Hooked 'n' Happy

Elokuussa tuli jumpattua seuraavasti:

9 kertaa bodypumpissa
6 kertaa bodybalancessa
3 kertaa bodystepissä
1 kerran low-tunnilla
1 kerran fitball-tunnilla

Lyhyellä matikalla siis 20 tuntia hikeä.

Syyskuussa olisi tarkoitus käydä 2-3 kertaa viikossa bodypumpissa, 1-2 kertaa viikossa bodybalancessa ja 2-3 kertaa viikossa jollain aerobisella tunnilla. Uusia tunteja eli pilatesta ja bailatinoa pitää tietenkin kokeilla. Monipuolisuus on päivän sana. Vesijumppaamaankin lähden heti kun Katri sanoo että mennään!

Aerobikkia saatan korvata myös orastavalla juoksuharjoittelulla eli 45 minuutin peruskestävyystreenillä, johon löysin ohjeet Kuntosali&Fitness-lehdestä. Aluksi nostetaan 10 minuutin aikana pikkuhiljaa syke aerobiselle kynnykselle eli 65% tasolle maksimisykkeestä (joka on suurinpiirtein 220-ikä x 0,65). Syke pidetään tällä tasolla puolen tunnin ajan, jonka jälkeen viiden minuutin loppujäähdyttely syketasolla 50 % maksimista.

Kuulostaa mukavan rennolta, ottaen huomioon että keskisykkeeni bodystepissä ja spinningissä on ollut jotain 160 ja syke on parhaimmillaan käynyt yli 190:n.

Paljolti liikennöintiin vaikuttaa koulun lukujärjestys sekä se, että bodypumppien välissä pitää olla ainakin yksi palautuspäivä. Aerobisen valinnasta ei tule välttämättä kovin vaikeaa, Heidi sanoi tänään että uusi bodycombat on ehkä yksi kaikkien aikojen parhaista. Sunnuntaina se nähdään!

MIKSI? osa 1

Laitoin tuossa äsken pyykkejä kuivumaan ja mieleeni nousi minua jo vuosia vaivannut kysymys...

Miksi on olemassa miesten pikkuhousuja?

Sellaisia lahkeettomia ilettäviä alusvaatekappaleita. Mikseivät kaikki miehet voisi pitää ihania, mielellään mustia ja mikrokuituisia ihonmyötäisiä boksereita, jotka pitävät vehkeet omilla paikoillaan ja eivät repsota takapuolen kohdalta tai mistään?

Joku sairas paskiainen on keksinyt miesten pikkuhousut minun kiusakseni ja ällötyksekseni. Ne ovat erotiikantappajina samaa luokkaa kuin kokopitkät kalsarit.

Ja luuleeko anoppini että poikaystäväni poikuus on yhä tallella ja suojeltavissa vai kuvitteleeko hän kenties parantavansa tämän parisuhteen ehkäisyä jollain tavalla ostamalla lahjaksi miesten pikkuhousuja?

En kävisi edes Christian Balea miesten pikkuhousuissa.

Onnesta

Eve(ks. ilmiannetut) kirjoitti osuvasti blogissaan siitä, miten melankolia on niin pop. Vähän samoista asioista olen kirjoittanut itsekin. Minua, joka teen tosissani töitä ollakseni positiivinen, elääkseni säännöllistä elämää, ollakseni terve ja saastuttamatta ruumistani tai mieltäni millään sonnalla, katsotaan kieroon. Yritän suhtautua ikäviin asioihin asenteella, että ne menevät ohi, niihin harvemmin kuolee ja sitä paitsi ahdistuksen aiheita jakaantuu tasaisesti kaikille.

Tiedän, että elämä menee ihan hyvin, jos nukun vähintään 8 tuntia yössä (järjestelykysymys), liikun keskimäärin tunnin päivässä (järjestelykysymys) ja syön sillä tavalla kuin elimistölleni on parhaaksi (järjestelykysymys). Jos näitä perusasioita noudattaa, niin ei ole väsymystä, joka usein aiheuttaa ahdistuksen. Syyn ahdistukselle löytää ihan mistä vain väsyneenä. Muuten, liikunta ei vastoin väärää käsitystäsi väsytä. Paradoksaalisesti se antaa takaisin kymmenkertaisen määrän energiaa kuin mitä siihen käyttää.

Jokaisella on syy olla ahdistunut, mutta jokaisella on varmasti myös syy olla onnellinen. Kyse on keskittymisestä, mikä on varmaan todella vaikeaa. Jotenkin kaikki ovat epätoivoisia ja älyttömän levottomia. Tietenkin kaikki on tässä ja nyt, mutta toisaalta, pitäisi voida luottaa maailman jatkuvuuteen ja siihen, että ei ole mitään syytä olla levoton.

Tällä hetkellä sinulla on varmasti jokin ongelma, mutta tiedätkö, ajan kanssa sekin menee ohi. On tietenkin ongelmia, joiden kanssa joutuu elämään loppuelämänsä, mutta niiden kanssa oppii pitämään tasapainoa. Usko pois, tällä optimismia kurkottelevalla ihmisellä on sellaisia riesoja, joita sinä et haluaisi etkä ehkä edes vaihtaisi omiisi. Silti löytyy joka päivä syitä hymyillä. Kurjaa kohtaloa ei auta voivotella - do something about it!

Minä ajattelen kerran postin edessä istunutta pientä koiraa, jolla oli toinen korva pystyssä ja toinen lerpallaan. Siihen kulminoitui jotenkin tämän maailman olemus. Se oli jotenkin niin hauska että en voinut olla ääneen sitä sanomatta.

Hauskaa päivää.

Koulu sitten alkoi. Vittuun sosiaalisuus!

Opiskelun raskas helma laskeutui ylleni maanantaina. Olin jo unohtanut opiskelevani kanavaltaisella alalla. Keskeytin ensimmäisen tunnin ja sanoin, että en pysty keskittymään tässä hälinässä. Toisen luennon jälkeen kerroin toiselle opettajalle, että en kertakaikkiaan pysty seuraamaan opetusta jos tunnelma on kuin coctail-kutsuilla. Opettajilla ei ole munaa vaatia porukkaa pitämään turpansa kiinni. Tiedän, että on varmaan ihan ihkua selittää kavereille kaikki kaikesta, mutta miksei kukaan kunnioita sellaisen ihmisen, joka tosissaan haluaa opiskella, opiskelurauhaa?

Tässä jaksossa opiskelemani aineet ovat ihan hemmetin mielenkiintoisia. On monenlaisia kursseja: mikrobiologiaa, yleisfarmakologiaa ja toksikologiaa, tieteellisen tutkimuksen perusteita, seksuaaliterveyden edistämistä, anatomiaa ja fysiologiaa, kliinistä lääketiedettä, jopa jotain sellaista kuin sosiaalinen turvallisuus osana hyvinvointia. Kevennykseksi otin kehonhuoltoa, eli siellä on astangajoogaa, pilatesta, rentoutusta ja hierontaa ja vissiin leikitään myös agenttia eli seinäkiipeillään.

Koska aiheet ovat haastavia, haluaisin panostaa oppimiseeni. Ei mua kiinnosta hengailla koululla ja seurata tunteja toisella korvalla. Mua ei kiinnosta mun koulukavereiden elämä (paitsi Minnan, joka onkin oikea ystävä eikä koulukaveri sosiaalisesta pakosta) ja kikattaminen ja yleinen valittaminen milloin mistäkin. Paska asenne tarttuu ja en jaksa kuunnella sellaista. Onneksi on mp3-soitin, pako kälätyksentäyteisestä koulutodellisuudesta. Please help me, Lord.

Mua ei kiinnosta opiskelijabileet. Viettäisin mielelläni hauskaa iltaa hyvien tyyppien kanssa (olen sovinisti - mieluiten miesporukassa), jos joku minut joskus kutsuisi jonnekin tai tulisi meille kylään. Mutta lähdenkö baariin tusinan kännisen emännän kanssa? EN OO MENOSSA. Mua ei kiinnosta ryhmääntyä ja olla yhdessä ihan hullui sekoboltsei. Minua kiinnostaa tasan oma hyvinvointini, oma opiskeluni, omat opintopisteeni omassa opintorekisterissäni ja oma jaksamiseni.

Jos joku koulukaveri on kiinnostunut minusta, niin hän voi viettää kanssani laatuaikaa ja ystävystyä ja saada minusta elinikäisen uskollisen ystävän. Mutta se ei tapahdu tasan koulun käytävällä eikä opiskelijabileissä. Pidän ihmisistä ja olen taatusti sosiaalinen, mutta kaipaan yhä enemmän omaa aikaa ja aikaa omille ajatuksille. Koulu on kuin suljettu laitos, josta ei voi paeta milloin haluaa suloiseen yksinäisyyteen. Minulla on myös hauskuuttamisen sosiaalinen pallo jalassa. En voi sille mitään. Olen onnellinen kun olen saanut ilmapiiriä kevennettyä ja mieluiten ihmiset nauramaan (vaikka ja yleensä omalla kustannuksellani).

Nämä pari koulupäivää ovat tehneet minusta hermoheikon suhteessa siihen harmoniaan mitä olen nauttinut. Huomenna jatkuu ankara kurinpalautus ja kuntoilu (kävin tänään leffassa katsomassa The Islandin, ja siinä juostiin niin paljon että teki mieli alkaa treenata maratoonille!). Haluan pitää kiinni itseni kanssa sovituista aikatauluista liittyen erityisesti hikoiluuni BC:llä. Olen viimeksi käynyt siellä perjantaina ja nyt jo kahtena päivänä missannut jumpat jostain ihmeen syystä - kiire? Kiire ei ole mikään syy koskaan laiminlyödä itseään. Huomenna on onneksi Heidin vetämät bodystep ja bodypump - SINNE!!! Ja kaikki hyvin valtakunnassa.

Muuten, mahtavaa musakkia tulee YleX:ltä tähän aikaan tiistaina. Solid Steel tiistaisin klo 23-24: "jazz, breakbeat, funky rock, hip hop, techno, drum’n’bass, soundtracks, world music, electronic oddities... Tunnin saumattomasti miksattu, juontamaton mutta arkistojen aarre -tyyppisillä tv/leffa/ym -sämpleillä rytmitetty musiikkiretki."

PEACE.

"Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä"

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tälle viisaudelle nauroin kaksi minuuttia eilen kun sen kuulin erään talkoolaisen suusta. Sai kyllä nauraa muutenkin. Eilinen oli tosi mukava päivä festivaalikuskina. Karonkassa soitti
The Valkyrians, jonka nakkasin viime tingassa kentälle. Kyllä siinä oli olo kuin eläintarhan pitäjällä, kun piti saada viisi humaltunutta muusikkomiestä ajoissa koneeseen. Tunsin olevani oikeassa paikassa kun komensin bändiä "hyvällä sykkeellä portille 2, hop hop!". Ja ehtivätpä!


Heräsin tuossa hetki sitten, kello taisi olla seitsemän. Koira vinkui makuuhuoneen oven takana ja kun oven avasi, kissa liittyi mukaan ja duetto mäykyi joka-aamuista serenaadiaan "anna mulle ruokaa, vie mut pissalle, ja sitten vielä rapsuta korvan takaa". Koulu alkaa vasta puoli yhdeltä, mutta kun oli pakko nousta, niin ei tarvinnut jäädä syyllistymään "nukkuisko vielä pari tuntia"-ajatuksiin.

Psyykkaan itseäni tähän viikkoon. Mikko on tulossa kipeäksi, toivottavasti en itse ole, koska siihen ei nyt ole varaa. En ole suunnitellut kotona rötväämistä kipeänä tälle viikolle. Sen sijaan pitäisi elää ihan normaalisti eli käydä jumpalla ja koulussa (onko tuo oikea järjestys?). Sunnuntaina alkaa kauan odotettu bodycombat.Viikossa on ihanasti väljää, ehkä ehtis nähdä kavereita, käydä Kertalla kylässä, sitä olen suunnitellut jo pitkään..? Perjantai on kokonaan vapaa.

OMVF:n vuokrapaku on tuossa pihassa, lähden käymään asioilla ennen bodybalancea, jonka jälkeen palautan pakun ja menen kouluun. KOULUUN. Jännää. En ole oikein muistanut ajatella sitä että sinne ollaan nyt sitten taas menossa. Nyt suihku, teetä, weetabixeja, selkä suorana, hartiat alas, leuka pystyyn, hyvä perusasento ja hyvällä meiningillä kohti uusia seikkailuita.

Today I hear the robin sing

Jos et saa illalla unta, kun mietit etukäteen seuraavan päivän murheita, yksi hyvä keino on käydä läpi mielessä kulunutta päivää ja mitä kaikkea on tapahtunut. Tämä toimii ihan oikeasti, ainakin minulla.

Esimerkkinä tämä päivä... aloitan jo eilisillasta, koska tällä hetkellä tuntuu että vuorokaudet eivät vaihdu loogisesti.

Olimme Minnan ja Mikon kanssa ilmakitarakisoissa. Mielessäni kävi useammin kuin kerran osallistua ensi vuonna, mutta sitähän en kuitenkaan tietenkään tee. Mutta olishan se sentään jotain.

Lähdin Teatrialta ennen Eläkeläisten keikkaa nukkumaan - vaikka olenkin humpan suuri ystävä, en kestä itseäni väsyneenä. Teatrian pihalla näin Axl Smithin (joka oli muuten paljon söpömpi ilman sitä typerää isoa tukkaa) ja pari japanialaista ihmisrassua värjöttelemässä, ja koska olen niin ihana kultsipuppeli, kyyditsin heidät vielä pois koleasta syysillasta Seurahuoneelle. Eikä puhettakaan Hanille mistään jatkoista tietäen että seuraavana aamuna pitää herätä. Enkä ole edes katkera, koska olen liian vanha ryyppäämään - tai edes valvomaan liian myöhään. Menin kotiin nukkumaan, päästin koiran pihalle kuselle, hetken päästä heräsin, kävin suihkussa, päästin koiran pihalle kuselle ja lähdin hakemaan valvonutta ja itkuisen väsynyttä MiRi Parkia hotellista lentokentälle. Sen reissun jälkeen takaisin nukkumaan.

MiRi ei muuten tiennyt mitä bodypump on. Kaikki ihmiset eivät elä minun todellisuudessani... haa.

Heräsin oikeastaan uuteen päivään siis joskus yhdeksän maissa. Läpsin itseäni naamaan ja lähdin hakemaan Jameralta pahvilaatikkoja Mapen muuttoa varten. Minulla on meneillään jokin "yritän olla ystävällinen"-vaihe what-you-give-is-what-you-get-mentaliteetilla. Ja Mape oli sanonut että tarvii niitä laatikoita. Joo. Eniveis, Mape oli ollut yön töissä eikä unissaan vastannut puhelimeen, joten soitin Saulille, joka onnekkaasti sattui olemaan Kotkanpesällä. Siispä laatikot sinne. Olin juuri kääntymässä lähteäkseni, kun näin kahvinkeittimessä punaisen valon, joka tarkoittaa kuumaa kahvia, ja sain luvan tyhjentää pannun.

Näen Saulia ehkä kerran puolessa vuodessa ja se on ihan liian harvoin. Saulista voin ihan oikeasti sanoa että siinä on niin rehellinen, aito, herkkä, ihana ja fiksu ihminen, että tympii kun sen kanssa on niin vähän tekemisissä (seura tekee kaltaisekseen). Isoa kupillista hörsiessä aika kului nopsaan, niin että meinasin myöhästyä seuraavasta kuskauksesta. Mutta enpä suinkaan myöhästynyt. Mutta olenkin superagentti.

