Pörrr.

Syötin itelleni vähän väkisin ranskalaisia ja kalapuikkoja. Ei oikeen nimittäin jaksa mitään syödä. Meillä on ollut juustonaksupussi avaamattomana jo monta päivää. Huolestuttavaa? Rainbow-juustonaksut on parhaita, testattu on. Ei ehkä haittaa, että en ole viime aikoina jaksanut syödä kovinkaan paljoa (on mistä ottaa), mutta varmaan paranemisen kannalta olisi hyvä syödä muutakin kuin kaakaota tai karpalomehua.

Ei mitään uutta ja ihmeellistä, paitsi että tänään oli pyykkipäivä, mikä on aina ihmeellistä. Innostuin hetkeksi haravoimaan pihaa, mitä ei tietenkään saa tehdä, jos on vielä 37,4 lämpöä. Aateltiin hävittää vuorenkilvet ja laittaa jotain kivempaa. Alankin harrastamaan puutarhurointia pienessä pihapahasessani!

Pikkasen kökkö olo, mutta ei se mitenkään haittaa. Ihan mukavaa on silti nimittäin. Ainoa paine mistään suunnasta on se, että paranisinpa maanantaiksi, kun tuuraajaa on vaikea saada kyseiseen combattiin.

Muistakaa katsoa tänään Hauskat kotivideot. Hei tiesittekö että Sampolla on coolit kotisivut? Sampo tekkee myös musiikkia.

Per aspera ad astra.

Naureskelin omille jutuilleni ja imitoin tyhjän talouspaperirullan kanssa Zarkus Poussaa sohvalla makoilevalle Jasminille. Siinä ne päivän hauskimmat sitten olivatkin, pitänyt olla kipiänä ja ei oo saanu mittään tehä. Roskat ku vein niin heti nousi kuume lissää.

Tiesitkö, että Jeopardy-visailun juontaja Ismo Apellilla on firma nimeltä Mela & Meisseli Oy (Y-tunnus: 1901622-1).

Hajettiin Royal Gardenista hyvvää ruokaa. Siis jotain hyvääkin.

Olen kevään lapsonen, kevään eka kukka tukassa kirmaileva. Parantakee minut niin pääsen kirmaamaan.

Aaatsiuh!

Yllättäen nosti eilen 39 asteen kuumeen. On se jännä mitä se ihmiselle tekee. Pimpelipom. Sattui joka paikkaan, oli kyllä kertakaikkisen keljua. Tänään aamulla kuume oli jo suurimmilta osin poissa, niistin rumaa ruskeaa räkää ja köhin. Piti tuon yllätyksen takia perua monta asiaa, sisältäen soskuvierailun, mikä hidastaa raha-asioiden hoitumista. En ole tuhlaillut, mutta tilillä on 2,22 €. Jumppapalkkoja tulee onneksi sen verran, että saa puhelinlaskun maksettua.

Sainpa niitä opintopisteitä rekisteriin ja nyt olen virallisesti yli puolen välin. Ja Nissani meni katsastuksesta läpi. Huh huh... Jei!

SubTV:n Päiväkahvit ja Tomi Laitamäki - mielenkiintoinen kokemus. Aivan loistavia kommentteja löytyy tuolta höpinän välistä.


Tomi on myös taikuri.

Nää on hauskoja:
OK Go - Here it goes again
Toinen OK Go video

Patiot on kuulemma auki. Olispa ihanata mennä aurinkoon istuskelemaan! Sitä ootellessa... jos kattelis vaikka ideoita herkulliselta täytekakkusivulta.

Maailman Ihanin pitää musta ja Jasmista hyvää huolta. Ite vaan löhöän ja koitan jaksella. Huonommin jakselisin ilman Ihaninta, joka tekee parhaansa, että mulla olis vähän helpompi olla.

Päivän menovinkit

Kerro lisää - Viisastele se kuvin

IRCQuotes

Lasten Suusta

Hedgehog in the fog (youtube) (kaimalle kiitos vinkistä)

Salakuunneltua.fi





Ari Koivunen

Ari menetti tämän tätin pisteet, kun fanipostiin "mielellään saa lähettää paketissa viinaa, rahaa, ruokaa, tupakkaa ja alastonkuvia". Byhyy.

Aurinkoista päivää!

The sun shines and warms and lights us and we have no curiosity to know why this is so; but we ask the reason of all evil, of pain, and hunger, and mosquitoes and silly people.
- Ralph Waldo Emerson

Enpä saanut varattua aikaa mielenterveystoimistosta, kun psykiatrin lausunto ei ollut sinne vielä ehtinyt. Kohtasin ensimmäistä kertaa sen todellisuuden, josta olen kuullut monien mielenterveyspalveluiden apua pyytäneiden suusta, niin että tää on tätä: "soita tuohon toiseen numeroon" ja "sun täytyy odottaa, me soitetaan jos siihen on aihetta lausunnon perusteella". Ei raivostuta edes yhtään, tilanne on tämä mikä on, mutta surkeaa jos huonommassa tilanteessa olevat vetävät itsensä kiikkuun tämmöisen tilanteen takia. Joka tapauksessa se, ettei voida antaa edes aikaa, vaikka kahden viikon päähän, lisää varmasti inhimillistä kärsimystä tässäkin kaupungissa, ja tunnetta että kukaan ei välitä.

Sitä pitää olla tosi kipeä että kukaan tekee mitään asialle. Vältyttäisiin niin paljolta, jos voitaisiin puuttua aikaisemmin. Avun hakemisen kynnys on edelleen monilla liian korkealla, mutta se, että avun saaminen on niin vaikeaa, mutkistaa tilannetta aivan liikaa.

Psykiatrin lausunto varmaan antaa syyn seuranta-aikaa varten ja sitä jään odottamaan. Mutta ne ihmiset, jotka ovat saaneet terveyskeskuslääkäriltä masennuslääkereseptin, voivat jäädä ilman. Seuranta olisi erittäin tärkeää, että nähdään onko lääke oikea vai pitääkö se vaihtaa, onko lääkkeellä vaikutusta, minkälaisia haittavaikutuksia sillä on, aiheuttaako lääkkeen tehoaminen maanisuutta - siihen pitää reagoida. Omassa tapauksessani psykiatri suositteli jatkotutkimuksia tarkkaavuushäiriön poissulkemiseksi - tai tunnistamiseksi. Onneksi oli tämä hyvä psykiatri - muuten homma olisi jo aiemmin jäänyt vaiheeseen. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole mitään hoitosuhdetta mihinkään, taaskaan. Opiskelijaterveydenhuolto veti luukut kiinni ja siirsi vastuun ODL:n psykiatrille, joka taas kehotti MTT:n puoleen, josta taas käskettiin odottaa. No minähän odotan.

Parasta: mielenterveystoimistosta soitettiin minulle myöhemmin (vieras numero, mutta tarkistin Enirosta). Vastasin, naisääni totesi vain "anteeksi väärä numero". Älkää nyt kettuilemaan ruvetko! Melkein naurattaa tämmöinen...

No mutta hei! Sain sentään hiustenleikkausajat varattua minulle ja ihanimmalle. Jo huomiselle! Laitetaan se pää kuntoon ainakin ulkopuolelta, eikös jookos.

Are you upset little friend? Have you been lying awake worrying? Well, don't worry...I'm here. The flood waters will recede, the famine will end, the sun will shine tomorrow, and I will always be here to take care of you.
-Charlie Brown to Snoopy

Maailman Ihanin lähti tekemään hautajaisjärjestelyjä. Jos jotain hyvää tilanteesta haetaan, niin se, että saan popittaa Justin Timberlakea täysillä sen aikaa. Itseasiassa taidan lähteä nauttimaan nyt yhtäaikaisesti Timberlaken vikinästä ja auringonpaisteesta, eli päiväkävelylle!

What goes around comes around

Uusin suosikkibiisini on Justin Timberlaken "What Goes Around... Comes Around", ei niinkään sanoitustensa tai teemansa takia, vaan ihan tanssittavan biittinsä ansiosta. Eteenpäinvievää, erittäin tarttuvaa rytmimusiikkia.

Sain tänään sedältä (tattis!) 10 metriä telkkariantennipiuhaa, pitää tesmiä miten tämän uuden tietokoneen digiviritinhässäkkä toimii ja voiko tavallisen telkkarin siis heittää kohta mäkeen kun tämä uus näyttö toimittaa myös televiission virkaa.

Eilen käytiin jameralaisten virkistysillassa juhlistamassa firman menestyksellistä vuotta. Hyvässä seurassa on mukava viettää ilta nauraen, teki hyvää kun sai unohtaa hetkeksi sen, että ensi viikko on ainakin karvaisemmalle puoliskolleni täyttä hautajaisten järjestelyä ja minulle muuta elämän järjestelyä erinäisissä paikoissa.

Käpöteltiin tänään jään yli Oulunsaloon porukoille syömään. Kengät kastuivat läpimäriksi eikä haitannut yhtään. Ilma oli hieno! On vaan niin ihanaa käpötellä tuon yhen kanssa käsi kädessä. Ja Jasmi on niin onneasta soikeana kun saa pistellä menemään pitkin jäätä.

Aivan mykistävän hieno näky oli kun prinsessa Jasmine juoksi jäällä, jonka päällä oli pieni vesikerros ja koiran kuva heijastui kirkkaana ja selkeänä jään päälle.

Mutta olkaahan ihmiset varovaisia! Tänään oli iltapäivällä kadonnut koira jään alle Meritullin edustalla (Oulussa), Kiikelin ja Sonnisaaren välisellä alueella. Pelastuslaitoksen sukeltaja oli yrittänyt etsiä koiraa, mutta turhaan. Veden virtaus jään alla on onnettomuuspaikalla kova. Pelastuslaitos varoittaa jäiden olevan lämpimien syksyn ja kevään sekä virtauksen vuoksi erittäin arvaamattomia.

Käytiin myös erään herran 5-vuotissynttäreillä, jossa roboreptile ja muovi-T-rex kohtasivat toisensa ja suklaakakun jämät kohtasivat Jasmin hurjan kidan.

Olen ihan hupsun rakastunut tuohon Maailman Ihanimpaan.

Ja kevät, kevät on täällä!

Jos haluat jotain mitä sinulla
ei ole koskaan ennen ollut,
sinun on tehtävä jotain mitä
et ole koskaan ennen tehnyt.

Valoa kansalle!

Tänään olen tanssinut ja laulanut, ja pessyt pyykkiä taas. Maailman Ihanin ihmetteli, kun olin verkkarinsa pessyt kahdesti peräkkäin ilman että ne olivat hänellä käyneet jalassakaan. Mitäs olivat lojumassa pyykin näköisesti!

Pieni piha sulaa. Saa nähdä mitä noista vuorenkilpiläjistä kasvaa. Tekisi mieli hakea jo harava ja haravoida roskia ja kuivaa heinää parin neliön nurmikosta.

Rakastan tätä kämppää. Istuin "terassilla", jaloissa pilkullinen mutusti luuta räsymatolla makoillen. Aurinko paistaa ihanteellisessa kulmassa ja lämmittää minut täysin.

Oi autuus ja onnen hetki.

Haen mehua ja menen takaisin istua pönöttämään, oli se sen verran ihanaa.

Liikunta ja depressio

Pääkirjoitus 23.3.2007, Duodecim-lehti

Säännöllinen aerobinen liikunta kohottaa mielialaa. Liikunnalla on myös mahdollista ehkäistä ja jopa hoitaa vakavaa masennustilaa. Liikunta vaikuttaa fyysiseen ja psyykkiseen terveydentilaan useiden mekanismien kautta. Vaikutuksessa masennukseen keskeinen tekijä lienee liikunnan neuroprotektiivisuus (Russo-Neustadt ym. 2000).

