Täällä porukoiden luona kirjoittelen ja odottelen, että lähdetään äipän kanssa bussilla keskustaan jumpalle. Ronja, maailman kaunein ja pörröisin kissa, makoilee tuossa häntä näppäimistöllä. Olisin ihan hyvin voinut pyöräilläkin - sateesta huolimatta-, mutta toisaalta huomenna saa taas polkea joka tapauksessa, joten säästelläänpä vähän. Eilen oli oikein mukavat combatit ja pumpit, vaikka missasin veljen synttärikakkukahvittelut ja en saanut koko kakkua, kun ahneet nuoret miehet olisivat härppineet kokonaan sen, mitä mummuilta oli jäänyt.
Kukahan tuurais combatin lauantaina 25.8. klo 15? Olen melkein jo kaikkia mahdollisia kysynyt. Pumppiin olen saanut tuuraajan, mutta tuparijärjestelyissä on sen verran tekemistä, että aamupäivällä pitäisi jo aloittaa ja jumpalla käyminen vie hyvää tukankähertämisaikaa.
Sain eilen pumppivideon postiin. Että sitä odotellessa. Lajitoverit ovat laittamassa balancevideoitaan postiin myös näihin aikoihin, että saamme porukalla jänskätä arviointeja.
Hei nyt meidän pitää lähteä kävelemään bussipysäkille. Bussimatkailu kunnan rajan yli käy ihan meikäläisen kesälomareissusta.
tiistaina, heinäkuuta 31, 2007
sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2007
Two with one stone
Tänään saatiin kolme kirjahyllyä tänne mummilasta (muuttavat yhteen niin molempien kamat eivät mahdu enää samaan kämppään), iskä oli aivan mahtava kun kuskasi ne yksitellen mersulla. Meidän olohuone alkaa vähitellen muodostua aivan mukavaksi.
Huomasin tuossa juuri, että edellinen jumpaton päivä oli sunnuntaina 8.7. (kun olin flunssassa ja hommasin tuuraajia usealle tunnille) ja seuraava on ensi torstaina 2.8. Tänään oli pumppi ja combatti ja on se jännä, miten se on aina vaan kivvaa. Odotan silti jo innolla uusia ohjelmia, sillä onhan noita jo paukutettu. Ja odotan myös syksyä, ehkä lisää spirittiä tulee, kun on enemmän välipäiviä. Tosin tänään jo tuntui, että tiistain combatista oli kulunut jo ikuisuus.
Jaahas, taas on mennyt valvomiseksi. Monenkohan aikaan sitä eilenkin kuukahti... Vuorokausirytmi, mitä sillä tekee kesällä? Päivät vain menevät niin nopeaan ja tuntuvat avuttoman lyhyiltä, kun herää iltapäivällä.
Ollaan päätetty pitää elokuun loppupuolella tuparit ja samalla Maailman Ihanimman synttärit. Mistäköhän saisi sellaisia venetsialais-paperilyhtyjä? Pimenevät loppukesän illat ovat aivan huumaavia! Ilma tuoksuu sanoinkuvaamattoman hyvälle.
Googlettaessani paperilyhtyjä löysin Annen 120 syytä olla onnellinen. Loistavaa. Siinä ihminen, joka on oivaltanut jotain eksistenssistä.
Syksyssä on hyvää se, että Pako aka Prison Break alkaa jenkeissä taas 17.9.. Suomessa näytettävän kakkoskauden olemme jo katsoneet silloin ku se näkyi jenkeissä, joten seuraamme tiiviisti mitä kolmoskausi tuo tullessaan.
Huomasin tuossa juuri, että edellinen jumpaton päivä oli sunnuntaina 8.7. (kun olin flunssassa ja hommasin tuuraajia usealle tunnille) ja seuraava on ensi torstaina 2.8. Tänään oli pumppi ja combatti ja on se jännä, miten se on aina vaan kivvaa. Odotan silti jo innolla uusia ohjelmia, sillä onhan noita jo paukutettu. Ja odotan myös syksyä, ehkä lisää spirittiä tulee, kun on enemmän välipäiviä. Tosin tänään jo tuntui, että tiistain combatista oli kulunut jo ikuisuus.
Jaahas, taas on mennyt valvomiseksi. Monenkohan aikaan sitä eilenkin kuukahti... Vuorokausirytmi, mitä sillä tekee kesällä? Päivät vain menevät niin nopeaan ja tuntuvat avuttoman lyhyiltä, kun herää iltapäivällä.
Ollaan päätetty pitää elokuun loppupuolella tuparit ja samalla Maailman Ihanimman synttärit. Mistäköhän saisi sellaisia venetsialais-paperilyhtyjä? Pimenevät loppukesän illat ovat aivan huumaavia! Ilma tuoksuu sanoinkuvaamattoman hyvälle.
Googlettaessani paperilyhtyjä löysin Annen 120 syytä olla onnellinen. Loistavaa. Siinä ihminen, joka on oivaltanut jotain eksistenssistä.
Syksyssä on hyvää se, että Pako aka Prison Break alkaa jenkeissä taas 17.9.. Suomessa näytettävän kakkoskauden olemme jo katsoneet silloin ku se näkyi jenkeissä, joten seuraamme tiiviisti mitä kolmoskausi tuo tullessaan.
lauantaina, heinäkuuta 28, 2007
Aivan mahdottoman ihana päivä
Tänään Touko-Poukolan kämppä tyhjeni, avaimet vietiin Top-Huoltoon ja ovi lyötiin tiks-lukkoon. Takuuvuokraa odotellessa. Yksi murhe vähemmän, jippii! Uusi asukas kuulosti puhelimessa vilpittömän kiitolliselta, kun pääsi muuttamaan ennen virallista muuttopäivää. Tiistaihan se vasta on kuun viimeinen. Mutta miksi ei olisi kiva lajitoverille, jos siitä ei itselle ole kohtuutonta vaivaa edes? Ja on se ihanaa, kun jokin asia on pois alta. On se.
Nakattiin Maailman ihanimman kanssa viisi pientä nuorisohuligaania kaupungille, sisältäen pikkuveljeni, joka ei oikeasti ole enää niin pieni mussukka, koska pääsi juuri armeijasta. Viisi pientä nuorisohuligaania takapenkillä palauttivat mieleen suloisia muistoja omasta nuoruudesta, jolloin ahtauduttiin takapenkille jonkun pojan syliin ja läksittiin hauskanpitoon. Hyvin on niistäkin ajoista selvitty hengissä tähän päivään asti huolimatta siitä huolettomasta geneettisperäisestä juomatahdista, jolla Gini Lemon kulahti automatkalla alas. Voi niitä entisajan nuoria. Ihme, että minusta on tullut näin fiksu. Pitää muistaa se sitten kun omia mukeloita kasvattaa. Vaikka ne vähän hilluis, niin niistä voi tulla vielä ihan hyviä. Mutta en minä ole koskaan mitenkään kamalan edesvastuuton ollut.
Pumpissa oli tänään vain yksi asiakas, jonka kanssa treenattiin sitten kaksistaan. Hassua, mutta ei minua haitannut. Itseenikään en osannut ottaa, kun ei ollut oma tunti, vaan tuuraus. Toivon tosissani, että sali rupeaa mainostamaan, sillä tunteja lisätään syksylle ja kalliiksi tulee pitää tällä 27 euron tuntipalkalla yksityistunteja. Tietenkin toivon, että olisin niin maanmainio, että tuntini olisivat tupaten täynnä. Eilen muuten yksi asiakas sanoi sivulauseessa "ei sussakaan mitään vikaa ole", kun olin tuuraamassa kolleegaa. Että otetaan kohteliaisuutena. Entäpä sitten "hyvin sä vedät" kun pyysin palautetta?
Polttelen juuri bodypump-lisenssivideota levylle, että saa maanantaina lähetettyä. Saapa nähä mitä sanovat siitä. Meinaan arvostaa köyhiä maallisia saavutuksiani niin paljon, että lyön värikopioidut lisenssini kehystettynä seinälle. Sitten ihailen niitä joka päivä ja paistattelen siinä ajatuksessa, että jokin asia on mennyt kerralla läpi. Inssikin meni vasta tokalla, kun olin niin hermona. Vähänkö hajotti. Jujutsussa en päässyt ekalla kerralla oranssin vyön kokeeseen, mutta ei päässyt kyllä kukaan muukaan meidän porukassa. Yo-kirjoituksista kyllä selvisin kerralla. Mutta yo-todistuksen olen jo hukannut. En tiedä onko todistuksesta myöhemmin jotain varten tilaamani virallinen kopio vielä tallessa. Mutta niin, joskus pitää vaan hakea sitä omaa juttua. Eka koulu ei ollut mun tarkoitukseni. Ja muutaman miehen on saanut sihdata, että on löytänyt oman kultajyvän, joka on tismalleen se oikia.
Maailman ihanin on siskonsa muksuja vahtimassa ja me Jassin kanssa täällä pönötetään eikä osata mennä nukkumaan ilman unikaveria. Paitsi Jasmi nukkuu jo. Se katsoi Carlito's wayn tuossa ja näkee nyt mafiaunia. Olin tietokoneella ja menossa sammuttamaan telkkaria kesken elokuvan kun ei tullut seurattua, niin Jasmin ilme kertoi "älä ny laita samperi sitä kiinni ku mää katon sitä", joten laitoin sitä vaan vähän pienemmälle... living with a dog.
Omalla uskomattomalla tavallaan tämä päivä on ollut yksi elämäni parhaista. Hymyilen vain ja tuntuu sellaiselta, että... huh huh. Käytiin syömässä porukoilla, ne on mahtavia tyyppejä ja olen niistä hurjan onnellinen. Ja ruoka oli aivan törkiän hyvvää. Pötkötin sohvalla ja katsoin Hercule Poirotin ja mutustin suffelipuffeja niin että tuli vähän huono olo. Kaiken kaikkiaan vaan hirmu mukavaa. Toivon, että olisi jo joulu, kun kämpäntyhjennyksessä mukana tuli viimein meidän posliininen joulutalo, johon laitetaan sisään kynttilä.
Mulla on nyt vähän semmoinen joulumieli sydämessä.
Nakattiin Maailman ihanimman kanssa viisi pientä nuorisohuligaania kaupungille, sisältäen pikkuveljeni, joka ei oikeasti ole enää niin pieni mussukka, koska pääsi juuri armeijasta. Viisi pientä nuorisohuligaania takapenkillä palauttivat mieleen suloisia muistoja omasta nuoruudesta, jolloin ahtauduttiin takapenkille jonkun pojan syliin ja läksittiin hauskanpitoon. Hyvin on niistäkin ajoista selvitty hengissä tähän päivään asti huolimatta siitä huolettomasta geneettisperäisestä juomatahdista, jolla Gini Lemon kulahti automatkalla alas. Voi niitä entisajan nuoria. Ihme, että minusta on tullut näin fiksu. Pitää muistaa se sitten kun omia mukeloita kasvattaa. Vaikka ne vähän hilluis, niin niistä voi tulla vielä ihan hyviä. Mutta en minä ole koskaan mitenkään kamalan edesvastuuton ollut.
Pumpissa oli tänään vain yksi asiakas, jonka kanssa treenattiin sitten kaksistaan. Hassua, mutta ei minua haitannut. Itseenikään en osannut ottaa, kun ei ollut oma tunti, vaan tuuraus. Toivon tosissani, että sali rupeaa mainostamaan, sillä tunteja lisätään syksylle ja kalliiksi tulee pitää tällä 27 euron tuntipalkalla yksityistunteja. Tietenkin toivon, että olisin niin maanmainio, että tuntini olisivat tupaten täynnä. Eilen muuten yksi asiakas sanoi sivulauseessa "ei sussakaan mitään vikaa ole", kun olin tuuraamassa kolleegaa. Että otetaan kohteliaisuutena. Entäpä sitten "hyvin sä vedät" kun pyysin palautetta?