Seurasi erinäisiä puvuston ja puvustajien, ilmapallojen, salaperäisten CD-levyjen,tietokoneiden ja muun roinan, taikurinviitan, ilmakitaramusiikin, pumpeleiden ja Katja Ståhlin kuljetusta. Mikä parasta, rouva Ståhl tajusi heti mistä on kyse, kun sanoin että kyseessä on agenttiauto. Mutta siis, se oli. Semmonen, että laitetaan kortti sisään ja sitten painetaan vaan nappia ja NÖÖÖÖÖ-NÖÖÖÖÖ. Seurasimme tai ajosuunnasta riippuen harhautimme hämäräperäisiä autoja kunnes päädyimme salaista reittiä Madetojan salille. Ajoni päättyivät sinne, ja olikin jo kiire lähteä suihkuun ennen kuin menimme klaanin kanssa Olimpokseen syömään. Siis minä, Mikko, Reetta (Tuukka on reissussa, ei sillä ole mitään hätää, älkööt peljätkös), Osku, Paula, iskä ja äiskä.

Olimpoksessa päätin tilata zonen mukaista ruokaa (Ja mikä on zone? Lue vaikka tämä). Siispä tilasin lohta (kaikille, jotka tietävät arvoni ja moraalisen näkemykseni, tiedoksi, että en ole rappiolla vaan tämä on ihan tietoinen valinta ja olen todella pohtinut tekojeni seuraukset suhteessa universumin tasapainoon, olen edelleen tiedostava ja harkittuja päätöksiä tekevä ihminen) ja pyysin vaihtamaan lohkoperunat salaattiin. Tämä onnistui yllättävän helposti. Ruoka oli hyvää. Olisin voinut lipittää kastiketta sellaisenaan keittokulhosta.

Sitten Pumpeligaalaan. Ohjelmassa oli mm. Arvi Lindin videovälispiikit, hassunhauska Desert Planet-esitys ja huipentumana Kauko Röyhkän esittämä Paska kaupunki. Ihan jees show, vaikka oli ehkä turhan paljon kaikkea ala-arvoista välihömppää. Joku oikea teema olisi myös ollut bueno.

Hieman masentavaa oli joidenkin videoiden "karu arki"-teema, jossa mies juo kaljaa ja runkkaa, kaikki ihmiset on rumia, tyhmiä ja köyhiä. Suomalaista perusjunttistereotypiaa ei voi eikä kannata edes yrittää romantisoida. Tuntuu että elän vähän eri maailmassa, mutta minun maailmani ainakin haisee paremmalle. En myöskään jaksa "vittu me ollaan sekoboltsei"-rokkenrollia. Miten musta on tullut näin tajuttoman kuiva aikuinen?!?!? Jopa Katja Ståhlin jatkuva homottelu ("meehän sinä homo siitä") ja vittusitävittutätä sattui korviin. En jaksa myöskään ihmisten barbaarista huumoria ja roisia sanankäyttöä, joka on lähinnä vastenmielistä. Kuvotus.

Onneksi ihminen voi itse valita seuransa.

Olen ollut iloinen siitä miten hyvin olen tullut juttuun kaikkien festivaali-ihmisten kanssa. Kaikki talkoolaiset ja työntekijät ovat olleet aivan ihania mussukoit. Yhtään diivaa en ole musiikkivideofestivaalien aikana tavannut, vaikka joku on joitain kuljettamiani henkilöitä sellaisiksi väittänyt. Menkööt itseensä.Huomenna on viimeinen päivä kuskina. Ensi vuonna ihan tasavarmana uudestaan.

Mutta täytyy sanoa että on ikävä normaalia rutiinia, vuorokausirytmiä, kuntoilua ja terveellistä ruokaa. Snif. Onneksi alkaa arki. ;) Olen suunnitellut sen niin, että siitä ei tule tylsää. Ja miksei koko ajan voisi olla vaan kivvaa?? Voi olla, jos vaan haluaa. Mieleeni tulee usein erään henkilön sähköpostiviestien signature, "päätä itse". Kahdessa sanassa aika tuhdisti tavaraa.

Nyt menen nukkumaan enkä murehdi huomista. Päässäni soi Desert Planetin "Return of The Ninja Droids". Repeatilla aamuun asti. En ole ihan varma suosittelenko kokeilemaan...

H O R M O N I H Ä I R I Ö

Rauhaa, seesteisyyttä, harmoniaa, tasapainoa, autuas onni ja valonsäteet jokaisen pilven rakosista.

Ja sitten... SE AIKA KUUKAUDESTA.

Heräsin klo 4.45. Lähdin festivaalikuskiksi noin puoli kuuden aikaan. 12 tunnin kuskaamisen jälkeen (tietenkin ajojen välissä oli luonnollisia taukoja, jotka olivat käytännössä odottelua, että käsketään ajaa seuraavaan paikkaan) olin todella väsynyt, henkisesti ja fyysisesti. Tuntui, että en ole tehnyt tarpeeksi, kun sanoin että 12 tuntia riittää ja nyt minä lähden kotiin. Kävelin kotiin, Mikko tuli marketeille vastaan, kävimme ostamassa tarvikkeet pizzaleipiä varten. Väsynyt ja nälkäinen Hani rauhoittuu ainoastaan syömällä ja lepäämällä.

Ja arvoisa herrasväki, nyt seuraa hormonihäiriöstä aiheutuneita ajatuksia.

Eräs hauska ajatus on se tosiasia, että emme ole millään tavalla pysyviä. Kaikki kehomme solut vaihtuvat uusiin aika ajoin, meistä on olemassa vain koodi, jolla meidät puretaan ja kasataan kerta toisensa jälkeen, ja jokin henki, sielu, identiteetti, sisin. Tämä antaa jotain tarttumapintaa ajatukseen "mind over matter", vahvistaa sitä, että voit ihan tasan itse päättää mille solusesi rupeavat ja mille eivät. En itse suosi ajattelutapaa, jonka tarkoitus on kahlita, padota tai ylikontrolloida, mutta uskon, että ihminen on onnellinen hallitessaan elämäänsä sen verran että tekee itsellään mitä huvittaa.

Kun mieli heittelee, ajattelen viisautta, jonka pinnallista kyllä löysin elokuvasta "The Glass House", joka on muuten ihan mainio elokuva, tuli tuossa telkkarista joku aika sitten. Elokuvassa naislääkäri lohduttaa onnetonta tyttöä, että sairaalassa potilaita aina muistutetaan, että this too shall pass. Noiden sanojen merkitystä ja ajatuksen alkuperää voi jokainen kohdallaan miettiä.

Tämä päivä oli tällainen. Aivan loistava. Kuskasin aivan mahtavia ilmakitarapersoonia, joita oli tullut vähän maailman joka kolkasta. Mikäs sen mukavampaa kuin ajaa autolla ikkunat auki, hiukset tuulessa liehuen, tykittää täysillä autostereoista (klishee!) Guns n' Rosesin Sweet Child of Minea ja kiljua viime vuoden MM-airguitaristin MiRi Parkin kanssa. MiRi on muuten ihan uskomaton kissa. Nyt kaikkien japsityttöfetistien pitäisi olla ihan vihreitä kateudesta. Kuvitelkaa maailman lyhin farkkuhame, kaunis japsityttö ja ilmakitara. Minä ainakin olen rakastunut. MiRin (taiteilijanimi Sonyk-Rok) voi nähdä tänään puolustamassa MM-titteliään Teatrialla.



Katsotaan millainen huomisesta tulee. Yhdeltätoista ainakin menen bodypumppiin (jumalauta, olihan tuossa välissä jo päivä ilman jumppaa!!), sitten jotain ja kahdelta Mikko pääsee koulusta, jos se vaikka alkais mua sitten. Niin, perjantai on todellinen vapaapäivä, sitten lauantaina ja sunnuntaina olen taas kuskina. Jos päivät ovat yhtä raskaita (tosin kuljetuksia koordinoiva henkilö sanoi että yrittää keventää tulevia päiviäni...) niin olen ihan iloinen että pääsen maanantaina kouluun lepäämään.

On jälleen kerran aika suosia tapahtumia jotka valitsevat minut eikä niitä jotka olisin itse valinnut. - Andre Gide

Pilvistä tai puolipilvistä

Menkat alkaa. Voin sanoa sen näin edeltävästi. Oireet kertovat, että taas se alkaa, se mistä joudun kärsimään vain siksi että saan joskus synnyttää jollekin rumalle miehelle tyhmiä lapsia. Päässä on väsynyt tunne. Voin kai lääkitä itseäni kevyesti tummalla suklaalla tai Pätkiksellä, olen tänään sentään jumpannut kahteen otteeseen itsestäni mehut pihalle.

Kohta alkaa koulu ja salilla ei ehdi käymään ikinä. Voi sitten kitkerällä katkeruudella muistella näitä aikoja, kun olisi voinut paukuttaa menemään siellä ihan tasan niin paljon kuin lystää.

Telkkarista ei tule tietenkään mitään. Mikko on pelaamassa mahjongia Askoloilla ja menee sieltä kai suoraan treeneihin viemään mainoksia, joista tuli muuten ihan päteviä. Voisin tietenkin katsoa Aliasta. Mikä loistava idea! Taidankin olla nero. Jotain hyvää syötävää ja pari jaksoa Aliasta... bueno.

Hauskinta oli äsken polkea kotiin, kun huomasin että housujen vyötärönauha oli irronnut pesussa, ts. housut olisivat saattaneet tippua milloin tahansa. Tätä (vahingon)iloa ei kuitenkaan kaduilla kulkeville lähimmäisille suotu.

Kohta pitäisi toisen festivaalikuskin soittaa ja tuoda paku, jolla huomenna klo 5.30 lähden kuljettelemaan ihmisiä, joista tiedän vain nimet, mutta kai ne ovat jotain hienoja ihmisiä.

Olisi hauskaa leipoa sämpylöitä, mutta en nyt osaa oikein arvioida kauanko niiden tekemiseen menee ja jäävätkö ne uuniin palamaan kun soitto tulee.

Nyt sinne sohvalle, Aliasta, kissa ja koira syliin ja relax.

Taistelua levottomuutta vastaan

Levottomuuteni johtuu siitä, että

a. vaiheessa olevan koulutehtävän deadline lähestyy. Saan kyllä tehtävän ajoissa tehdyksi. Tilanne ei aiheuta paniikkia, vain pientä levottomuutta. Silti olisin iloinen jos saisin tehtävän huomenna tehdyksi. Siis OLEN iloinen KUN saan sen huomenna tehdyksi.

b. pääsen ajamaan autolla musiikkivideofestivaaleilla ja kuskaamaan ihmisiä ja tavaroita. Olen ihan hyvä ajamaan ja tykkään ajaa, koska itsellä ei ole autoa ja en pidä sitä jokapäiväisenä tylsänä asiana. Tämä on yksi esimerkki elämän pienistä iloista, iloita siitä että saa ajaa pakettiautolla. Nöö-nöö...

c. koulu alkaa kohta. Siitä on kauhian pitkä aika kun on viimeksi ollut siellä. Onneksi löydän sinne, koska koulu näkyy kaikista meidän ikkunoista. Siellä se on. Ja Mikolla alkaa koulu HUOMENNA! Ei se vissiin ole sitä oikein tajunnut vielä...

Haluaisin järjestää joku päivä Alias-maratoonin. Tarkoitus on katsoa 2. kautta. Ainakin Kertta ja Reetta ovat ilmaisseet halukkuutensa tällaiseen passiiviseen sosialisointiin. Ehdottaisin perjantaita 2.9. ja lauantaita 3.9. Lauantaina on tosin Toppilan lukiolla joku tapahtuma, minne pitäisi mennä kertomaan nuorisolle mitä larppaaminen on. Se on yhtä helppoa kuin selittää jollekin, joka ei ole koskaan nähnyt kissaa, että minkälainen kissa on. "Se on vähän niin kuin koira, mutta pienempi ja sanoo miau". Ei siitä saa oikeaa kuvaa kuuntelemalla, se pitää itse kokea.

Beauty Centerin syksyn lukujärjestys näyttää fantastiselta. 49 tuntia viikossa. Pitäisi löytyä muutama joille jaksaa perseensä heivata. Yritän raahautua myös uusille tunneille, BC:llä kun on tarjolla bodybalancea, bodypumppia, bodycombattia, bodysteppiä, RPM spinningiä, pacea, bailatinoa, pilatesta, fitballia sekä muutamaa muuta jumppaa. Jäsenkortille löytyy siis vastinetta ja vaihtelua saa helposti. Bodycombattia on kolmesti viikossa, ou jea. Ja bodypumppia on tarjolla joka päivä, parhaimmillaan pari tuntia päivässä.

Olen hieman hajalla, koska helokkiöljykapselikuurilla kasvattamistani kynsistä yksi katkesi eilen. Olen tasapainottavasti iloinen, että parisuhde toimii, kissa ei kuollut yön aikana pudotuksesta aiheutuneeseen aivoverenvuotoon, täällä on melko siistiä (ei koske tätä työpöytääni, joka on kaaoksessa), kävin Jasmin kanssa tänään kävelemässä kaupunkilla eli se on saanut pitkästä aikaa olla monta tuntia ulkona ja oli kaiken lisäksi aivan mahtava ilma. Näin Anuakin kaupungilla. Illalla löysin itseni vielä bodybalancesta.

BC:llä sali oli muuten aivan täynnä, nyt on ihmisillä tullut taas syksylle tyypillinen "aloitan uuden elämän, löydän omaa aikaa ja panostan itseeni"-periodi. Onnekkaimmat jäävät koukkuun. Osa jää sohvalle. Tasapaino liikkumisen ja sohvan väliltä on löydettävissä. Olen minäkin tänään sohvalla löllinyt ja katsonut Dr. Philin. Se äijä on ihan guru. Silti, jos kysyttäisiin, kumman kaa, Dr. Philin vai Christian Balen...

Onnistuin auttamaan Mikkoa tänään Han Moo Don alkeiskurssin mainoksen tekemisessä. Pari vuotta viestinnänopiskelua ei ole mennyt täysin hukkaan. Tosin suurin osa tuntemistani ihmisistä osaisi kyllä tehdä Photoshopilla ihan vastaavanlaisen räpöstyksen. Tai sitten ei.

Nyt menen antamaan niskahieronnat avomiehelle, joka kuuliaisesti siivosi tänään. Samalla katsotaan House of Flying Daggers-leffa. Mielessä kävi, että huomenna voisi herätä niin aikaisin, että kävisi Jasmin kanssa aamulenkin rullaluistellen. En ole tänä kesänä rullaluistellut ja kohta alkaa olla viimeiset hetket käsillä. Jos vain pääsisi ulos niin aikaisin ettei ole vielä muita ihmisiä tiellä ja voisi pitää Jasmia vapaana. Minusta ei löydy riittävästi Pelkokerroin-mentaliteettia, että pitäisin narusta kiinni jos pilkullinen salama saa vainun ja päättää oikaista ojan yli...

All the lonely people

Harrastin kanavasurffailua ja pysähdyin ohjelmaan, jossa vanhat papat kinasivat jotain keskenään. Olin aika yllättynyt, eihän televisiossa näe yleensä vanhoja ihmisiä. Nämä otuksethan kärrätään pois meidän kulutusiässä olevien silmistä - vanhuus on sairaus! Sellaisten ilettävien ruttunaamojen näkeminenhän saisi meidät ajattelemaan omien vanhempiemme ja lopulta oman elämämme päättymistä, joka on usein pitkä ja kivulias tie. Nyt oli siis jokin ohjelma, jossa käsiteltiin näitä ihmisiä, jotka eivät kuulu enää minkään tuotteen kohderyhmään?

Tietenkin kyseessä oli X-files... DAAH!

