No kappas. Kaikki tämän päivän tunnit on peruttu... piti olla 8.15-17.00. Huh. Että joo. Ehdin hyvin päivittää kriisikeskuksen sivut ja pestä pyykkiä ja imuroida. Eilen kävin pilateksessa, fitballissa ja bodycombatissa (no oli hyvä putki!), niin tänään voisi pitää vaikka lepopäivän. Toisaalta salin aikataulussa olisi ihan simona ihania tunteja. Ja kun liikkuu, saa syödä enemmän... ruokaa...
Se on ihan hassua miten ruoasta nauttii, kun sitä ei voi syödä ihan mielin määrin. Eilen tein hunajamarinoiduista lohisuikaleista ja katkaravuista ruuan ja sen kanssa oli tarjolla parsakaalta ja sekavihanneksia. Ei mittään järkiä miten hyvvää oli!
Soittelin Isosiskolle, joka taas oli tehnyt viisaita Independent Woman-ratkaisuja. Heillä oli miehensä kanssa ollut ero vireillä, mutta olivat sitten päättäneet kuitenkin vielä kokeilla, olivat käyneet jossakin pariterapiassa ynnä muuta, mutta mies oli sitten mennyt ja sössinyt. Nyt alkaa olla se avioeron "miettimisaika" ummessa. Sis muuttaa omaan omistusasuntoon tänään, lämmittää saunan ja on onnellinen.
Kerran petturi, aina petturi... se on vain periaate, itsellä ei tietääkseni ole kokemusta petetyksi tulemisesta, mutta tuo sanonta kuulostaa vain sanahelinältä. Ehkä sillä silti on pohjaa. Sis oli soittanut miehelle, jonka vaimon kanssa Sis'n mies oli pettänyt ja kertonut kolmen vuoden takaisesta - oikeus voittakoon! MUHAHAHAAA. Nyt on edessä isyystesti - onko lapsen isä luultu isä vai pettämiskaveri?
Kysyn vaan että kuka kaipaa Kauniita ja rohkeita?
Toivon, että tragediat eivät tee kenestäkään kyynistä. Voi ajatella, että "jos tarvin seuraa niin hankin koiran ja jos tarvin seksiä, niin sitähän saa". Minä ainakin tarvitsen lämpimän ihmisen, jonka kylkeen käpertyä ja pakahtua rakkaudesta. Olen aina tarvinnut. Tulen aina tarvitsemaan. Ja olen kohdannut enimmäkseen lämpimiä ihmisiä, joita pystyn kunnioittamaan, oli juttu sitten päättynyt miten hyvänsä. (Tottahan on, että tähän mennessä kaikki suhteet ovat päättyneet.) Olen tietenkin joskus ensitapaamisella ajatellut "mistä näitä idiootteja riittää", mutta ne, joiden kanssa olen pelehtinyt pitempään, ovat kaikki helmiä.
Pois mielestä vaivat ja murheet!
Pysyköön, mitä muuttaa ei saata!
Nyt iloitkoon ken tahtoo, sillä
huomista ei voi taata.
-Lorenzo de Medici
Yllätin itseni tanssimasta olohuoneessa Illin "Hukkaa Päivä"-piisin tahtiin odottaessani, että kananmunat kiehuvat. Mutta ennen aamupalaa se eilen luvattu kävelylenkki... hop hop!
keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007
tiistaina, tammikuuta 30, 2007
Take the dramatic step and change the way you dance.
Pönötin kiltisti opinnäytetyöseminaarissa. Hyyyvä tyttö. Jyrsin porkkanaa murhanhimoisesti, vaikka oikeasti ei kaurapuuro&kananmuna-aamupalan jäljiltä vielä hiukonut. Vessalukemisena oleva Body-lehti muistutti, että proteiini hidastaa hiilihydraattien imeytymistä, mikä saattaa olla totta ainakin tämän empiirisen kokeen perusteella. Mutta varalta se porkkana ettei pääse verensokeri laskemaan. Tämä on äärimmäisen hienovaraista nyt tämä homma. Ei sen Titanicinkaan pitänyt upota.
Päivän kohokohta ruokailussa: seikeittoa, viipale Real moniviljaa ja päälle kevyttä Keijua, rasvatonta piimää (ennen join AB:ta, mutta näköjään kalorinlaskenta on ihan pikkuasiosta kiinni), sekalaista salaattipöydästä. Örp. Ei näyttänyt laihduttajan tarjottimelta se runsaus! Kerrankin oli sitä kalaa tarpeeksi keitossa eikä pelkkää pottua.
Niin joo, mulla on alkanut 15 viikon projekti. Ei ole mitään pelkoa tai aietta sen reisille menemisestä, mutta kirjoitanpa nyt tännekin ihan vaan tsempatakseni. Hyyyyvä. Sisko lupasi tehdä mun synttäreille semmoisen yhden ihanan suklaakakun. Olkoon se yksi palkinto. Välittömiä palkkioita tosin on pakko olla, minun kärsivällisyydelläni ja pitkäjänteisyydelläni... jos ruoasta puhutaan, niin vaikka Alpron suklaavanukas. Semmoisen olen luvannut illalla kun katson Frendit. SYNTIÄ!
Kiva opettaja vastasi viestiini koskien opinnäytetyöni aihetta ja keskustelemme asiasta vielä lisää lähitulevaisuudessa. Asia hoitoon. Pikkasen ihanaa, kun jotkut viitsivät vastata sähköposteihin. Odottelen muutamia viestejä, joihin olen jo lähettänyt perään muistutuksen, että mitä pirua.
Luulis että tähän bodycombat-musiikkiin kyllästyisi, mutta ei.
Jos elää niin että on pakko hoikistua, niin sitten siinä vääjäämättä käy niin. On vain yksi tapa laihtua ja se on se, että kuluttaa enemmän energiaa kuin mitä suustaan alas tunkee. Realiteetit ovat ihania. Ei ole olemassa mitään selityksiä sille, että joku muka syö terveellisesti, mutta alle kulutuksen, liikkuu itsensä hikeen päivittäin ja silti lihoo/ei laihdu. Paskapuhetta.
Rakastan salaa niitä uljaita vatsalihaksia, jotka paljastuvat kevään aikana tämän massun alta. Ne saavat tänään pilatesta niin rankasti että tietävät saaneensa.
Hei muuten, tänään on hyvä päivä aloittaa. Ei huomenna, vaan tänään. Huomenna on hyvä päivä jatkaa, koska tämä päivä tuntui niin helpolta ja pikkasenko oli hyvä mieli kun onnistui ja onnistuu muuten huomennakin. No olkoon, yhden jutun minäkin aloitan vasta huomenna, nimittäin parinkymmenen minuutin aamukävelyt ennen puuroa. Ja sekin onnistuu, hemmetti, vaikka ei sitä uskois, mutta totta se on.
Ihmeellistä!
Päivän kohokohta ruokailussa: seikeittoa, viipale Real moniviljaa ja päälle kevyttä Keijua, rasvatonta piimää (ennen join AB:ta, mutta näköjään kalorinlaskenta on ihan pikkuasiosta kiinni), sekalaista salaattipöydästä. Örp. Ei näyttänyt laihduttajan tarjottimelta se runsaus! Kerrankin oli sitä kalaa tarpeeksi keitossa eikä pelkkää pottua.
Niin joo, mulla on alkanut 15 viikon projekti. Ei ole mitään pelkoa tai aietta sen reisille menemisestä, mutta kirjoitanpa nyt tännekin ihan vaan tsempatakseni. Hyyyyvä. Sisko lupasi tehdä mun synttäreille semmoisen yhden ihanan suklaakakun. Olkoon se yksi palkinto. Välittömiä palkkioita tosin on pakko olla, minun kärsivällisyydelläni ja pitkäjänteisyydelläni... jos ruoasta puhutaan, niin vaikka Alpron suklaavanukas. Semmoisen olen luvannut illalla kun katson Frendit. SYNTIÄ!
Kiva opettaja vastasi viestiini koskien opinnäytetyöni aihetta ja keskustelemme asiasta vielä lisää lähitulevaisuudessa. Asia hoitoon. Pikkasen ihanaa, kun jotkut viitsivät vastata sähköposteihin. Odottelen muutamia viestejä, joihin olen jo lähettänyt perään muistutuksen, että mitä pirua.
Luulis että tähän bodycombat-musiikkiin kyllästyisi, mutta ei.
Jos elää niin että on pakko hoikistua, niin sitten siinä vääjäämättä käy niin. On vain yksi tapa laihtua ja se on se, että kuluttaa enemmän energiaa kuin mitä suustaan alas tunkee. Realiteetit ovat ihania. Ei ole olemassa mitään selityksiä sille, että joku muka syö terveellisesti, mutta alle kulutuksen, liikkuu itsensä hikeen päivittäin ja silti lihoo/ei laihdu. Paskapuhetta.
Rakastan salaa niitä uljaita vatsalihaksia, jotka paljastuvat kevään aikana tämän massun alta. Ne saavat tänään pilatesta niin rankasti että tietävät saaneensa.
Hei muuten, tänään on hyvä päivä aloittaa. Ei huomenna, vaan tänään. Huomenna on hyvä päivä jatkaa, koska tämä päivä tuntui niin helpolta ja pikkasenko oli hyvä mieli kun onnistui ja onnistuu muuten huomennakin. No olkoon, yhden jutun minäkin aloitan vasta huomenna, nimittäin parinkymmenen minuutin aamukävelyt ennen puuroa. Ja sekin onnistuu, hemmetti, vaikka ei sitä uskois, mutta totta se on.
Ihmeellistä!
maanantaina, tammikuuta 29, 2007
Ilmeisesti pystyn.
Olet syntynyt onnistujaksi, mutta onnistuaksesi sinun täytyy suunnitella onnistuvasi, valmistautua onnistumisiin ja aivan erityisesti uskottava niihin.
Ajatusten aamiainen no 1680
Semmoinen epäilyttävä olo, että hei määhän onnistun itseasiassa kaikessa mihin ryhdyn ihan silleen vaan tsuibaduiba. Jos pikkasen suunnittelen ja päätän ja tahdon. Ihan kuin olisin tajunnut jotain mitä suurin osa sellaisista ihmisistä, jotka saavat mitä haluavat, ovat tajunneet.
Saan kerättyä tarvittavan määrän opinnäytetyöseminaareja, kun olen kalenteriin merkinnyt milloin missäkin pönötän. Englannin tentti menee hyvin, koska suunnittelen etukäteen milloin luen materiaaleja sitä varten - mm. huomenna, kun itsellä alkaa koulu vasta 10.45, mutta menen jo kasiksi koululle opiskelemaan. Koulussa voi tietenkin ihan yhtä hyvin surffata lesmillsfoorumeilla ja lemmikkipalstoilla, mutta jos kumminkin.
Tänään olen viettänyt oikein esimerkillisen vajaakalorillisen päivän (suosittelen kaikille painonhallinnasta kiinnostuneille rekisteröitymistä kalorilaskuri.fi:hin) sisältäen hikisen bodypump-treenin ja tämä päivä olkoon esimerkkinä seuraajilleen siitä, että tämä tämmöinen ei ole ollenkaan vaikeaa. Suunnittelen huomisen eväät valmiiksi, niin vähänkö sitten... heleppoa!
Mielessään sitä jotenkin pystyy tekemään asioista paljon vaikeampia kuin mitä ne sitten käytännössä ovat. Hoopoa.
"Ihan hyvinhän tää menee", tsemppaava ajatus pitkin päivää. Aina kun meinasin keksiä jotain lisähuolia, huomasin, että kaikki menee ihan suunnitelmien mukaan ja parempi kuin panikointi on rauhoittuminen ja luovien ratkaisujen etsiminen.
Hirmu luottavainen olo tulevaan. Antaa sataa vaikka pieniä damlaatialaisia.
Ajatusten aamiainen no 1680
Semmoinen epäilyttävä olo, että hei määhän onnistun itseasiassa kaikessa mihin ryhdyn ihan silleen vaan tsuibaduiba. Jos pikkasen suunnittelen ja päätän ja tahdon. Ihan kuin olisin tajunnut jotain mitä suurin osa sellaisista ihmisistä, jotka saavat mitä haluavat, ovat tajunneet.
Saan kerättyä tarvittavan määrän opinnäytetyöseminaareja, kun olen kalenteriin merkinnyt milloin missäkin pönötän. Englannin tentti menee hyvin, koska suunnittelen etukäteen milloin luen materiaaleja sitä varten - mm. huomenna, kun itsellä alkaa koulu vasta 10.45, mutta menen jo kasiksi koululle opiskelemaan. Koulussa voi tietenkin ihan yhtä hyvin surffata lesmillsfoorumeilla ja lemmikkipalstoilla, mutta jos kumminkin.
Tänään olen viettänyt oikein esimerkillisen vajaakalorillisen päivän (suosittelen kaikille painonhallinnasta kiinnostuneille rekisteröitymistä kalorilaskuri.fi:hin) sisältäen hikisen bodypump-treenin ja tämä päivä olkoon esimerkkinä seuraajilleen siitä, että tämä tämmöinen ei ole ollenkaan vaikeaa. Suunnittelen huomisen eväät valmiiksi, niin vähänkö sitten... heleppoa!
Mielessään sitä jotenkin pystyy tekemään asioista paljon vaikeampia kuin mitä ne sitten käytännössä ovat. Hoopoa.
"Ihan hyvinhän tää menee", tsemppaava ajatus pitkin päivää. Aina kun meinasin keksiä jotain lisähuolia, huomasin, että kaikki menee ihan suunnitelmien mukaan ja parempi kuin panikointi on rauhoittuminen ja luovien ratkaisujen etsiminen.
Hirmu luottavainen olo tulevaan. Antaa sataa vaikka pieniä damlaatialaisia.
Zombikivaa
Miksen nauttisi elämästä heti? Miten usein onnen tuhoaakaan tyhjänpäiväinen valmistauminen? - Jane Austin
Meinasin nukahtaa anatomien luennolle, vaikka tottahan minua kiinnostaa lihaskudosten rakenne. Yön nukuin huonosti ja maha oli kipeä. Aamulla ajattelin että ei tämä ole normaalia. Mutta kappas, täällä sitä koulussa pönötetään ja pönötetäänkin vielä monta tuntia.
Bob Sinclarin Rock This Party (Everybody Dance Now) sopii oikein hyvin tähän maanantaihin, samalla tavalla kuin erityisen hempeä rinkuttelu sopii mättöelokuvien verisiin kohtauksiin.
Olipa ihana päästä autokyydillä kouluun, pakkanen tuntui jäätävämmältä kuin Ilmatieteen laitoksen väittämä kymmenen astetta. Ja on se ihana. Siis ei Nissani vaan se mies.
Olen täysin ehdollistunut miestuoksuun nimeltä Jungle Man. Hajuaistimukset menevät suoraan tunne-elämää hallitsen limbisen järjestelmän rakenteisiin.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja puoliksi tehty se on kelvannut ennenkin. Tämän viisauden opin Ketonen&Myllyrinne-ohjelmasta. Menin ja ostin joku aika sitten sen ensimmäisen kauden. Ihan hauskahan se on vaan ei Touko-Poukon voittanutta! Studio Julmahuvi on pakko hankkia, paitsi että useamman levyn megapakettia ei vissiin saa enää mistään. Myös Pulkkinen-trilogia houkuttelee...