Depression oireita ovat masentunut mieliala, mielenkiinnon ja mielihyvän menetys, uupumus, korostuneet itsesyytökset, omanarvontunnon heikkeneminen, unen ja ruokahalun häiriintyminen, keskittymisvaikeudet ja syvimmissä masennustiloissa jopa kuoleman ajatukset ja itsetuhoiset teot. Maailman terveysjärjestön mukaan jopa 120 miljoonaa ihmistä sairastaa masennusta. Länsimaissa vuosittain noin 5 % väestöstä kokee vaikean masennuksen jakson ja masennuksen elämänaikainen esiintyvyys on 10-15 %. Depressio on yksi merkittävimmistä työkyvyttömyyttä aiheuttavista sairauksista.

Depression hoito on haaste koko terveysjärjestelmälle. Suomalaisen suosituksen mukaan (Depressio: Käypä hoito -suositus 2004) tehokkaita hoitomuotoja ovat masennuslääkkeet, psykoterapia, kirkasvalohoito (talvimasennuksessa) ja aivojen sähköhoito (vaikeimmissa ja psykoottisissa masennustiloissa). Suosituksessa on myös maininta sosiaalisista tukimuodoista, mutta liikuntaa ei ole mainittu edes tukihoitona.

Väestötutkimusten mukaan liikunnan vähäisyys on yhteydessä masennusoireisiin ja kliiniseen masennustilaan. Liikuntaharrastuksen puute tai vähäisyys ennustaa masennuksen puhkeamista myöhemmällä iällä. Liikunnan tehosta depression hoidossa on tehty myös kontrolloituja satunnaistettuja tutkimuksiakin. Tosin kaksois- tai edes kertaalleen sokkoutettua tutkimusasetelmaa on vaikea rakentaa - tutkimuksen osanottajat kyllä huomaavat, arvotaanko heidät liikuntaryhmään.

Muitakin ongelmia liikuntatutkimuksissa on, kuten BMJ:ssä julkaistun meta-analyysin tekijät huomauttivat: monissa tutkimuksissa on huomattavia rakenteellisia heikkouksia (Lawlor ja Hopker 2001). Kyseiseen analyysiin kelpuutettiin 14 tutkimusta, ja loppupäätelmäksi tuli, että on parempi liikkua kuin olla tekemättä mitään. Neljän tutkimuksen perusteella vaikutti myös siltä, että liikunnan teho masennusoireiden lievittäjänä vastaisi kognitiivista psykoterapiaa.

Neljä kuukautta säännöllistä liikuntaa, kolmekymmentä minuuttia kolme kertaa viikossa, osoittautui Blumenthalin ym. (1999) tutkimuksessa depressiopotilaille yhtä tehokkaaksi hoidoksi kuin masennuslääke sertraliini ja yllättävää kyllä samanveroiseksi kuin liikunnan ja sertraliinin yhdistelmä. Seurannassa puoli vuotta tutkimuksen jälkeen relapsin riski oli lähes puolta pienempi niillä, jotka olivat jatkaneet säännöllistä liikuntaa vähintään 50 minuuttia viikossa (Babyak ym. 2000). Erikoinen löydös oli myös se, että liikuntaryhmässä olleet voivat seurannassa paremmin kuin masennuslääkettä käyttäneet. Tutkijoiden tulkinta oli, että potilaan aktiivinen rooli sairauden voittamisessa liikunnalla on minäkuvalle myönteisempi viesti kuin »passiivinen» lääkkeiden käyttö.

Kuinka paljon pitää liikkua, että mieliala kohentuisi? Aerobinen suorituskyky on kääntäen verrannollinen masennusoireiden määrään (Galper ym. 2006). Varhaisempien tutkimusten perusteella kuitenkin arveltiin, että hapenottokyvyn lisääntyminen ei olisi välttämätön edellytys mielialan kohoamiselle. Tuoreimpien tulosten valossa näyttää kuitenkin siltä, että vähintään kolmekymmentä minuuttia kolmesti viikossa sykettä nopeuttavaa ja hikeä nostattavaa liikuntaa olisi minimi. Vähäisempi liikunta ei ollut Dunnin ym. (2005) tutkimuksessa yhtä tehokasta. Kyseinen tutkimus kuvastaa myös yhtä keskeistä liikuntatutkimusten ongelmaa: tutkijat seuloivat yli 1 600 vapaaehtoista löytääkseen 80 tutkimukseen soveltuvaa, lievästi tai keskivaikeasti masentunutta henkilöä, ja heistäkin osa jätti tutkimuksen kesken.

Liikuntamuodolla sinänsä ei ilmeisesti ole ratkaisevaa merkitystä mielialavaikutuksen kannalta. Tutkimuksissa on käytetty ainakin hölkkää, pyöräilyä, uintia, ryhmämuotoista aerobicia ja painonnostoa. Tärkeintä on, että liikunta on mielekästä ja palkitsevaa - joku voi arvostaa uuden taidon oppimista, toinen oman suorituksen vähittäistä paranemista tai oman joukkueen menestystä. Jokaiselle löytynee oma lajinsa.

Depressio on monimuotoinen sairaus, joka saattaa lamata ihmisen kaikilla elämänalueilla, joten hyvät keinot ovat todella tarpeen. Yksittäisistä hoitokeinoista masennuslääkkeet ja psykoterapia ovat tehokkaimpia, mutta myös aerobisella liikunnalla on selviä antidepressiivisiä vaikutuksia, ainakin lievässä ja keskivaikeassa depressiossa. Vaikeimpien masennustilojen akuutin vaiheen hoidossa ei liikunnalla ole sijaa, mutta näissäkin tapauksissa liikuntaa tulisi harkita suunniteltaessa pitkäaikaista estohoitoa.

Kuten aiemmin mainittiin, potilaiden löytäminen liikuntatutkimuksiin ei aina ole ollut helppoa. Valikoituminen on voimakasta, ja kontrolloitujen tutkimusten tuloksia onkin varottava yleistämästä liikaa. Toisaalta on huomattava, että sama ongelma koskee myös lääketutkimusta (Haberfellner 2000).

Liikunnasta tuskin tulee yleislääkettä kaikille depressiopotilaille, mutta silti depression biopsykososiaaliseen hoitomalliin tulisi sisällyttää suositus säännöllisestä kuntoliikunnasta. Vastaanotollaan jokainen depressiopotilaita hoitava lääkäri voi tehdä liikuntaa koskevan mini-intervention potilasta syyllistämättä tai painostamatta painottaen depressiopotilaankin asemaa aktiivisena toimijana, joka voi itse vaikuttaa elämänsä suuntaan ja sairautensa kulkuun. Sairauslähtöinen näkökulma voi helpottaa sopeutumista depressioon ja vähentää sairastumiseen liittyvää stigmaa, mutta joissakin tapauksissa se johtaa passivoitumiseen, sairauteen alistumiseen. Tämä on depressiopotilaalle erityisen tuhoisaa, ja seurauksena saattaa olla negatiivisen itsearvioinnin syvenevä kierre.

Monimutkaisiin asioihin ei tietenkään ole yksinkertaisia ratkaisuja - yksittäisillä tempuilla ei depressiota saada kuriin. Kuitenkin kun kyse on näin yleisestä sairaudesta, pienetkin väestön muutokset liikuntatottumuksissa todennäköisesti pienentävät huolestuttavan suuria esiintyvyyslukuja. Depression aiheuttama kuorma kansanterveydelle ja yksittäiselle potilaalle on niin suuri, että kaikki keinot kannattaa ottaa käyttöön. Jokainen liikuntakasvatukseen sijoitettu euro tulee moninkertaisena takaisin.

Kirjallisuutta

Babyak M, Blumenthal JA, Herman S, ym. Exercise treatment for major depression: maintenance of therapeutic benefit at 10 months. Psychosom Med 2000;62:633-8.
Blumenthal JA, Babyak MA, Moore KA, ym. Effects of exercise training on older patients with major depression. Arch Intern Med 1999; 159:2349-56.
Depressio (verkkodokumentti). Käypä hoito -suositus. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Psykiatriyhdistys ry [päivitetty 29.1.2004]. www.kaypahoito.fi
Dunn AL, Trivedi MH, Kampert JB, Clark CG, Chambliss HO. Exercise treatment for depression: efficacy and dose response. Am J Prev Med 2005;28:1-8.
Galper DI, Trivedi MH, Barlow CE, Dunn AL, Kampert JB. Inverse association between physical inactivity and mental health in men and women. Med Sci Sports Exerc 2006;38:173-8.
Haberfellner EM. Recruitment of depressive patients for a controlled clinical trial in a psychiatric practice. Pharmacopsychiatry 2000; 33:142-4.
Lawlor DA, Hopker SW. The effectiveness of exercise as an intervention in the management of depression: systematic review and meta-regression analysis of randomised controlled trials. BMJ 2001;322:763-7.
Russo-Neustadt AA, Beard RC, Huang YM, Cotman CW. Physical activity and antidepressant treatment potentiate the expression of specific brain-derived neurotrophic factor transcripts in the rat hippocampus. Neuroscience 2000;101:305-12.

SAMI LEPPÄMÄKI, erikoislääkäri, tutkija
sami.leppamaki@ktl.fi
HUS:n neuropsykiatrian poliklinikka
ja Kansanterveyslaitos, mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto.
Mannerheimintie 166, 00300 Helsinki

No niinhän se on.

Aivoni menivät solmuun, kun mietin, että tulevaisuus on eri joka päivä. Koskaan ei tiedä mikä voi yllättää. Koskaan ei voi tietää, miten luovasti asiat voivat sutvaantua oikein päin ja asioihin voi löytyä sellaisia ratkaisuja, joita ei olisi tullut ajatelleeksikaan silloin kun ei osannut vain ajatella asiaa toisinpäin. Ainoa mikä voi olla esteenä, on jonkinlainen lukittuminen niin, että minkäänlaisia uusia näkökulmia ei päähän mahdu.

Maailmassa on tosi paljon kaikkea hienoa ja etenkin ihan hulluja tarinoita. Katsoo tarpeeksi kauan jotain Matkapassi-ohjelmaa tai eläindokumentteja, niin jo unohtuu oma pieni kurjuus ja rutkutus ja rutina.

Mietin myös virvoitusjuoma-sanaa. Että onhan se sekin.

Tasainen keskipäivä.

Komplikaatioita. No ei tietenkään asiat mene ihan niin helposti kuin mitä luulisi. Eihän sellaista mini-DV-nauhaa sellaisenaan voi lähettää minnekään, vaan se pitää siirtää VHS:lle tai DVD:lle. Jotenkin en jaksaisi millään vaivata päätäni, mutta tehtävähän sekin on. Taas yksi asia, joka pistää aivoja ylikierroksille.

Vaikka minun ei olisi ihan pakko tehdä mitään, niin avasin silti "naisen hoitotyön" esseen ja vähän sitä väkersin, ensi kerralla lisää.

Huomenna on Jameran uusien ja vanhojen työntekijöiden virkistysilta ja ajattelin, että menisimme sinne, koska siellä on ilmaista ruokaa.

Pilkullinen Jasmine on tavattoman suloinen makoillessaan tuossa kukallisen (siskon vanhan) päiväpeitteen päällä. Mitä, koira sängyssä?! Mutta kun se vain on niin kaunis. Valkoiset läpikuultavat verhot, ikkunaa vasten roikkuu sinimekkoinen lasienkeli ja vaaleanpunainen kuivunut ruusu, Maailman Ihanimmalta sain sen yhtenä päivänä, kun nukuin autossa, muistan.

Onni ei ole siellä, mistä sitä etsii
vaan siellä, mistä sen löytää.

