

Lähde: http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/Tutkimus+%C4itiys+tekee+%E4lykk%E4%E4ksi/109562