Hööhöhöhöö. Istun täällä koulun atk-luokassa ja hymyilen typerästi. Oon menossa viikon päästä larppaamaan ja muutenki on semmonen olo kuin parhaimmillaan. Melkeen tulee itku ku kuuntelen uuden pumpin ja combatin mussiikkeja. Kuvittelen itteni hiessä. Mulla on hirviä ikävä sinne, hikeen, jumppasalin eteen.
Into the darkness we can fly
Upon the wings of your desire
I see the light
We float upon a cloud of love
With you I just cant get enough
I see the light
Paradise - See The Light. BodyPump 64 kappale numero 4 eli selkäbiisi. Puuttuu vaan strobovalot. Kylymiä värreitä!
Opinnäytetyön ohjaaja kysyi olenko ajatellut ryhtyä opettajaksi. Olisin kuulemma hyvä terveystiedon opettaja teini-ikäisille. Ilmeisesti puhuin sen verran punastelematta luokan edessä suuseksistä ja sukupuolitaudeista. Minä en vaan tajua mitä punastelemista seksiasioissa ylipäätään on. Eletäänkö me vieläkin keskiaikaa? Suurin osa seksiä harrastaa, on harrastanut tai tulee harrastamaan. Tuo "harrastaminen" on sinänsä aika hauska juttu, se jotenkin irtaannuttaa intiimin asian bodypumpin tai larppaamisen tasoiseksi ajanvietteeksi. Mutta en ota vastuuta, en ole minä valinnut tuota sanaa suomen kieleen. Mieluummin minä tekisin rakkautta, mutta se jos mikä on anglismia.
Mutta mulla on silleen huumorintajuisempi, rennompi ja terävämpi olo kuin aikoihin. Silleen, että jos vaan jammailis eteenpäin, pitäs vähän päästä kokeileen muuvsseja. Ei enää huippaa eikä muuta. Funky beat! Come on, baby, do the conga!
perjantaina, marraskuuta 30, 2007
torstaina, marraskuuta 29, 2007
Nuoruus takaisin! (Boys are back in town)
XL5 palaa takaisin. Tai ei ihan kokonaan, uudessa kokoonpanossa on 3/5 eli nykyisen XL5-yhtyeen jäsenet ovat laulaja Mica, laulaja, kitaristi Pete ja laulaja, basisti Tontsa. Uudesta kokoonpanosta puuttuvat miksaaja Elo ja tanssija, taustalaulaja Jake. Muutama myspaceen laitettu biisi kuulostaa juuri siltä mitä pitää.
Kyllä, minulta löytyy "Pedon merkki"-levy. Jo silloin väitin koko levyn hankkimisen olevan puoliksi vitsi. Kyllä suomenkieliselle poikabändille on ollut jo pitkään ammottava aukko täytettävänä. Ai niin, olihan meillä INDX! Tai siis oliko... ei vissiin oikein ehtinyt olla...
Kohta mää soitan mun hovikampaajalle, että laitetaan tukka valkosemmaksi. Back to 90´s, baby!
Keskustelua voi jatkaa kohderyhmän foorumilla Demin sivuilla. Lainatakseni kommentin eräältä keskustelufoorumilta, "Kristian Maukosella on vissiin rahat vähissä? ". No, XL5:n "pojat" on seksikkäämpiä nyt karhean ja karvaisen miehen iässä.
Mutta entäs Jordy? (Jonka sinkkua "Dur dur d'être bébé" myytiin Ranskassa yli kaksi miljoonaa kappaletta.)
Kannattiko kysyä?
Leila K. oli vuonna 1993 Euroopan menestynein naisartisti. Mieti sitä.
Mitä 2000-luvulla on tarjottavaa?
Kyllä, minulta löytyy "Pedon merkki"-levy. Jo silloin väitin koko levyn hankkimisen olevan puoliksi vitsi. Kyllä suomenkieliselle poikabändille on ollut jo pitkään ammottava aukko täytettävänä. Ai niin, olihan meillä INDX! Tai siis oliko... ei vissiin oikein ehtinyt olla...
Kohta mää soitan mun hovikampaajalle, että laitetaan tukka valkosemmaksi. Back to 90´s, baby!
Keskustelua voi jatkaa kohderyhmän foorumilla Demin sivuilla. Lainatakseni kommentin eräältä keskustelufoorumilta, "Kristian Maukosella on vissiin rahat vähissä? ". No, XL5:n "pojat" on seksikkäämpiä nyt karhean ja karvaisen miehen iässä.
Mutta entäs Jordy? (Jonka sinkkua "Dur dur d'être bébé" myytiin Ranskassa yli kaksi miljoonaa kappaletta.)
Kannattiko kysyä?
Leila K. oli vuonna 1993 Euroopan menestynein naisartisti. Mieti sitä.
Mitä 2000-luvulla on tarjottavaa?
keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007
Twisted pleasure.
Pikakertaus koulukaverin kanssa ennen työikäisen hoitotyön opintojakson aistinelinten sairauksien osuuden tenttiä. Uusintatenttiä. Jotain aivan ihanan elämänmakuista. Varmaan jälkeenpäin oksennan ajatukselle... mutta se oli ihana imelä onnenhetki. Tentissä piti selittää mitä tarkoittaa ksantelasma ja sana ei herättänyt minussa mitään mielikuvia. Tietääkseni katarakta ja presbyopia ja hordeolum menivät oikein.
