Läksin tapani mukaan Beauty centerille. Hirveä jono kassalla ja kello paljon, kun oli pitänyt käydä Anttilassa ostamassa pyykinpesuainetta. Ajattelin loogisesti, että vaihdan ensin kamppeet ja otan sitten vasta kassalta lipun bodycombattiin.
"Mihin nää oot menossa?"
"No combattiin. Älä vaan sano että se on täynnä. Voi paska. No meen sitte spinningiin, jos ei muuta voi."
*hetki mökötystä*
"Oonko mää ainoa joka ei mahtunut sinne? Menee oikeasti päivä pilalle jos en pääse combattiin."
Ja kyllähän aina löytyy tilaa yhdelle, joka käyttää Axe Pulsea. ("You dont' get what you deserve, you get what you negotiate".) Bodycombattia osasi arvostaa suuresti, kun sen meinasi menettää. Näinhän elämässä yleensä. Ja tämä opetuksena siitä, että ensimmäinen vastaus ei koskaan ole ehdoton. Minulla on tapana saada kaikki mitä haluan, olenhan oikeasti haltiaprinsessa.
Exä oli saanut tänä aamuna täydellisen asunnon: upouusi, kohtuuhintainen yksiö terassilla ja saunalla luhtitalon alakerrasta, kohtuullisen matkan päässä koululta. Pojat (including Morko the cat) muuttavat siis poikamiesboksiin. Olen ihan järjettömän onnellinen heidän puolestaan. Kaikki tietävät että yksiöitä on vaikea saada, ja vielä tuollaisia unelmakämppiä!
Mykkäkoulu loppui (kuka jaksaa olla yhtä aikaa vihainen yhdestä asiasta ja onnellinen toisesta) ja puhuimme kaiken maailman asioista niin kuin ihmiset. Aivan ihanaa. Kylmä sota on yhtä helvettiä ja toivon, että ennen muuttoa ei ehdi tapahtua enää mitään dramaattista, joka pilaisi välejämme enempää. Rakas se on, vaikkei ollutkaan niin Hani-yhteensopiva, että sen kanssa olisin voinut loppuelämän viettää kylki kyljessä sopuisasti.
Muuttoapua kaivataan RUNSAASTI maanantaina 27.2. klo 14 jälkeen. Tavoite on vuokrata pakettiauto ja peräkärry ja tehdä oikein kunnon urakka. Kyseessähän on siis oikeastaan kaksi muuttoa ja kahden materialistisen naisen romut roudattavana. Sinun elämää suurempia lihaksiasi siis oikeasti kaivataan. Auta lähimmäistä. Tarjoamme kaikille selkänsä hikeen huhkineille ruokaa ja virvokkeita avokätisesti.
Taas on hyvä hetki. Massu on täynnä ja on lämmin ja mukava olla. Huomenna on kouluakin vasta kymmeneltä. Pikkuisen mukavampaa olisi nukahtaa lämpimän otuksen viereen. Ehkä otan Jasmin peiton alle, silläkin uhalla ettei tämä ihottuma ikinä mene pois. Kaikella on hintansa, ja ihottuma on ihan pieni hinta lämpimästä unikaverista.
tiistaina, tammikuuta 31, 2006
Väliaikaista angsti on vaan
Sillä, onko elämää pääosin hallitseva olotila JEE JEE HYVÄ MEININKI vai PASKA ASENNE, on suuresti väliä. Jee jee on päätös siinä missä mikä tahansa muu paremman elämän aloittaminen.
Eilen piti vähän nyyhkytellä elämän kauneutta ja kauheutta (tasapuolisesti, yhtä aikaa onnen ja surun kyyneleitä), tänään kaikki on taas paremmin kuin ikinä. Toisinaan pieni itkeskely kuuluu elämään, vaikka odotin kyllä ahdistuksen jatkuvan edes vuorokauden ympäri. Mutta ei tällä asenteella. Eikä kyse ole pelkästään siitä että jokaisella paskakasallakin voi olla hopeareunus - asiat ovat ihan oikeasti mallillaan.
Maaliskuun alusta minä ja Minna asutamme lemmikkeinemme Mäntylässä sijaitsevaa kolmiota, uuden aikakauden sinkkubejbekämppää. 72,5 m2, vuokra 505 €, 80-luvun tyyli näkyy, mutta niinhän meidätkin on tehty 80-luvulla... Sivakan täti soitti aamulla että tämmönen olisi, eilen jätimme hakemuksen. Saman tien PSOAS:lle irtisanomaan tämä Välkkylän entinen elämä. Näin on paras - menneisyys kun pinttyy seiniin ja sitä pääsee parhaiten pakenemaan vaihtamalla maisemaa. Mäntylän maisemat ovat sitä paitsi ihan kauniit, vaikka koulumatka pitenee. Nuoret jalat kantaa!
Nopeita ratkaisuja, säpäkkää päätöksentekoa, eteenpäin ennen kaikkea positiivisella asenteella. Halasimme toisiamme hyvästelläksemme ystävyytemme, joka oli kaunista niin kauan kuin sitä kesti. Kämppisasuminenhan on tunnetusti paras tapa pilata hyvä ystävyys.
Haaveilen hevosharrastuksen uudelleen aloittamisesta. Jasmista tulisi hyvä tallikoira.
Elämäntilanteet muuttuvat, eteenpäin mennään. Mukavaa. Ratkaisu tulee aina kuin salama kirkkaalta taivaalta - edes maailmankaikkeus ei voi vastustaa naisen kyyneleitä.
Eilen piti vähän nyyhkytellä elämän kauneutta ja kauheutta (tasapuolisesti, yhtä aikaa onnen ja surun kyyneleitä), tänään kaikki on taas paremmin kuin ikinä. Toisinaan pieni itkeskely kuuluu elämään, vaikka odotin kyllä ahdistuksen jatkuvan edes vuorokauden ympäri. Mutta ei tällä asenteella. Eikä kyse ole pelkästään siitä että jokaisella paskakasallakin voi olla hopeareunus - asiat ovat ihan oikeasti mallillaan.
Maaliskuun alusta minä ja Minna asutamme lemmikkeinemme Mäntylässä sijaitsevaa kolmiota, uuden aikakauden sinkkubejbekämppää. 72,5 m2, vuokra 505 €, 80-luvun tyyli näkyy, mutta niinhän meidätkin on tehty 80-luvulla... Sivakan täti soitti aamulla että tämmönen olisi, eilen jätimme hakemuksen. Saman tien PSOAS:lle irtisanomaan tämä Välkkylän entinen elämä. Näin on paras - menneisyys kun pinttyy seiniin ja sitä pääsee parhaiten pakenemaan vaihtamalla maisemaa. Mäntylän maisemat ovat sitä paitsi ihan kauniit, vaikka koulumatka pitenee. Nuoret jalat kantaa!
Nopeita ratkaisuja, säpäkkää päätöksentekoa, eteenpäin ennen kaikkea positiivisella asenteella. Halasimme toisiamme hyvästelläksemme ystävyytemme, joka oli kaunista niin kauan kuin sitä kesti. Kämppisasuminenhan on tunnetusti paras tapa pilata hyvä ystävyys.
Haaveilen hevosharrastuksen uudelleen aloittamisesta. Jasmista tulisi hyvä tallikoira.
Elämäntilanteet muuttuvat, eteenpäin mennään. Mukavaa. Ratkaisu tulee aina kuin salama kirkkaalta taivaalta - edes maailmankaikkeus ei voi vastustaa naisen kyyneleitä.
maanantaina, tammikuuta 30, 2006
Spit or swallow
Minna yllytti minut tänään sylkemiskilpailuun, elämäni ensimmäiseen. Tiesin jo etukäteen häviäväni. Ja hävisinkin. Minna sylki purkan kaksi kertaa pidemmälle, tuulettomissa alikulkukäytäväolosuhteissa. (Mutta mulla olikin kaksi purkkaa yhtä aikaa suussa ja sillä vaan yks.) Laji ei ollut minua varten ja en aio harrastaa sitä enää koskaan. En tee mitään missä olen huono heti alkajaisiksi.
Havahduin tällä hetkellä vallitsevaan karuun todellisuuteen. Minun täytyy huomenna irtisanoa kämppä, jos aion päästä siitä eroon 1.3., siis jos näyttää siltä että en löydä kämppistä ja joudun maksamaan koko vuokran yksin maaliskuusta alkaen. Ei ole juurikaan havaintoja siitä, mihin muutan jos irtisanon kämpän huomenna. Haemme Minnan kanssa Sivakalta kolmiota, mutta saa nähdä miten käy. PSOAS:lta haen yksiötä. Koko asuntoasia on yksi iso BLÄÄH, joka lopulta ratkeaa jotenkin. Ehkä menen mummin luo asumaan. Ehkä asun kuukauden ilman kämppistä ja jatkan etsimistä. Ehkä muutan solukämppään, jossa kämppis joutuu vasten tahtoaan jakamaan asunnon koirankarvojen kanssa. Ehkä menen peiton alle ja tulen pois vasta kun asiat ovat järjestyneet.
Surettaa ja sattuu, se että olen särkenyt taas vaihteeksi sydämen, jossa ei ole mitään vikaa ja joka on maailman suurimpia ja lämpimimpiä (puhun tässä edesmenneestä avoliitosta, en ole tietääkseni ehtinyt sen jälkeen rikkomaan mitään, tai mistäs sitä tietää). Surettaa, sattuu. Jokainen vastaa vain omista tunteistaan ja kannattelee vain omaa elämäänsä, mutta kyllä se tuntuu silti pahalta. En ole mikään tunteeton möykky. Tahtoisin välillä vain ottaa syliin ja sanoa, että kaikki kääntyy parhain päin. Olen moneen otteeseen miettinyt että avoeroaminen oli pitkästä aikaa yksi tyhmimpiä ideoita. Kaikki meni heti hirveän vaikeaksi, välit poikki ja kohta on molemmat vailla asuntoa. Ei näin. En muista kuinka perseestä se elo oli kun piti kerran erota ja pitkän harkinnan jälkeen, mutta tämä on ainakin ihan todella.
Stressimittarini vinkui punaisella tänään eikä meinannut rauhoittua bodypumpillakaan. 45 minuutin juoksulenkin jälkeen huomasin unohtaneeni murheeni hetkeksi. Maagista. Mutta on se rankkaa juosta 24/7, välillä on varmaan pakko sitten vähän murehtia.
Jostain syystä iho kutisee ja siihen syntyy pieniä näppyjä. Kyseessä eivät ole ilmeisestikään ne lintukirput. Pitää varmaan käydä arvauskeskuksessa näyttämässä, vaikka eivät ne mitään mistään tiedä. Minähän en ihan pienestä häiriinny, mutta tämä nyt vähän niinku kummastuttaa.
Yritän uskoa siihen, että kaikki vain NAPS järjestyy. Koska vaihtoehtoja ei ole.
Havahduin tällä hetkellä vallitsevaan karuun todellisuuteen. Minun täytyy huomenna irtisanoa kämppä, jos aion päästä siitä eroon 1.3., siis jos näyttää siltä että en löydä kämppistä ja joudun maksamaan koko vuokran yksin maaliskuusta alkaen. Ei ole juurikaan havaintoja siitä, mihin muutan jos irtisanon kämpän huomenna. Haemme Minnan kanssa Sivakalta kolmiota, mutta saa nähdä miten käy. PSOAS:lta haen yksiötä. Koko asuntoasia on yksi iso BLÄÄH, joka lopulta ratkeaa jotenkin. Ehkä menen mummin luo asumaan. Ehkä asun kuukauden ilman kämppistä ja jatkan etsimistä. Ehkä muutan solukämppään, jossa kämppis joutuu vasten tahtoaan jakamaan asunnon koirankarvojen kanssa. Ehkä menen peiton alle ja tulen pois vasta kun asiat ovat järjestyneet.
Surettaa ja sattuu, se että olen särkenyt taas vaihteeksi sydämen, jossa ei ole mitään vikaa ja joka on maailman suurimpia ja lämpimimpiä (puhun tässä edesmenneestä avoliitosta, en ole tietääkseni ehtinyt sen jälkeen rikkomaan mitään, tai mistäs sitä tietää). Surettaa, sattuu. Jokainen vastaa vain omista tunteistaan ja kannattelee vain omaa elämäänsä, mutta kyllä se tuntuu silti pahalta. En ole mikään tunteeton möykky. Tahtoisin välillä vain ottaa syliin ja sanoa, että kaikki kääntyy parhain päin. Olen moneen otteeseen miettinyt että avoeroaminen oli pitkästä aikaa yksi tyhmimpiä ideoita. Kaikki meni heti hirveän vaikeaksi, välit poikki ja kohta on molemmat vailla asuntoa. Ei näin. En muista kuinka perseestä se elo oli kun piti kerran erota ja pitkän harkinnan jälkeen, mutta tämä on ainakin ihan todella.
Stressimittarini vinkui punaisella tänään eikä meinannut rauhoittua bodypumpillakaan. 45 minuutin juoksulenkin jälkeen huomasin unohtaneeni murheeni hetkeksi. Maagista. Mutta on se rankkaa juosta 24/7, välillä on varmaan pakko sitten vähän murehtia.
Jostain syystä iho kutisee ja siihen syntyy pieniä näppyjä. Kyseessä eivät ole ilmeisestikään ne lintukirput. Pitää varmaan käydä arvauskeskuksessa näyttämässä, vaikka eivät ne mitään mistään tiedä. Minähän en ihan pienestä häiriinny, mutta tämä nyt vähän niinku kummastuttaa.
Yritän uskoa siihen, että kaikki vain NAPS järjestyy. Koska vaihtoehtoja ei ole.
sunnuntaina, tammikuuta 29, 2006
I feel very feminine. And I'll beat the crap out of anyone who disagrees!
Cowabunga!
Taas tällainen törkiän hyvä meininki menossa. Kyllähän tämän ylläpitäminen tavallaan vaatii työtä, mutta kun sen oppii, se on ihan helppoa. Olla koko ajan vähän niinku fiiliksissä, ya'know.
Aika mahtava päivä. Ensin käytiin veljen kanssa mummilassa syömässä mahtavia täytettyjä lättyjä. Alunperin piti tehdä tortilloja, mutta päädyttiin omatekoisiin lättyihin, jotka olivat varmasti monta kertaa parempia. Sitten läksimme Oulunsaloon porukoiden luo "vaalivalvojaisiin". Laskimme äidin kanssa lääkelaskuja ja puhuimme kaikenlaisista alan bisneksistä. Otin lainaan äidin suositteleman Jörg Blechin Miten meistä tuli potilaita? -kirjan.
Olen elänyt nautinnollisesti yli varojeni tässä kuussa - syönyt ravintolassa ja käynyt kampaajalla - niin ettei tässä vaiheessa kuuta ole ollut varaa ostaa edes synttärilahjaa agenttikollegalle (opintotukea odotellessa...). Taustajoukot onneksi huolehtivat sponsoroinnista niin että en ensi viikollakaan kuole aliravitsemukseen.
Juoksin puolen tunnin lenkin, pitkästä aikaa, oli aivan mahtavaa kun aurinko paistoi, ilma oli ihanan raikasta... Juokseminen oli tauonkin jälkeen ihanata. Olisi mielenkiintoista juosta Cooperin testi, jonka matkan perusteella voisi vähän arvioida maksimaalista hapenkulutusta. Pohkeet ovat hieman jumissa eilisistä muuttotalkoista. Huomenna illalla aion juosta tuplasti pidemmän lenkin, pääsee taas juoksemisen makuun. Oh yes.
Tällä viikolla en ole hirveänä jaksanut urheilla (bodypump, bodycombat, discotanssi, pilates... pöh, lepoviikko ollut!), paska meininki. Uuden jakson alkaminen koulussa verotti, aivot kävivät koko ajan ylikierroksilla. Hirveästi uutta asiaa. Ensi viikolla siis tehdään yhdenlainen kurinpalautus, kalenteriin on suunniteltu jumppaa joka päivälle tunti tai pari - ja keskiviikolle avantouintia.
Epäilen, että täällä on menossa lintukirppuepidemia. Syytän kissaa, koska kaikki pahat ominaisuudet sattuvat usein samaan persoonaan ja olennolla, joka kuseksii ympäriinsä, voi aivan hyvin myös olla lintukirppuja. Ne eivät voi olla lähtöisin suloisesta Jasmiininkukasta! Riittävän monen hoitoalan ihmisen diagnosoitua säärieni näppylät joudun nyt tekemään suursiivouksen ja pesemään koiran. Kissaa en edes yritä pestä - se varmasti virnuilee Jasmille, joka joutuu viattomana ylimääräiseen kylpyyn.
Raavituttaako teitä heti jos mietitte jotain ilkeitä pikkuöttiäisiä kiipeilemässä pitkin niskaa?
Your laugh is Loud & booming. It can be heard from
several yards away. You know what's funny,
and what's not, and enjoy yourself when you
discover some new joke. You are the leader
amongst your friends, and don't let anyone
get away with being stupid.
How does your laugh sound?
brought to you by Quizilla
Taas tällainen törkiän hyvä meininki menossa. Kyllähän tämän ylläpitäminen tavallaan vaatii työtä, mutta kun sen oppii, se on ihan helppoa. Olla koko ajan vähän niinku fiiliksissä, ya'know.
Aika mahtava päivä. Ensin käytiin veljen kanssa mummilassa syömässä mahtavia täytettyjä lättyjä. Alunperin piti tehdä tortilloja, mutta päädyttiin omatekoisiin lättyihin, jotka olivat varmasti monta kertaa parempia. Sitten läksimme Oulunsaloon porukoiden luo "vaalivalvojaisiin". Laskimme äidin kanssa lääkelaskuja ja puhuimme kaikenlaisista alan bisneksistä. Otin lainaan äidin suositteleman Jörg Blechin Miten meistä tuli potilaita? -kirjan.
Olen elänyt nautinnollisesti yli varojeni tässä kuussa - syönyt ravintolassa ja käynyt kampaajalla - niin ettei tässä vaiheessa kuuta ole ollut varaa ostaa edes synttärilahjaa agenttikollegalle (opintotukea odotellessa...). Taustajoukot onneksi huolehtivat sponsoroinnista niin että en ensi viikollakaan kuole aliravitsemukseen.
Juoksin puolen tunnin lenkin, pitkästä aikaa, oli aivan mahtavaa kun aurinko paistoi, ilma oli ihanan raikasta... Juokseminen oli tauonkin jälkeen ihanata. Olisi mielenkiintoista juosta Cooperin testi, jonka matkan perusteella voisi vähän arvioida maksimaalista hapenkulutusta. Pohkeet ovat hieman jumissa eilisistä muuttotalkoista. Huomenna illalla aion juosta tuplasti pidemmän lenkin, pääsee taas juoksemisen makuun. Oh yes.
Tällä viikolla en ole hirveänä jaksanut urheilla (bodypump, bodycombat, discotanssi, pilates... pöh, lepoviikko ollut!), paska meininki. Uuden jakson alkaminen koulussa verotti, aivot kävivät koko ajan ylikierroksilla. Hirveästi uutta asiaa. Ensi viikolla siis tehdään yhdenlainen kurinpalautus, kalenteriin on suunniteltu jumppaa joka päivälle tunti tai pari - ja keskiviikolle avantouintia.
Epäilen, että täällä on menossa lintukirppuepidemia. Syytän kissaa, koska kaikki pahat ominaisuudet sattuvat usein samaan persoonaan ja olennolla, joka kuseksii ympäriinsä, voi aivan hyvin myös olla lintukirppuja. Ne eivät voi olla lähtöisin suloisesta Jasmiininkukasta! Riittävän monen hoitoalan ihmisen diagnosoitua säärieni näppylät joudun nyt tekemään suursiivouksen ja pesemään koiran. Kissaa en edes yritä pestä - se varmasti virnuilee Jasmille, joka joutuu viattomana ylimääräiseen kylpyyn.
Raavituttaako teitä heti jos mietitte jotain ilkeitä pikkuöttiäisiä kiipeilemässä pitkin niskaa?
Your laugh is Loud & booming. It can be heard from
several yards away. You know what's funny,
and what's not, and enjoy yourself when you
discover some new joke. You are the leader
amongst your friends, and don't let anyone
get away with being stupid.
How does your laugh sound?
brought to you by Quizilla
lauantaina, tammikuuta 28, 2006
Elämä hymyilee
Välillä tuntuu, että elämä vain virnuilee vahingoniloisesti.
Mutta eivät asiat ole lainkaan hullummin.
Eilen oli meidän luokan "tyttöjen ilta". Luovutin Banjomiehelle (miettikää itsenne ainoaksi mieheksi "tyttöjen iltaan", onko se äärimmäisen hyvä vai äärimmäisen huono tilanne?) vara-avaimeni siltä varalta, että jonain tyhmänä aamuna jätän avaimet sisään. Ei olisi edes eka kerta. Jasmine oli mukana ja käyttäytyi rakastettavan sivistyneesti ja sai huomiota ja herkkuja. Meidän luokalla on tosi hauskoja ihmisiä.Oli mukavaa. Kiva kun on mukavaa.
Aamupalaksi pipareita - oikeaoppisesti maitokahviin kastettuna. Ratkaisin Kalevan VAIKEAN sudokun. Olen sössinyt jo pari aamusudokua niin että oli jo aikakin. Ehkä Linkin Parkin Meteora-levy antoi riittävät paukut suoritukseen. Tunne oli sanoinkuvaamaton ja riittää pelastamaan minut koko päiväksi kaikilta ahdistuksilta, joita elämään voi liittyä. Nyt Jasminen kanssa koirapuistoon, sitten Lintulaan muuttoavuksi.
Mutta eivät asiat ole lainkaan hullummin.
Eilen oli meidän luokan "tyttöjen ilta". Luovutin Banjomiehelle (miettikää itsenne ainoaksi mieheksi "tyttöjen iltaan", onko se äärimmäisen hyvä vai äärimmäisen huono tilanne?) vara-avaimeni siltä varalta, että jonain tyhmänä aamuna jätän avaimet sisään. Ei olisi edes eka kerta. Jasmine oli mukana ja käyttäytyi rakastettavan sivistyneesti ja sai huomiota ja herkkuja. Meidän luokalla on tosi hauskoja ihmisiä.Oli mukavaa. Kiva kun on mukavaa.
Aamupalaksi pipareita - oikeaoppisesti maitokahviin kastettuna. Ratkaisin Kalevan VAIKEAN sudokun. Olen sössinyt jo pari aamusudokua niin että oli jo aikakin. Ehkä Linkin Parkin Meteora-levy antoi riittävät paukut suoritukseen. Tunne oli sanoinkuvaamaton ja riittää pelastamaan minut koko päiväksi kaikilta ahdistuksilta, joita elämään voi liittyä. Nyt Jasminen kanssa koirapuistoon, sitten Lintulaan muuttoavuksi.
perjantaina, tammikuuta 27, 2006
Ei näin
Jätin sitten menemättä tenttiin, koska en ole saanut luettua. Pieni piru olkapäällä sanoi "sulla on ollut vaikeaa, se on ihan ymmärrettävää, älä vaadi itseltäsi liikoja, tulee yleinen tenttipäivä ja sitten olet ehtinyt lukea" ja pieni enkeli toisella "mene sinne, kyllä sinä tiedät ne asiat, parempi mennä kuin olla menemättä, kuitenkin jää vaivaamaan jos et mene". Piru tyrmäsi enkelin oikealla suoralla - teeskentelin nukkuvani pommiin.
Eilen oli kamala olo ja tänä aamuna pää kipeä. Sanomattakin selvää, että oli kyseessä mikä tauti tahansa, tälläkin kertaa mieli ja keho ruoskivat toisiaan saumattomassa yhteistyössä. Minulla on harvoin kamala olo. Tällä kertaa en jaksa hirveästi manata sitä pois. Olen päättänyt siivota pari tuntia. Koululla voisi käydä syömässä ja kuuntelemassa yhden luultavasti ihan hyvän luennon.
Diagnosoin tämän fyysis-psyykkis-sosiaaliseksi kamalaksi oloksi. Tämä olo on sellainen kuvajaista vääntelevä peili, joka näyttää minut tyhmänä ääliöpäänä.
Kamalassa olossa ainoa hyvä asia on se, että tiedän sen menevän varmasti jossain vaiheessa ohi. Huonointa on se, että Paska Asenne on sen paras kaveri.
Herra X, joka ei ole vieläkään päässyt muuttamaan pois, ei puhu minulle. Luultavasti hän, erästä ystävää lainaten, "haluaisi oksentaa päälleni", koska olen hänen mielestään sairas paskiainen. Inhottavaa, täällä on vielä kaikki hänen tavaransa, hän itse ilmeisesti on koko ajan vanhempiensa luona, koska ei ole täällä näkynyt. Tai mistä minä tiedän. Toivon jotain keskusteluyhteyttä ja asioiden selvittämistä, mutta yksinään se on aika vaikeaa. Jos joku päättää kilahtaa, niin sitten se kilahtaa ja eipä tässä paljoa voi tehdä. Itse olen ollut niin monessa ihmissuhdetyrskyssä, että tuommoinen pieni kilahtelu ei tunnu enää missään. Paha mieli tietenkin on, mutta siihen ei kuole.
