On aika antaa ajatuksen kulkea läpi vuoden 2007.
Tammikuun alussa muutin Mäntylästä Kaakkuriin. Tykkäsin ihan simona siitä kämpästä! Jotenkin tulee hyvä fiilis kun sitä ajattelee. Siellä paistoi aurinko! Ja rrrrakastin sitä pyykkitupaa. En kestä kämpässä leijuvaa huuhteluaineen nihkeää tuoksua.
Kävin bodycombat-peruskoulutuksen Helsingissä ja näin siellä Sis'iä pitkästä aikaa. Tammikuulta 10 askelta voittajaksi. Tammikuussa oli muutenkin ihan älytön tsemppi, kuten tulee olemaan myös tammikuussa 2008.
Helmikuussa käytin viimeisen opintotukikuukauden. Helmikuun lopulla olin väsynyt, mutta painoin silti menemään. Maaliskuun alkupuoliskolla kilahti. Lämäisin Maailman Ihaninta avokämmenellä, niin että tuli kauhia kriisitilanne. Kaikenkaikkiaan vuosi 2007 oli oiva esimerkki siitä, että kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan.
Toisaalta, kaikki meni aivan suunnitelmien mukaan. Marraskuussa 2006 kerroin the-best-case-scenarioksi muuttamisen Maailman Ihanimman kanssa ihanaan rivitaloasuntoon (tuolloin vakiintumisemme yhteen ei ollut vielä läheskään selvää). Muutimme heinäkuussa Oulunsaloon vuokrarivarikolmioon ja elokuussa menimme naimisiin.
Neiti Kähkösestä tehtiin perjantaina 24.8.2007 klo 15.00 rouva Pietilä.
Ja hankimme tänä vuonna kolme gerbiiliä.
Tänä vuonna vietettiin Maailman Ihanimman äidin ja tädin hautajaisia. Ja rakkaan lapsuudenystävän äidin hautajaisia myös. Ja meidän pappa on sairaalassa.
Bellissima Maria muutti Helsinkiin.
Huhtikuussa syntyi Aaro ja sitten vielä Eevi. Isäni täytti syksyllä50 v. Veljeni kävi armeijan ja muutti pois kotoa. Serkkutyttö myös muutti pois kotoaan ja sai ylioppilaslakin, olikohan hmm jotain 5 ällää ja muut eetä (ja ehti muuten mennä vielä kihloihinkin vuoden 2007 puolella).
Huhtikuussa kävin bodypump-koulutuksen.
Toukokuussa täytin 25 vuotta. Siinä kevään korvilla elämä alkoi taas hymyilemään ja valo alkoi välkkyä tunnelin päässä. Olin huhtikuun sairaslomalla ja toukokuun muuten vaan, vai oliko se toisinpäin. Joka tapauksessa en huolehtinut koulusta, vaan jumppasin vaan kepeästi. Kesällä sitten tein pari harjoittelua.
Tänä vuonna olin työharjoitteluissa lasten kirurgisella vuodeosastolla, dementiayhdistyksellä ja Oulunsalon terveyskeskuksessa.
Sain kuukauden ajan sairaspäivärahaa masennuksen takia. Söin 7 kk Cipralexia. Olin mukana ODL:n Purje-projektissa.
Olen tänä vuonna tutustunut uusiin ihmisiin, mutta pitänyt myös yhteyttä tärkeimpiin.
Kävin kaksi kertaa larppaamassa pitkästä aikaa. En saanut toteutettua haavettani päästä ratsastamaan.
Tänä vuonna sain potkut. Mutta koska universumissa vallitsee tasapaino: tänä vuonna opin syömään rosollia!
Tänä vuonna on ollut vain yksi mies, mikä on huomattava muutos edellisvuoteen. Tänä vuonna on ollut paljon vähemmän draamaa ja pitkiä katseita kuin 2006. Ei tarvi kysyä onko se hyvä vai huono asia.
Vuoden 2007 parhaat sarjat olivat Pako ja Dexter.
Kesällä 2007 jumppasin simona. Se oli kivvaa ja sain älyttömästi korvaamatonta kokemusta.
Elokuussa Jasmi UI. Voi pojat!
Mutta 2008 tulee olemaan niiin paljon parempi. Kyllä. Koska olen taas viisaampi ja osaan ehkä välttää muutaman virheen. En vaadi itseltäni liikoja tänä vuonna. En pidä kiirettä. Pidän homman yksinkertaisena.
Mulla puutuu aina vasen jalka kun tässä koneella pönötän. Tai missä koneella tahansa. Se on ihan mystistä, mutta toimiva aikamerkki.
Käytiin eilen kattomassa lauttasatamasta ilotulituksia, kun kuviteltiin että sieltä muka jotain näkyis. Siis kaupungin ilotulituksista.
"No näyttää kyllä aika köyhältä."
"Eikö me köyhiä ollakin."
Jatkoa luvassa, ystävät. 2008 on jo alkanut. Ei siitä välttämättä yhtään jäsenneltympi tule kuin tästä, mutta silti. Antaa mennä.
maanantaina, joulukuuta 31, 2007
torstaina, joulukuuta 27, 2007
Maailma näyttää erilaiselta tähtäimen läpi katsottuna.
On muuten mainiosti vuorokausirytmi muljahtanut! Kello on kymmenen illalla ja ei ees väsytä, vaan voisin tässä ruveta niinsanotusti päivän askareille. Ei kai se ole ihmekään jos on nukkunut iltapäivään. Ilta on vielä todellakin nuori.
Oli jo lähes kohtalokkaalla tavalla varmaa, etten tulisi enää tässä elämässä ohjaamaan bodypumppia, tuota maailman parasta asiaa. Koska tasan menevät onnenlahjat, vastaanotin tänään pyynnön tuurata Kempeleessä ja senhän tein ja huomenna lissää ja combattia kanssa. Olen kuitenkin kuin kuka tahansa narkomaani ja peloissani siitä, että mitä jos seuraavaan, mielivaltaisesti annettavaan annokseen on niin pitkä aika, että en kestä.
Koska olen mättänyt ruokatorvestani alas luonnottomia määriä kaikkea scheibea, tänään oli kurinpalautuksen vuoro. Tunnin kekkalointi pitkin jäistä katua nosti sykettä kummasti, vaikka vauhti ei olekaan koskaan hirmuinen. Enemmänkin olisi saanut rangaista, ottaen huomioon miten olen possutellut. Huomenna lissää.
Joululahjaksi saamani OBH Nordican Chilli-ruokavaaka on uusi paras kaverini, samoin kun vanhat tuttuni kalorilaskuri.fi, Beurerin Black Flower-henkilövaakani (miten jokin niin kaunis voi laukoa niin julmia totuuksia...) ja Polar F11-sykemittari. Se on hyvä että on jotain "kättä pidempää".
Hei tyypit, jos ootte facebookissa, niin mua saa alkaa, uudet ja vanhat kaverit. Meikäläisen profiili löytyy täältä.
Oli jo lähes kohtalokkaalla tavalla varmaa, etten tulisi enää tässä elämässä ohjaamaan bodypumppia, tuota maailman parasta asiaa. Koska tasan menevät onnenlahjat, vastaanotin tänään pyynnön tuurata Kempeleessä ja senhän tein ja huomenna lissää ja combattia kanssa. Olen kuitenkin kuin kuka tahansa narkomaani ja peloissani siitä, että mitä jos seuraavaan, mielivaltaisesti annettavaan annokseen on niin pitkä aika, että en kestä.
Koska olen mättänyt ruokatorvestani alas luonnottomia määriä kaikkea scheibea, tänään oli kurinpalautuksen vuoro. Tunnin kekkalointi pitkin jäistä katua nosti sykettä kummasti, vaikka vauhti ei olekaan koskaan hirmuinen. Enemmänkin olisi saanut rangaista, ottaen huomioon miten olen possutellut. Huomenna lissää.
Joululahjaksi saamani OBH Nordican Chilli-ruokavaaka on uusi paras kaverini, samoin kun vanhat tuttuni kalorilaskuri.fi, Beurerin Black Flower-henkilövaakani (miten jokin niin kaunis voi laukoa niin julmia totuuksia...) ja Polar F11-sykemittari. Se on hyvä että on jotain "kättä pidempää".