Joo vaan nälkä rupiaa kurnimaan, menenpäs katsomaan mitä ne keittolan tädit on tänään saaneet aikaan arominvahventeineen ja vähälaktoosisine ruokakermoineen. Nam nam.
Meinasin nukahtaa anatomien luennolle, vaikka tottahan minua kiinnostaa lihaskudosten rakenne. Yön nukuin huonosti ja maha oli kipeä. Aamulla ajattelin että ei tämä ole normaalia. Mutta kappas, täällä sitä koulussa pönötetään ja pönötetäänkin vielä monta tuntia.
Bob Sinclarin Rock This Party (Everybody Dance Now) sopii oikein hyvin tähän maanantaihin, samalla tavalla kuin erityisen hempeä rinkuttelu sopii mättöelokuvien verisiin kohtauksiin.
Olipa ihana päästä autokyydillä kouluun, pakkanen tuntui jäätävämmältä kuin Ilmatieteen laitoksen väittämä kymmenen astetta. Ja on se ihana. Siis ei Nissani vaan se mies.
Olen täysin ehdollistunut miestuoksuun nimeltä Jungle Man. Hajuaistimukset menevät suoraan tunne-elämää hallitsen limbisen järjestelmän rakenteisiin.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja puoliksi tehty se on kelvannut ennenkin. Tämän viisauden opin Ketonen&Myllyrinne-ohjelmasta. Menin ja ostin joku aika sitten sen ensimmäisen kauden. Ihan hauskahan se on vaan ei Touko-Poukon voittanutta! Studio Julmahuvi on pakko hankkia, paitsi että useamman levyn megapakettia ei vissiin saa enää mistään. Myös Pulkkinen-trilogia houkuttelee...
Joo vaan nälkä rupiaa kurnimaan, menenpäs katsomaan mitä ne keittolan tädit on tänään saaneet aikaan arominvahventeineen ja vähälaktoosisine ruokakermoineen. Nam nam.
sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007
Aurinko, aurinko lettuja paistaa.
Tämä on ollut kaikenkaikkiaan aivan loistava viikko. Tuntuu ihan hullun pitkältä... olenpa ollutkin reipas. Mutta hyvälläkin tuulella voi lentää roska jos toinenkin silmään. Soittelin eilen velkojeni perään sedälle, joka on nyt sitten ryyppäämässä itseään pohjalle. Sääntö numero yksi: Jos olet kuopassa, älä kaiva.
Kyllä minä tiedän että elämässä joutuu kohtaamaan vastoinkäymisiä, joihin itse ei ole pääsyyllinen. Mutta tilannettaan voi helposti pahentaa ihan omilla valinnoillaan ja suurimmat ongelmat ovat usein niitä oman pirunsa kesyttämisen kanssa tapahtuvia. Itseviha ja itsesääli, käsi kädessä kuljemme taloon autioon.
Maailman ihanimman veli on masentunut, eräs ystävä on sairaslomalla, toinen ei ole tyytyväinen terapiaan, montaa muuta hajottaa. Mikä ****** näitä ihmisiä vaivaa? Tiedän, miltä tuntuu kun on vaikeaa, ja toivonkin että kukaan ei ottaisi jeejeetäni väärin. Olisi niin helppoa köllähtää murheen alhoon, sillä kakkaisia puolia elämästähän ei tarvitse etsiä.
Mukavuuteen keskittyminen haastaa mielikuvituksen ja huumorintajun!
Toisinaan on pakko hyväksyä, että elämä on. Minä olen turvonnut viisi kiloa kesästä (voisin syyttää parisuhdetta, jossa toinen usuttaa herkkujen kimppuun, mutta itse olen joka kalorin niellyt), herpes kävi päälle pitkästä aikaa, opinnäytetyön aiheesta ei ole mitään käsitystä (ehkä ensi viikolla on jo pieni käsitys), toimeentulotukihakemus on tekemättä ja niin edelleen. Mutta arvatkaapas että mitä näille asioille pitää tehdä. Joko sopeutua - kaikelle ei voi mitään - ainakaan heti- tai tehdä muutoksia.
Enkelit osaavat lentää, koska ne ottavat itsensä kevyesti.
Käytiin eilen mussun kanssa katsomassa V2 - Jäätynyt Enkeli. Ei kyllä ollut paljon mistään kotoisin, paitsi tietenkin se aina naurattaa kun setällä on tissiliivit ja huulipunaa ja sitten on tietenkin aina tosi miehekästä kun miehet ryyppää hikikarpalot otsalta kirpoillen. Hyvä Suomi.
Ennen leffaa kahviteltiin Bellissima Marian luona. Maria antoi Jasmille edesmenneen Juuli-hauvan fleece- ja kurahaalarit. Jasmilla on ohut turkki ja se hyytyy aika nopeasti pienelläkin pakkasella. Juulin vanha fleece sai Jasmin näyttämään hieman hiphop-henkiseltä. Ensi viikolla olisi ihana päästä meren jäälle käpöttämään, jos ei ole ihan hurjan hurjia pakkasia ja aurinko paistaa.
Kävin aamupäivällä balancessa. Tuntui että olen notkea ku norsunpoikanen. Turvonnut hobitti. Ketutti syystä tai toisesta niin että oikein päästä otti, mutta lähdinpä sitten kuitenkin tunnin kävelylenkille. Ei paha pakkanen, mutta tuuli puri poskesta. Ensin ajattelin, että **** en jaksa kuunnella mitään **** Rölliä ("naurettavaa, semmonen tyhmä höpötys vaan raivostuttaa kumminkin lisää"), mutta sitten hurja luontoni antoi periksi ja laitoin soimaan häläpätihämmät ja siinä mieli parani samantien. Vaarallista Elämää on ihan älyttömän hauska kappale.
Kyllä se siitä vähitellen. Ei tätä pitäisi ottaa niin vakavasti. Hei kammoon evripadi.
Lasken kaloreita (muuten ei tuu mitään mistään) ja hörsin maitorahka-mansikkapirtelöä, joka on hyvvää. Harras aikeeni on pudottaa paino takaisin paikoilleen synttäreihin mennessä. Tänään vielä bodypump ja sitten siskon luo kylään, siellä on tarjolla sitten taas kaikkea mähmäherkkuja, joiden kanssa pitää vähän pähkäillä. "No kerranhan täällä eletään"-ajattelu ajaa perikatoon kun on kyse painonhallinnasta. Vähän semmonen asenne otettava, että STOP TRYING TO HIT ME - AND HIT ME! Mutta onpa tässä onneksi aika paljon muuta ajateltavaa. Ensi viikko on jälleen pitkä ja haastava.
Kyllä sinä pystyt ja jaksat ja osaat. Erinomaista viikkoa kaikille. Tehdään helmikuusta parempi niiltä kohdin missä tammikuu meni reisille. Aurinkoisimmilla paikoilla on jo pajunkissoja.
Kyllä minä tiedän että elämässä joutuu kohtaamaan vastoinkäymisiä, joihin itse ei ole pääsyyllinen. Mutta tilannettaan voi helposti pahentaa ihan omilla valinnoillaan ja suurimmat ongelmat ovat usein niitä oman pirunsa kesyttämisen kanssa tapahtuvia. Itseviha ja itsesääli, käsi kädessä kuljemme taloon autioon.
Maailman ihanimman veli on masentunut, eräs ystävä on sairaslomalla, toinen ei ole tyytyväinen terapiaan, montaa muuta hajottaa. Mikä ****** näitä ihmisiä vaivaa? Tiedän, miltä tuntuu kun on vaikeaa, ja toivonkin että kukaan ei ottaisi jeejeetäni väärin. Olisi niin helppoa köllähtää murheen alhoon, sillä kakkaisia puolia elämästähän ei tarvitse etsiä.
Mukavuuteen keskittyminen haastaa mielikuvituksen ja huumorintajun!
Toisinaan on pakko hyväksyä, että elämä on. Minä olen turvonnut viisi kiloa kesästä (voisin syyttää parisuhdetta, jossa toinen usuttaa herkkujen kimppuun, mutta itse olen joka kalorin niellyt), herpes kävi päälle pitkästä aikaa, opinnäytetyön aiheesta ei ole mitään käsitystä (ehkä ensi viikolla on jo pieni käsitys), toimeentulotukihakemus on tekemättä ja niin edelleen. Mutta arvatkaapas että mitä näille asioille pitää tehdä. Joko sopeutua - kaikelle ei voi mitään - ainakaan heti- tai tehdä muutoksia.
Enkelit osaavat lentää, koska ne ottavat itsensä kevyesti.
Käytiin eilen mussun kanssa katsomassa V2 - Jäätynyt Enkeli. Ei kyllä ollut paljon mistään kotoisin, paitsi tietenkin se aina naurattaa kun setällä on tissiliivit ja huulipunaa ja sitten on tietenkin aina tosi miehekästä kun miehet ryyppää hikikarpalot otsalta kirpoillen. Hyvä Suomi.
Ennen leffaa kahviteltiin Bellissima Marian luona. Maria antoi Jasmille edesmenneen Juuli-hauvan fleece- ja kurahaalarit. Jasmilla on ohut turkki ja se hyytyy aika nopeasti pienelläkin pakkasella. Juulin vanha fleece sai Jasmin näyttämään hieman hiphop-henkiseltä. Ensi viikolla olisi ihana päästä meren jäälle käpöttämään, jos ei ole ihan hurjan hurjia pakkasia ja aurinko paistaa.
Kävin aamupäivällä balancessa. Tuntui että olen notkea ku norsunpoikanen. Turvonnut hobitti. Ketutti syystä tai toisesta niin että oikein päästä otti, mutta lähdinpä sitten kuitenkin tunnin kävelylenkille. Ei paha pakkanen, mutta tuuli puri poskesta. Ensin ajattelin, että **** en jaksa kuunnella mitään **** Rölliä ("naurettavaa, semmonen tyhmä höpötys vaan raivostuttaa kumminkin lisää"), mutta sitten hurja luontoni antoi periksi ja laitoin soimaan häläpätihämmät ja siinä mieli parani samantien. Vaarallista Elämää on ihan älyttömän hauska kappale.
Kyllä se siitä vähitellen. Ei tätä pitäisi ottaa niin vakavasti. Hei kammoon evripadi.
Lasken kaloreita (muuten ei tuu mitään mistään) ja hörsin maitorahka-mansikkapirtelöä, joka on hyvvää. Harras aikeeni on pudottaa paino takaisin paikoilleen synttäreihin mennessä. Tänään vielä bodypump ja sitten siskon luo kylään, siellä on tarjolla sitten taas kaikkea mähmäherkkuja, joiden kanssa pitää vähän pähkäillä. "No kerranhan täällä eletään"-ajattelu ajaa perikatoon kun on kyse painonhallinnasta. Vähän semmonen asenne otettava, että STOP TRYING TO HIT ME - AND HIT ME! Mutta onpa tässä onneksi aika paljon muuta ajateltavaa. Ensi viikko on jälleen pitkä ja haastava.
Kyllä sinä pystyt ja jaksat ja osaat. Erinomaista viikkoa kaikille. Tehdään helmikuusta parempi niiltä kohdin missä tammikuu meni reisille. Aurinkoisimmilla paikoilla on jo pajunkissoja.
perjantaina, tammikuuta 26, 2007
"Kyllä se on melkoista koheltamista tämä meikäläisen elämä." - Rölli: Vaarallista Elämää
Ei puutu elämästä romantiikkaa, kun eilen sain taivaalliselta tuoksuvan vaaleanpunaisen ruusun. Miehet ei käsitä miten ihanaa se on, paitsi sitten kun käsittää, niin onhan se ihanaa. Ei voi olla liian kallis hinta maireasta hymystä, joka kestää pitkään. Ehkä ne siitä hymystä sitten käsittää.
Romantiikka sikseen ja hikeä pintaan. Kävin aamupäivällä bodypumpissa ja vedin tankoon painoja ajatuksella, että jos henki lähtee niin eipä tarvi mennä enää iltapäiväksi kouluun. No vielä pihisee, joten täällä ollaan. Mutta olipa ehkä maailman paras pumppitunti ja vähän itteä pelotti, että miten niiden painojen kanssa käy, mutta ei jäänyt vissiin yhtään toistoa tekemättä. Se on vissiin kevät tai joku tulossa, kun on tämmöinen mahtava draivi. Tai sitten jee jee toimii.
Oli tuossa semmoinen opinnäytetyön kirjoitusdiibadaabailu, mikä ei ole mitenkään aiheellista minulle, kun heitin aiheen romukoppaan ja olen uutta etsimässä. No, laitoin sentään yhdelle opettajalle viestiä, että apua tarvii sen aiheen muokkaamisen kanssa. Selailin eri ryhmien lukujärjestyksistä opinnäytetyöseminaareja kalenteriini. Nyt olisi vielä vähän aikaa kirjoitella paria esseetä, ennen kuin noutaja tulee eli mussukka uusintatentistä.
"Ei tässä laulussa järkeä oo, mutta saahan sitä laulaa, joo joo joo!"
- Rölli: Häläpäti-laulu
Ei oo todellista miten kaikki biisit kuulostaa hyvältä ja elämä tuntuu hyvältä.
Romantiikka sikseen ja hikeä pintaan. Kävin aamupäivällä bodypumpissa ja vedin tankoon painoja ajatuksella, että jos henki lähtee niin eipä tarvi mennä enää iltapäiväksi kouluun. No vielä pihisee, joten täällä ollaan. Mutta olipa ehkä maailman paras pumppitunti ja vähän itteä pelotti, että miten niiden painojen kanssa käy, mutta ei jäänyt vissiin yhtään toistoa tekemättä. Se on vissiin kevät tai joku tulossa, kun on tämmöinen mahtava draivi. Tai sitten jee jee toimii.
Oli tuossa semmoinen opinnäytetyön kirjoitusdiibadaabailu, mikä ei ole mitenkään aiheellista minulle, kun heitin aiheen romukoppaan ja olen uutta etsimässä. No, laitoin sentään yhdelle opettajalle viestiä, että apua tarvii sen aiheen muokkaamisen kanssa. Selailin eri ryhmien lukujärjestyksistä opinnäytetyöseminaareja kalenteriini. Nyt olisi vielä vähän aikaa kirjoitella paria esseetä, ennen kuin noutaja tulee eli mussukka uusintatentistä.
"Ei tässä laulussa järkeä oo, mutta saahan sitä laulaa, joo joo joo!"
- Rölli: Häläpäti-laulu
Ei oo todellista miten kaikki biisit kuulostaa hyvältä ja elämä tuntuu hyvältä.
torstaina, tammikuuta 25, 2007
Aina sattuu ja tapahtuu.
Eilen suoritettiin empiriinen hiuskoe värinpoistolla. Lähes mustasta tukasta tuli punaruskea, päälle vaaleanruskea kestoväri niin saatiin kombinaatio, joka ilmeisesti ainakin Maailman ihanimman mielestä on aivan mahottoman hyvä. On tämä minunkin mielestäni hauskempi. Tukan kanssa saa leikkiä, se on uusiutuva luonnonvara. Ja ihan erilainen olo tuli heti, aamulla kehtasi laittaa vähän kajaalia ja ripsiväriä ja tuntea itsensä tytöksi. Sitä paitsi oli lähentävä kokemus, kun mies levitti värinpoistoainetta päähäni ja minä tiuskin huolestuneena, niin kuin kyse olisi elämästä ja kuolemasta. Naisia pitää ymmärtää! Naisilla ei ole poikamaista "jos tulee huono niin ajetaan sitten vaan kaikki pois"-vaihtoehtoa. Vai onko?