Katsoimme Tillitien emännän kanssa uuden combatin dvd:ltä läpi. Voi että mua jo himottaa päästä hillumaan. Mutta ei. Niin ei.
Lääkäri yllätti minut kertomalla, että pitkäkestoista flunssaa on liikkeellä. Poskiontelot, keuhkot, ei mitään missään. Sydäntäni kuitenkin lämmitti kun lääkäri toivotti parempaa vointia, vaikka epäilenkin hänen vain säälineen minua koska olen masennuksesta toipuva vieroitusoireinen raasu ja voihan olla, että räkätauti minut romahduttaa. Ei vaan oikiasti, oli harvinaisen läsnäoleva lääkäri. Sain ikäänkuin lohdutuspalkintona antibioottikuurin, jonka "syöminen saattaa olla plusmiinusnolla", mutta tuleepa vaihtelua ruokavalioon. Vieroitusoireissa sitä vetää mitä vain valkoisia nappeja.
Kävelin liikuntakeskukselle soittamaan jumppaohjaajia läpi tuuraajan toivossa. Näin onnistuin välttämään oman prepaidini haaskaantumista työasioissa. Oli ihanaa kälättää puhelimessa kolleegoiden kanssa. En ole kaikkia heitä edes tavannut koskaan kasvotusten. Mukavaa olla tuttavallinen. Voi että minä tykkään ihimisistä. Sain lopulta ensi sunnuntain ja ensi viikon maanantain ja keskiviikon tuntini kaupattua. Sairasloma siis jatkuu ja takamus laajenee. Haaveilen sisustavani salin takaseinän jollain armyhenkisellä kankaalla sitten kun palaan taas kehään. Oh.
Illan päätteeksi sain kiksit korvien (lillutettuani ensin Remowaxia tunnin ajan korvakäytävässä) ja nenän huuhtelusta. Suosittelen kaikille ajoittaista korvien putsausta huuhtelemalla - jos ei mene asia perille, niin saattaa olla jotain mikä tukkii tuulitunnelin. Remowax-aineen mukana tuli korvapumppu, jolla voi helposti ruutata vettä korvaan. Oli kyllä inhan hintava, n. 17 e, mutta hintansa väärti. Toinen vaihtoehto olisi käydä huuhteluttamassa korvat terveyskeskuksessa. Nenän huuhteluun tarkoitettuja "sarvikuono"-kannuja saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista noin kympillä.
Siis todella perverssillä tavalla ihanat pari päivää. Ei kai viikkotolkulla jatkunut 37,5 asteen ruumiinlämpö vielä tuhoa näin paljoa aivokudosta?
Olen jäädyttänyt ämpäreissa jäälyhtyjä. Kaksi sellaista välkehtii nyt etupihalla. Minua ilahduttaa ajatus siitä, että ne voisivat tehdä jonkun ohikulkijan päivästä hivenen kauniimman.
En ole ollut kovinkaan hyvällä tuulella näitä kahta päivää. On tullut kiroiltuakin. Olisin toivonut, että uusintatentissä olisi ollut samat kysymykset kuin ekassa tentissä, koska olisin silloin tiennyt ne kaikki. Olisin toivonut, että lääkäri olisi ihmeparantanut minut ja minun ei olisi tarvinnut rohkaistua soittamaan jumppatäteille. Olisin toivonut, että olisin saanut tänään opintorekisteriin uusia opintopisteitä. Mutta nyt ei harmita mikään, en tiedä missä vaiheessa sitten kuitenkin ymmärsin olevani aika onnellinen.
Katsoimme Tillitien emännän kanssa uuden combatin dvd:ltä läpi. Voi että mua jo himottaa päästä hillumaan. Mutta ei. Niin ei.
Lääkäri yllätti minut kertomalla, että pitkäkestoista flunssaa on liikkeellä. Poskiontelot, keuhkot, ei mitään missään. Sydäntäni kuitenkin lämmitti kun lääkäri toivotti parempaa vointia, vaikka epäilenkin hänen vain säälineen minua koska olen masennuksesta toipuva vieroitusoireinen raasu ja voihan olla, että räkätauti minut romahduttaa. Ei vaan oikiasti, oli harvinaisen läsnäoleva lääkäri. Sain ikäänkuin lohdutuspalkintona antibioottikuurin, jonka "syöminen saattaa olla plusmiinusnolla", mutta tuleepa vaihtelua ruokavalioon. Vieroitusoireissa sitä vetää mitä vain valkoisia nappeja.
Kävelin liikuntakeskukselle soittamaan jumppaohjaajia läpi tuuraajan toivossa. Näin onnistuin välttämään oman prepaidini haaskaantumista työasioissa. Oli ihanaa kälättää puhelimessa kolleegoiden kanssa. En ole kaikkia heitä edes tavannut koskaan kasvotusten. Mukavaa olla tuttavallinen. Voi että minä tykkään ihimisistä. Sain lopulta ensi sunnuntain ja ensi viikon maanantain ja keskiviikon tuntini kaupattua. Sairasloma siis jatkuu ja takamus laajenee. Haaveilen sisustavani salin takaseinän jollain armyhenkisellä kankaalla sitten kun palaan taas kehään. Oh.