Polttelen juuri bodypump-lisenssivideota levylle, että saa maanantaina lähetettyä. Saapa nähä mitä sanovat siitä. Meinaan arvostaa köyhiä maallisia saavutuksiani niin paljon, että lyön värikopioidut lisenssini kehystettynä seinälle. Sitten ihailen niitä joka päivä ja paistattelen siinä ajatuksessa, että jokin asia on mennyt kerralla läpi. Inssikin meni vasta tokalla, kun olin niin hermona. Vähänkö hajotti. Jujutsussa en päässyt ekalla kerralla oranssin vyön kokeeseen, mutta ei päässyt kyllä kukaan muukaan meidän porukassa. Yo-kirjoituksista kyllä selvisin kerralla. Mutta yo-todistuksen olen jo hukannut. En tiedä onko todistuksesta myöhemmin jotain varten tilaamani virallinen kopio vielä tallessa. Mutta niin, joskus pitää vaan hakea sitä omaa juttua. Eka koulu ei ollut mun tarkoitukseni. Ja muutaman miehen on saanut sihdata, että on löytänyt oman kultajyvän, joka on tismalleen se oikia.
Maailman ihanin on siskonsa muksuja vahtimassa ja me Jassin kanssa täällä pönötetään eikä osata mennä nukkumaan ilman unikaveria. Paitsi Jasmi nukkuu jo. Se katsoi Carlito's wayn tuossa ja näkee nyt mafiaunia. Olin tietokoneella ja menossa sammuttamaan telkkaria kesken elokuvan kun ei tullut seurattua, niin Jasmin ilme kertoi "älä ny laita samperi sitä kiinni ku mää katon sitä", joten laitoin sitä vaan vähän pienemmälle... living with a dog.
Omalla uskomattomalla tavallaan tämä päivä on ollut yksi elämäni parhaista. Hymyilen vain ja tuntuu sellaiselta, että... huh huh. Käytiin syömässä porukoilla, ne on mahtavia tyyppejä ja olen niistä hurjan onnellinen. Ja ruoka oli aivan törkiän hyvvää. Pötkötin sohvalla ja katsoin Hercule Poirotin ja mutustin suffelipuffeja niin että tuli vähän huono olo. Kaiken kaikkiaan vaan hirmu mukavaa. Toivon, että olisi jo joulu, kun kämpäntyhjennyksessä mukana tuli viimein meidän posliininen joulutalo, johon laitetaan sisään kynttilä.
Mulla on nyt vähän semmoinen joulumieli sydämessä.
perjantaina, heinäkuuta 27, 2007
Uusi Les Mills-foorumi avattu
Edellinen ylläpitäjä päätti sulkea foorumin, mutta äkkiäkös uusi laitettiin pystyyn. Tervetuloa! http://p1.foorumi.info/lesmills/ Laitetaan uusi foorumi nopsakasti taas pyörimään! Sana kiertämään ja juttu kulkemaan.
torstaina, heinäkuuta 26, 2007
Nöf nöf nöf nöf nöf skviik
Kävin tuossa maanantaina Oulunsalon terveyskeskuksessa lääkärillä jutskaamassa, kun siirryn nyt Oulunsalon kunnan palveluiden piiriin. Lääkäritäti oli aivan mahtava. Jatkan Cipralexia samalla annostuksella eli hoitotasolla kuten tapana on sanoa. Kolme kuukautta. Sitten kuukauden aikana lopetellaan, jos kaikki menee hyvin. Kontrolli kerran kuukaudessa ja varaan lisäksi ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka kanssa voin käydä avautumassa edelleen elämääni vaivaavasta säröisestä isä-suhteesta, mikä lienee tyypillistä esikoistyttärelle, mene ja tiedä. Olisi se hyvä kun ei tarvitsisi 25-vuotiaan ihmisen enää hävetä isänsä tekoja. Ja se on nimenomaan minun korvien välissä, koska veljeäni ei tempaukset kiinnosta eikä haittaa.
Täällä näyttäisi kesäaikana toimivan aivan simppahyvin nuo terveyskeskuspalvelut. Maailman ihanin pääsi hoitajalta tänään suoraan lääkärille ja sieltä heti verikokeisiin ja sai sairaslomaa tämän viikon loppuun asti. Yllättävän reippaasti tuo silti pisti säleiksi Kaakkurissa ex-kämppiksen kissankuseman ex-sohvan, joka oli liian sökö, että sitä olisi kukaan ottanut vastaan. Itse olisin samassa taudissa vain inisemässä sohvan pohjalla lisää juustonaksuja ja suffelipuffseja vai mitä ne on. Niitä sekaisin ja Pepsi Maxilla alas. Voi minua pientä.
Mutta siis en ole siinä kunnossa niin en inise siellä sohvassa. Aivan älyttömän mukavaa lähteä Kempeleeseen vetämään pumppia vielä illalla, vaikka johan tässä on vedetty pumppia sellaiset yliannostukset, että luulisi jo kyllästyttävän, mutta ei! Jos jaksaisi niin voisi vaihdella muutaman kappaleen edellisestä ohjelmasta, jos vielä muistan että mitenkä ne meni.
Siivottiin tosiaan Kaakkurissa ja todettiin, että vielä yhden reissun se ainakin vaatii. Jääkaappi pitää vielä pestä ja olohuone imuroida ja jotain romua viedä pois.
Ei kai tuo Maailman ihanin vielä ole toinen jalka haudassa kun se tuolla niin iloisesti laulelee Putte-possun nimipäivää.
Laitettiin Serla-jättiorava gerbiileiden terraarion viereen ja naurettiin kun kolme nököhammasta nousi takajaloilleen ihmettelemään näköpiiriin ilmestynyttä Gerbiilien Jumalaa. Koirasta on myös paljon hupia. Se on niin lojaali, tuossa se murjottaa jalkojeni juuressa, niin kuin yleensä. Suosittelen kaikille elämäänsä kyllästyneille jonkinlaisen elikon hankkimista, sillä ne opettavat paljon siitä mikä on oleellista ja mikä ei. Jasmin mielestä oleellista on massun rapsutus, herkut ja päiväunet. Gerbiilien mielestä oleellista on puuhailu, syöminen, puuhailu, nukkuminen ja puuhailu. Se on ihan älytöntä miten tehokkaita ne ovat työssään silputessaan kananmunakoteloita, vessapaperirullia, pizzalaatikoita... kenties hyödytöntä globaalien ongelmien ratkaisun kannalta, mutta noiden elikoiden mielenterveys on taatusti parempi kuin monella homo sapiensilla. Noilla elikoilla on tarkoitus: jyrsiä kunnes koittaa taas aika mennä nukkumaan.
Yllättävä naisellisuuden puuska, lakkasin kynnet ja vieläpä oikein niin kuin ranskalaisen manikyyrin tapaan. Onneksi sattui löytymään riittävän juoksevaa kynsilakkaa vielä tuolta vanhojen jämisköjen joukosta. Parasta on tietenkin kynsilakan kuivumisen aikana huokailtava "en mää voi kun mun kynsilakka kuivuu" vastauksena melkeinpä mihin tahansa.
Täällä näyttäisi kesäaikana toimivan aivan simppahyvin nuo terveyskeskuspalvelut. Maailman ihanin pääsi hoitajalta tänään suoraan lääkärille ja sieltä heti verikokeisiin ja sai sairaslomaa tämän viikon loppuun asti. Yllättävän reippaasti tuo silti pisti säleiksi Kaakkurissa ex-kämppiksen kissankuseman ex-sohvan, joka oli liian sökö, että sitä olisi kukaan ottanut vastaan. Itse olisin samassa taudissa vain inisemässä sohvan pohjalla lisää juustonaksuja ja suffelipuffseja vai mitä ne on. Niitä sekaisin ja Pepsi Maxilla alas. Voi minua pientä.
Mutta siis en ole siinä kunnossa niin en inise siellä sohvassa. Aivan älyttömän mukavaa lähteä Kempeleeseen vetämään pumppia vielä illalla, vaikka johan tässä on vedetty pumppia sellaiset yliannostukset, että luulisi jo kyllästyttävän, mutta ei! Jos jaksaisi niin voisi vaihdella muutaman kappaleen edellisestä ohjelmasta, jos vielä muistan että mitenkä ne meni.
Siivottiin tosiaan Kaakkurissa ja todettiin, että vielä yhden reissun se ainakin vaatii. Jääkaappi pitää vielä pestä ja olohuone imuroida ja jotain romua viedä pois.
Ei kai tuo Maailman ihanin vielä ole toinen jalka haudassa kun se tuolla niin iloisesti laulelee Putte-possun nimipäivää.
Laitettiin Serla-jättiorava gerbiileiden terraarion viereen ja naurettiin kun kolme nököhammasta nousi takajaloilleen ihmettelemään näköpiiriin ilmestynyttä Gerbiilien Jumalaa. Koirasta on myös paljon hupia. Se on niin lojaali, tuossa se murjottaa jalkojeni juuressa, niin kuin yleensä. Suosittelen kaikille elämäänsä kyllästyneille jonkinlaisen elikon hankkimista, sillä ne opettavat paljon siitä mikä on oleellista ja mikä ei. Jasmin mielestä oleellista on massun rapsutus, herkut ja päiväunet. Gerbiilien mielestä oleellista on puuhailu, syöminen, puuhailu, nukkuminen ja puuhailu. Se on ihan älytöntä miten tehokkaita ne ovat työssään silputessaan kananmunakoteloita, vessapaperirullia, pizzalaatikoita... kenties hyödytöntä globaalien ongelmien ratkaisun kannalta, mutta noiden elikoiden mielenterveys on taatusti parempi kuin monella homo sapiensilla. Noilla elikoilla on tarkoitus: jyrsiä kunnes koittaa taas aika mennä nukkumaan.
Yllättävä naisellisuuden puuska, lakkasin kynnet ja vieläpä oikein niin kuin ranskalaisen manikyyrin tapaan. Onneksi sattui löytymään riittävän juoksevaa kynsilakkaa vielä tuolta vanhojen jämisköjen joukosta. Parasta on tietenkin kynsilakan kuivumisen aikana huokailtava "en mää voi kun mun kynsilakka kuivuu" vastauksena melkeinpä mihin tahansa.
keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007
Ittekseen ilmatteeksi!
Jopa oli avautuva kokemus valita C.S.I. New Yorkin sijaan pyöräilylenkki sessun kanssa. Jasmi on ollut jonkun aikaa herkkähaukkuinen ja huonolla tuulella, joten ajattelin juoksuttaa sen väsyksiin, josko se siitä. Ja kyllä se siitä. Kiersimme Papinjärven vierestä lentokentän aidan ja sen takaa kylänpuolta takaisin. Tunti meni. Näimme kissoja, usvaa niityllä, peltoja ja monia tuoksuja. Kuuntelin yllättävän hyvää YleX:n Kitarama-ohjelmaa. Sai tuulettua. Ja tuli vähän lämminkin, vaikka ihan kevyesti oli tarkoitus mennä, kun olin jo aamupäivällä käynyt pumpin vetämässä. Mutta ihanaa oli - ja ihan ilmaista. Menkööt muut kärsimään lämpöhalvauksesta etelän maille, kaatamaan kaljat festareilla omille kengillä tai oksentamaan huvipuistopäivän päätteeksi. Meillä persaukisilla on nämä pyöräilylenkit, ja usva niityllä.
Pähkäilen musiikkeja ja liikkeitä syksympänä alkavalle RPV- eli reisi-pakara-vatsa-jumpalle. Aika hassua miten nuo jumppajutut ovat tulleet jäädäkseen. Ajeleskelin pumpin jälkeen nissanilla kotiopäin ja jauhoin taas-kerran-viimeisillä-rahoilla automaatista ostettua protskupatukkaa. Ajattelin, että hemmetti, onpa hienoa, että tämä on mun elämää.
Ohjaaminen on antanut harrastukseen uutta pontta, jatkuvaa kehittymisen ja oppimisen haastetta. Se sopii hyvin maailmankatsomukseeni, joka suuntautuu koko ajan itsestä ulospäin - ei vain kaikkea minulle, vaan mitä minä voin antaa muille. En ehkä loppujen lopuksi ole kuitenkaan tarpeeksi narsistinen keskittymään vain omaan treeniin ja omiin tuloksiin - haluan, että liikuntakokemus olisi asiakkaille motivoiva ja hauska. Siinä sivussa tulee itse kuntoiltua, mutta ajatus päässäni kun katson asiakkaita... "onhan teillä kivaa?" Kukaan ei treenaa, jos se ei ole kivaa. Jos se ei palkitse, jos siitä ei tule hyvä olo. Olen ihan samperin epävarma itsestäni ohjaajana. Joka tunnin jälkeen mietin, oliko tunti hyvä, miten voisin oikeasti olla parempi... vaikka "sehän on vaan jumppaa" niin otan sen pirun tosissani!