Täydellinen Kämppis perui. Tuli käymään kylässä ja kertoi elämästään, joka on vaikeaa ja epäreilua ja ymmärrän tietenkin aivan täysin hänen syynsä, mutta eipä se minua kamalasti lohduta. Tuli kuitenkin sanottua jo aika monelle, että huone ei ole enää vapaana. Ei tässä auta muu kuin laittaa uusia ilmoituksia ja toivoa. Ainahan asiat ovat järjestyneet ja tulevat edelleen järjestymään.
Perjantai on koittanut. Sing Halleluja. Tahdon lauantaiaamun, joka ei pääty koskaan.
Eilen oli kamala olo ja tänä aamuna pää kipeä. Sanomattakin selvää, että oli kyseessä mikä tauti tahansa, tälläkin kertaa mieli ja keho ruoskivat toisiaan saumattomassa yhteistyössä. Minulla on harvoin kamala olo. Tällä kertaa en jaksa hirveästi manata sitä pois. Olen päättänyt siivota pari tuntia. Koululla voisi käydä syömässä ja kuuntelemassa yhden luultavasti ihan hyvän luennon.
Diagnosoin tämän fyysis-psyykkis-sosiaaliseksi kamalaksi oloksi. Tämä olo on sellainen kuvajaista vääntelevä peili, joka näyttää minut tyhmänä ääliöpäänä.
Kamalassa olossa ainoa hyvä asia on se, että tiedän sen menevän varmasti jossain vaiheessa ohi. Huonointa on se, että Paska Asenne on sen paras kaveri.
Herra X, joka ei ole vieläkään päässyt muuttamaan pois, ei puhu minulle. Luultavasti hän, erästä ystävää lainaten, "haluaisi oksentaa päälleni", koska olen hänen mielestään sairas paskiainen. Inhottavaa, täällä on vielä kaikki hänen tavaransa, hän itse ilmeisesti on koko ajan vanhempiensa luona, koska ei ole täällä näkynyt. Tai mistä minä tiedän. Toivon jotain keskusteluyhteyttä ja asioiden selvittämistä, mutta yksinään se on aika vaikeaa. Jos joku päättää kilahtaa, niin sitten se kilahtaa ja eipä tässä paljoa voi tehdä. Itse olen ollut niin monessa ihmissuhdetyrskyssä, että tuommoinen pieni kilahtelu ei tunnu enää missään. Paha mieli tietenkin on, mutta siihen ei kuole.
Täydellinen Kämppis perui. Tuli käymään kylässä ja kertoi elämästään, joka on vaikeaa ja epäreilua ja ymmärrän tietenkin aivan täysin hänen syynsä, mutta eipä se minua kamalasti lohduta. Tuli kuitenkin sanottua jo aika monelle, että huone ei ole enää vapaana. Ei tässä auta muu kuin laittaa uusia ilmoituksia ja toivoa. Ainahan asiat ovat järjestyneet ja tulevat edelleen järjestymään.
Perjantai on koittanut. Sing Halleluja. Tahdon lauantaiaamun, joka ei pääty koskaan.
torstaina, tammikuuta 26, 2006
Vuokrataan puolet kolmiosta
Etsitään luotettavaa kämppistä 58m2 kolmioon Välkkylässä.
Asunnossa asuu rauhallinen, aikuinen koira.
2. krs. Vuokra 234 e / kk (sis. vesi, jaettavissa oleva nettiyhteys), sähkölasku puoliksi. Astianpesukone ja pyykkikone käytettävissä. Takuuvuokra 250 e, yhteinen vuokrasopimus.
Olohuone, keittiö, kylpyhuone, vaatehuone, varasto solidaarisessa yhteiskäytössä. Saunavuoro ja autopaikka mahdollisia saada.
Asunto Välkkylässä hyvien kulkuyhteyksien lähellä (Kajaanintieltä kulkevat bussit vierestä), kohtuullisen välimatkan päässä keskustasta, marketit, uimahalli, jäähalli vieressä. Lisätietoja http://www.psoas.fi/kohteet/kohteet-valkkyla.html
Sisällä tupakointi ehdottomasti kielletty.
1.3. alkaen.
Yhteydenotot puhelimitse 044-0123 223.
Asunnossa asuu rauhallinen, aikuinen koira.
2. krs. Vuokra 234 e / kk (sis. vesi, jaettavissa oleva nettiyhteys), sähkölasku puoliksi. Astianpesukone ja pyykkikone käytettävissä. Takuuvuokra 250 e, yhteinen vuokrasopimus.
Olohuone, keittiö, kylpyhuone, vaatehuone, varasto solidaarisessa yhteiskäytössä. Saunavuoro ja autopaikka mahdollisia saada.
Asunto Välkkylässä hyvien kulkuyhteyksien lähellä (Kajaanintieltä kulkevat bussit vierestä), kohtuullisen välimatkan päässä keskustasta, marketit, uimahalli, jäähalli vieressä. Lisätietoja http://www.psoas.fi/kohteet/kohteet-valkkyla.html
Sisällä tupakointi ehdottomasti kielletty.
1.3. alkaen.
Yhteydenotot puhelimitse 044-0123 223.
Opiskelun riemua
Näillä mennään.
Kliininen fysiologia
Hengityselimistön, verenkiertoelimistön, ruuansulatuskanavan sekä munuaisten ja virtsateiden kliinis-fysiologiset tutkimukset. Autonomisen hermoston tutkimukset.
Kliininen hoitotyö 1
-Aiheina: ravitsemusongelmien tunnistaminen ja auttaminen hoitotyön keinoin, nestetasapaino ja sen seuranta, arviointi ja mittaaminen, parenteraalinen nestehoito (perifeeriseen laskimoon), erittämisongelmien tunnistaminen ja auttaminen hoitotyön keinoin, erittämiseen liittyvät erityiskysymykset, liikkumisen ongelmien tunnistaminen ja auttaminen hoitotyön keinoin, unen ja levon ongelmien tunnistaminen ja auttaminen hoitotyön keinoin, nestehoidon toteuttaminen, virtsateiden katetrointi, nenämahaletkun laittaminen, avanteen hoitaminen, peräruiskeet, kuolevan potilaan hoitotyö, tekonivelkirurgisen potilaan aktivointi, aivoverenkiertohäiriöpotilaan fysioterapiaharjoitus, kipsausteoriaa ja -demonstraatio.
Kliininen hoitotyö 2
-Aiheina: hengittäminen ja siihen liittyvien ongelmat, verenkiertoelimistön ongelmat, potilaan ihon kunto ja sen ylläpitäminen, potilaan lämpötalous ja siitä huolehtiminen, potilaan kiputunto ja kivunhoito, IV-kanylointi, ventilointi, intubointi, ekstubointi, steriili peseytyminen ja pukeutuminen, potilaan leikkausalueen desinfektio ja peittäminen, instrumentit, sidetarvikkeet, ommelaineet, tarkistuslaskennat, anestesialomake, toimenpiteen lopettamiseen liittyvät tehtävät, potilaan kivun hoitaminen, potilaan siirtokriteerit, EKG:n ottaminen ja suoniverinäytteet, verisuonten kliiniset varjoainetutkimukset.
Sosiaalinen vuorovaikutus ja ryhmän toiminta
-Kurssi alkaa huomenna. Kuulemieni juttujen mukaan kurssilla on paljon rentoa keskenään pelehtimistä.
Hoitotieteen perusteet
Aiheina: hoitotieteen peruskäsitteet ja näyttöön perustuva hoitotyö, hoitotyön periaatteet, hoitotyön historiaa.
Oman alan tutkimusmenetelmät
Kurssin tekee mielenkiintoiseksi se, että saatan sen aikana selvittää opinnäytetyöni aiheen. Kurssilla analysoidaan itse valittua gradua. Valitsin kolme mahdollisuutta: "Kutsumus ja ammatillinen kasvu sairaanhoitajan työssä ja elämänkulussa", "Asiakkaan seksuaalisuuden kohtaaminen vuodeosastolla - hoitajan näkökulma" sekä näitä hiukan haastavampi "Lauri Rauhalan holistinen ihmiskäsitys yksilövastuisen, yhteistyötä korostavan ja mielenterveyttä edistävän hoitotyön lähtökohtana - postmoderni konstruktio". En tiedä vielä mihin suuntaudun (kyseessä on opiskelun lopussa tapahtuva syventäminen, muuten olemme aika yleispäteviä hoitajia). Vaihtoehtoina on aikuisten hoitotyö, ikääntyneiden hoitotyö, kriittisesti sairaan potilaan hoitotyö, lasten, nuorten ja perheiden hoitotyö, perioperatiivisen potilaan hoitotyö ja psykiatrisen potilaan hoitotyö. Jos joku haluaa tietää mitä nämä sisältävät, voi katsoa opinto-oppaasta koulutusohjelman rakennekuvauksesta.
Pakko sanoa, että kaikilla kursseilla on aivan huiput opettajat.
Ja se, että kun päivät on täynnä, niin viikonloppua odottaa ihan tosissaan.
Kliininen fysiologia
Hengityselimistön, verenkiertoelimistön, ruuansulatuskanavan sekä munuaisten ja virtsateiden kliinis-fysiologiset tutkimukset. Autonomisen hermoston tutkimukset.
Kliininen hoitotyö 1
-Aiheina: ravitsemusongelmien tunnistaminen ja auttaminen hoitotyön keinoin, nestetasapaino ja sen seuranta, arviointi ja mittaaminen, parenteraalinen nestehoito (perifeeriseen laskimoon), erittämisongelmien tunnistaminen ja auttaminen hoitotyön keinoin, erittämiseen liittyvät erityiskysymykset, liikkumisen ongelmien tunnistaminen ja auttaminen hoitotyön keinoin, unen ja levon ongelmien tunnistaminen ja auttaminen hoitotyön keinoin, nestehoidon toteuttaminen, virtsateiden katetrointi, nenämahaletkun laittaminen, avanteen hoitaminen, peräruiskeet, kuolevan potilaan hoitotyö, tekonivelkirurgisen potilaan aktivointi, aivoverenkiertohäiriöpotilaan fysioterapiaharjoitus, kipsausteoriaa ja -demonstraatio.
Kliininen hoitotyö 2
-Aiheina: hengittäminen ja siihen liittyvien ongelmat, verenkiertoelimistön ongelmat, potilaan ihon kunto ja sen ylläpitäminen, potilaan lämpötalous ja siitä huolehtiminen, potilaan kiputunto ja kivunhoito, IV-kanylointi, ventilointi, intubointi, ekstubointi, steriili peseytyminen ja pukeutuminen, potilaan leikkausalueen desinfektio ja peittäminen, instrumentit, sidetarvikkeet, ommelaineet, tarkistuslaskennat, anestesialomake, toimenpiteen lopettamiseen liittyvät tehtävät, potilaan kivun hoitaminen, potilaan siirtokriteerit, EKG:n ottaminen ja suoniverinäytteet, verisuonten kliiniset varjoainetutkimukset.
Sosiaalinen vuorovaikutus ja ryhmän toiminta
-Kurssi alkaa huomenna. Kuulemieni juttujen mukaan kurssilla on paljon rentoa keskenään pelehtimistä.
Hoitotieteen perusteet
Aiheina: hoitotieteen peruskäsitteet ja näyttöön perustuva hoitotyö, hoitotyön periaatteet, hoitotyön historiaa.
Oman alan tutkimusmenetelmät
Kurssin tekee mielenkiintoiseksi se, että saatan sen aikana selvittää opinnäytetyöni aiheen. Kurssilla analysoidaan itse valittua gradua. Valitsin kolme mahdollisuutta: "Kutsumus ja ammatillinen kasvu sairaanhoitajan työssä ja elämänkulussa", "Asiakkaan seksuaalisuuden kohtaaminen vuodeosastolla - hoitajan näkökulma" sekä näitä hiukan haastavampi "Lauri Rauhalan holistinen ihmiskäsitys yksilövastuisen, yhteistyötä korostavan ja mielenterveyttä edistävän hoitotyön lähtökohtana - postmoderni konstruktio". En tiedä vielä mihin suuntaudun (kyseessä on opiskelun lopussa tapahtuva syventäminen, muuten olemme aika yleispäteviä hoitajia). Vaihtoehtoina on aikuisten hoitotyö, ikääntyneiden hoitotyö, kriittisesti sairaan potilaan hoitotyö, lasten, nuorten ja perheiden hoitotyö, perioperatiivisen potilaan hoitotyö ja psykiatrisen potilaan hoitotyö. Jos joku haluaa tietää mitä nämä sisältävät, voi katsoa opinto-oppaasta koulutusohjelman rakennekuvauksesta.
Pakko sanoa, että kaikilla kursseilla on aivan huiput opettajat.
Ja se, että kun päivät on täynnä, niin viikonloppua odottaa ihan tosissaan.
keskiviikkona, tammikuuta 25, 2006
Ilta itsensä kanssa kaksin
Ennen kahdeksaa kietaistu puolen litran aamukahvi maistui joltain, mihin voisin tottua. Aamut ovat joskus kamalia, tänä aamuna sen kauheus oli vain olevinaan.
Olen nauttinut omasta seurastani. Seissyt ulkona ja syventynyt kiinnostuneena siihen, miltä pieni palelu tuntuu. Katsonut kun koirat painivat hangessa. Taivas oli kirkas ja tähtiä täynnä. Lauloin autossa täysillä Sheryl Crown uuden levyn mukana, useamman kerran kappaletta Live it up, jossa lauletaan että live it up, like there's no time left, just like there's no tomorrow.
Olen päättänyt olla syyllistämättä itseäni siitä, että perjantain tenttiin lukeminen on jäänyt toistaiseksi siihen, että olen avannut PowerPoint-esitykset luentomateriaaleista - sen jälkeen avannut telkkarin ja kierähtänyt sängylle tuijottamaan kaikkea turhaa mitä sieltä tulee. Ihanaa joutilaisuutta, kun siihen ei ole liikaa tottunut.
Olen ollut hieman aggressiivinen viimeaikoina (enkö muka aina ole?). Anteeksi pyytelemättä pidän siitä. Olen kolistellut kaltereita ja livahtanut ehkä jopa häkistä. Ei ole mitään tarvetta miellyttää kaikkia. Kannattaako miettiä mitä muut ajattelevat - eihän kukaan voi tietää mitä muut oikeasti ajattelevat. Luotan siihen, että jokaista kiinnostaa eniten oma elämä. Tuskin kukaan jaksaa kovin montaa ajatusta uhrata minuun kuitenkaan, joten miksi teeskennellä jotain mitä ei ole. Isäni on sanonut minulle joskus, että se on minun paras ominaisuuteni. Niin vilpittömästi uskomme sen, mitä vanhempamme meistä sanovat. Aion jatkaa aggressiivisella linjalla, koska se tekee minut onnelliseksi. Ehkä se tarkoittaa myös rohkeutta. Tai sitten ei.
Yhtä aikaa voi olla paradoksaalisesti levollinen ja täynnä voimaa. Siihen pyritään. Se on laiskan turhautuneisuuden vastakohta. Velton, periksiantaneen epätoivon vastakohta. Kunnioitan erittäin paljon niitä ihmisiä, jotka säilyttävät särmänsä vastoinkäymisistä huolimatta. Tiina ennusti minulle korteista alkuvuodeksi vastarintaa. Odotan valmiina.
Huomenna pitää joko lukea tenttiin tai paeta jumppaan (illalla tulee hyvää pakenemisohjelmaa telkkarista, Lost ja Alias). Kumpikin käy ihan hyvin. Tämä viikko voisi vähitellen olla jo ohi, vaikka mitä rankempi viikko, sitä paremmalta lauantaiaamu tuntuu. Perjantai-illaksi on suunnitteilla illanvietto Minnan luona, lauantaille Askoloiden muuttolaatikoiden kantamista.
Piti olla nukkumassa jo pari tuntia sitten. Taas kahdeksaksi kouluun. Olen joskus osannut herätä tuskattomasti viideltä tai kuudelta. Siinä ei itseasiassa ole mitään vaikeaa - jostain syystä tästä päivästä ei vain halua päästää irti, ihan kuin ei uskoisi huomiseen ihan riittävästi. Pitäisi vain käsittää, että tämä päivä oli tässä eikä tänään enää tehdä mitään merkittävää kuitenkaan. Sama mennä peiton alle. Äkkiä nukkumaan, että pääsee huomisen kimppuun!
Olen nauttinut omasta seurastani. Seissyt ulkona ja syventynyt kiinnostuneena siihen, miltä pieni palelu tuntuu. Katsonut kun koirat painivat hangessa. Taivas oli kirkas ja tähtiä täynnä. Lauloin autossa täysillä Sheryl Crown uuden levyn mukana, useamman kerran kappaletta Live it up, jossa lauletaan että live it up, like there's no time left, just like there's no tomorrow.
Olen päättänyt olla syyllistämättä itseäni siitä, että perjantain tenttiin lukeminen on jäänyt toistaiseksi siihen, että olen avannut PowerPoint-esitykset luentomateriaaleista - sen jälkeen avannut telkkarin ja kierähtänyt sängylle tuijottamaan kaikkea turhaa mitä sieltä tulee. Ihanaa joutilaisuutta, kun siihen ei ole liikaa tottunut.
Olen ollut hieman aggressiivinen viimeaikoina (enkö muka aina ole?). Anteeksi pyytelemättä pidän siitä. Olen kolistellut kaltereita ja livahtanut ehkä jopa häkistä. Ei ole mitään tarvetta miellyttää kaikkia. Kannattaako miettiä mitä muut ajattelevat - eihän kukaan voi tietää mitä muut oikeasti ajattelevat. Luotan siihen, että jokaista kiinnostaa eniten oma elämä. Tuskin kukaan jaksaa kovin montaa ajatusta uhrata minuun kuitenkaan, joten miksi teeskennellä jotain mitä ei ole. Isäni on sanonut minulle joskus, että se on minun paras ominaisuuteni. Niin vilpittömästi uskomme sen, mitä vanhempamme meistä sanovat. Aion jatkaa aggressiivisella linjalla, koska se tekee minut onnelliseksi. Ehkä se tarkoittaa myös rohkeutta. Tai sitten ei.
Yhtä aikaa voi olla paradoksaalisesti levollinen ja täynnä voimaa. Siihen pyritään. Se on laiskan turhautuneisuuden vastakohta. Velton, periksiantaneen epätoivon vastakohta. Kunnioitan erittäin paljon niitä ihmisiä, jotka säilyttävät särmänsä vastoinkäymisistä huolimatta. Tiina ennusti minulle korteista alkuvuodeksi vastarintaa. Odotan valmiina.
Huomenna pitää joko lukea tenttiin tai paeta jumppaan (illalla tulee hyvää pakenemisohjelmaa telkkarista, Lost ja Alias). Kumpikin käy ihan hyvin. Tämä viikko voisi vähitellen olla jo ohi, vaikka mitä rankempi viikko, sitä paremmalta lauantaiaamu tuntuu. Perjantai-illaksi on suunnitteilla illanvietto Minnan luona, lauantaille Askoloiden muuttolaatikoiden kantamista.
Piti olla nukkumassa jo pari tuntia sitten. Taas kahdeksaksi kouluun. Olen joskus osannut herätä tuskattomasti viideltä tai kuudelta. Siinä ei itseasiassa ole mitään vaikeaa - jostain syystä tästä päivästä ei vain halua päästää irti, ihan kuin ei uskoisi huomiseen ihan riittävästi. Pitäisi vain käsittää, että tämä päivä oli tässä eikä tänään enää tehdä mitään merkittävää kuitenkaan. Sama mennä peiton alle. Äkkiä nukkumaan, että pääsee huomisen kimppuun!
Mahtava meininki
Kuuluu kaikkea hyvää! Olen saanut palautettua paljon koulutehtäviä, nyt vain odotellaan suoritusmerkintöjä rekisteriin. On semmoinen draivi päällä, että tätä täytyy pitää yllä.
Opiskelu on mielenkiintoista. Joka tunnilla ajattelen, että WAUTSIWAU, pikkasenko siistiä! Ollaan vähän niinku pääsemässä asiaan ja lähimmäistä rakastavan päänsilittelyn lisäksi tulee kaikenlaisia iljettävämpiä sairaanhoitoasioita, jesh. Tunne siitä, että on löytänyt "oman alan", on todella kallisarvoinen.
Eilen oli asiaa anestesiologiasta ja näin itseni sieluni silmin modernina enkelinä, joka poistaa kipua ja kärsimystä maailmasta paitsi loputtomalla hellyydellä, tarvittaessa myös farmakologisin keinoin.
Pyysin ruokalassa vegaaniruokavaihtoehdon, joka on kuulemma aina saatavilla. Tofukastiketta, hurjan kehittynyttä. Tästä etiäpäin otan vegaanivaihtoehdon, koska tavallinen kasvisvaihtoehto on aina jotain vähälaktoosista vispikermaa ilman proteiinia, eli siis pelkkää eläinrasvaa. Kiitin henkilökuntaa loistavasta vegaaniruuasta - positiivinen palaute ei varmaan haittaa, jos haluaa saada tofua myös tulevaisuudessa.
Kaikkea muutakin mukavaa. Eilen oli jälleen loistava bodycombat ja mahtava bodypump. Jasmine on ihana mussukka. Maailmassa on paljon tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, en tunne oloani irtonaiseksi ja yksinäiseksi. Elämä on täynnä hienoja asioita. Vaikka olen kahdeksan tunnin koulupäivien jälkeen aika loppuunmehustettu, ei tästä voi kuin nauttia.
Opiskelu on mielenkiintoista. Joka tunnilla ajattelen, että WAUTSIWAU, pikkasenko siistiä! Ollaan vähän niinku pääsemässä asiaan ja lähimmäistä rakastavan päänsilittelyn lisäksi tulee kaikenlaisia iljettävämpiä sairaanhoitoasioita, jesh. Tunne siitä, että on löytänyt "oman alan", on todella kallisarvoinen.
Eilen oli asiaa anestesiologiasta ja näin itseni sieluni silmin modernina enkelinä, joka poistaa kipua ja kärsimystä maailmasta paitsi loputtomalla hellyydellä, tarvittaessa myös farmakologisin keinoin.
Pyysin ruokalassa vegaaniruokavaihtoehdon, joka on kuulemma aina saatavilla. Tofukastiketta, hurjan kehittynyttä. Tästä etiäpäin otan vegaanivaihtoehdon, koska tavallinen kasvisvaihtoehto on aina jotain vähälaktoosista vispikermaa ilman proteiinia, eli siis pelkkää eläinrasvaa. Kiitin henkilökuntaa loistavasta vegaaniruuasta - positiivinen palaute ei varmaan haittaa, jos haluaa saada tofua myös tulevaisuudessa.
Kaikkea muutakin mukavaa. Eilen oli jälleen loistava bodycombat ja mahtava bodypump. Jasmine on ihana mussukka. Maailmassa on paljon tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, en tunne oloani irtonaiseksi ja yksinäiseksi. Elämä on täynnä hienoja asioita. Vaikka olen kahdeksan tunnin koulupäivien jälkeen aika loppuunmehustettu, ei tästä voi kuin nauttia.
sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006
Haaste on kai pakko ottaa vastaan
Minut haastettiin.
"Pittää kirjata seitsemän laulua, jotka kolahtavat tällä hetkellä. Sillä ei ole mitään väliä, ovatko laulut hyviä, huonoja, uusia, vanhoja.. Kunhan kolahtavat. Ja sitten pitää nakittaa seittemän muuta tekemään sama."
Aerosmith - Ragdoll
Prodigy - Voodoo People (Pendulum Remix)
Star - Heaven's On Fire
Shakira feat. Alejandro Sanz - La Tortura (Reggaeton Mix)
Evanescence - Whisper
Celine Dion - Ten Days
Alison Krauss & Union Station - So Long So Wrong
Seitsemän ihmistä, joo no kökkökköö. En tiedä seitsemää blogillista ihmistä, jotka eivät olisi tätä jo tehneet. Senku teette, jos jotain huvittaa, niin kerta. Minä en välitä kiertoasioista, nämä on ihan tyhymiä eikä kerro ihmisestä mitään eikä näitä jaksa kukaan lukia.
"Pittää kirjata seitsemän laulua, jotka kolahtavat tällä hetkellä. Sillä ei ole mitään väliä, ovatko laulut hyviä, huonoja, uusia, vanhoja.. Kunhan kolahtavat. Ja sitten pitää nakittaa seittemän muuta tekemään sama."