Women are made to be loved, not understood. -Oscar Wilde
Serkkutytön 19-vee synttärit oli myös eilen. Pähkäilin Stockalla lahjan kanssa, ja päädyin lopulta Jamie Oliver-sarjan essuun, jossa lukee toisella puolella "Chef" ja toisella puolella "Hot Stuff!". Oli kait tuo ihan tyytyväinen. Lahjojen ostaminen on vaikeaa, ja minä haluaisin ostaa oman enkä enää laittaa isin ja äitin korttiin nimeä. Oonhan mää jo iso tyttö. Mutta että essu, en tiedä kuinka moni oikeasti käyttää essua, mutta serkkutyttö sanoi, että käyttää aina ruokaa laittaessa ja että hänellä ei omaa ollutkaan aiemmin (asuu vielä kotonansa).
Kävi sitten niin, että emme lähde äidin kanssa sairaanhoitajapäiville, kun ei ole varmaa saisiko äiti töistä rahoitusta, kun hän on jo menossa yhteen koulutukseen helmikuussa. Ei huvita yksin lähteä seikkailemaan, äidin kanssa olisi ollut mukavaa viettää yhteistä aikaa. Sain tuurattavaksi Beauty Centeriltä combatit viikoilla 7 ja 12 (ti ja ke tunnit), viikon 12 toinen tunti olisi mennyt päällekkäin reissun kanssa. Samoin tänään soitettiin, että voisinko stepin tilalla pitää bodycombatin lauantaina 3.1. Kyllähän tämä tästä näköjänsä pikku hiljaa. BodyCombat 31:n jatkokoulutus on vielä epävarma, en vissiin ole lähdössä kun kimppakyyti lähtisi pe 23.2. ysin maissa ja minulla on pakollista koulua klo 10.45 asti. Olen niin paljon järkkäillyt rästien kanssa, että mielelläni en ottaisi enempää...
Aamulla anatomian luennolla kutitti ja ajattelin, että otan antihistamiinia ennen kuin menee sietämättömäksi ja pitää taas naarmuttaa ihoa, kynnetkin on taas kasvaneet raatelumittaan. Kaivoin lompakosta nappilevyn olettaen, että kyseessä on Heinix, käsikauppatavarana myytävä antihistamiini. No ne olivatkin jostain syystä Ataraxeja, joita lääkäri oli määrännyt kutinaan aiemmin, että saan yöni nukuttua. Kolmiolääkkeitä. No tätä en huomannut ennen kuin kotona tunteja myöhemmin, kun epäilykseni heräsivät. Rupesin pilkkimään jo tunnilla ja syönnin jälkeen nukahdin autoon. Nukuin auton pakokaasumittauksen ajan, nukuin automatkan kaupan kautta kotiin ja kotona saman tien nukkumaan ainakin kolmeksi tunniksi. Tämä kenties kyseenalaistaa lääkehoidollisen pätevyyteni kun sekoitan samannäköiset napit keskenään...
Näin unta eläintarhasta, jossa hassut eläimet (osa oli oikeita, mutta ehkä kymmenen kertaa normaalia pienempiä, ja osa ihan mielikuvituseläimiä) olivat valkoisilla hyllyillä ja nostin älämölön kun niiden olosuhteet eivät antaneet mahdollisuutta lajille tyypilliseen käyttäytymiseen. Unessa suutuin myös isälleni jostain, ja isä ei voinut pyytää anteeksi ja sanoa olevansa väärässä, joten lähdin maanpakoon (en tiedä asuinko unessa sitten vielä kotona) ja tartuin kahden ruman brittiläisen (tms.) pojan mukaan, joihin olisin halunnut jompaan kumpaan rakastua, mutta kattokaapa kuinka hyvännäköisiä ne miehet on esim. brittiläisissä TV-sarjoissa niin ei ne nyt mitään vetäviä ole. Paitsi toinen niistä oli riittävän ok, mutta uni sitten loppui kun aloin epäilemään että Ataraxin voimallako tässä uneksitaan. Minulla oli unessa kännykkä, johon pystyi lähettämään kuvia, ja jostain syystä selasin siitä ensin hirveän kasan mummin lähettämiä jotain itämaisia kuvia ja sitten poikakaksikon ilmeisesti kamerakännykällä ottamia illistelykuvia ja yhden videon, jossa toinen teki voltin jollain potkulaudalla tai jopopyörällä toisen yli. Samassa paikassa poikien luona kämppäsi kaksi tyttöä, ja olin jo lähdössä kunnes kuulin, että kyseessä on kaksi pikkutyttöä, joita en sitten kokenut uhaksi, vaan yritin luoda itsestäni äidillisen ja hellän kuvan heidän kauttansa.
Että hyvä meininki.
Women are made to be loved, not understood. -Oscar Wilde
Serkkutytön 19-vee synttärit oli myös eilen. Pähkäilin Stockalla lahjan kanssa, ja päädyin lopulta Jamie Oliver-sarjan essuun, jossa lukee toisella puolella "Chef" ja toisella puolella "Hot Stuff!". Oli kait tuo ihan tyytyväinen. Lahjojen ostaminen on vaikeaa, ja minä haluaisin ostaa oman enkä enää laittaa isin ja äitin korttiin nimeä. Oonhan mää jo iso tyttö. Mutta että essu, en tiedä kuinka moni oikeasti käyttää essua, mutta serkkutyttö sanoi, että käyttää aina ruokaa laittaessa ja että hänellä ei omaa ollutkaan aiemmin (asuu vielä kotonansa).
Kävi sitten niin, että emme lähde äidin kanssa sairaanhoitajapäiville, kun ei ole varmaa saisiko äiti töistä rahoitusta, kun hän on jo menossa yhteen koulutukseen helmikuussa. Ei huvita yksin lähteä seikkailemaan, äidin kanssa olisi ollut mukavaa viettää yhteistä aikaa. Sain tuurattavaksi Beauty Centeriltä combatit viikoilla 7 ja 12 (ti ja ke tunnit), viikon 12 toinen tunti olisi mennyt päällekkäin reissun kanssa. Samoin tänään soitettiin, että voisinko stepin tilalla pitää bodycombatin lauantaina 3.1. Kyllähän tämä tästä näköjänsä pikku hiljaa. BodyCombat 31:n jatkokoulutus on vielä epävarma, en vissiin ole lähdössä kun kimppakyyti lähtisi pe 23.2. ysin maissa ja minulla on pakollista koulua klo 10.45 asti. Olen niin paljon järkkäillyt rästien kanssa, että mielelläni en ottaisi enempää...
Aamulla anatomian luennolla kutitti ja ajattelin, että otan antihistamiinia ennen kuin menee sietämättömäksi ja pitää taas naarmuttaa ihoa, kynnetkin on taas kasvaneet raatelumittaan. Kaivoin lompakosta nappilevyn olettaen, että kyseessä on Heinix, käsikauppatavarana myytävä antihistamiini. No ne olivatkin jostain syystä Ataraxeja, joita lääkäri oli määrännyt kutinaan aiemmin, että saan yöni nukuttua. Kolmiolääkkeitä. No tätä en huomannut ennen kuin kotona tunteja myöhemmin, kun epäilykseni heräsivät. Rupesin pilkkimään jo tunnilla ja syönnin jälkeen nukahdin autoon. Nukuin auton pakokaasumittauksen ajan, nukuin automatkan kaupan kautta kotiin ja kotona saman tien nukkumaan ainakin kolmeksi tunniksi. Tämä kenties kyseenalaistaa lääkehoidollisen pätevyyteni kun sekoitan samannäköiset napit keskenään...
Näin unta eläintarhasta, jossa hassut eläimet (osa oli oikeita, mutta ehkä kymmenen kertaa normaalia pienempiä, ja osa ihan mielikuvituseläimiä) olivat valkoisilla hyllyillä ja nostin älämölön kun niiden olosuhteet eivät antaneet mahdollisuutta lajille tyypilliseen käyttäytymiseen. Unessa suutuin myös isälleni jostain, ja isä ei voinut pyytää anteeksi ja sanoa olevansa väärässä, joten lähdin maanpakoon (en tiedä asuinko unessa sitten vielä kotona) ja tartuin kahden ruman brittiläisen (tms.) pojan mukaan, joihin olisin halunnut jompaan kumpaan rakastua, mutta kattokaapa kuinka hyvännäköisiä ne miehet on esim. brittiläisissä TV-sarjoissa niin ei ne nyt mitään vetäviä ole. Paitsi toinen niistä oli riittävän ok, mutta uni sitten loppui kun aloin epäilemään että Ataraxin voimallako tässä uneksitaan. Minulla oli unessa kännykkä, johon pystyi lähettämään kuvia, ja jostain syystä selasin siitä ensin hirveän kasan mummin lähettämiä jotain itämaisia kuvia ja sitten poikakaksikon ilmeisesti kamerakännykällä ottamia illistelykuvia ja yhden videon, jossa toinen teki voltin jollain potkulaudalla tai jopopyörällä toisen yli. Samassa paikassa poikien luona kämppäsi kaksi tyttöä, ja olin jo lähdössä kunnes kuulin, että kyseessä on kaksi pikkutyttöä, joita en sitten kokenut uhaksi, vaan yritin luoda itsestäni äidillisen ja hellän kuvan heidän kauttansa.
Että hyvä meininki.
keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007
On mistä jakaa. (And they think I'm ******** serious)
Traumaattisten kriisitilanteiden hallinta-opintojakso alkaa kymmeneltä. "Opiskelija syventää tietojaan traumaattisista kriiseistä ja kehittää taitojaan auttaa psyykkisessä kriisissä olevia ihmisiä. Opiskelija kehittää valmiuksiaan huolehtia omasta ja työyhteisönsä psyykkisestä hyvinvoinnista."
Täälläpä tämä yks huppana istui jo kahdeksan jälkeen. Printtasi englannin materiaalit, english for registered mental health nurses. Lähetti postia naisten hoitotyön opettajalle, käykö esseen aiheeksi lantionpohjanlihasten harjoittelu. Lukee nyt kudosopin perusteita, kun kriisitilanteet ja anatomia menevät päällekkäin. Astrosyytit muodostavat veri-aivoesteen yhdessä aivojen hiussuonten endoteelin kanssa.
Joulukuun lukkojarrutus kannatti. Kun kuuntelee ihmisten stressiä ja ahdistusta, olen kiitollinen siitä, että tiesin milloin antaa itselle liekaa ja aikaa rauhoittua. Enpä tiiä missä olisin. Tästä eteenpäin en enää koskaan epäile itseäni. En tarvitse ketään muuta arvioimaan omaa jaksamistani, mihin pystyn tai mihin en.
Nyt tuntuu, että pystyn. Niin paljon, että voin auttaa jopa muita, koska itsellä ei ole mitään kivirekiä perässä. Mukavaa. Ja kuljen näissä toppahousuissa, koska se tuntuu hyvältä. Tyytyväisyys on valloittamaton linnake.
Täälläpä tämä yks huppana istui jo kahdeksan jälkeen. Printtasi englannin materiaalit, english for registered mental health nurses. Lähetti postia naisten hoitotyön opettajalle, käykö esseen aiheeksi lantionpohjanlihasten harjoittelu. Lukee nyt kudosopin perusteita, kun kriisitilanteet ja anatomia menevät päällekkäin. Astrosyytit muodostavat veri-aivoesteen yhdessä aivojen hiussuonten endoteelin kanssa.
Joulukuun lukkojarrutus kannatti. Kun kuuntelee ihmisten stressiä ja ahdistusta, olen kiitollinen siitä, että tiesin milloin antaa itselle liekaa ja aikaa rauhoittua. Enpä tiiä missä olisin. Tästä eteenpäin en enää koskaan epäile itseäni. En tarvitse ketään muuta arvioimaan omaa jaksamistani, mihin pystyn tai mihin en.
Nyt tuntuu, että pystyn. Niin paljon, että voin auttaa jopa muita, koska itsellä ei ole mitään kivirekiä perässä. Mukavaa. Ja kuljen näissä toppahousuissa, koska se tuntuu hyvältä. Tyytyväisyys on valloittamaton linnake.
tiistaina, tammikuuta 23, 2007
Viikon toinen
Pitkä päivä.
Aamulla Naisen hoitotyön perusteet-opintojakson aloitus koululla. Verkkokurssi. "Opiskelija perehtyy naistentautien hoitotyön auttamismenetelmiin ja saa valmiuksia niiden kehittämiseen." Ja tehtävää, "kirjoita essee valitsemastasi aiheesta (noin 5 sivua) tai esittele jokin gynekologinen tutkimus/polikliininen toimenpide; sisältäen miten, miksi ja missä toimenpide/tutkimus tehdään ja mitä sen tulokset kertovat".
Kaverin rumpujen roudaus Herukasta Heinäpäähän. Auton käynnistysongelmia johtuen siitä, että auton ovet olivat liian pitkään auki ja autossa oli varkauksia estävä käynnistyksenestosysteemi, josta tulin tietoiseksi puhelinsoitolla. No mistä mää olisin voinu tietää... Kiva oli nähä ystävää.
Pitkästä aikaa Roomasta pita-falafellia ja ihanimmalle Oriental kebab. Hyvvää. Meni jäseniin. Päiväunet. Euforiaa kainalossa massu täynnä sapuskaa.
Takaisin koululle anatomian ja fysiologian opintojakson viehättävään avaukseen. Menin kuokkimaan tässä kuussa opiskelun aloittaneiden ryhmään, kun itsellä jäänyt opintojakso aikoinani vaiheeseen. Eiköhän sitten tullut sattumalta viereen istumaan kesätyökaveri, jota en aluksi muistanut, mutta sitten hoksattiin että onpa pieni maailma ja keskustelun edetessä maailma senkun pieneni.
Ruokakauppaan. Weetabikseja, soijamaitoa ja banaaneja sun muuta. Kotona spagettia ja soijarouhekastiketta. Hyvvää. Kahavia ettei mee uusiksi päiväunet.
Kylään Kertalle ja Kallelle. Kipiöitä ovat niin kävin hoitamassa kaupasta ruokaa. Sain dalmatialaisvillasukat (itsetehdyt, ruskeapilkkuiset niin kuin Jasmi). Kiva oli nähä ystäviä. Törkiän hyvvää teetä sain monta kuppia, ja kuivattuja karpaloita, eli karpanoita, nassutin.
Lankomiehen Norja-kuulumiset messengerin välityksellä. Osasto, jossa lanko on harjoittelussa, on "barsel" eli synnytysvuodeosasto ja pari vuoroa on synnytysosastolla eli "födelsessä". Kämpän vieressä on yhdellä pihalla hevonen. Porukkaa hiihtää töihin ja kouluun eikä kukaan katso kieroon, jos joku kantaa suksia esim. kirjastossa tai sairaalan käytävällä.
Lämpöä ja läheisyyttä ja nukkumaan. Huomenna taas lisempää!
Aamulla Naisen hoitotyön perusteet-opintojakson aloitus koululla. Verkkokurssi. "Opiskelija perehtyy naistentautien hoitotyön auttamismenetelmiin ja saa valmiuksia niiden kehittämiseen." Ja tehtävää, "kirjoita essee valitsemastasi aiheesta (noin 5 sivua) tai esittele jokin gynekologinen tutkimus/polikliininen toimenpide; sisältäen miten, miksi ja missä toimenpide/tutkimus tehdään ja mitä sen tulokset kertovat".