Olen saanut tarpeekseni päärynäesanssista 90-luvun loppupuolen baaricyberlarpeissa. En kykene vieläkään juomaan päärynämehua. Mehukatti-päärynä... ei enää... koskaan... mutta oikeat päärynät ihan päärynöinä ovat mainioita ja mehukkaita. Yritän palauttaa terveellisempää ruokavaliota jonkinlaisen ihmeellisen notkahduksen jälkeen. Niin että tänään kaksi päärynää.
Maailman ihanin on kipeänä eikä huomennakaan vielä mene töihin, kolme päivää ollut jo saikulla. Olen koittanut sitä hoitaa. Tein mustikkapiirakkaa eilen, ja pastakastiketta, ja kohta jos ei tule rahaa niin vähän vaikeaksi menee. Tänään syötiin viimeiset ranskalaiset ja kalapuikot pakasteesta. Sitten kun tulee rahaa... ne menevät suoraan laskuihin. Jos jotain jää, mennään syömään kyllä ihan takuulla ulos, pitkään ja hartaasti ja hyvin. Ja haen rekallisen Gainomaxia Kärkkäiseltä. Ja varaan sen kampaaja-ajan, ja kosmetologiajan ripsien ja kulmien värjäykseen. Ja varaan ajan tutulle, joka lupasi hieroa kohtuuhinnalla.
En itsekään ole ihan täydessä vedossa. Nukkumiseen menee ihan simona aikaa. Varmaan olisin sairaslomalla itsekin, jos olisi normaalieloa eikä lomailua. Kyllä sitä nyt yhden jumpan päivässä jaksaa käydä vetämässä, kun sitten kaiken muun ajan syö tai nukkuu. No, tänään kyllä leikkasin nurmikon. Siinä tuli hiki. Ja hikoilen etenkin jumpalla kuin sika ja pinkit jumppakamppeet olivat niin läpimärät, että olisi pitänyt olla kamera, jolla ikuistaa tuo aineenvaihdunnallinen tosiasia. Sweat, baby, sweat, mitä se haittaa, en mää hikiä pelekää! Huomenna lissää! Lisempää!
Pähkäilen musiikkeja ja liikkeitä syksympänä alkavalle RPV- eli reisi-pakara-vatsa-jumpalle. Aika hassua miten nuo jumppajutut ovat tulleet jäädäkseen. Ajeleskelin pumpin jälkeen nissanilla kotiopäin ja jauhoin taas-kerran-viimeisillä-rahoilla automaatista ostettua protskupatukkaa. Ajattelin, että hemmetti, onpa hienoa, että tämä on mun elämää.
Ohjaaminen on antanut harrastukseen uutta pontta, jatkuvaa kehittymisen ja oppimisen haastetta. Se sopii hyvin maailmankatsomukseeni, joka suuntautuu koko ajan itsestä ulospäin - ei vain kaikkea minulle, vaan mitä minä voin antaa muille. En ehkä loppujen lopuksi ole kuitenkaan tarpeeksi narsistinen keskittymään vain omaan treeniin ja omiin tuloksiin - haluan, että liikuntakokemus olisi asiakkaille motivoiva ja hauska. Siinä sivussa tulee itse kuntoiltua, mutta ajatus päässäni kun katson asiakkaita... "onhan teillä kivaa?" Kukaan ei treenaa, jos se ei ole kivaa. Jos se ei palkitse, jos siitä ei tule hyvä olo. Olen ihan samperin epävarma itsestäni ohjaajana. Joka tunnin jälkeen mietin, oliko tunti hyvä, miten voisin oikeasti olla parempi... vaikka "sehän on vaan jumppaa" niin otan sen pirun tosissani!
Olen saanut tarpeekseni päärynäesanssista 90-luvun loppupuolen baaricyberlarpeissa. En kykene vieläkään juomaan päärynämehua. Mehukatti-päärynä... ei enää... koskaan... mutta oikeat päärynät ihan päärynöinä ovat mainioita ja mehukkaita. Yritän palauttaa terveellisempää ruokavaliota jonkinlaisen ihmeellisen notkahduksen jälkeen. Niin että tänään kaksi päärynää.
Maailman ihanin on kipeänä eikä huomennakaan vielä mene töihin, kolme päivää ollut jo saikulla. Olen koittanut sitä hoitaa. Tein mustikkapiirakkaa eilen, ja pastakastiketta, ja kohta jos ei tule rahaa niin vähän vaikeaksi menee. Tänään syötiin viimeiset ranskalaiset ja kalapuikot pakasteesta. Sitten kun tulee rahaa... ne menevät suoraan laskuihin. Jos jotain jää, mennään syömään kyllä ihan takuulla ulos, pitkään ja hartaasti ja hyvin. Ja haen rekallisen Gainomaxia Kärkkäiseltä. Ja varaan sen kampaaja-ajan, ja kosmetologiajan ripsien ja kulmien värjäykseen. Ja varaan ajan tutulle, joka lupasi hieroa kohtuuhinnalla.
En itsekään ole ihan täydessä vedossa. Nukkumiseen menee ihan simona aikaa. Varmaan olisin sairaslomalla itsekin, jos olisi normaalieloa eikä lomailua. Kyllä sitä nyt yhden jumpan päivässä jaksaa käydä vetämässä, kun sitten kaiken muun ajan syö tai nukkuu. No, tänään kyllä leikkasin nurmikon. Siinä tuli hiki. Ja hikoilen etenkin jumpalla kuin sika ja pinkit jumppakamppeet olivat niin läpimärät, että olisi pitänyt olla kamera, jolla ikuistaa tuo aineenvaihdunnallinen tosiasia. Sweat, baby, sweat, mitä se haittaa, en mää hikiä pelekää! Huomenna lissää! Lisempää!
sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2007
Operation Cat Sitter
Iltapäivää.
Tehtävänne olette saaneet aiemmin puhelimitse. Ensimmäisen "käyntinne" voitte ajoittaa lauantaipäivään.
Huolehtikaa myös silityksistä.
Lanko
Toisella puolella viestiä ikään kuin off-game-tietona: Tämä viesti tuhoutuu automaattisesti 30 vuodessa.
Kävin Teknopalatsilla vetämässä kesäisen kello kahden pumpin ja koska olen sortuvainen sanomaan "kyllä" epätoivoisille ruikuttaville miehille, sanoin niin myös Ozin omistajalle, joka pyysi minua tuuraamaan tänään pumpin Oziin klo 17.
Nyt istun täällä siskon ja lankomiehen tyhjässä, tai siis ainoastaan kissan asuttamassa, kaksiossa. Nautiskelen hieman hellevaurioista jogurttia ja haisen luultavasti niin pahalle, että kissa pysyy etäällä ja mission suorittaminen vaikeutuu tästä huomattavasti. En anna sen hämätä.
Koska olen laiska, en jaksa käydä suihkussa joka välissä, vaan kuivatan hien paljaalle iholle ja laitan vain kuivan paidan päälle. Eikö olekin vastenmielistä?
Maailman ihanin on napannut jostain flunssan ja makaa luultavasti tällä hetkellä sohvalla. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että olen päävastuussa Kaakkurin kämpän lopullisesta tyhjennyksestä ja siivouksesta. En anna sen kuitenkaan hämätä. Eräs missioni on myös hankkia ruokaa jälleen kerran jostain kaivetuilla hiluilla (kuuluisat "viimeiset rahat") ja muovipussillisella tyhjiä Pepsi Max-pulloja.
Siivoan kissan hiekkalaatikon ja otan puolen tunnin nokoset ennen desavuumaista bodypump-uusintaa. Olotila on raukea ja huoleton. Ehkä siksikin, että liian harvoin loistavia uutisia kertova puhelimeni on noin 20 kilometrin päässä Oulunsalossa. Vahingossa jäi ja hyvä niin. Kyllä sunnuntai on aina sunnuntai.
Tehtävänne olette saaneet aiemmin puhelimitse. Ensimmäisen "käyntinne" voitte ajoittaa lauantaipäivään.
Huolehtikaa myös silityksistä.
Lanko
Toisella puolella viestiä ikään kuin off-game-tietona: Tämä viesti tuhoutuu automaattisesti 30 vuodessa.
Kävin Teknopalatsilla vetämässä kesäisen kello kahden pumpin ja koska olen sortuvainen sanomaan "kyllä" epätoivoisille ruikuttaville miehille, sanoin niin myös Ozin omistajalle, joka pyysi minua tuuraamaan tänään pumpin Oziin klo 17.
Nyt istun täällä siskon ja lankomiehen tyhjässä, tai siis ainoastaan kissan asuttamassa, kaksiossa. Nautiskelen hieman hellevaurioista jogurttia ja haisen luultavasti niin pahalle, että kissa pysyy etäällä ja mission suorittaminen vaikeutuu tästä huomattavasti. En anna sen hämätä.
Koska olen laiska, en jaksa käydä suihkussa joka välissä, vaan kuivatan hien paljaalle iholle ja laitan vain kuivan paidan päälle. Eikö olekin vastenmielistä?
Maailman ihanin on napannut jostain flunssan ja makaa luultavasti tällä hetkellä sohvalla. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että olen päävastuussa Kaakkurin kämpän lopullisesta tyhjennyksestä ja siivouksesta. En anna sen kuitenkaan hämätä. Eräs missioni on myös hankkia ruokaa jälleen kerran jostain kaivetuilla hiluilla (kuuluisat "viimeiset rahat") ja muovipussillisella tyhjiä Pepsi Max-pulloja.
Siivoan kissan hiekkalaatikon ja otan puolen tunnin nokoset ennen desavuumaista bodypump-uusintaa. Olotila on raukea ja huoleton. Ehkä siksikin, että liian harvoin loistavia uutisia kertova puhelimeni on noin 20 kilometrin päässä Oulunsalossa. Vahingossa jäi ja hyvä niin. Kyllä sunnuntai on aina sunnuntai.
lauantaina, heinäkuuta 21, 2007
Hyvää nimipäivää!
HYVÄÄ NIMIPÄIVÄÄ HANNA, HANNE, HANNELE, JENNA, JENNI, JOANNA, JOHANNA JA JONNA!
No paremmaksihan tämä menee koko ajan.
Ajatusten aamiaisen tilaajana minua muistettiin automaattisesti Positiivarit.fi:stä.
Aurinko paistaa eikä ole edes pilviä edessä
Eilen oli aivan mahtava päivä. Yksi suosikeistani pitkään aikaan. Makoilin Jasmi-koiran kanssa pihalla ja tein ristikkoa, kävimme pyöräilemässä ja katsomassa heppoja, illalla haettiin pizzaa (jesh, sitä on puolet jääkaapissa vielä!) ja Jasmi oli maailman paras koira ja hymyili leveää koiran hymyä ja heilutti häntää ja juoksi nätisti pyörän vierellä ilman remmiä ja katottiin vielä Hercule Poirottia, mikä oli pitkästä aikaa aivan huippua. Ja vielä kun Maailman ihanin tuli iltavuorosta, saunottiin ja katsottiin aivan pöhlö hömppä Muuttohaluton poikamies eli Failure to launch ja oli vaan mukavaa ja rentoa.
Jotenkin oletin tämän päivän alkavan aivan yhtä loistavasti, mutta jostain syystä heti aamusta lävähtää esiin kaikkea turhanpäiväistä. En olisi jaksanut kuunnella yhtään enempää hitaasti puhuvaa setääni, joka paitsi soitti toivottaakseen hyvää nimipäivää, myös avautuakseen jostain, minkä kieltäydyin kuuntelemasta. Olen aika kyllästynyt kuuntelemaan noita puheluita ja miettimään, onko hän oikeasti vain sairas tai väsynyt, vai onko hän päissään.
Sitten tuli viesti, että eräs on kolhinut päänsä ja saanut aivotärähdyksen pienessä autokolarissa kiven kanssa. Surkea juttu, etenkin kun olin toivonut näkeväni sankarittaren pumppitunnilla tänään, mutta tarjous on edelleen voimassa.