Olipas jännä jakso, se sijoittui vanhainkotiin, jossa oli alzheimer-potilaita. Koska vanhustyö on lähellä sydäntäni, olin iloinen kantaaottavasta jaksosta. Yksi X-files-jakso ei ehkä muuta maailmaa, mutta on kuitenkin Jotain, että ohjelman tekijät ovat valinneet vaikean ympäristön tapahtumille, ja myös kertoneet jaksossa useista ongelmista, joita tällaisissa laitoksissa on, kuten ihmisen yksityisyyden ja itsemääräämisoikeuden loukkaaminen.

Edes seksijumala Mulder ei vienyt huomiotani, tai no, tietenkin pienen osan. Niin paljon kuin vanhuksista pidänkin, toivon, että Mulder on jakson herroista se, joka tulee uniini. I want to believe!

Sunnuntai

Kissa tippui ikkunasta. En jaksa nostaa perheriitaa sen takia, että se oli Mikon syy. Tapahtumaketju meni niin, että Mikko paistoi kalaa pannulla, avasi ilmeisesti käryjen takia ikkunan ja seuraavaksi kuului tömähdys. Paniikissa oleva kissa ei onneksi lähtenyt seikkailemaan vaan odotti Mikkoa järkyttyneenä alhaalla (asumme toisessa kerroksessa). Pitää seurailla tilannetta ja katsoa tuleeko eläinlääkäritarkistusreissu. Hyvin varovasti näyttää liikkuvan, Morko-parka. Näyttäisi siltä kuin siltä olisi irronnut yksi hammas edestä, ei voi tietää onko se maito- vai rautahammas. Nyt reppana makoilee shokista väsähtäneenä Mikon sylissä...

Ensi viikko on täynnä kaikkea kivaa ja hauskaa ja jännää, kuten Minnan synttärit, kuskinhommia musiikkivideofestareilla, perinteeksi muodostunut Pumpeligaala ja tietenkin törkiän paljon jumppaamista. Jos haluat ottaa niskaperseotteen itsestäsi, niin halvalla pääset kun pyydät multa euron kaveripassin viikoksi BC:lle. Jos mietit että oletko riittävän hyvä kaveri, että voit sen pyytää, niin vastaus on että aivan sama, koska minä en siinä mitään häviä, etkä häviä sinäkään. Riittää että eksyit lukemaan tätä.

Ja ensi viikon menovinkkeihin, joita on niin paljon, että ittekin menee sekasin.

Oulun musiikkivideofestivaalit, ilmakitaransoiton MM-kisat perjantaina Teatrialla (liput ennakkoon 12 €, ovelta 15€) ja lauantaina Pumpeligaala Madetojan salissa (liput 10€, myydään Nukulla). Kotimaisen musiikkivideokilpailun ja -katselmuksen näytökset ovat ilmaisia, erikoisnäytösten hinnat ja koko festivaaliaikataulun löydät täältä. Näytökset ja Pumpeligaala ovat ikärajattomia tapahtumia. Klubeille ja Ilmakitaransoiton MM-kisoihin ikäraja on 18 vuotta. Time Tunnel 12 lauantaina 27.8.2005 klo 21.00-04.00, Uusi seurahuone. Liput etukäteen 12 € (Levykauppa X, Jim&Jill), ovelta 15€.

Itse pääsen useimpiin musiikkivideofestareiden tapahtumiin STAFF-passilla, jos siis olet menossa ja haluat minut seuraksi, niin ole ihana ja pyydä, voi olla että en yksin jaksa lähteä mihinkään.

Tanssikeskus Citydancen ilmaiset tutustumistunnit viikonloppuna, ei ennakkoilmottautumisia, aikataulu nettisivuilta. Tanssitunnit ovat säännölliseen harrastamiseen melko arvokkaita, mutta ilmaiseksihan kannattaa käydä itseään huvittamassa kun siihen on tilaisuus. En ole suunnitellut vielä menenkö itse, mutta jos löydän jonkun seuraksi nöyryyttämään heikkoa egoa, niin lähdetään vaan...

Viikonloppuna alkaa myös Aikamatka Oulu, muuten en osaa sitä mainostaa kuin että kannattaa käydä jos jaksaa, se on ilmaista ajantappoa sekin. Ouluhalli on tuossa meidän naapurissa, niin voi olla että eksyn paikalle. Larppaajia on havaittavissa kulisseissa seuraavan viikon maanantaina ja tiistaina (ei siis vielä ens viikolla), mutta itse olen silloin tiettävästi koulun penkillä, jolta ei paeta millään verukkeella.

Larppikonsepti-pohdintaa

Kesään on mahtunut monta larppia, tälle viikonlopulle kaksi. Tässä mietteitäni.

Ensimmäinen oli perjantain Mikin "Heräsin pimeässä", replay metsässä tapahtuvalle seikkailulle. Enempää en paljasta etten vain vahingossakaan spoilaa ketään, joka on menossa seuraavaan pelautukseen. Älkää muutkaan spoilatko. Konsepti on kerrassaan toimiva, pelialueeksi valittu Lintulampi täydellinen. Peli alkoi illan hämärtyessä ja päättyi kahden maissa. Peli oli niin mukaansatempaava, että en muistanut nälkää tai väsymystä ennen kuin peli oli ohi. Kiitos Mikille tästä jälleen aivan mahtavasta pelistä! Hahmoni oikeudenhimoinen luonne sopi peliin loistavasti ja siksi halusin pelata sitä toistamiseen - tämä oli toinen pelikertani.

Toinen peli oli lauantain Sacoidosan sisäoppilaitos, jonka järjesti Eve. Evelle kaikki kiitos ja kunnia ja syvä etiketinmukainen kumarrus ennen kaikkea määrätietoisuudesta pelin järjestämisessä. Peli alkoi ajallaan, mikä on ehkä suurin haaste koko OIEI:n pelien historiassa. Pelaajan silmissä kaikki näytti toimivan moitteettomasti.

Pelissä oli muutamia uusia pelaajia ja uskon, että valmis koulupäivän ohjelma sopi heille erityisen hyvin - ei tarvinnut uskaltaa tehdä mitään kovin omaperäisiä ratkaisuja, vaikka tunneilla joutuikin esille opettajien ahdistellessa vaikeilla kysymyksillä ja runojakin piti ääneen lausua. Jatko-osa olisi sopiva peli mainostettavaksi uusille larppaajille, jotka haluavat tutustua larppaamiseen kevyellä juonikuviolla ja eläytymispainotteisesti. "Ooh, toi ope on niin ihana"-tyyliset hahmot sopivat hyvin peliin. Periaatteessa koulun ulkopuoliset juonikuviot eivät paljoa hahmoa liikuta, koska varsinaiset ratkaisut jäävät peliajan ulkopuolisiksi. Hahmojen välisten tilanteiden pitäisi olla riittävän räjähdysalttiita, että jotain konflikteja syntyisi.

Kyseessä oli kaksi täysin eri konseptia. Sarcoido oli peli, jossa oli laadittu tarkka tuntiohjelma ja peli eteni sen mukaan. HP:n konsepti taas antaa pelaajalle tunteen, että hän on oman pelinsä sankari, vaihtoehtoja erilaisiin ratkaisuihin on monta. Molemmat konseptit kestävät kierrätystä.

Sarcoidosassa peliä pitivät raameissaan persoonalliset opettajahahmot, jotka toisaalta antoivat oppilaita pelaaville hauskoja hetkiä, mutta toisaalta olivat enemmän näyteltyjä kuin spontaanisti larpattuja.

Peli keskittyi tunnelmaan enemmän kuin juonien kehittelyyn, mikä oli oman hahmoni kannalta epäsuotuisaa. Hahmolla oli paljon ristiriitaisia tilanteita päässään, joista edes joku olisi pitänyt saada järjestykseen jonkinlaisella toiminnalla. Suuri osa asioista oli sellaisia, että niiden ratkaisut oli jätettävä hamaan tulevaisuuteen, mikä on aina äärimmäisen turhauttavaa larpissa, jossa kaikki on kuitenkin tässä ja nyt, ja tämän pelin aikana. En jaksa koskaan pohtia mitä pelin jälkeen hahmolle tulee tapahtumaan, mielestäni sen ajattelu on joutavaa mikäli haluaa päästä pelistä "yli" ja takaisin normaaliin elämään.

Kouluun sijoittuva peli toimisi konseptina ehkä vielä paremmin, mikäli siinä annettaisiin pelaajille vaihtoehtoja toimia ryhmässä - eikä näin ollen täysin opettajahahmon johdattelemana. Ryhmätehtävissä opiskelijahahmot voisivat enemmän tuoda esiin niille tyypillisiä ominaisuuksia, samoin ryhmissä opiskelijat voisivat olla tekemättä varsinaisia tehtäviä ja toteuttaa hahmojen tavoitteita juonittelemalla keskenään. Tämä voisi toimia paremmin niin että opiskelijat saisivat itse valita ryhmänsä. Hahmoni kontaktit sille tärkeisiin hahmoihin olivat vähäiset, koska hahmot olivat eri ryhmissä.

Pelaajat voisivat saada myös muuta toimintaa ja päästä toteuttamaan hahmon intentioita vapauttamalla hahmoja tunneilta esim. erikoisvapauksin, kuten Sarcoidosassakin tapahtui kun Kallen historianopettajahahmo pyysi kahta oppilasta vahtimaan toisten oppilaiden suorittaessa saamaansa rangaistusta. Vaihtoehtojahan on väärennetyistä lupalapuista päänsäryn valittamiseen. Toisaalta, jos tunnit ovat itsessään pieniä ohjelmanumeroita, voi olla että pelaajat itse haluavat nähdä ne vaikka hahmot haluaisivat olla pois tunnilta tekemässä jotain kiellettyä mutta ah, niin ihanaa.

Koulupeliin voisi sopia hyvin myös enemmän tai vähemmän valmiiksi kirjoitettu dramaattinen juonenkäänne, oli se sitten jonkun hahmon kilahtaminen ja panttivankien ottaminen, yllättävä tieto opettajan pedofiliasta tai muu kamala paljastus, oppituntien peruminen loppupäivältä rehtorin saatua tietää olevansa raskaana tai mikä tahansa muu pelin luonnetta muuttava tapahtuma, joka yllättävästi antaisi pelaajille vaihtoehtoja toimintaansa.

HP toimii periaatteessa minkälaisilla hahmoilla tahansa. Peli ja ympäristö, pimeä metsä, ovat itsessään jo pelottavia, ihan oikeasti, off-game. Pelissä on toiminnallisuutta, mutta ei irrallista "tekemistä tekemisen takia", vaan peliin saumattomasti kuuluvaa. Hahmon sisäinen maailma on oleellinen ja on nimenomaan kyse siitä miten hahmot toimivat keskenään vuorovaikutuksessa. Yksinkertaisessa konseptissa on siis monta kiehtovaa tasoa. En tiedä onko Mikki itse niitä analysoinut ja pelin nerokkuutta käsittänyt.

Jos vain Mikki suo, olen mielelläni kirjoittamassa hahmoja seuraavaan pelautukseen nähdäkseni minkälaista vaikutusta kirjoitustyylin ja tarinoiden muuttamisella on pelaamiseen ja pelaajan ratkaisuihin pelin aikana. Peli ainoastaan paranee toisella pelikerralla ja avaa uusia ulottuvuuksia, joten suosittelen kerran jo pelanneita mukaan ennakkoluulottomasti. Ja ne, jotka eivät ole vielä pelanneet... no, sanoma lienee selvä?

Perjantai

Näin kaupungilla maassa penkin taakse tippuneen lompakon, sanoin asiasta penkillä istuvalle pariskunnalle ja lompakko olikin tippunut miehen takataskusta. Oli ihana nähdä ihmisten ilahtuvan. Joku olisi voinut jättää koputtamatta selkään, onhan se lähimmäiseen kontaktin ottaminen aina pelottavaa. Tienasin päivän hyvästä teosta kaksi euroa.

BC:llä työskentelevä fysioterapeutti Merja muuttaa meidän lähelle, ja Jasmi saa toivottavasti uuden koirapuistokaverin Merjan vehnäterrieristä. Olisikin hyvä sopia etukäteen milloin puistoillaan, kun siellä ei koskaan ole ketään kun me sinne mennään. Mukavaa. Minulla ei ole entuudestaan oikeastaan sellaisia koirallisia ystäviä, jotka voisi soittamalla tilata koirapuistoon.

Kaninhäkit meni kaupaksi ja tienesteillä ostettiin Peonystä kolme ihanaa koristetyynynpäällistä, Anttilasta uusi päiväpeite ja tyynyt päällisten täytteeksi.Pesänrakennusvietti!

Törmäsin Anttilassa elämäni järjestyksessään toiseen avomieheen, joka menee ensi viikonloppuna naimisiin. Mitähän tuohon nyt sanoisi? Monenlaisia ajatuksiahan se herättää. Miksen minä ole menossa naimisiin, haluaisinko edes mennä, onko se nyt hyvä vai huono asia, että en ole menossa, mitä tästä pitäisi ajatella? Ehkä ei mitään. Onnea ja menestystä itse jokaiselle.

Olemme yrittäneet määritellä normaalia ihmistä Mikon kanssa, tai edes keksiä kuka tutuistamme olisi jollakin tasolla "normaali". Emme ole keksineet vielä ketään normaalia. Jee jee.

Normaalin määritteleminen on kyllä turhinta ajanhukkaa - emme ole myöskään keksineet ketään, joka olisi tavallista "epänormaalimpi" - ja ihan tosi, tunnemme kyllä tosi ihmeellistä porukkaa. Kaikki ovat siis tasaisen normaaleja/epänormaaleja.

Olen tätä miettiessä miettinyt varmasti myös juuri Sinua, joten sori vaan, et ole sen epänormaalimpi kuin muutkaan. Sori jos olet kuvitellut olevasi jotenkin Erilainen, sellainen, jota kukaan ei todella ymmärrä, koska olet niin ainutlaatuisen Outo. Olet kuitenkin vain Tavis tavisten joukossa. Onko se sitten niin kamalaa?

Torstai

Tänään kävin pitkästä aikaa fitball-tunnilla. 45 minuutin jumppa herätteli eloon sellaisia lihaksia, joita ei yleensä tule treenattua muilla tunneilla. Monta kertaa tuli raja vastaan jaksamisessa. Todella tehokasta, todella hauskaa. Pallon kanssa punnertaessa hikipisarat tippuivat lattiaan. On se ihanaa, on se.

Voipi olla että olen jonkinmoisessa koukussa liikkumiseen. Se on kyllä ollutkin tarkoitus. Säännöllisen liikkumisen aloittaminen maaliskuussa 2004 oli yksi elämäni parhaista päätöksistä, ellei jopa paras. Liikunnasta saatua kokonaisvaltaista hyvää oloa ei voi verrata oikein mihinkään muuhun. Se on omaa aikaa, se on itseensä panostamista, se on oman eliniän pitkittämistä, työkyvyn parantamista, jokaisesta päivästä tulee parempi kun jaksaa paremmin pienetkin asiat. Musiikin mukana liikkumisen hurma, lihasten polte tai keskittyminen tasapainoliikkeeseen katkaisevat päivän, rentouttavat, pysäyttävät aivojen ylikierroksilla käyvän ongelmanratkaisun (ja antavat alitajunnan työstää asioita ilman että itse sotket niitä järkeilylläsi) ja liikunnan jälkeinen olotila on usein euforinen.