Illan päätteeksi sain kiksit korvien (lillutettuani ensin Remowaxia tunnin ajan korvakäytävässä) ja nenän huuhtelusta. Suosittelen kaikille ajoittaista korvien putsausta huuhtelemalla - jos ei mene asia perille, niin saattaa olla jotain mikä tukkii tuulitunnelin. Remowax-aineen mukana tuli korvapumppu, jolla voi helposti ruutata vettä korvaan. Oli kyllä inhan hintava, n. 17 e, mutta hintansa väärti. Toinen vaihtoehto olisi käydä huuhteluttamassa korvat terveyskeskuksessa. Nenän huuhteluun tarkoitettuja "sarvikuono"-kannuja saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista noin kympillä.
Siis todella perverssillä tavalla ihanat pari päivää. Ei kai viikkotolkulla jatkunut 37,5 asteen ruumiinlämpö vielä tuhoa näin paljoa aivokudosta?
Olen jäädyttänyt ämpäreissa jäälyhtyjä. Kaksi sellaista välkehtii nyt etupihalla. Minua ilahduttaa ajatus siitä, että ne voisivat tehdä jonkun ohikulkijan päivästä hivenen kauniimman.
En ole ollut kovinkaan hyvällä tuulella näitä kahta päivää. On tullut kiroiltuakin. Olisin toivonut, että uusintatentissä olisi ollut samat kysymykset kuin ekassa tentissä, koska olisin silloin tiennyt ne kaikki. Olisin toivonut, että lääkäri olisi ihmeparantanut minut ja minun ei olisi tarvinnut rohkaistua soittamaan jumppatäteille. Olisin toivonut, että olisin saanut tänään opintorekisteriin uusia opintopisteitä. Mutta nyt ei harmita mikään, en tiedä missä vaiheessa sitten kuitenkin ymmärsin olevani aika onnellinen.
lauantaina, marraskuuta 24, 2007
Silmät kiinni ja odota. (This too shall pass.)
Joskus ei auta kuin huokaista syvään, kärsiä ja toivoa että se menee ohi. Eihän tämä nyt voi jatkoa ikuisesti, nimittäin huimaus ja se, kun päätä kääntäessä katse seuraa viiveellä. Olen ärsyyntynyt parina päivänä aika pienestä ja muutenkin on ollut muutama tunnemyrsky. Onneksi täsmää Pharmaca Fennican lupaamiin Cipralexin vieroitusoireisiin. Mutta tämä vain esimerkkinä siitä, miten vahvasti mömmöt ihmisiin voivat vaikuttaa. En lähtisi ihan ilman syytä leikkimään millään kemikaalilla. Tahtoisin kovasti olla ihan vain oma itseni. Milloin viimeksi olin?
Toivoisin kovasti, että lieviä masennustapauksia hoidettaisiin ensisijaisesti terapeuttisilla keskusteluilla ja vasta toissijaisesti mömmöillä. Tässä tulee hieman sellainen olo, kun tunteita ja reagointia voidaan kontrolloida pillereillä, että mikä on sitä normaalia ja sallittua temperamenttia. Teen kaikkeni säilyttääkseni tasapainon elämässä niin etten joutuisi enää syömään lääkkeitä (ihan yhtään mitään lääkkeitä!). Haluan olla terve sisältäpäin, niin että korjaava voima tulee minusta ja huokuaa kudosten läpi ihon pintaan asti.
Kun olen parantunut ja nämä huimaukset sun muut menevät ohi, olen varma että olen entistä enemmän kaheli - minä en pelkää! Oraisenpunaisen leimuava aura ja sellainen määrä virtaa, että teen ihan mitä vain, ihan mitä ikinä haluan. Olen niin täynnä tunnetta, että niitä ei saa mikään latistaa! Lääkkeet tekevät ihmiselle niin kuin liian kauan huoneenlämmössä seisominen kuohuviinille - kuplat häviävät ja jäljelle jää väljähtynyt litku.
Kuplia! Lisää kuplia! Se saa olla hieman kitkerää, kunhan on niitä kauniita kuplia, jotka helmeilevät ylöspäin!
Toivoisin kovasti, että lieviä masennustapauksia hoidettaisiin ensisijaisesti terapeuttisilla keskusteluilla ja vasta toissijaisesti mömmöillä. Tässä tulee hieman sellainen olo, kun tunteita ja reagointia voidaan kontrolloida pillereillä, että mikä on sitä normaalia ja sallittua temperamenttia. Teen kaikkeni säilyttääkseni tasapainon elämässä niin etten joutuisi enää syömään lääkkeitä (ihan yhtään mitään lääkkeitä!). Haluan olla terve sisältäpäin, niin että korjaava voima tulee minusta ja huokuaa kudosten läpi ihon pintaan asti.
Kun olen parantunut ja nämä huimaukset sun muut menevät ohi, olen varma että olen entistä enemmän kaheli - minä en pelkää! Oraisenpunaisen leimuava aura ja sellainen määrä virtaa, että teen ihan mitä vain, ihan mitä ikinä haluan. Olen niin täynnä tunnetta, että niitä ei saa mikään latistaa! Lääkkeet tekevät ihmiselle niin kuin liian kauan huoneenlämmössä seisominen kuohuviinille - kuplat häviävät ja jäljelle jää väljähtynyt litku.