Olin myöhään eilen illalla (taas?) surullinen ja kiukkuinen ja ärtynyt, mutta tänä aamuna olin taas valoisa ja iloinen. Tiesin eilen itsekin, että pitäisi vain alkaa nukkumaan, mutta ajatukset eivät suostuneet rauhoittumaan. Joku aika piti ukista itsekseen ja itkua tihrustaa, ennen kuin sitten rauhoituin. Toivottavasti tämä tämmöinen väsynyt äkinä loppuu, vaikka en olekaan sitä paljoa harrastanut, mutta väsyneenä kuitenkin enemmän kuin mitä tarvitsisi.

Nyt lähden auringonpaisteiselle bussimatkalle ja katsomaan Rajakylän kuntoklubia, sen jälkeen vetämään viikon viimeinen combat. Sitten ei pidä mennä yhtään minnekään eikä tehdä yhtään mitään. Katson vain Frendit ja Hauskat kotivideot ja pönötän sohvalla mussukoiden kanssa. Ja syön varmaa jotain hyvää, ei tässä oikein älyä syödä tarpeeksi. Pitää syödä jotain ennen kuin lähden. Maailman Ihanin on järjestelemässä surullisia asioita, kuten hautapaikkaa, arkkua sun muuta semmoista. Tosissani vain toivon, että olisi muutakin ajateltavaa.

Asiat on jo paremmin ja paljon paremmin. Esimerkiksi kun mittasin eilen niin lämpö oli 36,8, joka on minun vakioihannelämpö.

Kun taistelet, taistele kuin leijona. Jos loukkaannut, taistele kuin loukkaantunut leijona. Ainoita häviäjiä tässä maailmassa ovat ne, jotka antavat periksi.

Supercalifragilisticexpialidoceous

Psykiatritäti sanoi, ettei näe mitään syytä miksei kokeiltaisi masennuslääkitystä. En jaksa äkistä vastaankaan, kokeilen mitä vaan kunhan vois taas olla oma itsensä ja en halua, että oleminen menee alaspäinkään. Ehkä tää menis silläkin että nukkuis kaks kuukautta ja heräis sitten kun on kesäkuu, mutta kun tässä yhteiskunnassa nyt vaan täytyy vissiin olla aktiivinen ja toimia, niin tehdään sitten niin. Näin apteekissa tuttua, jolla oli laukussa mukana pieni koiranpentu. Voi elämä ku ihana! Niin. Nyt mulla on. Taas. Koirakuume. No, olenpas kuitenkin järkevä nyt ja keskityn noihin lämpimiin ja pehmoisiin, joita minulla täällä on, karvamassut.

Kaipaan vaan niin kovasti jotain piristävää. Mutta ei mikään piristä, jos ei piristy. Se on vähän sama kuin että ei oo ihme jos on tylsää, jos ite on vaan tylsä tylsimys. Mutta ehkäpä tämä tästä. Siitä ei ole epäilystäkään etteikö tämä tästä.

Rutku kuvasi kun vetäsin bodycombatin ja nauha pitäisi lähettää pikapikaa Les Millsille. Muistin suurinpiirtein puoli tuntia ennen tunnin alkua, että eihän mulla ole edes sellaista mini-DV-nauhaa, joka minun olisi pitänyt älytä ostaa valmiiksi ja mieluummin ajoissa. No lähdin sitten vipeltämään pitkin kyliä, Stockalla oli vain viiden nauhan paketti, johon minulla ei ollut varaa, ekalla ärrällä ja valokuvausliikkeessä myytiin ei-oota. Vihdoin toinen ärrä pelasti ja sain nauhan kuudella eurolla, eli jäi vielä pari euroa tilille. Wuhuu! Ja ei muuta ku tuntia pitämään! Hyvinhän se vissiin meni ja ei muuta ku postia lykkimään ja vastausta odottelemaan.

Itseasiassa olin aika pirteä sen combatin jälkeen. Oli semmonen olo että "vitsit, määhän oon itestäni ainakin hetken ylpeä ja mulla on iloinen olo, SIISTIÄ".

Kävin kuntoutusprojektin askartelu-paskartelu-kerhossa eli toiminnallisessa ryhmässä tekemässä rahia. Etukäteen oli tosi Paska Asenne sitä kohtaan, mutta se olikin sitten tosi haastavaa, jännää, mielenkiintoista ja antoisaa.

Hautajaiset on ens viikon lauantaina, kuun viimeisenä.

Kyllä se tulee, kevät! Meidän pieni takapiha sulaa. Maailman Ihanin ei jaksa paijata mua niin paljon kuin tarvisin, mutta koitanpa nyt suhtautua tilanteeseen sen vaatimalla vakavuudella ja ymmärtää, että ehkä sitä ei jaksa jos äiti on kuollut pari päivää sitten. Tapahtuisipa pian jotain ihanaa ja hyvää ja onnellista, minä en jaksa näitä minun elämää sivuavia tragedioita, jotka vie potkua minunkin juonikuvioista.

Paljon hyvää, paljon hyvää, paljon hyvää. Rakkaat ystävät, bodycombatin mainio musiikki, pilkullinen pikkupeto, perhe, jopa koulu on kiva. Kaikista rakkain, Maailman ihanin, minun oma eskimo.

Me ollaan Marian kans pettyneitä Idols-kilpailijoihin. Ettäs tiiätte.

Alkuillan hämärä tuntui ihan kesäillalta. Saa kai sitä kuvitella.

Eipä vissiin kannate oikaista.

Joillakuilla on tuhansia selityksiä,
mikseivät he voi tehdä sitä mitä haluavat,
kun he tarvitsisivat ainoastaan yhden
perustelun: miksi he VOIVAT tehdä sen.

Minulle soiteltiin combat-tunneista tuolta Rajakylän suunnalta, että olisi sitten saatavilla pari vakituntia huhtikuun alusta alkaen, kun uusi sali avataan. Kyllähän tuohon maanantain tunnin lisäksi kehtaisi vaikka vähän ottaakin. Jos soittaja sanoo, että kaksi muuta combat-ohjaajaa ovat minua suositelleet (kiitos vain heille, vaikka millähän perusteella kehuvat, kun eivät ole tunneillani olleet, köh), niin eipä siinä kannate ruveta änkyttämään, että no en minä nyt tiiä kuinka hyvä minä oon.

Uusia liikuntakeskuksia näyttää nousevan kuin sieniä sateella ja ohjaajille on kysyntää. Jos siis itse haaveilet jostakin tämäntapaisesta hommelista, niin ei muuta kuin kouluttautumaan. Yksityiset ihmisetkin pääsee nykyään ilman että pitäisi mennä jonkin salin kautta. Jos asenne on kohillaan ja itse haluat hommaa tehdä ja olet siihen valmis panostamaan, niin vuosien kokemusta ei tarvita taustalle.

Tämä on kuitenkin harrastuspohjainen juttu, joten ei viitsisi itseään hirveästi stressata. Välimatkat näinkin pienessä kaupungissa ovat kiusallisen pitkiä, jos yhden tunnin takia saa menemään edestakaisiin bussimatkoihin kaksi tuntia. Toisaalta on ihanaa tutustua uusiin ihmisiin ja tehdä jotakin niin mielettömän siistiä, kuin bodycombat on. En vieläkään osaa käsittää, että siitä maksetaan. Ohjatessa tunti menee aivan siivillä. On mukava ajatella, että on jakanut muiden kanssa päivästä sellaisen tunnin, jolloin unohdetaan murheet ja keskitytään hauskanpitoon, leikitään agenttia, annetaan hien valua ja vipelletään hyvän musiikin tahtiin. Kyllä.

Tänään on uusi päivä.

Kaksi miestä istuu baarissa. Toinen sanoo: "Minun anoppini on oikea enkeli." Tähän toinen vastaa: "Ole onnellinen, minun anoppini on vielä hengissä."

(Anoppivitsejä englanniksi.)

Läheisille suuri suru, mutta suuri helpotus, jokseenkin siis monimutkaisia ja ristiriidassakin keskenään olevia tunteita. Odotettavissa oli, nyt pitkään staattisessa jännityksessä olleeseen tilaan pääsee vihdoin raikasta ilmaa. Moni asia muuttuu.

Yhtä aikaa tapahtuu kaikkea ihan tavallista ja mukavaa. Sain koulussa kaima-karhulta BodyPump 61:n biisit, jotta voin niitä ruveta lataamaan alitajuntaani mp3-soittimesta. Ajattelin tänään mennä pumppiin reenailemaan uutta ohjelmaa, ihan pienillä painoilla kun huomenna ja ylihuomenna on combattia taas.

Pönötin tänään toisen seminaaripäivän, pitäisi tulla kohta lisää pisteitä plakkariin. Aion alisuorittaa kaikki ******* scheibe rästihommat. Nii kerta.

Olinpa niin rapsakkaan reipas, että kohelsin tieni Kelalle ja vein sairaspäivärahahakemuksen todistukseeni ja käskin tätin tarkastaa, että raksit on paikoillaan. Hjuve homma.

Olen jostakin syystä jäänyt lähipäivinä tuijottamaan ihmisten kauneutta. Jokaisesta löytyy jotakin hurmaavaa.

Ihmiset valittavat blogeissaan stressiä, paniikkia, ahdistusta. Kevät on tulossa! Koitetaan keskittyä hyviin asioihin, joohan, niistä saa valtavasti voimaa. Hei, päivä kerrallaan kohti valoa, kohti lämpöä.

Yritä nauraa.

Todella pitkä päivä.
Paljon tapahtumia kentällä.
Kerron huomenna lisää, nukun ensin.

Sanomme usein, että elämä on arvaamatonta ja kuka tahansa voi lähteä vaikka huomenna. Tajuamatta, että se päivä voi aivan yhtä hyvin olla tänään. Ehkä se on meidän ihmisten tapa jaksaa herätä uuteen aamuun, ajatellen että mikä tahansa onkin lähellä, se ei pääse niin lähelle meitä, että veisi meiltä toivon.

Taivas on musta ja tähdetön,
kun matkaat enkelten kanssa
on viimein leposi tuskaton,
nyt paikkasi taivahassa.
Jälkeesi jätit paljon hyvää,
kaipaamaan sydäntä monta,
olkoon sielussasi rauha ja
taivaassa olosi taas huoletonta.

Kevätpörriäinen (focus on the good things that keep you from falling down)

Käytin ensimmäistä kertaa meidän pesulan koneita. Aivan yli kätsyä, eikä kulu omaa sähköä. Lakanat ja päiväpeitteet sai suoraan kuivumaan tilaviin ja tehokkaisiin kuivaushuoneisiin. Oma pyykkikoneeni jyskyää perusohjelmalla tuntikausia. Nyt piti oikein olla tarkkana, että ehti 45 minuutin ohjelman jälkeen takaisin nostelemaan lakanoita kuivumaan pesutuvalle.

Tekasin makaroonilaatikon. Uskoni siihen, että meidänkin lasten lempiruoka tulee olemaan "äitin tekemä makaroonilaatikko", on erittäin vahva. Koskenlaskija-sulatejuuston ujuttaminen sekaan parantaa makua kymmenellä pisteellä. Tumma makaroni (ei ollut kaupassa täysjyvää) ja soijarouhe tekevät tuosta lautasellisen toisensa perään ahmittavasta herkusta jopa ravintoarvokasta.

Ruuanlaitto, siis ihan idioottivarma basic kokkaaminen ilman mitään gourmet-kulinaristisia kokeiluja, on ihanaa. Tunsin perverssiä nautintoa työntäessäni käteni vastakeitettyihin lämpimiin makarooneihin saattaakseni ne kerrokselliseen olomuotoon soijarouhe-sipuli-seoksen kanssa.