Aerosmith - Ragdoll
Prodigy - Voodoo People (Pendulum Remix)
Star - Heaven's On Fire
Shakira feat. Alejandro Sanz - La Tortura (Reggaeton Mix)
Evanescence - Whisper
Celine Dion - Ten Days
Alison Krauss & Union Station - So Long So Wrong
Seitsemän ihmistä, joo no kökkökköö. En tiedä seitsemää blogillista ihmistä, jotka eivät olisi tätä jo tehneet. Senku teette, jos jotain huvittaa, niin kerta. Minä en välitä kiertoasioista, nämä on ihan tyhymiä eikä kerro ihmisestä mitään eikä näitä jaksa kukaan lukia.
lauantaina, tammikuuta 21, 2006
Kädet jäässä
Olen töissä ja pitäisi varmaan tehdä jotain hyödyllistä, mutta keskityn syömään maitorahkaa ja vadelmia. Täällä on kylmä ja ulkona on vielä monta kertaa kylmempää. Unelmoin saunasta ja peiton alle käpertymisestä ja muista lämpimistä asioista. Varmaan menen kohta lämpimikseni järjestelemään hyllyjä. Radio Citystä (täällä on maksettu ne lupamaksut että saadaan soittaa radiota myymälässä) tulee onneksi rokkia, joka vähän lämmittää edes mieltä.
Pakkanen yhdistää ihmisiä kuin mikä tahansa yhteinen vihollinen. Asiakkaat ovat kaikki olleet hämmentävän mukavia. Ehkä kylmyys saa unohtamaan hetkeksi muut murheet, kun päällimmäinen ajatus on se että pitää pysyä lämpimänä. Orgaaniset perustarpeet ensin. Voisinpa tarjota kaikille tuolta pakkasesta tuleville lämmintä kaakaota.
Minulla on ikävä Jasmia, joka on maailman ihanin koira (ja lämmin, voi kun se on lämmin). Sillä ei ole talvitakkia, vaikka pitäisi olla. Nyt pakkasilla se ei pysty ulkoilemaan tarpeeksi ja on vähän levoton. Sen pilkut saavat minut aina iloiseksi ja se tietää että maailmassa kaikista tärkeintä on hellyys, loputon hellyys. Se on maailman hellyydenkipein eläin.
Parin tunnin päästä olen lämmittelemässä BC:llä, sitten tämä kohmeinen nahka puskee hikeä läpi ja unohtuu hetkeksi talven kylmyys.
Pakkanen yhdistää ihmisiä kuin mikä tahansa yhteinen vihollinen. Asiakkaat ovat kaikki olleet hämmentävän mukavia. Ehkä kylmyys saa unohtamaan hetkeksi muut murheet, kun päällimmäinen ajatus on se että pitää pysyä lämpimänä. Orgaaniset perustarpeet ensin. Voisinpa tarjota kaikille tuolta pakkasesta tuleville lämmintä kaakaota.
Minulla on ikävä Jasmia, joka on maailman ihanin koira (ja lämmin, voi kun se on lämmin). Sillä ei ole talvitakkia, vaikka pitäisi olla. Nyt pakkasilla se ei pysty ulkoilemaan tarpeeksi ja on vähän levoton. Sen pilkut saavat minut aina iloiseksi ja se tietää että maailmassa kaikista tärkeintä on hellyys, loputon hellyys. Se on maailman hellyydenkipein eläin.
Parin tunnin päästä olen lämmittelemässä BC:llä, sitten tämä kohmeinen nahka puskee hikeä läpi ja unohtuu hetkeksi talven kylmyys.
perjantaina, tammikuuta 20, 2006
Oh yes
Jake Gyllenhaalilta tulee uusi leffa, Jarhead. Kyllä kiitos! Sotaelokuvat iljettävät minua, mutta Jaken KRÖHÖM näyttelijäntyön katsominen on kyllä ihan siedettävää.
Minulla on surkeasti näkemättä pari Christian Balen leffaa. Siinä vasta nuoltava mies, ***** kun se on naimisissa, muutenhan mulla olisikin tsänssejä. Ovatkohan The New World ja Harsh Times vielä levityksessä...? Voisi katsoa uudestaan Reign of Firen, Bale parrassa ja hevosen selässä on maailman seksikkäin asia, joo ja lohikäärmeet on siistejä.
Joo ja pidetään se ajatus kun mennään peiton alle, hyvää yötä...
Minulla on surkeasti näkemättä pari Christian Balen leffaa. Siinä vasta nuoltava mies, ***** kun se on naimisissa, muutenhan mulla olisikin tsänssejä. Ovatkohan The New World ja Harsh Times vielä levityksessä...? Voisi katsoa uudestaan Reign of Firen, Bale parrassa ja hevosen selässä on maailman seksikkäin asia, joo ja lohikäärmeet on siistejä.
Joo ja pidetään se ajatus kun mennään peiton alle, hyvää yötä...
Jossain päin viikkoa
Mihin katosi torstai? Nyt on joka tapauksessa jo perjantai.
Eilen oli sitä tavallista, tanssia ja pilatesta, tänään balancea. Mitä sitä pitämään ylimääräisiä elbauspäiviä, kun liikkuminen kerran tuntuu hyvältä. On niin kylmä, ettei pääse juoksemaan. Hengitys meinaa salpautua jo kävellessä. Tahtoo juoksemaan, tahtoo!
Leipominen on zeniä hommaa. Tein kakun. Sen juuren elättämiseen meni viikko. Kauppareissu aineksia varten oli oma projektinsa pakkassäässä. Omenan raastaminen, aineiden mittaaminen, vuoan jauhottaminen, uunin lämpenemisen odottaminen. Keittiön siivoaminen. Valmis kakku ei ole läheskään niin hieno asia kuin kaikki työvaiheet yhteensä. Tämä sopii hyvin filosofiaani... joskus on hyvä unohtaa minne on menossa ja vain nauttia matkanteosta.
Kakkua ei tee yhtään mieli. Leipominen oli kivaa. Taidan laittaa pakkaseen.
Kohta meissä jokaisessa asuu pieni Emäntä. Osaan tehdä yhtä todella hyvää vegaaniruokaa. Tämä ei ole mikään yritys teeskennellä vegaania, koska sitä en ole, vegaaniruoka vain on usein/yleensä terveellisempi ja eettisempi vaihtoehto. Tuoreita herkkusieniä pilkotaan soijakermaan, sekaan tomaattipyreetä ja yrttejä - minulla oli vain kuivattuja, mutta tuoreilla tulisi varmasti vielä parempaa. Keitetään soijasuikaleita ja lyödään pannulle tämän em. mössön sekaan. Annetaan hautua. Sitten nautitaan täysjyväriisin kanssa. Olisi mielenkiintoista testata tätä herkkua jollain lihansyöjällä. Ehkä henkinen allergia soijaa kohtaan tekee tästä pahaa. Mutta tämä ei ole sellaista kasvismössöä mitä monet kasvisruuat ovat, jotain ***** munakoisoa ja kesäkurpitsaa ja paprikaa ja porkkanaa, yök. Tai siis, kyllähän niitäkin sössöjä syö, mutta aina ei jaksa syödä ylikypsytettyjä rehuja.
Kävimme tänään siskon kanssa äidin vanhempien luona. Mamma ja Pappa näyttivät lomakuvia Dominikaanisesta tasavallasta. No, näimme kuvat kaksi kertaa, kun siskon kihlattu tuli myöhemmin paikalle ja kuvat piti näyttää hänellekin. Voi kun pääsisin jonkun kanssa ihanalle romanttiselle lomalle sinne, tai minne tahansa. Hiekkaa, aurinkoa. Sinä, minä ja auringonlasku kuin elokuvasta.
Sukulaiset ovat minulle tärkeitä. Siskoni on taivaan lahja. Hän aina kuuntelee, vaikkei haluakaan tietää kaikkia elämäni likaisia yksityiskohtia (en kuitenkaan säästele häntä, mikä olisi ehkä armollista). Veljeni on harvinaisen fiksu miessukupuolen edustaja, ja kaiken lisäksi musikaalinen ja hänellä on ihana huumorintaju - siis hyvin samanlainen kuin minulla, tietenkin. Äidin kanssa ymmärrämme toisiamme koko ajan paremmin. Esittelin uutta mp3-soitintani ja laitoin soimaan bodypumpin hauiskappaleen. Reaktio oli sama kuin minulla, kädet rupesivat nostamaan mielikuvitustankoa.
Minulla on melko pieni suku: kymmenen serkkua, kaksi tätiä, yksi eno ja yksi setä. On äidin isä ja äiti ja isän äiti ja hänen miesystävänsä, jota olemme sanoneet pienestä asti Ottovaariksi, koska hän on meille kuin oikea vaari (isän isä kuoli joskus 40-vuotiaana). Olen serkuksista vanhin. Sunnuntaina on serkkutytön 18-vuotissyntymäpäivät. Haluaisin tuntea hänet paremmin, nyt kun ikäero ei enää vaikuta niin paljon kuin joitakin vuosia sitten.
Setäni soitti tänään, taidan olla niitä harvoja sukulaisia (tai jopa ihmisiä) kenelle hän voi soittaa. Meissä on paljon samaa, vaikka väitän/toivon olevani tasapainoisempi. Molemmat olemme kirkosta eronneita, tunteellisia, intohimoisia, vähän keskimääräistä villimpiä ihmisiä. Jos olisin mies, kasvattaisin parran ja ostaisin moottoripyörän, tai ajaisin jotain isoa maasturia ja ottaisin paljon tatuointeja. Tai sitten olisin joku hemmetin Helmenkalastaja (isäni on konsultti). No, joka tapauksessa... Minä ja setä, kumpikaan ei tyydy vähään eikä missään nimessä hyväksy tasaista ja harmaata elämää. Liekin täytyy palaa! Ihailen hänen sielukkuuttaan ja rohkeuttaan tuntea, mutta säälin alkoholiongelmansa takia, joka on kaikkien ongelmien alkulähde. Isällänikin on ongelmia viinalla läträämisen kanssa, samoin oli heidän isällään. Ehkä tämä selittää jotain tarpeestani välttää kaikkia riippuvuuksia.
Onko ihmisellä vaihtoehtoina vain pysähtyminen tai täysiä seinään ajaminen? Minä haluan nauttia vauhdin hurmasta. Joskus olen laukannut hevosella niityn poikki, antanut mennä vaan. Elämä voisi parhaimmillaan olla sellaista, hurmaa ilman niskan taittamisen pelkoa. Minä nimittäin pysyn hyvin kyydissä melkoisessa vauhdissa.
Huomenna on töitä ja se on mukavaa vaihtelua, kun saa puuhailla ja siitä vielä maksetaan. Luontevasti töiden jälkeen steppiin ja pumppiin (ei tunnu missään!). Illaksi toivon seuraelämää Lintulassa, mutta voi olla että suunnitelmat menevät kirjaimellisesti jäihin.
Katsoimme tänään Lintulassa Euroviisukarsintoja, vähänkö repesin.
Hani: - Tuo on musta aivan ihana (juontaja Heikki Paasonen).
Kertta: - Niin no nää ootkin puutteessa.
Eilen oli sitä tavallista, tanssia ja pilatesta, tänään balancea. Mitä sitä pitämään ylimääräisiä elbauspäiviä, kun liikkuminen kerran tuntuu hyvältä. On niin kylmä, ettei pääse juoksemaan. Hengitys meinaa salpautua jo kävellessä. Tahtoo juoksemaan, tahtoo!
Leipominen on zeniä hommaa. Tein kakun. Sen juuren elättämiseen meni viikko. Kauppareissu aineksia varten oli oma projektinsa pakkassäässä. Omenan raastaminen, aineiden mittaaminen, vuoan jauhottaminen, uunin lämpenemisen odottaminen. Keittiön siivoaminen. Valmis kakku ei ole läheskään niin hieno asia kuin kaikki työvaiheet yhteensä. Tämä sopii hyvin filosofiaani... joskus on hyvä unohtaa minne on menossa ja vain nauttia matkanteosta.
Kakkua ei tee yhtään mieli. Leipominen oli kivaa. Taidan laittaa pakkaseen.
Kohta meissä jokaisessa asuu pieni Emäntä. Osaan tehdä yhtä todella hyvää vegaaniruokaa. Tämä ei ole mikään yritys teeskennellä vegaania, koska sitä en ole, vegaaniruoka vain on usein/yleensä terveellisempi ja eettisempi vaihtoehto. Tuoreita herkkusieniä pilkotaan soijakermaan, sekaan tomaattipyreetä ja yrttejä - minulla oli vain kuivattuja, mutta tuoreilla tulisi varmasti vielä parempaa. Keitetään soijasuikaleita ja lyödään pannulle tämän em. mössön sekaan. Annetaan hautua. Sitten nautitaan täysjyväriisin kanssa. Olisi mielenkiintoista testata tätä herkkua jollain lihansyöjällä. Ehkä henkinen allergia soijaa kohtaan tekee tästä pahaa. Mutta tämä ei ole sellaista kasvismössöä mitä monet kasvisruuat ovat, jotain ***** munakoisoa ja kesäkurpitsaa ja paprikaa ja porkkanaa, yök. Tai siis, kyllähän niitäkin sössöjä syö, mutta aina ei jaksa syödä ylikypsytettyjä rehuja.
Kävimme tänään siskon kanssa äidin vanhempien luona. Mamma ja Pappa näyttivät lomakuvia Dominikaanisesta tasavallasta. No, näimme kuvat kaksi kertaa, kun siskon kihlattu tuli myöhemmin paikalle ja kuvat piti näyttää hänellekin. Voi kun pääsisin jonkun kanssa ihanalle romanttiselle lomalle sinne, tai minne tahansa. Hiekkaa, aurinkoa. Sinä, minä ja auringonlasku kuin elokuvasta.
Sukulaiset ovat minulle tärkeitä. Siskoni on taivaan lahja. Hän aina kuuntelee, vaikkei haluakaan tietää kaikkia elämäni likaisia yksityiskohtia (en kuitenkaan säästele häntä, mikä olisi ehkä armollista). Veljeni on harvinaisen fiksu miessukupuolen edustaja, ja kaiken lisäksi musikaalinen ja hänellä on ihana huumorintaju - siis hyvin samanlainen kuin minulla, tietenkin. Äidin kanssa ymmärrämme toisiamme koko ajan paremmin. Esittelin uutta mp3-soitintani ja laitoin soimaan bodypumpin hauiskappaleen. Reaktio oli sama kuin minulla, kädet rupesivat nostamaan mielikuvitustankoa.
Minulla on melko pieni suku: kymmenen serkkua, kaksi tätiä, yksi eno ja yksi setä. On äidin isä ja äiti ja isän äiti ja hänen miesystävänsä, jota olemme sanoneet pienestä asti Ottovaariksi, koska hän on meille kuin oikea vaari (isän isä kuoli joskus 40-vuotiaana). Olen serkuksista vanhin. Sunnuntaina on serkkutytön 18-vuotissyntymäpäivät. Haluaisin tuntea hänet paremmin, nyt kun ikäero ei enää vaikuta niin paljon kuin joitakin vuosia sitten.
Setäni soitti tänään, taidan olla niitä harvoja sukulaisia (tai jopa ihmisiä) kenelle hän voi soittaa. Meissä on paljon samaa, vaikka väitän/toivon olevani tasapainoisempi. Molemmat olemme kirkosta eronneita, tunteellisia, intohimoisia, vähän keskimääräistä villimpiä ihmisiä. Jos olisin mies, kasvattaisin parran ja ostaisin moottoripyörän, tai ajaisin jotain isoa maasturia ja ottaisin paljon tatuointeja. Tai sitten olisin joku hemmetin Helmenkalastaja (isäni on konsultti). No, joka tapauksessa... Minä ja setä, kumpikaan ei tyydy vähään eikä missään nimessä hyväksy tasaista ja harmaata elämää. Liekin täytyy palaa! Ihailen hänen sielukkuuttaan ja rohkeuttaan tuntea, mutta säälin alkoholiongelmansa takia, joka on kaikkien ongelmien alkulähde. Isällänikin on ongelmia viinalla läträämisen kanssa, samoin oli heidän isällään. Ehkä tämä selittää jotain tarpeestani välttää kaikkia riippuvuuksia.
Onko ihmisellä vaihtoehtoina vain pysähtyminen tai täysiä seinään ajaminen? Minä haluan nauttia vauhdin hurmasta. Joskus olen laukannut hevosella niityn poikki, antanut mennä vaan. Elämä voisi parhaimmillaan olla sellaista, hurmaa ilman niskan taittamisen pelkoa. Minä nimittäin pysyn hyvin kyydissä melkoisessa vauhdissa.
Huomenna on töitä ja se on mukavaa vaihtelua, kun saa puuhailla ja siitä vielä maksetaan. Luontevasti töiden jälkeen steppiin ja pumppiin (ei tunnu missään!). Illaksi toivon seuraelämää Lintulassa, mutta voi olla että suunnitelmat menevät kirjaimellisesti jäihin.
Katsoimme tänään Lintulassa Euroviisukarsintoja, vähänkö repesin.
Hani: - Tuo on musta aivan ihana (juontaja Heikki Paasonen).
Kertta: - Niin no nää ootkin puutteessa.
keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006
Raportti keskiviikosta
Aamupäivällä bodybalance. But we're never gonna survive unless we get a little crazy. Sealin "Crazy", pilatesvatsakappale. Venytykset tuntuivat, hyvältä ja pahalta, mutta tuntuivat. Ollut vähän rankkaa treeni lähiaikoina (saa nähdä rampaudunko täysin ennen kuin jotain tuloksia näkyy), joten balance sopi täydellisesti voitelemaan hullun treenin ja hullun treenin väliin.
Kampaaja. Nyt näkyy taas jotain kun ei ole otsatukka tiellä. Mikään ei ole sen ilkeämpää kuin hikinen otsatukka, joka ruoskii silmiä, kun yrittää treenata. Toisaalta sen alla on hyvä nukkua piilossa kuivilla luennoilla. Ensi viikolla alkaa Oikea Opiskelu ja sitten ei vissiin saa nukkua koulussa.
Salaattilounas Street Cafessa.
Avainten haku Jameralta (lauantaille tuli töitä).
Äänestämässä kävin.
Bailatino. Oikea ohjaaja, joka on ihku, oli kilpatanssimassa, joten toinen ohjaaja korvasi. En saanut oikein fiiliksiä. Nyyh. No, minkäs teet, tulipa tehtyä ja kaloreita palaa liikkuessa oli fiilis sitten leimi tai aivan tulessa. Sitä paitsi, tunti oli vain lämmittelyä sille, mitä varten oikeasti lähdin salille tänään eli...
Bodycombat.
Lämmittelykappale Candee Jayn "If I Were You" nappasi ihan täysillä.
If I were you
I would never let me go
If I were you
I would always love me so
If I were you
No niinpä!
Reväytin eilen bodycombatissa vasemman takareiden, mutta kyllä ne potkut tänäänkin irtosi ihan hyvin kun vähän irvisteli. Sillä se lähtee millä se on tullutkin, vanha viidakon sananlasku. (Miksi läski ei lähde syömällä?)
Minnan kanssa Rossossa. Spagetti Con Salmone, lohta ja katkarapuja valkoviinillä maustetussa Choron-kastikkeessa, parmesaania ja Bavette-spaghettia. Aivan törkiän hyvää. Ja tuota ei monasti voi sanoa Rosson keskinkertaisista perheravintolaruuista - sinne mentiin siksi, että oli vähän kiire ja ruokaa piti saada nopsaan ennen leffaa.
Matti-elokuva, joka oli masentava. Entisenä tulevana tuottajana pidin hirmu surullisena sitä tosiasiaa, että tuossakin käytettiin huoletta hyväksi ihmisen raadon viimeisiä jäänteitä. Rahastuksen makua ja minäkin maksoin siitä. Koska Minna halusi, niin kerta. Minua kiinnostavat vain amerikkalaiset christianbale-runkkumateriaali-elokuvat, joissa on kiihkeää lähitaistelua ja rohkeita miehiä. Suomalaiset elokuvat ovat sitä että ollaan päissään ja naidaan. Daah. Missä on kaikki agentit? Olen ihan kyllästynyt juntteihin. No, pointtinihan oli se, että onko millään tavalla korrektia tehdä elävästä (?) ihmisestä tuollaista elokuvaa, joka pyrkii kertomaan, että päähenkilö on idiootti sekä selvinpäin että kännissä, täysin muiden hyväksikäytettävissä minkä todistaa jo se, että hänestä on tehty elämäkerrallinen elokuva oikealla nimellä.
Hieman piristi, kun kotimatkalla törmäsin naapurin Banjomieheen ja sain hyvää seuraa kotimatkalle. Ulkona on aivan pirun kylymä, pyörä on tuskaisen hidas polkea vaihteet jäässä. Huomenna äiti lupasi hakea jumppaan, mutta muuten pysyn kyllä neljän seinän sisällä, lämmitän rooibosteetä ja mökötän peiton alla. Sitä vartenhan pakkaspäivät ovat! Itseasiassa aion uskaltaa kauppaan ja leipoa jotain, tehdä hyvää ruokaa ja pakko varmaan vähän siivotakin, ja koira pitäisi pestä. Koulua ei siis ole enää tällä viikolla. Jee.
Kaupungilla oli kahvilan edessä osuva kyltti. "ISO KUUMA KAAKAO 2,5 €".
ISO
KUUMA
KAAKAO
. . .
Myy itse itsensä, tuossa säässä.
Tämä ei sitten liity mihinkään, mutta siltä varalta, että joku ei vielä tiedä lempivitsiäni:
-Miksi naiset meikkaa ja käyttää hajuvettä?
-Koska ne on rumia ja haisee pahalle.
Tämä päivä oli todella hyvä, mutta huomisesta tulee väkisinkin parempi, ei sille mitään voi.
Kampaaja. Nyt näkyy taas jotain kun ei ole otsatukka tiellä. Mikään ei ole sen ilkeämpää kuin hikinen otsatukka, joka ruoskii silmiä, kun yrittää treenata. Toisaalta sen alla on hyvä nukkua piilossa kuivilla luennoilla. Ensi viikolla alkaa Oikea Opiskelu ja sitten ei vissiin saa nukkua koulussa.
Salaattilounas Street Cafessa.
Avainten haku Jameralta (lauantaille tuli töitä).
Äänestämässä kävin.
Bailatino. Oikea ohjaaja, joka on ihku, oli kilpatanssimassa, joten toinen ohjaaja korvasi. En saanut oikein fiiliksiä. Nyyh. No, minkäs teet, tulipa tehtyä ja kaloreita palaa liikkuessa oli fiilis sitten leimi tai aivan tulessa. Sitä paitsi, tunti oli vain lämmittelyä sille, mitä varten oikeasti lähdin salille tänään eli...
Bodycombat.
Lämmittelykappale Candee Jayn "If I Were You" nappasi ihan täysillä.
If I were you
I would never let me go
If I were you
I would always love me so
If I were you
No niinpä!
Reväytin eilen bodycombatissa vasemman takareiden, mutta kyllä ne potkut tänäänkin irtosi ihan hyvin kun vähän irvisteli. Sillä se lähtee millä se on tullutkin, vanha viidakon sananlasku. (Miksi läski ei lähde syömällä?)
Minnan kanssa Rossossa. Spagetti Con Salmone, lohta ja katkarapuja valkoviinillä maustetussa Choron-kastikkeessa, parmesaania ja Bavette-spaghettia. Aivan törkiän hyvää. Ja tuota ei monasti voi sanoa Rosson keskinkertaisista perheravintolaruuista - sinne mentiin siksi, että oli vähän kiire ja ruokaa piti saada nopsaan ennen leffaa.
Matti-elokuva, joka oli masentava. Entisenä tulevana tuottajana pidin hirmu surullisena sitä tosiasiaa, että tuossakin käytettiin huoletta hyväksi ihmisen raadon viimeisiä jäänteitä. Rahastuksen makua ja minäkin maksoin siitä. Koska Minna halusi, niin kerta. Minua kiinnostavat vain amerikkalaiset christianbale-runkkumateriaali-elokuvat, joissa on kiihkeää lähitaistelua ja rohkeita miehiä. Suomalaiset elokuvat ovat sitä että ollaan päissään ja naidaan. Daah. Missä on kaikki agentit? Olen ihan kyllästynyt juntteihin. No, pointtinihan oli se, että onko millään tavalla korrektia tehdä elävästä (?) ihmisestä tuollaista elokuvaa, joka pyrkii kertomaan, että päähenkilö on idiootti sekä selvinpäin että kännissä, täysin muiden hyväksikäytettävissä minkä todistaa jo se, että hänestä on tehty elämäkerrallinen elokuva oikealla nimellä.
Hieman piristi, kun kotimatkalla törmäsin naapurin Banjomieheen ja sain hyvää seuraa kotimatkalle. Ulkona on aivan pirun kylymä, pyörä on tuskaisen hidas polkea vaihteet jäässä. Huomenna äiti lupasi hakea jumppaan, mutta muuten pysyn kyllä neljän seinän sisällä, lämmitän rooibosteetä ja mökötän peiton alla. Sitä vartenhan pakkaspäivät ovat! Itseasiassa aion uskaltaa kauppaan ja leipoa jotain, tehdä hyvää ruokaa ja pakko varmaan vähän siivotakin, ja koira pitäisi pestä. Koulua ei siis ole enää tällä viikolla. Jee.
Kaupungilla oli kahvilan edessä osuva kyltti. "ISO KUUMA KAAKAO 2,5 €".
ISO
KUUMA
KAAKAO
. . .
Myy itse itsensä, tuossa säässä.