Kuplia! Lisää kuplia! Se saa olla hieman kitkerää, kunhan on niitä kauniita kuplia, jotka helmeilevät ylöspäin!
Hoidon lopettamiseen liittyvät oireet
Hoidon lopettamiseen liittyviä oireita esiintyy yleisesti, kun lääkkeen käyttö lopetetaan, erityisesti jos se tehdään äkillisesti. Kliinisissä tutkimuksissa hoidon lopettamiseen on liittynyt haittatapahtumia noin 25 prosentilla essitalopraamia ja 15 prosentilla lumelääkettä saaneista potilaista.
Lopettamiseen liittyvien oireiden esiintyminen voi riippua monesta tekijästä, kuten hoidon kestosta ja käytetystä annoksesta sekä siitä, kuinka nopeasti annosta pienennetään. Huimaus, tuntohäiriöt (kuten parestesia ja sähköiskumaiset tuntemukset), unihäiriöt (kuten unettomuus ja voimakkaat unet), agitaatio tai ahdistuneisuus, pahoinvointi ja/tai oksentelu, vapina, sekavuus, hikoilu, päänsärky, ripuli, sydämentykytys, emotionaalinen epävakaus, ärtyisyys ja näköhäiriöt ovat yleisimmin raportoituja vaikutuksia.
Oireet ovat yleensä lieviä tai kohtalaisia, mutta saattavat joillakin potilailla olla vaikeita.
Oireet ilmenevät yleensä muutaman päivän kuluessa lääkkeen käytön lopettamisesta, mutta joissain harvoissa tapauksissa niitä on ilmennyt myös potilailla, joilta on jäänyt annos vahingossa ottamatta.
Oireet menevät yleensä ohi itsestään kahden viikon kuluessa, mutta saattavat joillain potilailla pitkittyä (2-3 kuukautta tai kauemmin). Siksi essitalopraamihoitoa lopetettaessa annosta tulisi pienentää vähitellen usean viikon tai kuukauden kuluessa potilaan tarpeen mukaan.
lauantaina, marraskuuta 17, 2007
En halua takaisin.
Miltä sokeasti tuntuisi, jos hän saisi näkönsä takaisin? Miltä kuurosta tuntuisi, jos hän saisi kuulonsa takaisin?
Okei, tajuat idean. Minusta tuntuu siltä, että olen saanut takaisin kuudennen aistini ja se aisti on seksi. STAMINA. Paitsi että nykyään huvittaa, niin tämä kuudes aisti on kuin ihoa myötäilevä lämmin aura, kokonaisvaltaisesti muiden aistien kanssa toimiva dynaaminen eliö.
Paitsi toinen ihminen lähellä, niin myös kaikki muu tuntuu paremmalta. En malta odottaa, että pääsen räkätaudista ja riehumaan jumpalle, koska se on oikeastaan toiseksi paras hikinen ja huohottava asia.
Syötyäni noita pieniä valkoisia pillereitä seitsemän kuukautta olen sitä mieltä, että se kannatti. En tiedä kuinka isoa roolia voimaantumisessa (ilmeisesti täysin suomenkieleen hyväksytty käännös sanalle empowerment, joka on mahtava sana) kemikaalinen sorkkiminen näytteli, ja kuinka paljon saan kiittää kuntoutusprojektia, puolisoani, perhettäni, ystäviäni, psykologia, opoa, opettajia, terapiakoira Jasminea ja kolmea hassua terapiagerbiiliä. Ja kuinka paljon on sitä yksinkertaista seikkaa, että ihmisellä on tapana korjata itseään itse sisältäpäin, kun sille vain antaa siihen mahdollisuuden, vähän tilaa ja valoa.
Milloin olen terve? Sehän on älytön kysymys, mutta tärkeää on tunnistaa, milloin on heikoilla ja tarvitsee apua. Minä en aio enää leikkiä Sankaritarta, en aio raahautua enkä sortua yhteenkään marttyyrin eleeseen. Oon minä aika paljon oppinut!
Tällä hetkellä elämä tuntuu paikoittain siltä, kuin etenisin jalattomana ryömien kynnenaluset mullassa, vatsapuoli vereslihalle raapiutuneena. Jälkimaku on mahanesteestä hapan ja kyynelistä suolainen. No, antakaa minun pitää halpa dramatiikkani, sehän minut pitää elossa herätessäni yksin aamuyöstä siihen että on aamuyö ja olen yksin.
(blogimerkintä la 29.7.2006)
Ja milläköhän hetkellä sitten tajusin oikeasti, että tämä peli ei vetele? Olisko ollut silloin maaliskuussa...?
Ain't going back, baby.
Hey, gorgeous! There's no need to be afraid.
Olen yhtä hullun rakastunut kuin viime vuoden toukokuussa. Ja mikä parasta, samaan upeaan urokseen. Lueskelen tuota toukokuuta ja kuuntelen seuraavien pumppi- ja combat-ohjelmien musiikkeja hymyssä suin. Onko se menestystä, että saa mitä haluaa - ja sitten NAUTTII siitä?