Koskaan ei ole jumppaan lähteminen kaduttanut. Pidän pienimuotoista päiväkirjaa jumppaamisistani, säilytän kirjaa Beauty Centerillä pienessä kaapissani ja kirjoitan sinne aina missä jumpassa olen käynyt ja minkälaiset on fiilikset sen jälkeen. Nyt olen uhkarohkeasti ottanut tavaksi myös kirjoittaa seuraavan päivämäärän jo valmiiksi, toistaiseksi tämä systeemi on toiminut... Viimeisenä kirjassa lukee tällä hetkellä "perjantai 19.8.2005". Siispä huomenna klo 11 bodypumppia.

Anun kanssa kävin intialaisessa. Ei löytynyt muuta vaihtoehtoa, joka olisi yhtä paljon kiehtonut... kun se linssi makhani on niin hyvää! Söin sitä eilenkin kun kävin siellä Reetan kanssa... On se hyvä että on ystäviä joiden kanssa voi nauttia lounasta. Ihanaa kun on nyt ollut aikaa tällaiseen. Anun kanssa jaetut hetket ovat kullanarvoisia. Tapasin Anun monta, monta vuotta sitten, kun treenasimme pari kertaa jossain teinibändiprojektissa, Anu soitti rumpuja, minä lauloin. Jokin kosminen syy sai meidät ystävystymään. Kosminen syy on paljon parempi kuin yksi yhteinen mielenkiinnon kohde, josta ei voi loppujen lopuksi keskustella ikuisesti.

En ole loputtoman sosiaalinen enkä jaksa kovin hyvin jauhaa yleistä skeidaa mistä tahansa. En jaksa lässyttää tuntikausia turhista asioista. Keskustelun on mentävä syvemmälle, niin että se rakentaa jotakin. Minulla on muutamia ystäviä, joiden kanssa olen samalla aaltopituudella ja joiden kanssa keskustelut ovat antoisia ja jotenkin omaa ajattelua kehittäviä. Sitten on niitä, jotka eivät osaa puhua asioista avoimesti, antaen aiheeseen omaa näkökulmaansa rehellisesti, vaan puhuvat yleisellä tasolla asioista, joista heillä ei ole omakohtaista kokemusta, ihan vain lämpimikseen. Lämpimikseen puhuminen on maailman turhinta ajanhukkaa.

Kävimme Mikon kanssa katsomassa uuden Batmanin. Elokuva oli erittäin pätevä erikoistehosteiltaan, näyttelijäsuorituksiltaan (paljon ykkösrivin starboja) ja jopa dramaturgisesti moitteeton - kaikki Tomi Tuikkalan opettamat toimivan käsikirjoituksen ehdot täyttyivät (olen sydämeltäni ikuisesti entinen tuleva tuottaja). Tunnen olevani hieman jäävi arvostelemaan elokuvaa kokonaisuutena, sillä Christian Bale lukeutuu ehdottomasti seksijumaliini. Sillä vartalolla - KEVYESTI! Kyllä se puntti tekee miehen ruholle hyvää. Kukapa nainen ei haluaisi omaa supersankaria?

Minna tuli illalla meille syömään soijapyörykkä-juusto-omena-viinirypäle-coctailtikkuja. Minnan kanssa aika kuluu aina kuin siivillä, meillä on niin paljon yhteistä, vaikka olemmekin toisaalta kaksi täysin erilaista persoonaa. Kai jollain tavalla tasapainotamme toisiamme, vai...? En muista miten se meni, mutta saattoi olla että houkuttelin Minnan pitkästä aikaa mukaan bodypumppiin ja koska itse olen addikti, oli hauska kuunnella tänään Minnan hehkutusta. HYVÄ BODYPUMP TEKEE IHMEITÄ SIELULLE JA RUUMIILLE! Minna ihan hehkui kuin rakastunut ihminen. Sanotaan että rakastunut ihminen on kaunis, mutta kyllä se bodypumpin jälkeen punaposkinen ihminenkin on aika nätti. En tarkoita kylläkään itseäni, joka lähden jumpasta kuin jumpasta naama tulipunaisena, tukka sekaisin ja hiestä märkänä kuin uitettu koira...

Minna on siis luokkakaverini, joka kylläkin nyt vaihtaa ryhmää, kun pääsi opiskelemaan samaiseen kouluun kätilöksi. En ole hetkeäkään pelännyt että ystävyys kärsisi millään tapaa tämän muutoksen takia. Hassua ajatella että tapasimme vain joskus puoli vuotta sitten... Meillä on hyvin samanlaiset arvot ja maailmankatsomus. Seura tekee kaltaisekseen, joten eikö olekin luonnollista, että valitsen itseäni älykkäämpää, kauniimpaa ja hauskempaa seuraa?

Hyvän päivän merkki on se, että ei jaksa katsoa edes Pelkokerrointa. Illan tarkoitus on se, että haluaa mennä nukkumaan. Heräsin tänään ennen kuutta, toivottavasti myös huomenna. Annan itseni herätä kun siltä tuntuu, mutta aamut ovat tehokkainta aikaa. Herätessä koko keho ja mieli kiljahtavat "VIHDOINKIN!"

Olen saanut aloitettua koulutehtävän, joka pitää palauttaa 26.8. Ei mitään stressiä. Tosin sen tekemistä hidastavat musiikkivideofestivaalit, joille olen menossa talkootyöläisenä kuskiksi ainakin kolmena päivänä. Soittelin ja kyselin tänään lisätietoja kun missasin tiistain infotilaisuuden. Sanoin että "siitä tulee varmasti hauskaa" ja oli ihanaa kuulla kun puhelimen toisessa päässä ollut täti sanoi että mulla on hyvä asenne.

JEE JEE, HYVÄ MEININKI on aina hyvä asenne.

Asiat loksahtelee. Huomenna tulee toivottavasti kaninhäkkien ostaja, häkit vievät ihan turhaa tilaa. Sain tänään tilattua verokortin Jameraa varten. Kävin kampaajalla ja tukasta tuli kauhean paljon käyttökelpoisempi. Kampaaja oli tosi hyvä ja asiansa osaava (Ponnarissa semmoinen uusi kampaaja kuin Anne-Mari, suosittelen). Kampaajaa ennen kosmetologi värjäsi ripset ja kulmat - ja nyppi myös, auts. Ajattelin että pitää varata aika jalkahoitoon niin että on ehtinyt siihen mennessä tulla opintotuki. Harkitsen taas opintolainan ostamista, ettei vain korkea elintasoni pääsisi laskemaan. Onhan sitä lainaa jo vissiin viis ja puoli tonnia. Että ei se tonni lisää tunnu missään... (Raha ei tee onnelliseksi, mutta ne tavarat, joita sillä rahalla saa... Minäkö materialisti?)

Oli hauskaa tänään pitää hametta ja saappaita. Tuli oikein sellainen tunne, että pitäisi ostaa oikein hyvät saappaat syksyksi. Se on ihme miten naisellisen olon hame ja saappaat tekevät. Oli kiva hulmautella uutta kevyttä tukkaa ja kipsutella kipokipokengillä. Ei ole vaikeaa sanoa kumpi on naisellisempaa, lenkkarit vai korkeakantaiset saappaat? Urheilutoppi vai push-upit? Tukka auki tuulessa liehuen ja kosmetiikalla jokainen suortuva eroteltuna vai jumpan ja suihkun jälkeen märkänä poninhännälle kiskaistuna?

Nyt nukkumaan, huomenna on uusi päivä, joka on epäilemättä aivan mainio.Toivottavasti ehdin huomenna vastaamaan tuntemattomaan numeroon, josta minulle on soiteltu pitkin viikkoa, mutta olen aina silloin ollut jumpassa tai suihkussa tai jossain muualla poissa puhelimen äärestä. Se on kuitenkin ilmoitus, että olen oikeasti adoptoitu ja olen perinyt hiihto-onnettomuudessa kuolleilta biologisilta vanhemmiltani miljoonaperinnön. Tai voi se olla lehtimyyjäkin.

Aamulla

Tuijotuskilpailu kissan kanssa. Voitan, kun kissa sulkee silmänsä. Onko mitään niin rauhoittavaa kuin pöydällä kynttilän valossa nukkuva kissa? Valkoinen kynttilä, musta kissa. Hetkiä, jotka toivoisi voivansa ikuistaa, mutta pidänkin itselläni.

Arkisia asioita. Pyykinpesuainetta pitäisi mennä ostamaan. Kun monesti viikossa jumppaa niin on jatkuvassa pyykkikierteessä. Hikiset vaatteet haisevat uskomattoman pahalle. Tuore hiki ei haise, se joka kimaltelee iholla ja valuu kaulaa pitkin noroina ja tippuu kyynärpäistä.

Rahan kanssa pitää pelata. Maksaa valmiiksi ensi kuun vuokraa, on kiva kun on yhden kuun vuokra sisällä niin jossain vaiheessa sitä sitten kiittää itseään kun ollut fiksu. Kuntoilukin on maksettu loppuvuodeksi. Naurettavan helppoa itsensä sitouttamista: minun vastuullani on vain kuntoilla koko rahan edestä. Ei voi sanoa ettei ole rahaa kuntoilla, kun se on raha on ollut aiemmin ja silloin harkiten käytetty siihen mistä todella pidän ja mikä tekee minulle hyvää.

Ulkona viileä syyssade. Viimeisiä lomapäiviä. Siskon kanssa mennään lounaalle intialaiseen, ihana nähdä Reettaa pitkästä aikaa - vaikka ei kai siitä ole oikeasti edes kauhean pitkä aika kun nähtiin. Säästän taas ruuanlaittamisen vaivan - ei saa sotkea siivottua keittiötä! Jalkoja pitää muistaa hemmotella illalla lämpimällä kylvyllä. Joka aamu sen lupaan, ja illalla olen unohtanut. Nyt muista!

Aamu on mennyt nopeasti, aamun parhaat tunnit kuuden ja kymmenen välillä. Keittiössä on siistiä, tuoksuu santelipuu.

Hiljaisuutta, kiitos

Joskus asiat vain kolahtavat paikoilleen, tiedäthän. Juttelimme Kertan kanssa pukuhuoneessa bodystepin jälkeen ja ihmetyksekseni huomasin, että molemmat halusimme vaihtaa hahmoja päittäin. Evelle se sopi, niin mikäs sen mukavampaa. Minulla on valmiina kaikki tarvittavat propitkin.

Näin Eveä ohimennen kaupungilla ja ehdimme vaihtaa pari sanaa larppiväsymyksestä, kun sanoin ettei ole lähiaikoina ollut fiilistä larpata. En oikeastaan tiedä mitä se larppiväsymys on, larppaan kuitenkin aika harvoin. Minulle harvoin tulee väsymyksiä mistään asioista, koska olen niin laiska etten suostu tekemään mitään mikä ei tunnu hauskalta. Kun vaihdoimme hahmoja Kertan kanssa, oloni oli todella huojentunut ja larppi alkoi kiinnostaa aivan eri tavalla. Odotan sitä ihan tosissaan. Ei siis ollut kyse larppiväsymyksestä. Bimboväsymyksestä vain. Toivottavasti en loukannut ketään. Hahmo oli mitä ihanin, mutta kullanvaaleat kiharat vain olivat minulle liikaa. Minä haluan larpata jotain muuta kuin minkälaisena minut ehkä näette.

I WANNA BE EVIL, I WANNA BE MAD... BUT MORE THAN THAT I WANNA BE BAD...

Tuo on muuten käsittääkseni ainakin Eartha Kittin levyttämä kappale, jos ketään kiinnostaa vaikka warettaa. Olin todella, todella yllättynyt että Kertta haluaa pelata hahmoani, ja että hän todella, todella haluaa pelata sitä. Ehkä itsekin sorrun typecastaamiseen... ollaan avoimia toisiamme kohtaan tästä lähin, jooko?

Vielä tuosta valittamisesta. Olen kai sortuillut siihen suuntaan, vaikka ei ole missään nimessä ollut tarkoitus. On olemassa kaksi erilaista suhtautumistapaa asioihin. Toinen on ongelmalähtöinen ja toinen ratkaisulähtöinen strategia. Ensimmäisessä esitetään ongelmia toisensa jälkeen, syytetään muita (jokainen on vastuussa vain omista tunteistaan, omista teoistaan ja omasta hamsteristaan) ja lopulta ei tehdä asialle mitään. Koitan kehittää omaa asennoitumistani asioihin ratkaisulähtöisempään suuntaan. Se, kuten muukin aivopesu, toimii.

Tuo mitä Katri sanoi... en usko että niin kannattaa tehdä, valittaa blogissa ja sitten olla mukava kanssaihmisille. En usko että se menee niin. Uskon, että ne samat ajatukset pyörivät päässä joka tapauksessa (valitat pääsi sisällä kuitenkin). Parempi keino on siis lopettaa kaikki valitus ja muuttaa ajattelua positiivisempaan suuntaan.

Valittaminen ei valittamalla lopu. Samalla tavalla kuin henkistä pahaa oloa ei oikeasti voi purkaa fyysisesti. Agressiota ei voi oikeasti purkaa lyömällä säkkiä, koska agressio on pääsi sisäinen juttu. Endorfiineista tulee tietenkin hyvä olo. Samalla tavalla ongelmat eivät katoa ryyppäämällä, eivät harrastamalla villiä seksiä, eivät syömällä kiloa karkkeja. Valittamisesta on hirveän vähän hyötyä. Sillä hetkellä tuntuu toki siltä, että se auttaa. Tietenkin tulee hyvä tunne, kun voi jakaa huolensa ja tuntea, ettei ole yksin maailmassa. Hyvä asia on purkaa ja analysoida omia tunteitaan, mutta "vittu kun vituttaa"-tyylinen asian pyörittäminen ilman mitään vihjettä ratkaisusta tai asian syvällisemmästä ymmärtämisestä ei vie ahdistusta pois.

Blogi toimii tavallaan oman ajattelun peilinä. Siinä huomaa hyvin nopeasti, mihin jäljet johtavat, pyöritäänkö koko ajan ympyrää pienissä ajatuksissa, löytyykö asioihin ratkaisuja vai pitääkö niissä vain ryöpätä itseään.

Minä en muuten ymmärtänyt mitä Elina tarkoitit sillä, että otit itseesi kun vaihdoin tätä blogia...? Vaihdoin ihan vain siksi kun Katri suositteli ja tämä on minun mielestäni parempi. Aion toki vakoilla ja kommentoida kaikkia samoja blogeja mitä ennenkin.

Pakko lainata Dr. Philiä tähän väliin. "You wouldn't worry so much about what people thought of you if you knew how seldom they did." Tuo neuvo on auttanut minua, nykyään en välitä paljon paskaakaan muiden mielipiteistä. En usko että ketään kiinnostaa oikeasti. Jos pidät Dr. Philiä antikristuksena, älä mene osoitteeseen http://www.drphil.com. Suosittelen tämän nerokkaan miehen viisauksien lainaamista jokapäiväisessä elämässä.

Pari päivää Jameralla olivat erittäin kiireisiä. Tänään ajoin metsäteitä Vihannin ja Kalajoen välissä, ihan hukassa, ja koitin säilyttää mielenrauhani ja uskoni hyvään tuuriini vaikka bensamittari alkoi vilkuttaa punaista. Nyt on sellainen olo, että haluan nauttia hiljaisuudesta. Ensin kävelylle Jasmin kanssa (ilman mp-3-soittimen pauketta korvissa) ja sen jälkeen sisään tuijottamaan kynttilää hetkeksi. Rauhaa.

Muuten, olen tajunnut että minä ja Mikko käymme Jasmin kanssa lenkillä yleensä aina erikseen, tyyliin "kumman vuoro on". Tänä aamuna mentiin yhdessä ja se oli tosi mukavaa. Siinä ehti jutella hyvin kaikenlaista, meillä on kuitenkin niin vähän aikaa vuorokaudessa olla yhdessä. Tänäänkin menin suoraan töistä jumppaan ja kun tulin kotiin, Mikko oli jo lähtenyt treeneihin. Onneksi tämä ei ole tällaista joka päivä, jo koirankin takia. Mutta huomenaamulla herään aikaisin Mikon kanssa (sillä on viimeinen työpäivä torstaina) vaikka ei tarvitsisi ja lähdetään yhdessä ulos.