Tämä ei sitten liity mihinkään, mutta siltä varalta, että joku ei vielä tiedä lempivitsiäni:
-Miksi naiset meikkaa ja käyttää hajuvettä?
-Koska ne on rumia ja haisee pahalle.
Tämä päivä oli todella hyvä, mutta huomisesta tulee väkisinkin parempi, ei sille mitään voi.
Outoja tapoja
Näkymätön tyttö haastoi minut kertomaan viisi outoa tapaani. Mutta eihän minulla ole outoja tapoja... Koitan nyt keksiä jotain, vaikka ei näissä ole minusta mitään outoa.. tietenkään.
1. Kahvinjuontitapani. Käytän kahvia puhtaasti piristeenä, kuten jotkut juovat alkoholia humalahakuisesti. Annan kupillisen jäähtyä ja kietaisen sen maidolla loivennettuna ykösellä alas. Näin kun olen esim. kahvilla kaverin luona tai juon kahvia koulussa. Kahviloissa saatan juoda kallista vahvaa lattea (tuplaespressolla) hillitymmin.
2. Laulan usein samalla kun joku yrittää keskustella kanssani. Luultavasti se on hermoja raunioittavaa. Pystyn kyllä kuuntelemaan samalla, ihan oikeasti, ja minut voi keskeyttää enkä siitä suivaannu (se on vain jotain elämäni taustamusiikkia). Samaan kategoriaan kuuluu laulaminen julkisella paikalla häpeilemättä, esim. pyöräillessä ja usein jumppatunnin jälkeen kun vien bodypumpin painoja pois, tai hyräilen pukuhuoneessa. Jostain syystä se on yhtä sosiaalisesti epäkorrektia kuin julkinen itkeminen.
3. Rakastan "voimarutiineja". Olen varma, että saan maagista voimaa "voimarannekkeesta" jota käytän treenatessa. Tyrnisnapsista joka on kuin Asterixin taikajuomaa. Tietyistä mielikuvista, joita käytän esim. bodypumpissa, että jaksan toistot loppuun asti (kuten että käsissäni kulkee sininen sähkövirta). On tiettyjä kappaleita, joista lataan yli-inhimillistä poweria. Pohjimmiltaan nuo ovat toimiva psykologiaa eikä niihin mihinkään liity mitään taikauskoista.
4. Jätän jostain syystä kaappien ovet usein auki. Se ei ole tarkoituksellista enkä itse huomaa sitä. Piti käydä ihan keittiössä tarkistamassa ja kyllä, jätin sielläkin kuivauskaapin ovet auki. Omassa huoneessa on nyt näköjään neljä vaatekaapin ovea auki ja kolme hyllykön laatikkoa raollaan. Ei ole luurankoja kaapeissa, kaikki ovat karanneet.
5. Nukun aina alasti kun voin.
Ei siinäkään kyllä ole mitään outoa, mutta en keksi mitään. Olen normaaliuden keskiarvo ja taviksista taviksin. Tai sitten olen täysin sokea omille oudoille tavoilleni. Minna sanoi, että sillä hajoaisi pää jos joutuisi kuuntelemaan koko ajan miten puhun koiralleni (se on semmoista ihmeen lässytystä), ehkä sekin on outo tapa, mutta ei kukaan koiranomistaja pidä sitä outona.
Sääntöjen mukaan (joita rikkovia rangaistaan raskaalla kädellä) pitää kertoa viisi outoa tapaansa ja haastaa viisi muuta ihmistä. Haastan jokaisen blogillisen, joka sattuu tämän lukemaan eikä ole omaan blogiinsa vielä outoja tapoja väkisin keksinyt.
1. Kahvinjuontitapani. Käytän kahvia puhtaasti piristeenä, kuten jotkut juovat alkoholia humalahakuisesti. Annan kupillisen jäähtyä ja kietaisen sen maidolla loivennettuna ykösellä alas. Näin kun olen esim. kahvilla kaverin luona tai juon kahvia koulussa. Kahviloissa saatan juoda kallista vahvaa lattea (tuplaespressolla) hillitymmin.
2. Laulan usein samalla kun joku yrittää keskustella kanssani. Luultavasti se on hermoja raunioittavaa. Pystyn kyllä kuuntelemaan samalla, ihan oikeasti, ja minut voi keskeyttää enkä siitä suivaannu (se on vain jotain elämäni taustamusiikkia). Samaan kategoriaan kuuluu laulaminen julkisella paikalla häpeilemättä, esim. pyöräillessä ja usein jumppatunnin jälkeen kun vien bodypumpin painoja pois, tai hyräilen pukuhuoneessa. Jostain syystä se on yhtä sosiaalisesti epäkorrektia kuin julkinen itkeminen.
3. Rakastan "voimarutiineja". Olen varma, että saan maagista voimaa "voimarannekkeesta" jota käytän treenatessa. Tyrnisnapsista joka on kuin Asterixin taikajuomaa. Tietyistä mielikuvista, joita käytän esim. bodypumpissa, että jaksan toistot loppuun asti (kuten että käsissäni kulkee sininen sähkövirta). On tiettyjä kappaleita, joista lataan yli-inhimillistä poweria. Pohjimmiltaan nuo ovat toimiva psykologiaa eikä niihin mihinkään liity mitään taikauskoista.
4. Jätän jostain syystä kaappien ovet usein auki. Se ei ole tarkoituksellista enkä itse huomaa sitä. Piti käydä ihan keittiössä tarkistamassa ja kyllä, jätin sielläkin kuivauskaapin ovet auki. Omassa huoneessa on nyt näköjään neljä vaatekaapin ovea auki ja kolme hyllykön laatikkoa raollaan. Ei ole luurankoja kaapeissa, kaikki ovat karanneet.
5. Nukun aina alasti kun voin.
Ei siinäkään kyllä ole mitään outoa, mutta en keksi mitään. Olen normaaliuden keskiarvo ja taviksista taviksin. Tai sitten olen täysin sokea omille oudoille tavoilleni. Minna sanoi, että sillä hajoaisi pää jos joutuisi kuuntelemaan koko ajan miten puhun koiralleni (se on semmoista ihmeen lässytystä), ehkä sekin on outo tapa, mutta ei kukaan koiranomistaja pidä sitä outona.
Sääntöjen mukaan (joita rikkovia rangaistaan raskaalla kädellä) pitää kertoa viisi outoa tapaansa ja haastaa viisi muuta ihmistä. Haastan jokaisen blogillisen, joka sattuu tämän lukemaan eikä ole omaan blogiinsa vielä outoja tapoja väkisin keksinyt.
tiistaina, tammikuuta 17, 2006
Totuus löytyy horoskoopeista
Lue ihmeessä oma totuuden kertova horoskooppisi nyt!
HÄRKÄ
Olet käytännöllinen ja uppiniskainen.
Teet työtä kuin hullu vaikka pohjimmiltaan olet vitun laiska paska.
Härkiä on paljon mielisairaaloissa -potilaina.
Useimmat pitävät sinua arvaamattomana ja härkäpäisenä.
Poliittisesti olet fanaattinen.
Härät surmaavat usein puolisonsa riidanpäätteeksi.
Härkä tajuaa pitää usein turpansa kiinni, mutta heti avattuaan naamansa se joutuu helvetilliseen kiipeliin.
Härkä on ikävä ihminen.
Härkä alkaa vanhemmiten muistuttaa kulahtanutta rantalelua.
Härkä on parhaimmillaan marinoituna.
Onnenkapine: Solarium
Onnennumero: Peruspäiväraha 112,-
Onnenväri: Rusketus
Motto: "Ööööö paistaako siellä varmasti aurinko ööööö?"
Auto: Taksi
Lue omasi, ei ole kuule sen parempi...
HÄRKÄ
Olet käytännöllinen ja uppiniskainen.
Teet työtä kuin hullu vaikka pohjimmiltaan olet vitun laiska paska.
Härkiä on paljon mielisairaaloissa -potilaina.
Useimmat pitävät sinua arvaamattomana ja härkäpäisenä.
Poliittisesti olet fanaattinen.
Härät surmaavat usein puolisonsa riidanpäätteeksi.
Härkä tajuaa pitää usein turpansa kiinni, mutta heti avattuaan naamansa se joutuu helvetilliseen kiipeliin.
Härkä on ikävä ihminen.
Härkä alkaa vanhemmiten muistuttaa kulahtanutta rantalelua.
Härkä on parhaimmillaan marinoituna.
Onnenkapine: Solarium
Onnennumero: Peruspäiväraha 112,-
Onnenväri: Rusketus
Motto: "Ööööö paistaako siellä varmasti aurinko ööööö?"
Auto: Taksi
Lue omasi, ei ole kuule sen parempi...
Jee jee
Jokainen purkaa elämäntuskansa omalla tavallaan. Minulle se tarkoitti tänään taas rajoja koettelevaa treeniä. Heidi (joka on maailman paras) sekoitti sekä bodycombatissa että bodypumpissa eri ohjelmia, ja niistä syntyi tämän viikon toistaiseksi paras kaksituntinen.
Miksi olemme täällä? Mikä on elämän tarkoitus? Kuka keksi rakkauden ja pitäisikö sitä tilata Better bodiesilta uusi ylisexy jumppapaita? Näitä kysymyksiä ei kertakaikkiaan jaksa pohtia, kun on niin kaikkensa antanut, että tahtoo vain nukkumaan... navakka vastatuuli ei juurikaan keventänyt pyöräillen taittuvaa kotimatkaa.
Ystävättären kanssa puhuttiin syvällisempien lisäksi niistä mistä tytöt puhuu: pornosta, seksistä, itsetyydytyksestä, fantasioista ja kakkuresepteistä (annoin hänelle ystäväkakkujuuren, josta aiemmin kerroin). Kyseisen ystävän kanssa olen käynyt monet parhaista keskusteluista, aiheista joita ei kaikkien kanssa käydä läpi yhtä avoimesti. Kakkureseptit ovat monelle tabu.
Huomenna on ihan ältsin siisti päivä, mutta kerron sitten kuinka siisti kun se on ohi, koska huippusiistien suunnitelmien lisäksi päivään saattaa kuulua myös jotain arvaamatonta ja siistiä ekstraa.
Miksi olemme täällä? Mikä on elämän tarkoitus? Kuka keksi rakkauden ja pitäisikö sitä tilata Better bodiesilta uusi ylisexy jumppapaita? Näitä kysymyksiä ei kertakaikkiaan jaksa pohtia, kun on niin kaikkensa antanut, että tahtoo vain nukkumaan... navakka vastatuuli ei juurikaan keventänyt pyöräillen taittuvaa kotimatkaa.
Ystävättären kanssa puhuttiin syvällisempien lisäksi niistä mistä tytöt puhuu: pornosta, seksistä, itsetyydytyksestä, fantasioista ja kakkuresepteistä (annoin hänelle ystäväkakkujuuren, josta aiemmin kerroin). Kyseisen ystävän kanssa olen käynyt monet parhaista keskusteluista, aiheista joita ei kaikkien kanssa käydä läpi yhtä avoimesti. Kakkureseptit ovat monelle tabu.
Huomenna on ihan ältsin siisti päivä, mutta kerron sitten kuinka siisti kun se on ohi, koska huippusiistien suunnitelmien lisäksi päivään saattaa kuulua myös jotain arvaamatonta ja siistiä ekstraa.
Leipää ja sirkushuveja
Bodystep on ihan hullua hommaa. Eilen oli tosi hyvä fiilis, vaikka sykemittari hyytyi matkalla ja buuttaamisen jälkeen se ei näyttänyt koko tunnista mitään dataa. Jee jee. Kokovartalohiki on parhaita asioita mitä tiedän. Täytyy rehellisesti tunnustaa, että en tiedä millä jumalaisella voimalla jaksoin koko tunnin vetää täysillä läpi.
Minzu ihmetteli ja pisti minutkin ihmettelemään, että miten joku mies voi oikeasti laittaa johonkin deitti-ilmoitukseen, että etsii 40-65-kiloista naista, siis kuka terve aikuinen ihminen painaa 40 kiloa? Mitkä käsitykset miehillä on naisten painosta? Minä painan about tieralleen 65 kiloa ja olen vain 158 cm pitkä/lyhyt eli olen ilmeisesti aivan järkyttävä fat-ass. Tiedän toki samanpainoisia ihmisiä, joissa on enemmän laardia kuin minussa, koska tiheyteni on treenin ansiosta suurempi. Mutta silti.
Kuuntytär kirjoitti riippuvuuksista. Ei tässä nyt niistä sen syvällisemmin kuin konkreettisen ruuan tasolla. Minulla ei ole tehnyt mieli mitään herkkuja pitkään aikaan. Tunnen oloni vapaaksi. Nälän voi kuitata pois millä tahansa ruoka-aineella ja ruoan ensisijainen tarkoitus on pitää minut hyvässä meiningissä. Nautin tietenkin ruuasta, siitähän voi saada hurjia kiksejä, mutta nautinto ei ole itsetarkoitus seuraamuksista välittämättä ("moment on your lips, forever on your hips"). Jääkaapissa on "kaiken varalta" Rittersportin minttusuklaalevy, mutta en tiedä milloin sitä tarvitsen. Se on jemmassa samalla tavalla kuin Aliaksen 5. tuotantokauden jaksot ulkoisella kovalevyllä - pahan päivän varalle...
Ruoalla korvataan usein monia asioita, jotka eivät liity millään tavalla ravitsemukseen. Se on huono asia, koska tunnesyöminen harvoin on terveellistä porkkananpopsimista. Ja ylipaino on monille ihmisille aivan todellinen ongelma, joka pilaa koko elämän. Suurin ongelma on Itsensä Jatkuva Kusettaminen, itsepetos, ongelman vähättely, "sitten kun"-elämä. Jos ahistaa, suklaa ei muuta todellisuutta (kuten ei viinakaan) eikä varsinkaan kavenna persettä.
Jos jotkut korvaavat seksin suklaalla... eikö olisi järkevämpää korvata suklaa seksillä? (Ja meneekö seksistä fiilis jos samalla testaa sykkeitä...?)
Tänään oli koulussa sellaista taistelua SPSS:n kanssa, että päätin vaihtaa illan suunnitelmia. Rankka työ, rankat huvit. Eli pilates vaihtui bodycombatiksi ja bodypumpiksi, joiden jälkeen hymyilen saaneen näköisenä ja en välitä mistään murheista, en omista enkä globaaleista. Viime kerralla pumpissa olin hämmentynyt kun kyykkykappaleessa hiki alkoi tippua vasemmasta kyynärpäästä ennen oikeaa, täysin normaalista poikkeavaa. Saa nähdä onko tänään maailmankirjat miten sekaisin.
Nyt pitää äkkiä pakata jumppakamppeet kasaan ja lähteä rakkaan ystävättären luo kahville parantamaan maailmaa. Kaikki on niin kondiksessa kuin olla ja voi - opiskelua, sosiaalista elämää, kuntoilua. Prinsessa Jasminenkin kanssa kävin tuossa ulkona hilpasemassa, mutta siellä on niin kylmä ettei neiti Koiranen suostunut haistelemaan tienpientareita kuin parikymmentä minuuttia. Onko ihan kieroa ajatella, että ihanaa kun on kylmää ja pimeää, voin taas illalla polttaa kynttilöitä ja nauttia tunnelmoinnista? Ja kun tulee ulkoa sisälle, jäätyneitä kasvoja rupeaa vähitellen ihanasti polttelemaan. Kai se on niin että ihan mistä kukin kiksinsä ottaa...
Minzu ihmetteli ja pisti minutkin ihmettelemään, että miten joku mies voi oikeasti laittaa johonkin deitti-ilmoitukseen, että etsii 40-65-kiloista naista, siis kuka terve aikuinen ihminen painaa 40 kiloa? Mitkä käsitykset miehillä on naisten painosta? Minä painan about tieralleen 65 kiloa ja olen vain 158 cm pitkä/lyhyt eli olen ilmeisesti aivan järkyttävä fat-ass. Tiedän toki samanpainoisia ihmisiä, joissa on enemmän laardia kuin minussa, koska tiheyteni on treenin ansiosta suurempi. Mutta silti.
Kuuntytär kirjoitti riippuvuuksista. Ei tässä nyt niistä sen syvällisemmin kuin konkreettisen ruuan tasolla. Minulla ei ole tehnyt mieli mitään herkkuja pitkään aikaan. Tunnen oloni vapaaksi. Nälän voi kuitata pois millä tahansa ruoka-aineella ja ruoan ensisijainen tarkoitus on pitää minut hyvässä meiningissä. Nautin tietenkin ruuasta, siitähän voi saada hurjia kiksejä, mutta nautinto ei ole itsetarkoitus seuraamuksista välittämättä ("moment on your lips, forever on your hips"). Jääkaapissa on "kaiken varalta" Rittersportin minttusuklaalevy, mutta en tiedä milloin sitä tarvitsen. Se on jemmassa samalla tavalla kuin Aliaksen 5. tuotantokauden jaksot ulkoisella kovalevyllä - pahan päivän varalle...
Ruoalla korvataan usein monia asioita, jotka eivät liity millään tavalla ravitsemukseen. Se on huono asia, koska tunnesyöminen harvoin on terveellistä porkkananpopsimista. Ja ylipaino on monille ihmisille aivan todellinen ongelma, joka pilaa koko elämän. Suurin ongelma on Itsensä Jatkuva Kusettaminen, itsepetos, ongelman vähättely, "sitten kun"-elämä. Jos ahistaa, suklaa ei muuta todellisuutta (kuten ei viinakaan) eikä varsinkaan kavenna persettä.
Jos jotkut korvaavat seksin suklaalla... eikö olisi järkevämpää korvata suklaa seksillä? (Ja meneekö seksistä fiilis jos samalla testaa sykkeitä...?)
Tänään oli koulussa sellaista taistelua SPSS:n kanssa, että päätin vaihtaa illan suunnitelmia. Rankka työ, rankat huvit. Eli pilates vaihtui bodycombatiksi ja bodypumpiksi, joiden jälkeen hymyilen saaneen näköisenä ja en välitä mistään murheista, en omista enkä globaaleista. Viime kerralla pumpissa olin hämmentynyt kun kyykkykappaleessa hiki alkoi tippua vasemmasta kyynärpäästä ennen oikeaa, täysin normaalista poikkeavaa. Saa nähdä onko tänään maailmankirjat miten sekaisin.
Nyt pitää äkkiä pakata jumppakamppeet kasaan ja lähteä rakkaan ystävättären luo kahville parantamaan maailmaa. Kaikki on niin kondiksessa kuin olla ja voi - opiskelua, sosiaalista elämää, kuntoilua. Prinsessa Jasminenkin kanssa kävin tuossa ulkona hilpasemassa, mutta siellä on niin kylmä ettei neiti Koiranen suostunut haistelemaan tienpientareita kuin parikymmentä minuuttia. Onko ihan kieroa ajatella, että ihanaa kun on kylmää ja pimeää, voin taas illalla polttaa kynttilöitä ja nauttia tunnelmoinnista? Ja kun tulee ulkoa sisälle, jäätyneitä kasvoja rupeaa vähitellen ihanasti polttelemaan. Kai se on niin että ihan mistä kukin kiksinsä ottaa...
maanantaina, tammikuuta 16, 2006
Maanantai... sitä vähän epäilinkin.
Jostain syystä on jo maanantai. Kädet ovat kohmeessa yli tunnin aamukävelyn jälkeen (vaikken kävellytkään käsilläni). Kohta pitäisi lähteä kouluun. Tänään on paljon tekemistä, mutta bodypumppiin on päästävä tai vakava puutostila uhkaa.
Olin eilen vanhempieni luona. Rakas äitini ja veljeni ovat minulle hirmu tärkeitä, etenkin heidän mahtava huumorintajunsa, joka saa minut tuntemaan suurta yhteyttä. Kärttyisä isäkin on ihan jees, vaikka sen kanssa ei aina jaksa kaikesta kommunikoida.
Niin, vaalitpa vaalit. Jossain lukiokyselyssä lukiolaisten äänillä Soini oli tullut toiseksi leikkiäänestyksessä, järkyttävää jos mikä. Minne tämä maailma on menossa... Järkyttävää on myös se, että jotkut ihmiset eivät äänestä. Äänestäisivät edes oman eksistenssinsä takia jos eivät muuten. 29 % oululaisista äänioikeudellisista- ja velvollisista eivät äänestäneet ensimmäisellä kierroksella. Ryhdistäytykää! En tiedä voiko äänestämällä vaikuttaa, mutta äänestämättä voi varmasti olla vaikuttamatta.
Elämäntilanne on melko stabiili, odotan edelleen että kämppis saisi allekirjoitettua sen hemmetin vuokrasopimuksen. Järki lähtis jos päästäis lähtemään. Herra X on tiettävästi Norjassa torstaista sunnuntaihin, mikä parantanee elämänlaatua, kun ei tarvitse leikkiä kämppiksiä, kun ei kerran olla, vaan entisiä toisillemme.
Juoksin pitkästä aikaa eilen illalla reilun tunnin - väliin mahtui spontaaneja hangessapinkomis-agenttiosuuksia, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. Paras olotila on fyysisesti väsynyt olotila, jolloin mikään ei pysty vaivaamaan mieltä, samalla on jotenkin raukea ja virkeä olo.
En muista milloin viimeksi olen syönyt, taisi olla ennen eilistä iltalenkkiä. Hassua, jossain vaiheessa nälkään tottuu niin että sen kanssa pystyy elämään kimpassa ihan kivasti.
Koira on väsynyt. Se pitäisi pestä tänään. Se on oikeasti paljon valkoisempi.
Olin eilen vanhempieni luona. Rakas äitini ja veljeni ovat minulle hirmu tärkeitä, etenkin heidän mahtava huumorintajunsa, joka saa minut tuntemaan suurta yhteyttä. Kärttyisä isäkin on ihan jees, vaikka sen kanssa ei aina jaksa kaikesta kommunikoida.
Niin, vaalitpa vaalit. Jossain lukiokyselyssä lukiolaisten äänillä Soini oli tullut toiseksi leikkiäänestyksessä, järkyttävää jos mikä. Minne tämä maailma on menossa... Järkyttävää on myös se, että jotkut ihmiset eivät äänestä. Äänestäisivät edes oman eksistenssinsä takia jos eivät muuten. 29 % oululaisista äänioikeudellisista- ja velvollisista eivät äänestäneet ensimmäisellä kierroksella. Ryhdistäytykää! En tiedä voiko äänestämällä vaikuttaa, mutta äänestämättä voi varmasti olla vaikuttamatta.
Elämäntilanne on melko stabiili, odotan edelleen että kämppis saisi allekirjoitettua sen hemmetin vuokrasopimuksen. Järki lähtis jos päästäis lähtemään. Herra X on tiettävästi Norjassa torstaista sunnuntaihin, mikä parantanee elämänlaatua, kun ei tarvitse leikkiä kämppiksiä, kun ei kerran olla, vaan entisiä toisillemme.
Juoksin pitkästä aikaa eilen illalla reilun tunnin - väliin mahtui spontaaneja hangessapinkomis-agenttiosuuksia, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. Paras olotila on fyysisesti väsynyt olotila, jolloin mikään ei pysty vaivaamaan mieltä, samalla on jotenkin raukea ja virkeä olo.
En muista milloin viimeksi olen syönyt, taisi olla ennen eilistä iltalenkkiä. Hassua, jossain vaiheessa nälkään tottuu niin että sen kanssa pystyy elämään kimpassa ihan kivasti.
Koira on väsynyt. Se pitäisi pestä tänään. Se on oikeasti paljon valkoisempi.
perjantaina, tammikuuta 13, 2006
Niljakasta sinkkuelämää
Käytiin sitten Onnelassa Minzun kanssa. Tuli tehtyä jonkinlainen henkilökohtainen ennätys - yleensä väsähdän niin aikaisin että bileet loppuu ihan kesken. Sitä se vuorokausirytmi teettää. Nyt oltiin suunnitellusti liikenteessä, riittävällä ravitsemuksella ja hyvin nukutuilla yöunilla. Niin ja hyvällä asenteella tieteski, murjotusta ei hyväksytä kun lähdetaan baanalle bailaamaan. Taksilla mentiin kun kerran ei viititty lähteä liukastelemaan. Mehän ei mitään ilmaista hyötyliikuntaa harrasteta! Pois sellainen meistä, hyh.
Minzu-bejbe, olet ihana mussukka ja parasta seuraa! Lupaan, että ens kerralla mennään sinne 45:een... sinne oli tarkoitus mennä eilen, mutta olivat mokomat laittaneet paikan kiinni juuri samaiseksi illaksi.
Olihan se Onnela ihan hieno paikka, vaikka porukkaa olikin torstai-iltana aika vähän. Viina oli niin halpaa (niin kuin joka paikassa ke-to), ettei hirveän rikkaana kannata lähteä matkaan tai ei pääse omin jaloin ulos. Jammasin yhden ihan törkeän hyvännäköisen jampan (liioittelua, se oli korkeintaan keskitasoa!) kanssa, jonka ilmeisesti karkotin sanomalla epäilevästi "pukeudut liian hyvin ollaksesi hetero", viimeistään.