Hei tyypit, jos ootte facebookissa, niin mua saa alkaa, uudet ja vanhat kaverit. Meikäläisen profiili löytyy täältä.
maanantaina, joulukuuta 24, 2007
Aattoaamu
Maailman Ihanimmalla on hassu perinne käydä aattopäivänä vielä kaupassa. Kyse on nimenomaan perinteestä, koska meillä on jo KAIKKEA, enkä millään keksinyt mitään tekstiviestiostoslistaan. Se kai vaan tykkää pörrätä marketeilla, kuka mistäkin joulutunnelmansa löytää.
Jasmi ottaa päiväunia valkoisella päiväpeitteellä punainen rusetti kaulassa. Kynnetkin leikattiin äsken, niin nyt passaa olla fiinisti. Ilmeisesti kynsienleikkaus oli myös sangen uuvuttava kokemus. Kävin Jasmin, iskän ja Taavin kanssa aamukävelyllä (oli kyllä jo aamupäivä). Jasmi on ymmärtänyt, ettei passaa joulua pilata olemalla ketku ja sen reaktionopeus vihellyksiin oli parempi kuin aikoihin.
Aamupalaksi joululimppua ja graavilohta ja luomumaitoa ja vähän rypäleitä. Paketoin miehensiskonmuksujen lahjan Nalle Puh-paperiin. Nyt odotellaan lähtöä Haukiputaalle. Ihanasti sellainen olo, ettei ole kiire mihinkään. Joulukuusi tuo niin jouluisen olon, että en oikein meinaa edes älytä. Kyllä oikia kuusi on aina oikia kuusi. Voisin vaan istua pönöttää ja tuijottaa tuota kuusta, ja kukaanhan ei kiellä niin tekemästä.
Jasmi ottaa päiväunia valkoisella päiväpeitteellä punainen rusetti kaulassa. Kynnetkin leikattiin äsken, niin nyt passaa olla fiinisti. Ilmeisesti kynsienleikkaus oli myös sangen uuvuttava kokemus. Kävin Jasmin, iskän ja Taavin kanssa aamukävelyllä (oli kyllä jo aamupäivä). Jasmi on ymmärtänyt, ettei passaa joulua pilata olemalla ketku ja sen reaktionopeus vihellyksiin oli parempi kuin aikoihin.
Aamupalaksi joululimppua ja graavilohta ja luomumaitoa ja vähän rypäleitä. Paketoin miehensiskonmuksujen lahjan Nalle Puh-paperiin. Nyt odotellaan lähtöä Haukiputaalle. Ihanasti sellainen olo, ettei ole kiire mihinkään. Joulukuusi tuo niin jouluisen olon, että en oikein meinaa edes älytä. Kyllä oikia kuusi on aina oikia kuusi. Voisin vaan istua pönöttää ja tuijottaa tuota kuusta, ja kukaanhan ei kiellä niin tekemästä.
Joulu.
En ole vuosikausiin valvonut näin! Jouluista, aamuyöhön elokuvia. Ei haittaa jos nukahdan kesken, Maailman Ihanin katsoo loppuun ja kertoo huomenna miten kävi.
Meillä on kuusi. Maailman Ihanin haki sen ite. Se on ihan ihime mies, leipoi myös joulukakut, joita ollaan sitten tonttuina viety tutuille. Mies on paljolti vastuussa kaikesta joulumielen tuovasta. Se jopa pesi vessanpöntön tänään, kun mua ei mitenkään huvittanut.
Ihana kuusi, ja minun ensimmäinen. Ensimmäinen "oma joulu" on ollut vuonna 2001, kun sinä vuonna muutin pois kotoa. Mutta tämä tuntuu oikeasti ensimmäiseltä omalta joululta, meidän joululta. Vaikka huomenna - tai siis tänään- mennään käymään Haukiputaalla ja illalla ollaan porukoiden luona, sinne tulee muitakin rakkaita.
Ensimmäiset jouluruoat tänään kotona. Hyvvää! Mikrolämmitettyä lanttu- ja porkkanalaatikkoa. No vaan ite keitin potut. Graavilohta, sienisalaattia, aurajuustoa, tummia rypäleitä. Ja rosollia.
Pappa on sairaalassa. Puolet suvusta on hämmentynyt ja yrittää olla joulumielellä lamaantumisen välttämiseksi.
Täällä on ränkytetty Jope Ruonansuun joululevyä, Putte-vainaata ja Pakollista joulua. Ja myös kaikki ihan tavalliset joululaulut on soineet. Reijo Taipale laulaa nyt hangista, korkeista nietoksista. Heh heh.
Aika onnellista. Välillä jotain alakuloa, sellaista mikä minulla on kai perusluonteessa, vaikka jotkut kuvittelevat, että olen joku hemmetin iki-iloinen hippi, joka ei ymmärrä huokailla ikinä minkään takia. Olen oikeasti yhtä paha huokailija kuin Jasmi, ja se jos kuka osaa huokailla ja aiheen kanssa ja ilman. Mutta kuitenkin... tukka hyvin, kaikki hyvin. Uusi lyhyt tukka on paras tukka mitä mulla on ikinä ollut, ja se on aika paljon se.
Oi anna Jumala armoas, kun joulu, joulu on meillä. En tiedä mitä se joulumieli varsinaisesti on, enkä osaa ajatella tätä juhlaa mitenkään Jeesuksen syntymäpäivän kannalta. Sellainen mielenrauha, että kaikki on ja tulee olemaan hyvin, älkää hättäilkö, oliskohan se sitten se joulun sanoma. Pitäis niin kamalasti nauttia ja löytää jokin ihmeellinen joulun nirvana. Varmaan aika moni vain toivoo, että koko homma menisi ohi ja äkkiä, että saisi huilata.
Minä löysin taivaallisen joulun onnen, tanssiessani Maailman Ihanimman kanssa, kikattaen kuin tyhymä, ihan minkä tahansa joululaulun tahtiin.
Kunpa kenenkään ei tarvitsisi olla yksin jouluna, kunpa kaikilla olisi lämmin ja rakastettu olo.
Meillä on kuusi. Maailman Ihanin haki sen ite. Se on ihan ihime mies, leipoi myös joulukakut, joita ollaan sitten tonttuina viety tutuille. Mies on paljolti vastuussa kaikesta joulumielen tuovasta. Se jopa pesi vessanpöntön tänään, kun mua ei mitenkään huvittanut.
Ihana kuusi, ja minun ensimmäinen. Ensimmäinen "oma joulu" on ollut vuonna 2001, kun sinä vuonna muutin pois kotoa. Mutta tämä tuntuu oikeasti ensimmäiseltä omalta joululta, meidän joululta. Vaikka huomenna - tai siis tänään- mennään käymään Haukiputaalla ja illalla ollaan porukoiden luona, sinne tulee muitakin rakkaita.
Ensimmäiset jouluruoat tänään kotona. Hyvvää! Mikrolämmitettyä lanttu- ja porkkanalaatikkoa. No vaan ite keitin potut. Graavilohta, sienisalaattia, aurajuustoa, tummia rypäleitä. Ja rosollia.
Pappa on sairaalassa. Puolet suvusta on hämmentynyt ja yrittää olla joulumielellä lamaantumisen välttämiseksi.
Täällä on ränkytetty Jope Ruonansuun joululevyä, Putte-vainaata ja Pakollista joulua. Ja myös kaikki ihan tavalliset joululaulut on soineet. Reijo Taipale laulaa nyt hangista, korkeista nietoksista. Heh heh.
Aika onnellista. Välillä jotain alakuloa, sellaista mikä minulla on kai perusluonteessa, vaikka jotkut kuvittelevat, että olen joku hemmetin iki-iloinen hippi, joka ei ymmärrä huokailla ikinä minkään takia. Olen oikeasti yhtä paha huokailija kuin Jasmi, ja se jos kuka osaa huokailla ja aiheen kanssa ja ilman. Mutta kuitenkin... tukka hyvin, kaikki hyvin. Uusi lyhyt tukka on paras tukka mitä mulla on ikinä ollut, ja se on aika paljon se.