Muuten, yks mikä on hyvää (paitsi se luomumämmi) niin semmonen Limpukka-niminen puolukkaruisleipä. Siihen ku vetäsee keijut ja oltermannit niin kylläh.

Tajusin ostaa lähikauppa Tokmannista pölypusseja (s-bag-mallisia), vaikka niitä ei ollut ostoslistassa. Pisteet siitä.

Oulunsalon bodycombat meni simppapaljon paremmin kuin edellinen milloin olikaan pari viikkoa sitten. Joo vaan eihän sitä passaa itteensä missään nimessä tyytyväinen olla, eli huomenna paremmin. Muchos bättres. Ja sauna on huippu asia liikunnoinnin jälkeen. Tuntuu muuten, että kunto oli pudonnut ihan sikana, kun olen parin viikon sisään käynyt - niin missä? - vissiin jossakin pumpissa ja balancessa. No, suunta on ylöspäin eikä sitä nyt oo aina pakko riehua. Toisaalta taas tuntui, että tunti meni ihan hips vaan ohi. On se mukavaa. On se.

Derivoi, päättele tai 3D-mallinna tästä: Prison Breakin kakkoskauden 20. jakso näkyy tänään Foxilla. Milloin se näkyy Touko-Poukolassa allekirjoittaneen 22-tuumaisella näytöllä? Voi odotus. Voi Wentworth.

Huominen! Äbölöbälööböö. Ei vielä jaksaisi ajatella, kun on niin paljon kaikkea. Niin mikä sairasloma...? Kouluun menen yhteen seminaariin ja sieltä bodycombattiin ja sieltä kriisikeskukselle vielä iltamyöhäsellä avautumaan. No, kattoo sitä huomista sitten kun se eteen tulla töpsähtää. Nyt töpsähti eteen Maailman ihanin niin katon sitä nyt.

Hips kaikille ja hyvää ja hymyilevää alkanutta viikonretaletta!

Antaa tulla / maanantai tai mitä vaan

Niin kuin kaikki, mekin puhuttiin yökaudet Maailman Ihanimman kanssa politiikkaa. Väsytti ihan simona, mutta pakkohan sitä oli sitten maailmaa parantaa.

Sitten ku Ihanin nukahti niin pläräsin BodyCombat 31:n "ohjekirjan" läpi että koreografia muhisi yöllä päässä ja osaisin tänään sitten kaiken, kun menen tuntia pitämään Oulunsaloon.

Tänään heti herätyksen jälkeen soittorumba Kelaan, soskuun, opiskelijaterveydenhuoltoon. Kaikki vastas ja asiat selkenee. Pikkasen siistiä.

Nyt aattelin, että jos yrittäs välttää Päivän peiliin jumittumista ja tekis ruokaa ja siivoais ja kävis kaupassa ja pesis pyykkiä.

Keltaiset lehdet ovat täynnä surkeita uutisia, joku on menettänyt siskon, joku äidin, joku isän, joku veljen, joku lapsen. Pakko saada jotain hömppää, kevyttä ja huoletonta. Mutta ei näin kevyttä: "Jumppaan voi pakata myös virkistävän suihkeen, jota voi suihkutella kasvoille kesken tunnin." (Iltasanomat). Mitä hemmettiä?

Antti Tuisku on Foxiassa lauantaina, liput 12 €. Aattelin, että jos menis? (Lukeeko tätä mun blogia kukaan muu 12-vuotiaan tasolla oleva, joka lähtis mukaan?)

Jos musta ei kuulu enää mitään, niin oon luultavimmin saanut ruokamyrkytyksen siskon leipomasta herkullisesta omenapiirakasta, joka on ässehtinyt viikon jääkaapissa. Mutta siis hyvvää se vielä oli kuitenkin! Ruokahalu palailee...

On se vaan niin hienoa.

Kansalaisvelvollisuus hoidettu, kävin äänestämässä Oulunlahden koululla. Käpöteltiin päiväkävely Maailman ihanimman ja Jasmin kanssa sinne ja takasi. Jasmi on kevätpörriäinen ja vetelee ihan ihme pömeleitä, ei tiedä järsisikö lumesta törröttävää kepakkoa, kaivaisiko hankeen kuopan, säntäilisikö päättömänä ympäriinsä. Yksi asia on varmaa: riemu.

Ottakaa ihmiset koirista oppia. En tiiä onko ne mitenkään älykkäitä eläimiä, mutta jos on älykästä olla mieli maassa, suu mutrussa, kulmat kurtussa, niin kannatteeko sitä niin järjellä asioita ajatellakaan.

Päivän paras kommentti oli Marco Bjurströmin kehotus Tanssii tähtien kanssa-ohjelmassa. "Tanssikaa ittenne pöhköiksi!" Marco, you rule, man.

Hiki valui aamupäivän bodybalancessa. Rankkaa, intensiivistä. Olen miettinyt jatkanko jäsenyyttä, jos syksyllä itselläni on neljä tuntia viikossa ohjauksia, pumppia ja combattia. Että miten sitä ehtii käydä koko rahan edestä. Toisaalta voisin kokeilla välillä jotakin uuttakin. Toivon, että saan käydä esim. balancetunneilla siellä salilla, missä itse ohjaan, ikään kuin työsuhde-etuna.

Googletin vähän amerikkalaista jeejeetä:
The power of positive thinking
Positive thinking mag
SuccessConsciousness.com
Positive thinking: a skill for stress relief
Positive thinking sites - try a positive attitude now

Joo eikähän tuo riitä. Riittää.

Viihdyn ihan hirmu hyvin tuon Maailman ihanimman kanssa. Semmosta hupsuttelua ja hassuttelua, yhtä lailla vakavaa keskustelua, ei ole kai mitään mistä ei pystyisi puhumaan. En tiedä osaisinko olla onnellinen yksin ja onko sellaisen pohtimisessa mitään järkeä. Onko siinä jotain pahaa, että on riippuvainen toisen ihmisen läheisyydestä? Ei ole hyvä olla yksin.

Minusta on paljon aikuisempaa olla valmis selvittämään asioita ja rakentamaan yhteistä elämää sen sijaan, että olisi heti "itsenäisesti" JSS-asenteella (jätä se sika). Ihan kuin kaikki olisi puhallettavissa pois hetkessä. Ihan kuin asioita voisi hoitaa jollakin minä-sinä-käsittelyllä, kun kyseessä on "me".

Minulle riittää se itsenäisyys, että selviän jokapäiväisessä elämässä käytännön järjestelyissä melko pitkälle omillani. Eli esimerkiksi en ole täysin toisen armoilla liikkumisen suhteen - pyörä on revitty tallista pihalle ja bussikortti löytyy takin taskusta. Pieniä, mutta merkittäviä asioita.

Minulle on annettu ihan aikuisten ihmisten tasolta paljon hyvinkin pätevänpönäköitä neuvoja, miten ongelmani johtuvat tästä ihmisestä, joka on pistänyt elämäni sekaisin viime kesästä lähtien. Voi kuulkaa, kun elämä ei mene niin, ei minulla. Tämä on elämää! Pitäisikö etsiä joku pumpulissa kasvanut (been there, done that - didn't work for me)?

Siitä on miehelle vaan etua, jos on elämän melskeessä lujittunut, kypsynyt, aikuistunut, oppinut näkemään asioiden mittasuhteita, jos meinaa minun kanssani pärjätä.

Hips! (I am so high I can hear heaven)

Ei ole ollut pitkään aikaan näin hyvä olo. En edes muistanut miltä "hyvä olo" tuntui. Päinvastoin, on tuntunut siltä, että sietokyky on venytetty äärimmilleen niin että kroppa alkaa pistämään vastaan.

Pari päivää oli kauhea jumi oikean lapaluun takana niin, että takaraivoa vihloi samassa linjassa oikealta puolelta. Sietämätöntä. Minulla ei ole ikinä mikään jumissa (paitsi hyvällä tavalla kireä ja kipeä bodypumpin tai muun ihanuuden jäljiltä) tai pää kipeä. Siis todella hälyttävää.

Yhtä hälyttävää oli ruokahaluni ehtyminen viikonlopun jälkeen. Mummikin sanoi tänään, että olen laihtunut. No, nyt se on otettu takaisin. Itse tehty makaroonilaatikko (mieskin syö soijarouheversion mukisematta) oli huippuhyvvää ja sipsiä meni suoraan pussista samalla kun katsottiin Frasier. Ja vitsit kun sekin jaksoi naurattaa.

Ja muuten. Kymppimämmi, luomuversio. Nam. Kermaa ja sokeria vähän. Ei tarvi paljoa, se mämmi on niin hyvää. Hyvvää!

Mistä lie johtuu. Hengittäminenkin on helpompaa. Saattaa olla hetkellinen harha. Mutta asiat rupeavat putoilemaan paikoilleen. Apua on tulossa, rauhoittukaa! Iso osa stressiä on pois jo sillä, kun on luvattu, että saa olla ja öllöttää, ja kaikki mikä on eteenpäin, on hienoa, mutta mikään ei ole pakko. Minä se en kertakaikkiaan kestä ajatusta, että elämässä olisi pakko yhtään mitään.

American Idolissa oli yksi tyyppi, jonka esitys oli niin piristävä, että aattelin, että hemmetti, samanlaisen jeejeen minäkin voisin antaa ihmisille bodycombatissa ensi viikolla, neljä kertaa.

Ja yks hauska peli niin on tämä, jossa pitää kirjoittaa sanoja nopiasti.

Koira on pesun jälkeen aivan suloisen pehmoinen. Ja se napottaa sohvalla niin kiltisti, kulta pieni rakas mussukka.

Maailman ihanin on aamutakissaan pirullisen seksikäs kampe. Grrr!

Ehkä se on vaan niin että orgasmi (tai mieluummin monta) saa maailman kirkastumaan. Pim ja happy happy joy joy. Olen joskus sanonut, että ratkaisuni puolta kansaa rasittavaan kaamosmasennukseen ei ole positiivinen ajattelu, liikkuminen tai terveellinen ruokavalio. Ratkaisu on: enemmän seksiä.

No tsiisös, oonpa aika fiksu ku tässä pitää jo ittiään siteerata. Taitaa puuttua joku kuppi kaapista.

...aivan onessaan.

Päivänsäteet

Minulla on kiitollinen etuoikeus ja ilo olla maailman viisaimman mummin pojantytär. Minulla on pakahduttava onni olla maailman ihanimman pojan tyttöystävä. Minulla on hupi ja hauskuus olla maailman suloisimman koiran emäntä.

Kävimme mummilassa syömässä mummin, sedän ja serkkupojan toimivalla munkkilinjastolla leivottuja, pyöriteltyjä, paistettuja ja sokeroituja munkkeja. Kävelemällä matkaa tuli Toukolasta Kaketsulle noin neljäkymmentäviisi minuuttia. Ja sama takaisin. Suosittelen riittävän pitkien kävelymatkojen taivaltamista käsi kädessä kaikille pariskunnille.

En tiedä onko koiran peseminen tähän aikaan vuodesta turhaa hommaa, kun on niin rapaista. Mutta saatiinpa hetkeksi prinsessa Jasmine lumivalkeaksi, kun se oli niin kahvissauitetun näköinen.

Aurinko, aurinko. En ihmettele yhtään miten luonto aina kuin käskytettynä herää eloon keväisin lainkaan vastaantappelematta.

Never talk defeat. Use words like hope, belief, faith, victory.
- Norman Vincent Peale

Herää, kevättirppa!