Tietenkin ekana ennen detaljeja tuli mieleen, että kyseessä olisi pyöräilyäksidentti. Siinä ei voi kuin syyttää itseään, jos ei ole kypärää päässä. Olen itsekin kerran vuosia sitten kyntänyt asfalttia naama verillä, kun "pitääpä korjauttaa tuo tässä kohtapuoliin"-etulokari irtosi ja jäi eturenkaan väliin. Sen kerran jälkeen hankin kypärän - ja en ole kaatunut sen koommin, tietenkään. Niin että käyttäkää hyvät ihmiset pyöräilykypärää! Ja sama homma rullaluistelijoilla... ihan hirvittää kun tulee paljaspäisiä ukkoja ja akkoja vastaan sauvat viuhtoen aivan tolkutonta vauhtia. Vaikka itse olisikin virtuoosi niin koskaan ei tiedä kanssakulkijoista.
Muuten, kun houkuttelen tuttavia sun muita jumpalle, en itse saa siitä ihan mitään muuta kuin sen ilon, jos ihminen innostuu liikkumisesta ja saa siitä paremman kunnon ja itsetunnon ja huomaa pystyvänsä ja jaksavansa ja osaavansa. Olette lähimmäiset ihan vastuussa itse itsellenne siitä, jos haluatte kokeilla jotain uutta, hieman testata itseänne, aloittaa jopa uuden hyvän harrastuksen. En pidä yhtään tapausta henkilökohtaisena voittona eikä kenelläkään tarvitse olla paha mieli jos ei oikeasti kiinnosta tai jaksa lähteä jumpalle. Siellä on porukkaa silti ja me pidetään siellä hauskaa ilman sinua, hähää!
Ei vaan oikeasti, erinomainen tarjous, tulkaa kokeilemaan, saatatte yllättyä miten mukavaa se on... ja miten hyvää se sinulle tekee. Ja kuka tahansa tarpeeksi lähellä Oulua asuva ihminen voi ottaa minuun yhteyttä ja kertoa, että haluaa kokeilla ennen kuin menee sanomaan onko bodypump tai bodycombat "minun juttu" vai ei. Ja kun päästää irti kaikista niistä esteistä korvien välissä, niin kappas, se on aivan mahtavaa.
Isä oli jättänyt vastaajaan viestin jostain koiran ihon alla olevasta patista ja en juuri nyt jaksaisi millään ruveta googlettamaan punkkeja tai muita, mistä lie onkaan kysymys. Tekisi suorastaan mieli laittaa puhelin pois päältä täksi päiväksi. Maailman Ihanin on auttamassa muuttohommissa kaveriaan ja minä lähden parin tunnin päästä jumpalle. Vielä kun sain viestiä jostain ohjaajapolitiikasta eräällä salilla, että kilpailevien salien ohjaajia ei voida pitää ko. salilla. En edes tiedä miksi tuo asia minua huokailuttaa, aivan samahan se minulle on, kun kerran ohjaan vain Oulunsalossa syksyn.
Joku voisi tarjota minulle nyt saavillisen hyviä uutisia? Ehkä parempi kuitenkin pitää puhelin auki. Ihoa kutittaa ja pakko napata antihistamiini. Koitan karkottaa tämän löysän olon ja päästä samaan ihanaan fiilikseen, kuin eilen... Yesterday, all my troubles seemed so far away... Ehkä tämä myrtymys johtuu menkoista. Aivan sama, kunhan siitä pääsee eroon! Itseasiassa luulen, että olen vain nälkäinen ja siihenhän minulla on vastaus jääkaapissa. Hmmmm....
Jotenkin oletin tämän päivän alkavan aivan yhtä loistavasti, mutta jostain syystä heti aamusta lävähtää esiin kaikkea turhanpäiväistä. En olisi jaksanut kuunnella yhtään enempää hitaasti puhuvaa setääni, joka paitsi soitti toivottaakseen hyvää nimipäivää, myös avautuakseen jostain, minkä kieltäydyin kuuntelemasta. Olen aika kyllästynyt kuuntelemaan noita puheluita ja miettimään, onko hän oikeasti vain sairas tai väsynyt, vai onko hän päissään.
Sitten tuli viesti, että eräs on kolhinut päänsä ja saanut aivotärähdyksen pienessä autokolarissa kiven kanssa. Surkea juttu, etenkin kun olin toivonut näkeväni sankarittaren pumppitunnilla tänään, mutta tarjous on edelleen voimassa.
Tietenkin ekana ennen detaljeja tuli mieleen, että kyseessä olisi pyöräilyäksidentti. Siinä ei voi kuin syyttää itseään, jos ei ole kypärää päässä. Olen itsekin kerran vuosia sitten kyntänyt asfalttia naama verillä, kun "pitääpä korjauttaa tuo tässä kohtapuoliin"-etulokari irtosi ja jäi eturenkaan väliin. Sen kerran jälkeen hankin kypärän - ja en ole kaatunut sen koommin, tietenkään. Niin että käyttäkää hyvät ihmiset pyöräilykypärää! Ja sama homma rullaluistelijoilla... ihan hirvittää kun tulee paljaspäisiä ukkoja ja akkoja vastaan sauvat viuhtoen aivan tolkutonta vauhtia. Vaikka itse olisikin virtuoosi niin koskaan ei tiedä kanssakulkijoista.
Muuten, kun houkuttelen tuttavia sun muita jumpalle, en itse saa siitä ihan mitään muuta kuin sen ilon, jos ihminen innostuu liikkumisesta ja saa siitä paremman kunnon ja itsetunnon ja huomaa pystyvänsä ja jaksavansa ja osaavansa. Olette lähimmäiset ihan vastuussa itse itsellenne siitä, jos haluatte kokeilla jotain uutta, hieman testata itseänne, aloittaa jopa uuden hyvän harrastuksen. En pidä yhtään tapausta henkilökohtaisena voittona eikä kenelläkään tarvitse olla paha mieli jos ei oikeasti kiinnosta tai jaksa lähteä jumpalle. Siellä on porukkaa silti ja me pidetään siellä hauskaa ilman sinua, hähää!
Ei vaan oikeasti, erinomainen tarjous, tulkaa kokeilemaan, saatatte yllättyä miten mukavaa se on... ja miten hyvää se sinulle tekee. Ja kuka tahansa tarpeeksi lähellä Oulua asuva ihminen voi ottaa minuun yhteyttä ja kertoa, että haluaa kokeilla ennen kuin menee sanomaan onko bodypump tai bodycombat "minun juttu" vai ei. Ja kun päästää irti kaikista niistä esteistä korvien välissä, niin kappas, se on aivan mahtavaa.
Isä oli jättänyt vastaajaan viestin jostain koiran ihon alla olevasta patista ja en juuri nyt jaksaisi millään ruveta googlettamaan punkkeja tai muita, mistä lie onkaan kysymys. Tekisi suorastaan mieli laittaa puhelin pois päältä täksi päiväksi. Maailman Ihanin on auttamassa muuttohommissa kaveriaan ja minä lähden parin tunnin päästä jumpalle. Vielä kun sain viestiä jostain ohjaajapolitiikasta eräällä salilla, että kilpailevien salien ohjaajia ei voida pitää ko. salilla. En edes tiedä miksi tuo asia minua huokailuttaa, aivan samahan se minulle on, kun kerran ohjaan vain Oulunsalossa syksyn.
Joku voisi tarjota minulle nyt saavillisen hyviä uutisia? Ehkä parempi kuitenkin pitää puhelin auki. Ihoa kutittaa ja pakko napata antihistamiini. Koitan karkottaa tämän löysän olon ja päästä samaan ihanaan fiilikseen, kuin eilen... Yesterday, all my troubles seemed so far away... Ehkä tämä myrtymys johtuu menkoista. Aivan sama, kunhan siitä pääsee eroon! Itseasiassa luulen, että olen vain nälkäinen ja siihenhän minulla on vastaus jääkaapissa. Hmmmm....
torstaina, heinäkuuta 19, 2007
Ihanaa puhua ihan vaan itestään
Meemi ceireltä.
Kuinka pitkä olet ilman kenkiä?
- 158 cm.
Omistatko asetta?
- Vain aseistariisuvan katseeni.
Jos sinulla olisi henkinen sairaus mikä se olisi?
- Sairaudentunnoton sadomasokistinen rajatila, joka ilmenee erityisesti jumppaohjaajan tehtävässä, jolloin lajitoveri saadaan itse rääkkäämään itseään, ja jossa samanaikaisesti oma fyysinen väsyminen tuottaa mielihyvää.
Kuinka monta kirjainta on ihastuksesi sukunimessä?
- Seitsemän.
Pidätkö hotdogeista?
- En syö lihaa, enkä muutenkaan pidä hotdogeista, köyhä versio hampurilaisista.
Mikä on lempijoululaulusi?
- Joululaulut ovat ihania! (Rakastuneet ihmiset kuulemma hyräilevät joululauluja?) En ole kristillinen ihminen, mutta pidän hartaistakin lauluista, sanoista viis. Kaunis on vaikkapa Tuikkikaa, oi joulun tähtöset, siinä ei lauleta Jeesuksesta. Tai On hanget korkeat nietokset. Saatamme ihan kesälläkin vetäistä pari säkeistöä Maailman ihanimman kanssa tunnelmaa keventämään.
Mitä juot mieluiten heti aamusta?
- Vettä.
Teetkö punnerruksia?
- No kyllä! Otetaanko kisa?
Seurusteletko?
- Lievästi sanottuna, kyllä.
Pidätkö sateesta?
- Ehottomasti! Antaa tulla vaan! Kesässä parasta on ihana, lämmin sade!
Onko sinulla ADHD?
- Ei. (Enkä tykkää siitä, että virallisia diagnooseja sekoitetaan puhekieleen, mutta minkäs teet.)
Kolme asiaa joita mietit juuri nyt:
1. Siivoaminen: keittiön pöydän vois raivata ja etupihaa siivota ja vaatehuoneen järjestellä.
2. Ruoka: mitä pitää hakea kaupasta ja mitä aineksista saa aikaan. Spagettia ja lohikastiketta ja pannaria.
3. Että mitä seuraavaksi, suihkuun ja mitä kampetta sen jälkeen päälle bodybalanceen
Kolme tänään ostamaasi asiaa?
- En ole tänään ostanut vielä mitään. Mutta olen menossa kauppaan ostamaan luultavasti maitoa, lohisuikaleita ja banaaneja.
Nimeä viisi juomaa joita juot eniten:
1. Vesi (johtuen siitä että sitä menee jumpalla litra per tunti)
2. Kaakao
3. Pepsi Max
Näillä itseasiassa pärjään jo aika pitkälle... kahvia juon ehkä pari kertaa viikossa.
Mihin aikaan heräsit tänään?
- Taisi olla lopulta siinä kahdentoista maissa...
Osaatko tavuttaa?
- Eh-pä-kä.
Tämän hetkinen huoli?
- Ei sen suurempia huolia. Olen aika huoleton. Tälle päivälle en ehdi enää huolehtia, huomenna pitää soitella Kelalle, mutta se on sitten huomisen huoli se.
Tämänhetkinen vihastus?
- Ei mua nyt mikään vihastuta. Aivan loistava päivä. Säästin juuri bussimaksun kun sain kyydin jumppakolleegalta, ja kaupan päälle mukavan matkakeskustelun!
Lempipaikka?
- Kuuma suihku (Maailman Ihanimman kanssa on boonusta).
Vähiten mieluisa paikka?
- Mikä vaan missä palelee.
Minne haluaisit mennä?
- Peiton alle mussun kanssa, mua jotenki ramasuttaa ihanasti.
Omistatko läpsykkäät/sandaalit?
- Joo. Yhenlaiset sandaalit on.
Viimeinen asia jonka teet ennen nukkumaan menoa?
- Höpöttelen Maailman Ihanimman kanssa ja hakeudun hyvään nukkuma-asentoon, luultavasti jonkinlaiseen kahden hengen ihmissolmuun, se on taivaallista.
Palatko vai rusketutko?
- Rusketun. Häähää! Johtuu ristiverisyydestäni, eli minulla on vaaleat hiukset mutta ruskeat silmät. Hyvät geenit.