Oi anna Jumala armoas, kun joulu, joulu on meillä. En tiedä mitä se joulumieli varsinaisesti on, enkä osaa ajatella tätä juhlaa mitenkään Jeesuksen syntymäpäivän kannalta. Sellainen mielenrauha, että kaikki on ja tulee olemaan hyvin, älkää hättäilkö, oliskohan se sitten se joulun sanoma. Pitäis niin kamalasti nauttia ja löytää jokin ihmeellinen joulun nirvana. Varmaan aika moni vain toivoo, että koko homma menisi ohi ja äkkiä, että saisi huilata.
Minä löysin taivaallisen joulun onnen, tanssiessani Maailman Ihanimman kanssa, kikattaen kuin tyhymä, ihan minkä tahansa joululaulun tahtiin.
Kunpa kenenkään ei tarvitsisi olla yksin jouluna, kunpa kaikilla olisi lämmin ja rakastettu olo.
tiistaina, joulukuuta 18, 2007
A.N.T.E.E.X.I (Fuck it, i'm only human!)
Didn't mean it but I did it, admit it, I'm guilty. Seitsemän kuolemansyntiä ja liikennesääntöjen rikkominen. Niistä se elämän suola löytyy. Tänään olen:
- ajanut yksisuuntaista väärään suuntaan. Vahingossa. No kun hemmetti olin menossa Subwayhin ja Torikatu ihan vaan niin kuin yllättäen päätti muuttua yksisuuntaiseksi. Onneksi olen pelannut GTA:ta joskus runsaasti niin ei noussut syke kuin pikkasen ja sain häkellykseltäni tehtyä U-käännöksen.
- warettanut. Soo soo.
- puhunut kännykkään ilman handsfreetä autolla ajaessani, ja ihan tarkoituksella, eikä ollut edes mitään asiaa sille kenelle soitin eli veljelle. Ja puhelun jälkeen soitin lisää ja jätin höpöhöpöviestin kaverin vastaajaan.
- sanonut ääneen "saakeli" työajalla pumppitunnilla. Mietin jopa ihan liikaa mitä sanon, etten loukkaisi ketään. Mietin tänään voinko kommentoida mitenkään Sun Always Shines On TV-kappaleen sanoja, jos tunnilla on joku lestadiolainen tai muu jonka mielestä televisio on syntiä. Mietin myös loukkasinko ketään, kun sanoin tunnin lopuksi, että ollaanpa iloisia siitä kun ollaan terveitä ja voidaan treenata. Että jos siellä oli joku, joka ei olekaan terve, että loukkaantuiko se.
- puhunut paskaa ex-esimiehestä. Lopetin kyllä avautumiseni lisäykseen, että minun mielipiteeni on vain minun mielipiteeni ja tavoitteeni ei ole mustamaalata ketään, vaan ainoastaan oman mielenterveyteni takia purkaa tuntojani lajitoverille. Ja eihän paska ole aina paskaa, sitä voi sanoa myös kehittämisalueiksi, jos haluaa paremman omatunnon paskanpuhumisesta. Kyllä mua silti hävettää, että olen vihainen jollekin lajitoverille, enkä pysty kokonaan käsittämään sen tekosia. En siis ole vielä valaistunut. Olipa ylläri.
- ylensyönyt. Tai itseasiassa en vielä. Söin subin ekan puolikkaan äsken ja kohta aion mennä syömään sen toisen puolikkaan.
- mököttänyt ja murjottanut ja ollut hieman suorastaan v-mäinen puoliso - TÄMÄ ON TODELLA HARVINAISTA KÄYTÖSTÄ MINULTA, KOSKA YLEENSÄ OLEN MUSSUKKA JA HÄIRIÖKÄYTTÄYTYMINEN MENI ONNEKSI OHI
Lisäksi olen puhunut yksikseni kuin mikälie sekopää.
Kuitenkin olen ollut myös ihan kiltti. Kuten esimerkiksi niin, että:
*sensuroitu* Totesin, että (pitkä ja harras) kilttien asioiden lista oli ilettävän omahyväinen ja sädekehää kiillotteleva. Toteanpa vain, että olen ottanut opikseni ja olen huomenna vähän eilistä viisaampi. (HAHHAHHAHHAHHAHAHHAA!)
Että kyllä mää yritän.
- ajanut yksisuuntaista väärään suuntaan. Vahingossa. No kun hemmetti olin menossa Subwayhin ja Torikatu ihan vaan niin kuin yllättäen päätti muuttua yksisuuntaiseksi. Onneksi olen pelannut GTA:ta joskus runsaasti niin ei noussut syke kuin pikkasen ja sain häkellykseltäni tehtyä U-käännöksen.
- warettanut. Soo soo.
- puhunut kännykkään ilman handsfreetä autolla ajaessani, ja ihan tarkoituksella, eikä ollut edes mitään asiaa sille kenelle soitin eli veljelle. Ja puhelun jälkeen soitin lisää ja jätin höpöhöpöviestin kaverin vastaajaan.
- sanonut ääneen "saakeli" työajalla pumppitunnilla. Mietin jopa ihan liikaa mitä sanon, etten loukkaisi ketään. Mietin tänään voinko kommentoida mitenkään Sun Always Shines On TV-kappaleen sanoja, jos tunnilla on joku lestadiolainen tai muu jonka mielestä televisio on syntiä. Mietin myös loukkasinko ketään, kun sanoin tunnin lopuksi, että ollaanpa iloisia siitä kun ollaan terveitä ja voidaan treenata. Että jos siellä oli joku, joka ei olekaan terve, että loukkaantuiko se.
- puhunut paskaa ex-esimiehestä. Lopetin kyllä avautumiseni lisäykseen, että minun mielipiteeni on vain minun mielipiteeni ja tavoitteeni ei ole mustamaalata ketään, vaan ainoastaan oman mielenterveyteni takia purkaa tuntojani lajitoverille. Ja eihän paska ole aina paskaa, sitä voi sanoa myös kehittämisalueiksi, jos haluaa paremman omatunnon paskanpuhumisesta. Kyllä mua silti hävettää, että olen vihainen jollekin lajitoverille, enkä pysty kokonaan käsittämään sen tekosia. En siis ole vielä valaistunut. Olipa ylläri.
- ylensyönyt. Tai itseasiassa en vielä. Söin subin ekan puolikkaan äsken ja kohta aion mennä syömään sen toisen puolikkaan.
- mököttänyt ja murjottanut ja ollut hieman suorastaan v-mäinen puoliso - TÄMÄ ON TODELLA HARVINAISTA KÄYTÖSTÄ MINULTA, KOSKA YLEENSÄ OLEN MUSSUKKA JA HÄIRIÖKÄYTTÄYTYMINEN MENI ONNEKSI OHI
Lisäksi olen puhunut yksikseni kuin mikälie sekopää.
Kuitenkin olen ollut myös ihan kiltti. Kuten esimerkiksi niin, että:
*sensuroitu* Totesin, että (pitkä ja harras) kilttien asioiden lista oli ilettävän omahyväinen ja sädekehää kiillotteleva. Toteanpa vain, että olen ottanut opikseni ja olen huomenna vähän eilistä viisaampi. (HAHHAHHAHHAHHAHAHHAA!)
Että kyllä mää yritän.
Tämmöstä rauhallista
Ei kuulu juurikaan mitään, mikä voisi ketään kiinnostaa. Tämmöstä mukavaa vaan. Hyvin vähän draamaa. Kukaan ei ole pissinyt meidän jäälyhtyihin vähään aikaan, kun tuli tämmöset kelit ja lyhdyt sulivat pihalle.
Perintöverosta on epäselvyyksiä, kun anopin kuoltua leskelle asuttavaksi jääneen talon arvo oli laskettu yläkanttiin ja tässä pitäisi nyt maksella veroa perinnöstä, jota ei edes saa käyttöön. Kela ynnä muut instanssit voivat lyödä rahahanat kiinni, koska meillähän on se perintö, vaikkei siis olekaan.
Jasmilla on juoksu. Jos sillä ei pysy jumala mielessä ja housut jalassa, niin niittaan pöksyt jalkaan. Nimittäin kovin montaa kertaa ei jaksa luututa samaa lattiaa. Mutta ei tästäkään draamaa, kun koira on niin lussu, ettei taistele vastaan vaan alistuu kohtaloonsa ja murjottaa housut jalassa.