Päivän ajatus: toivo on kuin lintu, joka tuntee aamun kohta koittavan ja alkaa varovaisesti laulaa, kun on vielä pimeää... Tämä tirppa tuntee kevään koittavan. Päälle jämähtänyt surku ja alakulo joutuvat kärsimään väistämättömän tappion auringon lämmittäessä ikkunan läpi päiväpeitteen mukavaksi köllöttelyä varten. En minä ole missään vaiheessa luopunut toivosta. Jos joku on lukenut kesästä asti, niin tietää että tämä ihminen on pelkkää puhdasta toivoa täynnä. Toivo on sitkeä, mutta ei mikään liekki ilman happea pala. Mutta onneksi se toivo on sitkeä.

Saikkua huhtikuun loppuun asti, näin niinku aluksi. F32. Lääkäritäti olisi tarjonnut erän lääkitystä päivystyspakkauksena, mutta sanoin, että pittää miettiä, että saattaapi olla että jää nauttimatta nuo tabuletit. Minä kiittämätön. Elän kuitenkin vielä niin vahvassa kieltämisen olotilassa, että kuvittelen luonnon korjaavan, ikään kuin kesä kasteensa kuivaa. Saa nähdä miten ajatukset muuttuvat, kun menen tapaamaan torstaina sykiatritätiä tai -setää, ja mikä on hänen näkemyksensä asiaan.

Eipä se saikku mitään estä, kun menen hakemaan vähän opintopisteitä kotiin muutamasta seminaarista ensi viikolla. Kuitenkin, kaikki stressi pitää nyt jättää poies, rauhottua ja leppäillä. Lääkäri kysyi taas, että pysynkö hengissä. Kuvittelen ilman tahattomia tapaturmia eläväni kyllä hyvinkin vanhaksi enkä oikein osaa nähdä tätä "pysytkö hengissä"-näkökulmaa. Ei tässä ole kysymys elämästä ja kuolemasta, vaan siitä että onko semmoinen kärsivä rääpiminen mitään kunnon olemista ja voiko sille tehdä mitään.

Bellissima Maria on kippeenä. Pyöräilin Jasmin kans Maikkulaan viemään elokuvia potilaalle. Matka kesti pyörällä tunnin, eli en varmaan mennyt suorinta reittiä. No, eksyinkin ainakin kahdesti. Aluksi asfaltti oli sulana, mutta sitten kun loppumatka oli joko sileää jäätä tai sohjoa, niin ottipa kyllä luonteen päälle. Koiran kanssa, joka on joko menossa eri suuntaan tai sitten samaan suuntaan joko liian hitaasti tai liian nopeasti tai sitten ei ole menossa mihinkään suuntaan, kun pitää haistella yks juttu eka. Niin että onneksi Maailman ihanin haki sitte autolla pois.

Mitä mitä, kuka tippu Idolssista? Jaa, Panu. Maria äänesti Kristiania ja niinku tositarkotuksella, koska ei Maria yleensä äänestä tommosissa. Olemme epäilemättä onnellisia siitä, että Anna Abreu oli myös pudotusuhan alla. Sehän on ihan h u o n o. Taas näitä "olis pitäny ite mennä tuonne näyttämään"-sohvakritisointeja. Kyllä se on helppo kotisohvalla olla parempi. Kyllä se on jompikumpi hevimiehistä, joka voittaa. Niin se vaan on. Meidän aikuisten naisten suosikki on herkkä, mutta vahvan miehekäs Kristian.

Mulle oli ahaa-elämys oivaltaa ihan ite että Ellen ja Ida Jokikunnas (Idols-stailisti) on siskoja.

Kuuntelen tätä uutta combattia. Aivan mainioita biisejä. Ens viikolla on aivan älyttömät neljä combattia, omaksi tunniksi muotoutunut Oulunsalossa ja kolme tuurausta Beauty Centerillä. Olen siis kaapannut kaikki Beauty Centerin tunnit ensi viikolta, eli valinnanvaraa ei poloisilla ole. Vaikka on kyllä semmonen olo, että mitäköhän tästäkin taas tulee, niin ei tässä nyt voi heittää hanskoja tiskiin elämän joka osa-alueella. Tai yhtään millään osa-alueella.

Kuitenkin tulee jo hyvä mieli biisien kuuntelemisesta, niin se voi olla aika mahtavaa päästä vetämään itse ohjelmaa sitten aivan fiiliksissä.

Konica Minoltan PagePro 1300W-printteriin ei ole vielä ajureita Vistalle. 1Q eli ensimmäisen vuosineljänneksen aikana pitäisi tulla eli kohta viimestään. Onko tämä nyt sitten semmoisia asioita, mitä isojen tyttöjen pitää itse selvittää. Pakko, jos yrittää printata maksetun sähkölaskun kuittia nettipankista soskuun. No, nyt pitää ettiä joku toinen lokaatio missä printata. Niinku elämässä joskus, niin kaikkea ei saa riehumalla, itkemällä, uhkailemalla ja painostamalla, tai ei ainakaan ajureita printteriin.

Bad Reputation
(Jett-Laguna-Cordell-Kupersmith)

I don't give a damn 'bout my reputation
You're living in the past it's a new generation
A girl can do what she wants to do and that's
What I'm gonna do
An' I don't give a damn ' bout my bad reputation

Oh no not me

An' I don't give a damn 'bout my reputation
Never said I wanted to improve my station
An' I'm only doin' good
When I'm havin' fun
An' I don't have to please no one
An' I don't give a damn
'Bout my bad reputation

Oh no, not me
Oh no, not me

I don't give a damn
'Bout my reputation
I've never been afraid of any deviation
An' I don't really care
If ya think I'm strange
I ain't gonna change
An' I'm never gonna care
'Bout my bad reputation

Oh no, not me
Oh no, not me

Pedal boys!

An' I don't give a damn
'Bout my reputation
The world's in trouble
There's no communication
An' everyone can say
What they want to say
It never gets better anyway
So why should I care
'Bout a bad reputation anyway
Oh no, not me
Oh no, not me

I don't give a damn 'bout my bad reputation
You're living in the past
It's a new generation
An' I only feel good
When I got no pain
An' that's how I'm gonna stay
An' I don't give a damn
'Bout my bad reputation

Oh no, not me
Oh no, not
Not me, not me

Silky and smooth.

Eipä ole ikinä mennyt asiat Kelan kanssa niin sutjakasti kuin tänään puhelimessa. Olivat hylänneet asumistukihakemukseni puutteellisten liitteiden perusteella. Soitin ja olin varautunut hirveään paperisotaan ja ympäriinsäsoitteluun erinäisten palkkatodistusten sun muiden perässä, mutta riittikin siis pelkkä soitto, ja oikein ymmärtäväinen virkailija sanoi laittavansa nollatulot ja asia selvä. Hämmentävää lajitoverillisuutta. Olen hämmentynyt, mutta kiitollinen.

Lajitoverit ovat muutenkin olleet viime päivien voimavara. Osa tekee auttamista työkseen ja heille maksetaan siitä rahalla, mutta olen silti kiitollinen heille heidän tekemästään työstä minun hyväkseni (tällä tarkoitan opoa ja ODL:n projektikoordinaattoria). En ymmärrä miten on niin vaikeaa ajatella omaa parastaan ja röyhkeästi ottaa se minkä tarvitsee, koska se ei ole keneltäkään pois.

Tässä elämäntilanteessani olenhuomannut joutuvani turvautumaan rakkaisiin ystäviini ja auttamista työkseen tekeviin ihmisiin ja työntämään esimerkiksi vanhempiani kauemmas tilanteesta. Isäni on täysin kyvytön näkemään todellista väsymystäni ja sitä, että en kertakaikkiaan selviä kaiken paineen keskellä ilman kohtuullista hengähdystaukoa. Hänelle olen asennevammainen ihminen, joka ei osaa priorisoida, rakentaa tavoitteita, hallita elämäänsä. Hän ei kuitenkaan ole elänyt minun elämääni eikä tiedä minkälaista se on. Hänelle valmistuminen ja työelämään siirtyminen on jokin itseisarvo, joka jyrää esimerkiksi terveyden yli.

Minä olen oman elämäni asiantuntija ja olen kai kohta 25-vuotiaana aikuisena naisena valmis, tai ainakin oikeutettu ihan itse päättämään mikä on minulle parhaaksi? Jos haluan mielipiteen asiasta, kysyn kyllä.

Olen vasta viime aikoina käsittänyt, miten ympärillä olevat olosuhteet ja tietenkin myös itseaiheutetut sellaiset voivat ihmistä rampauttaa. Viime viikonlopun tappelu pudotti minut todella alas, ikään kuin puhkaisi jonkin turhanpäiväisen räpiköimisen kuplan. Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. On epäilemättä oma valintani olla ihmissuhteessa, johon liittyy erittäin vaikeiden asioiden käsittelemistä. On oma valintani, että olen käyttänyt opintotukikuukauteni loppuun ja vaihtanut alaa parin vuoden opiskelun jälkeen.

On kuitenkin karu tosiasia, että jossakin vaiheessa ne resurssit, joilla näitä asioita elämässä normaalisti potkisi eteenpäin, ovat huvenneet jo viime kesänä niinä aurinkoisina kesäpäivinä, kun tunsin raahautuvani eteenpäin. Mikseivät hälytyskellot soineet? Olinko niin huolissani toisesta, että unohdin itseni?

Se vahva, energinen, säteilevä ihminen, joka olen ollut, on viime aikoina ollut jyrän alle jäänyt jäniksenraato. Se minua surettaakin: miten paljon nauttisinkaan kaikesta, jos olisin se sama naarasenergiaa puhkuva voimakas nainen, joka olen ehjimmilläni ollut?

Minä haluan hänet takaisin. Magenta, alkukesän tyttö, joka ei tärise ilman syytä ja jonka päätä ei vihlo. Ihana, itseään röyhkeästi rakastava Magenta tulee takaisin, se on varmaa. Nimittäin ihmisille ei anneta kuin sen verran, minkä se ihminen kestää.

Kylmä ilman sua

"Veromerkki, se on sinun pääsylippusi vapauteen. Aika moni koira täällä antaisi tuosta vaikka oikean käpälänsä".

Vapaasti muisteltu Kaunottaresta ja Kulkurista. Toivo on niin kuin veromerkki. Tällä hetkellä sitä on, ja se on kuin tasaisesti palava halko minun sydämessä. Niin että lämmittää! Ja sanonpa vaan, että oon epäilemättä löytänyt yhden maailman fiksuimmista miehistä, joka on paitsi älykäs niin myös v i i s a s . Sydämen valittu, rakas, Maailman ihanin.

Dididiudidiudidoudou.

Jos on tylsää, niin leikkikää/hajotkaa tämän höpsön pelin kanssa.

Jos haluat lurkkia, niin alta saat oikeat vastaukset maalaamalla hiirellä.