Okei, tajuat idean. Minusta tuntuu siltä, että olen saanut takaisin kuudennen aistini ja se aisti on seksi. STAMINA. Paitsi että nykyään huvittaa, niin tämä kuudes aisti on kuin ihoa myötäilevä lämmin aura, kokonaisvaltaisesti muiden aistien kanssa toimiva dynaaminen eliö.
Paitsi toinen ihminen lähellä, niin myös kaikki muu tuntuu paremmalta. En malta odottaa, että pääsen räkätaudista ja riehumaan jumpalle, koska se on oikeastaan toiseksi paras hikinen ja huohottava asia.
| F PSYYKENLÄÄKKEET | |||
| 2 MASENNUSLÄÄKKEET (DEPRESSIOLÄÄKKEET) | |||
| 2.3 SELEKTIIVISESTI SEROTONIININ TAKAISINOTTOA ESTÄVÄT DEPRESSIOLÄÄKKEET | |||
| 2.3.5 Sitalopraami/essitalopraami | |||
Syötyäni noita pieniä valkoisia pillereitä seitsemän kuukautta olen sitä mieltä, että se kannatti. En tiedä kuinka isoa roolia voimaantumisessa (ilmeisesti täysin suomenkieleen hyväksytty käännös sanalle empowerment, joka on mahtava sana) kemikaalinen sorkkiminen näytteli, ja kuinka paljon saan kiittää kuntoutusprojektia, puolisoani, perhettäni, ystäviäni, psykologia, opoa, opettajia, terapiakoira Jasminea ja kolmea hassua terapiagerbiiliä. Ja kuinka paljon on sitä yksinkertaista seikkaa, että ihmisellä on tapana korjata itseään itse sisältäpäin, kun sille vain antaa siihen mahdollisuuden, vähän tilaa ja valoa.
Milloin olen terve? Sehän on älytön kysymys, mutta tärkeää on tunnistaa, milloin on heikoilla ja tarvitsee apua. Minä en aio enää leikkiä Sankaritarta, en aio raahautua enkä sortua yhteenkään marttyyrin eleeseen. Oon minä aika paljon oppinut!
Tällä hetkellä elämä tuntuu paikoittain siltä, kuin etenisin jalattomana ryömien kynnenaluset mullassa, vatsapuoli vereslihalle raapiutuneena. Jälkimaku on mahanesteestä hapan ja kyynelistä suolainen. No, antakaa minun pitää halpa dramatiikkani, sehän minut pitää elossa herätessäni yksin aamuyöstä siihen että on aamuyö ja olen yksin.
(blogimerkintä la 29.7.2006)
Ja milläköhän hetkellä sitten tajusin oikeasti, että tämä peli ei vetele? Olisko ollut silloin maaliskuussa...?
Ain't going back, baby.
Hey, gorgeous! There's no need to be afraid.
Olen yhtä hullun rakastunut kuin viime vuoden toukokuussa. Ja mikä parasta, samaan upeaan urokseen. Lueskelen tuota toukokuuta ja kuuntelen seuraavien pumppi- ja combat-ohjelmien musiikkeja hymyssä suin. Onko se menestystä, että saa mitä haluaa - ja sitten NAUTTII siitä?
perjantaina, marraskuuta 16, 2007
Ring ring ring goes the telephone / The lights are on but there's no-one home
Jokaisen ihmisen täytyy itse huomata, milloin On Aika.
Niin kuin Nalle Puh-satukaseteissa,
"kun kuulet tämän äänen...
on aika kääntää sivua".
Joillakin kilisee ennemmin ja joillakin myöhemmin ja joillakin ei vaan kilise.
Nautimme tänään räkätautiimme glögiä punaviinillä ja piparkakkuja aurajuustolla. Se tekee kärsimisestä vähän siedettävämpää.
Ei saakeli, Madonnan Confessions-tourin taltiointi oli mageeta katsottavaa. Kun jättäisi tämä lunssa minut rauhaan niin pääsisi lenkille, ettei tarvitsisi sohvalla leventää leveää persettään. Ihan totta, tämä melkein tekee minut vihaiseksi, kun ei pääse tekemään mitään. Ja jos olen joskus maininnut jotain lyhyestä tukasta, niin unohtakaa se, minä olen yhtä lailla jämähtänyt kuin muutkin (ne, joita arvostelen kuuroudesta sille äänelle, joka käskee kääntämään sivua tarinan edetessä), ja pidän sitkeästi kiinni kultaisen teini-iän symbolistani. Niin kauan kuin Madonna ei vanhene, minäkin olen ikuisesti 15. Niin kauan kiihko ja vaikea rakkaus pauhaa jossain syvällä. Se oli hirveää ja ihanaa, ja tulee vieläkin uniini.
Mutta tässä vaiheessa, kun ollaan likimain ensisynnyttäjän keskimääräisessä iässä, tuoreesti naimisissa ja valmistumisen partaalla, ei auta harhailla ajatuksissaan. Kun on oppinut, että ei draamaa draaman takia, elämä voi olla helppoa ja mukavaa.