En ole koskaan löytänyt baarista yhtään helmeä. Suhtaudun jäätävästi kaikkiin, jotka uskaltavat tulla puhumaan - niillä on kuitenkin vaan pahat mielessä, tai sitten ne vain tuhlaavat minun aikaani, sillä minullahan on aina pahat mielessä. Näytänkö todellakin niin helpolta, että minulle kannattaa tulla heittämään jotain typerää läppää? Usko jätkä unelmiis! Niin se vain on, että kaikissa suhteissani olen aina itse tehnyt aloitteen. Ehkä minulla on fiksaatio, että haluan saada vain sellaista, mitä en voi saada. Kannattaa esittää tylyä, röyhkeätä ja vaikeasti tavoiteltavaa. Pidän sitten ehkä tylynä, röyhkeänä ja vaikeasti tavoiteltava, mutta samaan aikaan täysin vastustamattomana paskiaisena.
Pummasimme kolmen jälkeen kyydin kotiin joltain ihmeen myyntimieheltä, joka oli Oulussa läpikulkumatkalla. Aamulla ei ollut mikään paska fiilis, mutta aina se valvominen verottaa. Ällötyksen maksimoimiseksi söin tänään Hesellä yli 800 kcal edestä shittiä, joka ei sula ehkä ikinä. (Hesen sivuilla on ravintoainelaskuri, jolla voi laskea menunsa arvot.) Kävin bodybalancessa hakemassa vähän balanssia,mutta saas nähdä jos sitä jaksaisi käydä vaikka puolikin tuntia ulkona kirmaamassa.
Piti lähteä tänään Sanginjoelle, vaan ei sitten vielä lähdettykään. Ehdinpä katella proppeja ja pakata ja katsoa Suomen Euroviisukarsintoja. Tämä huone on ihan kaaoksessa ja pitäisi saada järjestykseen. Taidanpa roudata telkkarin tähän niin voi samalla järjestellä ja toteuttaa naisellista pesänrakennusviettiä ja nauttia Suomen säälittävistä edustajaehdokkaista. On ollut vähän haipakkaa, vaikka koulua ei olekaan ollut. Tarvitsen tosissani sitä ylimainostettua "omaa aikaa", aikaa pysähtyä. Olen yli-innokas sähläri, joten mielelläni buukkaan elämäni tukkoon, vaikka tällainen aika kaikenlaisia kotitöitä ja yleistä olemista varten on kultaakin kalliimpaa.
Ai niin, sain ostettua Scandinavian Hunks-seinäkalenterin. Kai se kuuluu jokaisen sinkkutytön vakiovarustukseen?! No hei kamoon, tuotto menee rintasyöpätutkimuksen tukemiseen! Pelasta maailma, tee se jo tänään. Tossa toi ihku Margus mua kattelee vähän sillä silmällä, tuossa mun motivaatiojulisteiden (seinältä löytyvät bodybalancen, bodypumpin ja bodystepin eräiden ohjelmien promojulisteet) alla.
Kaverilta tuli viesti, että pitäisi lähteä St. Michaelissa morjestamaan illan päälle, olisi kyllä ihan sweettiä kun ei ollakaan nähty pitkiin aikoihin. Juuri kun olin rakastunut ajatukseen että lönin kotona koko illan! Ehkä repäisen itsestäni kuitenkin sen verran irti että lähden käymään. Viimeinen virhe on lukittautua yhteen huoneeseen odottamaan, että jotain jännittävää tapahtuu. Joillekin niin ehkä käy, mutta tällä mäihällä ei minulle.
Minzu-bejbe, olet ihana mussukka ja parasta seuraa! Lupaan, että ens kerralla mennään sinne 45:een... sinne oli tarkoitus mennä eilen, mutta olivat mokomat laittaneet paikan kiinni juuri samaiseksi illaksi.
Olihan se Onnela ihan hieno paikka, vaikka porukkaa olikin torstai-iltana aika vähän. Viina oli niin halpaa (niin kuin joka paikassa ke-to), ettei hirveän rikkaana kannata lähteä matkaan tai ei pääse omin jaloin ulos. Jammasin yhden ihan törkeän hyvännäköisen jampan (liioittelua, se oli korkeintaan keskitasoa!) kanssa, jonka ilmeisesti karkotin sanomalla epäilevästi "pukeudut liian hyvin ollaksesi hetero", viimeistään.
En ole koskaan löytänyt baarista yhtään helmeä. Suhtaudun jäätävästi kaikkiin, jotka uskaltavat tulla puhumaan - niillä on kuitenkin vaan pahat mielessä, tai sitten ne vain tuhlaavat minun aikaani, sillä minullahan on aina pahat mielessä. Näytänkö todellakin niin helpolta, että minulle kannattaa tulla heittämään jotain typerää läppää? Usko jätkä unelmiis! Niin se vain on, että kaikissa suhteissani olen aina itse tehnyt aloitteen. Ehkä minulla on fiksaatio, että haluan saada vain sellaista, mitä en voi saada. Kannattaa esittää tylyä, röyhkeätä ja vaikeasti tavoiteltavaa. Pidän sitten ehkä tylynä, röyhkeänä ja vaikeasti tavoiteltava, mutta samaan aikaan täysin vastustamattomana paskiaisena.
Pummasimme kolmen jälkeen kyydin kotiin joltain ihmeen myyntimieheltä, joka oli Oulussa läpikulkumatkalla. Aamulla ei ollut mikään paska fiilis, mutta aina se valvominen verottaa. Ällötyksen maksimoimiseksi söin tänään Hesellä yli 800 kcal edestä shittiä, joka ei sula ehkä ikinä. (Hesen sivuilla on ravintoainelaskuri, jolla voi laskea menunsa arvot.) Kävin bodybalancessa hakemassa vähän balanssia,mutta saas nähdä jos sitä jaksaisi käydä vaikka puolikin tuntia ulkona kirmaamassa.
Piti lähteä tänään Sanginjoelle, vaan ei sitten vielä lähdettykään. Ehdinpä katella proppeja ja pakata ja katsoa Suomen Euroviisukarsintoja. Tämä huone on ihan kaaoksessa ja pitäisi saada järjestykseen. Taidanpa roudata telkkarin tähän niin voi samalla järjestellä ja toteuttaa naisellista pesänrakennusviettiä ja nauttia Suomen säälittävistä edustajaehdokkaista. On ollut vähän haipakkaa, vaikka koulua ei olekaan ollut. Tarvitsen tosissani sitä ylimainostettua "omaa aikaa", aikaa pysähtyä. Olen yli-innokas sähläri, joten mielelläni buukkaan elämäni tukkoon, vaikka tällainen aika kaikenlaisia kotitöitä ja yleistä olemista varten on kultaakin kalliimpaa.
Ai niin, sain ostettua Scandinavian Hunks-seinäkalenterin. Kai se kuuluu jokaisen sinkkutytön vakiovarustukseen?! No hei kamoon, tuotto menee rintasyöpätutkimuksen tukemiseen! Pelasta maailma, tee se jo tänään. Tossa toi ihku Margus mua kattelee vähän sillä silmällä, tuossa mun motivaatiojulisteiden (seinältä löytyvät bodybalancen, bodypumpin ja bodystepin eräiden ohjelmien promojulisteet) alla.
Kaverilta tuli viesti, että pitäisi lähteä St. Michaelissa morjestamaan illan päälle, olisi kyllä ihan sweettiä kun ei ollakaan nähty pitkiin aikoihin. Juuri kun olin rakastunut ajatukseen että lönin kotona koko illan! Ehkä repäisen itsestäni kuitenkin sen verran irti että lähden käymään. Viimeinen virhe on lukittautua yhteen huoneeseen odottamaan, että jotain jännittävää tapahtuu. Joillekin niin ehkä käy, mutta tällä mäihällä ei minulle.
keskiviikkona, tammikuuta 11, 2006
Puolivallaton poikamiestyttö
Ei suostunut eilen toimimaan tämä blogger, joten nyt viiveellä keskiviikon kuumat uutiset uudelleen lämmitettyinä.
Olipas vallan mainiot bailatino ja bodycombat. Nuo keskiviikkoillan tunnit ovat vakiintuneet kalenteriini, muuten käyn vähän millä tunneilla sattuu huvittamaan, valikoimaa kuitenkin on noin 50 viikkotuntia mistä valita. Ja vaihtelu tunnetusti virkistää. Sattumalta nuo kaksi tuntia ovat niin hyvä kombinaatio, että treenipäiväkirjasta löytyy pitkältä ajalta samat tunnit. Huomenna on ensimmäisen kerran uusi tanssitunti, jota pitää mennä tietenkin kokeilemaan. Elämän suuriin kysymyksiin kuuluu, menenkö sitä ennen bodypumppiin vai sen jälkeen pilatekseen (koko rahan edestä kun treenataan niin yksi ainoa tunti ei nyt tule kysymykseenkään).
Minzu-bejbe kävi viihdyttämässä minua illalla hurmaavalla seurallaan. Suunniteltiin torstai-illaksi meininkiä (olemme spontaaneja vain tiettyyn pisteeseen asti, kuten aiemmin olen todennut), en ole vieläkään käynyt Onnelassa ja tämä rajoittuneisuus täytyy ehdottomasti purkaa. Kun olemme käyneet pettymässä ko. paikkaan, suuntaamme 45:een Minnan toiveesta. Minä, "dekadentti teini", kuten eräs hurmaava mies, jonka sydämen särjin 16-vuotiaana, sanoi (jos vakoilet elämääni tätä kautta, voin nyt lähteä kanssasi Irlantiin; ja jos et vakoile niin unohda koko juttu). Muuten, kun ehdin jo huolestua siitä, miten ehdin koulun ohella elämään villiä sinkkuelämää, niin unohdin kokonaan viikonloput. NIIN NE...! Voi elämä. Jos osaan näitä lukujärjestyksiä oikein tulkita, niin eivät ne nyt ihan niin pahalta näytä kuin mitä jo ehdin kauhistella. Minähän en rupea elämääni millään stressillä pilaamaan, niin kerta.
”Keep it simple, stupid” on paras neuvo minkä voin itselleni antaa kaikissa elämääni koskevissa asioissa. Liika pähkäily sattuu päähän.
Tulevasta kämppiksestä ei ole kuulunut mitään, vaikka laitoin tekstaria tänään, että onko se kunnossa. Alan huolestua vähitellen. Huomenna pitää soitella sille, jos se ei ota mitään yhteyttä. -- Ja juuri tällä sekunnilla sain viestin, että on ollut kiireitä ja huomenna saan mailia. Että näin.
Sain Kertalta Hermannin ystävyyskakun. Se on luonnollisesti kohoava taikinajuuri, jota elätellään ja jaetaan lopulta neljään osaan, joista itse yhdestä tehdään kakku juureen jatkamalla ja loput kolme osaa jaetaan ystäville elätettäviksi. Sain muuten tuon taikinajuuren vissiin jo eilen, mutta unohdin sen jääkaappiin (jossa sitä ei saisi edes säilyttää). Jatkan hommaa huomenna niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan... Pitää käydä ostamassa kaikkia tarvittavia aineksia...
Voi ihku, perjantaina olis Sauli Niinistön vaalibileet, vaan mepä ollaan siinä vaiheessa Sanginjoella. Voih ja nyyh. Koko viikonloppu menee Sanginjoella agenttitoverin kanssa tyttöillessä ja Sanginjoen nostalgista tunnelmaa impatessa. Pitäis keksiä jotain keijua päälle, ärgh. Minä olenkin maailman keijumaisin ihminen. POIS ALTA, TÄÄLTÄ TULLEE KEIJJU!
Snautseri on karkeakarvainen, uljasryhtinen, voimakas, neliömäinen koira ja samalla hyvin elegantti ja temperamenttinen. Sillä on jalo pitkänomainen pää, tuuheat kulmakarvat ja parta, ilme on tarkkaavainen ja jopa röyhkeä. Runko on syvä ja tiivis, selkälinja aavistuksen laskeva, kulmaukset normaalit ja maatavoittavat. Kaikki snautserit ovat luonnostaan epäileväisiä, mutta oikea snautseri ei koskaan pelkää tai ole arka, päinvastoin se omaa aimo annoksen rohkeutta ja uteliaisuutta. Snautserin suojeluvaisto on voimakas, sen reagointi on nopeaa ja sen leuat varmasti vahvat, jos tarve vaatii. (Suomen snautserikerho ry)
Olipas vallan mainiot bailatino ja bodycombat. Nuo keskiviikkoillan tunnit ovat vakiintuneet kalenteriini, muuten käyn vähän millä tunneilla sattuu huvittamaan, valikoimaa kuitenkin on noin 50 viikkotuntia mistä valita. Ja vaihtelu tunnetusti virkistää. Sattumalta nuo kaksi tuntia ovat niin hyvä kombinaatio, että treenipäiväkirjasta löytyy pitkältä ajalta samat tunnit. Huomenna on ensimmäisen kerran uusi tanssitunti, jota pitää mennä tietenkin kokeilemaan. Elämän suuriin kysymyksiin kuuluu, menenkö sitä ennen bodypumppiin vai sen jälkeen pilatekseen (koko rahan edestä kun treenataan niin yksi ainoa tunti ei nyt tule kysymykseenkään).
Minzu-bejbe kävi viihdyttämässä minua illalla hurmaavalla seurallaan. Suunniteltiin torstai-illaksi meininkiä (olemme spontaaneja vain tiettyyn pisteeseen asti, kuten aiemmin olen todennut), en ole vieläkään käynyt Onnelassa ja tämä rajoittuneisuus täytyy ehdottomasti purkaa. Kun olemme käyneet pettymässä ko. paikkaan, suuntaamme 45:een Minnan toiveesta. Minä, "dekadentti teini", kuten eräs hurmaava mies, jonka sydämen särjin 16-vuotiaana, sanoi (jos vakoilet elämääni tätä kautta, voin nyt lähteä kanssasi Irlantiin; ja jos et vakoile niin unohda koko juttu). Muuten, kun ehdin jo huolestua siitä, miten ehdin koulun ohella elämään villiä sinkkuelämää, niin unohdin kokonaan viikonloput. NIIN NE...! Voi elämä. Jos osaan näitä lukujärjestyksiä oikein tulkita, niin eivät ne nyt ihan niin pahalta näytä kuin mitä jo ehdin kauhistella. Minähän en rupea elämääni millään stressillä pilaamaan, niin kerta.
”Keep it simple, stupid” on paras neuvo minkä voin itselleni antaa kaikissa elämääni koskevissa asioissa. Liika pähkäily sattuu päähän.
Tulevasta kämppiksestä ei ole kuulunut mitään, vaikka laitoin tekstaria tänään, että onko se kunnossa. Alan huolestua vähitellen. Huomenna pitää soitella sille, jos se ei ota mitään yhteyttä. -- Ja juuri tällä sekunnilla sain viestin, että on ollut kiireitä ja huomenna saan mailia. Että näin.
Sain Kertalta Hermannin ystävyyskakun. Se on luonnollisesti kohoava taikinajuuri, jota elätellään ja jaetaan lopulta neljään osaan, joista itse yhdestä tehdään kakku juureen jatkamalla ja loput kolme osaa jaetaan ystäville elätettäviksi. Sain muuten tuon taikinajuuren vissiin jo eilen, mutta unohdin sen jääkaappiin (jossa sitä ei saisi edes säilyttää). Jatkan hommaa huomenna niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan... Pitää käydä ostamassa kaikkia tarvittavia aineksia...
Voi ihku, perjantaina olis Sauli Niinistön vaalibileet, vaan mepä ollaan siinä vaiheessa Sanginjoella. Voih ja nyyh. Koko viikonloppu menee Sanginjoella agenttitoverin kanssa tyttöillessä ja Sanginjoen nostalgista tunnelmaa impatessa. Pitäis keksiä jotain keijua päälle, ärgh. Minä olenkin maailman keijumaisin ihminen. POIS ALTA, TÄÄLTÄ TULLEE KEIJJU!
Snautseri on karkeakarvainen, uljasryhtinen, voimakas, neliömäinen koira ja samalla hyvin elegantti ja temperamenttinen. Sillä on jalo pitkänomainen pää, tuuheat kulmakarvat ja parta, ilme on tarkkaavainen ja jopa röyhkeä. Runko on syvä ja tiivis, selkälinja aavistuksen laskeva, kulmaukset normaalit ja maatavoittavat. Kaikki snautserit ovat luonnostaan epäileväisiä, mutta oikea snautseri ei koskaan pelkää tai ole arka, päinvastoin se omaa aimo annoksen rohkeutta ja uteliaisuutta. Snautserin suojeluvaisto on voimakas, sen reagointi on nopeaa ja sen leuat varmasti vahvat, jos tarve vaatii. (Suomen snautserikerho ry)
Booyakasha!
Now Playing: Kiss - Heaven's On Fire
Pikkasen hyvä biisi. Jos mulla olisi joku rokkibändi, niin tästä pitäisi tehdä coveri. Tässä haetaan fiiliksiä bodycombattiin, joka on päivän kohokohta. Tällä viikolla ei ole koulua, ensi viikollakin vain avuttoman vähän. Sen jälkeen alkaa ihmisyydenvastainen, mutta ilmeisesti ihan laillinen rääkkäys, eli koulua joka päivä jostain ******* kahdeksasta jonnekin ******* kuuteen. No tuleepa ainakin ovareita. Ja onneksi viimeiset jumpat alkavat vartin yli kahdeksan eli treenikään ei välttämättä kärsi mahdottomasti koulun takia. Eikä koirakaan kärsi, jos jaksan herätä joka ******* aamu ennen kuutta viemään sen kunnon lenkille. Agenttikuria vaan. Missä välissä mää vietän rappiollista sinkkuelämää?
Korvat on lukossa. Eilen illalla oli sellainen olo, että saattaisin olla tulossa kipeäksi. Bodycombatin jälkeen selviää oliko kyseessä vain paska asenne vai onko tässä kyseessä jokin ruumiillinen juttu - bodycombat on sen verran raskasta puuhaa, että jos joku tauti haluaa iskeä päälle, niin sitten se iskee, kun minusta on väännetty kaikki mehut. Kyllähän sitä ihmisen pitää oma mikrobikantansa hallita eikä päästää niin pieniä pirulaisia niskan päälle. Vetäisenpä tuosta tyrnimehusnapsin ennen lähtöä kaiken varalle.
Paradoksaalista, mutta totta: jos itsensä haluaa vetää piippuun, niin pitää olla hyvässä iskussa, muuten treeni jää laimeaksi yrittämiseksi, josta ei saa mitään irti. Get the point? Mitä parempi kunto, sitä enemmän voi itseään potkia persuuksille - pystyt kyllä parempaan, pääset vielä lujempaa. Kun pitää itestään huolta, vika voi olla vain korvien välissä - korjaa asentees, haasta ittes. Sadomasokistinen suhteeni itseni kanssa tuo kummasti sisältöä elämään. Spank me, bitch. Tällä asenteella viikon kovimpaan treeniin! Parempi ollakin asennetta, kun joudun ensin polkemaan tuolla hangessa salille... treeni alkaa kotiovelta.
Pikkasen hyvä biisi. Jos mulla olisi joku rokkibändi, niin tästä pitäisi tehdä coveri. Tässä haetaan fiiliksiä bodycombattiin, joka on päivän kohokohta. Tällä viikolla ei ole koulua, ensi viikollakin vain avuttoman vähän. Sen jälkeen alkaa ihmisyydenvastainen, mutta ilmeisesti ihan laillinen rääkkäys, eli koulua joka päivä jostain ******* kahdeksasta jonnekin ******* kuuteen. No tuleepa ainakin ovareita. Ja onneksi viimeiset jumpat alkavat vartin yli kahdeksan eli treenikään ei välttämättä kärsi mahdottomasti koulun takia. Eikä koirakaan kärsi, jos jaksan herätä joka ******* aamu ennen kuutta viemään sen kunnon lenkille. Agenttikuria vaan. Missä välissä mää vietän rappiollista sinkkuelämää?
Korvat on lukossa. Eilen illalla oli sellainen olo, että saattaisin olla tulossa kipeäksi. Bodycombatin jälkeen selviää oliko kyseessä vain paska asenne vai onko tässä kyseessä jokin ruumiillinen juttu - bodycombat on sen verran raskasta puuhaa, että jos joku tauti haluaa iskeä päälle, niin sitten se iskee, kun minusta on väännetty kaikki mehut. Kyllähän sitä ihmisen pitää oma mikrobikantansa hallita eikä päästää niin pieniä pirulaisia niskan päälle. Vetäisenpä tuosta tyrnimehusnapsin ennen lähtöä kaiken varalle.
Paradoksaalista, mutta totta: jos itsensä haluaa vetää piippuun, niin pitää olla hyvässä iskussa, muuten treeni jää laimeaksi yrittämiseksi, josta ei saa mitään irti. Get the point? Mitä parempi kunto, sitä enemmän voi itseään potkia persuuksille - pystyt kyllä parempaan, pääset vielä lujempaa. Kun pitää itestään huolta, vika voi olla vain korvien välissä - korjaa asentees, haasta ittes. Sadomasokistinen suhteeni itseni kanssa tuo kummasti sisältöä elämään. Spank me, bitch. Tällä asenteella viikon kovimpaan treeniin! Parempi ollakin asennetta, kun joudun ensin polkemaan tuolla hangessa salille... treeni alkaa kotiovelta.
maanantaina, tammikuuta 09, 2006
Laiva on lastattu hyvällä meiningillä
Uusi leluni on Zen Nano Plus, mp3-soitin, joka on valittu seuraavin kriteerein: siinä on sanelin (laulujen tekemistä ja vakoilua varten), 1 Gt tilaa (ei lopu kesken lenkin), se on riittävän pieni kulkeakseen kaulassa juoksulenkillä. Se on aivan ihana. Ostin myös kuulokkeet, jotka eivät ole aivan täydelliset, mutta niissä on sanka niskassa ja näiden pitäisi pysyä päässä kun mennä viipottaa menemään tuolla kartanolla. Huomenillalla ajattelin kokeilla tämän kompaktin viihdepaketin motivointitehoa pitkällä juoksulenkillä. Niin ja ladattavat paristot ja laturin hankin myös. Niitä paristoja nimittäin kuluu muuten ihan simppana.
Tämä mp3-soitin ja kuulokkeet saattavat pelastaa kotirauhan, kun ei tarvitse popittaa sterkkoja täysillä. Se ei toisaalta estä minua tanssimasta ja laulamasta kovaäänisesti. En myöskään kuule välttämättä viereisestä huoneesta kaikuvia vaimeita "oo ny jo hilijaa!"-karjaisuja.
Sinne meni opintolaina, hiphei. Piti lainata (elin siis törkeästi yli varojeni), että sain maksettua PSOAS:lle korotuksen takuuvuokraan samalla kun allekirjoitin vuokrasopimuksen. Puuttuu vielä kämppiksen allekirjoitus, joka pitäisi saada tällä viikolla. Mikään ei ole varmaa ennen kuin se on varmaa. Mielenrauha olisi kiva asia. Mielenrauha on vähän matkan päässä. En vain jaksaisi ruveta keksimään mitään uusia ratkaisuja, vaikka aina joku plan nine from outer space löytyy jos ei muuta. Olen kuitenkin sanonut monelle kysyjälle, että kämppis on löytynyt, ja toivon todellakin, että näin on. Optimismi ei ole sitä, että jättää kaiken tuurin varaan. Semmoinen ei olisi yhtään agenttia.
Mistään ei muuten löydy hienoja lakanoita. Eikä ihan peruslakanoita, jotka olis muita kuin vaaleansinisiä tai muita iljetyksiä. Haluan kaikkea muuta kuin sairaalan värisen sängyn. Tummansinistä, viininpunaista, mustaa. Jotain semmosta. Miksi sängyssä pitäisi olla jotkut ihmeen kukkalakanat? No, löysin yhden hyvän setin, mutta pussilakana ja tyynyliina maksoivat viisikymppiä, ja tarvitsisin kaksi settiä. Lisää rahaa tulee 15. päivä (ihana Jamera) ja varmaan menee sitten lakanoihin. Ja koiranruokaan. Koirahan ei vastoin yleistä käsitystä elä pelkällä rapsutuksella.
Kävin äänestämässäkin. Onhan se nyt kansalaisvelvollisuus kuitenkin, ei tulisi mieleenkään olla äänestämättä. Oikeasti haluaisin olla diktaattorin pilalle hemmoteltu vaimo, mutta kun kerran eletään demokratiassa, niin pitää tehdä se vähä minkä voi.
Tulipa käytyä bodypumpin jälkeen vielä vesijumpassa naapurin tytön kanssa. Uimahallin vaaka näytti samaa kuin ennen joulua... hyvä asia siis se, että en ole konvehdeista turvonnut. Mutta en kyllä ole niitä hirveästi edes syönyt. Lisää treeniä ja vähemmän ruokaa, niin kyllä se siitä. Iltapalaksi söin pienen annoksen salaattia ja yöproteiinipirtelön. Heti pysähtyy painon putoaminen jos ei laske joka kaloria.