1.) Four
2.) No, but a tin can
3.) K.O
4.) THE ANSWER
5.) Cross outside the screen
6.) Shallots
7.) An elephant
8.) Yes!
9.) THAT ONE (top right)
10.)Dentures
11.)n
12.)The dot above "I"
13.)F'TAANG
14.)Torch
15.)HORSE
16.)H
17.)17.
18.)Hammer
19.)Blue, Orange, Green, Green, Yellow (BOGGY)
20.)Seal!
21.)Green flash (top left)
22.)+1 Skip
23.)BRAN
24.)V
25.)Shoe Polish
26.)Arsefacey
27.)GO TO 28
28.)Abundance
29.)Egg Mayonnaise
30.)Cross through the tunnel
31.)Woof. Woof. Woof.
32.)Babycham and Human Faeces
33.)7
34.)Remove mouse
35.)Green smiling button
36.)A walk
37.)Of course not
38.)Mary Rose
39.)Cylindrical Adventures
40.)Cross over the right-click menu
41.)AFRO
42.)42nd 42
43.)Tom Cruise
44.).
45.)W RONG (cross sun flag skull up)
46.)OMGF U KILLS SONIKKU U BASTUD
47.)Red
48.)SNAAAAKE!
49.)SPLAPP-ME-DO
50.)O.K.
51.)Fight! (mash the mouse)
52.)3rd from left
53.)...but pa might not
54.)No, about 20cm off the ground
55.)A games console for wholemeal biscuits
56.)Blue, red, blue, yellow
57.)Erm... one?
58.)Shepherd's Pie
59.)Charge ur lazer! (mash the mouse)
60.)No... (unless you did 59 without retrying upon running this flash)
61.)Thumbs up
62.)Moss
63.)Tasteless white filth
64.)Egg > 28
65.)LARGEST
66.)!
67.)A big hairy arsonist
68.)Stroke the cat
69.)LOL, 69
70.)Using its anus
71.)Green
72.)Middle far left switch (it's small)
73.)? (top right)
74.)No one knows that
75.)ESCAPE!
76.)Sugar, honey, honey
77.)Question 77
78.)FOUR
79.)U
80.)Filthy Romanians
81.)Run cursor up and down lightning rod
82.)Clip the toenails
83.)National Dyslexic Association
84.)Green Shooting Star
85.)I loved it!
86.)The Prince
87.).
88.)Break Sonic's leg (mash the mouse)
89.)Blindness
90.)Nonce
91.)Rip the note (no clicking involved)
92.)194, 27, 26, 14, 9, 3, 2.5, 1, .4
93.)Go! (behind bomb)
94.)The bomb is a dud
95.)Remove mouse, click Red
96.)A right mess
97.)10+ times!
98.)Blue, red, blue, yellow
99.)At green, click sign
100.)Two
101.)Chihuahua
102.)Touch the dots! (one of them doesn't have one)
103.)Slight down and slight right (you'll know)
104.)Large yellow sad moon (Hey! Why not the large gray sad moon?)
105.)BANANA (spell it from apple, nectarine, and gooseberry)
106.)Click the arrow (right-clicking whacks you in the head)
107.)Don't click TRY AGAIN on the gameover screen
108.)4 8 15 16 23 42 execute
109.)Make the monkey poo (mash the mouse), then click on arrow
110.)Use all seven skips

What ever - that's cool

APUA APUA APUA.

Sitä on ainakin tarjolla! Kun tarpeeksi kovaan ääneen märsyää!

Menin pokkana kouluun, mutta repesin täysin ja yksi opettaja vietti iltapäivän kanssani yhdessä tyhjässä toimistohuoneessa. IHANA IHMINEN. Opettaja soitti lääkärille ("ei, ei ole koulukuntoinen"), jolle minulla on aika perjantaina, ja sai puhelinajan varattua jo tälle iltapäivälle. Opettaja konsultoi myös erästä koulun opettajaa, joka on psykologi. Hän sanoi, että on samaa mieltä, että pelkkä ODL:n kuntoutusprojektissa oleminen ei minulle riitä. Keskiviikkona on palaveri opon ja kuntoutusprojektin vetäjän kanssa. Opettaja varasi minulle ajan kriisikeskukseen, se on huomenna. Maailman ihanin suostui, kun ehdotin että menisimme yhdessä.

Sairaslomaa tämä viikko. Ehkä koko loppukevät.

"Mää laitan tähän diagnoosiksi että masennus, en kirjoita mitään vaan laitan vaan kirjainkoodin."
"Aivan sama, enköhän mää oo masentunut".

Lääkäri kysyi puhelimessa pysynkö hengissä huomiseen. Eipä kyllä ollut käynyt mielessäkään ettenkö pysyisi.

Labratulokset olivat tulleet. CRP, hemoglobiini, valkosolut, kilpirauhasarvot, kaikki ihan normaaleja.

Maailman ihanin vei pyynnöstäni tavaroitaan pois. Jäi tänne vielä jotain. Mutta idea on väliaika - kahvia ja pullaa. Minä tarvitsen nyt omaa rauhaa, rauhaa, rauhaa. Itsetuntoa, itserakkautta, tervettä itsekkyyttä, itsenäisyyttä. Tällainen ihmisenraato ei voi pitää huolta kenestäkään, ei omista asioistaan eikä muiden. Olen todella huolissani Maailman ihanimmasta, todella huolissani, koska silloin kun minä rääyn apua, hän käpertyy ja uskottelee kokoavansa itse itsensä, pärjäävänsä omillaan. Kaunis ajatus, mutta kovin petollinen.

I love you, but I love myself more.

Se oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Se oli hyvää ja sitä oli riittävästi - tämä päivä tuntui loputtoman pitkältä, mutta mielenkiintoiselta matkalta. Niin murheen murtama kuin se olikin. Ehkäpä jeejee mitataan juuri siinä, miten tällaisissa tilanteissa etsii voimaa, uskoa, toivoa eikä käperry murjottamaan. Maailma pyörii edelleen ja on täynnä myötuntoa.

Minusta on hauskaa kuunnella omaa hengitystä ja ajatella, miten monta hengitystä menee samaan tai eri tahtiin tälläkin hetkellä. Tulee hieman universaalinen olo. Täällä me olemme, elämme, hengitämme.

Aamulla heräsin siskon luota yökylästä. Siskonpeti. Nukahdin Ruotsin euroviisukarsintojen keskelle enkä nyt siis tiedä kuka Ruotsia edustaa. Olin unissani jotakin kuulemma ukissut, mutta muistan kyllä nukkuneeni. Se on hyvä. Siskolla on osuvaa jääkaappirunoutta: hullu hiki / mutta täytyy jaksaa / laiskat eivät täältä lopu. Siskon kissa oli myös mainio. Kun lähdimme Jasmi-koiran kanssa kylästä, se jäi tutkimaan rikospaikkaa... "tämä huopa on vielä lämmin... voimme päätellä että koira on ihan vastikään vielä nukkunut tässä... hmmm..." Se ei vielä ole hoksannut, että koira, joka ei ole juurikaan kiinnostunut kissojen olemassaolosta, ei ole millään tavalla vaarallinen tai edes epäilyttävä, vaikkakin se himoitsee kissanruokaa.

Nakkasimme Jasmin kotiin ja läksimme bodybalanceen. Kyyneleet valui välillä pitkin poskia, mutta enpä lähtenyt kesken pois! Ehkä muut luuli, että se oli hikeä. Saa sitä surullisenakin venytellä ja notkistella. Tunnin jälkeen kapsahdin rakkaan, viisaan ohjaajan kaulaan ja itkin murheeni. Puhuimme, kuuntelin, sain perspektiiviä. Olo oli jo parempi. (Jäsenyyteen kuuluu tämmöinen säännöllinen märinäterapia.)

Menin kotiin ja söin eilisen falafellin jämiä. Haettiin siskon kanssa eilen pitafalafellit Roomasta, mutta ei ollut oikein nälkä, tai ei maistunut. Jaksoi huvittaa silti ulkona muoviastioissa roikkuvat tekotulppaanit ja muut muovikukat. No, tänäänkin olen syönyt aika vähän. Sovitaan että se on tämän parisuhdemärehtimisen kiero hyvä puoli. Paitsi että nyt kun en koko aikaa enää itke, niin saatan syödä taas ihan normaalisti ja sekin hyvä puoli on mennyttä.

Olen muuten aika iloinen siitä, että osaan itkeä. Se on sitten tosi huono juttu, jos ei enää osaa.

Menin sedän luo kylään. Hän asuu nykyään sopivan kävelymatkan päässä oleellisista paikoista kuten keskustasta, lupasin mennä käymään joskus jumpan jälkeen kylässä taas. Sedällä menee paremmin, pitää taas korkin kiinni ja olen siitä iloinen. Esimerkki sillasta, joka ei ole palanut, vaikka sitä on sytytelty kyllä tuhdeillakin sytytysnesteillä. Tee oli hyvää, sain mukaani salmiakkia ja tuorekurkun.

Menimme elokuviin porukoiden ja siskon kanssa, katsottin The Queen, joka oli oikeastaan tosi hyvä. Päätimme pitää tyttöjen kesken eli siskon ja äidin kanssa lähiaikoina Naisten Päivän, jolloin kävisimme jumpassa, saunoisimme, söisimme ja kävisimme leffassa, kaikki siinä 50 metrin säteellä. Ehdotin elokuvaksi Sävel ja sanat-hömppää, jonka traileri pyöri ennen leffaa. En tiedä onko tämä julkinen nöyryytys enää mitään kaiken tämän jälkeen, mutta pidän salaa Hugh Grantista. Pervoa.

Leffan jälkeen hain taas prinsessa Jasminen kyytiin ja menimme Bellissima Marian luo iltateelle. Ei kovin myöhään voinut olla, kun Marialla on aamuherätys neljän maissa. Lisää teetä. Päivän suostanosto-keskustelu. Oonhan minä sen suoraankin sanonut viimeksi tänään, että olet Maria hirmu rakas. Saimme mukaan ruokakuppitelineen, joka paljastui testissä juuri oikeankokoiseksi Jasmin kupeille. Jokke-corgille Marian edesmenneeltä koiralta peritty teline oli aivan liian korkea. Ehdotin kyllä semmoista pientä penkkiä, missä Joksa voisi pönöttää ja aterioida, mutta lähdin äkkiä ennen kuin Maria ehti perua. Muuten, kuumemittarini ei vastoin väärää luuloa ole rikki, minulla oli oikeasti taas lämpö 37,3, mittasin Marian luona. Tajutonta tämä.

Olen ollut hetkosen aika hädissäni, mutta onnistuin haalimaan kasaan tänään jonkinlaisen mielenrauhan. En minä yksin pärjäisi. Sydämellinen päivä täynnä tunteita ja elämää. Kiitoksia osallistuneille, joita oli mainittujen lisäksi mm. bodycombat-kolleega mesessä ja ystävätär puhelimessa. Lajitoverit... te ootte huippuja.

Tuntuu niin äärettömän hyvältä keskellä pahaa oloa lajitoverin lämmin halaus. Se on paras rauhoittava lääke. Kiitos kun annatte mittasuhteita. Yksin sokeutuu, te olette silmät, kun omat ovat kyynelien sumentavat.

Too often we underestimate the power of a touch, a smile, a kind word, a listening ear, an honest compliment, or the smallest act of caring, all of which have the potential to turn a life around. ~Leo Buscaglia

How beautiful a day can be
When kindness touches it!
~George Elliston

But if you haven't learned the meaning of friendship, you really haven't learned anything.
-Mohammed Ali

Why do you hurt yourself?
You do it very well
You do it so politely
That you couldn't even tell
When everything has changed
You think you're not to blame
How come you keep on talking
When the whole thing feels so strange?....

But seeing
Is not the same as believing
When everything goes wrong
You're anything but strong

It's all bittersweet
Outside in the street
The grass is growing greener
Underneath your feet
We come and go
The deep water flows
Tiny leaves from smaller seeds
To tall trees do grow

But wanting
Is not the same thing as needing
There's no need to pretend
You can't turn back again
And loving
Is so different to keeping
The hurting that we send
Is so difficult to mend

Hold on to the good things
That keep you from falling down
Hold on to the good things
That keep you from falling down

How my heart aches
More than I can take
What are we really learning
When we make the same mistakes?

Where is your hope?
It’s all gone up in smoke
You used to be so funny
Now it's just the same old joke

And laughing
Is so very close to crying
When there's nothing to defend
It gets you in the end
And living
Is so very close to dying
You struggle on and on
To find where you belong

Where do you belong?

- Anything But Strong / Annie Lennox

Anna anteeksi.