Joko mainitsin, että sain potkut jumppapaikastani viime viikolla? Tekaistuin perustein, joita ei usko erkkikään. Ja ihan pusikosta ja varoittamatta. On ihanaa, että vielä on olemassa ihmisiä, jotka käyttävät mielivaltaisesti asemansa tuomaa valtaa henkilökohtaisella tasolla. Kun asioista ei osaa puhua, niistä ei tarvitse puhua, koska hankalat ihmiset (jotka eivät luota pätevyyteesi, koska sössit asioita) voi vain editoida kuvasta ja käyttää sitten termiä irtisanominen. Välillä tämä nokkela esimies jopa väitti minun itse irtisanoutuneen, mikä on niin suurta paskaa, ettei se mene pöntöstä alas yhdellä huuhtelulla.
Koska olen itsepäinen jästipää, en todellakaan olisi itse antanut ihan niin helposti periksi muutaman ristiriitaisuuden vuoksi - pitääkö konflikteja vältellä kaikin keinoin? Eikö asioita voi hoitaa niin kuin aikuiset ihmiset - vai miten ne aikuiset ihmiset nykyään asioita hoitaa?
Minä kieroutunut optimisti näen tämän mahdollisuutena. On ollut aivan ihanaa käydä tuuraamassa niissä paikoissa, missä kesällä pidin tunteja - nähdä tuttuja asiakkaita ja työntekijöitä. Se on vaan niin huippua. Lisäksi on palkitsevaa auttaa lajitovereita, koska ohjaajatilanne on niukka täällä päin ja tuuraajia on hankala löytää. Vaikka osaankin sanoa "ei", niin on se kivempaa sanoa "kyllä".
Suurimmat murheeni liittyvät läpikäymääni rankkaan hiuskriisiin, joka ratkeaa hovikampaajan saksilla huomenna Haukiputaalla klo 11. Kenties avoin tilitys luvassa.
Latvaan on tähti, vain kuusi puuttuu.
Perintöverosta on epäselvyyksiä, kun anopin kuoltua leskelle asuttavaksi jääneen talon arvo oli laskettu yläkanttiin ja tässä pitäisi nyt maksella veroa perinnöstä, jota ei edes saa käyttöön. Kela ynnä muut instanssit voivat lyödä rahahanat kiinni, koska meillähän on se perintö, vaikkei siis olekaan.
Jasmilla on juoksu. Jos sillä ei pysy jumala mielessä ja housut jalassa, niin niittaan pöksyt jalkaan. Nimittäin kovin montaa kertaa ei jaksa luututa samaa lattiaa. Mutta ei tästäkään draamaa, kun koira on niin lussu, ettei taistele vastaan vaan alistuu kohtaloonsa ja murjottaa housut jalassa.
Joko mainitsin, että sain potkut jumppapaikastani viime viikolla? Tekaistuin perustein, joita ei usko erkkikään. Ja ihan pusikosta ja varoittamatta. On ihanaa, että vielä on olemassa ihmisiä, jotka käyttävät mielivaltaisesti asemansa tuomaa valtaa henkilökohtaisella tasolla. Kun asioista ei osaa puhua, niistä ei tarvitse puhua, koska hankalat ihmiset (jotka eivät luota pätevyyteesi, koska sössit asioita) voi vain editoida kuvasta ja käyttää sitten termiä irtisanominen. Välillä tämä nokkela esimies jopa väitti minun itse irtisanoutuneen, mikä on niin suurta paskaa, ettei se mene pöntöstä alas yhdellä huuhtelulla.
Koska olen itsepäinen jästipää, en todellakaan olisi itse antanut ihan niin helposti periksi muutaman ristiriitaisuuden vuoksi - pitääkö konflikteja vältellä kaikin keinoin? Eikö asioita voi hoitaa niin kuin aikuiset ihmiset - vai miten ne aikuiset ihmiset nykyään asioita hoitaa?
Minä kieroutunut optimisti näen tämän mahdollisuutena. On ollut aivan ihanaa käydä tuuraamassa niissä paikoissa, missä kesällä pidin tunteja - nähdä tuttuja asiakkaita ja työntekijöitä. Se on vaan niin huippua. Lisäksi on palkitsevaa auttaa lajitovereita, koska ohjaajatilanne on niukka täällä päin ja tuuraajia on hankala löytää. Vaikka osaankin sanoa "ei", niin on se kivempaa sanoa "kyllä".
Suurimmat murheeni liittyvät läpikäymääni rankkaan hiuskriisiin, joka ratkeaa hovikampaajan saksilla huomenna Haukiputaalla klo 11. Kenties avoin tilitys luvassa.
Latvaan on tähti, vain kuusi puuttuu.
torstaina, joulukuuta 13, 2007
Asiaa kakasta
Elämässä jokainen on vuorollaan pulu ja patsas. Miten selvitä siitä, että vaikka olet tehnyt kaiken oikein ja parhaan tietämyksesi mukaan, sataa niskaasi saavikaupalla paskaa? Miten päästä yli siitä oivalluksesta, että maailma ei toimi aina oikeudenmukaisesti?
Kuvitteellinen tilanne:
Paavo Pomo on saanut kuulla, että hänen vaimonsa Sirkka lähtee Matti-muusikon matkaan. Paavo Pomoa ahistaa. Hän purkaa ahistuksensa Tero Työntekijään kertomalla valitsemiaan huonoja uutisia. Tero Työntekijää ahistaa, hän menee kotiin ja sanoo puolisoaan Terttua tyhmäksi lehmäksi. Terttua ahistaa. Terttu menee kauppaan ja haukkuu Kaisa Kassaneidin. Kaisa Kassaneitiä ahistaa. Kaisa Kassaneiti menee kotiin ja potkaisee Kerppu Koiraa. Kerppu Koira on ahistusketjun loppupää, tämän vitutuksen ravintoketjun viimeinen lenkki.
Myös ihminen itse voi pysäyttää tämän ahistusketjun - ja pelastaa jonkun viattoman koiran potkituksi tulemiselta. Jos joku vuodattaa selvästi aiheetonta ripulia harteillesi, älä työnnä sitä eteenpäin, vaikka se on ihmisille helppoa ja luonnollista ja se tapahtuu usein tiedostamatta. Ota kakka vastaan, pakkaa se huolellisesti ja heitä se jonnekin, missä se ei haise kenenkään nenään. Toinen vaihtoehto on laittaa kakka ämpäriin ja juosta ympäriinsä sitä esitellen, eli suomennettuna kertoa kaikille minkälainen kakkapää kakan on sinulle antanut. Tämä ei edistä sinun eikä kenenkään muunkaan hyvinvointia. Tällaisen toiminnan seurauksena yhä useampi koira tulee potkituksi.
Saadessasi kakkaa niskaan keskity muihin asioihin - hyväntuoksuisiin asioihin. Olemalla onnellinen olet kakan niskaasi kaataneen henkilön yläpuolella. Kakan kaataminen niskaan on alistamisen ja vallankäytön merkki - täytyy olla jonkun yläpuolella kakkaa kaataakseen, koska sehän valuu aina alaspäin. Sinun tehtäväsi on 1. ilmoittaa, että et halua enempää kakkaa ja 2. estää saamasi kakan valuminen alaspäin seuraavalle onnettomalle ravintoketjun lenkille. Jos saat kakkaa niskaasi, sinun ei tarvitse hymyillä kaatajalle eikä varsinkaan pyydellä anteeksi, vaan sinulla on oikeus ilmaista, että kakan hyväksytty hävitystapa on vessanpönttö. Älä alistu kenenkään pöntöksi.
Näillä ohjeilla voimme jokainen toimia puhtaamman sosiaalisen ympäristön puolesta, sekä antaa lajitovereillemme sellaista kohtelua jonka he itse ansaitsevat sen sijaan, että projisoisimme huonoa rakkauselämäämme, kökköä pelionnea tai saamiamme potkuja siskoihimme ja veljiimme.
