Se oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Se oli hyvää ja sitä oli riittävästi - tämä päivä tuntui loputtoman pitkältä, mutta mielenkiintoiselta matkalta. Niin murheen murtama kuin se olikin. Ehkäpä jeejee mitataan juuri siinä, miten tällaisissa tilanteissa etsii voimaa, uskoa, toivoa eikä käperry murjottamaan. Maailma pyörii edelleen ja on täynnä myötuntoa.

Minusta on hauskaa kuunnella omaa hengitystä ja ajatella, miten monta hengitystä menee samaan tai eri tahtiin tälläkin hetkellä. Tulee hieman universaalinen olo. Täällä me olemme, elämme, hengitämme.

Aamulla heräsin siskon luota yökylästä. Siskonpeti. Nukahdin Ruotsin euroviisukarsintojen keskelle enkä nyt siis tiedä kuka Ruotsia edustaa. Olin unissani jotakin kuulemma ukissut, mutta muistan kyllä nukkuneeni. Se on hyvä. Siskolla on osuvaa jääkaappirunoutta: hullu hiki / mutta täytyy jaksaa / laiskat eivät täältä lopu. Siskon kissa oli myös mainio. Kun lähdimme Jasmi-koiran kanssa kylästä, se jäi tutkimaan rikospaikkaa... "tämä huopa on vielä lämmin... voimme päätellä että koira on ihan vastikään vielä nukkunut tässä... hmmm..." Se ei vielä ole hoksannut, että koira, joka ei ole juurikaan kiinnostunut kissojen olemassaolosta, ei ole millään tavalla vaarallinen tai edes epäilyttävä, vaikkakin se himoitsee kissanruokaa.

Nakkasimme Jasmin kotiin ja läksimme bodybalanceen. Kyyneleet valui välillä pitkin poskia, mutta enpä lähtenyt kesken pois! Ehkä muut luuli, että se oli hikeä. Saa sitä surullisenakin venytellä ja notkistella. Tunnin jälkeen kapsahdin rakkaan, viisaan ohjaajan kaulaan ja itkin murheeni. Puhuimme, kuuntelin, sain perspektiiviä. Olo oli jo parempi. (Jäsenyyteen kuuluu tämmöinen säännöllinen märinäterapia.)

Menin kotiin ja söin eilisen falafellin jämiä. Haettiin siskon kanssa eilen pitafalafellit Roomasta, mutta ei ollut oikein nälkä, tai ei maistunut. Jaksoi huvittaa silti ulkona muoviastioissa roikkuvat tekotulppaanit ja muut muovikukat. No, tänäänkin olen syönyt aika vähän. Sovitaan että se on tämän parisuhdemärehtimisen kiero hyvä puoli. Paitsi että nyt kun en koko aikaa enää itke, niin saatan syödä taas ihan normaalisti ja sekin hyvä puoli on mennyttä.

Olen muuten aika iloinen siitä, että osaan itkeä. Se on sitten tosi huono juttu, jos ei enää osaa.

Menin sedän luo kylään. Hän asuu nykyään sopivan kävelymatkan päässä oleellisista paikoista kuten keskustasta, lupasin mennä käymään joskus jumpan jälkeen kylässä taas. Sedällä menee paremmin, pitää taas korkin kiinni ja olen siitä iloinen. Esimerkki sillasta, joka ei ole palanut, vaikka sitä on sytytelty kyllä tuhdeillakin sytytysnesteillä. Tee oli hyvää, sain mukaani salmiakkia ja tuorekurkun.

Menimme elokuviin porukoiden ja siskon kanssa, katsottin The Queen, joka oli oikeastaan tosi hyvä. Päätimme pitää tyttöjen kesken eli siskon ja äidin kanssa lähiaikoina Naisten Päivän, jolloin kävisimme jumpassa, saunoisimme, söisimme ja kävisimme leffassa, kaikki siinä 50 metrin säteellä. Ehdotin elokuvaksi Sävel ja sanat-hömppää, jonka traileri pyöri ennen leffaa. En tiedä onko tämä julkinen nöyryytys enää mitään kaiken tämän jälkeen, mutta pidän salaa Hugh Grantista. Pervoa.

Leffan jälkeen hain taas prinsessa Jasminen kyytiin ja menimme Bellissima Marian luo iltateelle. Ei kovin myöhään voinut olla, kun Marialla on aamuherätys neljän maissa. Lisää teetä. Päivän suostanosto-keskustelu. Oonhan minä sen suoraankin sanonut viimeksi tänään, että olet Maria hirmu rakas. Saimme mukaan ruokakuppitelineen, joka paljastui testissä juuri oikeankokoiseksi Jasmin kupeille. Jokke-corgille Marian edesmenneeltä koiralta peritty teline oli aivan liian korkea. Ehdotin kyllä semmoista pientä penkkiä, missä Joksa voisi pönöttää ja aterioida, mutta lähdin äkkiä ennen kuin Maria ehti perua. Muuten, kuumemittarini ei vastoin väärää luuloa ole rikki, minulla oli oikeasti taas lämpö 37,3, mittasin Marian luona. Tajutonta tämä.

Olen ollut hetkosen aika hädissäni, mutta onnistuin haalimaan kasaan tänään jonkinlaisen mielenrauhan. En minä yksin pärjäisi. Sydämellinen päivä täynnä tunteita ja elämää. Kiitoksia osallistuneille, joita oli mainittujen lisäksi mm. bodycombat-kolleega mesessä ja ystävätär puhelimessa. Lajitoverit... te ootte huippuja.

Tuntuu niin äärettömän hyvältä keskellä pahaa oloa lajitoverin lämmin halaus. Se on paras rauhoittava lääke. Kiitos kun annatte mittasuhteita. Yksin sokeutuu, te olette silmät, kun omat ovat kyynelien sumentavat.

Too often we underestimate the power of a touch, a smile, a kind word, a listening ear, an honest compliment, or the smallest act of caring, all of which have the potential to turn a life around. ~Leo Buscaglia

How beautiful a day can be
When kindness touches it!
~George Elliston

But if you haven't learned the meaning of friendship, you really haven't learned anything.
-Mohammed Ali