Sattuu, sattuu, sattuu. Olen niin pahoillani. En koskaan tee niin uudestaan, en pystyisikään, tämä sattuu liikaa. Olet rakkaimpani. Tein väärin, kadun ja pyydän anteeksi. Jos näkisit miten kärsin, tietäisit, että olen tosissani. Kunpa voisit antaa anteeksi ja luottaa minuun vielä joskus, koska olen sen arvoinen. En vähättele, kun sanon, että ei rakkaus saa kaatua näin pieneen asiaan. Rakkaus on vahvempi. Minä ymmärrän, tajuan, ja kuuntelen ja ymmärrän lisää. Kuuntele sinä minua, niin tiedät ja ymmärrät. En minä ole tyhmä ääliöpää, enkä väkivaltainen. Minä olen edelleen se sama ihminen, jota sitä rakastit. Minä annan sinulle jokaisen tarvitsemasi tilaisuuden näyttää kuinka hyvä olet. Anna minulle mahdollisuus näyttää, että olen sinulle sopiva.

Se, että olet loukannut minua, se on mennyttä elämää. Tämäkin voisi olla. Ymmärrän nyt enemmän siitä miten vaikeaa sinulla oli, kun lähdit mitään sanomatta, jätit minut itkemään, minuun sattui enemmän kuin mikään koskaan. Tämä syyllisyys, häpeä, katuminen, se kun ei ymmärrä itseään ihan kokonaan, mutta ei halua toista satuttaa. Rakkautesi on kultapölyä sydämen arpien päällä. Kaikkea ei voi unohtaa, mutta rakkaus voittaa sen kaiken. Siihen minä uskon, se on minun uskontoni!

Voimmeko elää yhdessä luottaen toisiimme? Jos minä lupaan ja sinä lupaat, että teemme kaikkemme. Minä vannon: kaiken se kestää!

I turned around too late to see the fallen star
I fell asleep and never saw the sun go down
I took your love for granted
Thought luck was always on my side
I turned around too late and you were gone

So give me one more chance
Darlin' if you care for me
Let me win your love
'Cause you were always there for me
If you care for me,
Be there for me

I like to play the queen of hearts and never thought I'd lose
I rolled the dice but never showed my hand
I planned it out so perfectly,
So you'd never leave a girl like me
I was a fool, but now I understand

Here is the law of the land
You play with fire and you'll get burned
Here is the lesson I've learned
That you don't know what you've got til it's gone

So give me one more chance
Darlin' if you care for me
Let me win your love
'Cause you were always there for me
If you care for me,
Be there for me

Gimme one more chance
Tell me that it's not too late
Let me win your love
Darlin' please don't hesitate
If you care for me,
Be there for me

Give me one more chance

- One More Chance / Madonna

Sinua, sinua rakastan.

Tulihan se sieltä, se ihmisen tyhmyys, josta näin painajaisia. Kamala riita. Hädissäni menin ja löin avokämmenellä, mutta se oli enemmän kuin tarkoitin sen olevan, se oli raja, jonka ylittämisestä rankaistaan kovimman mukaan.

Minä olen säälittävä. En voi selittää mitään edes niillä kahdella lasillisella mietoa viiniä. Olen heikko ja paska ja tyhmä ihminen, niin kuin väitän kaikkien olevan heikoimpina, paskimpina ja tyhmimpinä hetkikään.

Minä olen vain ihminen.

Olen puolikuollut. Hengittäminen on raskasta. Tätäkö on rakkaus? Tämä vaaleanpunainen ei pue.

En mitään muuta tahtoisi, kuin saada ja antaa anteeksi. Päästä syliin nukkumaan, maailman ihanimpaan syliin.

Olet sinäkin minua rääkännyt, ja minä kestän sen, koska tiedän, että se on aina vähemmän kuin se pumpuli, johon minut kiedot, kun nukun siinä sylissä, joka tuntuu maailman tutuimmalta.

Antoivat tällaisen luonteen, että jokainen minuutti on pieni elämä.

Joku muukin on kokeillut julkista anteeksipyyntöä. Minä kadun ja häpeän. Teen ihan mitä vain, ihan mitä vain, ja kun en tiedä mitä tehdä, teen kaikkea mitä mieleen tulee, saadakseni takaisin syliini rakkaani, jota ilman minulla ei ole mitään.

Kun tuntee, niin tietää olevansa elossa, ja kun pelkää menettävänsä, tajuaa oikean arvon. Se on kieroa ja ironista ja maailman laki.

Parisuhteen realiteettitaulukko (jostain poimittua)

Aloittelijat (yhdessä alle 2 vuotta)

1. Teillä on huomattavasti parempaa seksiä kuin pariskunnilla
keskimäärin. Et ymmärrä keskustelua aloitteen tekemisestä, sillä
joudutte vain intohimon valtaan ja loppu käy itsestään.

2. Rakkautenne on niin suurta, että elämä exän kanssa oli siihen
verrattuna ankeaa.

3. Katsotte elokuvien seksikohtauksia toisianne vilkuillen. Juuri noin
ihanaa meilläkin on, mennäänkö takariviin?

4. Kun hän kysyy, voiko lähteä kavereiden kanssa baariin, sanot kyllä,
mutta kun ovi menee kiinni, itket ikävästä.

5. Hänen 80-senttinen sänkynsä on liian leveä. Nukutte toisiinne
kietoutuneina, ja kun toinen vaihtaa asentoa, toisen keho myötäilee
saumattomasti.

6. Jaksatte hieroa toisianne tuntikausia.

7. Olette molemmat kauniita, älykkäitä, lahjakkaita ja seksikkäitä.

8. Teillä kummallakaan ei ole koskaan ilmavaivoja.


Edistyneet (yhdessä 2-5 vuotta)

1. Sinä haluat seksiä enemmän, tai sitten hän. Sinä myös haluat enemmän
suuseksiä. Ymmärrät, että seksielämänne on samanlaista kuin muillakin.

2. Kadutte kaikkea, mitä alussa kerroitte existä. Jokainen
yksityiskohta kostautuu itkukohtauksina ja irvailuna. Poltatte
existänne muistuttavat tavarat.

3. Mietitte elokuvien seksikohtausten aikana, mistä kaikesta jäätte
paitsi.

4. Hän kysyy, voiko mennä baariin. Sanot, että mene vain, on muuten
kolmas kerta tällä viikolla. Hän sanoo, ettei sitten mene. Sinä huudat,
että mene vain, ilta on joka tapauksessa pilalla.

5. Nukkuminen vierekkäin on suhteessanne parasta.

6. Hierot häntä, jos hän vihjaisee kipeistä hartioistaan.

7. Hän ei olekaan täydellinen. Hyvä, jos vähän muuttuisi.

8. Hän hoitaa ilmavaivansa vessassa.


Ammattilaiset (yhdessä yli 5 vuotta)

1. Kumpikin haluaa pikaseksiä. Sitä on kerran kuussa. Jos haluaa
useammin, on tehtävä aloite. Aloitetta seuraa keskustelu siitä,
pitäisikö kuitenkin mieluummin nukkua.

2. Suhteenne ei ole sen parempi tai huonompi kuin exänkään kanssa. Ei
haittaa. Harmittaa, että tuli poltettua exien aikaiset tavarat.

3. Elokuvissa on liian vähän seksikohtauksia. Pitäisiköhän vuokrata
pornoa?

4. Hän kysyy, voiko hän mennä kavereiden kanssa baariin. Sinä sanot,
että ihan sama, ja tarkoitat sitä.

5. Nukuttu kylässä 120-senttisessä sängyssä. Hän piirtää puolivälin
kohdalle viivan, jonka yli et saa tunkea polveasi. Kotona teillä on
kaksi metriä leveä sänky, jossa on erilliset patjat. Nukutte seuraavat
50 vuotta samoilla puolilla sänkyä.

6. Hän valittelee kipeitä hartioitaan. Kehotat häntä varaamaan ajan
hierojalle.

7. Tajuat olevasi hankala. Olisi hyvä, jos muuttuisit.

8. Ilmoitat pieraisevasi, teet sen ja kikatat. Hän viuhtoo ilmaa
sivummalle.

Siinä näet. Suhteesi on ihan normaali!

Jeejeetä nyt kevään pastelliväreissä!

Väsäilinpä tämmösen uuden possumman ulkoasun. Ounou, katsojaluvut putoavat silmissä!

Jepajee. Heräsin kahtakytä vaille ykstoista ja minuutin yli olin sitten jo bodypumpissa. Käytiin Wingerissä terveyslounaalla eli toastilla ja ranskalaisilla. Ja loppupäivä onkin sitten mennyt tässä vänkslätessä.

En oo tehnyt mitään järkevää enkä tee.

Lasten suusta

Joskus juhlan jälkeen tulee toinen juhlapäivä. Ei kukaan oikeastaan tiedä miksi se tulee, mutta ollaan vain iloisia ja lomalla eikä turhaan kysellä.
Anna 9v.

Ristiin voi ripustaa joulukuusen palloja, niin että Jeesuksellakin on
vähän hienompaa ja hän saa riippua hyvässä seurassa.
Tuomas 7v.

Joosef ei ollut Jeesuksen isä. Siinä oli joku juttu aasin
kanssa,mutta en muista mikä.
Sanna 6v.

Jeesus kuoli pitkänäperjantaina. Kun hän eli, hän aina hoputti
opetuslapsia, mutta kun hän oli kuollut, ne kävivät pitkälleen.
Siksi sitä sanotaan pitkäksiperjantaiksi. He itkivät, mutta kyllä
heistä oli mukavaakin lekotella vähän aikaa.
Kauko 8v.

Jeesuksella ei ollut lompakkoa, koska hänellä ei ollut taskuja.
Vaipat vaan koko ajan. Sitten kävi todella huonosti.
Keijo 8v.

Se joka saa hyvän kasvatuksen, siitä tulee kiltti.
Sellaisella, joka saa huonon kasvatuksen on kivaa.
Timo 6v.

On kumma miten vähän saa aikaan, jos vain lakkaa yrittämästä.
Paula 8v.

Jos kaikki ovat ajoissa kotona, tulee perhepäivällinen.
Muuten tulee usein vain pussikeittoa.
Lauri 6v.

Pappi kysyy tahdotko mennä naimisiin sen kanssa, joka seisoo siinä
vieressäsi, vai haluatko mieluummin jonkun muun. Useimmiten siinä ei
ole ketään toista, niin että vastataan tahdon.
Eero 7v.

Avoliitto ja avioliitto on melkein samaa, paitsi että toinen on
pakollista ja toinen on vapaaehtoista.
Siiri 7v.

Minä en halua saada lapsia. Kinaa tulee ihan tarpeeksi nukkejen kanssa.
Parempi olisi saada käytetty eläin eläintensijoituslautakunnalta.
Maija 7v.


Tasa-arvo tarkoittaa, että isä ja äiti tuottavat lapsia yhdessä.
Ennen vanhaan vain äiti ruokki lapsen, kun isä kulki pankkiin ja takaisin.
Anne 7v.

Älä anna vauvoille sipulia, minä olen kokeillut.
Tiina 7 v.

Olen perinyt silmät isältä ja hiukset äidiltä.
Toppatakin olen perinyt naapurilta.
Saara 7v.

Perheessä voi sanoa ihan mitä ajattelee eikä tarvitse pelätä, että
joku ajattelee samalla tavalla.
Heikki 6v.

Presidentin pitää pukeutua hyvin ja pitää olla punainen tukka.
Presidentin täytyy osata kätellä, että voi aina sanoa:
Kiitos, että olette valtioni.
Kaisa 8v.

Poliittinen elin on esimerkiksi pääministerin perna.
Olli 6v.

Hölöblömhlöbömböö.

Vasen nimetön kokoa 17,5.