Kaverin rumpujen roudaus Herukasta Heinäpäähän. Auton käynnistysongelmia johtuen siitä, että auton ovet olivat liian pitkään auki ja autossa oli varkauksia estävä käynnistyksenestosysteemi, josta tulin tietoiseksi puhelinsoitolla. No mistä mää olisin voinu tietää... Kiva oli nähä ystävää.
Pitkästä aikaa Roomasta pita-falafellia ja ihanimmalle Oriental kebab. Hyvvää. Meni jäseniin. Päiväunet. Euforiaa kainalossa massu täynnä sapuskaa.
Takaisin koululle anatomian ja fysiologian opintojakson viehättävään avaukseen. Menin kuokkimaan tässä kuussa opiskelun aloittaneiden ryhmään, kun itsellä jäänyt opintojakso aikoinani vaiheeseen. Eiköhän sitten tullut sattumalta viereen istumaan kesätyökaveri, jota en aluksi muistanut, mutta sitten hoksattiin että onpa pieni maailma ja keskustelun edetessä maailma senkun pieneni.
Ruokakauppaan. Weetabikseja, soijamaitoa ja banaaneja sun muuta. Kotona spagettia ja soijarouhekastiketta. Hyvvää. Kahavia ettei mee uusiksi päiväunet.
Kylään Kertalle ja Kallelle. Kipiöitä ovat niin kävin hoitamassa kaupasta ruokaa. Sain dalmatialaisvillasukat (itsetehdyt, ruskeapilkkuiset niin kuin Jasmi). Kiva oli nähä ystäviä. Törkiän hyvvää teetä sain monta kuppia, ja kuivattuja karpaloita, eli karpanoita, nassutin.
Lankomiehen Norja-kuulumiset messengerin välityksellä. Osasto, jossa lanko on harjoittelussa, on "barsel" eli synnytysvuodeosasto ja pari vuoroa on synnytysosastolla eli "födelsessä". Kämpän vieressä on yhdellä pihalla hevonen. Porukkaa hiihtää töihin ja kouluun eikä kukaan katso kieroon, jos joku kantaa suksia esim. kirjastossa tai sairaalan käytävällä.
Lämpöä ja läheisyyttä ja nukkumaan. Huomenna taas lisempää!
maanantaina, tammikuuta 22, 2007
Nyt vätystää (Monday finds you like a bomb)
Jei. Kävin koulussa ja sain pari asiaa selvitettyä, toinen liittyi englannin hyväksilukuun (en ole yrittänytkään kuin pari vuotta saada asiaa kuntoon) ja näyttökokeisiin, toinen yhteen kurssiin, josta on poissaoloja, joita sain tänään jo korvattua. Ainiijoo, pitää muistaa laittaa mailia tiedonhankintakurssin suoritusmerkinnästä, joka puuttuu rekisteristä... ja ensiapuharjoitusten merkinnöistä myös... Muistamuistamuista. Ja muista ilmoittautua siis siihen englannin tenttiin. Muista. Ja muista selvittää opinnäytetyöseminaarilista. Muista laittaa kaikki kuntoon. Muista. Pelasta maailma.
Ei maanantaita ilman huonoja uutisia: bodycombatin seuraavaa jatkokoulutusta (ohjelma vaihtuu siis 3 kk välein, jolloin on aina käytävä parin tunnin koulutus) ei järjestetä Oulussa. Lähinnähän tässä taas minua riemastuttaa matkakulut, koska joudun todennäköisesti itse kustantamaan sekä matkat että koulutuksen, ellen saa jostain vakituntia ja näin ollen työnantajaa maksumieheksi.
No. Eiköhän tuo.
Ja sitten parempiin uutisiin. Kävin Oulunsalon liikuntakeskuksessa tuuraamassa, ja koska bodycombattia edeltävään pumppiin ei saatu tuuraajaa (pitäisi ilmeisesti sekin koulutus käydä...), vedin kaksi combattia putkeen viidentoista minuutin tauolla. Ilman mikrofonia. Kaksi tuntia huutoa kurkku suorana. Kröäääh.
Joo kyllä mää oon tänään syöny laskiaispullaa ja ruuneperintorttua korvaukseksi etten ihan pääsis raukka laihtumaan ja kuihtumaan. Käytiin siis Pulla-Pirtin myymälässä, josta sai halvalla pakastimen täyteen leipää. Siis ruisleipää. No ostin myös myslileivän huomiselle aamupalalle, nam. Käytiin me myös pornokaupassa tai kahdessa, ja molemmissa oli jotenkin oudot myyjät, ja ei siellä kyllä voinut tehdä mitään hurjia heräteostoksia, vaikka kyllä sinne mentiinkin ajatuksella että tiedettiin mitä haetaan. (Ja tämä aihe loppuu tähän, koska minua on syytetty sensuroimattomuudesta, mutta ehkä joskus toiste jos olen hilpeämmällä tuulella.)
Sitten relatiin iltaa Tillitiellä, kateltiin emännän kanssa Depsikset samalla ku äijät pelas änäriä tietsikalla. Molemmat sukupuolet saivat siis toteuttaa luonnollisenkaltaisia tarpeitaan.
Nyt olo on semmoinen, että pää tyynyyn niin eiköhän uni tule aika nopsaan.
Ai niin vielä. Päivän johtava ajatus on ollut "täähän menee aika hyvin", huomasin hokevani sitä itselleni useaan otteeseen pääni sisällä. "Täähän menee aika hyvin" kun aamulla huomasin heränneeni ja olevani suihkussa. "Täähän menee aika hyvin" kun sain selvitettyä asioita ja "täähän menee aika hyvin" ennen ja jälkeen combattien. "Täähän menee aika hyvin" nyt kun kello ei ole vielä yhtätoista ja ehdin nukkua hyvät yöunet ellei mene taas höpisemiseksi ja syvällisten puhumiseksi koko yö.
Rauhaa ja rakkautta kaikille alkaneeseen viikkoon!
Ei maanantaita ilman huonoja uutisia: bodycombatin seuraavaa jatkokoulutusta (ohjelma vaihtuu siis 3 kk välein, jolloin on aina käytävä parin tunnin koulutus) ei järjestetä Oulussa. Lähinnähän tässä taas minua riemastuttaa matkakulut, koska joudun todennäköisesti itse kustantamaan sekä matkat että koulutuksen, ellen saa jostain vakituntia ja näin ollen työnantajaa maksumieheksi.
No. Eiköhän tuo.
Ja sitten parempiin uutisiin. Kävin Oulunsalon liikuntakeskuksessa tuuraamassa, ja koska bodycombattia edeltävään pumppiin ei saatu tuuraajaa (pitäisi ilmeisesti sekin koulutus käydä...), vedin kaksi combattia putkeen viidentoista minuutin tauolla. Ilman mikrofonia. Kaksi tuntia huutoa kurkku suorana. Kröäääh.
Joo kyllä mää oon tänään syöny laskiaispullaa ja ruuneperintorttua korvaukseksi etten ihan pääsis raukka laihtumaan ja kuihtumaan. Käytiin siis Pulla-Pirtin myymälässä, josta sai halvalla pakastimen täyteen leipää. Siis ruisleipää. No ostin myös myslileivän huomiselle aamupalalle, nam. Käytiin me myös pornokaupassa tai kahdessa, ja molemmissa oli jotenkin oudot myyjät, ja ei siellä kyllä voinut tehdä mitään hurjia heräteostoksia, vaikka kyllä sinne mentiinkin ajatuksella että tiedettiin mitä haetaan. (Ja tämä aihe loppuu tähän, koska minua on syytetty sensuroimattomuudesta, mutta ehkä joskus toiste jos olen hilpeämmällä tuulella.)
Sitten relatiin iltaa Tillitiellä, kateltiin emännän kanssa Depsikset samalla ku äijät pelas änäriä tietsikalla. Molemmat sukupuolet saivat siis toteuttaa luonnollisenkaltaisia tarpeitaan.
Nyt olo on semmoinen, että pää tyynyyn niin eiköhän uni tule aika nopsaan.
Ai niin vielä. Päivän johtava ajatus on ollut "täähän menee aika hyvin", huomasin hokevani sitä itselleni useaan otteeseen pääni sisällä. "Täähän menee aika hyvin" kun aamulla huomasin heränneeni ja olevani suihkussa. "Täähän menee aika hyvin" kun sain selvitettyä asioita ja "täähän menee aika hyvin" ennen ja jälkeen combattien. "Täähän menee aika hyvin" nyt kun kello ei ole vielä yhtätoista ja ehdin nukkua hyvät yöunet ellei mene taas höpisemiseksi ja syvällisten puhumiseksi koko yö.
Rauhaa ja rakkautta kaikille alkaneeseen viikkoon!
sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007
Ei kait täsä (täys rähinä päälle!)
Kesken jäänyttä kirjoitusta ei voi palata enää jatkamaan, vaan se täytyy tuhota sydämettömästi ja aloittaa alusta. Pointti kesken jääneessä tarinoinnissa oli se, että United DJ's remixaama Pandoran "Trust Me" on ihan hyvää tykitystä. Ei olis mikään ihme, jos se jossain vaiheessa olisi bodycombatin tracklistillä.
Huomasin tänään, että bodycombatissa on paljon samaa hyvää kuin suomalaisessa hiphopissa - tai päinvastoin. Etenkin Elastisen tuotannossa on jeejeetä. Eikö kappaleen nimi "HuudaLiikuRiehu" jo kerro tarpeeksi? Aivan mieletön meininki.
Olen pitkään miettinyt että mitäköhän hemmetin järkeä noissa räppibiisien uhoiluissa oikein on. Mutta nyt se on valhennut - kappaleiden kuunteleminen - ja sanojen hokeminen mantrana- ovat samaa positiivista dialogia, jota Dr Phil opettaa.
Aika kuluu, hiekka tiimalasist valuu
Teetkö sen mitä sult odotetaan vai sen mitä haluut
Revi kahlees katki ja kuuntele sisintäs
Sä ite kannat omaa soihtuus pisimpään
- Elastinen : Anna Mun
Iltakävelyä hämmensi hetkellisesti, kun joku kahopää lajitoveri meinasi liiskata koiran alleen ajamalla autolla pitkin pyörätietä Tokmannin suuntaan.
En aio pysähtyy, mä pysyn liikkeessä
Nostan kytkimen ja annan vauhdin kiihtyä
Kivi vierii suoraa kohti, pois tieltä
En aio sammaloituu vielkää
- Elastinen: Vierivä kivi
Porukat ja sisko ja veli ja veljen tyttökaveri kävivät syömässä hedelmäsalaattia ja katsomassa parit jaksot Ketosta&Myllyrinnettä, jonka DVD:n menin heikkona hetkenä ostamaan. Siskon kihlattu lähti perjantaina Norjaan vaihto-opiskelemaan kolmeksi kuukaudeksi. Kipiä veliparka tuli ekoille lomille intistä. Oli siirtynyt Sodankylästä Kajaaniin. Iskä on laiharilla ja on ostanut Painonvartijoiden miehille tarkoitetun rompun sitä varten.
Jaksaa jaksaa, ei hyydy vielä,
edelleen vahva, valitsemallani tiellä
Mikään ei muuta jos ei mitään haluu muuttaa
yhtä matkaa, samaan suuntaan.
- Elastinen: Jaksaa Jaksaa
Eilisen bodypumpin jäljiltä on rintalihakset ja reidet ja ojentajat ja pari muuta paikkaa hellänä. Bodybalance onnistui tänään hieman helpottamaan olotilaa, ja määräisinkin nyt itselleni ensi viikoksi lisää samaa hoitomuotoa, joka on jäänyt bodycombat-huumassa vähemmälle.
Nuottiavain, sun korvas on lukossa
mult saat rytmii jos sul on hukassa
Nouse ylös, liiku sun jaloillas,
älä kuvittelekaan pysyväs aloillas
Mitä ikinä tahdot tehä niin tee
Tää on niille jotka pysyy liikkees
- Elastinen: Anna Soida
Nyt nukkumaan, mutta huomenna lataan mp3-soittimen tukkoon suomihiphoppii. Ja kotiläksynä kaikki kuuntelee Fintelligensin kappaleen "Pää pystyyn" ja siihen vielä Elastisen "Anna soida" niin saadaan hyvä meininki päälle.
Ei tässä laulussa järkeä oo, mutta saahan sitä laulaa joojoojoo. Ei yhtään kokonaista ajatusta, mutta menen nyt tuonne yhen sudokua ratkovan karvaisen otuksen (koirani ei ole sitten riittävän älykäs ratkoakseen yhtään mitään, jos joku niin päätteli) viereen odottelemaan maanantain jyrämäistä saapumista elämääni. Saapukoon se myös teille mitä ihanimmassa muodossa ja laisinkaan läpsähtämättä.
Huomasin tänään, että bodycombatissa on paljon samaa hyvää kuin suomalaisessa hiphopissa - tai päinvastoin. Etenkin Elastisen tuotannossa on jeejeetä. Eikö kappaleen nimi "HuudaLiikuRiehu" jo kerro tarpeeksi? Aivan mieletön meininki.
Olen pitkään miettinyt että mitäköhän hemmetin järkeä noissa räppibiisien uhoiluissa oikein on. Mutta nyt se on valhennut - kappaleiden kuunteleminen - ja sanojen hokeminen mantrana- ovat samaa positiivista dialogia, jota Dr Phil opettaa.
Aika kuluu, hiekka tiimalasist valuu
Teetkö sen mitä sult odotetaan vai sen mitä haluut
Revi kahlees katki ja kuuntele sisintäs
Sä ite kannat omaa soihtuus pisimpään
- Elastinen : Anna Mun
Iltakävelyä hämmensi hetkellisesti, kun joku kahopää lajitoveri meinasi liiskata koiran alleen ajamalla autolla pitkin pyörätietä Tokmannin suuntaan.
En aio pysähtyy, mä pysyn liikkeessä
Nostan kytkimen ja annan vauhdin kiihtyä
Kivi vierii suoraa kohti, pois tieltä
En aio sammaloituu vielkää
- Elastinen: Vierivä kivi
Porukat ja sisko ja veli ja veljen tyttökaveri kävivät syömässä hedelmäsalaattia ja katsomassa parit jaksot Ketosta&Myllyrinnettä, jonka DVD:n menin heikkona hetkenä ostamaan. Siskon kihlattu lähti perjantaina Norjaan vaihto-opiskelemaan kolmeksi kuukaudeksi. Kipiä veliparka tuli ekoille lomille intistä. Oli siirtynyt Sodankylästä Kajaaniin. Iskä on laiharilla ja on ostanut Painonvartijoiden miehille tarkoitetun rompun sitä varten.
Jaksaa jaksaa, ei hyydy vielä,
edelleen vahva, valitsemallani tiellä
Mikään ei muuta jos ei mitään haluu muuttaa
yhtä matkaa, samaan suuntaan.
- Elastinen: Jaksaa Jaksaa
Eilisen bodypumpin jäljiltä on rintalihakset ja reidet ja ojentajat ja pari muuta paikkaa hellänä. Bodybalance onnistui tänään hieman helpottamaan olotilaa, ja määräisinkin nyt itselleni ensi viikoksi lisää samaa hoitomuotoa, joka on jäänyt bodycombat-huumassa vähemmälle.