Keltainen vai sininen?
- Sininen.
Milloin puhelimesi soi viimeksi?
- Klo 16.28, kun ystävä varmisti, että olemmehan menossa bodybalanceen ja että olisinko lähtenyt seuraksi pumppiin. Mutta en. Eikä johdu siitä että olisin laiska, pidin jo tänään pumpin ja olin stepissä hikoamassa. Ja huomenna on lisää pumppia. Niin kerta.
Mitä pelkäsit pienenä nukkumaan mennessä?
- En kyllä muista. Olenkohan ollut hirmu pelokas?
Mitä on taskuissasi juuri nyt?
- Vanhoja räkäpapereita ja visa electron.
Viimeisin asia jolle nauroit?
- Kollega, jonka kyydissä olin, näytti hörhelöisen lelu-taikasauvan, jota pitää aina autossa mukana, että sillä voi taukoa auton toimimaan, jos jokin meinaa hajota. Nauratti ihan tosissaan. Aivan huippu idea, jonka varmana pöllin!
Montako TV:tä talossasi on?
- Kaksi, joista toiseen ei ole viritetty kanavia ja toisessa ei ole scarttia eli se ei kohta enää toimi.
Kovaäänisin kaverisi?
- Jumppaohjaajat ovat aika kovaäänisiä jumpalla. Larppaajat ovat myös kovaäänisiä. Mutta kenties Elina (kouluaikainen my reindearest friend) voittaa nuo molemmat kovaäänisimmillään ollessaan.
Hiljaisin?
- Jasmine. Paitsi että ei olekaan, se pitää nykyään ääntä aika paljon, koska on keksinyt kaikkia paranoideja ajatuksia ja vartioi vähän turhankin paljon, lähinnä iltaisin.
Mitä teit keskiyöllä?
- Maailman Ihanin tuli kotiin iltavuorosta eli varmaan kävin sen kanssa suihkussa.
Mitä ajattelit ensimmäiseksi aamulla?
- Että näin joulu-unta.
Onko sinulla tällä hetkellä laastaria?
- Ei.
Onko kädessäsi sormusta?
- Ei.
Kuinka monet farkut lojuu tällä hetkellä kaappisi perukoilla?
- En jaksa katsoa.
Oletko mielestäsi notkea?
- Notkia ku norsunpoikanen.
Katso taaksesi. Mitä näet ensimmäisenä?
- No tuossa takana on toinen työpöytä ja tietokone, tää on meidän office. Vastoin oletuksia emme todellakaan nökötä täällä selät vastakkain sulkeutuneena toisiltamme, se olisi iljettävää.
Oletko mielestäsi harhaluuloinen?
- En.
Minkä eläimen näit viimeksi?
- Gerbiilin.
Milloin viimeksi suutuit?
- Öö... pitäisi miettiä vähän pidemmälle ja en nyt jaksa.
Käytätkö hymiöitä?
- Joskus joo.
Etunimesi toinen kirjain?
- A.
Mitä luultavasti tekisit nyt, jos et olisi koneella?
- Olisin suihkussa, minne seuraavaksi suuntaankin.
Omistatko laskimen?
- Joo, ehkä, mutta ei siinä ole virtaa.
Mersu vai Volvo?
- En todellakaan osaa ottaa tähän kantaa. No otan kuitenkin, Mersu.
Monestikko päivässä peset hampaat?
- Yleensä kahesti.
Kuusi vai mänty?
- Kuusi.
Juna vai laiva?
- Juna.
Kenen/minkä vieressä nukuit viime yön?
- No Maailman ihanimman.
Mikä vuodenaika kuvaa sinua eniten? Miksi?
- Kevät. Siksi. Olen syntynyt 9.5. ja muutenkin olen kevään lapsonen ja sen luonteinen.
Onko sinulla yksi tai enemmän hyviä ystäviä?
- Kaikki ystäväni ovat älyttömän hyviä ja heitä on useampi.
Oletko äitisi kanssa hyvissä väleissä?
- Olen. (Outo kysymys.)
Kenen kanssa puhuit viimeksi?
- Kaverin, jonka kanssa menen jumpalle. Kysyin häneltä puhelimessa, voisiko hän käyttää minua kaupassa jumpan jälkeen, kun en muuten ehdi.
Kuka soitti sinulle viimeksi?
- Samainen henkilö.
Lempivärisi?
- Vaaleanpunainen tuli tokana mieleen.
Kenen kaverin kanssa olit viimeksi?
- Olen nähnyt tänään niin monta ihmistä, että en osaa oikein sanoa. Mutta oikein kahvia juotiin toissapäivänä meillä erään jumppakolleegan kanssa.
Milloin olit viimeksi ulkona? Kenen kanssa?
- Jos tällä tarkoitetaan jotain hauskanpitoa baanalla, niin en muista.
Minkä väriset ovat sinun lakanasi?
- Tällä hetkellä lakanoina on muuton jäljiltä ensimmäisenä käteen sattuneet kukkaiset pussilakanat. Ei eroottisinta, mutta eipä näytä hidastavan.
Mitä ajattelit viime yönä ennen kuin nukahdit?
- En tod. muista.
Millä tuulella olet nyt?
- Aivan harmoonisen hyvällä tuulella. Tämä tuuli on aivan mainio ja tätä on jatkunut jo aika pitkään.
Paras kesämuistosi?
- Tältä kesältä ei ole vielä ihan simona kerennyt. Aika hauskaa oli käydä pulikoimassa Papinjärvellä Maailman ihanimman kanssa.
Vastakkaisen sukupuolen tärkein ulkonäöllinen seikka?
- Silmät.
Montako kertaa olet ollut ihastunut?
- Tsiljoona kertaa.
Hali vai suukko?
- Hali.
Nukutko valot päällä?
- En. Mitä järkiä?
Suututko helposti?
- En.
Oletko mustasukkainen ihminen?
- Kuin naarasleijona.
Montako sisarusta sinulla on?
- Kaksi.
Oletko hiljainen/ujo?
- En tod. No oon mää ehkä vähän kuitenki.
Onko kukaan koskaan kehunut ulkonäköäsi?
- No harva se päivä tulee kehuja!
Pidätkö suklaasta?
- Hööhöhöö, kai mää nyt pidän!
Kyllästytkö helposti?
- En nykyään.
Uskotko rakkauteen?
- Siihen kaikista eniten!
Uskotko aina kaiken mitä sinulle sanotaan?
- Lähestulkoon kyllä.
Kuinka usein kiroilet?
- Päivästä riippuu... kiroilu ei ole erityisen älykästä ja koitan käyttää jotain vähän fiksumpaa sanastoa kuvastamaan tuntemuksiani.
Mitä teit ennen kun tulit nettiin?
- Söin. Sitä ennen tulin jumpalta kotio ja nyt meen suihkuun.
Kuinka pitkä olet ilman kenkiä?
- 158 cm.
Omistatko asetta?
- Vain aseistariisuvan katseeni.
Jos sinulla olisi henkinen sairaus mikä se olisi?
- Sairaudentunnoton sadomasokistinen rajatila, joka ilmenee erityisesti jumppaohjaajan tehtävässä, jolloin lajitoveri saadaan itse rääkkäämään itseään, ja jossa samanaikaisesti oma fyysinen väsyminen tuottaa mielihyvää.
Kuinka monta kirjainta on ihastuksesi sukunimessä?
- Seitsemän.
Pidätkö hotdogeista?
- En syö lihaa, enkä muutenkaan pidä hotdogeista, köyhä versio hampurilaisista.
Mikä on lempijoululaulusi?
- Joululaulut ovat ihania! (Rakastuneet ihmiset kuulemma hyräilevät joululauluja?) En ole kristillinen ihminen, mutta pidän hartaistakin lauluista, sanoista viis. Kaunis on vaikkapa Tuikkikaa, oi joulun tähtöset, siinä ei lauleta Jeesuksesta. Tai On hanget korkeat nietokset. Saatamme ihan kesälläkin vetäistä pari säkeistöä Maailman ihanimman kanssa tunnelmaa keventämään.
Mitä juot mieluiten heti aamusta?
- Vettä.
Teetkö punnerruksia?
- No kyllä! Otetaanko kisa?
Seurusteletko?
- Lievästi sanottuna, kyllä.
Pidätkö sateesta?
- Ehottomasti! Antaa tulla vaan! Kesässä parasta on ihana, lämmin sade!
Onko sinulla ADHD?
- Ei. (Enkä tykkää siitä, että virallisia diagnooseja sekoitetaan puhekieleen, mutta minkäs teet.)
Kolme asiaa joita mietit juuri nyt:
1. Siivoaminen: keittiön pöydän vois raivata ja etupihaa siivota ja vaatehuoneen järjestellä.
2. Ruoka: mitä pitää hakea kaupasta ja mitä aineksista saa aikaan. Spagettia ja lohikastiketta ja pannaria.
3. Että mitä seuraavaksi, suihkuun ja mitä kampetta sen jälkeen päälle bodybalanceen
Kolme tänään ostamaasi asiaa?
- En ole tänään ostanut vielä mitään. Mutta olen menossa kauppaan ostamaan luultavasti maitoa, lohisuikaleita ja banaaneja.
Nimeä viisi juomaa joita juot eniten:
1. Vesi (johtuen siitä että sitä menee jumpalla litra per tunti)
2. Kaakao
3. Pepsi Max
Näillä itseasiassa pärjään jo aika pitkälle... kahvia juon ehkä pari kertaa viikossa.
Mihin aikaan heräsit tänään?
- Taisi olla lopulta siinä kahdentoista maissa...
Osaatko tavuttaa?
- Eh-pä-kä.
Tämän hetkinen huoli?
- Ei sen suurempia huolia. Olen aika huoleton. Tälle päivälle en ehdi enää huolehtia, huomenna pitää soitella Kelalle, mutta se on sitten huomisen huoli se.
Tämänhetkinen vihastus?
- Ei mua nyt mikään vihastuta. Aivan loistava päivä. Säästin juuri bussimaksun kun sain kyydin jumppakolleegalta, ja kaupan päälle mukavan matkakeskustelun!
Lempipaikka?
- Kuuma suihku (Maailman Ihanimman kanssa on boonusta).
Vähiten mieluisa paikka?
- Mikä vaan missä palelee.
Minne haluaisit mennä?
- Peiton alle mussun kanssa, mua jotenki ramasuttaa ihanasti.
Omistatko läpsykkäät/sandaalit?
- Joo. Yhenlaiset sandaalit on.
Viimeinen asia jonka teet ennen nukkumaan menoa?
- Höpöttelen Maailman Ihanimman kanssa ja hakeudun hyvään nukkuma-asentoon, luultavasti jonkinlaiseen kahden hengen ihmissolmuun, se on taivaallista.
Palatko vai rusketutko?
- Rusketun. Häähää! Johtuu ristiverisyydestäni, eli minulla on vaaleat hiukset mutta ruskeat silmät. Hyvät geenit.
Keltainen vai sininen?
- Sininen.
Milloin puhelimesi soi viimeksi?
- Klo 16.28, kun ystävä varmisti, että olemmehan menossa bodybalanceen ja että olisinko lähtenyt seuraksi pumppiin. Mutta en. Eikä johdu siitä että olisin laiska, pidin jo tänään pumpin ja olin stepissä hikoamassa. Ja huomenna on lisää pumppia. Niin kerta.
Mitä pelkäsit pienenä nukkumaan mennessä?
- En kyllä muista. Olenkohan ollut hirmu pelokas?
Mitä on taskuissasi juuri nyt?
- Vanhoja räkäpapereita ja visa electron.
Viimeisin asia jolle nauroit?
- Kollega, jonka kyydissä olin, näytti hörhelöisen lelu-taikasauvan, jota pitää aina autossa mukana, että sillä voi taukoa auton toimimaan, jos jokin meinaa hajota. Nauratti ihan tosissaan. Aivan huippu idea, jonka varmana pöllin!
Montako TV:tä talossasi on?
- Kaksi, joista toiseen ei ole viritetty kanavia ja toisessa ei ole scarttia eli se ei kohta enää toimi.
Kovaäänisin kaverisi?