Helppo ja mukava. Toisinaan kaipaan sitä dobermannia, kaipaan nahkani lävistäviä renkaita, kaipaan tankoa jonka ympärillä kiehnätä ja olla haluttu ja tavoittamattomissa, kaipaan sitä vapaata ja villiä hulluutta. Toisinaan, hetkittäin. Mutta tarina meni eteenpäin, ja oli käännettävä sivua.
Niin kuin Nalle Puh-satukaseteissa,
"kun kuulet tämän äänen...
on aika kääntää sivua".
Joillakin kilisee ennemmin ja joillakin myöhemmin ja joillakin ei vaan kilise.
Nautimme tänään räkätautiimme glögiä punaviinillä ja piparkakkuja aurajuustolla. Se tekee kärsimisestä vähän siedettävämpää.
Ei saakeli, Madonnan Confessions-tourin taltiointi oli mageeta katsottavaa. Kun jättäisi tämä lunssa minut rauhaan niin pääsisi lenkille, ettei tarvitsisi sohvalla leventää leveää persettään. Ihan totta, tämä melkein tekee minut vihaiseksi, kun ei pääse tekemään mitään. Ja jos olen joskus maininnut jotain lyhyestä tukasta, niin unohtakaa se, minä olen yhtä lailla jämähtänyt kuin muutkin (ne, joita arvostelen kuuroudesta sille äänelle, joka käskee kääntämään sivua tarinan edetessä), ja pidän sitkeästi kiinni kultaisen teini-iän symbolistani. Niin kauan kuin Madonna ei vanhene, minäkin olen ikuisesti 15. Niin kauan kiihko ja vaikea rakkaus pauhaa jossain syvällä. Se oli hirveää ja ihanaa, ja tulee vieläkin uniini.
Mutta tässä vaiheessa, kun ollaan likimain ensisynnyttäjän keskimääräisessä iässä, tuoreesti naimisissa ja valmistumisen partaalla, ei auta harhailla ajatuksissaan. Kun on oppinut, että ei draamaa draaman takia, elämä voi olla helppoa ja mukavaa.
Helppo ja mukava. Toisinaan kaipaan sitä dobermannia, kaipaan nahkani lävistäviä renkaita, kaipaan tankoa jonka ympärillä kiehnätä ja olla haluttu ja tavoittamattomissa, kaipaan sitä vapaata ja villiä hulluutta. Toisinaan, hetkittäin. Mutta tarina meni eteenpäin, ja oli käännettävä sivua.
sunnuntaina, marraskuuta 11, 2007
Let it snow!
Ällistyttävä vaikutus kaikella tuolla ihanalla, pehmeällä, valkealla! Riemua! Joulumieli valtasi sydämen samantien. Jasminesta on ihana työntää kuononsa pissaiseen hankeen ja hetki pyörittää naamaansa siinä, tuo saastainen eläin! Jasmi ei näytä muuten yhtään valkoiselta kun sen vie tuonne tuoreeseen hankeen, pitäisi ehkä viedä hurtta pesulle.
Eilen vierailin muutaman ystäväperheen luona. Ei mennyt hetkikään hukkaan heidän kanssaan, voi rakkaat! Siinä kun elää hetken sivussa toisten elämää niin saa perspektiiviä ja huomaa, että on se elämä muillakin vähän justiinsa semmosta. Sellaista kaivattua lajitoveruutta. Kyllä me näistä selvitään. Ja halaus, ja minä välitän sinusta, voi että.
Tänään kävimme appiukon luona ja siellä oli miehen sisaruksia ja ihana vaava, joka aiheutti taas pahenemisen muutenkin kiusallisessa vauvakuumeessa. Olen vaan onnellinen kun on maissimössöä housuilla, melkeinpä ylpeästi, tämä on vauvanruokaa tämä kuivunut läntti, IHANAA! Minun puoleltani siis ei ole minkäänlaista hanttiinpanemista penikoimisen suhteen. Vaikka heti!
Ja myös miun porukoiden luona käytiin. Sisko on ihan mestari tekemään taivaallista, hämmästyttävän raikasta suklaakakkua. Äitillä on uus tukka ja se on trendikkäämpi ku minä, samperi laihempi ja nuorekkaampi. Kaheksan kilon laihutuksen päästä menen samalle kampaajalle (se on meidän yhteinen hovikampaaja) ja sanon, että NYT kuule!
Ensi viikko vaikuttaa haasteelliselta, mutta toivottavasti se on myös palkitseva. Jospa homma luistaisi kuin kunnolla jäätyneellä ladulla. Vitsit ku pääsiskin hiihtämään, mutta eihän mulla ole edes suksia. Niin, huomenna alkaa neljän viikon harjoittelupätkä Oysissä. Monta muistettavaa asiaa kaikenkaikkiaan. Ilman kalenteria en selviäisi, koska hädin tuskin pysyn muuten kärryillä siitä mikä viikonpäivä on kyseessä, enkä aina pysykään.
Ja olen koukuttanut itseni siihen facebookiin. Häpiäisin jos tajuaisin. Nökötän tästä etiäpäin koneella vain silloin kun mies on salilla, niin ei tule sellainen paska parisuhde, että toinen eli minä vaan tetsaa slayerillä joittenkin en-ees-tiiä-kenen werewolffeja ja zombieita ja vämppyyreitä. Että joo kiitos ei! Mutta on siinä facebookissa puolensa - kommunikointia, jota ei muuten tapahtuisi. Ihan oikiasti. Kyllä se helpottaakin.