Nuottiavain, sun korvas on lukossa
mult saat rytmii jos sul on hukassa
Nouse ylös, liiku sun jaloillas,
älä kuvittelekaan pysyväs aloillas
Mitä ikinä tahdot tehä niin tee
Tää on niille jotka pysyy liikkees
- Elastinen: Anna Soida
Nyt nukkumaan, mutta huomenna lataan mp3-soittimen tukkoon suomihiphoppii. Ja kotiläksynä kaikki kuuntelee Fintelligensin kappaleen "Pää pystyyn" ja siihen vielä Elastisen "Anna soida" niin saadaan hyvä meininki päälle.
Ei tässä laulussa järkeä oo, mutta saahan sitä laulaa joojoojoo. Ei yhtään kokonaista ajatusta, mutta menen nyt tuonne yhen sudokua ratkovan karvaisen otuksen (koirani ei ole sitten riittävän älykäs ratkoakseen yhtään mitään, jos joku niin päätteli) viereen odottelemaan maanantain jyrämäistä saapumista elämääni. Saapukoon se myös teille mitä ihanimmassa muodossa ja laisinkaan läpsähtämättä.
lauantaina, tammikuuta 20, 2007
From pleasure to pain and then back again
Puolentoista tunnin superbodypump teki tehtävänsä ja kädet ovat spagettia. Toisessa rintakappaleessa rupesi itkettämään, oliko syynä sitten väsy, tuska, euforia vai ihana Slinkee Minxin versio Belinda Carlislen alunperin esittämästä kappaleesta"Summer Rain".
Suihkun jälkeen olo on raukea. Tykkään hirveästi tämän uuden kodin tilavasta kylppäristä. Illalla voisi vaikka saunoakin. Jostain kumman syystä ajattelin jatkaa eilen aloittamani projektiraportin (yksi monista vastenmielisistä rästihommista) kirjoittamista.
Onpa rauhallista ja mukavaa, vain tietokone hurisee. Ulkona paistaa aurinko, mutta antaa paistaa, minä pysyn nyt ainakin jonkin aikaa tässä ja pistän hommia etenemään.
Suihkun jälkeen olo on raukea. Tykkään hirveästi tämän uuden kodin tilavasta kylppäristä. Illalla voisi vaikka saunoakin. Jostain kumman syystä ajattelin jatkaa eilen aloittamani projektiraportin (yksi monista vastenmielisistä rästihommista) kirjoittamista.
Onpa rauhallista ja mukavaa, vain tietokone hurisee. Ulkona paistaa aurinko, mutta antaa paistaa, minä pysyn nyt ainakin jonkin aikaa tässä ja pistän hommia etenemään.
torstaina, tammikuuta 18, 2007
Muutamia arkisia tosiasioita
"Muuttaessa TV-maksu helposti unohtuu. Siksi haluamme muistuttaa asiakasta." Lämmin kiitos tv-maksuhallinnolle! (No en tod. aio maksaa.)
Viherpiiperö kiljaisi riemusta kun jätekatokseen oli ilmaantunut astiat lasi- ja metallijätteille biojätteen, talouspahvin ja paperinkeräyksen kaveriksi. Vihdoinkin. Laiskuus on sen verran vahva minussa, että en jaksa kävellä 690 metriä Tokmannille lähimmälle ekopisteelle.
Opintotukikuukauteni alkavat käydä vähiin. Helmikuun jälkeen ei enää heru. Tutkailen huolestuneena toimeentulotukilippulappuja. Ei hyvää päivää miten vaikeaksi on voitu homma tehdä. Voikohan sinne varata ajan ja mennä ihan kättäpäivää selvittämään tilannetta?
Ensi jakso näyttää koulussa melko kiihkeältä. On mm. traumaattisten kriisitilanteiden hallinta, naisen hoitotyön perusteet ja perheen hoitotyön lääketieteelliset perusteet. Lisäksi tsiljoona tuntia opinnäytetyöseminaareja, joita rupean keräämään oikein urakalla.
Viherpiiperö kiljaisi riemusta kun jätekatokseen oli ilmaantunut astiat lasi- ja metallijätteille biojätteen, talouspahvin ja paperinkeräyksen kaveriksi. Vihdoinkin. Laiskuus on sen verran vahva minussa, että en jaksa kävellä 690 metriä Tokmannille lähimmälle ekopisteelle.
Opintotukikuukauteni alkavat käydä vähiin. Helmikuun jälkeen ei enää heru. Tutkailen huolestuneena toimeentulotukilippulappuja. Ei hyvää päivää miten vaikeaksi on voitu homma tehdä. Voikohan sinne varata ajan ja mennä ihan kättäpäivää selvittämään tilannetta?
Ensi jakso näyttää koulussa melko kiihkeältä. On mm. traumaattisten kriisitilanteiden hallinta, naisen hoitotyön perusteet ja perheen hoitotyön lääketieteelliset perusteet. Lisäksi tsiljoona tuntia opinnäytetyöseminaareja, joita rupean keräämään oikein urakalla.
ADHD-ominaisuuksia
Eilen tuli kuvaava ohjelma illalla kakkoselta, Inhimillisessä tekijässä puhuttiin ADHD:sta. Itse olen lievästi ADHD-ominaisuuksilla varustetta, toisinsanoen saan harvoin mitään valmiiksi ja kärsin suunnattomasti siitä aiheutuvasta syyllisyydestä. Keskittymiskykyni on samanlainen kuin sellaisilla agilitykoirilla, jotka lähtevät paukomaan esteitä oman mielensä mukaan tasan väärässä järjestyksessä ja jättävät emännän/isännän karjumaan ensimmäiselle esteelle pää punaisena. Toisaalta olen kauhian luova, energinen ja innovatiivinen. Kolikon kääntöpuolet. Väitän, että ilman tätä luonteenlaatuani en olisi vetänyt yhtä näppärästi bodycombattejani - josta syntyikin maaginen kotoisuuden kokemus ja soveltuvuuden tuntemus. Toisaalta ilman tätä luonteenlaatuani en taistelisi rästihommien kanssa.
Itsensä kanssa on pakko elää. Tänään sain organisoitua itseni kouluun aamukasilta vain saadakseni tietää, että tunnit oli siirretty EILISELLE (mennyttä aikaa takaisin saada ei voi). Joten otin kalenterini ja tein strategiat seuraavalle kymmenelle viikolle. Studio Julmahuvin Roudasta rospuuttoon-sketsin nähneet tietävät minkälaisella mentaliteetilla "pistän kaiken kuntoon *******!". Rästiasioiden sovittaminen kaikkeen vaatii sähköpostitykitystä opettajille. Harvempi vastaa. Seuraavaksi otan puhelimen käteen.
Netti pätkii. OPOY:lle on tehty vikailmoitus toistamiseen. Sokeripala-valaisimiani ei saa kytkettyä kattoon, pitää lähteä ostamaan pistokkeellisia lamppuja. Johdotukset ovat täyttä hepreaa ja kun yhden lampun sai toimimaan, niin viereisen huoneen pistorasiat eivät enää toimineet... No ei se mitään, tili pitääkin saada tyhjäksi rahasta ennen toimeentulotuen hakemista. Rahaa voisi upota myös maaliskuussa Helsingissä pidettäville sairaanhoitajapäiville. ADHD:lta ei tekeminen ja ideat ihan heti lopu.
Itsensä kanssa on pakko elää. Tänään sain organisoitua itseni kouluun aamukasilta vain saadakseni tietää, että tunnit oli siirretty EILISELLE (mennyttä aikaa takaisin saada ei voi). Joten otin kalenterini ja tein strategiat seuraavalle kymmenelle viikolle. Studio Julmahuvin Roudasta rospuuttoon-sketsin nähneet tietävät minkälaisella mentaliteetilla "pistän kaiken kuntoon *******!". Rästiasioiden sovittaminen kaikkeen vaatii sähköpostitykitystä opettajille. Harvempi vastaa. Seuraavaksi otan puhelimen käteen.
Netti pätkii. OPOY:lle on tehty vikailmoitus toistamiseen. Sokeripala-valaisimiani ei saa kytkettyä kattoon, pitää lähteä ostamaan pistokkeellisia lamppuja. Johdotukset ovat täyttä hepreaa ja kun yhden lampun sai toimimaan, niin viereisen huoneen pistorasiat eivät enää toimineet... No ei se mitään, tili pitääkin saada tyhjäksi rahasta ennen toimeentulotuen hakemista. Rahaa voisi upota myös maaliskuussa Helsingissä pidettäville sairaanhoitajapäiville. ADHD:lta ei tekeminen ja ideat ihan heti lopu.
keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007
Today I hear the robin sing
Tänään:
- nukuttiin pommiin ja jätettiin opiskelu tältä päivältä väliin, mutta ens viikolla alkaa uusi jakso niin paremmalla tsempillä sitten - ja ehkä vähän terveempänä.
- ihmeteltiin yliopiston pestipäiviltä saatuja romuja kuten pullonavaajia ja vehjettä, jolla voi arpoa päätöksen mihin tahansa pulmaan vaihtoehdoista Do it tomorrow, Absolutely, Think it over, Try again, It's ok ja Never.
- vejettiin lissää bodycombattia
- mitattiin ruumiinlämmöksi yli 37 eli yhteensä yli 74 astetta
- rääkättiin miestä ja pistettiin se kantamaan sadan euron ruokaostokset Kaakkurin sittarissa ja survottiin pakastin täyteen ruokaa jonkin katastroofin varalle
- syötiin soijanakkeja ja ruuneperintorttua
- pönötettiin sohvalla ja jännitettiin Ota tai jätä-ohjelmaa, joka on jännempi kuin järki antaisi olettaa
- nukuttiin pommiin ja jätettiin opiskelu tältä päivältä väliin, mutta ens viikolla alkaa uusi jakso niin paremmalla tsempillä sitten - ja ehkä vähän terveempänä.
- ihmeteltiin yliopiston pestipäiviltä saatuja romuja kuten pullonavaajia ja vehjettä, jolla voi arpoa päätöksen mihin tahansa pulmaan vaihtoehdoista Do it tomorrow, Absolutely, Think it over, Try again, It's ok ja Never.
- vejettiin lissää bodycombattia
- mitattiin ruumiinlämmöksi yli 37 eli yhteensä yli 74 astetta
- rääkättiin miestä ja pistettiin se kantamaan sadan euron ruokaostokset Kaakkurin sittarissa ja survottiin pakastin täyteen ruokaa jonkin katastroofin varalle
- syötiin soijanakkeja ja ruuneperintorttua
- pönötettiin sohvalla ja jännitettiin Ota tai jätä-ohjelmaa, joka on jännempi kuin järki antaisi olettaa
tiistaina, tammikuuta 16, 2007
Tähtisadetta ja upeita soturinaisia
Rakas päiväkirja,
tänään pidin ensimmäisen BodyCombat-tuntini.
Tiedätkö miltä tuntuu,
kun löydät oman elementtisi,
kotoisan läntin maailmasta,
kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan
tekemässä jotain, mikä tuntuu oikealta,
jotain, missä haluat kehittyä,
jotain, mistä tulee hyvä olo, niin hyvä olo, että murheita ei ole,
jotain, mistä haluat innostua kerta toisensa jälkeen kuin leikkisä koiranpentu,
heiluttamaan häntää maailmalle?
Silloin kun et yritä jotain sellaista, mitä et osaa, uskalla tai jaksa, et enää kasva.
-Jari Sarasvuo
tänään pidin ensimmäisen BodyCombat-tuntini.
Tiedätkö miltä tuntuu,
kun löydät oman elementtisi,
kotoisan läntin maailmasta,
kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan
tekemässä jotain, mikä tuntuu oikealta,
jotain, missä haluat kehittyä,
jotain, mistä tulee hyvä olo, niin hyvä olo, että murheita ei ole,
jotain, mistä haluat innostua kerta toisensa jälkeen kuin leikkisä koiranpentu,
heiluttamaan häntää maailmalle?
Silloin kun et yritä jotain sellaista, mitä et osaa, uskalla tai jaksa, et enää kasva.
-Jari Sarasvuo
10 askelta voittajaksi
Jaan kanssanne henkilöstövalmentaja Juhani "Tami" Tammisen kirjoittaman jutun, joka kulkee mukanani kirjanmerkkinä. Tässä, jos missä on JEEJEETÄ.
Mitkä asiat kohottavat suoritustasi, missä tahansa projektissa? Kun valitset yhden näistä tavoitteeksesi, tuloksesi paranevat ja olet mukana voittavassa joukkueessa.
Elämä on valintoja. Se mitä meille tapahtuu, johtuu tekemistämme valinnoista. Joka päivä tekemäsi valinnat ratkaisevat menestyksesi, ja päivittäiset valinnat ovat ratkaisevia. Tekeminen lähtee aina ajatuksesta, tekemistäsi valinnoista. Älä vertaa itseäsi muihin, vaan jalosta omaa osaamistasi!
VALINTOJA
Mieti, millaisia valintoja päivittäin teet:
- Toimin vaiko Halvaannun
- Uskon vaiko Epäröin
- Autan vaiko Estän (mitä minä voin tehdä tämän yhteisön eteen? Minätauti eli sooloilu eli itsekkyys tappaa menestyksen)
- Menestyn vaiko Epäonnistun
1. ASENTEEN VOIMA
Asenne on kovaa henkistä työtä, jonka voimme tehdä tai jättää tekemättä. Oikean asenteen eteen kannattaa ponnistella. Asenne alussa ratkaisee lopputuloksen eli sen toteutuvatko haaveesi. Kokemus, motivaatio tai osaaminen eivät ole ratkaisevia, vaan oma asenteesi. Bisnes tehdään yksityiskohdissa, joita jokaisen vastuulla on.
2. ANNA VASTOINKÄYMISILLE POIKITTAISTA MAILAA
Sinun tehtäväsi on ratkaista ongelmia, ei etsiä väsyneitä selityksiä. Kun suhtaudut vastoinkäymisiin myönteisesti, sinusta tulee vahvempi kuin aikaisemmin. Menestyjä on aina kohdannut urallaan vastoinkäymisiä. Odota mutta älä pelkää vastoinkäymisiä.
3. TARKOITUKSENMUKAISUUDEN TAJUAMINEN
Ymmärrä, mitä olet tekemässä, ja jollet tiedä, kysy, mikä on roolisi joukkueessa, tiimissä, yrityksessä. Keskity oleelliseen. Älä hajota voimiasi. Älä kuvittele olevasi Taika-Jim tai Taika-Dorothy. Joten tee jokaisesta päivästä mestariteos! Tee, älä jätä kesken ja mieti miksi onnistuit tai miksi epäonnistuit.
4. OLE VALMIS UHRAUKSIIN
Jalosta omaa ammattitaitoasi. Jos et ole valmis uhrauksiin, et voi menestyä. Useimmat häviävät organisaatiot ovat pullollaan väkeä, jotka alituisesti valittavat elämän kovuutta. Nämä tyypit syövät innostustasi ja energiaasi. Ole ylpeä siitä, että sinulla on halua uhrauksiin ja itsekuriin.
5. MUKAUDU TAI KUOLE
Ole valmis muutoksiin, jos haluat menestyä. Kun saavutat päämääräsi, älä jää lepäämään laakereillasi. Vaikka sinusta kasvaa osaamisesi ykkönen, keskity edelleen perusasioiden huolelliseen tekemiseen.