Tiesittekö muuten, että vedessä syke on jopa 15-20 lyöntiä alempi kuin samantyyppisissä suorituksissa maalla, johtuen veden lämpötilasta. (Tapani Pöyhösen väitöskirja Neuromuscular Function During Knee Exercises in Water - with special reference to hydrodynamics and therapy) Sykemittari siis ei kerro suorituksen todellista tehokkuutta vedessä. Kaikkea sitä koulussa oppii.
Väsyttää ihan simppana. Ihanaa. Jos jollakin on univaikeuksia, suosittelen liikuntaa, mielellään ulkoilmassa, ja jos ei vaikuta niin lisää tehoa treeniin. Käyn ylikierroksilla jonkin aikaa treenin jälkeen, mutta sitten hormonit tasoittuu ja tulee raukea sammumispiste.
Huomenna on vain pari tuntia koulua, viime jakson kehonhuoltokurssin poissaolon korvaus. Loppuviikosta ei olekaan sitten koulua. Ei nyt ihan hirveästi tuo koulu haittaa elämää.
Tämä mp3-soitin ja kuulokkeet saattavat pelastaa kotirauhan, kun ei tarvitse popittaa sterkkoja täysillä. Se ei toisaalta estä minua tanssimasta ja laulamasta kovaäänisesti. En myöskään kuule välttämättä viereisestä huoneesta kaikuvia vaimeita "oo ny jo hilijaa!"-karjaisuja.
Sinne meni opintolaina, hiphei. Piti lainata (elin siis törkeästi yli varojeni), että sain maksettua PSOAS:lle korotuksen takuuvuokraan samalla kun allekirjoitin vuokrasopimuksen. Puuttuu vielä kämppiksen allekirjoitus, joka pitäisi saada tällä viikolla. Mikään ei ole varmaa ennen kuin se on varmaa. Mielenrauha olisi kiva asia. Mielenrauha on vähän matkan päässä. En vain jaksaisi ruveta keksimään mitään uusia ratkaisuja, vaikka aina joku plan nine from outer space löytyy jos ei muuta. Olen kuitenkin sanonut monelle kysyjälle, että kämppis on löytynyt, ja toivon todellakin, että näin on. Optimismi ei ole sitä, että jättää kaiken tuurin varaan. Semmoinen ei olisi yhtään agenttia.
Mistään ei muuten löydy hienoja lakanoita. Eikä ihan peruslakanoita, jotka olis muita kuin vaaleansinisiä tai muita iljetyksiä. Haluan kaikkea muuta kuin sairaalan värisen sängyn. Tummansinistä, viininpunaista, mustaa. Jotain semmosta. Miksi sängyssä pitäisi olla jotkut ihmeen kukkalakanat? No, löysin yhden hyvän setin, mutta pussilakana ja tyynyliina maksoivat viisikymppiä, ja tarvitsisin kaksi settiä. Lisää rahaa tulee 15. päivä (ihana Jamera) ja varmaan menee sitten lakanoihin. Ja koiranruokaan. Koirahan ei vastoin yleistä käsitystä elä pelkällä rapsutuksella.
Kävin äänestämässäkin. Onhan se nyt kansalaisvelvollisuus kuitenkin, ei tulisi mieleenkään olla äänestämättä. Oikeasti haluaisin olla diktaattorin pilalle hemmoteltu vaimo, mutta kun kerran eletään demokratiassa, niin pitää tehdä se vähä minkä voi.
Tulipa käytyä bodypumpin jälkeen vielä vesijumpassa naapurin tytön kanssa. Uimahallin vaaka näytti samaa kuin ennen joulua... hyvä asia siis se, että en ole konvehdeista turvonnut. Mutta en kyllä ole niitä hirveästi edes syönyt. Lisää treeniä ja vähemmän ruokaa, niin kyllä se siitä. Iltapalaksi söin pienen annoksen salaattia ja yöproteiinipirtelön. Heti pysähtyy painon putoaminen jos ei laske joka kaloria.
Tiesittekö muuten, että vedessä syke on jopa 15-20 lyöntiä alempi kuin samantyyppisissä suorituksissa maalla, johtuen veden lämpötilasta. (Tapani Pöyhösen väitöskirja Neuromuscular Function During Knee Exercises in Water - with special reference to hydrodynamics and therapy) Sykemittari siis ei kerro suorituksen todellista tehokkuutta vedessä. Kaikkea sitä koulussa oppii.
Väsyttää ihan simppana. Ihanaa. Jos jollakin on univaikeuksia, suosittelen liikuntaa, mielellään ulkoilmassa, ja jos ei vaikuta niin lisää tehoa treeniin. Käyn ylikierroksilla jonkin aikaa treenin jälkeen, mutta sitten hormonit tasoittuu ja tulee raukea sammumispiste.
Huomenna on vain pari tuntia koulua, viime jakson kehonhuoltokurssin poissaolon korvaus. Loppuviikosta ei olekaan sitten koulua. Ei nyt ihan hirveästi tuo koulu haittaa elämää.
Horoskooppeihin voi aina luottaa
Kuun alkupuolella ovat vielä jarrut päällä monen asian toteuttamisessa, mutta kuun edetessä alkaa homma luistaa aina vaan paremmin. Härän on silti varottava muiden antamia lupauksia kuin ruttoa, sillä vain oma tekeminen johtaa kestäviin lopputuloksiin. Petollisinta onkin kuvitella jonkun asian hoituneen ennen kuin lopputulokset ovat konkreettisesti näkyvissä. Mars liikkuu merkissäsi ja antaa virtaa tavallista runsaammin, mutta lipsahduksia tapahtuu nyt todella herkästi. Härkien kannattaa siis tarkistaa jokainen sopimus ja suunnitelma tarkkaakin tarkemmin. Jos vähänkään epäilyttää, niin kannattaa jättää homma väliin.
Kyllä ne horoskoopit tietää...
www.astro.fi/
Kyllä ne horoskoopit tietää...
www.astro.fi/
sunnuntaina, tammikuuta 08, 2006
Kiitos tästäkin vähästä
Ajattelin vaihteeksi hankkia hyvää meininkiä olemalla kiitollinen. Tuntuu, että en ansaitse tästä kaikesta puoliakaan. Minulla on enemmän kuin uskallan pyytää. Meillä jokaisella on, kun tiedostaa sen ja nauttii siitä!
Olen kiitollinen siitä lämpimästä ystävyydestä, jota saan lajitovereilta. Kiitos kun pidätte minusta huolta. Minä haluan pitää takaisin, olla teitä varten, jos vain mitenkään voin. Tiedätte keitä olette - te, jotka olette minua lähestyneet ja tarjonneet paikkaa elämässänne. Tiedän, että minulla on tarvittaessa tukiverkkoa, johon pudota. Ajatus saa minut liikuttumaan kyyneliin.
Olen kiitollinen tästä kropasta, joka toimii loogisesti ja harvoin jättää minua pulaan. Tänäänkin se jaksoi juosta pitkän lenkin ilman mitään ongelmia. Haluan pitää tämän minulle maallisen vaelluksen ajaksi käyttöön annetun "temppelini" hyvässä kunnossa - ja kunnostaa sitä koko ajan paremmaksi. Tykkään tästä koko ajan enemmän.
Olen kiitollinen, että osaan nauttia, ihmetellä, ihailla, ihastua. Asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä tai arkisia. Suuressa osassa on liikkumisesta nauttiminen. Tanssiminen kotona on ihanaa. Hurjat kiksit tulee, kun tuntee hien valuvan selkää pitkin. Kun se valuu ristiselän kohdalta, se on yhtä ihanaa kuin ihmisen kosketus (olen seksuaalisesti suuntautunut ensisijaisesti itseeni, toissijaisesti olen bi...). Monet asiat on niin älyttömän mahtavia. Mainitaan nyt vaikka kuinka paljon nautin autoillessa laulamisesta. Ihan törkiän hauskaa. Nautin kuumasta suihkusta -niin kuumasta että pitää itekin ihan puhaltaa. Koiran nukkumisen katsomisesta - se on niin levollinen otus.
Olen kiitollinen siitä kihelmöinnistä, jota elämässäni nyt on. Olo on elävä, vaikkakin yhtä pientä hiekkamyrskyä. Ihanaa, hirveää, miksi minun elämässäni pitää tapahtua jotain mielenkiintoista, pahvilaatikossa eläessä tosiaan ei tarvitsisi miettiä vaikeita asioita, ei tarvitsisi kannustaa itseä heittäytymään kun ei olisi edes mitään tilaisuuksia minkäänlaiseen heittäytymiseen.
Olen kiitollinen tästä hetkestä, kun suunnittelen ensi viikkoa luottavaisin mielin, ajattelen tavallisia asioita, elämässäni ei ole suurensuuria ongelmia, rakkaat ovat ehjiä ja turvassa.
Ja pahus, huomasin just että missasin sitten Purppuravirrat, vaikka Vincent Cassel on seksijumala, etenkin Dobermann-leffassa... grrrr...
Olen kiitollinen siitä lämpimästä ystävyydestä, jota saan lajitovereilta. Kiitos kun pidätte minusta huolta. Minä haluan pitää takaisin, olla teitä varten, jos vain mitenkään voin. Tiedätte keitä olette - te, jotka olette minua lähestyneet ja tarjonneet paikkaa elämässänne. Tiedän, että minulla on tarvittaessa tukiverkkoa, johon pudota. Ajatus saa minut liikuttumaan kyyneliin.
Olen kiitollinen tästä kropasta, joka toimii loogisesti ja harvoin jättää minua pulaan. Tänäänkin se jaksoi juosta pitkän lenkin ilman mitään ongelmia. Haluan pitää tämän minulle maallisen vaelluksen ajaksi käyttöön annetun "temppelini" hyvässä kunnossa - ja kunnostaa sitä koko ajan paremmaksi. Tykkään tästä koko ajan enemmän.
Olen kiitollinen, että osaan nauttia, ihmetellä, ihailla, ihastua. Asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä tai arkisia. Suuressa osassa on liikkumisesta nauttiminen. Tanssiminen kotona on ihanaa. Hurjat kiksit tulee, kun tuntee hien valuvan selkää pitkin. Kun se valuu ristiselän kohdalta, se on yhtä ihanaa kuin ihmisen kosketus (olen seksuaalisesti suuntautunut ensisijaisesti itseeni, toissijaisesti olen bi...). Monet asiat on niin älyttömän mahtavia. Mainitaan nyt vaikka kuinka paljon nautin autoillessa laulamisesta. Ihan törkiän hauskaa. Nautin kuumasta suihkusta -niin kuumasta että pitää itekin ihan puhaltaa. Koiran nukkumisen katsomisesta - se on niin levollinen otus.
Olen kiitollinen siitä kihelmöinnistä, jota elämässäni nyt on. Olo on elävä, vaikkakin yhtä pientä hiekkamyrskyä. Ihanaa, hirveää, miksi minun elämässäni pitää tapahtua jotain mielenkiintoista, pahvilaatikossa eläessä tosiaan ei tarvitsisi miettiä vaikeita asioita, ei tarvitsisi kannustaa itseä heittäytymään kun ei olisi edes mitään tilaisuuksia minkäänlaiseen heittäytymiseen.
Olen kiitollinen tästä hetkestä, kun suunnittelen ensi viikkoa luottavaisin mielin, ajattelen tavallisia asioita, elämässäni ei ole suurensuuria ongelmia, rakkaat ovat ehjiä ja turvassa.
Ja pahus, huomasin just että missasin sitten Purppuravirrat, vaikka Vincent Cassel on seksijumala, etenkin Dobermann-leffassa... grrrr...
Hyvä meininki vaikka väkisin
Black Eyed Peasin "Pump it" on semmoinen biisi, että kun sen laittaa soimaan niin rupean ihan vimmatusti jammaamaan (on muuten nykyisessä bodycombatissa). Pump it - louder! Ja olen taas parhaimmillani ja kestän itseäni.
Vanhemmat pyysivät luokseen syömään, sieltä lähdetään käymään iltakahvilla siskon luona. Ilta pelastettu. En kestäisi olla täällä kämpässä koko iltaa, vaikka aion kyllä illalla siivota oikein olan takaa.
Nyt pihalle juoksemaan. Luultavasti täysillä. (Saa nähdä miten käy kun vetäisin äsken paketillisen hunajamarinoituja lohisuikaleita leivän päällä, toivottavasti gi-kanavan peristaltiikka pitää ruoan kulkusuunnan siinä, minkä sen pitääkin olla).)
Ensi viikosta tulee ihan simppahyvä!
LOUDER!
Vanhemmat pyysivät luokseen syömään, sieltä lähdetään käymään iltakahvilla siskon luona. Ilta pelastettu. En kestäisi olla täällä kämpässä koko iltaa, vaikka aion kyllä illalla siivota oikein olan takaa.
Nyt pihalle juoksemaan. Luultavasti täysillä. (Saa nähdä miten käy kun vetäisin äsken paketillisen hunajamarinoituja lohisuikaleita leivän päällä, toivottavasti gi-kanavan peristaltiikka pitää ruoan kulkusuunnan siinä, minkä sen pitääkin olla).)
Ensi viikosta tulee ihan simppahyvä!
LOUDER!
Tämä ei tee minulle hyvää
Aamu on ihan pilalla, kissa on kussut sen pilalle. Vihaan kissoja. Minulla on nälkä, en ole nukkunut tarpeeksi, bodybalance jäi väliin. Aivan perseestä. En tiedä millä tämän voi pelastaa. Psyykkis-fyysis-sosiaalinen krapula, ilman viinantippaakaan. Koirakin kärsii, meillä on molemmilla ihan tylsää. Pääsin suihkuun, en sentään haise aivan pahalle. Olen kyvytön tekemään juuri mitään minkään eteen. Kun fiilis menee niin se menee.
Pitäisi siivota, paljon. Ei ole kovin hauskaa. Pitäisi ensin saada ruokaa, että pääsisin jotenkin eteenpäin. Olen väsynyt ja vihainen, pettynyt tähän harmaaseen ja väsähtäneeseen sunnuntaihin, jolla ei tunnu olevan minulle enää tässä vaiheessa päivää mitään annettavaa. Olen varmaan kauheimmillani. Pieni hetki pois todellisuudesta ja takaisin - BANG! Haluan käpertyä takaisin peiton alle lämpimään. Maailma on kylmä ja paha ja tylsä.
Jos olisin viisas, söisin ensin ja lähtisin sitten juoksulenkille Jasmin kanssa. Mutta minähän olen viisas! Tadaa. Senpä teen. Paskan asenteen voi aina muuttaa hyväksi meiningiksi, joka mitä epätoivoisimpina hetkinä. Tilanne ei ole koskaan paha miltä se näyttää (se voi olla myös pahempi). Ehkäpä tosiaan en lähde lenkille, vaan menen vain olohuoneen lattialle selälleni makaamaan ja pitämään outoa kuolonkorinaa. Jossain vaiheessa huomaan, että kukaan ei huomaa (täällä ei ole ketään muita!) ja lopetan, ja syön, ja sitten lähden lenkille.
Pitäisi siivota, paljon. Ei ole kovin hauskaa. Pitäisi ensin saada ruokaa, että pääsisin jotenkin eteenpäin. Olen väsynyt ja vihainen, pettynyt tähän harmaaseen ja väsähtäneeseen sunnuntaihin, jolla ei tunnu olevan minulle enää tässä vaiheessa päivää mitään annettavaa. Olen varmaan kauheimmillani. Pieni hetki pois todellisuudesta ja takaisin - BANG! Haluan käpertyä takaisin peiton alle lämpimään. Maailma on kylmä ja paha ja tylsä.
Jos olisin viisas, söisin ensin ja lähtisin sitten juoksulenkille Jasmin kanssa. Mutta minähän olen viisas! Tadaa. Senpä teen. Paskan asenteen voi aina muuttaa hyväksi meiningiksi, joka mitä epätoivoisimpina hetkinä. Tilanne ei ole koskaan paha miltä se näyttää (se voi olla myös pahempi). Ehkäpä tosiaan en lähde lenkille, vaan menen vain olohuoneen lattialle selälleni makaamaan ja pitämään outoa kuolonkorinaa. Jossain vaiheessa huomaan, että kukaan ei huomaa (täällä ei ole ketään muita!) ja lopetan, ja syön, ja sitten lähden lenkille.
perjantaina, tammikuuta 06, 2006
Sitä vartenhan ystävät ovat
Ei ole ollut lähiaikoina aivan helppoa, vaan ei ole kukaan luvannut, että olisikaan. Toisaalta on taas ollut aivan ihanaa, toisaalta nämä illat ovat aika hirveitä. Aamulla ei sitten oikein voi tajuta että mikä oli niin hirveää, kun ajattelu ei ole ilmeisesti ihan tasaista. Sen siitä saa kun väsyttää itseään liian pitkään ja alkaa saamaan typeriä ajatuksia päähänsä (vaan mitäpä niille siinä vaiheessa enää tekee, kun ovat jo päähän tulleet). Minua vaivannut hormonihäiriö (menkat ja niitä edeltävä skitsoilu) ei ole auttanut asiaa yhtään. Välillä tuntuu, että oksennan, enkä tiedä mistä se johtuu. Reagoiko nyt keho mieleen vai mieli kehoon, vai molempia yhtä aikaa?
Kumma olo ei ole invalidisoivaa eikä oikeastaan tunnu muuta kuin kivenä kengässä. Kyllä se siitä menee ohi. Kaikki menee. Väliaikaista kaikki on vaan.
Ihana päivä Lintulassa, en tarvitse mitään enempää kuin rakkaat ystävät, joiden luona on jotenkin huoletonta - tai siellä voi olla omine huolineen eikä se haittaa. Ei tarvitse tehdä mitään erikoista, olla vain. Sain sitä paitsi kirjoja ja vaatteita - mikäs tekisi onnellisemmaksi kuin uusi tavara (no tietenkin monta tavaraa)? Sain kyydin kotiin ja matkalla haimme falafelleja. Kaikki hyvin, ruokaa ja kotiin omaan sänkyyn nukkumaan. Olisin voinut jäädä sinnekin niin ei olisi tarvinnut kohdata tätä "home alone"-efektiä, mutta päätinpä kohdata, vaikka tiesin mitä on luultavasti tulossa.
Outo olo vaivaa etenkin iltaisin (ei joka ilta, mutta joskus). Ihan vain sellainen, kun ei ole tottunut. Ehkä se on niin, että pahvilaatikossa pidetty rotta ei osaa olla auringonpaisteessa, se tuntuu niin oudolta että se kaipaa sitä pahvilaatikkoa, koska se tietää minkälaista pahvilaatikossa on ja se tietämisen tunne on turvallista. Niin, se mitä yritän sanoa, että en oikein tiedä mitä täällä voi tehdä, paitsi ränkätä koneella jotain tyhmää tai katsoa telkkaria tai lukea tai lähteä ulos koiran kanssa. Tai nukkua. Onhan niitä vaihtoehtoja sitten kuitenkin.
Teki mieli soittaa jollekin, ja ihaninta on soittaa sellaiselle, jonka tietää vastaavan vaikka keskellä yötä toisella puolella maapalloa, hänelle, jonka kanssa olen pari viime vuotta asunut. Niitä näitä ja sitä sun tätä, ei mitään merkittävää. Kun saa puhua jonkun kanssa, jonka tuntee oikeasti ja joka tuntee minut, tulee sellainen olo, että ei ole aivan irrallaan. Kai sekin liittyy eksistenssiin. "Sinä tiedät että minä olen olemassa, olen siis olemassa, minä tiedän että sinä olet siellä olemassa". Tai jotain. Vähän sellainen olo kuin olisi yksin autiolla saarella.
Ajatusten kääntäminen ihan mihin vain kyllä onnistuu, surffailen vegaanijuttuja ja fitnessjuttuja ja vegaanifitnessjuttuja. Vähän messengerihöpötystä ja sen semmoista. Muiden elämien lukemista, katseen kääntämistä omasta navasta pois. Huomenna parhaita tavallisia asioita niinkuin bodypumppia. Voi elämä että olen ehtinyt kaivata sitä! No, päivät ne ovatkin helppoja, koska silloin on pirteä ja iloinen ja voi vain mennä ja huiskia eteenpäin. Ja tämmöinen väsymys ei sumenna aivoja.
Ottaisin Jasmin viereen nukkumaan, jos siitä ei lähtisi kamalasti karvoja. Ehkä otan pehmopandan viereen tuolta kaapin päältä. Meinasin aloittaa Aliaksen viidennen kauden, mutta tulin järkiini. Sen korkkaaminen pitää säästää sellaiseen iltaan kun TODELLA tarvitsen sitä! Kun tässä olen hieman tutkiskellut oloani, niin se on nyt ihan mainio. Massu on täynnä naminamipitafalafellia, silmät ovat uniset ja muutenkin koko ötökkä valmis nukkumaan. Yleensäkin on ihan helppoa olla minä. Harvoin sattuu mihinkään ja hankalat ajatukset saa yleensä ajettua ulos päästä pienellä vaivannäöllä. Ihan toimiva kokonaisuus. Sitä paitsi, ei siitä yleensä aina päällä olevasta mukavasta olosta osaisi nauttia jos ei ikinä pikkasen pistäisi ketuttamaan.
Täällä on kamalan kylmä. Onneksi minulla on kaksi peittoa, hahaa! Jos tilanne käy oikein pahaksi, otan Jasmin viereen. Ei tänne mitään turhia sängynlämmittäjiä tarvita, pah! Olen näiden asioiden suhteen aivan omavarainen. Oi, koira olisi lämmin ja sileä ja hengittäisi rauhallisesti... piru kun siitä lähteekin niitä karvoja...
Välillä elämä hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Haluan olla mutkaton ja reipas tällä matkalla, kuunnella mitä sydän sanoo. Välillä en tajua sitä ollenkaan, en yhtään ollenkaan. Ehkä en tajua sitä nyt siksi, että se on murtunut, eikä se osaa sanoa mitään järkevää. Mikä sen parantaa, aikako?
Eipä tänne räytymään tultu. Nyt nukkumaan ja odottamaan huomista, joka on jälleen Tärkeä Päivä. Kaikkihan ne.
Kumma olo ei ole invalidisoivaa eikä oikeastaan tunnu muuta kuin kivenä kengässä. Kyllä se siitä menee ohi. Kaikki menee. Väliaikaista kaikki on vaan.
Ihana päivä Lintulassa, en tarvitse mitään enempää kuin rakkaat ystävät, joiden luona on jotenkin huoletonta - tai siellä voi olla omine huolineen eikä se haittaa. Ei tarvitse tehdä mitään erikoista, olla vain. Sain sitä paitsi kirjoja ja vaatteita - mikäs tekisi onnellisemmaksi kuin uusi tavara (no tietenkin monta tavaraa)? Sain kyydin kotiin ja matkalla haimme falafelleja. Kaikki hyvin, ruokaa ja kotiin omaan sänkyyn nukkumaan. Olisin voinut jäädä sinnekin niin ei olisi tarvinnut kohdata tätä "home alone"-efektiä, mutta päätinpä kohdata, vaikka tiesin mitä on luultavasti tulossa.
Outo olo vaivaa etenkin iltaisin (ei joka ilta, mutta joskus). Ihan vain sellainen, kun ei ole tottunut. Ehkä se on niin, että pahvilaatikossa pidetty rotta ei osaa olla auringonpaisteessa, se tuntuu niin oudolta että se kaipaa sitä pahvilaatikkoa, koska se tietää minkälaista pahvilaatikossa on ja se tietämisen tunne on turvallista. Niin, se mitä yritän sanoa, että en oikein tiedä mitä täällä voi tehdä, paitsi ränkätä koneella jotain tyhmää tai katsoa telkkaria tai lukea tai lähteä ulos koiran kanssa. Tai nukkua. Onhan niitä vaihtoehtoja sitten kuitenkin.
Teki mieli soittaa jollekin, ja ihaninta on soittaa sellaiselle, jonka tietää vastaavan vaikka keskellä yötä toisella puolella maapalloa, hänelle, jonka kanssa olen pari viime vuotta asunut. Niitä näitä ja sitä sun tätä, ei mitään merkittävää. Kun saa puhua jonkun kanssa, jonka tuntee oikeasti ja joka tuntee minut, tulee sellainen olo, että ei ole aivan irrallaan. Kai sekin liittyy eksistenssiin. "Sinä tiedät että minä olen olemassa, olen siis olemassa, minä tiedän että sinä olet siellä olemassa". Tai jotain. Vähän sellainen olo kuin olisi yksin autiolla saarella.
Ajatusten kääntäminen ihan mihin vain kyllä onnistuu, surffailen vegaanijuttuja ja fitnessjuttuja ja vegaanifitnessjuttuja. Vähän messengerihöpötystä ja sen semmoista. Muiden elämien lukemista, katseen kääntämistä omasta navasta pois. Huomenna parhaita tavallisia asioita niinkuin bodypumppia. Voi elämä että olen ehtinyt kaivata sitä! No, päivät ne ovatkin helppoja, koska silloin on pirteä ja iloinen ja voi vain mennä ja huiskia eteenpäin. Ja tämmöinen väsymys ei sumenna aivoja.