Kuvitteellinen tilanne:
Paavo Pomo on saanut kuulla, että hänen vaimonsa Sirkka lähtee Matti-muusikon matkaan. Paavo Pomoa ahistaa. Hän purkaa ahistuksensa Tero Työntekijään kertomalla valitsemiaan huonoja uutisia. Tero Työntekijää ahistaa, hän menee kotiin ja sanoo puolisoaan Terttua tyhmäksi lehmäksi. Terttua ahistaa. Terttu menee kauppaan ja haukkuu Kaisa Kassaneidin. Kaisa Kassaneitiä ahistaa. Kaisa Kassaneiti menee kotiin ja potkaisee Kerppu Koiraa. Kerppu Koira on ahistusketjun loppupää, tämän vitutuksen ravintoketjun viimeinen lenkki.
Myös ihminen itse voi pysäyttää tämän ahistusketjun - ja pelastaa jonkun viattoman koiran potkituksi tulemiselta. Jos joku vuodattaa selvästi aiheetonta ripulia harteillesi, älä työnnä sitä eteenpäin, vaikka se on ihmisille helppoa ja luonnollista ja se tapahtuu usein tiedostamatta. Ota kakka vastaan, pakkaa se huolellisesti ja heitä se jonnekin, missä se ei haise kenenkään nenään. Toinen vaihtoehto on laittaa kakka ämpäriin ja juosta ympäriinsä sitä esitellen, eli suomennettuna kertoa kaikille minkälainen kakkapää kakan on sinulle antanut. Tämä ei edistä sinun eikä kenenkään muunkaan hyvinvointia. Tällaisen toiminnan seurauksena yhä useampi koira tulee potkituksi.
Saadessasi kakkaa niskaan keskity muihin asioihin - hyväntuoksuisiin asioihin. Olemalla onnellinen olet kakan niskaasi kaataneen henkilön yläpuolella. Kakan kaataminen niskaan on alistamisen ja vallankäytön merkki - täytyy olla jonkun yläpuolella kakkaa kaataakseen, koska sehän valuu aina alaspäin. Sinun tehtäväsi on 1. ilmoittaa, että et halua enempää kakkaa ja 2. estää saamasi kakan valuminen alaspäin seuraavalle onnettomalle ravintoketjun lenkille. Jos saat kakkaa niskaasi, sinun ei tarvitse hymyillä kaatajalle eikä varsinkaan pyydellä anteeksi, vaan sinulla on oikeus ilmaista, että kakan hyväksytty hävitystapa on vessanpönttö. Älä alistu kenenkään pöntöksi.
Näillä ohjeilla voimme jokainen toimia puhtaamman sosiaalisen ympäristön puolesta, sekä antaa lajitovereillemme sellaista kohtelua jonka he itse ansaitsevat sen sijaan, että projisoisimme huonoa rakkauselämäämme, kökköä pelionnea tai saamiamme potkuja siskoihimme ja veljiimme.
keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007
Musiikkia silmille, korville ja hampaille
Eilinen hammaslääkärikäynti oli miellyttävä, vaikka porattiin ensimmäistä kertaa elämässä. Sirkkelimäinen niuuu-ääni oli viehko ja vitosen puudutuspiikki hintansa väärti. Vasta poistuessani ja peiliin katsahtaessani näin huuliin kuivuneen veren ja hammaskiven poiston jälkeen vuotavat ikenet. Namsk. Mielessä kävi kyllä siinä tuolilla makoillessa muutama Saw-leffa. Yksi paikka ja "kiinnityskudosten hoito" 34 euroa. Viisaudenhampaita, joissa alkavia reikiä, revitään varmaan vuoden päästä. Meillä homma hoituu niin, että vuositarkastukseen kutsutaan hammashoitolasta, eikö ole hienoa?
Nightwishin keikka illalla oli hieno. Pyrotekniikka oli hyvin suunniteltu ja posahteli hienosti musiikin tahtiin. Tuomas Holopainen tekee hienoa musiikkia, ja keikalla saattoi hyvin tunnistaa elokuvamaisemman tyylisuunnan. Kaunista siitä tekee nimenomaan draamantaju, tunneskaala, alkuvoimaisen taistelun pauhun ja voipuneen, huohottavan suvannon vaihtelu. ("Suvanto eli väinä on leveä ja syvä kohta joessa. Suvannossa vesi liikkuu muuta jokea hitaammin, sillä leveässä uomassa vedelle on enemmän tilaa, eikä joki laske paljonkaan suvannon kohdalla." / Wikipedia) Nightwishissa kukaan jäsen ei tee "toimistotyötä", vaan kaikki ovat Esiintyjiä. On aivan eri juttua katsoa itsekseen rämppäilevää basistia kuin Marco Hietalaa. Keikkaa katsoessa tuli sellainen tuttavallinen olo, että "hei, minähän tunnen nämä tyypit". Siitä tavoitetta muille bändeille!
En ole käynyt paljoa keikoilla elämässäni. Jalkani väsyivät ja silmäni, jotka sijaitsevat hieman 158 cm korkeudella olevan päälakeni alapuolella, eivät nähneet ihan kaikkea heiluvien ihmisten takaa, vaikka olimme melkein eturivissä. Pitkien ihmisten deodorantit pettivät nenäni tasolla. Saatan olla Madetojansali-porukkaa, siis varhaismummo, joka saa oikeasti enemmän kiksejä Kari Tapion konsertista. Olin dekadentti ja rock'n roll ja join yhden punaisen Bacardi Breezerin (oikeastaan ihan vain siitä hyvästä, että en ole raskaana, kuten puolet ystäväpiiristäni on), minkä ansiosta pääsin jonottamaan ylipitkään naistenvessan jonoon. Keikan loppumisen jälkeen tunnelma narikassa oli eläimellinen. Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee liikenteessä?
Anette oli oikein hehkeä ja ammattimainen esiintyjä. Ihailin kontaktia yleisön kanssa, ja esiintymisen dynamiikkaa, miettien mitä siitä voisin varastaa bodycombat-tunnille (ihan oikiasti). Mutta pojat, pojat. Olen oikeasti liian vanha siihen, että ymmärtäisin, miksi on coolia vetää viinaa duunissa. Varsinkin, kun kun keikka on K-15. Olen onnellinen, etten ole naimisissa muusikon kanssa. Rokkarithan saa tehdä mitä haluaa, ja jos huvittaa mennä uimaan niin ne menee uimaan, kuten miehensiskonpoika asian on ilmaissut. Niin kerta!
Höhärin tuplakalahampurilainen oli ihan ok, mutta nälkä jäi vieraaksemme. Luultavasti hampurilaisessa oli pippuria, joka pisti ihoni kutisemaan oikein mukavasti. En kuitenkaan ottanut Ataraxia, koska se tainnuttaa minut liian pitkäksi aikaa ja en olisi aamulla jaksanut herätä, kun yhdeksältä alkoi opinnäytetyön ohjausseminaari, jossa minun kuului olla opponenttina.
Tsädäm! Tarkistaessani kotona puoli ysin aikaan kalenterista missä luokassa minun pitäisi olla 30 minuutin kuluttua, huomasin, että olin merkannut kalenteriin seminaarin alkavaksi klo 8.
Hälytyskellot soi. Yritän säilyttää malttini, mutta asioiden unohtelu on niin selvä stressin merkki, ettei sen selvempää. On ihan berberistä, että työasioiden murehtiminen vie näin paljon keskittymistä koululta. Mutta joskus elämä on. Ei elämää voi halkoa siivuiksi ja olettaa, että mikään niistä ei vaikuta toisiinsa. On vaan tasapainoiltava sillä surffilaudalla tilanteen mukaan. Onneksi on niin paljon muutakin elämää tällä hetkellä, että pieni konfliktinmallinnusharjoitus ei tunnu yhtään missään. En minä ole rakentanut taloa hiekalle.
Otetaan siis rennosti. Asia on ihan ok, vahinkoja sattuu itse kullekin (mutta miksi kuitenkin aina minulle?). Huokaisen syvään. Ja totean, että ei se tuo Tuomas Holopainenkaan mitenkään hirviän ruma setä ole - vaikka tietenkin paljon rumempi kuin oma komea ja rakas mussuni.
Philosophie: Hier et demain sont toujours aussi éloignés. Carpe diem.