Nyt äkkiä kone kiinni ennen kuin Maailman Ihanin Aviomieheni Ensimmäisestä Avioliitostani saapuu salilta ja näyttää taas siltä kuin olisin joku reppana nettiriippuvainen. Laahaan siis laiskan (viisi kiloa laihtuneen, hähää!) perseeni tuonne sohvalle telkkarin ääreen. Sunnuntaihan se kuitenki on niin eipä ruveta riehumaan. Kävin mää jo yhen pumpin vetäsemäsä tuosa.
Eilen vierailin muutaman ystäväperheen luona. Ei mennyt hetkikään hukkaan heidän kanssaan, voi rakkaat! Siinä kun elää hetken sivussa toisten elämää niin saa perspektiiviä ja huomaa, että on se elämä muillakin vähän justiinsa semmosta. Sellaista kaivattua lajitoveruutta. Kyllä me näistä selvitään. Ja halaus, ja minä välitän sinusta, voi että.
Tänään kävimme appiukon luona ja siellä oli miehen sisaruksia ja ihana vaava, joka aiheutti taas pahenemisen muutenkin kiusallisessa vauvakuumeessa. Olen vaan onnellinen kun on maissimössöä housuilla, melkeinpä ylpeästi, tämä on vauvanruokaa tämä kuivunut läntti, IHANAA! Minun puoleltani siis ei ole minkäänlaista hanttiinpanemista penikoimisen suhteen. Vaikka heti!
Ja myös miun porukoiden luona käytiin. Sisko on ihan mestari tekemään taivaallista, hämmästyttävän raikasta suklaakakkua. Äitillä on uus tukka ja se on trendikkäämpi ku minä, samperi laihempi ja nuorekkaampi. Kaheksan kilon laihutuksen päästä menen samalle kampaajalle (se on meidän yhteinen hovikampaaja) ja sanon, että NYT kuule!
Ensi viikko vaikuttaa haasteelliselta, mutta toivottavasti se on myös palkitseva. Jospa homma luistaisi kuin kunnolla jäätyneellä ladulla. Vitsit ku pääsiskin hiihtämään, mutta eihän mulla ole edes suksia. Niin, huomenna alkaa neljän viikon harjoittelupätkä Oysissä. Monta muistettavaa asiaa kaikenkaikkiaan. Ilman kalenteria en selviäisi, koska hädin tuskin pysyn muuten kärryillä siitä mikä viikonpäivä on kyseessä, enkä aina pysykään.
Ja olen koukuttanut itseni siihen facebookiin. Häpiäisin jos tajuaisin. Nökötän tästä etiäpäin koneella vain silloin kun mies on salilla, niin ei tule sellainen paska parisuhde, että toinen eli minä vaan tetsaa slayerillä joittenkin en-ees-tiiä-kenen werewolffeja ja zombieita ja vämppyyreitä. Että joo kiitos ei! Mutta on siinä facebookissa puolensa - kommunikointia, jota ei muuten tapahtuisi. Ihan oikiasti. Kyllä se helpottaakin.
Nyt äkkiä kone kiinni ennen kuin Maailman Ihanin Aviomieheni Ensimmäisestä Avioliitostani saapuu salilta ja näyttää taas siltä kuin olisin joku reppana nettiriippuvainen. Laahaan siis laiskan (viisi kiloa laihtuneen, hähää!) perseeni tuonne sohvalle telkkarin ääreen. Sunnuntaihan se kuitenki on niin eipä ruveta riehumaan. Kävin mää jo yhen pumpin vetäsemäsä tuosa.
torstaina, marraskuuta 08, 2007
Tentinjälkeinen kutina yläselässä
I should have known better. Vastasin maailmoja syleilevällä antaumuksella kysymykseen hyvästä vuorovaikutuksesta ohjaustilanteessa, mutta lääketieteen osuus pisti luun kurkkuun. Suorastaan pirullisia "selitä termi lyhyesti"-tehtäviä, eikä sitten mitään muuta. Ihan kuin minä muistaisin tämmöisiä, olen kokonaisuuksista yksityiskohtiin asioita käsittelevä ihiminen, enkä toisinpäin. (cataracta = harmaakaihi, mykiön samentuma, myopia = likitaittoisuus, likinäköisyys, valontaittovirhe jossa silmä likitaittoisuuden vuoksi näkee tarkasti vain lähelle, sugillaatio = sinelmä, pienehkö ihonalainen verenpurkauma.) Että uusinnassa nähdään.
Lääkelaskut kuitenkin taisin saada oikein, niin kuin yleensä. Johtuen räkäisen limaeritteen häiritsevästä vaikutuksesta aivotoimintaan jouduin kyllä nolon pitkään miettimään yksinkertaisia laskutoimituksia. Mutta kuitenkin.
Jos jollakin ihmeen taikakeinolla tentti menee kaikkine osioineen läpi, niin on aika poksauttaa kuohujuomat. (En kyllä tiedä miten se olisi mahdollista, koska tyhjäksi jätetyistä kohdista harvemmin palkitaan boonuspisteillä. Olisi kai pitänyt arvata.)