- Jumppaohjaajat ovat aika kovaäänisiä jumpalla. Larppaajat ovat myös kovaäänisiä. Mutta kenties Elina (kouluaikainen my reindearest friend) voittaa nuo molemmat kovaäänisimmillään ollessaan.
Hiljaisin?
- Jasmine. Paitsi että ei olekaan, se pitää nykyään ääntä aika paljon, koska on keksinyt kaikkia paranoideja ajatuksia ja vartioi vähän turhankin paljon, lähinnä iltaisin.
Mitä teit keskiyöllä?
- Maailman Ihanin tuli kotiin iltavuorosta eli varmaan kävin sen kanssa suihkussa.
Mitä ajattelit ensimmäiseksi aamulla?
- Että näin joulu-unta.
Onko sinulla tällä hetkellä laastaria?
- Ei.
Onko kädessäsi sormusta?
- Ei.
Kuinka monet farkut lojuu tällä hetkellä kaappisi perukoilla?
- En jaksa katsoa.
Oletko mielestäsi notkea?
- Notkia ku norsunpoikanen.
Katso taaksesi. Mitä näet ensimmäisenä?
- No tuossa takana on toinen työpöytä ja tietokone, tää on meidän office. Vastoin oletuksia emme todellakaan nökötä täällä selät vastakkain sulkeutuneena toisiltamme, se olisi iljettävää.
Oletko mielestäsi harhaluuloinen?
- En.
Minkä eläimen näit viimeksi?
- Gerbiilin.
Milloin viimeksi suutuit?
- Öö... pitäisi miettiä vähän pidemmälle ja en nyt jaksa.
Käytätkö hymiöitä?
- Joskus joo.
Etunimesi toinen kirjain?
- A.
Mitä luultavasti tekisit nyt, jos et olisi koneella?
- Olisin suihkussa, minne seuraavaksi suuntaankin.
Omistatko laskimen?
- Joo, ehkä, mutta ei siinä ole virtaa.
Mersu vai Volvo?
- En todellakaan osaa ottaa tähän kantaa. No otan kuitenkin, Mersu.
Monestikko päivässä peset hampaat?
- Yleensä kahesti.
Kuusi vai mänty?
- Kuusi.
Juna vai laiva?
- Juna.
Kenen/minkä vieressä nukuit viime yön?
- No Maailman ihanimman.
Mikä vuodenaika kuvaa sinua eniten? Miksi?
- Kevät. Siksi. Olen syntynyt 9.5. ja muutenkin olen kevään lapsonen ja sen luonteinen.
Onko sinulla yksi tai enemmän hyviä ystäviä?
- Kaikki ystäväni ovat älyttömän hyviä ja heitä on useampi.
Oletko äitisi kanssa hyvissä väleissä?
- Olen. (Outo kysymys.)
Kenen kanssa puhuit viimeksi?
- Kaverin, jonka kanssa menen jumpalle. Kysyin häneltä puhelimessa, voisiko hän käyttää minua kaupassa jumpan jälkeen, kun en muuten ehdi.
Kuka soitti sinulle viimeksi?
- Samainen henkilö.
Lempivärisi?
- Vaaleanpunainen tuli tokana mieleen.
Kenen kaverin kanssa olit viimeksi?
- Olen nähnyt tänään niin monta ihmistä, että en osaa oikein sanoa. Mutta oikein kahvia juotiin toissapäivänä meillä erään jumppakolleegan kanssa.
Milloin olit viimeksi ulkona? Kenen kanssa?
- Jos tällä tarkoitetaan jotain hauskanpitoa baanalla, niin en muista.
Minkä väriset ovat sinun lakanasi?
- Tällä hetkellä lakanoina on muuton jäljiltä ensimmäisenä käteen sattuneet kukkaiset pussilakanat. Ei eroottisinta, mutta eipä näytä hidastavan.
Mitä ajattelit viime yönä ennen kuin nukahdit?
- En tod. muista.
Millä tuulella olet nyt?
- Aivan harmoonisen hyvällä tuulella. Tämä tuuli on aivan mainio ja tätä on jatkunut jo aika pitkään.
Paras kesämuistosi?
- Tältä kesältä ei ole vielä ihan simona kerennyt. Aika hauskaa oli käydä pulikoimassa Papinjärvellä Maailman ihanimman kanssa.
Vastakkaisen sukupuolen tärkein ulkonäöllinen seikka?
- Silmät.
Montako kertaa olet ollut ihastunut?
- Tsiljoona kertaa.
Hali vai suukko?
- Hali.
Nukutko valot päällä?
- En. Mitä järkiä?
Suututko helposti?
- En.
Oletko mustasukkainen ihminen?
- Kuin naarasleijona.
Montako sisarusta sinulla on?
- Kaksi.
Oletko hiljainen/ujo?
- En tod. No oon mää ehkä vähän kuitenki.
Onko kukaan koskaan kehunut ulkonäköäsi?
- No harva se päivä tulee kehuja!
Pidätkö suklaasta?
- Hööhöhöö, kai mää nyt pidän!
Kyllästytkö helposti?
- En nykyään.
Uskotko rakkauteen?
- Siihen kaikista eniten!
Uskotko aina kaiken mitä sinulle sanotaan?
- Lähestulkoon kyllä.
Kuinka usein kiroilet?
- Päivästä riippuu... kiroilu ei ole erityisen älykästä ja koitan käyttää jotain vähän fiksumpaa sanastoa kuvastamaan tuntemuksiani.
Mitä teit ennen kun tulit nettiin?
- Söin. Sitä ennen tulin jumpalta kotio ja nyt meen suihkuun.
lauantaina, heinäkuuta 14, 2007
Ihanaa sadetta, ihanaa paistetta
Tänään meni tämän kuun viimeiset rahat ruokaostoksiin. Viisaudenhammas kömpii ylös vasemmalta puolelta leukaa niin, että vihloo korvassa asti - tai sitten se on korvatulehdus ihan erikseen. Ei pysty kunnolla edes syömään niitä herkkuja, joita maksaessa tili tyhjeni viimeistä euroa myöten. Venäytin selkäni tänään halatessani jumppapalloa venyttelyiden lopuksi - ironista, kun se kestää kyllä kaikenlaisen venkoilun ja päättää keljuilla aivan viattomalla hetkellä.
Kyllähän se jo kertoo kaiken, kun ei ota kuitenkaan yhtään päähän. Koti näyttää vähitellen kodilta, ja viihdyn täällä mainiosti. Huolimatta siitä, että Jasmi alias Nippe pyöri yhtenä päivänä ojassa siilinraadossa, se on ollut muuten aivan kelpo koira. Gerbiilit ovat hassuja eli täyttävät tehtävänsä. Maailman Ihanin on aivan VOI LUOJA MITEN IHANA. Tänään oli neljä jumppaa ja niistä kaikista tuli tajuttoman hyvä olo. Kokeilkaa oikeasti ihmiset miten ihanaa se on, kun hiki virtaa solkenaan, sitä oloa ei saa ihan mistään muualta.
Sielu on rauhassa. Kaikki on aina kesken ja kiireenkään kanssa ei tule valmista, ei. Sielu on kuin perhonen niityllä, keveä ja hetkeensä ihastunut. Jotenkin sitä osaa nauttia aivan pienestä... niin kuin saisi leipää nälkiinnyttyään. Kun saa heittää hiestä märät jumppavaatteet pyykkikoriin ja suihkun jälkeen kietaista lämpimän ja pehmoisen aamutakin päälle, se on pienen ihmisen taivas. Kun pilkkoo dipattavaksi porkkanaa, kurkkua ja paprikaa ja välistä maistaa aina palan, ja ne väritkin tekevät niin iloiseksi, että se iloisuus hävettää. Kun itseään syyttelemättä nostaa kaapista kupin sipsejä varten ja myöntää itselleen muutenkin kaiken mitä vain mieli tekee, kun sen kerran on ansainnut. Ei minulle mieli tee mahdottomia, minä tulen onnelliseksi näistä ihan höpsöistä asioista. Varpaat ovat onnelliset kun pääsivät pois iljettävistä jumppakengistä, jotka ovat haisevat ja kosteat ja kumpikaan ominaisuus ei lähde ulkona tuulettamalla, kokeiltu on!
Kaikenkaikkiaan aivan keskinkertaiset olosuhteet, mutta ah, mikä onni! Juuri nyt täällä, ei vain sitten kun kaikki on paremmin, vaan nyt! Kaikki järjestyy, en minä jaksa murehtia, kun en millään viitsisi! Mistä tämä tuli tämä mahtava rentous, huolettomuus ja vapauttava hälläväliä? Lupa siihen, että maanantaina jatketaan ja järjestetään lisää elämän asioita, mutta nyt vaan ollaan ja nautitaan meidän uusilla isän sponsoroimilla sohvilla löhöilystä. Ne on aikuisten sohvat, ja meille tulee ihan aikuisten olohuone, olihan se aikakin jo päästä eroon Mäntylän kämppiksen entisestä kissankusemasta sohvasta, joka ei kelvannut edes Pelastusarmeijalle.
Menen laittamaan uunin lämpenemään soijagourmetpyöryköille ja pariisinperunoille. Tänään täällä herkutellaan ja huomenna syödään kaurapuuroa ja näkkileipää, kun rahat ja herkut on loppu! Väliäkös sillä!
Kyllähän se jo kertoo kaiken, kun ei ota kuitenkaan yhtään päähän. Koti näyttää vähitellen kodilta, ja viihdyn täällä mainiosti. Huolimatta siitä, että Jasmi alias Nippe pyöri yhtenä päivänä ojassa siilinraadossa, se on ollut muuten aivan kelpo koira. Gerbiilit ovat hassuja eli täyttävät tehtävänsä. Maailman Ihanin on aivan VOI LUOJA MITEN IHANA. Tänään oli neljä jumppaa ja niistä kaikista tuli tajuttoman hyvä olo. Kokeilkaa oikeasti ihmiset miten ihanaa se on, kun hiki virtaa solkenaan, sitä oloa ei saa ihan mistään muualta.
Sielu on rauhassa. Kaikki on aina kesken ja kiireenkään kanssa ei tule valmista, ei. Sielu on kuin perhonen niityllä, keveä ja hetkeensä ihastunut. Jotenkin sitä osaa nauttia aivan pienestä... niin kuin saisi leipää nälkiinnyttyään. Kun saa heittää hiestä märät jumppavaatteet pyykkikoriin ja suihkun jälkeen kietaista lämpimän ja pehmoisen aamutakin päälle, se on pienen ihmisen taivas. Kun pilkkoo dipattavaksi porkkanaa, kurkkua ja paprikaa ja välistä maistaa aina palan, ja ne väritkin tekevät niin iloiseksi, että se iloisuus hävettää. Kun itseään syyttelemättä nostaa kaapista kupin sipsejä varten ja myöntää itselleen muutenkin kaiken mitä vain mieli tekee, kun sen kerran on ansainnut. Ei minulle mieli tee mahdottomia, minä tulen onnelliseksi näistä ihan höpsöistä asioista. Varpaat ovat onnelliset kun pääsivät pois iljettävistä jumppakengistä, jotka ovat haisevat ja kosteat ja kumpikaan ominaisuus ei lähde ulkona tuulettamalla, kokeiltu on!
Kaikenkaikkiaan aivan keskinkertaiset olosuhteet, mutta ah, mikä onni! Juuri nyt täällä, ei vain sitten kun kaikki on paremmin, vaan nyt! Kaikki järjestyy, en minä jaksa murehtia, kun en millään viitsisi! Mistä tämä tuli tämä mahtava rentous, huolettomuus ja vapauttava hälläväliä? Lupa siihen, että maanantaina jatketaan ja järjestetään lisää elämän asioita, mutta nyt vaan ollaan ja nautitaan meidän uusilla isän sponsoroimilla sohvilla löhöilystä. Ne on aikuisten sohvat, ja meille tulee ihan aikuisten olohuone, olihan se aikakin jo päästä eroon Mäntylän kämppiksen entisestä kissankusemasta sohvasta, joka ei kelvannut edes Pelastusarmeijalle.
Menen laittamaan uunin lämpenemään soijagourmetpyöryköille ja pariisinperunoille. Tänään täällä herkutellaan ja huomenna syödään kaurapuuroa ja näkkileipää, kun rahat ja herkut on loppu! Väliäkös sillä!
tiistaina, heinäkuuta 10, 2007
Kannattee kattoa! (Oh, I love the smell of formaldehyde.)