Nightwish France - le site officiel francophone de Nightwish
Nightwishin keikka illalla oli hieno. Pyrotekniikka oli hyvin suunniteltu ja posahteli hienosti musiikin tahtiin. Tuomas Holopainen tekee hienoa musiikkia, ja keikalla saattoi hyvin tunnistaa elokuvamaisemman tyylisuunnan. Kaunista siitä tekee nimenomaan draamantaju, tunneskaala, alkuvoimaisen taistelun pauhun ja voipuneen, huohottavan suvannon vaihtelu. ("Suvanto eli väinä on leveä ja syvä kohta joessa. Suvannossa vesi liikkuu muuta jokea hitaammin, sillä leveässä uomassa vedelle on enemmän tilaa, eikä joki laske paljonkaan suvannon kohdalla." / Wikipedia) Nightwishissa kukaan jäsen ei tee "toimistotyötä", vaan kaikki ovat Esiintyjiä. On aivan eri juttua katsoa itsekseen rämppäilevää basistia kuin Marco Hietalaa. Keikkaa katsoessa tuli sellainen tuttavallinen olo, että "hei, minähän tunnen nämä tyypit". Siitä tavoitetta muille bändeille!
En ole käynyt paljoa keikoilla elämässäni. Jalkani väsyivät ja silmäni, jotka sijaitsevat hieman 158 cm korkeudella olevan päälakeni alapuolella, eivät nähneet ihan kaikkea heiluvien ihmisten takaa, vaikka olimme melkein eturivissä. Pitkien ihmisten deodorantit pettivät nenäni tasolla. Saatan olla Madetojansali-porukkaa, siis varhaismummo, joka saa oikeasti enemmän kiksejä Kari Tapion konsertista. Olin dekadentti ja rock'n roll ja join yhden punaisen Bacardi Breezerin (oikeastaan ihan vain siitä hyvästä, että en ole raskaana, kuten puolet ystäväpiiristäni on), minkä ansiosta pääsin jonottamaan ylipitkään naistenvessan jonoon. Keikan loppumisen jälkeen tunnelma narikassa oli eläimellinen. Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee liikenteessä?
Anette oli oikein hehkeä ja ammattimainen esiintyjä. Ihailin kontaktia yleisön kanssa, ja esiintymisen dynamiikkaa, miettien mitä siitä voisin varastaa bodycombat-tunnille (ihan oikiasti). Mutta pojat, pojat. Olen oikeasti liian vanha siihen, että ymmärtäisin, miksi on coolia vetää viinaa duunissa. Varsinkin, kun kun keikka on K-15. Olen onnellinen, etten ole naimisissa muusikon kanssa. Rokkarithan saa tehdä mitä haluaa, ja jos huvittaa mennä uimaan niin ne menee uimaan, kuten miehensiskonpoika asian on ilmaissut. Niin kerta!
Höhärin tuplakalahampurilainen oli ihan ok, mutta nälkä jäi vieraaksemme. Luultavasti hampurilaisessa oli pippuria, joka pisti ihoni kutisemaan oikein mukavasti. En kuitenkaan ottanut Ataraxia, koska se tainnuttaa minut liian pitkäksi aikaa ja en olisi aamulla jaksanut herätä, kun yhdeksältä alkoi opinnäytetyön ohjausseminaari, jossa minun kuului olla opponenttina.
Tsädäm! Tarkistaessani kotona puoli ysin aikaan kalenterista missä luokassa minun pitäisi olla 30 minuutin kuluttua, huomasin, että olin merkannut kalenteriin seminaarin alkavaksi klo 8.
Hälytyskellot soi. Yritän säilyttää malttini, mutta asioiden unohtelu on niin selvä stressin merkki, ettei sen selvempää. On ihan berberistä, että työasioiden murehtiminen vie näin paljon keskittymistä koululta. Mutta joskus elämä on. Ei elämää voi halkoa siivuiksi ja olettaa, että mikään niistä ei vaikuta toisiinsa. On vaan tasapainoiltava sillä surffilaudalla tilanteen mukaan. Onneksi on niin paljon muutakin elämää tällä hetkellä, että pieni konfliktinmallinnusharjoitus ei tunnu yhtään missään. En minä ole rakentanut taloa hiekalle.
Otetaan siis rennosti. Asia on ihan ok, vahinkoja sattuu itse kullekin (mutta miksi kuitenkin aina minulle?). Huokaisen syvään. Ja totean, että ei se tuo Tuomas Holopainenkaan mitenkään hirviän ruma setä ole - vaikka tietenkin paljon rumempi kuin oma komea ja rakas mussuni.
Philosophie: Hier et demain sont toujours aussi éloignés. Carpe diem.
Nightwish France - le site officiel francophone de Nightwish
maanantaina, joulukuuta 10, 2007
http://www.thingsaregood.com (Jiihaa!)
What would Sydney Bristow do?
Miksi naiset käyttää meikkiä ja hajuvettä?
-Koska ne on rumia ja haisee pahalle.
Kuinka monta sovinistia tarvitaan vaihtamaan sähkölamppu?
-Ei yhtään. Tiskatkoon huora pimiässä!
Sadisti, masokisti, murhaaja, nekrofiili, eläimiinsekaantuja ja pyromaani istuivat iltaa hiljaisuuden vallitessa, jokseenkin ikävystyneinä kaikki. Eläimiinsekaantuja ehdotti yllättävästi, että hehän voisivat sekstata kissan kanssa.
- Joo sekstataan kissan kanssa ja sitten kidutetaan sitä?, sanoi sadisti.
- Sekstataan kissan kanssa, kidutetaan sitä ja sitten tapetaan se!, murhaaja huusi innoissaan.
- Sekstataan kissan kanssa, kidutetaan sitä, tapetaan se ja sekstataan sen kanssa uudestaan?, ehdotti nekrofiili.
- Sekstataan kissan kanssa, kidutetaan sitä, tapetaan se, sekstataan sen kanssa uudestaan ja lopuksi poltetaan se!?, hekumoi pyromaani.
Hetkeksi tuli taas hiljaista, kunnes masokisti avasi suunsa ääni odotuksesta väristen:
-Miau?
Syränveret kiehuu
Enpä ole pitkään aikaan tuntenut tällaista kombinaatiota. Hämmennystä - miten joku oikeasti voi toimia noin? Miten hän elää itsensä kanssa? KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. Kuvitteleeko hän ihan todella toimineensa oikein? Miten hän nukkuu yönsä? Onko hän tältä planeetalta - onko jossain muualla universumissa erilaiset käyttäytymissäännöt? Onko hän kenties täysin sokea tyhmä ääliöpää? Pettymystä - miten olen antanut itseni jäädä näin alakynteen ja antanut jollekin mahdollisuuden kohdella itseäni näin surkeasti? Miksi en ole aiemmin pistänyt hanttiin, vaikka ihan selvästi joku kohtelee minua kuin pahempikin biatch?
Tapaan matkallani näitä arkkityyppejä. Jos olet joskus katsonut elokuvia, niin kuin ehkä olet, saatat tietää mitä tarkoittaa, kun tarinan päähenkilö, sankari, tapaa mentorin eli neuvonantajan. Saatat tunnistaa myös shapeshifterin, muodonmuuttajan. Tosielämän shapeshifterit ovat paitsi muille, myös itselleen epärehellisiä kaksinaamaisia tekopyhiä paskiaisia.
Tapasin tänään mentorini. Hän on vahva naishahmo, raivokkaan feministinen kuin Xena. On lisäksi lähestulkoon sattumaa, että hän sattui matkalleni. Koska olen naivistisen kohtalouskoinen tällaisina epämiellyttävinä hetkinä, väitän jopa, että kaikella on tarkoitus. Mentori liittoutui puolelleni ja luotan hänen kuin peruskallioon. Äiti Maa. Hän sparraa minusta supersankarin.
Niin että elkää huoliko, kyllä mää pärjään. Kannattaako asettua poikkiteloin tielleni, en suosittelisi. Ja sitä paitsi luotan universumiin. Kaikki paskiaiset kokevat ansaitsemansa kurjan lopun. Harmittaa, että en ole luottanut intuitiooni ja vaistoihini, sillä niillä olisin ehkä välttänyt tämän tilanteen. Mutta, kaikella on tarkoitus. Ehkäpä opetus on se, että älä anna miekkasi tylsyä tupessa liikaa, vaan pidä se terävänä. Koskaan ei tiedä milloin joku ******** ******* rupeaa hankalaksi.