Räkätauti tosiaan on vaaninut jo pitempään, mutta nyt se saa ns. niska-perseotteen, kun on luvassa kolme päivää vapaata jumpalta. Elimistö tiesi, että keskiviikkona klo 20.30 combat-tunnin loppuessa saa antaa periksi ja ruveta kipiäksi. Niistämisen määrä on jotain ihan älytöntä.
Tänään on ensimmäinen päivä ilman Cipralexia, joka toinen päivä eli huomenna otan puolikkaan.
Kaikki on aika hyvin huolimatta kansallisesta surupäivästä.
Lääkelaskut kuitenkin taisin saada oikein, niin kuin yleensä. Johtuen räkäisen limaeritteen häiritsevästä vaikutuksesta aivotoimintaan jouduin kyllä nolon pitkään miettimään yksinkertaisia laskutoimituksia. Mutta kuitenkin.
Jos jollakin ihmeen taikakeinolla tentti menee kaikkine osioineen läpi, niin on aika poksauttaa kuohujuomat. (En kyllä tiedä miten se olisi mahdollista, koska tyhjäksi jätetyistä kohdista harvemmin palkitaan boonuspisteillä. Olisi kai pitänyt arvata.)
Räkätauti tosiaan on vaaninut jo pitempään, mutta nyt se saa ns. niska-perseotteen, kun on luvassa kolme päivää vapaata jumpalta. Elimistö tiesi, että keskiviikkona klo 20.30 combat-tunnin loppuessa saa antaa periksi ja ruveta kipiäksi. Niistämisen määrä on jotain ihan älytöntä.
Tänään on ensimmäinen päivä ilman Cipralexia, joka toinen päivä eli huomenna otan puolikkaan.
Kaikki on aika hyvin huolimatta kansallisesta surupäivästä.
sunnuntaina, marraskuuta 04, 2007
Zen.
Myönnän joskus kuuntelevani empaattisesti muiden kuulumisia sen takia, että voisin ajatella, että itselläni menee sentään vähän paremmin. Silloin kun itse on tyytyväinen, ei ole tarvetta moiseen halpaan egoboostiin. Nyt kun itsellä on aika mukava elämänvaihe menossa, niin toivon samaa myötätuulta kaikille muillekin.
On sellainen hyvinnukkunut olo. Nukuin räkätautia pois iltapäiväkolmeen ja olo on ihan erilainen kuin eilen aamulla. Ei harmita edes se, että iho kutisee. Eikä se, että himoonnuin syömään mummin tuomaa ihanata juustoa ja paino ei ole pariin päivään pudonnut grammaakaan. Ei vaan harmita. Kyllä kaikki järjestyy.
Cipralex-annostus on puolitettu ja viikon päästä vielä puolituskin puolitetaan. En tiedä oliko se vain korvien välistä kiinni vai onko minuun tungetuilla kemikaaleilla oikeasti niin iso vaikutus, mutta olen saanut hukassa olleen lipidoni takaisin. En ole ainakaan pariin kuukauteen kyennyt edes ajattelemaan seksiä - koko palikka on puuttunut päästäni. Eihän se tietenkään minua ole haitannut, kun en ole muistanut koko asian olemassaoloa.
Tässä kuussa tulee ennätysmäärä jumppaa, kun minut on suitsittu pitämään iso osa liikuntakeskuksen pumppitunteja. Vielä ei ole ollut kertaakaan vastenmielistä lähteä salille porukkaa komentamaan, eikä ole nytkään. Liikuntakeskuksen jumppasali on minulle niin viihtyisä ja kotoisa.
Olipas makoisaa tuo kokkaamani mössö. Wokkivihanneksia, kalakuutioita ja katkarapuja, nam. Hyvvää ja terveellistä pikaruokaa. Nyt jaksaa. Hips!
On sellainen hyvinnukkunut olo. Nukuin räkätautia pois iltapäiväkolmeen ja olo on ihan erilainen kuin eilen aamulla. Ei harmita edes se, että iho kutisee. Eikä se, että himoonnuin syömään mummin tuomaa ihanata juustoa ja paino ei ole pariin päivään pudonnut grammaakaan. Ei vaan harmita. Kyllä kaikki järjestyy.
Cipralex-annostus on puolitettu ja viikon päästä vielä puolituskin puolitetaan. En tiedä oliko se vain korvien välistä kiinni vai onko minuun tungetuilla kemikaaleilla oikeasti niin iso vaikutus, mutta olen saanut hukassa olleen lipidoni takaisin. En ole ainakaan pariin kuukauteen kyennyt edes ajattelemaan seksiä - koko palikka on puuttunut päästäni. Eihän se tietenkään minua ole haitannut, kun en ole muistanut koko asian olemassaoloa.
Tässä kuussa tulee ennätysmäärä jumppaa, kun minut on suitsittu pitämään iso osa liikuntakeskuksen pumppitunteja. Vielä ei ole ollut kertaakaan vastenmielistä lähteä salille porukkaa komentamaan, eikä ole nytkään. Liikuntakeskuksen jumppasali on minulle niin viihtyisä ja kotoisa.
Olipas makoisaa tuo kokkaamani mössö. Wokkivihanneksia, kalakuutioita ja katkarapuja, nam. Hyvvää ja terveellistä pikaruokaa. Nyt jaksaa. Hips!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