6. AJA TAKAA UNELMIASI
Kaikki suuret saavutukset alkavat unelmista. Aseta itsellesi unelmia, tavoitteita. Unelma on innostuksen ja vision polttoaine, joka saa jaksamaan! Unelmat inspiroivat ihmisiä, ne panevat energiasi liikkeelle jokaisena aamuna. Esimerkkinä Danny Lipsasen unelma. "Herään joka aamu kello kuusi, ja näen illan keikan silmissäni loppuvan siihen, kun mammat heittää alushousut lavalle".
7. HERÄTÄ LUOTTAMUSTA
Kaikki ihmissuhteet perustuvat luottamukseen. Opi herättämään luottamusta. Ku osaat herättää toisten luottamuksen, seuraa menestys, jota puolestaan seuraa kohentunut itsetunto.
8. RUOKI ITSELUOTTAMUSTASI
Positiivinen minäkuva kasava vahvasta luonteesta. Miten vahvistat luonnettasi?
- Ole luotettava.
- Sitoudu erinomaisuuteen.
- Huolehdi muista (meidän peli, ei minun pelini)
9. SITOUDU ERINOMAISUUTEEN
Tee kaiki asiat niin hyvin kuin osaat. Ennemmin tai myöhemmin jostakin tulee hyvää palautetta, ja saat hyvän fiiliksen. Seurauksena on, että saat ympäristösi rajattoman kunnioituksen, sillä kaikki haluavat niiden ihmisten seuraan, jotka asettavat itselleen korkeat tavoitteet. Kun lasket tavoitteitasi, keskinkertaisuus astuu ovesta sisään. Muista, keskiverto tarkoittaa sitä, että olet yhtä lähellä huippua kuin pohjasakkaakin.
10. VOITTAJA EI KOSKAAN LUOVUTA
Luovuttaja ei koskaan tiedä, kuinka hyvä minusta voisi tulla!
Mitkä asiat kohottavat suoritustasi, missä tahansa projektissa? Kun valitset yhden näistä tavoitteeksesi, tuloksesi paranevat ja olet mukana voittavassa joukkueessa.
Elämä on valintoja. Se mitä meille tapahtuu, johtuu tekemistämme valinnoista. Joka päivä tekemäsi valinnat ratkaisevat menestyksesi, ja päivittäiset valinnat ovat ratkaisevia. Tekeminen lähtee aina ajatuksesta, tekemistäsi valinnoista. Älä vertaa itseäsi muihin, vaan jalosta omaa osaamistasi!
VALINTOJA
Mieti, millaisia valintoja päivittäin teet:
- Toimin vaiko Halvaannun
- Uskon vaiko Epäröin
- Autan vaiko Estän (mitä minä voin tehdä tämän yhteisön eteen? Minätauti eli sooloilu eli itsekkyys tappaa menestyksen)
- Menestyn vaiko Epäonnistun
1. ASENTEEN VOIMA
Asenne on kovaa henkistä työtä, jonka voimme tehdä tai jättää tekemättä. Oikean asenteen eteen kannattaa ponnistella. Asenne alussa ratkaisee lopputuloksen eli sen toteutuvatko haaveesi. Kokemus, motivaatio tai osaaminen eivät ole ratkaisevia, vaan oma asenteesi. Bisnes tehdään yksityiskohdissa, joita jokaisen vastuulla on.
2. ANNA VASTOINKÄYMISILLE POIKITTAISTA MAILAA
Sinun tehtäväsi on ratkaista ongelmia, ei etsiä väsyneitä selityksiä. Kun suhtaudut vastoinkäymisiin myönteisesti, sinusta tulee vahvempi kuin aikaisemmin. Menestyjä on aina kohdannut urallaan vastoinkäymisiä. Odota mutta älä pelkää vastoinkäymisiä.
3. TARKOITUKSENMUKAISUUDEN TAJUAMINEN
Ymmärrä, mitä olet tekemässä, ja jollet tiedä, kysy, mikä on roolisi joukkueessa, tiimissä, yrityksessä. Keskity oleelliseen. Älä hajota voimiasi. Älä kuvittele olevasi Taika-Jim tai Taika-Dorothy. Joten tee jokaisesta päivästä mestariteos! Tee, älä jätä kesken ja mieti miksi onnistuit tai miksi epäonnistuit.
4. OLE VALMIS UHRAUKSIIN
Jalosta omaa ammattitaitoasi. Jos et ole valmis uhrauksiin, et voi menestyä. Useimmat häviävät organisaatiot ovat pullollaan väkeä, jotka alituisesti valittavat elämän kovuutta. Nämä tyypit syövät innostustasi ja energiaasi. Ole ylpeä siitä, että sinulla on halua uhrauksiin ja itsekuriin.
5. MUKAUDU TAI KUOLE
Ole valmis muutoksiin, jos haluat menestyä. Kun saavutat päämääräsi, älä jää lepäämään laakereillasi. Vaikka sinusta kasvaa osaamisesi ykkönen, keskity edelleen perusasioiden huolelliseen tekemiseen.
6. AJA TAKAA UNELMIASI
Kaikki suuret saavutukset alkavat unelmista. Aseta itsellesi unelmia, tavoitteita. Unelma on innostuksen ja vision polttoaine, joka saa jaksamaan! Unelmat inspiroivat ihmisiä, ne panevat energiasi liikkeelle jokaisena aamuna. Esimerkkinä Danny Lipsasen unelma. "Herään joka aamu kello kuusi, ja näen illan keikan silmissäni loppuvan siihen, kun mammat heittää alushousut lavalle".
7. HERÄTÄ LUOTTAMUSTA
Kaikki ihmissuhteet perustuvat luottamukseen. Opi herättämään luottamusta. Ku osaat herättää toisten luottamuksen, seuraa menestys, jota puolestaan seuraa kohentunut itsetunto.
8. RUOKI ITSELUOTTAMUSTASI
Positiivinen minäkuva kasava vahvasta luonteesta. Miten vahvistat luonnettasi?
- Ole luotettava.
- Sitoudu erinomaisuuteen.
- Huolehdi muista (meidän peli, ei minun pelini)
9. SITOUDU ERINOMAISUUTEEN
Tee kaiki asiat niin hyvin kuin osaat. Ennemmin tai myöhemmin jostakin tulee hyvää palautetta, ja saat hyvän fiiliksen. Seurauksena on, että saat ympäristösi rajattoman kunnioituksen, sillä kaikki haluavat niiden ihmisten seuraan, jotka asettavat itselleen korkeat tavoitteet. Kun lasket tavoitteitasi, keskinkertaisuus astuu ovesta sisään. Muista, keskiverto tarkoittaa sitä, että olet yhtä lähellä huippua kuin pohjasakkaakin.
10. VOITTAJA EI KOSKAAN LUOVUTA
Luovuttaja ei koskaan tiedä, kuinka hyvä minusta voisi tulla!
maanantaina, tammikuuta 15, 2007
"Vahvuutesi on ehdottomasti combat-asenne"
ROAR vaan kaikille tasapuolisesti ja jokaiselle henkilökohtaisesti erikseen. Kotimatkalla Helsingistä Ouluun Pendolino 59:ssä tunsin hämmentävän tyytyväisyyden hetken sisältäen ne paljon mainostetut onnenkyyneleet, jotka tosin keskeytyivät kun mp3-soittimesta loppui virta kesken ja piti penkoa repusta lisää. Sain aivoni siihen vaikeaan solmuun, että tällä hetkellä ei tarvitse olla tyytymätön mihinkään, vaan oikeastaan voisi hetken nauttia siitä mitä on.
Melko usein sitä huomaa ottaneensa rohkean harppauksen, ratkaisseensa kiperän ongelman tai ylittäneensä esteen, ja sen jälkeen katse on suoraan kohti seuraavaa lohikäärmettä miekka ojossa. Tällä tavalla jos elää, elämä on yksi purkka-automaatti, joka plopsauttelee aina uuden ongelmapalleroisen luukusta ulos.
Eniten olen tietenkin onnellinen takaisin elämääni tulleesta ihmissuhteesta, joka oli ilmoitettu kadonneeksi, mutta ei julistettu kuolleeksi (siihen on jokin aikaraja myös ihmissuhteissa). Oli mahtavaa, kun hän oli vastassa asemalla pilkullisen koiran kanssa. Yksinäiseen kotiin olisi ollut kurjaa palata. Lämmin rinta, johon painaa pää. Ystävälliset silmät. Joku joka ymmärtää kieltä, joka perustuu äännähdyksiin mau, mi ja muh. Joku joka jaksaa kuunnella tätä jatkuvaa bodycombat-jauhantaa (blogin lukijat voivat itse valita lukevatko vaiko eivät ja milloin sen tekevät jos tekevät). Silitys, joka on kertakaikkiaan selittämättömällä tavalla taivaallista.
Olen onnellinen tästä odotetusta viikonlopusta, joka vihdoin koitti ja josta selvisin. "A" paperissa tarkoittaa, että saan väliaikaisen luvan vetää tunteja 3 kk:n ajan, johon mennessä minun täytyy kuvata pitämäni tunti ja lähettää video Les Millsille varsinaista lisenssiä varten.
En kovin hyvin kestä onnistumista - taidan olla pohjimmiltani ensinnäkin itseni totaalinen aliarvostaja että pessimisti. Koulutuksessa sain palautetta vahvoista tekniikoista ja varmasta ohjauksesta. Kouluttajamme sanoi yllättyneensä kuullessaan, etten ole aiemmin ohjannut mitään.
Kolme vuorokautta tiukkaa settiä, erittäin raskasta henkisesti ja fyysisesti. Menee hetki kun jäsentää mitä kaikkea itseasiassa tapahtui.
En edes muista milloin aloitin valmistautumisen, koreografian harjoittelemisen, bodycombatin olemuksen pähkäilyn, vastaamisen kysymykseen mitä bodycombat minulle merkitsee ja mitä minä siitä saan. Pystyin ammentamaan koulutuksesta varmasti eri tavalla kuin joku, jolle koreografia ja tekniikka oli uutta. Varmastikin kaikki takana oleva tukee tätä kipuamista bodycombat-ohjaajaksi - jujutsun treenaaminen, kuntonyrkkeily ja muut taistelulajikokemukset, esiintymiskokemukset, väistämättä larppaaminen, joka antaa minulle omasta mielestäni korvaamatonta eläytymiskykyä ja mielikuvien käyttövoimaa, jota bodycombat tarvitsee herätäkseen eloon jumppasalissa ja ollakseen tunti seikkailua, josta on riisuttu pois kaikki jumppamainen aerobikkitöhkä.
Kukapa ei haluaisi olla tunnin ajan maailman kovin taistelija? Todellisuuspakoa yhdistettynä musiikkiin, jonka pauke uppoaa riittävällä volyymillä kehon läpi ja saa aikaan liikkeen ja rytmin maagisen yhdistymisen.
En usko vihan purkamiseen fyysisesti - en usko että surua tai turhautumista tai ahdistusta voi purkaa mitenkään muuten kuin kohtaamalla niiden aiheuttaja, tunnistamalla tunteensa, jäsentämällä päänsä. Liike on kuitenkin loistava keino ilmaista itseään - todentaa omaa olemassaoloaan. Vahvan teeskenteleminen tekee vahvaksi. Ehkä joku voi arkielämän heikkona hetkenä palauttaa mieleensä soturimaisen hetkensä bodycombatissa ja sanoa itselleen "onnistun kaikessa mihin ryhdyn". Palkkio on myös välitön: revityksen jälkeen olo on niin euforinen.
Takaisin tänne todellisuuteen Kaakkurin Kiviniemessä. Raajojen liikuttaminen sattuu, liikuttamisen ajatteleminenkin sattuu - pitkästä aikaa tietää tehneensä. Kuvitelmat lihaksista häviävät turvotuksen myötä lähipäivinä. Muuten lähipäivät ovat mysteeri. En tiedä pukkaavatko koulutuksen alussa slaagin saaneet pöpöt takaisin uuteen nousuun ja kaatavat minut petiin heti huomenna vai pääsenkö vetämään tiistaina ekan combat-tuntini ja missähän välissä sitä muuten koulussa kävisi. Huomenna saatan ainakin heti aamusta olla liian väsynyt mihinkään. Kattoo sitä sitten! (Ihanan huoletonta, leikin etten tunne mitään syyllisyyttä opiskelujen laiminlyömisestä.)
Tämän enempää aikaa ei voi saunan jälkeen hukata ajatusten purkamiseen blogin kautta. Haen seuraa sohvalta ja keskityn olennaiseen.
Melko usein sitä huomaa ottaneensa rohkean harppauksen, ratkaisseensa kiperän ongelman tai ylittäneensä esteen, ja sen jälkeen katse on suoraan kohti seuraavaa lohikäärmettä miekka ojossa. Tällä tavalla jos elää, elämä on yksi purkka-automaatti, joka plopsauttelee aina uuden ongelmapalleroisen luukusta ulos.
Eniten olen tietenkin onnellinen takaisin elämääni tulleesta ihmissuhteesta, joka oli ilmoitettu kadonneeksi, mutta ei julistettu kuolleeksi (siihen on jokin aikaraja myös ihmissuhteissa). Oli mahtavaa, kun hän oli vastassa asemalla pilkullisen koiran kanssa. Yksinäiseen kotiin olisi ollut kurjaa palata. Lämmin rinta, johon painaa pää. Ystävälliset silmät. Joku joka ymmärtää kieltä, joka perustuu äännähdyksiin mau, mi ja muh. Joku joka jaksaa kuunnella tätä jatkuvaa bodycombat-jauhantaa (blogin lukijat voivat itse valita lukevatko vaiko eivät ja milloin sen tekevät jos tekevät). Silitys, joka on kertakaikkiaan selittämättömällä tavalla taivaallista.
Olen onnellinen tästä odotetusta viikonlopusta, joka vihdoin koitti ja josta selvisin. "A" paperissa tarkoittaa, että saan väliaikaisen luvan vetää tunteja 3 kk:n ajan, johon mennessä minun täytyy kuvata pitämäni tunti ja lähettää video Les Millsille varsinaista lisenssiä varten.
En kovin hyvin kestä onnistumista - taidan olla pohjimmiltani ensinnäkin itseni totaalinen aliarvostaja että pessimisti. Koulutuksessa sain palautetta vahvoista tekniikoista ja varmasta ohjauksesta. Kouluttajamme sanoi yllättyneensä kuullessaan, etten ole aiemmin ohjannut mitään.
Kolme vuorokautta tiukkaa settiä, erittäin raskasta henkisesti ja fyysisesti. Menee hetki kun jäsentää mitä kaikkea itseasiassa tapahtui.
En edes muista milloin aloitin valmistautumisen, koreografian harjoittelemisen, bodycombatin olemuksen pähkäilyn, vastaamisen kysymykseen mitä bodycombat minulle merkitsee ja mitä minä siitä saan. Pystyin ammentamaan koulutuksesta varmasti eri tavalla kuin joku, jolle koreografia ja tekniikka oli uutta. Varmastikin kaikki takana oleva tukee tätä kipuamista bodycombat-ohjaajaksi - jujutsun treenaaminen, kuntonyrkkeily ja muut taistelulajikokemukset, esiintymiskokemukset, väistämättä larppaaminen, joka antaa minulle omasta mielestäni korvaamatonta eläytymiskykyä ja mielikuvien käyttövoimaa, jota bodycombat tarvitsee herätäkseen eloon jumppasalissa ja ollakseen tunti seikkailua, josta on riisuttu pois kaikki jumppamainen aerobikkitöhkä.