Ottaisin Jasmin viereen nukkumaan, jos siitä ei lähtisi kamalasti karvoja. Ehkä otan pehmopandan viereen tuolta kaapin päältä. Meinasin aloittaa Aliaksen viidennen kauden, mutta tulin järkiini. Sen korkkaaminen pitää säästää sellaiseen iltaan kun TODELLA tarvitsen sitä! Kun tässä olen hieman tutkiskellut oloani, niin se on nyt ihan mainio. Massu on täynnä naminamipitafalafellia, silmät ovat uniset ja muutenkin koko ötökkä valmis nukkumaan. Yleensäkin on ihan helppoa olla minä. Harvoin sattuu mihinkään ja hankalat ajatukset saa yleensä ajettua ulos päästä pienellä vaivannäöllä. Ihan toimiva kokonaisuus. Sitä paitsi, ei siitä yleensä aina päällä olevasta mukavasta olosta osaisi nauttia jos ei ikinä pikkasen pistäisi ketuttamaan.
Täällä on kamalan kylmä. Onneksi minulla on kaksi peittoa, hahaa! Jos tilanne käy oikein pahaksi, otan Jasmin viereen. Ei tänne mitään turhia sängynlämmittäjiä tarvita, pah! Olen näiden asioiden suhteen aivan omavarainen. Oi, koira olisi lämmin ja sileä ja hengittäisi rauhallisesti... piru kun siitä lähteekin niitä karvoja...
Välillä elämä hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Haluan olla mutkaton ja reipas tällä matkalla, kuunnella mitä sydän sanoo. Välillä en tajua sitä ollenkaan, en yhtään ollenkaan. Ehkä en tajua sitä nyt siksi, että se on murtunut, eikä se osaa sanoa mitään järkevää. Mikä sen parantaa, aikako?
Eipä tänne räytymään tultu. Nyt nukkumaan ja odottamaan huomista, joka on jälleen Tärkeä Päivä. Kaikkihan ne.
Päivä ihan siinä missä muutkin
Olen hieman sekaisin näistä päivistä. Luulin eilen kovasti, että on jo perjantai. Missasin Aliaksen ja Pelkokertoimen. Ensi viikolla on koulua periaatteessa kaksi tuntia maanantaina (kuvailevaa tilastotiedettä) ja kaksi tuntia tiistaina (kehonhuoltoa), molemmat täysin lintsattavissa. Nyt olisi hyvä sauma lähteä jonnekin reissuun, vaan eihän tässä nyt mitään ehdi tajuta ennen kuin "loma" on ohi.
Pitää käydä ennakkoäänestämässä huomenna, siis lauantaina, tai mikä päivä se sattuu olemaankaan. Eilen kävin mummilassa siskon kanssa ja meillä oli kovat keskustelut politiikasta. Siitä harvoin pääsee keskustelemaan, ystäväpiirini ei ehkä tajua että minun kanssani voisi keskustella politiikasta, tai mistään muusta kuin bodypumpista.
Herra X lähti jo tänään Han Moo Do-leirille. Nyt saa leikkiä vähän aikaa millaista elämä on sitten kun olen oikeasti sinkku, enkä tämmöinen ihmeen avomallinen. Tosin kaunis kämppis kuuluu sitten vielä kuvaan.
Menkat alkoi. Hieman salakavalasti, koska en tajunnut olevani turvonnut ja pahoinvoiva ennen kuin ne alkoivat, ja ei kai kukaan turpoa ja ala voimaan pahoin sillä sekunnilla (asia on siis paljolti pään sisällä). Eikö sitä jotakin PMS-oireita pitäisi olla...? On mulla kyllä ollut lihakset vähän jumissa, mutta kyllä se saattaa johtua ihan siitä, että niitä on käytetty suht aktiivisesti tässä kuluneella viikolla, mm. eilen lumilohikäärmeen tekemiseen. Milloin olet viimeksi tehnyt lumiukon? Haaste kaikille! Eilen lumi oli suurin piirtein täydellisessä koostumuksessa.
Kannattaa varoa eläimiä, jotka vuotavat vertavat monta päivää kuukaudessa ja silti pysyvät hengissä. Noch, tämän luontaisen hormonihäiriön piikkiin voin laittaa parit kilahdukset viimepäiviltä. Naisilla on oikeus kaikenlaiseen epäreiluun, kuten yhtäaikaiseen tasa-arvoon ja prinsessakohteluun.
Pitää käydä ennakkoäänestämässä huomenna, siis lauantaina, tai mikä päivä se sattuu olemaankaan. Eilen kävin mummilassa siskon kanssa ja meillä oli kovat keskustelut politiikasta. Siitä harvoin pääsee keskustelemaan, ystäväpiirini ei ehkä tajua että minun kanssani voisi keskustella politiikasta, tai mistään muusta kuin bodypumpista.
Herra X lähti jo tänään Han Moo Do-leirille. Nyt saa leikkiä vähän aikaa millaista elämä on sitten kun olen oikeasti sinkku, enkä tämmöinen ihmeen avomallinen. Tosin kaunis kämppis kuuluu sitten vielä kuvaan.
Menkat alkoi. Hieman salakavalasti, koska en tajunnut olevani turvonnut ja pahoinvoiva ennen kuin ne alkoivat, ja ei kai kukaan turpoa ja ala voimaan pahoin sillä sekunnilla (asia on siis paljolti pään sisällä). Eikö sitä jotakin PMS-oireita pitäisi olla...? On mulla kyllä ollut lihakset vähän jumissa, mutta kyllä se saattaa johtua ihan siitä, että niitä on käytetty suht aktiivisesti tässä kuluneella viikolla, mm. eilen lumilohikäärmeen tekemiseen. Milloin olet viimeksi tehnyt lumiukon? Haaste kaikille! Eilen lumi oli suurin piirtein täydellisessä koostumuksessa.
Kannattaa varoa eläimiä, jotka vuotavat vertavat monta päivää kuukaudessa ja silti pysyvät hengissä. Noch, tämän luontaisen hormonihäiriön piikkiin voin laittaa parit kilahdukset viimepäiviltä. Naisilla on oikeus kaikenlaiseen epäreiluun, kuten yhtäaikaiseen tasa-arvoon ja prinsessakohteluun.
torstaina, tammikuuta 05, 2006
Täydellä teholla
On se kätevää, kun asuu koulun vieressä. Luentojen välillä tämmönen typerä väli, niin ei muuta kuin kotiin glögiä lipittämään. Meinasi nimittäin ääni lähteä edellisellä tunnilla.
Tässä on nyt yhden Limp Bizkitin Mission Impossible themen verran aikaa räpättää jotain, sitten pikaisesta koira pissalle ja emäntä takaisin kouluun opiskelemaan mikrobilääkkeistä.
Eilen oli kivusta ja kivunhoidosta, ujo ja arka puoleni voitti ja en kehdannut kysyä mitä tapahtuu jos ihmiseen ruiskutetaan vaikkapa bradykiniiniä (välittäjäaine, jonka vastavaikuttajia käytetään kivun lievittämiseen, joten toisinpäin... joku tylsä lääkisopiskelija kuitenkin lukee tämän ja sanoo, että se ei ole jostain syystä mahdollista).
Yritän vaikuttaa siltä, että opiskelen lähimmäisenrakkaudesta enkä sen takia, että minusta tulee isona superagentti ja huippukuulustelija, joka saa jokaisesta paskiaisesta irti kaiken tarvittavan tiedon helposti ja nopeasti, joskin julmasti ja säälimättömästi.
Missä on terveydenhuollon tulevaisuus? TÄSSÄ!
Meillä alkaa parin viikon päästä sellainen opiskelu, että päästään vihdoin ihan aiheeseen. Siitä sitten enemmän kun sen aika koittaa.
Se biisi tais loppua jo aika kauan sitten, nyt on jo melkeen kiire. Siispä kirmaamaan!
Tässä on nyt yhden Limp Bizkitin Mission Impossible themen verran aikaa räpättää jotain, sitten pikaisesta koira pissalle ja emäntä takaisin kouluun opiskelemaan mikrobilääkkeistä.
Eilen oli kivusta ja kivunhoidosta, ujo ja arka puoleni voitti ja en kehdannut kysyä mitä tapahtuu jos ihmiseen ruiskutetaan vaikkapa bradykiniiniä (välittäjäaine, jonka vastavaikuttajia käytetään kivun lievittämiseen, joten toisinpäin... joku tylsä lääkisopiskelija kuitenkin lukee tämän ja sanoo, että se ei ole jostain syystä mahdollista).
Yritän vaikuttaa siltä, että opiskelen lähimmäisenrakkaudesta enkä sen takia, että minusta tulee isona superagentti ja huippukuulustelija, joka saa jokaisesta paskiaisesta irti kaiken tarvittavan tiedon helposti ja nopeasti, joskin julmasti ja säälimättömästi.
Missä on terveydenhuollon tulevaisuus? TÄSSÄ!
Meillä alkaa parin viikon päästä sellainen opiskelu, että päästään vihdoin ihan aiheeseen. Siitä sitten enemmän kun sen aika koittaa.
Se biisi tais loppua jo aika kauan sitten, nyt on jo melkeen kiire. Siispä kirmaamaan!
keskiviikkona, tammikuuta 04, 2006
I'm so excited
Erästä ystävääni kiehtoo oppisuunta, jonka mukaan kaikkien ihmisen valintojen päämäärä on lisääntyminen. Niin, mikäs muukaan, selviytyminen hengissä mahdollisimman pitkään (jotta voi suojella ja kasvattaa omia jälkeläisiään selviytymään hengissä mahdollisimman pitkään) ja geeniperimän siirtäminen uuteen sukupolveen. Karua. Ei kuitenkaan kovin lohdutonta, sillä maailma on täynnä sekä täysin viatonta että saastaisen syntistä erotiikkaa ja tuonkin ajatuksen kauneus voi piillä siinä, että ehkä elämän tarkoitus on rakkaus elämää kohtaan. En voi mitään välillä jopa primitiivisiltä tuntuville ajatuksille, jotka ovat toisinaan täysin verbaalisen ilmaisun ulottumattomissa, mutta tuntuvat koko kehon läpi virtaavana syvänä hengityksenä.
Pahoitteluni niille, joilta äskeinen osuus meni ihan kokonaan ohi. "Vittu mä oon sekaisin", laulaa Olavi Uusivirta.
Siirtyminen konkreettisempaan maailmaan! PSOAS odottaa minua ja Täydellistä Kämppistäni Joka On Maailman Ihanin Ja Paras tekemään vuokrasopimusta. Voi olla, että aikataulut eivät käy yksiin ja käymme vuoroillamme allekirjoittamassa sopimuksen. Kunhan saadaan homma etenemään. Kaksi kuukautta herra X:n kanssa asumista on mahdollisesti vielä edessä riippuen herra X:n uudelleenmajoittautumisesta toisiin koordinaatteihin. En ole kuitenkaan edelleenkään yhtään huolestunut, koska täällä leikitään nyt kovasti Aikuisia ja hoidetaan asiat niin kuin Aikuiset Ainaki.
Morko (kissa) kävi eläinlääkärillä kastroitavana. Isäntä koki suuria sympatioita kissansa puolesta. Nyt Morkolla on toinen silmä punainen, ties minkä roskan saanut silmäänsä lojuessaan tajuttomana silmät tyhjyyteen tuijottaen vessan lattialla (lämpimin ja turvallisin paikka asunnosta) pyyhkeeseen käärittynä. Saas nähdä tuleeko uusi eläinlääkärireissu huomenna.
Kaipaanvainio näyttää täyttyvän hurjaa vauhtia, mikä on aika hassua, peli on vasta toukokuussa. Kaikki tälle keväälle ilmoitetut pelit rupeavat olemaan täynnä. Mukavaa. Itse olen onneksi ilmoittautunut kaikkiin kolmeen eli tammikuussa on Kinoksessa kilisee, helmikuussa Karsikko ja maaliskuussa Mars 1 replay. Herra X ei ole ilmoittautunut mihinkään, ja toivon että hän voi hoitaa Jasminea, etenkin jos juoksuaika alkaa (minulla on ilmeisesti alkanut, voi tätä mahtavaa sinkkuuteen heräämistä) niin sitten ei ole Oulunsaloon menemistä.
Bailatino-tunnilla tanssi sujui kuin tanssi. Nautin muiden ihmisten liikkumisen katselusta - vapautunutta omasta kehosta nauttimista musiikin viedessä mukanaan, puhdasta hulluttelua, heittäytymistä, ylpeyttä omasta liikkeestä. En tiedä näyttääkö minun tanssini tanssimiselta, mutta tärkeintä on oma päänsisäinen larppi - lattarirytmit tekevät kenestä tahansa kuuman! Varmaan aika moni ihminen voisi nauttia olemassaolostaan useammalla tavalla kuin mitä tekee. Fyysisyys on minulle iso osa olemista. Oman kehon käyttäminen tekee minusta ympärivuorokautisesti paljon aistillisemman olennon.
Koska yksi kynynen tanssitunti ei tunnu missään, siihen päälle piti mukiloida mielikuvitusvastustajia bodycombatissa. Tunti meni nopeasti, kun kuvittelin itseni agenttitreeniin ja mielikuvitusystäväni Michael Vaughnin pitelemään pistehanskoja ja huutamaan "C'mon, hit me!". Mielikuvitus, ilman sitä elämässä ei olisi mitään agenttia.
Treeni ei vielä ulospäin näy läheskään siinä määrin missä se tuntuu sisäänpäin. Kunto ei ihan heti lopu kesken (olen saanut jo pitkään täysiä pisteitä lihaskuntotesteissä ja aerobinen kunto kovenee koko ajan). 100 punnerrusta jokaiselle sinkkumiehelle aamuisin ja iltaisin, hoitaja käskee! Niin kerta, jos aiotte perässä pysyä - tai vaihtoehtoisesti päästä karkuun... kumpikaan ei tule olemaan helppoa.
Semmoista sekavaa tänä iltana. Sori, ei jaksa panostaa. Nyt pitää kerrata huomiselle vähän koulujuttuja ja sitten kierähtää uuteen sänkyyn, näkeeköhän siinä paljon parempia uniakin?
Pahoitteluni niille, joilta äskeinen osuus meni ihan kokonaan ohi. "Vittu mä oon sekaisin", laulaa Olavi Uusivirta.
Siirtyminen konkreettisempaan maailmaan! PSOAS odottaa minua ja Täydellistä Kämppistäni Joka On Maailman Ihanin Ja Paras tekemään vuokrasopimusta. Voi olla, että aikataulut eivät käy yksiin ja käymme vuoroillamme allekirjoittamassa sopimuksen. Kunhan saadaan homma etenemään. Kaksi kuukautta herra X:n kanssa asumista on mahdollisesti vielä edessä riippuen herra X:n uudelleenmajoittautumisesta toisiin koordinaatteihin. En ole kuitenkaan edelleenkään yhtään huolestunut, koska täällä leikitään nyt kovasti Aikuisia ja hoidetaan asiat niin kuin Aikuiset Ainaki.
Morko (kissa) kävi eläinlääkärillä kastroitavana. Isäntä koki suuria sympatioita kissansa puolesta. Nyt Morkolla on toinen silmä punainen, ties minkä roskan saanut silmäänsä lojuessaan tajuttomana silmät tyhjyyteen tuijottaen vessan lattialla (lämpimin ja turvallisin paikka asunnosta) pyyhkeeseen käärittynä. Saas nähdä tuleeko uusi eläinlääkärireissu huomenna.
Kaipaanvainio näyttää täyttyvän hurjaa vauhtia, mikä on aika hassua, peli on vasta toukokuussa. Kaikki tälle keväälle ilmoitetut pelit rupeavat olemaan täynnä. Mukavaa. Itse olen onneksi ilmoittautunut kaikkiin kolmeen eli tammikuussa on Kinoksessa kilisee, helmikuussa Karsikko ja maaliskuussa Mars 1 replay. Herra X ei ole ilmoittautunut mihinkään, ja toivon että hän voi hoitaa Jasminea, etenkin jos juoksuaika alkaa (minulla on ilmeisesti alkanut, voi tätä mahtavaa sinkkuuteen heräämistä) niin sitten ei ole Oulunsaloon menemistä.
Bailatino-tunnilla tanssi sujui kuin tanssi. Nautin muiden ihmisten liikkumisen katselusta - vapautunutta omasta kehosta nauttimista musiikin viedessä mukanaan, puhdasta hulluttelua, heittäytymistä, ylpeyttä omasta liikkeestä. En tiedä näyttääkö minun tanssini tanssimiselta, mutta tärkeintä on oma päänsisäinen larppi - lattarirytmit tekevät kenestä tahansa kuuman! Varmaan aika moni ihminen voisi nauttia olemassaolostaan useammalla tavalla kuin mitä tekee. Fyysisyys on minulle iso osa olemista. Oman kehon käyttäminen tekee minusta ympärivuorokautisesti paljon aistillisemman olennon.
Koska yksi kynynen tanssitunti ei tunnu missään, siihen päälle piti mukiloida mielikuvitusvastustajia bodycombatissa. Tunti meni nopeasti, kun kuvittelin itseni agenttitreeniin ja mielikuvitusystäväni Michael Vaughnin pitelemään pistehanskoja ja huutamaan "C'mon, hit me!". Mielikuvitus, ilman sitä elämässä ei olisi mitään agenttia.
Treeni ei vielä ulospäin näy läheskään siinä määrin missä se tuntuu sisäänpäin. Kunto ei ihan heti lopu kesken (olen saanut jo pitkään täysiä pisteitä lihaskuntotesteissä ja aerobinen kunto kovenee koko ajan). 100 punnerrusta jokaiselle sinkkumiehelle aamuisin ja iltaisin, hoitaja käskee! Niin kerta, jos aiotte perässä pysyä - tai vaihtoehtoisesti päästä karkuun... kumpikaan ei tule olemaan helppoa.
Semmoista sekavaa tänä iltana. Sori, ei jaksa panostaa. Nyt pitää kerrata huomiselle vähän koulujuttuja ja sitten kierähtää uuteen sänkyyn, näkeeköhän siinä paljon parempia uniakin?
tiistaina, tammikuuta 03, 2006
Stop, Shake, Honey, Go!
Aamupäivällä bodypumppia. Rikoin omaa kultaista sääntöäni, että bodypumppien välillä pitää aina ehdottomasti olla 48 tuntia palautumista. Mutta kun pääsin taas salin eteen ketkuttamaan ja mallia näyttämään, niin kaikki tietävät, että egoni lintsaa vaikka omista häistään sen takia.
Oli suunnitelmissa hirveät jumppaohjelmat illaksi, vaan jätinpä palautumisen nimissä väliin. Huomenna sitten bailatinoa ja bodycombattia.
Olen kohta ladannut riittävän putken Aliaksen viidettä tuotantokautta, jotta voin viihdyttää itseäni yhden illan. Taidan säästää niitä pahan päivän varalle, jolloin paska asenne saa vallan. On hyvä olla aina muutama kortti hihassa.
Kävimme veljeni kanssa shoppailemassa. Sänky löytyi, 120 cm saa riittää. Huomenna tuovat sen tänne, viimeinen yö lainapatjalla, lähes romanttista. Mahduimme Jasmin kanssa lainapatjallekin aivan hyvin, joten ei ongelmaa. Yritin tuhlata vähän muuhunkin, mutta melko huonolla menestyksellä.
Kämppisasia lienee nyt selvä, tietenkin juuri nyt kun kämppisehdokkaita on soitellut pitkin päivää (laitoin pari ilmoitusta ilmeisesti oikeisiin paikkoihin...). Pitäisi vain saada paperiasiat kuntoon PSOAS:n kanssa. Asiaa hankaloittaa hieman se, että kämppis on kolme viikkoa harjoittelussa klo 8-17... vaan eiköhän tämä agentti aina jotain ratkaisuja keksi. Hieman outo tilanne ehkä asua herra X:n kanssa vielä pari kuukautta, mutta aina on olemassa vaihtoehtoja, kuten evakoitua mummilaan tai porukoiden luo, ja ensi viikonloppunakin herra X on leirillä jossain huitsin kuidelissa. Aika kuluu nopeasti, kohta on jo maaliskuu.
No problem, absolutely no fuckin' problem what so ever!
Olen aivan poikki tästä päivästä, ihanaa ottaa kaapista *mitä sattuu tekemään mieli* ja lönähtää telkkarin ääreen, sieltä tulee koko ilta aivan loistavaa turhuutta, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Zen.
Illan paras biisi on Faith Hillin "This Kiss". Mitäs hemmettiä mää kuuntelen tämmöstä rakkausbullshittia? All I wanted was a white knight
With a good heart, soft touch, fast horse, DAMMIT!
I don’t want another heartbreak
I don’t need another turn to cry
I don’t want to learn the hard way
Baby, hello, oh, no, goodbye
But you got me like a rocket
Shooting straight across the sky
It’s the way you love me
It’s a feeling like this
It’s centrifugal motion
It’s perpetual bliss
It’s that pivotal moment
It’s impossible
This kiss, this kiss (Unstoppable)
This kiss, this kiss
Cinderella said to Snow White
How does love get so off course
All I wanted was a white knight
With a good heart, soft touch, fast horse
Ride me off into the sunset
Baby, I’m forever yours
It’s the way you love me
It’s a feeling like this
It’s centrifugal motion
It’s perpetual bliss
It’s that pivotal moment
It’s unthinkable
This kiss, this kiss (Unsinkable)
This kiss, this kiss
You can kiss me in the moonlight
On the rooftop under the sky
You can kiss me with the windows open
While the rain comes pouring inside
Kiss me in sweet slow motion
Let’s let every thing slide
You got me floating, you got me flying
It’s the way you love me
It’s a feeling like this
It’s centrifugal motion
It’s perpetual bliss
It’s that pivotal moment
It’s subliminal
This kiss, this kiss (It’s Criminal)
This kiss, this kiss
Fiilis on hyvä. Tuntuu siltä, että solmut rupeavat purkautumaan. Mutta tiedättehän, kun on langassa joku syttyrä, niin jos sen yrittää vetää liian nopeasti auki, niin siihen voi jäädä sellainen tosi tiukka solmu, joka ei lähde millään auki.
Yeah, what ever, that's cool.
Oli suunnitelmissa hirveät jumppaohjelmat illaksi, vaan jätinpä palautumisen nimissä väliin. Huomenna sitten bailatinoa ja bodycombattia.
Olen kohta ladannut riittävän putken Aliaksen viidettä tuotantokautta, jotta voin viihdyttää itseäni yhden illan. Taidan säästää niitä pahan päivän varalle, jolloin paska asenne saa vallan. On hyvä olla aina muutama kortti hihassa.
Kävimme veljeni kanssa shoppailemassa. Sänky löytyi, 120 cm saa riittää. Huomenna tuovat sen tänne, viimeinen yö lainapatjalla, lähes romanttista. Mahduimme Jasmin kanssa lainapatjallekin aivan hyvin, joten ei ongelmaa. Yritin tuhlata vähän muuhunkin, mutta melko huonolla menestyksellä.
Kämppisasia lienee nyt selvä, tietenkin juuri nyt kun kämppisehdokkaita on soitellut pitkin päivää (laitoin pari ilmoitusta ilmeisesti oikeisiin paikkoihin...). Pitäisi vain saada paperiasiat kuntoon PSOAS:n kanssa. Asiaa hankaloittaa hieman se, että kämppis on kolme viikkoa harjoittelussa klo 8-17... vaan eiköhän tämä agentti aina jotain ratkaisuja keksi. Hieman outo tilanne ehkä asua herra X:n kanssa vielä pari kuukautta, mutta aina on olemassa vaihtoehtoja, kuten evakoitua mummilaan tai porukoiden luo, ja ensi viikonloppunakin herra X on leirillä jossain huitsin kuidelissa. Aika kuluu nopeasti, kohta on jo maaliskuu.
No problem, absolutely no fuckin' problem what so ever!
Olen aivan poikki tästä päivästä, ihanaa ottaa kaapista *mitä sattuu tekemään mieli* ja lönähtää telkkarin ääreen, sieltä tulee koko ilta aivan loistavaa turhuutta, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Zen.
Illan paras biisi on Faith Hillin "This Kiss". Mitäs hemmettiä mää kuuntelen tämmöstä rakkausbullshittia? All I wanted was a white knight
With a good heart, soft touch, fast horse, DAMMIT!