Nyt pihalle hengittämään syvään pari kertaa. Tuntuu siltä että voisi mennä nukkumaan aikaisin tänään.

Don’t worry about the future; or worry, but know that worrying is as effective as trying to solve an algebra equation by chewing bubblegum. The real troubles in your life are apt to be things that never crossed your worried mind; the kind that blindside you at 4pm on some idle Tuesday.

Baz Luhrmann - Everybody's Free (To Wear Sunscreen)

Happy happy joy joy

Ostin elämäni ensimmäiset Better bodies-jumppahousut, jotka mittaavat ihmisen arvon jumppasalin henkisessä ruokaketjussa. "Sinä niissä liian isoissa shortseissa, takariviin!" Olivat niin hyvät ja halvat, että taidan ostaa huomenna toiset samanlaiset. Harvoin löytyy mitään hyviä, koska vihaan shoppailua (yksi monista epänaisellisista piirteistäni). Satuin olemaan ajoissa salilla niin tulipa sitten siinä samalla lörpötellessä ostettua. (Kokoa L. BC:n Saila katsoi kieroon kun sanoin että pitää olla vähän "lihomisvaraa"...)

Kesätyöpalkka siis saapui tililleni elämääni ilahduttamaan. Kävin hakemassa varaamani Aliaksen toisen tuotantokauden, joka on parasta ittiään, täyttä agenttimeininkiä. Se toimii myös bodycombat-harjoitusvideona, torstaina leikkautan ja värjäytän myös bodycombat-tukan, joten olen 4.9. enemmän kuin valmis! Harmi ettei tukka passaa enää sitten Sarcoidosaan, joten joutunen turvautumaan peruukkiin (ja rahaa menee!).

Olen päättänyt tässä blogissa keskittyä mukaviin asioihin. Jos siis jutut vaikuttavat siltä, että olen jotenkin yli/tekopirteä, tyhmän onnellinen tai maailman pahuuden ja muut elämän tosiasiat kieltävä, tämä kuva on täysin väärä. En vain jaksa marista. Marisen kotona Mikolle, joka tietää totuuden vaikeasta luonteestani. Kysykää siltä kuinka hassunhauska ja nauravainen ja ikipositiivinen se Hani on. Minä vain opettelen tätä optimismi-aivopesua ettei tarvis kärsiä päänsärystä sen takia että vituttaa.

Sarcoidosassa pelaan airhead-pikkutyttöä. Hahmotoiveeni seuraavaan peliin on jotain muuta. Osaan äärimmäisen huonosti eläytyä airhead-pikkulikkaan ja en saa siitä mitään kiksejä. Vihaan kaikkea hörhelöistä, vaaleanpunaista ja kiiltävää. Minua rangaistaan siis jostain. Olen pahoillani, yrittäisin parantaa tapani, jos kertoisitte mitä teen väärin. (Hahmo oli siis sinällään hyvä, muistutti järkyttävän paljon erästä tosielämän henkilöä, jonka olemusta pelatessani tulen muistelemaan.) Lainaamani musta samettimekko jää siis ilmeisesti käyttämättä, ellen saa järjestettyä hahmolle äkkijyrkkää teinigoottivaihetta.

Tutun mopsi saa pentuja. Se on hassua. Niitä on pakko päästä katsomaan, silläkin uhalla että siitä seuraa kriisi "onko nyt oikea vaihe hankkia toista koiraa, ja miksi ihmeessä mopsi?!". Jasmi loukkaantuisi ikiajoiksi jos hänen - Prinsessa Koirasen - seuraksi tuotaisiin sellainen piereskelevä, röhkivä pieni ruttunaama. Eikö se jo riitä, että täällä asuu tuollainen kissanrääpäle, joka luulee olevansa Tarzan/Rambo/Terminaattori, mutta öisin luulee viatonta koiraa äidikseen ja väkisin änkää lutkuttamaan Jasmin tissiä (siihen ääneen muuten herää)??

Minnan kissa (kukaan ei tiedä kumpi, molemmat osoittelevat toisiaan viattomina) oli kussut sohvalle. Olin iloinen siitä, että minulla on kaksi ihanaa mussukkalemmikkiä, kunnes Mikko sanoi heittäneensä jonkin paitani pyykkiin kun se oli haissut kissankuselta. Pieni opetus siitä, että vaatteita ei kannata säilyttää lattialla...

Nyt on nälkä. Sisäinen sankarini käskee sekoittamaan marjoja ja maitorahkaa. Sisäinen sankari on ollut tänään vahvoilla ja estänyt minua tekemästä "kesäkuntoon 2009"-projektilleni haitallisia siirtoja. Antakaa siis omalle sisäiselle sankarillenne megafoni tiukan paikan tullen. Moment on the lips, forever on the hips! Jos pidätte minua urheiluhulluna tai terveysfasistina, niin uskokaa, että tarvitsen kovempia otteita, koska painoni ei ole vuoden aikana liikkunut mihinkään suuntaan. Hauikseni on tosin isompi kuin yhdelläkään haltiaprinsessalla. Vähänx södee! Väännetäänx kättä?!?

Tuli muuten tuosta mieleen, että kun oli eilen niin hyvä bodypumppi, niin palkitsin itseni Gainomaxilla (semmosta höpöhöpöpalautusjuomaa). Siinä sitten sitä hörsin ja kädet kun tärisi niin sain melkein sydärin että "ei kait jumalauta mennyt paidalle", aivan kuin sillä olisi ollut väliä siinä vaiheessa kun paita oli läpimärkä edestä ja takaa... tilannetajua, heh hee.

Ei muuta. Väsyttää, kun olin Jameran lukiokeikallakin (= töissä, myymässä lukiokirjoa) ja huomenna pitää lähteä samaan hommaan, mutta Kalajoelle. Puoli päivää autossa siis, mutta tuntipalkalla niin mikä jottei.

Meidän Osku muuten sai viime viikolla ajokortin. Mun mielestä se on jotensakin aika mieletöntä. Osku on mua 5 vuotta nuorempi. Jos se on 18 vuotta, niin silloinhan mun täytyy olla...

Tänään olen tehnyt tätä

OKSENNUSTEEMALLA JATKETAAN
Minä en ole siis oksentanut enää eilisen jälkeen. Mutta Minnan kissa oli oksentanut kaksi kertaa. Matolle. Jasmikin leksasi, mutta onneksi osaan lukea sen ajatuksia niin että ehdin lykätä Rauhantervehdyksen leksan alle sen matkalla kohti lattiaa. Jasmi myös päästi vesiripulit, onneksi kylpyhuoneeseen. Sen ruokavalioon kuuluvat kepit ja kävyt eivät ole kai sen luonnonmukaisinta ravintoa. Täällä haisee ankarankin Tolun käytön jälkeen kiva ripulin ja naudanmahahyytelön (Jasmin suosikkiherkku, jos se suostuisi syömään) sekoitus. Ikkunat auki ja vähän jotain tuoksukynttilöitä palamaan niin eiköhän se siitä.

OLEN TODISTETTAVASTI POISTUNUT NELJÄN SEINÄN SISÄLTÄ
Kävimme Katrin kanssa lounaalla Streetcafessa. Syvään hengitettyäni päätin olla ottamatta sellaista ihanaa jäätelöannosta... Streetcafessa saa kätevästi ja edullisesti koottua täydellisen zone-dieetin mukaisen salaatin (huomatkaa nyt pliikke tähän sisältyvä itseironia). Vaatii muistelemista vielä miten sanotaan "ei mennä pizzalle, mennään salaatille". Lihotin itseäni 10 kiloa asuessani pizzerian naapurissa Tuirassa vuosia sitten.

OSTA ITSESI ONNELLISEKSI-OSASTO
Varasin kampaaja-ajan torstaiksi Ponnariin. Järkytyin kyllä miten kallista itsensä hemmottelu on, mutta pakkohan sitä on itseensä sijoittaa (tuleepahan ainakin naisellinen olo). Kävin Filmifriikissä varaamassa Aliaksen 2. tuotantokauden, haen sen maanantaina. Sattuipa olemaan vielä alennuksessa 34,90 €. Erityisen tärkeää on, että paketissa on englanninkieliset kannet, että se passaa hyvin yhteen ekan tuotantokauden pakettini kanssa. En ole aiemmin fanittanut mitään asiaa (en edes New Kids of the Blockia ala-asteella!), joten tämä tuntuu aivan mahtavalta.

SATURDAY NIGHT HERKKUOSASTO
Ostin Stockan Herkusta pari luomuomenaa, leipätiskistä paria leipää, missä oli paljon siemeniä ja luomubriejuustoa (pikkasenko ihanaa!). Ostin myös jotain extra-hyper-mahtavaa tuoremehua, jolta en kyllä odota mitään suurta nautintoa, koska en ole mikään suuri mehujen ystävä. Pystyn siis tyydyttämään kulinaristiset tarpeeni melko järkevästi. (Joskus niihin aikoihin kun Mikko oli intissä, saatoin vetää pussillisen juustonaksuja ilman mitään ongelmia. Ei hyvä.)

ILTA JATKUU TÄYSIN ILMAN VAUHTIA JA VAARALLISIA TILANTEITA
Minna on tulossa meille parin tunnin päästä, jatkan siihen asti ja sen jälkeen samaa oleilua ilman mitään paineita. Joillakin ihmisillä on pakonomainen tarve keksiä jotain a) hyödyllistä tai b) villiä aina viikonlopulle. Minua ei huvita tällä kertaa yhtään bilettää tai lähteä mihinkään. Olisi kyllä kiva pitää joskus pienimuotoiset illanistujaiset meillä, tuparitkin on pitämättä (tammikuussa tähän muutettiin, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä...). Hyvällä mäihällä jaksan lähteä Jasmin kanssa takapihaa kauemmaksi. Täällä kotona on kuitenkin paljon pientä puuhailua, siivousta sun muuta, joten meneehän tämä ilta tässäkin.

Antakaa tulla vaan!

Uskoni on koetuksella. Koin tänään suurta pahoinvointia keskellä päivää. Ehdin miettiä onko kyseessä a) toistuva mahalaukun tulehdus, b) ruokamyrkytys, c) oksennustauti, kunnes juoksin vessaan ja tyhjensin mahalaukkuni sisällön viidellä työnnöllä pönttöön. Sen jälkeen menin sänkyyn ja nukuin kolmisen tuntia.

Oli miten oli, bodypump oli ihanaa, syöminen oli mukavaa (myönnettäköön että kasvisruoan elävöittävä vaikutus saattoi mennä pönttöön), olen saanut tehtyä asioita. Minulla on päällä sellainen boosti, että nyt pitää ottaa käyttöön vahva EI tai kalenterini on tukossa kaikenlaisia luentoja, kurssituksia, vapaa-ajan harrasteita ja itsensä kehittämistä ja mihinkään ei jää aikaa seinäntuijottamiseen ja nenänkaivamiseen.

Oletko huomannut, että usein kun kuvittelemme pysähtyvämme, oikeasti juoksemme paikallamme? Pitäisi harjoitella todellista pysähtymistä, hiljentymistä. Mielen tyhjentäminen ikävistä asioista on haastavaa. Paikallaan juokseminen on turhaa ja rampauttavaa.

Kirjoitin Mikille Heräsin pimessä-peliin muutaman hahmon, toivottavasti ne ovat edes jotenkin kelvollisia. Haluaisin kovasti auttaa ihmisiä, ja jos joku joskus minulta apua pyytää, niin silloin teen kyllä kaikkeni. Minulta oikeastaan hirveän harvoin pyydetään apua.

Mikko oli ihana ja haki uuden antennijohdon telkkariin (Sing Halleluja!) ja mustikkakeittoa. Syytä onkin, että voin viikonlopun hörsiä soppaa telkkarin ääressä, kun Mikko itse on han moo doamassa. Olisi oikeastaan ihan hauskaa nyhvöttää peiton alla kissan ja koiran kanssa, mutta luultavasti tämä on ohimenevää ja huomenna olen elämäni vedossa.

Ihmisen ruumis ja mieli ovat monimutkaisia juttuja, ja niiden välillä on kummallinen yhteys. Teen tällä hetkellä empiiristä tutkimusta itseni kesken nähdäkseni kuinka paljon optimistinen aivopesu ihmisen elämään vaikuttaa. En tarkoita mitään tyhjäpäisyyttä ja huolettomuutta. Elämän suuria kysymyksiä on hyvä pysähtyä miettimään taistelussa ahdistuksia vastaan. Elämä on lyhyt ja lopputulos on joka tapauksessa sama. Uskon, että jatkuva vitutus ja stressi tekevät pahaa jälkeä ihmiskehoon. Ainakin ne saavat ihmisen tekemään terveydelleen huonoja asioita. Uskon, että tyytyväisyys ja onni ovat kovan työn, henkisen työn, takana, mutta täysin saavutettavissa.

Samalla tavalla kuin voi valita myrkyttääkö kehoaan väärällä ravinnolla, voi valita myrkyttääkö mieltään stressaavilla ajatuksilla vaikkapa siitä mitä muut ajattelevat tai vastaanko odotuksia tai huolehtimalla asioista, joille ei voi mitään. Pieniä valintoja, joissa on kamalasti opettelemista, mutta onhan tässä toivottavasti aikaa opetella.

Hanin 30 syytä olla iloinen juurikin tänään

1. Huomenna klo 11 bodypumppiin! KYLLÄH! Ja sen vetää vieläpä Merja, joka on ehkä vähän niinku paras vetäjä mitä on. Ei mee tän velttoilun ja flunssailun takia koko viikko ihan häneksi. Oonhan mää käynyt jo kerran vesijumpassa ja kerran balancessa, mutta huomenna päästään ASIAAN!!
   
2. Morko on tänään ollut mitä hassuin kissa. Se on välillä tehnyt ninjatemppuja ja välillä nukkunut selällään sylissäni tassut oikosenaan. Se on niin sulonen että sitä ei voi vastustaa.
   
3. Kun kesätyön palkka tulee, varaan päälleni leikkaus- ja värjäysajan Ponnarista. Luxury! Itseensä sijoittainen kannattaa aina. Sisältöä elämään hiusväristä!
   
4. Söin makeanhimoon punaherukoita ja itseni sokerimyrkyttämisen sijaan lääkitsin itseäni marjojen vitamiineilla. Kuvittelin että punaherukat ovat pahoja, mutta ne olikin hyviä.
   
5. Mummi soitti tänään. Ei mikään ihme, me soitellaan monta kertaa viikossa. Mutta on se niin ihanaa kun on niin ihana mummi.
   
6. Huomenna on...
   
7. Kaikki rakkaat on kunnossa. Ei oo hätää kellään. Ei muiden murheita, eikä ees omia.
   
8. Huomenna on kokonainen yhteinen ilta pitkästä aikaa Mikon kanssa. Ties mitä hurjaa sitä keksii.
   
9. Mikolle tulee tili huomenna. Tästähän olen riemuissani... saattaa liittyä syyhyn nro 8.
   
10. Saan pelata haltiaprinsessaa Sarcoidosan sisäoppilaitos-larpissa. Voiko tyttö enempää toivoa?
    
11. Iskä ja äiti tulevat Saimaalta viikonloppuna ja Jasmi pääsee taas pitkästä aikaa leikkimään Taavin kanssa. Ja muutenkin näkee porukoita pitkästä aikaa. Niin, ja saa autoa lainaan...
    