Kukapa ei haluaisi olla tunnin ajan maailman kovin taistelija? Todellisuuspakoa yhdistettynä musiikkiin, jonka pauke uppoaa riittävällä volyymillä kehon läpi ja saa aikaan liikkeen ja rytmin maagisen yhdistymisen.
En usko vihan purkamiseen fyysisesti - en usko että surua tai turhautumista tai ahdistusta voi purkaa mitenkään muuten kuin kohtaamalla niiden aiheuttaja, tunnistamalla tunteensa, jäsentämällä päänsä. Liike on kuitenkin loistava keino ilmaista itseään - todentaa omaa olemassaoloaan. Vahvan teeskenteleminen tekee vahvaksi. Ehkä joku voi arkielämän heikkona hetkenä palauttaa mieleensä soturimaisen hetkensä bodycombatissa ja sanoa itselleen "onnistun kaikessa mihin ryhdyn". Palkkio on myös välitön: revityksen jälkeen olo on niin euforinen.
Takaisin tänne todellisuuteen Kaakkurin Kiviniemessä. Raajojen liikuttaminen sattuu, liikuttamisen ajatteleminenkin sattuu - pitkästä aikaa tietää tehneensä. Kuvitelmat lihaksista häviävät turvotuksen myötä lähipäivinä. Muuten lähipäivät ovat mysteeri. En tiedä pukkaavatko koulutuksen alussa slaagin saaneet pöpöt takaisin uuteen nousuun ja kaatavat minut petiin heti huomenna vai pääsenkö vetämään tiistaina ekan combat-tuntini ja missähän välissä sitä muuten koulussa kävisi. Huomenna saatan ainakin heti aamusta olla liian väsynyt mihinkään. Kattoo sitä sitten! (Ihanan huoletonta, leikin etten tunne mitään syyllisyyttä opiskelujen laiminlyömisestä.)
Tämän enempää aikaa ei voi saunan jälkeen hukata ajatusten purkamiseen blogin kautta. Haen seuraa sohvalta ja keskityn olennaiseen.
lauantaina, tammikuuta 13, 2007
Jotta emme keskittyisi rumiin yksityiskohtiin
Täällä Helsingissä on myös paljon kaikkea kaunista ja hyvää. Todella kauniita taloja esimerkiksi. En ole aiemmin tiennyt pitäväni taloista. Myös kauniit valaistukset, metalliportit, kiviset portaat, ylösalas loivasti kumpuilevat kadut ja järjenköyhästi ihan miten sattuu kulkevat tiet vetoavat minuun. Oulun pikkuruisen keskustan kartta on tasainen ruudukko ja siitä on helppo laskea montako korttelia itäistä pituutta ja läntistä leveyttä pitää kulkea että löytää perille.
Oulussa rakennukset ovat myös kaikenkaikkiaan matalempia. Täällä tunnen oloni vajaan metrin mittaiseksi. Toisaalta se oli ihan hauska olo, kun mutustin irtokarkkeja Makuunin paperisesta pussista raahustaessani Sis'n kämpille. Olin noin 7-vuotias. Ohjaaja käski meidän hemmotella itseämme, että jaksamme taas huomisen. En tiedä onko irtokarkki hemmottelua, mutta se oli ohjaajan antama esimerkki, joten parempi totella. Toinen esimerkki oli pullo olutta, ja olut on PAHHAA!
Kai koti on siellä minne milloinkin jumittuu. Onni on toisaalla ja oman kodin arvon löytää kun käy jossain... missä ei ole puita! Olen ollut suunnattoman ilahtunut muutamasta (ehkä tasan kahdesta!) koiranulkoiluttajasta jotka olen nähnyt. Toinen koira oli valkoinenlänsiylämaanterrieri ja toinen collie. Jostakin syystä ne tekivät minulle hurjan kotoisan olon! En kehdannut jäädä lässyttämään niille, vaikka mieli olisi tosissaan tehnyt! Mutta, en vaan kehdannut... aikuinen ihiminen...
Oulussa rakennukset ovat myös kaikenkaikkiaan matalempia. Täällä tunnen oloni vajaan metrin mittaiseksi. Toisaalta se oli ihan hauska olo, kun mutustin irtokarkkeja Makuunin paperisesta pussista raahustaessani Sis'n kämpille. Olin noin 7-vuotias. Ohjaaja käski meidän hemmotella itseämme, että jaksamme taas huomisen. En tiedä onko irtokarkki hemmottelua, mutta se oli ohjaajan antama esimerkki, joten parempi totella. Toinen esimerkki oli pullo olutta, ja olut on PAHHAA!
Kai koti on siellä minne milloinkin jumittuu. Onni on toisaalla ja oman kodin arvon löytää kun käy jossain... missä ei ole puita! Olen ollut suunnattoman ilahtunut muutamasta (ehkä tasan kahdesta!) koiranulkoiluttajasta jotka olen nähnyt. Toinen koira oli valkoinenlänsiylämaanterrieri ja toinen collie. Jostakin syystä ne tekivät minulle hurjan kotoisan olon! En kehdannut jäädä lässyttämään niille, vaikka mieli olisi tosissaan tehnyt! Mutta, en vaan kehdannut... aikuinen ihiminen...
Saturday Night Outch
Kello on puoli yksitoista ja pitäisi vielä kirjoittaa käsikirjoitus huomisen kappaleen ohjaamista varten. Tarkoitus on vetäistä capoeiravivahteinen "Rock Me Amadeus" elegantisti alusta loppuun ilman syytä maastapakoon ja henkilöllisyyden vaihtamiseen (otan epäonnistumiset toisinaan raskaasti).
Pelkäsinkin että saisin juuri tuon kappaleen, se on mielestäni haastavin intensiteettinsä vuoksi. Ja samalla toivoin saavani sen, että se olisi helpompi sitten vetää tositilanteessa.
Tämän päivän veto meni koreografisesti putkeen, ja myös ennakoinnin, ohjaamisen, tsemppaamisen jne. suhteen pitäisi olla kaikin perustein tyytyväinen, mutta en osaa. Luonnevika. Ihan sama juttu kuin se opintojaksosta saatu vitonen. Sis kysyi hyvin, että miten olisi pitänyt mennä, että olisin tyytyväinen? En todellakaan osaa sanoa. Näissä olosuhteissa suoritus oli paras mitä saattoi odottaa!
Laimea "HYVÄ MINÄ!" ja laiska taputus omaan selkään. Sanonko että tämän Paskan Asenteen takia menee paljon lahjoja hukkaan! Mutta pelko Idols-tyyppisestä itsensä häpäisemisestä on suuri - pelko siitä, että itse luulee osaavansa jotain vaikka oikeasti on nolon kökkö. Mikä on todellisuus? Se voi olla mitä tahansa ääripäiden välistä.
Jani & Jetsettersin biisi "Vain typerykset rakastuu" on teema täällä Kruununhaan tunnelmallisessa illassa. Ei tällaista saa kuunnella, kun ei pääse yöksi oman kullan viereen. Epiä. Nyyh.
Kun katson silmiisi mun pääni pehmenee
ja pilvessä on täysikuu.
Jos pelkät hölmöt luottaa toiseen ihmiseen,
niin typerykset rakastuu,
typerykset rakastuu,
vain typerykset rakastuu.
Mulla on niin kova ikävä Maailman ihanimman silmiä etten pysty tällä hetkellä jännittämään huomista.
Huomasin jo Elixian pukuhuoneessa ennen suihkuunmenoa koulutuspäivän päätyttyä, että olen erittäin hauraalla ja herkällä tuulella. Kaikenkaikkiaan fyysinen ja psyykkinen kietoutuvat yhteen ja kun kroppa on väsytetty ja kauttaaltaan kipeä ja arka (hain Apteekista Voltaren-kipugeeliä ja kylmägeeliä), ja on joutunut sisäistämään lyhyessä ajassa paljon uutta vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten keskellä, on sellainen olo, että tekisi mieli vain itkeä kaikki jännitys pois.
On tämä mukavaa, tämä on ennen kaikkea mukavaa! Suuresti nautin kun valitsin ruokapaikan ravintolan nimen perusteella. Voiko joku oikeasti kävellä intialaisen ravintolan ohi, jos ovessa lukee PANDA CITY? Katkaravut vihannesten kanssa oli oikein rapsakka, katkaravut olivat sellaisia oikeita ja vistosti suussa narskahtelevia, ja se oli vistolla tavalla ihanaa ja tuli oikein lihansyöjämäinen olo. Niin, en kalojen ja rapujen lisäksi syö muita tapettuja eläimiä. Bro on vuosikaudet uskotellut että kala on kasvi eikä eläin.
Vessan löytäminen oli astetta vaikeampaa. Minulla oli 2 € ja 50 cent (ei se artisti) taskussa, ja joka paikkaan olisi pitänyt maksaa eurolla, mikä sekin on kiskurointia. Lopulta mäkkärin sonnantuoksuisen vessan polettivehje oli rikki ja lukko tästä syystä auki. Muuten, Elixiassa on velmusti vessapaperi semmoisina yhden palan arkkeina, että niitä saa nyhtää aikansa.
Ostin junalipun huomiseksi, puolenyön jälkeen pääsen kotiin. Parempi olisi ehtiä junaan ja olla eksymättä matkalla asemalle. Tänään joku ohikulkeva setä kysyi olenko eksynyt kun kuljin kartta kädessä. Sanoin että en ole, vaikka oikeasti olin, mutta puhuin samalla puhelimessa Maailman ihanimman kanssa, niin ei minua niin kiinnostanutkaan että miten äkkiä pääsen Sis'n kämpille, kun kyllä sinne löytää kun aikansa etsii.
Täällä Helsingissä on aika pelottavaa. Ihmiset vaikuttavat epäilyttäviltä, väkivaltaisilta, päihtyneiltä. En ole rasisti, mutta näin riittävän monta metrohousuista etnisen vähemmistön teiniedustajaa viinapullon kanssa haastamassa riitaa keskenään, että luontaisenkaltainen itsesäilytysvaisto pisti vaihtamaan kadun puolta. En ole koskaan ollut erityisen säikky (tietääkseni), mutta mitä isommaksi kasvaa, sitä enemmän kaipaa isoa dobermannia kävelyseuraksi.
Sis lähtee käymään jossain, minä rääpäisen kasaan kotiläksykässärin ja pistän nukkumaan.
Jos nyt näkisin Maailman ihanimman niin itkisin onnesta ihan vaan tämän elämän keveyden takia. Tosin ajatuksella, että kotona odottavat ihanat mussukat, pääsee jo melko lähelle.
Pelkäsinkin että saisin juuri tuon kappaleen, se on mielestäni haastavin intensiteettinsä vuoksi. Ja samalla toivoin saavani sen, että se olisi helpompi sitten vetää tositilanteessa.
Tämän päivän veto meni koreografisesti putkeen, ja myös ennakoinnin, ohjaamisen, tsemppaamisen jne. suhteen pitäisi olla kaikin perustein tyytyväinen, mutta en osaa. Luonnevika. Ihan sama juttu kuin se opintojaksosta saatu vitonen. Sis kysyi hyvin, että miten olisi pitänyt mennä, että olisin tyytyväinen? En todellakaan osaa sanoa. Näissä olosuhteissa suoritus oli paras mitä saattoi odottaa!
Laimea "HYVÄ MINÄ!" ja laiska taputus omaan selkään. Sanonko että tämän Paskan Asenteen takia menee paljon lahjoja hukkaan! Mutta pelko Idols-tyyppisestä itsensä häpäisemisestä on suuri - pelko siitä, että itse luulee osaavansa jotain vaikka oikeasti on nolon kökkö. Mikä on todellisuus? Se voi olla mitä tahansa ääripäiden välistä.
Jani & Jetsettersin biisi "Vain typerykset rakastuu" on teema täällä Kruununhaan tunnelmallisessa illassa. Ei tällaista saa kuunnella, kun ei pääse yöksi oman kullan viereen. Epiä. Nyyh.
Kun katson silmiisi mun pääni pehmenee
ja pilvessä on täysikuu.
Jos pelkät hölmöt luottaa toiseen ihmiseen,
niin typerykset rakastuu,
typerykset rakastuu,
vain typerykset rakastuu.
Mulla on niin kova ikävä Maailman ihanimman silmiä etten pysty tällä hetkellä jännittämään huomista.
Huomasin jo Elixian pukuhuoneessa ennen suihkuunmenoa koulutuspäivän päätyttyä, että olen erittäin hauraalla ja herkällä tuulella. Kaikenkaikkiaan fyysinen ja psyykkinen kietoutuvat yhteen ja kun kroppa on väsytetty ja kauttaaltaan kipeä ja arka (hain Apteekista Voltaren-kipugeeliä ja kylmägeeliä), ja on joutunut sisäistämään lyhyessä ajassa paljon uutta vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten keskellä, on sellainen olo, että tekisi mieli vain itkeä kaikki jännitys pois.
On tämä mukavaa, tämä on ennen kaikkea mukavaa! Suuresti nautin kun valitsin ruokapaikan ravintolan nimen perusteella. Voiko joku oikeasti kävellä intialaisen ravintolan ohi, jos ovessa lukee PANDA CITY? Katkaravut vihannesten kanssa oli oikein rapsakka, katkaravut olivat sellaisia oikeita ja vistosti suussa narskahtelevia, ja se oli vistolla tavalla ihanaa ja tuli oikein lihansyöjämäinen olo. Niin, en kalojen ja rapujen lisäksi syö muita tapettuja eläimiä. Bro on vuosikaudet uskotellut että kala on kasvi eikä eläin.
Vessan löytäminen oli astetta vaikeampaa. Minulla oli 2 € ja 50 cent (ei se artisti) taskussa, ja joka paikkaan olisi pitänyt maksaa eurolla, mikä sekin on kiskurointia. Lopulta mäkkärin sonnantuoksuisen vessan polettivehje oli rikki ja lukko tästä syystä auki. Muuten, Elixiassa on velmusti vessapaperi semmoisina yhden palan arkkeina, että niitä saa nyhtää aikansa.
Ostin junalipun huomiseksi, puolenyön jälkeen pääsen kotiin. Parempi olisi ehtiä junaan ja olla eksymättä matkalla asemalle. Tänään joku ohikulkeva setä kysyi olenko eksynyt kun kuljin kartta kädessä. Sanoin että en ole, vaikka oikeasti olin, mutta puhuin samalla puhelimessa Maailman ihanimman kanssa, niin ei minua niin kiinnostanutkaan että miten äkkiä pääsen Sis'n kämpille, kun kyllä sinne löytää kun aikansa etsii.
Täällä Helsingissä on aika pelottavaa. Ihmiset vaikuttavat epäilyttäviltä, väkivaltaisilta, päihtyneiltä. En ole rasisti, mutta näin riittävän monta metrohousuista etnisen vähemmistön teiniedustajaa viinapullon kanssa haastamassa riitaa keskenään, että luontaisenkaltainen itsesäilytysvaisto pisti vaihtamaan kadun puolta. En ole koskaan ollut erityisen säikky (tietääkseni), mutta mitä isommaksi kasvaa, sitä enemmän kaipaa isoa dobermannia kävelyseuraksi.
Sis lähtee käymään jossain, minä rääpäisen kasaan kotiläksykässärin ja pistän nukkumaan.