I don’t want another heartbreak
I don’t need another turn to cry
I don’t want to learn the hard way
Baby, hello, oh, no, goodbye
But you got me like a rocket
Shooting straight across the sky
It’s the way you love me
It’s a feeling like this
It’s centrifugal motion
It’s perpetual bliss
It’s that pivotal moment
It’s impossible
This kiss, this kiss (Unstoppable)
This kiss, this kiss
Cinderella said to Snow White
How does love get so off course
All I wanted was a white knight
With a good heart, soft touch, fast horse
Ride me off into the sunset
Baby, I’m forever yours
It’s the way you love me
It’s a feeling like this
It’s centrifugal motion
It’s perpetual bliss
It’s that pivotal moment
It’s unthinkable
This kiss, this kiss (Unsinkable)
This kiss, this kiss
You can kiss me in the moonlight
On the rooftop under the sky
You can kiss me with the windows open
While the rain comes pouring inside
Kiss me in sweet slow motion
Let’s let every thing slide
You got me floating, you got me flying
It’s the way you love me
It’s a feeling like this
It’s centrifugal motion
It’s perpetual bliss
It’s that pivotal moment
It’s subliminal
This kiss, this kiss (It’s Criminal)
This kiss, this kiss
Fiilis on hyvä. Tuntuu siltä, että solmut rupeavat purkautumaan. Mutta tiedättehän, kun on langassa joku syttyrä, niin jos sen yrittää vetää liian nopeasti auki, niin siihen voi jäädä sellainen tosi tiukka solmu, joka ei lähde millään auki.
Yeah, what ever, that's cool.
Kahdesta hyvästä parempi
Voi elämä. Tää mun elämä on näin ihanan onnekasta. Nyt on kaksi kämppisvaihtoehtoa, joista toinen tarvitsee päätökseni tänään klo 15 ja pääsee muuttamaan 1.2., ja toinen ei ole vielä ihan varma voiko muuttaa jo 1.2. vai vasta 1.3., jolloin joutuisin mahdollisesti maksamaan helmikuun koko kämpän vuokran. Loogisesti ajateltuna antaisin kämpän sille, joka ekana ehtii enkä tyytyisi epävarmoihiin vastauksiin. Mutta kun toisen kämpänkatsojan kanssa kemiat sulivat yhteen maagisesti, toisen kanssa ei. Tässä olisi nyt tarjolla nopea ja kivuton vaihtoehto ja jaappailun lopettaminen. MUTTAKUN. Tietenkin tämä ihana kämppis on nyt työharjoittelussa ja ei voi/ehdi vastata puhelimeen (hoitoala...). --- Hai, sain yllättäen puhelinyhteyden ja odotan nyt sydän kylmänä vastausta. Voi elämä!
Jännittävää. Onko tämä jännittäminen nyt hauskaa vai inhottavaa? En tiedä. Jännitys elämässä on kuitenkin aina ihan pop. Elämällä on tapana vaipua puuduttavan tasapaksuksi, joten nautitaan näistä mitä on.
Kotkanpesästä kirjoitettiin "Liiallinen suorittaminen aiheuttaa närästystä. Yritetään sen liika suorittamisen sijaan tehdä tästä vuodesta edes itsellemme muistamisen arvoinen."
Joskus on hyvä unohtaa minne on menossa ja vain nauttia matkan teosta?
Minulle tämä vuosi tulee olemaan nimenomaan sitä matkaa - on kuitenkin todettu, että tietyillä valinnoilla pääsee tiettyihin lopputuloksiin. Kulkemani matkat ovat pitkiä ja maalit kaukana, opinnoissa valmistuminen häämöttää keväällä 2008. Kuntoilussa haen tietenkin huippukuntoa, täydellistä vartaloa ja loistavaa kestävyyttä. Olen kaukana, mutta paljon lähempänä kuin melkein pari vuotta sitten aloittaessani.
Sanoin eilen Beauty Centerillä Annelle, että aloitan nyt hullun treenaamisen ihan tosissaan. Se remahti nauramaan, että "nyt aloitat, onko sulla ollut muka jossain välissä ollut taukoa hullusta treenaamisesta?". Niin no, no niin...
Kuitenkin, ilman päämääriä ihminen on vietävissä oleva, tuulella kulkeva tahdoton asia. Kyllähän jokaisella pitää olla jotain tarkoitusta tekemiselleen? Kyllä omat, pienetkin saavutukset tekevät elämästä aika hienoa. Jotkut asiat, lähinnä opiskelu, vaativat Pakonomaista Suorittamista jossain määrin, mutta sekin voi olla mielekästä, jos näkee asioiden yhteydet toisiinsa ja on kehittänyt motiivin itselleen.
Eve kirjoitti viime vuodesta: "Tapasin Miehen, joka saa minut tuntemaan itseni ei vain hyväksi tyypiksi, mutta myös kauniiksi, viisaaksi ja hauskaksi. Olen antanut itseni ymmärtää että sama fiilis kulkee myös toiseen suuntaan."
Onnekseni osaan olla onnellinen muiden puolesta. Minäkin haluan tuntea itseni kauniiksi, viisaaksi ja hauskaksi - niin ja hyväksi tyypiksi. No mutta, kyllähän minä tiedän että olen tuota kaikkea, mutta näkökulma on aivan eri, jos joku toinen saa tuntemaan niin... Kuten Dr. Phil sanoo, sometimes you just got to give yourself what you wish someone else would give you.
*syviä huokauksia*
Tässä pohditaan nyt sitä vaihtoehtoa, että herra X asuisi vielä helmikuun tässä kämpässä. Ei ollenkaan paskempi ratkaisu. Tämä on ehkä aikuismaisimmin hoidettu avoero tämän elämän aikana.
Joo, eiköhän nää asiat ratkia. Ainahan ne.
Jännittävää. Onko tämä jännittäminen nyt hauskaa vai inhottavaa? En tiedä. Jännitys elämässä on kuitenkin aina ihan pop. Elämällä on tapana vaipua puuduttavan tasapaksuksi, joten nautitaan näistä mitä on.
Kotkanpesästä kirjoitettiin "Liiallinen suorittaminen aiheuttaa närästystä. Yritetään sen liika suorittamisen sijaan tehdä tästä vuodesta edes itsellemme muistamisen arvoinen."
Joskus on hyvä unohtaa minne on menossa ja vain nauttia matkan teosta?
Minulle tämä vuosi tulee olemaan nimenomaan sitä matkaa - on kuitenkin todettu, että tietyillä valinnoilla pääsee tiettyihin lopputuloksiin. Kulkemani matkat ovat pitkiä ja maalit kaukana, opinnoissa valmistuminen häämöttää keväällä 2008. Kuntoilussa haen tietenkin huippukuntoa, täydellistä vartaloa ja loistavaa kestävyyttä. Olen kaukana, mutta paljon lähempänä kuin melkein pari vuotta sitten aloittaessani.
Sanoin eilen Beauty Centerillä Annelle, että aloitan nyt hullun treenaamisen ihan tosissaan. Se remahti nauramaan, että "nyt aloitat, onko sulla ollut muka jossain välissä ollut taukoa hullusta treenaamisesta?". Niin no, no niin...
Kuitenkin, ilman päämääriä ihminen on vietävissä oleva, tuulella kulkeva tahdoton asia. Kyllähän jokaisella pitää olla jotain tarkoitusta tekemiselleen? Kyllä omat, pienetkin saavutukset tekevät elämästä aika hienoa. Jotkut asiat, lähinnä opiskelu, vaativat Pakonomaista Suorittamista jossain määrin, mutta sekin voi olla mielekästä, jos näkee asioiden yhteydet toisiinsa ja on kehittänyt motiivin itselleen.
Eve kirjoitti viime vuodesta: "Tapasin Miehen, joka saa minut tuntemaan itseni ei vain hyväksi tyypiksi, mutta myös kauniiksi, viisaaksi ja hauskaksi. Olen antanut itseni ymmärtää että sama fiilis kulkee myös toiseen suuntaan."
Onnekseni osaan olla onnellinen muiden puolesta. Minäkin haluan tuntea itseni kauniiksi, viisaaksi ja hauskaksi - niin ja hyväksi tyypiksi. No mutta, kyllähän minä tiedän että olen tuota kaikkea, mutta näkökulma on aivan eri, jos joku toinen saa tuntemaan niin... Kuten Dr. Phil sanoo, sometimes you just got to give yourself what you wish someone else would give you.
*syviä huokauksia*
Tässä pohditaan nyt sitä vaihtoehtoa, että herra X asuisi vielä helmikuun tässä kämpässä. Ei ollenkaan paskempi ratkaisu. Tämä on ehkä aikuismaisimmin hoidettu avoero tämän elämän aikana.
Joo, eiköhän nää asiat ratkia. Ainahan ne.
maanantaina, tammikuuta 02, 2006
Vuoden ensimmäinen oikea päivä
Ihana päivä. Eka päivä koulua. Koululle oli ostettu ala-aulaan uudet punaiset sohvat. Olin saanut hoitotyön perusteet-kurssista nelosen, vähänkö oon iloinen.
Kävin koulun jälkeen Jasminen kanssa hoitelemassa asioita kaupungilla, eli vein Uuden Vuoden temmellyksissä hajonneet kengät suutarille ja samalla ostin Jasminelle sellaisen pantaan laitettavan sydämenmuotoisen nimilaatan, jossa on puhelinnumeroni (ilmainen vihje sinkkumiehille). Kävimme Beauty centerillä maksamassa vähän jäsenmaksuja eteenpäin, tykkään elää niin että pakollisia menoja voi järjestellä pois alta ajoissa. Jasminen kanssa on aina mukava liikkua, koska se saa jatkuvasti osakseen ihailua. Ihmiset tykkäävät lähestyä dalmatiankoiran kanssa kulkevaa - eihän sellainen VOI olla paha ihminen. Eikä se olekaan.
Tässä elämäntilanteessani sattuu olemaan monta askarruttavaa asiaa, ja paras keino kaikkien murheiden poistamiseksi mielestä on infernaalinen fyysinen rääkki. Kaksi tuntia hyvällä sykkeellä ja jo oli velatkin saatavia. Jumppien jälkeen jäin pukuhuoneeseen hengailemaan, kuten tapana on. Kestää kauan nauttia kuumasta suihkusta, kuivatella, rasvata ihoa ja harjata tukkaa... iltaisin pukuhuone on hiljainen ja ilmassa vallitsee ihana kiireettömyys, olo on aina raukea ja onnellinen.
Se raukeudesta, kun ulkona odotti lumisade ja tuskastuttava hanki, jossa möngin pyörällä kotiin. Olo oli kuin kivireen eteen valjastetulla chihuahualla läähättäessäni lopulta kotiovella. Sinne meni myös se suihkunraikkaus. Jostain syystä hidas ja raskas eteneminen ei saanut mielialaa laskettua. Ehkä henkilökohtainen empiirinen ihmiskokeeni, aktiivinen aivopesu ja henkinen bodaaminen kohti iloisempaa elämää tosissaan toimii. Ei edes tehnyt mieli kiroilla. Sen sijaan taisin vähän hyräillä, tai oikeastaan laulaa ääneen. Ei kukaan tuommosella säällä kulje ulkona, siellä voi laulaa ihan vapaasti.
Kämppistilanne on vaiheessa, mutta tänään tuli yllättäen muutama uusi vastaus. Toivon, että ensimmäisenä kämppää katsomassa käynyt mukava tyttö pääsisi muuttamaan, mutta on vielä muutamia mutkia matkassa. Ei kai se auta kuin ottaa se, joka ensimmäiseksi suostuu? Harmi vain, kun kemiat pelaavat niin hyvin yhteen, niin sitten ottaa joku, jonka kanssa ei pelaa ihan niin hyvin, vaikka kaikkien kanssahan tässä toimeen tullaan. Ei sitä koskaan vaan tiedä minkälaisia friikkejä naisista paljastuu.
Tuli käytyä ruokaostoksilla. Onni on sitä, että on ruokaa kaapissa, hyvää ruokaa ja monta vaihtoehtoa. Olen oikea piru nälissäni. Ostin myös uuden hammasharjan, megatuupin hammastahnaa ja purkkaa siltä varalta, että joku haluaa suudella... tästä eteenpäin kuljen purkka suussa, vaikka vaikutankin sitten ehkä bimbolta (enkö muka ole?). Eipä siitä haittaakaan ole.
Oikeastaan, tämä on hirveän onnellinen vaihe. Toiveikasta odottamista tulevaisuuden suhteen. En halua edes kuvitella olevani joskus siinä tilanteessa missä olin pitkään ennen tätä - eroamassa, jaappaamassa, yrittämässä loputtomasti muuttaa kaikkea taas hyväksi. Ei silloin voinut haaveilla paljon mistään. Edessä on säkenöintiä. Voiko sen pitää aina siellä, jos sen kohtaa, meneekö se ohi?
Kello on nyt jo aivan liikaa, nukkumaanmenoaika meni aikoja sitten. Tästä illasta ei tullut yhtään levoton, ja se on ihan jees. Aika haipakkaa ollut koko päivä. Nyt nukkumaan, huomenna on tärkeä päivä. Ai miten niin? Koska tämä on Juhlavuosi, ja jokainen päivä on Tärkeä Päivä. Tällä asenteella ei koskaan ketuta herätä. Paitsi tänä aamuna kyllä oli niin kylmä, että piti värjötellä aika kauan peiton alla ennen kuin uskalsi nousta.
Nyt näkemään unta että nukun jonkun lämpimän miehenkörilään vieressä. Jasmi on hyvä korvike, se kuorsaa ja tönii unissaan. Väsynyt on ruumis, onnellinen on sielu, kun pääsee peiton alle hengittämään kaksi kertaa syvään ennen kuin uni vie mennessään.
Kävin koulun jälkeen Jasminen kanssa hoitelemassa asioita kaupungilla, eli vein Uuden Vuoden temmellyksissä hajonneet kengät suutarille ja samalla ostin Jasminelle sellaisen pantaan laitettavan sydämenmuotoisen nimilaatan, jossa on puhelinnumeroni (ilmainen vihje sinkkumiehille). Kävimme Beauty centerillä maksamassa vähän jäsenmaksuja eteenpäin, tykkään elää niin että pakollisia menoja voi järjestellä pois alta ajoissa. Jasminen kanssa on aina mukava liikkua, koska se saa jatkuvasti osakseen ihailua. Ihmiset tykkäävät lähestyä dalmatiankoiran kanssa kulkevaa - eihän sellainen VOI olla paha ihminen. Eikä se olekaan.
Tässä elämäntilanteessani sattuu olemaan monta askarruttavaa asiaa, ja paras keino kaikkien murheiden poistamiseksi mielestä on infernaalinen fyysinen rääkki. Kaksi tuntia hyvällä sykkeellä ja jo oli velatkin saatavia. Jumppien jälkeen jäin pukuhuoneeseen hengailemaan, kuten tapana on. Kestää kauan nauttia kuumasta suihkusta, kuivatella, rasvata ihoa ja harjata tukkaa... iltaisin pukuhuone on hiljainen ja ilmassa vallitsee ihana kiireettömyys, olo on aina raukea ja onnellinen.
Se raukeudesta, kun ulkona odotti lumisade ja tuskastuttava hanki, jossa möngin pyörällä kotiin. Olo oli kuin kivireen eteen valjastetulla chihuahualla läähättäessäni lopulta kotiovella. Sinne meni myös se suihkunraikkaus. Jostain syystä hidas ja raskas eteneminen ei saanut mielialaa laskettua. Ehkä henkilökohtainen empiirinen ihmiskokeeni, aktiivinen aivopesu ja henkinen bodaaminen kohti iloisempaa elämää tosissaan toimii. Ei edes tehnyt mieli kiroilla. Sen sijaan taisin vähän hyräillä, tai oikeastaan laulaa ääneen. Ei kukaan tuommosella säällä kulje ulkona, siellä voi laulaa ihan vapaasti.
Kämppistilanne on vaiheessa, mutta tänään tuli yllättäen muutama uusi vastaus. Toivon, että ensimmäisenä kämppää katsomassa käynyt mukava tyttö pääsisi muuttamaan, mutta on vielä muutamia mutkia matkassa. Ei kai se auta kuin ottaa se, joka ensimmäiseksi suostuu? Harmi vain, kun kemiat pelaavat niin hyvin yhteen, niin sitten ottaa joku, jonka kanssa ei pelaa ihan niin hyvin, vaikka kaikkien kanssahan tässä toimeen tullaan. Ei sitä koskaan vaan tiedä minkälaisia friikkejä naisista paljastuu.
Tuli käytyä ruokaostoksilla. Onni on sitä, että on ruokaa kaapissa, hyvää ruokaa ja monta vaihtoehtoa. Olen oikea piru nälissäni. Ostin myös uuden hammasharjan, megatuupin hammastahnaa ja purkkaa siltä varalta, että joku haluaa suudella... tästä eteenpäin kuljen purkka suussa, vaikka vaikutankin sitten ehkä bimbolta (enkö muka ole?). Eipä siitä haittaakaan ole.
Oikeastaan, tämä on hirveän onnellinen vaihe. Toiveikasta odottamista tulevaisuuden suhteen. En halua edes kuvitella olevani joskus siinä tilanteessa missä olin pitkään ennen tätä - eroamassa, jaappaamassa, yrittämässä loputtomasti muuttaa kaikkea taas hyväksi. Ei silloin voinut haaveilla paljon mistään. Edessä on säkenöintiä. Voiko sen pitää aina siellä, jos sen kohtaa, meneekö se ohi?
Kello on nyt jo aivan liikaa, nukkumaanmenoaika meni aikoja sitten. Tästä illasta ei tullut yhtään levoton, ja se on ihan jees. Aika haipakkaa ollut koko päivä. Nyt nukkumaan, huomenna on tärkeä päivä. Ai miten niin? Koska tämä on Juhlavuosi, ja jokainen päivä on Tärkeä Päivä. Tällä asenteella ei koskaan ketuta herätä. Paitsi tänä aamuna kyllä oli niin kylmä, että piti värjötellä aika kauan peiton alla ennen kuin uskalsi nousta.
Nyt näkemään unta että nukun jonkun lämpimän miehenkörilään vieressä. Jasmi on hyvä korvike, se kuorsaa ja tönii unissaan. Väsynyt on ruumis, onnellinen on sielu, kun pääsee peiton alle hengittämään kaksi kertaa syvään ennen kuin uni vie mennessään.
sunnuntaina, tammikuuta 01, 2006
It's good to be me
Suloinen ilta. Illan kappale kiteyttää. Nykyisestä Bodybalance 31-ohjelmasta löytämäni kappale, Nina Simonen "Feeling Good", on kaikessa agenttiudessaan täysi paketti.
Birds flying high you know how I feel
Sun in the sky you know how I feel
Reeds driftin' on by you know how I feel
It's a new dawn
It's a new day
It's a new life
For me
And I'm feeling good
Fish in the sea you know how I feel
River running free you know how I feel
Blossom in the tree you know how I feel
It's a new dawn
It's a new day
It's a new life
For me
And I'm feeling good
Dragonfly out in the sun you know what I mean, don't you know
Butterflies all havin' fun you know what I mean
Sleep in peace when day is done
That's what I mean
And this old world is a new world
And a bold world
For me
Stars when you shine you know how I feel
Scent of the pine you know how I feel
Oh freedom is mine
And I know how I feel
Joko se meni?
Aloiteltiin eilen Uuden Vuoden vastaanottamista Minnan kanssa Toppilassa - mitenkäs muuten kuin syömällä. Tarjolla oli coctailpiirakoita ja munavoita, pastaa ja pestoa sekä fetasalaattia. Ostimme vahingossa pekoninmakuisia juustonaksuja, mutta lahjoitimme ne hyväntekeväisyyteen, koska ne olivat liian epäilyttäviä.
Kahlasimme iltasella hangessa Koskelaan ystävien luo. Enpä olisi voinut paremmin valita Uuden Vuoden viettopaikkaa! Vuosi vaihtui kilistellen. Leikittiin hassua improvisointileikkiä ja twisteriä, jota en ollut pelannut koskaan ikinä aiemmin. Isäntäväki oli sydämellistä, kertakaikkiaan ihania ihmisiä. Valoimme tinojakin, Jasminellekin omansa. Me emme olleet varautuneet oikein mitenkään koko hommaan, mutta meistä pidettiin hyvää huolta. Kiitos vielä kaikesta!
Yleensä Uudet Vuodet ja muut juhlat ovat minulle kauhistus. Tämä meni kuitenkin ihan kunnialla läpi ja olen siitä suunnattoman onnellinen. Mistä lie johtuikaan, hauskaa oli koko ajan, paska asenne ja kilahtelu eivät käyneet lähelläkään.
Tämä päivä menee palautuessa. Vedin naamaan järkyttävän kokoisen krapulapizzan, vaikkei nyt mikään krapula ollutkaan. Liekö syynä hoitoalan opiskelu niin, että tiedän, että kun hörsii tarpeeksi hitaasti (kuohuviiniä aamuyöhön asti!), maksa ehtii polttaa alkoholia ja krapula ei pääse yllättämään. Hirveä olo silti valvomisesta ja syömättömyydestä. Vasen puoli niskasta on ihan jumissa, toivottavasti se aukeaa kunhan pääsee liikkumaan. Jasmi oli menossa mukana tietenkin koko eilisen, se on nyt aivan pelit seis sohvalla. Sillä meni Uusi Vuosi yllättävän hyvin, ajattelin sen friikkaavan ja aiheuttavan jotain hämminkiä. Oli se kuitenkin sen verran järkyttävää, että nyt uni maittaa.
Huomenna alkaa sitten kaikki mahdollinen panostaminen opiskeluun ja treenaamiseen. Ei tunnu tammikuulta, mutta kyllä se siitä... Onko nyt muuten aika paljastaa pikkukiviäkin kiinnostavat jumppastatistiikat joulukuulta? 23 jumppaa (lisäksi pari salikäyntiä, mutta niitä ei lasketa näihin, kuten ei myöskään juoksu- ja kävelylenkkejä tai vesijumppia), joista 2 bodycombattia, 3 bailatinoa, 1 maraton-pace, 7 bodypumppia, 1 kiinteytysjumppa, 1 fitball-tunti, 8 bodybalancea. Että näin. Tammikuussa käyn enemmän combatissa ja menen pitkästä aikaa myös bodysteppiin. Uusiakin tunteja näkyy olevan ohjelmassa, niitäkin pitää tesmiä.
Opintolainan nosto tilille
Nostotoimeksiantosi on vastaanotettu
Osuuspankki nostaa rahat tilillesi viimeistään seuraavana pankkipäivänä.
Huomenna pamahtaa tilille 1500 €. Sitten menen shoppailemaan ja shoppailen itseni onnelliseksi. Smashing, baby, yeah!
Kahlasimme iltasella hangessa Koskelaan ystävien luo. Enpä olisi voinut paremmin valita Uuden Vuoden viettopaikkaa! Vuosi vaihtui kilistellen. Leikittiin hassua improvisointileikkiä ja twisteriä, jota en ollut pelannut koskaan ikinä aiemmin. Isäntäväki oli sydämellistä, kertakaikkiaan ihania ihmisiä. Valoimme tinojakin, Jasminellekin omansa. Me emme olleet varautuneet oikein mitenkään koko hommaan, mutta meistä pidettiin hyvää huolta. Kiitos vielä kaikesta!
Yleensä Uudet Vuodet ja muut juhlat ovat minulle kauhistus. Tämä meni kuitenkin ihan kunnialla läpi ja olen siitä suunnattoman onnellinen. Mistä lie johtuikaan, hauskaa oli koko ajan, paska asenne ja kilahtelu eivät käyneet lähelläkään.
Tämä päivä menee palautuessa. Vedin naamaan järkyttävän kokoisen krapulapizzan, vaikkei nyt mikään krapula ollutkaan. Liekö syynä hoitoalan opiskelu niin, että tiedän, että kun hörsii tarpeeksi hitaasti (kuohuviiniä aamuyöhön asti!), maksa ehtii polttaa alkoholia ja krapula ei pääse yllättämään. Hirveä olo silti valvomisesta ja syömättömyydestä. Vasen puoli niskasta on ihan jumissa, toivottavasti se aukeaa kunhan pääsee liikkumaan. Jasmi oli menossa mukana tietenkin koko eilisen, se on nyt aivan pelit seis sohvalla. Sillä meni Uusi Vuosi yllättävän hyvin, ajattelin sen friikkaavan ja aiheuttavan jotain hämminkiä. Oli se kuitenkin sen verran järkyttävää, että nyt uni maittaa.
Huomenna alkaa sitten kaikki mahdollinen panostaminen opiskeluun ja treenaamiseen. Ei tunnu tammikuulta, mutta kyllä se siitä... Onko nyt muuten aika paljastaa pikkukiviäkin kiinnostavat jumppastatistiikat joulukuulta? 23 jumppaa (lisäksi pari salikäyntiä, mutta niitä ei lasketa näihin, kuten ei myöskään juoksu- ja kävelylenkkejä tai vesijumppia), joista 2 bodycombattia, 3 bailatinoa, 1 maraton-pace, 7 bodypumppia, 1 kiinteytysjumppa, 1 fitball-tunti, 8 bodybalancea. Että näin. Tammikuussa käyn enemmän combatissa ja menen pitkästä aikaa myös bodysteppiin. Uusiakin tunteja näkyy olevan ohjelmassa, niitäkin pitää tesmiä.
Opintolainan nosto tilille
Nostotoimeksiantosi on vastaanotettu
Osuuspankki nostaa rahat tilillesi viimeistään seuraavana pankkipäivänä.
Huomenna pamahtaa tilille 1500 €. Sitten menen shoppailemaan ja shoppailen itseni onnelliseksi. Smashing, baby, yeah!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