12. Luin löytämääni vuoden 1965 Kalevaa, siinä oli hassuja mainoksia. Pitää varmaan oikein kehystää niistä joku.
    
13. Tästäkin päivästä on selvitty. Voin olla itseeni ihan kohtuullisen tyytyväinen. Minulla on oikeastaan oikeus olla jopa itsestäni ylpeä. Ei paskemmin. Rikas, älykäs ja vielä hyvännäköinenkin!!
    
14. Elämä voittaa. Räkä häviää.
    
15. Tänään oli tosi mukavaa kävellä Katrin kanssa ja jutella. Kivaa kun huomaa, että lähellä asuu ystävä. Toivon kovasti että saan viettää enemmänkin aikaa "naapurin tytön" kanssa.
    
16. Huomenna pääsee taas Minnan kanssa syömään Etralle (käytiin tänäänkin), huomenna ruokalistalla quinoa-sipulikeitto sekä kasvispihvit ja muhennetut perunat. Yammy! Ihanaa seuraa, hyvvää ruokaa. Ihan bueno. Tänäänkin oli aivan huippua ruokaa, tomaatti-kikherne-keittoa ja hirssikasvispataa.
    
17. Koulun alkuun on yli kaksi viikkoa. Sweet. Myös tekemättömien tehtävien deadlinet ovat vielä kaukana.
    
18. Lupauduin tänään organisaattoriksi OIEI:n 10-vuotisjuhlalarppiin, jonka taiteellisena johtajana toimii Mikki. Siitä tulee takuulla hauskaa. Hauskaa tulee myös olemaan Kaipaanvainion tekeminen Riffin kanssa. Kaipaanvainio pidetään toukokuussa.
    
19. Kaikki Les Millsin uudet ohjelmat vaikuttavat musiikin puolelta ihan herkullisilta. Close to the edge! Uuden bodypumpin (siis se ohjelma julkaistaan meillä vasta syyskuussa, että olen aika ajoissa liikkeellä...) rintalihaskappale Nu Pagadin "Sweetest Poison" on ihan hervoton ja toimii, jos kajarit on TÄYSILLÄ.
    
20. Huomiseksi on luvattu SADETTA! Sade on parasta.
    
21. Olen nähnyt tänään monta rakasta ystävää. Priceless.
    
22. Jameran Tuomas soitti tänään ja sanoi että "sullahan on se lukiokeikka huomenna". Olin että "MITÄHÄH?!?" Mutta sitten se en ollutkaan minä, joka oli väärässä, vaan Tuomas. Lukiokeikat on ens viikon maanantaina ja tiistaina. Jännää päästä niihinkin hommiin taas. Siis lukiokirjoja myymään. (Rahantuloa ei voi estää.)
    
23. Olen saanut tehtyä monta OIEI-juttua, kahminut lisää ja tuntenut itseni tarpeelliseksi.
    
24. Nauratti adventtikirkolta mukaan napattu "Etsitkö elämää?"-esite. Kaikille noulaiffareille. Voi elämä. Sepä hyvinkin.
    
25. Oli kiva ootella Katria lääkäristä ja katsella terveysaseman pihalla ihmisiä. Joskus on hyvä pysähtyä katselemaan, olla hetken kuin kärpäsenä katossa, sillä verukkeella että odottaa.
    
26. Ulkona on pimeää ja voi polttaa kynttilöitä... kovin on romantillista...
    
27. Mantrani multa onnistuu mikä vaan toimii. Kokeile itse. Et häviä mitään.
    
28. On kaikin puolin mukava ja hyvä olo. Väsynyt, kuten illalla kuuluukin, mutta onnellinen.
    
29. Haen seuraavaksi tuulettuneet vuodevaatteet sisälle ja hyppään sänkyyn kultsipuppelin kanssa.
    
30. I feel good, I knew that I would, now I feel good, I knew that I would! So good, so good, I got you! I feel nice, like sugar and spice, I feel nice, like sugar and spice! So nice, so nice, I got you! TYYTYTTYDYY!! HYVÄ MEININKI TAI EI MITÄÄN!
    

POINTTI: Iloisia asioita keksimällä voit kusettaa itseäsi niin hyvin, että olet hyväntuulinen koko lopun elämääsi. Onko karumpaa kohtaloa?!? On. Kaikki ne muut.

Päivän leffasitaatti:

You do an eclectic celebration of the dance! You do Fosse, Fosse, Fosse! You do Martha Graham, Martha Graham, Martha Graham! Or Twyla, Twyla, Twyla! Or Michael Kidde, Michael Kidde, Michael Kidde, Michael Kidde! Or Madonna, Madonna, Madonna!... but you keep it all inside.
Armand / Robbie Williams, The Birdcage, 1996

Voit siis olla iloinen, onnellinen ja elämääsi tyytyväinen ilman että olet helvetin rasittava kälättäjä. Voit olla myös masentunut, ahdistunut ja elämääsi kyllästynyt ilman että olet helvetin rasittava kälättäjä. Jos jotakin kiinnostaa hieno tai ankea elämäsi, hän varmaan kysyy. Tai lukee sen säkenöivästä blogistasi.

Seuraavien Les Mills-ohjelmien kappaleet

Nämä ohjelmat julkaistaan siis elokuussa. Tässä kappalelistat niille ohjelmille, jotka minua koskettavat, eli jotka alkavat pyörimään Beauty Centerillä. En vastaa listojen oikeellisuudesta, ovat eri nettilähteistä noukittu. Btw, huumorintajuni postereiden suunnittelijan kanssa ei käy yksiin.

BODYBALANCE 30 01. Here With Me (Rollo's Chillin' With The Family Mix) - Dido 02. Ameno - Era 03. Prayer for the Dying - Seal 04. All For Believing - Missy Higgins 05. Shiver - Natalie Imbruglia 06. Round Here - George Michael 07. Last Thing On My Mind - Ronan Keating and LeAnn Rimes 08. World on Fire - Sarah McLauchlan 09. Run - Snow Patrol 10. A Mass For Peace - Benediction
BODYPUMP 55 01. Back to Basics (Radio Edit) - Shapeshifters 02. You Are All of That (Radio Edit) - Danzel 03. Sweetest Poison - Nu Pagadi 04. Olympia - E-Type 05. California (Chino Radio Edit) - C.O. (Club Oriented) 06. Galvanize - The Chemical Brothers 07. As The Rush Comes (Radio Edit) - Motorcycle 08. I Get Up (Radio Edit) - INXS 09. Karma (Radio Edit) - Alicia Keys 10. Liberatio - Krypteria
BODYSTEP 61 01. A Little Bit Of Action - Nadia 02. Caught Up - Usher 03. I Believe In A Thing Called Love - Jackie 'O' 04. Just The Music - Jody Lei 05. Here Comes The Hammer - Maximum 06. Just Like Paradise - Danger Crew 07. Like I Love You - Justin Timberlake 08. 9 To 5 - Southern Light 09. Heatwave - OneZeroOne 10. Do Somethin' - KopyKatz 11. Soldier - Destiny's Child 12. Let Me Love You - Mario
BODYCOMBAT 25 01. Angels - Tim Belly 02. Kickin Hard - Brooklyn Bounce 03. Luv U More - DJ Paul Elstak 04. Jigga Jigga (flip & fill Remix) - Scooter 05. Power Of Love - Frog' a Billy 06. Sweet Child of Mine (cheeky Trax remix) - DJ Milano 07. Electro Violence - Independence Days 08. Crescendos of Ecstasy - DJ Kevin Energy 09. War - Edwin Starr 10. Red Warrior - Hans Zimmer

Burn, motherfucker, burn.

Ei voi olla totta miten kuuma! Olen kuin suurennuslasin alle läkähtyvä mehiläinen, jolta joku yrittää polttaa siivet irti. Kuumemittari piippaili epävireisesti ja pimeni, joten saan luottaa epämääräisiin aistimuksiin terveydentilastani. Parempi kuin eilen. It's getting better since you've been mine... Jostain pihalta kuuluu ruohonleikkurin ääni, aurinko paistaa. Kesä on vielä täällä! Kohta ulos ripustamaan pyykkejä kuivumaan. Kesä.

Eilinen Ladder 49 oli koskettava ja pisti muistelemaan 9-11-2001 traagisia tapahtumia. Kuinka monelta sekin on kokonaan unohtunut? Missä ajassa tragedia vanhenee? Live-katastrofiesityksiä on ollut television keksimisestä asti ja tulee olemaan jatkossakin. Säännöllisin väliajoin saadaan tsunami tai terroristi-isku tai bussiturma, joka pistää meidät ajattelemaan miten herkkä ja hauras elämä on. Vähän ajan päästä tapahtumiin suhtaudutaan kuin elokuvakokemukseen, joka on riittävän etäinen, mutta viihdyttävä. Ja taas eletään kuin siat pellossa. Halutessaan tragediaa muistelemalla voi suloisesti tonkia omia tunnetilojaan, onko niitä vai onko kyseessä tunnevammainen yksilö.

Miten voisin paremmin kertoa niille ihmisille, jotka ovat minulle tärkeitä, että ovat iso osa elämääni? Tietävätkö he sen?

Tuollaisia elokuvia on ihan terveellistä katsoa silloin tällöin. Monelta kantilta hyvin tehty elokuva.

Hengitä syvään... hengitä sisään, hengitä ulos...

Kaikki ei ollutkaan niin huonosti kuin kuvittelin. Mikko oli sanonut äidillensä, että Hani on kipeänä ja että sovitaan vielä tarkemmin siitä että passaako tulla kylään. Minut oli siis huomioitu, hyvä. Mutta ens viikonloppuna olen taas han moo do-leiri-leski (#@*!!!!). Eihän tästä tuu nyt yhtään mitään! Mies on viikot töissä, illat ylitöissä, ja sen jälkeen lähtee suorilta täysillä treeneihin. Ja viikonloputkin leikkimässä ninjaa. EI NÄIN. Asia ei normaalisti vaivaa minua, koska olen itsekin toteuttamassa omia mielenkiinnon kohteitani, mutta nyt kun on kipiä olo niin tarvis vähän niinku hoivaa ja huolenpitoa. *ruikutusta*

Jos samanlainen meininki on jatkuvinaan myös syksyllä niin saattaa tulla turpajuhlat. WHAT'S A GIRL TO DO? Olen sellainen melko paljon vaativa yksilö, että mielestäni parisuhteessa yhteistä laatuaikaa pitää löytyä, sitä on löydyttävä, se on kertakaikkiaan pakko, jotta toista voi sanoa puolisoksi eikä kämppikseksi.

Kissa kusi kaksi kertaa sänkyyn ja koira paskansi ripulit niin että seinille lensi. Olkoon tämä tasapainottamassa sitä hurmaa, jossa aina ihastuttavia sisälemmikkejämme hehkutan.

Ens viikonloppuna olisi kai olemassa mahdollisuus viettää rentouttava mökkiviikonloppu Minnan vanhempien mökillä. Minnan kanssa mökkiviikonloppu olisikin varmasti erittäin hauska. Ainoa ongelma onkin se, että mukaan on kutsuttu tyyliin kaikki luokan tytöt. Ja minä en oikeastaan ole mikään tyttölaumassa viihtyvä ihminen. En vain kestä "tyttöjen juttuja", en jaksa kälättää enkä olla sosiaalinen. Tytöt on kivoja silleen yksitellen. Ja vaan kivat, tiedätte keitä olette... Taitaa siis jäädä tuo mökkeily väliin. Voinhan ihan hyvin mököttää kotona ja miettiä, miksei kukaan halua leikkiä mun kaa.

Otan vastaan ideoita ensi viikonlopun ajankäyttöä koskien.

Mikko haki feta-kasvis-kotzonen ja rauha on palannut Välkkylään seuraavaksi 30 minuutiksi. Mikon vanhempien lähdettyä katsomme illalla vielä leffan Asema 49, jonka Mikko vuokrasi tietäen erittäin hyvin että olen heikkona Joaquin Phoenixiin. Ja on elokuvan toinen tähti John Travoltakin ollut ihan komia poika parhaimpina päivinään.

Imuroin työhuoneen ja makuuhuoneen ja jatkan sitten Aliaksen ekan kauden katsomista (kyllä siinä sarjassa silmä ja sielu lepää). Pitää hankkia kesätyörahoilla toinen kausi, se on jo halpa ja kolmatta kauttakin on saatavilla sikahintaan. Syksyllä voisi pitää kunnon Alias-maratoonit. Paitsi ei meillä, kun sisäpiirissä on kissa-allergikkoja... Aliaksen 4. kausi alkaa muuten Neloselta torstaina 1.9. Tietenkin olen nähnyt ko. kauden jo ainakin puoleen väliin, mutta Alias vain paranee toisella katselukerralla.

Olo on jo paljon parempi. Hyvällä mäihällä huomenna balanceen. (Mulle on aika tyypillistä se että lähdetään puolikuntoisena urheilemaan ja otetaan sitten uusinnat räkimisestä...) Sing Halleluja!

Teppo taistelukala

No ku Elinallaki oli! Nää on kaikki kyllä ihan älyttömiä. Lopetetaanko kaikki yhessä näiden blogthingsien sun muitten käyttäminen? Tuetaan toisiamme ja koitetaan keksiä jotain muuta sisältöä elämään, jooko?

Miehet, kissat ja alennusmaito

Saimaanreissu meni sitten reisille. Lauantai-iltana mittasin mummilassa riittävän korkean ruumiinlämmön ja sunnuntaiaamuna setäni kävi kiristämässä lipunmyyjätätiltä rahat takaisin junalipusta. Sairastin sitten tähän hetkeen asti mummilassa. Lähinnä nukuin. Näin kyllä tosi pornoja unia, että ei valittamista sen suhteen.

Happamia, sanoi kettu, Saimaalla olisikin ollut vaan kylmä ja sääskiä.

En ole nähnyt Mikkoa sen koommin kun se perjantaina lähti han moo doamaan, mutta se ***** oli sanonut vanhemmilleen, että hyvin passaa tulla maanantai-iltana eli tänään katsomaan kissaa. No voi helvetti. Eikö sillä ole mitään tilannetajua? No, ei se, että kämppä on paskainen ja minä en kipiänä jaksaisi justiinsa nyt ruveta siivoamaan, vaan se, että en jaksa olla niin hemaiseva rasvaisessa tukassani ja edustaa tuleville appivanhemmille, jotka eivät muutenkaa minua rakasta. Voisin yhtä hyvin avata oven niille alusvaatteissa rööki huulesta roikkuen, sanoa että painukaa vittuun ja viekää huonosti kasvatettu penikkanne mukananne.

Puolikuntoinen Hani on mitä parhainta seuraa, heti taistelua varten rääkätyn härän ja väärällä lääkityksellä olevan amerikkalaisen sarjamurhaajapsykopaatin jälkeen. Onneksi ruisleipä on hyvää, eihän tästä muuten tulisi mitään. Kaukovainion Sparissa oli alennuksessa paitsi soijavanukkaat, myös luomumaito. Maailmahan on täynnä ilonaiheita. Niin kauan kuin on rahaa, on ilonaiheita. The best things in life are so not free.

Pitää muuten tähän väliin mainostaa aivan mainiota teetä, joka ei oikeastaan ole teetä, vaan maustesekoitus. Sitä saa Etralta ja se maksaa 3,90 e/paketti, jossa on 15 pussia. Makuja löytyi muitakin, mutta tämä on tämänhetkinen suosikkini:

Lakritsinjuurta on käytetty vuosisatojen ajan elvyttävänä kasvina. YOGI TEE lakritsi on sekoitettu Ayerveda parannusmenetelmän perinteen mukaan. Makea luonnonmukaisesti viljelty lakritsi on sekoitettu voimakkaaseen sademetsän kanelinkuoreen, lämmittävä inkivääri ja muut mausteet luovat ainutlaatuisen ja herkullisenmakuisen teen. Valmistusaineet: lakritsi (41%)*, kaneli*, inkivääri*, appelsiininkuori*, kardemumma*, mustapippuri*, sikurinjuuri*, ohramallas*, neilikka*, luontaiset aromit. *= valvottua luomutuotantoa.