Tiistaisin eli tänäänkin VIKATIKKI, (alkup. Green Wing) TV1 klo 22.00.
Todella hassunhauska, ainakin minuun vetoava, brittiläinen sairaalaelämästä kertova komedia. Tekijät ovat samat kuin huipussa Ponille kyytiä-sarjassa. Kieroa huumoria siis tarjolla. Sarjassa on myös juoni, mutta kohtaukset ovat sketsimäisiä ja nopeasti eteneviä. Paitsi sairaalaympäristöön viehtyneille, myös toimistohuumorin ystäville saattaa kolahtaa.
Todella hassunhauska, ainakin minuun vetoava, brittiläinen sairaalaelämästä kertova komedia. Tekijät ovat samat kuin huipussa Ponille kyytiä-sarjassa. Kieroa huumoria siis tarjolla. Sarjassa on myös juoni, mutta kohtaukset ovat sketsimäisiä ja nopeasti eteneviä. Paitsi sairaalaympäristöön viehtyneille, myös toimistohuumorin ystäville saattaa kolahtaa.
sunnuntaina, heinäkuuta 08, 2007
Shake it! Shake what? SHAKE IT!
Aika silleesti hyvä meisinki. Äkäsen kesäflunssan iski päälle tuossa puolessa välissä viikkoa, vaan sinnittelin harjoittelun loppuun ja onneksi sain tuuraajia jumppiin. Respect, mates. Tässä muuttokaaoksen keskellä Oulunsalossa ripustelen verhoja ja popitan, Maailman Ihanin lähti salille lajitoverinsa kanssa niin saa rauhassa popittaa Sugababesia. Ja Celine Dionin koko englanninkielinen tuotanto, niin jo sydän rakastaa, jo vain!
En oikeen oo vielä tajunnut, että kun harjoittelu on ohi niin pitäis olla jotenkin jeejee. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Mitään pieniä "saavutuksia", kuten selviytymistä viiden viikon kytysestä harjoittelupätkästä, ei kannata juhlia millään tavalla eikä itteään liikaa kiitellä semmoisesta, mikä nyt on vaan suoritettava ja kaikki muutkin siitä suoriutuu eikä siihen vaadita muuta kuin se, mikä kaikilta vaaditaan. Tämmöstä tää on. Keskeyttäkää välittömästi se samppanjan korkkaaminen ja säästäkää pullo jotakin oikeaa syytä varten.
Oikiasti aattelin kyllä varata ajan kampaajalle ens viikolle. Sen verran pitää olla varaa, jumaleissöni. Kauheeta kituuttamista tämä on ja tulee olemaan, mutta pitäähän naisella olla tukka kunnossa! Ja yksi siideri tuolla jääkaapissa odottaa sellaista bilefiilistä, että oikein kannat kattoon ja sohvalla lutkutan sen pullon jonkun viihdeohjelman saattelemana ja sitten menen nukkumaan.
Köh, pikkasenhan tuo ottaa kunnon päälle, vaan kattoo miten ens viikko lähtee käyntiin huomisen combatin ja pumpin säestyksellä. Siitä etiäpäin on joka päivällä jotain kivaa, enemmän kuin vähemmän. Joo vaan flunssalääkityksenä Coldrex on mainio.
Lataa täkyllä soimaan Gipsy Kings - Vamos A Bailar ja surkuttele elämän kurjuutta, jos voit! Ei pysty, liian mehukasta!
Pullapirtistä (käänny Limingantieltä keskustasta tullessa Lentokentäntien risteyksen jälkeen ekasta vasemmalle) sai viidellä eurolla puoli jätesäkillistä kelpoa leipää. Aivan törkiän halpaa. Ja pakastin täynnä, vaan onpa tuo arkkupakastin jo jäässä. Pitäis keksiä gerbiileille parempi paikka kuin pakastimen päällä, kun ei sitä jaksa aina siirtää sitä terraariota, kun jotain pakastimesta kaivaa. Tai sitten jaksaa.
Köh. Lähteeköhän tää köhä ajatuksenvoimalla ja jeejeellä. Parempi olis. Mulla ei kyllä riitä elinvoimaa maata enää yhtään päivää enempää sohvalla ja kattoa uskomattoman monipuolista televisiotarjontaa (täällä ei näy etes SubTV). Mää haluan jumpalle ihmiskavereita kattomaan ja sitten kans halimaan tuttujen vauvaa. Ei sitä voi räkäsenä halia.
Tiesittekö, että muutto se on erittäin suuri kriisinpaikka aina ihmisen elämässä. Tässä varsinkin kun virallisesti ollaan taas Maailman Ihanimman kanssa traagisesti avopari. Minä olen kieltänyt avovaimo-termin käytön, olen vaimo sitten kun siitä on mustaa valkoisella ja siihen asti oon tyttökaveri tai muuta kepeää. Se avoliitto on samanlaista jahkaamista kuin kihlat tai muu sellainen kokeiluaste. Jos tahtoo niin tahtoo ja olen ehdottomasti tätä nykyajan vapaamielisyyttä vastaan. Pitäisi osata päättää eikä vaan muuttaa yhteen ja erikseen ja kanniskella ehkäjoskus-sormuksia kätösissä.
Adrenalin is all you need baby, ja muuta viisasta soittolistalta.
Niin ei tässä ole mitään kriisiä. Mietin vaan että pitäisikö olla. Luepa mitä tapahtui tasan vuosi sitten jos uskallat. Ja siitä etiäpäin. Tarkkailen tyyntä kulmat kurtussa ja syytän sitä myrskystä, josta se ei tiedä mitään ja minä sanon, että niinhän se oli viimeksikin, ja ei kai pelkästään sateenvarjon avaaminen saa pilviä taivaalle, ei tämä ole mitään sadetanssia. Siispä huolestun, turhaan ja itseäni kiusaten, jokaisesta miehen tavallista syvemmästä huokauksesta, joka minuutista jonka hän valvoo minun mielestäni liian myöhään, jokaisesta ilmeettömästä tuijotuksesta keskellä omia ajatuksiaan. Peläten menettäväni hänet, koska se on tappanut minut ennenkin.
Kaikki hyvin. Näen outoja unia, mutta ne ovat harmittomia ja hassuja. Viime yönä minulla oli lemmikkeinä oranki ja simpanssi, ja muistan miten söin mehukasta appelsiinia ja sanoin äidille, että lahkeet pitää lyhentää näistä Maailman Ihanimman yläastefarkuista, jotka ovat minulle sopivat. Onpa muuten ihan hemmetin hyvä, että en ole kehittänyt kesätöitä jumppien lisäksi. Se olisi kyllä liikaa. Ennemmin kestän tätä rahattomuutta, kun on vapaa-aikaa. Aikaa ajatella, hengitellä, nauttia kesästä.
Roxette on aivan yhtä hyvä kuin aina.
Muuten, julkisesti voin nöyryyttää itseäni tässä ja paljastaa, että olen kuulemma unissani halannut Maailman Ihaninta ja kutsunut väärällä nimellä. Muutaman kerran yhden nimellä ja jokin aika sitten toisen! Ihan hävytöntä! Sietäisin saada kunnolla piiskaa. Lisäksi vähän aikaa sitten ostin sitruunamuffinsseja ja olisin voinut vannoa, että ne olivat Maailman Ihanimman suosikkeja, vaan sittenpä hän sanoi ettei ole koskaan edes ostanut niitä. Niin ja ne olivatkin sitten yhden toisen suosikkeja, tarkistinkin asian. Että vähän tämmöstä täällä. En minä tahallani.
Niin, ja sitä kautta tuli mieleen, että kyllä mua kiinnostais tietää, että mitä Suuret Rakastajat vuosien varrelta oikein nykyään tekevät, ovatko naimisissa ja mitkä ovat lasten nimet, ovatko missä päin maailmaa ja niin päin pois. En minulla ole yhtään turhaa poikakaveria ollut, vaan ne ovat kaikki olleet aivan mahtavia ja ihania. Oon ennenkin niitä täällä kehunut (tarvittaessa kirjoitan suosituskirjeitä). Mutta ei kai sitä osaa ottaa yhteyttä jos ei mitään yhteyttä ole tullut pidettyä tai kaikenkaikkiaan koko juttu on päättynyt jotenkin lapsellisesti tai tuskaisesti, niin kuin jommin kummin yleensä ihmissuhteet päättyvät, syystä jota tiedä en. Tai yhteydenpito vain hiipuu, koska loppujen lopuksi yleensä sitä toista ei kiinnosta olla minun kanssani "vain kaveri". Onko ystävyys minun kanssani ihan sontaa vai mistä on kyse?
En oikein tiedä, että mille seuraavaksi rupeaisin. Vaikka nyt mainitsen, että jääkaapissa on lättytaikina odottamassa, en ole lihomassa muodottomaksi läskipalleroksi. Ihana veljeni oli päässyt intistä poies ja kävin häntä morjestamassa. Aivan mahottoman hieno veli. Olen siitä onnellinen, niin kuin olen siskostakin, hurjan onnellinen. Mahtavia ovat molemmat.
Menen etsimään niistopaperia ja syömään pari leipää alle ennen kuin menee herkutteluksi.
Celine Dion - Ten Days. Näitä elämän teemalauluja.
En oikeen oo vielä tajunnut, että kun harjoittelu on ohi niin pitäis olla jotenkin jeejee. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Mitään pieniä "saavutuksia", kuten selviytymistä viiden viikon kytysestä harjoittelupätkästä, ei kannata juhlia millään tavalla eikä itteään liikaa kiitellä semmoisesta, mikä nyt on vaan suoritettava ja kaikki muutkin siitä suoriutuu eikä siihen vaadita muuta kuin se, mikä kaikilta vaaditaan. Tämmöstä tää on. Keskeyttäkää välittömästi se samppanjan korkkaaminen ja säästäkää pullo jotakin oikeaa syytä varten.
Oikiasti aattelin kyllä varata ajan kampaajalle ens viikolle. Sen verran pitää olla varaa, jumaleissöni. Kauheeta kituuttamista tämä on ja tulee olemaan, mutta pitäähän naisella olla tukka kunnossa! Ja yksi siideri tuolla jääkaapissa odottaa sellaista bilefiilistä, että oikein kannat kattoon ja sohvalla lutkutan sen pullon jonkun viihdeohjelman saattelemana ja sitten menen nukkumaan.
Köh, pikkasenhan tuo ottaa kunnon päälle, vaan kattoo miten ens viikko lähtee käyntiin huomisen combatin ja pumpin säestyksellä. Siitä etiäpäin on joka päivällä jotain kivaa, enemmän kuin vähemmän. Joo vaan flunssalääkityksenä Coldrex on mainio.
Lataa täkyllä soimaan Gipsy Kings - Vamos A Bailar ja surkuttele elämän kurjuutta, jos voit! Ei pysty, liian mehukasta!
Pullapirtistä (käänny Limingantieltä keskustasta tullessa Lentokentäntien risteyksen jälkeen ekasta vasemmalle) sai viidellä eurolla puoli jätesäkillistä kelpoa leipää. Aivan törkiän halpaa. Ja pakastin täynnä, vaan onpa tuo arkkupakastin jo jäässä. Pitäis keksiä gerbiileille parempi paikka kuin pakastimen päällä, kun ei sitä jaksa aina siirtää sitä terraariota, kun jotain pakastimesta kaivaa. Tai sitten jaksaa.
Köh. Lähteeköhän tää köhä ajatuksenvoimalla ja jeejeellä. Parempi olis. Mulla ei kyllä riitä elinvoimaa maata enää yhtään päivää enempää sohvalla ja kattoa uskomattoman monipuolista televisiotarjontaa (täällä ei näy etes SubTV). Mää haluan jumpalle ihmiskavereita kattomaan ja sitten kans halimaan tuttujen vauvaa. Ei sitä voi räkäsenä halia.