Ei, en ole mennyt kihloihin (enkä mene ennen kuin on hääpäivä luvattu ja lyöty lukkoon, liian paljon noita ikuisuusprojektikihlauksia lähipiirissä, avioon siitä, hus!). Kunhan kävin mittauttamassa vasemman nimettömän, ettei ole ainakaan siitä kiinni. Pientä painostusta! No eikäku, oli muutakin asiaa kultasepänliikkeeseen, kun haettiin mummin koru korjauksesta.

Niin elikkä hyvää naistenpäivää! Kävimme sen kunniaksi mummin ja siskon kanssa kaupungilla lounastamassa ja shoppaamassa urheilukassit. Nyt mahtuu välineurheilijan kamat kaikki yhteen laukkuun, sivutaskussa on varaparisto mikin lähettimeen ja kaikki muu oleellinen.

Oulun koiranomistajat huomio! Tällainen viesti liikkuu palstoilla:
Koirienomistajat huomio! Koirien myrkyttäjä liikkuu ainakin alueella Maikkula, Värttö, Kaukovainio ja Peltola. Henkilö laittaa rotanmyrkkyä herkkupaloihin ja esimerkiksi kalapuikkoihin oli laitettu partakoneen terä sisään. Kaikki havainnot kannattaa ilmoittaa Oulun Poliisille ja Oulun kaupungin eläinlääkäriasemalle.

Käykäähän luovuttamassa verta. Maailman Ihanin kävi eilen ihan vapaaehtoisesti ja pakottamatta, vähän yllätyin kun oltiin siitä joskus puhuttu ja kovasti oli minua vailla henkiseksi tueksi, mutta kun on taas aikaa ennen kuin saan seuraavan kerran luovuttaa, ennen kuin edellisestä on kulunut kolme kuukautta.

Olis tuossa Prison Breakin jaksot 15-19 vuorossa. Eilen meni yöhön asti kun katottiin ko. sarjaa, tuli ihan uniinkin. No ei haittaa, siinä on vähän semmosta agenttimeininkiä ja Wentworth Miller on aivan iiihana.

Maailman ihanin saalisti pizzaa Roomasta (tasoittamaan salaattilounasta, ettei vaan pääsis laihtumaan...), äpöstettiin ja kateltiin Idolsseja. *örp* Suomen Idolssissa ei kyllä ole ketään ylivertaisen ihkua, en nyt oikein osaa fanittaa ketään noista. American Idol on mielenkiintoinen ja laulajat huippuja, Suomesta löytyisi varmaan noita finalisteja parempiakin uusia starboja.

Ja onnea eräälle mukavalle pojalle, jolla on tänään synttärit!

Say no more

Cuteoverload.com

Sitä ittiään, aivan mahtava sivusto sinulle, joka luulet kestäväsi mitä tahansa - myös yliannostuksen ällösöpöyttä pienten suloisten eläinten muodossa.

Urhea possu.

Tuurasin kipiää kolleegaa ja vedin höperyyksissäni uuden BodyCombat 31:n (tai jonkin sitä etäisesti muistuttavan koreografisen esityksen) alusta loppuun. Mielenkiintoinen suoritus sinänsä, mutta käsittääkseni kaikilla oli lämmin ja toivottavasti myös kivaa.

27.-29. huhtikuuta hipsin Helsinkiin bodypump-peruskoulutukseen, sinne on mulle varattu paikka. On se rohkia. Tai kaheli. Tietääpä sitten mitä kesällä teen. Riehun, hikoilen, hillun, rähisen.

Kävin tänään labrassa ja lääkäriaika on 16.3., jolloin kuullaan noista veriarvoista, että onko kilpirauhasessa vikaa tai onko joku tulehdus jäänyt jähimään jonnekin. En kyllä ole jaksanut mittailla lämpöjä enää pitkään aikaan, että mene ja tiedä. En oikein osaa yllättyä, vaikkei mitään syytä mihinkään löytyisikään. Hyvin tää näyttää menevän, kun menee vaan!

Noin niin kuin yleisesti ottaen parempaan suuntaan ollaan menossa koko ajan vähän niin kuin kaikilla osa-alueilla. Varovainen tuuletus, eihän sitä koskaan tiedä. Ei tässä vielä hirveänä ole varaa sambata, näin viime yönä ilettäviä painajaisia, jotka perustuivat omaan typeryyteeni. Ennemmin tulisin unissani sarjamurhaajan takaa-ajamaksi kuin että kärsimykset johtuisivat ihan vain omasta ääliöpäisyydestäni. Tietääkseni en ole tosielämässä toiminut yhtä ääliöpäisesti ja toivottavasti en ikinä toimikaan.

Melkeen 700 euroa toimeentulotukea oli läsähtänyt tilille. Päivän paras ylläri! Olen taikuri - samantien hävisi huhtikuun vuokran (kaukaa viisas ja läheltä hemmetin hyvännäköinen!) ja sähkölaskun suuruinen summa - tilillä onkin yhtäkkiä vain parisataa. Tsädäm. Silti tooodella paljon parempi tilanne kuin mitä on ollut aikoihin. Pitää auto eiku Nissani korjata (ei mennyt katsastuksesta läpi helmikuun vikana päivänä) ja tankata, siinä suurimmat menoerät mitä nyt ensin mieleen tulee

Katottiin tietsikalta aamupalan jälkeen ennen päiväunia Prison Breakin kakkoskauden avausjakso. Insinöörit on yliälykkäitä ja superseksikkäitä, iih! Oma hottikseni osoitti tänään insinöörin leimahtavaa nokkeluutta kehittämällä biojätepussille uuden kiinnitystavan. Ei voi olla rakastamatta ku toinen on niin ihana.

Kohta ne tulee kävelyltä pilkullisen kanssa, saunan pitäis olla lämmin ja loppuilta ollaan vaan ihan relasti enkä treenaa combattia tänään enää yhtään. Saunaan! Gimme some heat!

Nöf nöf.

Tässäpä pönötän ja haisen luultavasti combatin jäljiltä aika pahalle. Ei se haittaa, puolisoni on menettänyt hajuaistinsa lapsuuden poskiontelotulehdusten myötä. Mieti nyt mikä vapautus parisuhteessa. Saa syödä valkosipulia ja silleen. Itse taas olen tuoksujen maailmassa elävä yhtä lailla kuin koirani. Hyvä sentään että joku nautti tuoreiden sämpylöiden tuoksusta, kun tuli leipaistua. Ihan itseni takia (ja koiran) on pakko kohta hankkiutua suihkun puolelle.

Oli aika kökkö tunti, kun oli jotenkin kökköä. Mikistä oli paristo loppu (muistilappu: osta varapatteri mukaan reppuun vastaavan tilanteen välttämiseksi tulevaisuudessa). Tunnilla oli vain pari eli kolme ihmistä. Yleensä on ollut kuusi ja olikohan enari kahdeksan. Mutta oli sentään jumppalukkari ja houkuttelevia bodycombat-esitteitä tarjolla jumppasalin edessä, ovatko ne olleet siinä aina? Sali on uusi ja kyllä se siitä. Kunhan pääsen sinne pumppikoulutukseen (pitäisi saada kohta tietää milloin se on), alan vetää maanantaisin kunnon asialinjan luulot-pois-pumppi-combat-settiä.

Uuden ohjelman official materiaali tuli tänään ja opettelinkin ihan hiessä pari kappaletta, mutta sitten oli sellainen fiilis, että nämä ihmiset, jotka olivat galluppini mukaan käyneet vain vähän tai ei ollenkaan combatissa, eivät ymmärrä uutuudenviehätyksen päälle, joten vedin vanhan ohjelman alusta loppuun. Aamulla saan tietää menenkö tuuraamaan yhden tunnin huomenna. Sinne voisi opetella jotain uutta. Tai jättää opettelematta. Voi vapaus.

Kaikessa sitä yrittää säästää. Laitoin viestiä että voisin osallistua e-pilleritutkimukseen. Olen osallistunut ennenkin. Tänään meni viimeiset rahat ehkäisyrenkaisiin. Viimeiset ja viimeiset. Aina ne on viimeiset. Jostain löytyi vanha bussikortti, josta sai kuusi ja puoli euroa, joilla ostettiin bensaa. Olen velkaa 25 euroa solariumkortista, josta olen käyttänyt jo yhden kerran, vaikka en ole maksanut mitään. Eikö oo hullua. On.

Rupeaa palelemaan, kuuma suihku tuntuu hyvältä ajatuksen ja ehkäpä jopa käytännön tasolla.

Roundhouse is on FIRE!

Herrasmieskolleega antoi BodyCombat 31:n DVD:n lainaan, niin että pääsen huomenna hyppyyttämään oulunsalon sotureita uuteen malliin. Cool.

Piti säästää bensaa, niin kävelin ja ehtiäkseni myös juoksin sitten Beauty Centerille. Hieman oudoltahan saattaa näyttää se, että joku saapuu bodypump-tunnille hiki valmiiksi otsalta valuen. Uutta ohjelmaa (BP 61) oli tarjolla neljä piisiä. Cool.

Nakottiin Bellissima Maria kotiinsa siinä matkalla ja pääsin vielä kerran lämpöiseen syliinsä istumaan (koska auto oli täynnä) ennen kuin hän karkaa maille muille vierahille eli etelän lämpöön.

Käytiin Oulunsalosa syömäsä porukoilla ja katottiin Marikoon asti Tanssii tähtien kanssa, joka on eräs lempiohjelmistani. Herkistyn vallan. Sain takaisin lainasta The Machinist-dvd:n, jota en muistanut omistaneenikaan.

Maailman Ihanin käveli jään poikki Oulunsaloon, niin Jassi on aika mukavan väsynyt, vielä kun siihen päälle pääsi tai joutui leikkimään Taavi "Dave Lindholm"/"Davy Crocket"/"Tiivi-Taavi" Tollerin kanssa loppuillaksi. Onnellinen koiruus.

Mitäkö muuta, no sitäkö muuta että yritän saada kaiken tällä uudella koneella toimimaan. Leuhkaa on kattoa DVD:tä tietokoneelta kaukosäätimen kanssa sängyltä. On tämä ihan jotain toista kuin mitä entinen kakkendaali.

Saunan päälle on aika rapian raukia olo, vaan eipä se saa olla esteenä sille, että ihan vaan äkkiä opettelen nyt tuon uuden ohojelman tuosta alta pois. Hips!

Elämä.

Luin jostakin lehdestä jotain palstaa, jossa jollakin oli vaikeaa. Vastauksessa sanottiin, että kyseessä on kuormittava elämänvaihe. Onko muunlaisia? Onko tämä homma jotakin eläkkeellepääsyn odottamista? Tai ylipäätään aina odottamista - sitten kun.

Kuten isäni tänään totesi, kun kerroin Maailman ihanimman siskon pojan (4 v.) huvittavista tempauksista... Se on hyvä ikä, ja sen jälkeen onkin enimmäkseen alamäkeä.

Ei kenelläkään ole helppoa. Sen kun tajuaa, niin ymmärtää tämän tasa-arvoisuuden. Vaikka sanonta kuuluu, että tasan ei käy onnen lahjat, niin minusta tuntuu, että kyllä ne melko tasan menee. Jos luulet, että joku ihminen on paremmassa tilanteessa kuin sinä, et vain tiedä tarpeeksi.

Kaikille sattuu ja tapahtuu, mutta onnellinen voi olla se, joka ymmärtää, että ollaan samassa veneessä. Voidaan lohduttaa toisiamme. Meidät kaikki on puskettu tänne maailmaan vahingossa tai vauvakuumeessa.

Ollaan onnellisia pienistä. Pienistä pilkullisista koirista, jotka heiluttavat häntää ja rupeavat kiemurtelemaan onnesssaan kun niihin päin vain katsookin. Ehkä me kaikki olemme samanlaisia, huomiota vailla, hakiessamme hyväksyntää ja katsekontaktia lajitoverilta.