Tee jättää aivan herkullisen jälkimaun. Viisi tähteä!

Taidanpa lähteä siivoamaan tuota kissanvessaa näin alkajaisiksi. Jos jossain on joku rikas mies vailla tämäntyyppistä naista, niin lähden heti mukaan jos vain passaa että palkataan joku piika meille (huom: joku ruma piika). Onneksi saan pelata Sarcoidosassa haltiaprinsessaa. Tähän hetkeen asti olen säilyttänyt suhteellisen seesteisen olotilan sairastamisesta huolimatta, mutta se, että meillä ei toimi telkkarikaan, saa minut vaipumaan murheen alhoon. Jos joku haluaa vielä lusikoida suolaa haavoihin, niin aina voi muistuttaa että tänäänkin menee yksi treenipäivä hukkaan.

Voisin meditoida murheeni pois, mutta keittiö ei itse siivoa itseään, joten parempi alkaa popittaa. Ja täysillä! Ain laulain työtäs tee, kokeillaan miten alkaa siivous sujua HIMin Wicked Gamen tahtiin.

Morko, mitä kissa sanoo? "Mrrrrääääh!"

Tulin juuri kotiin ja istuin heti koneen ääreen (tästä se Mikko aina valittaa, käyhän se toki luonnolle jos itellä ei ole edes omaa konetta), heti kohta viereeni tuolille istui pieni kehräävä ötökkä nimeltä Morko. Kyllä kotiin on mukava tulla kun joku tulee heti vastaan.

Sukujuhla-larppi oli ja meni, ja loppupelin minä makasin tykyttävän pääni kanssa keittiön takahuoneessa.Iho päästää pieniä hikipisaroita lävitseen, pää tuntuu raskaalta (normaalisti se on erittäin kevyt), ääni alkaa kohta olla riittävän käheä Paula Koivuniemi-imitaatioon. Odotan tosi paljon Sarcoidosan sisäoppilaitos-larppia, joka on parin viikon päästä, jolloin olen taas oma hehkeä itseni. Siihen on sen verran aikaa että ehtii proppejakin väsätä ja kun on lomalla, niin ehtii muutenkin panostaa.

Selkäni takaa kuuluu kehräystä ja kun käännyn katsomaan, kuuluu pieni ja epävireinen MRRRÄÄÄH ja pian suklaanruskea kissa hyppääkin läppärin päälle ja rupeaa puskemaan huomiota saadakseen. Se saa olla vielä ensi yönkin yksin, kun menen matkatunnelman luomiseksi mummilaan yöksi Jasmin kanssa, ja aamulla lähdemmekin sinne monta kertaa mainittuun Mikkeliin. Kohta pitää ruveta pakkaamaan huomista varten.

Pakko kait se on myöntää että tämä on jotain pientä flunssaa, mutta niin kuin kaikki muukin, tämä on puhtaasti henkinen juttu. Ei nyt ruveta räytymään ja keräämään mitään säälipisteitä! Tietenkin voin käyttää tilannetta hyväkseni porukoiden kanssa mökillä, koska minä parkahan en voi mitenkään itseäni rasittaa. Iskä tosin sanoi että mökkeilyyn riittää 5 % normaalitehosta. Ehkä sen verran löytyy. Ihmeparantumisia tapahtuu, ja tapahtukoon sellainen nyt, että voin täysillä seikkailla Sulkavan Linnavuorella (pikkasenko olis siisti larppipaikka) ja soutaa ympäri rapakkoa niin että musculus latissimus dorsi huutaa armoa. Mikäli käy niin että mökkeily jää peiton alla kirjan ääressä kyhnöttämiseksi, on lohdullista tietää, että takaisin tullessa minua odottaa loputon määrä bodypumppia.

Jasmi on ihan väsynyt, larpissa oli niin paljon nähtävää ja kyllähän koiran pitää kaikesta olla perillä. Jasmi ei kai aiheuttanut mitään suurempia häiriöitä pelissä, mitä nyt varasti yhden peikon repun päältä puutarhatontun sääriluun. Kiva olla reissussa väsähtäneen koiran kanssa, yliaktiivinen levoton elikko kävisikin hermoille. Tosin Jasmi on aina mussukka ja sen kanssa elämä on aina helppoa.

Ostin ihan sikahyvvää leipää Euromarketista, semmosta kuin "Aito maalahden limppu", sitä myydään normaalisti vain Stockalla, mutta nyt oli joku maistattaja. Leivässä ei ole mitään lisäaineita tai säilöntäaineita (minulla on E-koodifobia), ja se säilyy kuukausitolkulla ja sisältää 6,4 % kuitua. Anteeksi vain jos olet vehnäpullansyöjä etkä ymmärrä suurta innostuneisuuttani. Mutta tuon päälle kun lotasee oikiaa voita niin avot!

Ei mulla muuta. Pitää pistää vähän vauhtia tähän pakkaamiseen.

Päivän linkkivinkki

Suosittelen tätä saittia ihan kaikille naisille.
Women's weight training
Krista Scott-Dixonin ylläpitämiltä sivuilta löytyy todella paljon tärkeää asiaa, ihmisten kielellä kerrottuna, kerrankin ilman klingonia. Harjoittelu on sallittua myös niille, joilla ei ole mitään haluakaan koskaan tulla fitness babeksi, vaan ainoastaan elää terveenä pidempään. Sitä paitti se on kivvaa.

Those who think they have not time for bodily exercise will sooner or later have to find time for illness. ~Edward Stanley

Beauty Centerillä myydään mainosmielessä klubilaisten kavereille kokeiluviikkoja eurolla, tarjous on voimassa elokuun loppuun. Jos huntsittaa, niin katso aikataulu ja kerro hurjasta aikeestasi minulle niin diilaan viikon treenipassin. Lupaan tulla mukaan tunnille tai salille myös henkiseksi tueksi. ;) Olen huomannut että nyt on taas se aika vuodesta, kun salille tulee paljon uusia ihmisiä, syksy on hyvien päätösten aikaa.

Nurse Naughty

Your Porn Star Name is: Nurse Naughty

Hanki itsellesi elintärkeä pornostaranimi.

LIEVÄ *REPS* :D

Lomalainen herää seitsemältä

Helvetisti järkeä.
Kannattaa herätä seitsemältä siivoamaan, käyttämään koiraa ulkona, hakemaan märkiä pyykkejä ulkoa sisälle kuivamaan (sisällä sateen mahdollisuus pienempi kuin ulkona). Pitäisi keksiä ne propit sinne peliin, jos keksisin että missä meidän "larppikrääsä"-pahvilaatikko on. Tai onko meillä edes semmoista?

Heräsin isoon RÄKS-ääneen. Hetken kuluttua Mikko tuli sanomaan, että Morko tiputti yhden vadin hyllyltä eikä se ehdi siivoomaan (siis Mikko, ei Morko) kun pitää töihin lähtiä. Onneksi se oli Mikon ostama aika karmea vati, semmoinen wannabe-etno, mistä Mikko tykkää. Että yhtään kyyneltä en nyt sitten ole vielä itkenyt sen vadin perään.

Tänään on luvassa klo 11 bodypump, johon toivon myös Kertan jaksavan raahautua, koska sitä on jo kauhia ikävä. Kaipaan Kertan kanssa toimivaa passiivista sosiaalisuutta. Pumpin jälkeen on vuorossa pitkästä aikaa taas lounas Anun kanssa Etralla, jossa on tänään ruokalistalla misokeitto ja ratatouille ja riisi. Etra on Karjasillalla adventtikirkon tiloissa, ja suosittelen paikkaa kaikille joilla ei ole ylitsepääsemättömiä ennakkoluuloja kasvisruokaa tai adventtikirkkoa vastaan.

Päivällä on hetki tilaa vapaamuotoiselle elämälle, luultavasti tämä tarkoittaa meidän tapauksessamme koirapuistoa. Seitsemän jälkeen pitää hakea yksi larppaaja kyytiin Toppilasta ja toinen juna-asemalta. Tämän jälkeen suuntana on Koppana, viikonlopun pelipaikka.

Nyt vihreää teetä ja runsaasti rokkaavaa musiikkia niin pienoinen kurkkukivun häivähdys häviää ja tämäkin päivä lähtee tanssien käyntiin.

Palvova koira ei paljoa maksa

Nyt se paljastui. Jasmin heikko kohta. Jasmine (aka Smailihain Cappas vaan, s. 3.10.2003) on ruskeapilkkuinen dalmatiankoira, nöyrä ja kiltti lemmikki, joka syö mitä vaan, mutta himoitsee viinirypäleitä. Sen ilme oli ennennäkemätön, kun söimme Mikon kanssa viinirypäleitä. Jasmin katseessa kulminoitui kaikki mitä palvominen voi syvimmässä merkityksessään tarkoittaa. Jopa kuolapisarat tippuivat sen suupielistä - tällaista ilmiötä emme olleet aikaisemmin nähneet tämän yksilön kohdalla. Kuola ei tosin ollut pitkää, paksua ja nauhamaista, kuten joillakin koirilla. Jotain rajaa sentään. Jotkut siis käyttävät koiran kouluttamisessa makkaranpaloja, mutta näköjään viinirypäleet toimivat vielä paremmin.

Hulluilla on halvat huvit jne... meidän elämä on yhtä Avaraa Luontoa näiden indoor petsien kanssa. Eikä niistä luovuttaisi mistään hinnasta. Jonkunlainen outo laumahan tämä on. Ja rakas. En koskaan selviäisi parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei ajattele eläinten kanssa elämisestä samalla tavalla kuin minä. Siinä mielessä olenkin onnekkaassa asemassa, että Mikko ymmärtää. Enemmän kai nuo elikot ovat Mikkoon rakastuneet kuin minuun... vaikka minäkin kelpaan kyllä rapsuttajaksi ja syliksi silloin kun Mikko ei satu olemaan saatavilla.


Kuvassa Jasmi sunnuntaikävelyllä 3.4.2005

One - two - action

Päätin osallistua Mikin Heräsin pimeässä-replayhin samalla hahmolla kuin viimeksi. Lapsi on terve kun se leikkii, ja larppaaja kun ei osaa lopettaa. Viime kerralla oli ainakin hauskaa, toivottavasti nyt saadaan porukkaa yhtä hyvin mukaan. Alkaa olla jo se aika vuodesta kun metikössä on pimeää ja sehän passaa.

Minua kysyttiin vetämään keskiviikkoisin pumppituntia koululle (noita opiskelijaliikuntapalveluja). Pitää vielä miettiä. Viime keväänä samaa tarkoitusta varten tekemäni ohjelma olisi kyllä valmiina ja koulu on ihan vieressä ja siitä ilosta jopa maksetaan. Olen sen verran elitisti, että koulun pieni CD-soitin ja peilitön sali ja mielestäni sopimattomat voimatangot (levytankoon ja -painoihin kun olen bodypumpissa tottunut) eivät hulluna houkuttele. Tuntien mainostaminen on aikaisemmin ollut heikkoa, samoin kävijämäärät ja toivoisin että ei tarvitsisi vetää jumppaa tyhjälle salille.

Siivoamiseni etenee hitaasti, mutta varmasti. Täällä on siistiä vielä ensi kesään mennessä.

Tänä iltana voisi käydä jossain kylässä vähän, kun on kerran autokin lainassa. Ihan kuin kukaan tuttu asuisi niin kaukana ettei pyörällä jaksaisi mennä. Mutta kuitenkin.

Ihan kuin maanantai

Heräsin vasta joskus yhdentoista maissa, mutta en sen takia että on loma, vaan sen takia että en vaan jaksanut aiemmin. Koko pää on nuhaisen tuntuinen. Mutta tietenkään en lue itsensäkehittämiskirjoja peiton alla kaakaota juoden, sillä siivoamista riittää ihan takuulla koko päiväksi. Ei oikein tiedä mistä aloittaisi.

Poppi soimaan. Täysillä.

Yhtenä iltana

Vaya Con Dios on loistava, meillä kotona soitettiin tätä kun olin pieni ja siksi kai pidän tästä. Tällaista musiikkia olisi ihana laulaa, hyvässä bändissä, jossa kaikki tietävät mitä haluavat ja haluavat vielä samaa asiaa. Vision on oltava yhteinen. Dani Kleinilla on aikuisen naisen ääni ja lauluissa laulaa intohimoinen, määrätietoinen nainen, riittävän röyhkeä pyytääkseen mitä haluaa ja riittävän rohkea ottaakseen sen... sellainen, millainen minusta isona tulee.

Oletko sinä riittävän rohkea edes halutaksesi sitä mitä todella haluaisit, jos vain uskaltaisit...?

Kesätyö loppui tänään. Oli huippuhauskaa ollakseen "kaupungin kesätyö". Kokonaisuudessaan hyvä kokemus. Aika kului kuin siivillä. Nyt on lomailun aika, mikä käytännössä tarkoittaa rötväämistä kalliolla Saimaan rannalla. Matkaamme Jasmin kanssa sunnuntaina junalla Mikkeliin, ja sieltä jatkamme autolla vanhempien vuokraamalle mökille, jossa viihdytään niin kauan kuin viihdytään. Lainasin kirjastosta vähän kirjoja mukaan, jos vaikka ehtisi lukea ja rauhoittua. Sellaisia itsetuntemus- ja luovuuskirjoja, että huh huh. Kyllä siinä sisäiset sankarit rupiaa löytymään vähitellen.

Muuten, allekirjoitapa sinäkin vetoomus tupakoinnin kieltämiseksi ravintoloissa (Ceiren blogista hokasin). Sitten minäkin pääsen baariin kun tukka ja vaatteet ei haise niin ilettävälle baarireissun jälkeen. Tietenkään savuttomuus ei poista kännisiä ääliöitä, tahmeaa lattiaa ja paskaa musiikkia... mutta se on alku...

Nyt lähden hakemaan rakasta ystävätärtä (ks. the_dianthus) yökävelylle, kun on kerran mummin auto lainassa niin pitää pörrätä. Ja yöt pitää valvoa koska lomallahan tässä ollaan!

---

On asioita, joita en blogiin kirjoita. Rajanveto on melko helppoa. Ehkä tätä on tylsää lukea, koska en aio kirjoittaa muista kuin omista asioistani. En minä halua häiritä kenenkään elämää. Omalla alalla ammatti-identiteettiin kuuluu jollain tapaa toisen ihmisen yksityisyyden kunnioitus ja käytännössä salassapitovelvollisuus. Tällä sepostuksella en viittaa mihinkään tämän päivän tai lähiaikojen tapahtumiin, olen vain miettinyt ylipäänsä blogien olemusta. Mielestäni on parasta jättää liian kryptiset koodikielet pois, koska blogia saattaa eksyä lukemaan kuka tahansa. Liian salamyhkäinen teksti tekee lukijalle hämmentyneen olon. Koittakaa siis ihmiset päättää mitä haluatte kertoa ja mitä ette, mutta pitäkää huoli, että se, minkä haluatte jättää rivien väliin, ei häiritse niitä, jotka eivät sitä ymmärrä.

En boca cerrada no entran moscas, kuten espanjalainen asian sanoisi.

Blogthingiesejä

Your Daddy Is Ozzy Osbourne

What You Call Him: Daddy Dearest Why You Love Him: Because he's your baby daddy

Jotain tällaista olikin odotettavissa.Testaahan sinäkin kuka on isukkisi.