Tiesittekö, että muutto se on erittäin suuri kriisinpaikka aina ihmisen elämässä. Tässä varsinkin kun virallisesti ollaan taas Maailman Ihanimman kanssa traagisesti avopari. Minä olen kieltänyt avovaimo-termin käytön, olen vaimo sitten kun siitä on mustaa valkoisella ja siihen asti oon tyttökaveri tai muuta kepeää. Se avoliitto on samanlaista jahkaamista kuin kihlat tai muu sellainen kokeiluaste. Jos tahtoo niin tahtoo ja olen ehdottomasti tätä nykyajan vapaamielisyyttä vastaan. Pitäisi osata päättää eikä vaan muuttaa yhteen ja erikseen ja kanniskella ehkäjoskus-sormuksia kätösissä.
Adrenalin is all you need baby, ja muuta viisasta soittolistalta.
Niin ei tässä ole mitään kriisiä. Mietin vaan että pitäisikö olla. Luepa mitä tapahtui tasan vuosi sitten jos uskallat. Ja siitä etiäpäin. Tarkkailen tyyntä kulmat kurtussa ja syytän sitä myrskystä, josta se ei tiedä mitään ja minä sanon, että niinhän se oli viimeksikin, ja ei kai pelkästään sateenvarjon avaaminen saa pilviä taivaalle, ei tämä ole mitään sadetanssia. Siispä huolestun, turhaan ja itseäni kiusaten, jokaisesta miehen tavallista syvemmästä huokauksesta, joka minuutista jonka hän valvoo minun mielestäni liian myöhään, jokaisesta ilmeettömästä tuijotuksesta keskellä omia ajatuksiaan. Peläten menettäväni hänet, koska se on tappanut minut ennenkin.
Kaikki hyvin. Näen outoja unia, mutta ne ovat harmittomia ja hassuja. Viime yönä minulla oli lemmikkeinä oranki ja simpanssi, ja muistan miten söin mehukasta appelsiinia ja sanoin äidille, että lahkeet pitää lyhentää näistä Maailman Ihanimman yläastefarkuista, jotka ovat minulle sopivat. Onpa muuten ihan hemmetin hyvä, että en ole kehittänyt kesätöitä jumppien lisäksi. Se olisi kyllä liikaa. Ennemmin kestän tätä rahattomuutta, kun on vapaa-aikaa. Aikaa ajatella, hengitellä, nauttia kesästä.
Roxette on aivan yhtä hyvä kuin aina.
Muuten, julkisesti voin nöyryyttää itseäni tässä ja paljastaa, että olen kuulemma unissani halannut Maailman Ihaninta ja kutsunut väärällä nimellä. Muutaman kerran yhden nimellä ja jokin aika sitten toisen! Ihan hävytöntä! Sietäisin saada kunnolla piiskaa. Lisäksi vähän aikaa sitten ostin sitruunamuffinsseja ja olisin voinut vannoa, että ne olivat Maailman Ihanimman suosikkeja, vaan sittenpä hän sanoi ettei ole koskaan edes ostanut niitä. Niin ja ne olivatkin sitten yhden toisen suosikkeja, tarkistinkin asian. Että vähän tämmöstä täällä. En minä tahallani.
Niin, ja sitä kautta tuli mieleen, että kyllä mua kiinnostais tietää, että mitä Suuret Rakastajat vuosien varrelta oikein nykyään tekevät, ovatko naimisissa ja mitkä ovat lasten nimet, ovatko missä päin maailmaa ja niin päin pois. En minulla ole yhtään turhaa poikakaveria ollut, vaan ne ovat kaikki olleet aivan mahtavia ja ihania. Oon ennenkin niitä täällä kehunut (tarvittaessa kirjoitan suosituskirjeitä). Mutta ei kai sitä osaa ottaa yhteyttä jos ei mitään yhteyttä ole tullut pidettyä tai kaikenkaikkiaan koko juttu on päättynyt jotenkin lapsellisesti tai tuskaisesti, niin kuin jommin kummin yleensä ihmissuhteet päättyvät, syystä jota tiedä en. Tai yhteydenpito vain hiipuu, koska loppujen lopuksi yleensä sitä toista ei kiinnosta olla minun kanssani "vain kaveri". Onko ystävyys minun kanssani ihan sontaa vai mistä on kyse?
En oikein tiedä, että mille seuraavaksi rupeaisin. Vaikka nyt mainitsen, että jääkaapissa on lättytaikina odottamassa, en ole lihomassa muodottomaksi läskipalleroksi. Ihana veljeni oli päässyt intistä poies ja kävin häntä morjestamassa. Aivan mahottoman hieno veli. Olen siitä onnellinen, niin kuin olen siskostakin, hurjan onnellinen. Mahtavia ovat molemmat.
Menen etsimään niistopaperia ja syömään pari leipää alle ennen kuin menee herkutteluksi.
Celine Dion - Ten Days. Näitä elämän teemalauluja.
sunnuntaina, heinäkuuta 01, 2007
Hamster dance
Ei oo ehtinyt tylsää olemaan. Harjoittelua ja jumppendaalia. Viime viikolla soitin keskiviikkoaamuna, että vaihdan vuoroa kun pakko pitää välillä hetki vapaata. Se on fiksuutta ajatella ittiään. Ajatelkaapa tekin, joohan. Niin ja tämä muutto. Kyllä täällä Oulunsalosa jo assuu, mutta kaikuu vielä kun suurin osa romppeista on Kaakkurissa.
Hirviä rahapula on vaivannut, mutta sepä taas korjaantuu. Oon niin hyvä hyötykäyttämään eli sijoittamaan varojani. Mutta ei sitä paljon voi säästelläkään, kun sitä tulee niin vähän, että kun ruokaa ostaa niin sepä on sitten siinä. Kaikki rahat mitä tulee, tulee jumppavedoista. Pitäis käydä Kelalla kun joutais, mutta kun päivät menee harjoittelussa. Että hakis tänne sen asumistuen, kun luulevat vielä että asun Kaakkurissa.
Muuten olen pettynyt siinä, että hirviän hyvät Oivallus-leivät on epäterveellisiä. Aivan sama vaikka olis kuituja, niin puoliksi kovetettu kasvirasva ja lisäaineet aiheuttaa sen, että ihan basic ruisleipä ajaa ohi sata-nolla. Kökkö kun tietenkin ne Oivallus-leivät olis ihan törky hyviä. Voi sitä miettiä että miksi viikon kaapissa ässehtinyt leipä on pehmoinen kuin uunituore. Nii-iin.
En osaa ajatella, että enää viikko harjoittelua. Sen jälkeen, vaikka onkin ihan simona jumppaa, niin kuitenkin on päivät aikaa. Jos sitä ehtis ennen elokuun 13. päivää, kun alkaa uusi harjoittelu, maata vähän auringossa. Tai käpötellä vaan. Eilen illalla käpöttelin lähimaastossa sessun kanssa ja aivan ihanaa oli. Ihanan hiljaista. Se ero on Kaakkurilla ja tällä Runkotiellä. Ei ole moottoritie eikä junarata vieressä. Hiljaisuus on oikeasti melkein äänetöntä. Aivan ihanaa.
Kaikki on hyvin ja asiat tulee hoidettua. Hirviän mukavaa on, kun ehtis välillä ajattelemaan, että onpa mukavaa, kyllä. Koko ajanhan minä teen juuri sitä mitä haluan. Se on etuoikeus opiskellakin sitä mitä haluaa, kun juuri nyt on tulleet opiskelupaikkojen pääsykoetulokset ja kaikki ei ole päässeet minne ovat halunneet. Vaikka ei meidän kouluun niin älyttömän vaikea ole päästä. Kuitenkin. Pääsin minä sinne medianomilinjallekin, vaikka sinne otetaan vaan hurjan luovia persoonia, joilla on näkemystä (onneksi pääsin pois sieltä hoitsunössöjen keskelle).
Ja pumppi ja combatti, nehän ne on maailman parhaita asioita. Aivan älyttömän hyvä mieli tuli, eikä tuo ilmaisu oikein kuvaa sitä lämmintä tunnetta, kun asiakas tunnin jälkeen sanoi, että "sää olit kiva vetäjä". Saa aavistelemaan, että en ole ihan väärässä paikassa väärään aikaan.
Nytpä pitääkin lähteä pitämään pumppia. Aivan ihanaa, vaikka on tässä ollut vähän luvattoman monta pumppia viime aikoina ja pitäisi palautua jossakin välissä. Mutta olen kuitenkin syönyt ja nukkunut ihan simppahyvin, että ei jää siitä kiinni. Syökää ja nukkukaa tekin. Ja liikkukaa. Ne kolme kun on kunnossa, niin ollaan jo pitkällä. Ja sitten vielä vähän halimista, joko koiran tai lajitoverin, ja ajatusten vaihtoa jonkun kanssa ja musiikin kuuntelua ihan että sen asiakseen ottaa. Siinä on melkein kaikki avaimet mukavuuteen, eikä purista eikä kiristä.
Hirviä rahapula on vaivannut, mutta sepä taas korjaantuu. Oon niin hyvä hyötykäyttämään eli sijoittamaan varojani. Mutta ei sitä paljon voi säästelläkään, kun sitä tulee niin vähän, että kun ruokaa ostaa niin sepä on sitten siinä. Kaikki rahat mitä tulee, tulee jumppavedoista. Pitäis käydä Kelalla kun joutais, mutta kun päivät menee harjoittelussa. Että hakis tänne sen asumistuen, kun luulevat vielä että asun Kaakkurissa.
Muuten olen pettynyt siinä, että hirviän hyvät Oivallus-leivät on epäterveellisiä. Aivan sama vaikka olis kuituja, niin puoliksi kovetettu kasvirasva ja lisäaineet aiheuttaa sen, että ihan basic ruisleipä ajaa ohi sata-nolla. Kökkö kun tietenkin ne Oivallus-leivät olis ihan törky hyviä. Voi sitä miettiä että miksi viikon kaapissa ässehtinyt leipä on pehmoinen kuin uunituore. Nii-iin.
En osaa ajatella, että enää viikko harjoittelua. Sen jälkeen, vaikka onkin ihan simona jumppaa, niin kuitenkin on päivät aikaa. Jos sitä ehtis ennen elokuun 13. päivää, kun alkaa uusi harjoittelu, maata vähän auringossa. Tai käpötellä vaan. Eilen illalla käpöttelin lähimaastossa sessun kanssa ja aivan ihanaa oli. Ihanan hiljaista. Se ero on Kaakkurilla ja tällä Runkotiellä. Ei ole moottoritie eikä junarata vieressä. Hiljaisuus on oikeasti melkein äänetöntä. Aivan ihanaa.
Kaikki on hyvin ja asiat tulee hoidettua. Hirviän mukavaa on, kun ehtis välillä ajattelemaan, että onpa mukavaa, kyllä. Koko ajanhan minä teen juuri sitä mitä haluan. Se on etuoikeus opiskellakin sitä mitä haluaa, kun juuri nyt on tulleet opiskelupaikkojen pääsykoetulokset ja kaikki ei ole päässeet minne ovat halunneet. Vaikka ei meidän kouluun niin älyttömän vaikea ole päästä. Kuitenkin. Pääsin minä sinne medianomilinjallekin, vaikka sinne otetaan vaan hurjan luovia persoonia, joilla on näkemystä (onneksi pääsin pois sieltä hoitsunössöjen keskelle).
Ja pumppi ja combatti, nehän ne on maailman parhaita asioita. Aivan älyttömän hyvä mieli tuli, eikä tuo ilmaisu oikein kuvaa sitä lämmintä tunnetta, kun asiakas tunnin jälkeen sanoi, että "sää olit kiva vetäjä". Saa aavistelemaan, että en ole ihan väärässä paikassa väärään aikaan.
Nytpä pitääkin lähteä pitämään pumppia. Aivan ihanaa, vaikka on tässä ollut vähän luvattoman monta pumppia viime aikoina ja pitäisi palautua jossakin välissä. Mutta olen kuitenkin syönyt ja nukkunut ihan simppahyvin, että ei jää siitä kiinni. Syökää ja nukkukaa tekin. Ja liikkukaa. Ne kolme kun on kunnossa, niin ollaan jo pitkällä. Ja sitten vielä vähän halimista, joko koiran tai lajitoverin, ja ajatusten vaihtoa jonkun kanssa ja musiikin kuuntelua ihan että sen asiakseen ottaa. Siinä on melkein kaikki avaimet mukavuuteen, eikä purista eikä kiristä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