Now Playing: Guitar Slingers - Hard To Handle
Viisaasti sanottua vihasta
Campbell's 'Hero's Journey' Monomyth
Hero's Journey
Tapaan matkallani näitä arkkityyppejä. Jos olet joskus katsonut elokuvia, niin kuin ehkä olet, saatat tietää mitä tarkoittaa, kun tarinan päähenkilö, sankari, tapaa mentorin eli neuvonantajan. Saatat tunnistaa myös shapeshifterin, muodonmuuttajan. Tosielämän shapeshifterit ovat paitsi muille, myös itselleen epärehellisiä kaksinaamaisia tekopyhiä paskiaisia.
Tapasin tänään mentorini. Hän on vahva naishahmo, raivokkaan feministinen kuin Xena. On lisäksi lähestulkoon sattumaa, että hän sattui matkalleni. Koska olen naivistisen kohtalouskoinen tällaisina epämiellyttävinä hetkinä, väitän jopa, että kaikella on tarkoitus. Mentori liittoutui puolelleni ja luotan hänen kuin peruskallioon. Äiti Maa. Hän sparraa minusta supersankarin.
Niin että elkää huoliko, kyllä mää pärjään. Kannattaako asettua poikkiteloin tielleni, en suosittelisi. Ja sitä paitsi luotan universumiin. Kaikki paskiaiset kokevat ansaitsemansa kurjan lopun. Harmittaa, että en ole luottanut intuitiooni ja vaistoihini, sillä niillä olisin ehkä välttänyt tämän tilanteen. Mutta, kaikella on tarkoitus. Ehkäpä opetus on se, että älä anna miekkasi tylsyä tupessa liikaa, vaan pidä se terävänä. Koskaan ei tiedä milloin joku ******** ******* rupeaa hankalaksi.
Now Playing: Guitar Slingers - Hard To Handle
Viisaasti sanottua vihasta
Campbell's 'Hero's Journey' Monomyth
Hero's Journey
sunnuntaina, joulukuuta 09, 2007
Voi kyynel!
Menstruoiva nainen rupesi vetistelemään, kun beatboxaaja Aleksi Vähäpassi voitti Talent-kilpailun. Se on ihan oikein, että nyt Aleksi voi ostaa auton ja äitille suklaata. En oikein osaa vastustaa älykkäitä, hauskoja ja hyvännäköisiä nuoria miehiä. He vallan herkistävät minut. Tosin märisin jo siinä koiratanssiesityksessä.
NO OHAN TÄMÄ ELÄMÄ KYLLÄ IHANAA!
Ja täynnä tähtihetkiä. Hormoonit!
perjantaina, joulukuuta 07, 2007
Happiness is a BANG BANG
YLIOPPILASJUHLAT JA ITSENÄISYYSPÄIVÄN ILLANVIETTO
Pienen serkkutytön kultaa kimaltelevat juhlakengät, joilla pääsisi varmasti kotiin Ihmemaa Ozista. Ujosti lausuttu runo, joka saa tädit liikuttumaan. Kälynpojan riemu tähtisädetikun rätistessä. Langontyttö lämpimänä pakettina sylissä. Lapset tekevät joulumielen - hillumisen ylikierroksinen hurma ja syliin nukahtamisen levollinen rauha.
Olen siunattu näillä aidoilla ja välittömillä pikkuihmisillä. Heidän seurassaan ei tarvitse kurkistella kaksinaamaisen tekopyhän naamarin taakse, joita jotkut aikuiset pitävät syystä, jota en ymmärrä. En ymmärrä miksi jotkut aikuiset valitsevat haavoittumattomuuden ja maksavat sen herkkyydestään. Puusilimät! Onko heidän joulunsa joskus sabotoitu, vai miten heistä on tullut sellaisia?
COMFORT ZONE
Ihana perjantai-ilta Tillitiellä. Ukot lähti metsästään ruokaa. Telkkarin ruokaohjelmassa leivotaan joulutorttuja. Koira makoilee pyöreällä, punaisella matolla. Kissa haukottelee tuossa kyljessä kiinni. Läppäri lämmittää syliä, suosittelen muillekin hoidoksi menkkakipuihin. Läppärihoito toimii myös etureisille, jotka kiukuttelevat kyykättyään bodypumpissa kuukauden tauon jälkeen. Jutellaan Tillitien kanssa parisuhteista ja kaikesta mistä naiset nyt juttelee. On tämä aika mukavaa. Syvä huokaus, haukotus ja raukeaa illanjatkoa.
...I am at the center of the sun, and I cannot be hurt by anything this wicked world has done.
Jos leikitään hippaa, niin tämä on se "turva!".
Pienen serkkutytön kultaa kimaltelevat juhlakengät, joilla pääsisi varmasti kotiin Ihmemaa Ozista. Ujosti lausuttu runo, joka saa tädit liikuttumaan. Kälynpojan riemu tähtisädetikun rätistessä. Langontyttö lämpimänä pakettina sylissä. Lapset tekevät joulumielen - hillumisen ylikierroksinen hurma ja syliin nukahtamisen levollinen rauha.
Olen siunattu näillä aidoilla ja välittömillä pikkuihmisillä. Heidän seurassaan ei tarvitse kurkistella kaksinaamaisen tekopyhän naamarin taakse, joita jotkut aikuiset pitävät syystä, jota en ymmärrä. En ymmärrä miksi jotkut aikuiset valitsevat haavoittumattomuuden ja maksavat sen herkkyydestään. Puusilimät! Onko heidän joulunsa joskus sabotoitu, vai miten heistä on tullut sellaisia?
COMFORT ZONE
Ihana perjantai-ilta Tillitiellä. Ukot lähti metsästään ruokaa. Telkkarin ruokaohjelmassa leivotaan joulutorttuja. Koira makoilee pyöreällä, punaisella matolla. Kissa haukottelee tuossa kyljessä kiinni. Läppäri lämmittää syliä, suosittelen muillekin hoidoksi menkkakipuihin. Läppärihoito toimii myös etureisille, jotka kiukuttelevat kyykättyään bodypumpissa kuukauden tauon jälkeen. Jutellaan Tillitien kanssa parisuhteista ja kaikesta mistä naiset nyt juttelee. On tämä aika mukavaa. Syvä huokaus, haukotus ja raukeaa illanjatkoa.
...I am at the center of the sun, and I cannot be hurt by anything this wicked world has done.
Jos leikitään hippaa, niin tämä on se "turva!".
tiistaina, joulukuuta 04, 2007
Tunteita ja tuoksuja
Jokainen on vastuussa omista tunteistaan. On ihan oma valinta minkälaisen tärähtelyn antaa rikkoa tyynen vedenpinnan. Ihmisellä on kuitenkin oikeus loukkaantumiseen ja tunteeseen, että on tullut kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Se, että on kaiken yläpuolella, vie arvon kaikelta. Se, että ei reagoi, on tunnekuollutta. Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta. Kun tunnet, välität. Se on elämisen merkki.
Ahdistus tai suuttumus on mielelle sama kuin kipu on keholle - se ei ole itsessään paha asia, vaan viesti. Jotain täytyy silloin muuttaa. Kieltäminen ja "asian painaminen villaisella" on sama kuin ottaisi kipulääkettä eikä koskaan selvittäisi mistä kipu johtuu.
Usein loukkaantumisen tai suuttumisen ainoa vaihtoehto on itsensä syyllistäminen, "jos ja kun vika ei ole sinussa, sen täytyy olla minussa" (mustavalkoista, mutta helppoa). Jostain syystä ihmiset ovat taipuvaisia syyllisyyteen. Ns. negatiivisia tunteita pelätään. Vaikka tunne olisi kielteinen, se ei ole kielletty. Ihminen on irrationaalisimmillaankin looginen ja kaikki toiminta - myös tunteet - palvelevat jotain tarkoitusta.
Sinun ei tarvitse selitellä. Älä alistu puolustuskannalle. It's better to be pissed off than pissed on. Älä syyllisty väittelyyn idiootin kanssa, hän saa vain tilaisuuden pönkittää omaa heikkoa egoaan ja todistella omaa kantaansa, jota et halua kuulla. Älä anna hänelle tilaisuutta tampata sinua alemmas.