You Are 60% Weird

You're so weird, you think you're *totally* normal. Right? But you wig out even the biggest of circus freaks!

Mutta minähän olen ihan normaali... suorastaan hävettää tämä normaalius. Testaapa ite oletko joku friikki.

You are Agonistic

You're not sure if God exists, and you don't care. For you, there's no true way to figure out the divine. You rather focus on what you can control - your own life. And you tend to resent when others "sell" religion to you.

No eihän tämä ihan väärässä ole. Testaapa itelles uskonto.

You Are 30 Years Old

30 Under 12: You are a kid at heart. You still have an optimistic life view - and you look at the world with awe. 13-19: You are a teenager at heart. You question authority and are still trying to find your place in this world. 20-29: You are a twentysomething at heart. You feel excited about what's to come... love, work, and new experiences. 30-39: You are a thirtysomething at heart. You've had a taste of success and true love, but you want more! 40+: You are a mature adult. You've been through most of the ups and downs of life already. Now you get to sit back and relax.

SURULLISTA. Mutta totta. Tiedän olevani varhaiskeski-ikäinen. Testaa oma ikäsi.

The Keys to Your Heart

You are attracted to those who are unbridled, untrammeled, and free.

In love, you feel the most alive when things are straight-forward, and you're told that you're loved.

You'd like to your lover to think you are optimistic and happy.

You would be forced to break up with someone who was emotional, moody, and difficult to please.

Your ideal relationship is open. Both of you can talk about everything... no secrets.

Your risk of cheating is zero. You care about society and morality. You would never break a commitment.

You think of marriage as something precious. You'll treasure marriage and treat it as sacred.

In this moment, you think of love as commitment. Love only works when both people are totally devoted.

Hmmm, kutakuinkin näin.Testaa mitkä ovat avaimet sinun sydämeesi.

Your Birthdate: May 9

Your birth on the 9th day of the month adds a tone of idealism and humanitarianism to your nature. You become one who can work easily with people because you are broadminded, tolerant and generous. You are ever sensitive to others' needs and feelings, and you are very sympathetic and compassionate. Your feeling run deep and you often find yourself in dramatically charged situations. This 9 energy always tends to give more that it gets.

Ah ja ooh kuinka ylevää. Testaa mitä hienoa ja imartelevaa sinun syntymäpäiväsi tarkoittaa.

You Are a Glam Rocker!

You put the "show" in rock show with your larger than life self. No doubt, you are all about making good music... But what really gets you going is having an over the top show. Glitter, costumes, and wild hair are your thing - with some rock thrown in!

No tänhän mää tiesinki jo. Minkälainen rokkari ite oot?

Oliskohan näitä tässä tälle kerralle...

Hihii, ensimmäinen tämmöinen, lainattu armas_pas:n blogista:

1) Ensimmäisen luokan opettajasi: Inkeri Torvikoski. Se aina antoi lisää vihkoja, kun kirjoitin niitä täyteen tarinoita. Jos kirjoitan joskus kirjan, muistan kiittää Inkeriä, joka opetti minua rakastamaan kirjoittamista. Myöhemmin kirjoittamisen vihaamista minulle opettanutta Irma Tullaa en kiitä.

2) Viimeisin sana jonka sanoit: Lääkettä. (Pakkohan tän on auttaa, täähän on lääkettä). Vituttaa kun jouduin ottamaan mahalääkkeen, mutta vatsahapoille ei järjen puhuminen auta. En usko lääkkeisiin (sehän on uskon asia), mutta yritin selittää itselleni, että kyllä se toimii ja sitten on taas hyvä olo.

3) Viimeisin laulu, jonka lauloit: pyöräillessäni kotiin hyräilin kaikenlaista, mutta lähinnä keksin uusia lauluja. Tänään töissä hyräilin Värttinää kun pesin yhden mummun selkää. Ihan kovaan ääneen en ole tänään vissiin laulanut. En ole kyllä varma, koska se laulu tulee yleensä vähän niin kuin huomaamatta ja vahingossa enkä aina itse huomaa että soiko laulu päässä vai laulanko sitä.

4) Viimeisin henkilö, jota halasit: Aamulla Mikkoa, kun se lähti töihin. Seuraavaksi halaan koiraa, mutta en pidä sitä kyllä henkilönä. Monesti tekee mieli töissä halata mummuja, kun ne on niin ihania.

6) Viimeisin kerta, jolloin sanoit "rakastan sinua": Tänään tai eilen, Mikolle. Minnallekin kyllä sanoin sen viikonloppuna, ja mummille vähän aikaa sitten. Se on hyvä lause ja siinä on hyvä fiilis ja ei se kulu käytössä, vaikka joskus luulin niin. Ja siis, tarkoitan sitä ihan joka kerta. Rakkaus on asia, jota kannattaa ilmaista, myös sanoin.

7) Viimeisin kerta, kun itkit: jaa-a... ei siitä varmaan ihan kamalan kauaa edes ole, mutta en nyt muista. Eikun niin, ainakin itkin varmaan viikko sitten hormonihäiriössä, kun sain mummilta postissa lasienkelin, jolla oli siipi mennyt rikki matkan aikana, ja aloin miettimään miten paljon mummia rakastan. Itkin vuolaasti koko matkan pyöräillessäni töihin. Pistän menkkojen syyksi.

8) Mitä on CD-soittimessasi: joku Mikon hevilevy. Sen omat stereot on jossain kaapissa, mutta se kuuntelee kyllä yleensä kuulokkeet päässä, parisuhteen pelastamiseksi. Sen kanssa ei voi kommunikoida mitenkään kun sen eristää itsensä peikkomusiikin maailmaan. Toisaalta se saa tehdä sen jos se siivoaa samalla.

9) Minkä väriset sukat sinulla on jalassasi: mustat, joiden pohjassa on paljon valkoisia koirankarvoja.

10) Mitä on sänkysi alla: sinne ei helposti mene mitään, mutta on siellä varmaan koirankarvoja. Joka paikassa on.

11) Mihin aikaan heräsit tänään: taisipa se olla puoli seitsemän. Tänään se oli keskivaikeaa, on ollut helpompiakin aamuja.

12) Maku suussasi: pakastevadelmien jälkimaku yhdistettynä potentiaaliseen röyhtäykseen, joka antaa vielä odottaa itseään (johtuu niistä *******n vatsahapoista).

13) Nykyinen hiusmuotisi: mallistaan ulos kasvanut pitkä vaalia tukka, joka on poninhännällä ja etutukka laitettu pinnillä pois tieltä. Pitäisi kai varata aika kampaajalle. Säästelen sitä koulun alkuun. En tiedä pitäisikö etutukka kasvattaa pois vai leikata lyhyemmäksi. Onneksi murheeni ovat pieniä verrattuna globaaleihin ongelmiin.

14) Päällä olevat vaatteesi: mustat sloggin mikrokuituhipsterssit ja GOOM-t-paita. Niin ja ne mustat sukat. Tulin juuri töistä ja otin vain liian kuumat housut jalasta. Toivottavasti Mikko tulee pian töistä, etten joudu laittamaan housuja jalkaan ja lähtemään koiran kanssa pihalle.

16) Mitä haluat tällä hetkellä: nukkumaan. Pitäisi kuitenkin tehdä tiikerikakku huomiseksi ja käydä jumpalla. Ensisijaisesti haluan että tämä paska olo lähtisi pois, ja se lähtee nukkumalla.

17) Nykyinen taustakuvasi: lähikuva kissanaisesta, siitä ainoasta oikeasta eli Michelle Pfeifferista.

18) Nykyinen huolenaiheesi: millä tämä vatsahappoisuus lähtee?

19) Nykyinen inhosi: vatsahapot. No ei niitäkään voi vihata, kun niillä on oikeasti tärkeä homma, mutta tajuaisivat paikkansa eivätkä leikkisi jotain isompaa kuin mitä ovat. Ja vittuilevat väärälle ihmiselle, sillä minä en pelkää käyttää kovia otteita. Rupean loppuelämäksi elävän ravinnon dieetille, jos kerran tykkäävät niin paljon suolaisesta ja rasvaisesta. Harmi vaan että niin minäkin.

20) Tarina, joka kätkeytyy LJ-käyttäjänimeesi: Ei siinä ole mitään tarinaa. Niskasen Elina keksi joskus yläasteella alkaa sanomaan minua Haniksi ja tuo nyt on tuosta vähän niinkuin mielikuvituksettomasti siitä keksitty. I'm so fuckin' sorry. En jaksanut käyttää enää aikaisemmin paljon netissä käyttämääni Claribea-nickiä, koska se on niin teinixi ja haluan siitä eroon. Ei sillä että Hanichu ei olisi, mutta se on lähempänä sitä miksi minua oikeastikin sanotaan.

21) Nykyinen lempivaate: Ehkäpä reilun vuoden käytössä olleet Adidaksen jumppahousut, jotka ovat joko venyneet ihan helvetisti tai sitten perseeni on pienentynyt housujen ostamisen jälkeen. Liikkuminen on parasta mitä voi tehdä housut jalassa ja siksipä näihin housuihin yhdistyy paljon mielihyvää.

22a) Vastakkaisen sukupuolen paras fyysinen ominaisuus: häh? En mää tällaisiin jaksa vastata. Mikossa rakastuin sen selkään.

22b) Saman sukupuolen paras fyysinen ominaisuus: Daah. Tissit. Rakastan omiani.

23) Viimeisin CD, jonka ostit: Öh... siitä on aikaa... Saattoi olla Pinkin levy joskus hemmetin kauan sitten. Asuttiin silloin vielä Puokkarilla.

24) Mieluisin oleskelupaikka: Beauty centerin pukuhuone riittävän rankan treenin jälkeen. Sieltä lähteminen kestää yleensä oman aikansa, ellei sitten ole jokin kiire jonnekin. Parasta on silloin kun ei ole mitään kiirettä, vaan saa vätkyä siellä, kun ei kuitenkaan ole kovin säpäkkä olo. Oma sänky on myös ihana, silloin kun siellä ovat myös Mikko, Jasmi ja Morko. Aamulla on ihana herätä ja nähdä koko lauma siinä haukottelemassa. Epäreilua on se, että osa lähtee ja osa jää...

25) Vähiten mieluisin oleskelupaikka: en oleskele missään missä en viihdy.

26) Mihin aikaan heräät yleensä aamuisin: Kuukauden ajan olen herännyt arkipäivinä tasaisesti kuuden ja puoli seitsemän välillä. Yritän pitää rytmin yllä aloittamalla vesijumpan. Mitään muuta liikuntaa ei voi harrastaa ohjattuna niin aikaisin... ja minähän en itse saa itseäni komennettua mihinkään yksinään kuntoilemaan. :) En keksi oikein mitään muuta järkevää syytä herätä niin aikaisin lomalla. Siivoamaan? Tekemään kouluhommia? I don't very much think so.

27) Jos voisit soittaa jotakin instrumenttia, mikä se olisi: sello olisi aika seksikäs. Viulu olisi mukavasti mukana kulkeva. Jos osaisin soittaa kitaraa, alkaisin countrylaulajaksi ja pitäisin stetsonia. Ehkä on siis vain ihan hyvä että kanttini ei riitä soittamisen opetteluun.

28) Lempiväri: tänään tummansuklaan ruskea (se on melkein musta, mutta ei kuitenkaan ole). Morko on sen värinen, ja Jasmin pilkut.

29) Uskotko kuoleman jälkeiseen elämään: en usko. Romanttisena ihmisenä kuitenkin toivon sitä ja leikin haikealla ajatuksella, että jotain kuoleman jälkeistä elämää on. Toivon mummini takia, että niin on, koska haluan tavata hänet vielä joskus hänen kuolemansa jälkeen, mikä on väistämätön, mutta toivottavasti vielä kaukainen asia. Minua järkyttää ajatus, että joudun todennäköisesti elämään vuosikymmeniä ilman häntä. Vanhusten kanssa työskennellessä kohtaa väkisin monia aspekteja kuolemasta. Monet ovat menettäneet puolisonsa kymmeniä vuosia sitten. Kuoleman jälkeistä elämää on siis niillä, jotka ovat rakkaansa menettäneet - se minua huolettaa enemmän kuin oma kuolema ja sen jälkeiset tapahtumat.

30) Kuinka pitkä olet: 158 cm

31) Lempisanasi/sanontasi:hyvä meininki. (Ainakin tänään.)

32) Lempikirjasi: en jaksa keksiä. Joku zen/aforismi/itsetuntemus/luovuus/koitapa olla siinä nyt syvällinen-kirja. Aika hyvä kirja oli "Onko seksi turhaa", en tiedä miksi tuli mieleen. (Kirjoittanut Hodgkinson Liz, 1986.) Pidän myös erittäin paljon Lassi ja Leevi-sarjakuvista. En ole mikään lukuihminen. Pitäisi lukea enemmän kirjaa nimeltä Ihmisen fysiologia ja anatomia.

33) Lempivuodenaikasi: kevät tai syksy. Niissä on muutosta, vaikka en tykkääkään muutoksesta, koska rakastan rutiinia ja olen nössö. Kesä ja talvi tuntuvat siltä kuin ne eivät koskaan loppuisi ja niistä ei osaa nauttia. Keväässä ja syksyssä on odotusta.

34) Yksi ihminen menneisyydestäsi, kenelle haluaisit sanoa jotain: Haluaisin sanoa kaikille elämäni miehille, että olen ihan totta rakastanut, kunnioittanut ja arvostanut niitä ja se ei ole muuttunut miksikään ja olen pahoillani siitä, että kaikki suhteiden loput ovat olleet jossain vaiheessa lapsellisia kahden hengen helvettejä.

35) Lempipäiväsi: torstai. Mene ja tiedä miksi. Ehkä siksi kun Alias tuli torstaisin ja torstaisin on hyviä jumppia ja viikonloppu on lähellä, mutta se ei ole vielä pilalla.

36) Mihin haluaisit mennä: jumppaan, mutta taidan mennä nukkumaan, koska haluni ei riitä kumoamaan mahan möyrinää.

37) Millainen urakehitys sinulla on edessäsi: aivan huikea. Jos en rupea elämäntapa-perheenäidiksi, joka leipoo päivät sämpylöitä, niin kouluttaudun hirveän pitkälle ja rupean loppujen lopulta vaikkapa terveysministeriksi. Kaikki mummot, joita olen hoitanut, äänestävät minut ensin eduskuntaan.

38) Millainen autosi tulee olemaan: joku mihin mahtuu meidän koirat, sitten isona. Mielellään autokin saa olla iso.

39) Rivi, jonka muistat mistä tahansa kirjasta: "Lähettävät varmaan minulle niitä rippeitä, joiden päälle joku on tallonut". - Ihaan kommentti kuullessaan Pöllöltä, että Risto Reipas järjestää juhlat, Ihaan pieni kirja synkeydestä.

40) Satunnainen sanoitus:

If you could only see
What love has made of me
Then I’d no longer be in your mind
The difficult kind
Cause babe I’ve changed

Sheryl Crow: The Difficult Kind

41) Mitä on koneesi ympäristössä: Rasia täynnä hiusrenksuja, pinnejä ynnä muuta. Kansioita, vihkoja, lehtiä, sekalaisia papereita, kännykkä, CD:itä, kännykän laturi, kasa piuhoja, huulirasva, kaksi leikkaussalipäähinettä (samanlaisia kuin mitä keittolan tätit pitää), muistitikku, lasienkeli jolla on siipi rikki, tyhjä juomapullo, stereot ja printteri. Kaksi kynäpurkkia, joista toinen on posliinimuki, jossa on lävistysrengas (aivan törkiän siisti). Tämä pöytä on kaaos.