Älä lässytä. Jos puhut, puhu suoraan. Älä länkytä. Jos lajitoveri ei tajua yhdestä kerrasta, hän ei luultavasti kuuntele toisellakaan kerralla.
Jos joku loukkaa sinua, miksi välität niin paljon hänen mielipiteestään tai siitä, mitä hän on tehnyt? Tunnetko olosi uhatuksi? Sinulla on oikeus koskemattomuuteen, myös niin, ettei sinun ole pakko kuunnella lässytystä ja länkytystä.
Jos oikein keskittyy, voi omiin ajatuksiin ja tunteisiin suhtautua kuin ohi lipuviin pilviin. Siinäpä menevät. Niitä voi tarkastella, etsiä niistä eri muotoja. Annatko tunteen riepottaa sinua miten sattuu? Pystytkö kääntämään ajatuksesi suunnan?
On ihan oikein suuttua ja näyttää se. Jos toinen tulee reviirille, silloin saa näyttää hampaita, jos murina ei riitä. Itseään saa suojella myös henkiseltä väkivallalta. Erilaiset valtapelit ovat esimerkki henkisestä väkivallasta, joka on naamioitu ovelasti niin että se vaikuttaa jopa viattomalta.
Sinä et menetä mitään siinä, että et ota vastaan mielistelyä. Ole lahjomaton. Hyväksy itseltäsi vain rehellisyys ja avoimuus ja vaadi muilta samaa. Luota itseesi. Jos epäilet itseäsi, sen jälkeen et voi luottaa enää mihinkään muuhunkaan. Äänestä jaloillasi. Valitse seurasi. Älä ajaudu. Anna anteeksi, vaikka ei pyydettäisi, mutta älä kerjää jatkuvaa huonoa kohtelua. Sinä asetat rajat, miten sinua kohdellaan.
Ilmaise tunteesi. Ilmaise nimenomaan tunteesi. Älä väitä tietäväsi mitä toisen päässä liikkuu. Älä analysoi toista tai pistä sanoja hänen suuhunsa. Älä sepitä syitä hänen toiminnalleen tai analysoi häntä keittiöpsykologialla. Älä vertaa kokemuksiasi hänen kokemuksiinsa - te olette kaksi eri ihmistä, joilla on kaksi eri päätä, jotka toimivat kahdella eri tavalla. Sinä et tiedä miltä hänestä tuntuu. Ainoa mitä voit tehdä, on kertoa miltä sinusta tuntuu.
Ahdistus tai suuttumus on mielelle sama kuin kipu on keholle - se ei ole itsessään paha asia, vaan viesti. Jotain täytyy silloin muuttaa. Kieltäminen ja "asian painaminen villaisella" on sama kuin ottaisi kipulääkettä eikä koskaan selvittäisi mistä kipu johtuu.
Usein loukkaantumisen tai suuttumisen ainoa vaihtoehto on itsensä syyllistäminen, "jos ja kun vika ei ole sinussa, sen täytyy olla minussa" (mustavalkoista, mutta helppoa). Jostain syystä ihmiset ovat taipuvaisia syyllisyyteen. Ns. negatiivisia tunteita pelätään. Vaikka tunne olisi kielteinen, se ei ole kielletty. Ihminen on irrationaalisimmillaankin looginen ja kaikki toiminta - myös tunteet - palvelevat jotain tarkoitusta.
Sinun ei tarvitse selitellä. Älä alistu puolustuskannalle. It's better to be pissed off than pissed on. Älä syyllisty väittelyyn idiootin kanssa, hän saa vain tilaisuuden pönkittää omaa heikkoa egoaan ja todistella omaa kantaansa, jota et halua kuulla. Älä anna hänelle tilaisuutta tampata sinua alemmas.
Älä lässytä. Jos puhut, puhu suoraan. Älä länkytä. Jos lajitoveri ei tajua yhdestä kerrasta, hän ei luultavasti kuuntele toisellakaan kerralla.
Jos joku loukkaa sinua, miksi välität niin paljon hänen mielipiteestään tai siitä, mitä hän on tehnyt? Tunnetko olosi uhatuksi? Sinulla on oikeus koskemattomuuteen, myös niin, ettei sinun ole pakko kuunnella lässytystä ja länkytystä.
Jos oikein keskittyy, voi omiin ajatuksiin ja tunteisiin suhtautua kuin ohi lipuviin pilviin. Siinäpä menevät. Niitä voi tarkastella, etsiä niistä eri muotoja. Annatko tunteen riepottaa sinua miten sattuu? Pystytkö kääntämään ajatuksesi suunnan?
On ihan oikein suuttua ja näyttää se. Jos toinen tulee reviirille, silloin saa näyttää hampaita, jos murina ei riitä. Itseään saa suojella myös henkiseltä väkivallalta. Erilaiset valtapelit ovat esimerkki henkisestä väkivallasta, joka on naamioitu ovelasti niin että se vaikuttaa jopa viattomalta.
Sinä et menetä mitään siinä, että et ota vastaan mielistelyä. Ole lahjomaton. Hyväksy itseltäsi vain rehellisyys ja avoimuus ja vaadi muilta samaa. Luota itseesi. Jos epäilet itseäsi, sen jälkeen et voi luottaa enää mihinkään muuhunkaan. Äänestä jaloillasi. Valitse seurasi. Älä ajaudu. Anna anteeksi, vaikka ei pyydettäisi, mutta älä kerjää jatkuvaa huonoa kohtelua. Sinä asetat rajat, miten sinua kohdellaan.
Ilmaise tunteesi. Ilmaise nimenomaan tunteesi. Älä väitä tietäväsi mitä toisen päässä liikkuu. Älä analysoi toista tai pistä sanoja hänen suuhunsa. Älä sepitä syitä hänen toiminnalleen tai analysoi häntä keittiöpsykologialla. Älä vertaa kokemuksiasi hänen kokemuksiinsa - te olette kaksi eri ihmistä, joilla on kaksi eri päätä, jotka toimivat kahdella eri tavalla. Sinä et tiedä miltä hänestä tuntuu. Ainoa mitä voit tehdä, on kertoa miltä sinusta tuntuu.
Jaksamisen kymmenen käskyä
1. Ota aikaa itsellesi, pidä itsestäsi huolta.
2. Pidä huolta fyysisestä kunnostasi.
3. Luo läheisiä ihmissuhteita, iloitse perheestä ja ystävistä.
4. Elä tätä päivää.
5. Vähennä turhaa huolehtimista, opettele luopumaan ja irrottautumaan.
6. Lopeta ylihoivaaminen, pyri kohtuullisuuteen kaikilla elämän aloilla.
7. Muuta olosuhteita, vähennä kiirettä ja ylikuormitusta.
8. Opettele sanomaan EI.
9. Älä varastoi vihaa, ahdistusta ja syyllisyyttä. Anna itsellesi lupa olla haavoittuva.
10. Säilytä huumorintaju, NAURA, NAURA, ja ennen kaikkea anna kerran päivässä rakentava ajatus itsellesi ja ympäristöllesi.
2. Pidä huolta fyysisestä kunnostasi.
3. Luo läheisiä ihmissuhteita, iloitse perheestä ja ystävistä.
4. Elä tätä päivää.
5. Vähennä turhaa huolehtimista, opettele luopumaan ja irrottautumaan.
6. Lopeta ylihoivaaminen, pyri kohtuullisuuteen kaikilla elämän aloilla.
7. Muuta olosuhteita, vähennä kiirettä ja ylikuormitusta.
8. Opettele sanomaan EI.
9. Älä varastoi vihaa, ahdistusta ja syyllisyyttä. Anna itsellesi lupa olla haavoittuva.
10. Säilytä huumorintaju, NAURA, NAURA, ja ennen kaikkea anna kerran päivässä rakentava ajatus itsellesi ja ympäristöllesi.
maanantaina, joulukuuta 03, 2007
lauantaina, joulukuuta 01, 2007
It's hard to be a tonttumies!
The Joulukalenteri
SubTV
1.12. klo 18.10, sen jälkeen joka päivä aina jouluaattoon asti n. klo 19
The Joulukalenteri?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