Jos nyt näkisin Maailman ihanimman niin itkisin onnesta ihan vaan tämän elämän keveyden takia. Tosin ajatuksella, että kotona odottavat ihanat mussukat, pääsee jo melko lähelle.
perjantaina, tammikuuta 12, 2007
Terveiset romulandiasta
Hilirimpsis. Täälä Helsingisä ei oo yhen yhtä puuta ja ihmiset vaan käpöttää ympäriinsä. Joten maassa maan tavalla ja niinpä päivän päätteeksi kävelin pääni pyörryksiin Helsingin keskustassa seuraten lajitovereiden antamaa toimintamallia. Määrä ei korvaa laatua ja tsiljoona baaria ja putiikkia kerroksittain eivät suorastaan tee minuun vaikutusta. Kaikenkaikkiaan melko elotonta kaikkine muovisine kyltteineen.
Kävin lounaalla joidenkin kolleegoiden kanssa Cafe Esplanadissa, josta sai tosi hyvän ja ison salaatin, mutta kyllä se sitten maksoikin hunajata. Saatan menen sinne huomennakin, jos löydän. Kartasta olisi hyötyä jos a) tietäisi miten päin sitä pitää lukea ja b) siinä olisi sellainen "olet nyt tässä"-piste. (Toim. huom: En ole oikeasti tyhmä ja uusavuton, kuhan esitän. Väitän esittäväni.)
Iltasella kävin Carrollsilla vetäsemässä vähän sheibea naamariin kala-aterian muodossa. Arvoin n+ erilaisen ravintelin välillä ja ongin jonkinlaista nostalgiaa palaamalla Carrollsiin, josta hain sapuskaa viimeksi täällä käydessäni vuosia sitten ammattikorkeakoulujen missälieseminaarissa. Olin silloinkin kipeänä. Ehkä ajatuskin Helsingistä tekee kipeäksi. Carrollsin ruoka ei tunnetusti paranna, mutta kuitenkin.
Oli jotenkin irvokasta sotkea saamani bodycombat instructor manual majoneesiin.
Sis asuu hassussa pienessä rakennuksessa ison kerrostalon sisäpihalla. Täällä ei ole telkkaria, mutta luojan kiitos sentään netti. Tekstiviesti ilmoitti että kotonakin toimii yhteys nyt. En tiedä suostunko maksamaan koko kuukaudesta kun hiturit nyt vasta saivat toimimaan. Voin inistä, mutta luultavasti joudun silti maksamaan. Voisin inistä myös siitä, että viime aikoina ostamani suklaa- ja mansikkasoijajuomat ovat olleet pilaantuneita. Mikä tätä maailmaa vaivaa?
Helsinki pistää minut puhumaan oulua. Huomena vejän bodycombattia niin että OIKIA JALAKA ETTEEN, TAKAJALAKA POTKASEE, KÄJET PYSSYY SUOJAUKSESA, MUSSIIKIN TAHISA, PISTÄ SE PELEKÄÄMÄÄN SUA!
Sieluni vangittakoon videonauhalle huomenna, kun pääsen vetämään kameran eteen biisin nro 3, joka on power-track eli armotonta tykitystä ja musiikillisesti pimpelipompelipoppia, ColorBox - Shooting Star. Kun kaikki ovat oman kappaleensa ohjanneet, tihrustamme nauhan läpi ja haukumme toisemme pystyyn toverillisesti.
Täällä ei ole laisinkaan niin pelottavaa kuin olin kuvitellut. Ensinnäkin, olen tehnyt kotiläksyni, kuten amerikkalaisilla on tapana sanoa, ja osaan ohjelman paremmin kuin kuvittelin. Ainakin paremmin kuin kukaan muu kurssilla. Eikä tämä ole kusipäisyyttä vaan ihan vaan puhdasta työn hedelmistä nautiskelua. Menee se tyhmäänkin päähän kun vaan jatkaa... ja jatkaa... ja jatkaa sitä treenaamista. Siis se koreografia, ei se neste.
Sis tulee töistä puolen tunnin päästä. Ehdin totuttaa itseni jo telkkarilöhöilyyn viikon aikana sairaana maatessa. Telkkari... kaipaan sua niin... aivotonta komediaputkea, joka olisi juuri parhaillaan menossa... Pistän tuohon pitkälleni kun ei tässä muutakaan voi. Jee jee on riisunut pöpöt aseista ja olo ei ole rääkinkään jälkeen kipiä. Saapa nähdä huomenna... voi voi.
Ostin lähi-Siwasta aamupalajuustoa, ruisleipää, karpalopuolukkamehua ja vadelmapersikkasoppaa. Eiköhän näillä eväillä.
Maailman ihanin on kipeänä ja kertoi viime puhelussa Jasmi-koiruudenkin oksennelleen. Rakkaat mussukat. Tällainen kolmen päivän näkemättömyys tekee kenties hyvää välillä, kun muuten ollaan koko ajan kylki kyljessä. En kyllä suostuisi tällaiseen jos ei olisi hyvää syytä. Olen aika kylki-kyljessä-henkinen nyssykkä. On mulla nytkin sitä ikävä, mutta oonkin sellainen että koen jälleennäkemisen riemua aina kun toinen tulee roskia viemästä.
Jalkapohjien mielestä runsas bodycombat-liikehdintä paino päkiöillä yhdistettynä ulkosallatepasteluun kahdenkympin halpahallitalvikengät jalassa on kipeä idea.
Huomenna illalla viihdytän itseäni Finnkinon elokuvatarjonnalla. Mikäli löydän elokuvateatterin.
Kävin lounaalla joidenkin kolleegoiden kanssa Cafe Esplanadissa, josta sai tosi hyvän ja ison salaatin, mutta kyllä se sitten maksoikin hunajata. Saatan menen sinne huomennakin, jos löydän. Kartasta olisi hyötyä jos a) tietäisi miten päin sitä pitää lukea ja b) siinä olisi sellainen "olet nyt tässä"-piste. (Toim. huom: En ole oikeasti tyhmä ja uusavuton, kuhan esitän. Väitän esittäväni.)
Iltasella kävin Carrollsilla vetäsemässä vähän sheibea naamariin kala-aterian muodossa. Arvoin n+ erilaisen ravintelin välillä ja ongin jonkinlaista nostalgiaa palaamalla Carrollsiin, josta hain sapuskaa viimeksi täällä käydessäni vuosia sitten ammattikorkeakoulujen missälieseminaarissa. Olin silloinkin kipeänä. Ehkä ajatuskin Helsingistä tekee kipeäksi. Carrollsin ruoka ei tunnetusti paranna, mutta kuitenkin.
Oli jotenkin irvokasta sotkea saamani bodycombat instructor manual majoneesiin.
Sis asuu hassussa pienessä rakennuksessa ison kerrostalon sisäpihalla. Täällä ei ole telkkaria, mutta luojan kiitos sentään netti. Tekstiviesti ilmoitti että kotonakin toimii yhteys nyt. En tiedä suostunko maksamaan koko kuukaudesta kun hiturit nyt vasta saivat toimimaan. Voin inistä, mutta luultavasti joudun silti maksamaan. Voisin inistä myös siitä, että viime aikoina ostamani suklaa- ja mansikkasoijajuomat ovat olleet pilaantuneita. Mikä tätä maailmaa vaivaa?
Helsinki pistää minut puhumaan oulua. Huomena vejän bodycombattia niin että OIKIA JALAKA ETTEEN, TAKAJALAKA POTKASEE, KÄJET PYSSYY SUOJAUKSESA, MUSSIIKIN TAHISA, PISTÄ SE PELEKÄÄMÄÄN SUA!
Sieluni vangittakoon videonauhalle huomenna, kun pääsen vetämään kameran eteen biisin nro 3, joka on power-track eli armotonta tykitystä ja musiikillisesti pimpelipompelipoppia, ColorBox - Shooting Star. Kun kaikki ovat oman kappaleensa ohjanneet, tihrustamme nauhan läpi ja haukumme toisemme pystyyn toverillisesti.
Täällä ei ole laisinkaan niin pelottavaa kuin olin kuvitellut. Ensinnäkin, olen tehnyt kotiläksyni, kuten amerikkalaisilla on tapana sanoa, ja osaan ohjelman paremmin kuin kuvittelin. Ainakin paremmin kuin kukaan muu kurssilla. Eikä tämä ole kusipäisyyttä vaan ihan vaan puhdasta työn hedelmistä nautiskelua. Menee se tyhmäänkin päähän kun vaan jatkaa... ja jatkaa... ja jatkaa sitä treenaamista. Siis se koreografia, ei se neste.
Sis tulee töistä puolen tunnin päästä. Ehdin totuttaa itseni jo telkkarilöhöilyyn viikon aikana sairaana maatessa. Telkkari... kaipaan sua niin... aivotonta komediaputkea, joka olisi juuri parhaillaan menossa... Pistän tuohon pitkälleni kun ei tässä muutakaan voi. Jee jee on riisunut pöpöt aseista ja olo ei ole rääkinkään jälkeen kipiä. Saapa nähdä huomenna... voi voi.
Ostin lähi-Siwasta aamupalajuustoa, ruisleipää, karpalopuolukkamehua ja vadelmapersikkasoppaa. Eiköhän näillä eväillä.
Maailman ihanin on kipeänä ja kertoi viime puhelussa Jasmi-koiruudenkin oksennelleen. Rakkaat mussukat. Tällainen kolmen päivän näkemättömyys tekee kenties hyvää välillä, kun muuten ollaan koko ajan kylki kyljessä. En kyllä suostuisi tällaiseen jos ei olisi hyvää syytä. Olen aika kylki-kyljessä-henkinen nyssykkä. On mulla nytkin sitä ikävä, mutta oonkin sellainen että koen jälleennäkemisen riemua aina kun toinen tulee roskia viemästä.
Jalkapohjien mielestä runsas bodycombat-liikehdintä paino päkiöillä yhdistettynä ulkosallatepasteluun kahdenkympin halpahallitalvikengät jalassa on kipeä idea.
Huomenna illalla viihdytän itseäni Finnkinon elokuvatarjonnalla. Mikäli löydän elokuvateatterin.
Mikä maa, mikä planeetta?
Nukuin tosi hyvin yöjunassa, ainakin siinä aamuyöllä kolmesta neljään. En ole kovin vahvasti orientoitunut aikaan ja paikkaan.
Höpötän aika levottomasti. Käykö täälä sama euro ku meilä tuola Oulusa? Mahassa on joko perhosia tai norovirus, jotain eläväistä kumminkin.
Täällä Sis'n kämpillä odotan toppatakki päällä, että Sis tulee vessasta ja lähtee viemään mua Elixia Alexiumiin. Itsehän eksyisin jo tuohon sisäpihalle.
Ei muuta ku hyvää päivänjatkoa ja femma pleksiin.
Höpötän aika levottomasti. Käykö täälä sama euro ku meilä tuola Oulusa? Mahassa on joko perhosia tai norovirus, jotain eläväistä kumminkin.
Täällä Sis'n kämpillä odotan toppatakki päällä, että Sis tulee vessasta ja lähtee viemään mua Elixia Alexiumiin. Itsehän eksyisin jo tuohon sisäpihalle.
Ei muuta ku hyvää päivänjatkoa ja femma pleksiin.
keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007
Haluatko ensin hyvät vai huonot uutiset?
Jokaisella meistä on kai omat tähtihetkensä. Mielenterveys- ja päihdetyön arvosanaksi tuli vitonen. Pidän itseäni keskivertoa laiskempana opiskelijana - tai oikeastaan en ole laiska, vaan erittäin energinen. Ainoastaan kuriton ja epäjärjestelmällinen.
Muhahaa.
Viekö hyvän arvosanan hohtoa pois se, että kuulin muidenkin saaneen hyviä arvosanoja? Oma onnistuminen ei siis riitä - muiden on epäonnistuttava? Onko arvostelu ollut niin löysää, että kaikki ovat saaneet vähintään nelosen? Tunnistaako kukaan muu sitä pientä pirua olkapäällä, joka hieman naurahtaa kun toinen sai vaikka vain yhden numeron huonomman? Vahingoniloa vai heikon itsetunnon pönkittämistä? Vai ihan vaan inhimillistä? Eihän sitä toiselle toivo mitään suurta katastrofia. Kai kyseessä on vain todisteiden hakeminen siihen, että muutkaan eivät ole täydellisiä ja että tästä koulusta voi selvitä, vaikka välillä ei menisikään kaikki ihan nappiin.
Pelaatko itseäsi huonommassa seurassa niin että voisit loistaa vai itseäsi paremmassa, että voisit kehittyä? Itseään huonompien kanssahan ei kannata leikkiä, niiltä oppii vain huonoja tapoja. Se on vähän sama kuin ottaisi uuden koiranpennun vaikka vanhempi koirakin on pahatapainen perkele, joka kusee kenkään ja tulevaisuudessa voit olla varma ettei toinenkaan kenkäsi ole kuiva. Joo. Paino kohdassa vähän sama.
BodyCombat 30:n musiikki jytkyttää suonissa.
Olen löytänyt orastavalle ja hennolle ohjaajauralleni hyviä liittolaisia, ja saanut korvaamatonta apua ja kannustusta, jotta tämä homma voisi ylipäätäänsä koskaan lähteä käyntiin yhtään millään tavalla. Menestys ei ole aina vain itsestä kiinni. Kannattaa käyttää hyväksi ammattitaitoisia, inspiroivia ihmisiä ympärilläsi. Välillä tietenkin mietityttää mitä ihmiset ajavat takaa ja ovatko he kuinka vilpittömiä oikeasti, mutta toisaalta, ihminen saa tyydytystä lajitoverin auttamisesta. Ehkä osaavan ihmisen ei tarvitse pelätä kilpailua, vaan hän voi antaa parhaat neuvonsa ja olla samalla puolella. Onneksi en ole kyyninen, sehän tappaisi kaiken hauskuuden.
Jaksoin olla hyvästä arvosanasta iloinen varmaan vajaan kolme minuuttia. Niin paljon sitä itseään jaksaa kiittää jostain, missä on vähääkään yrittänyt. Paljon mieluummin sättii itseään tekemättömistä töistä.
Mieti mistä pidät ja sitten vaan teet sitä. Hengitys syvään sisään ja rohinalla ulos. Tässä vaiheessa olen BodyCombatin suhteen kuin Idolsin alkukarsinnoissa kuuluisuuden kiroista saarnaava kokematon never-heard, paitsi että minä kelpaan sellaisena kuin olen eikä tässä ole kysymys kilpailusta vaan hauskuuden jakamisesta. Minä haluan olla sellainen ohjaaja, joka pelastaa jonkun päivän, niin kuin parhaat ohjaajat ovat pelastaneet minun päiväni niin monta kertaa. Jokainen pelastettu päivä on mittaamattoman arvokas!
Muhahaa.
Viekö hyvän arvosanan hohtoa pois se, että kuulin muidenkin saaneen hyviä arvosanoja? Oma onnistuminen ei siis riitä - muiden on epäonnistuttava? Onko arvostelu ollut niin löysää, että kaikki ovat saaneet vähintään nelosen? Tunnistaako kukaan muu sitä pientä pirua olkapäällä, joka hieman naurahtaa kun toinen sai vaikka vain yhden numeron huonomman? Vahingoniloa vai heikon itsetunnon pönkittämistä? Vai ihan vaan inhimillistä? Eihän sitä toiselle toivo mitään suurta katastrofia. Kai kyseessä on vain todisteiden hakeminen siihen, että muutkaan eivät ole täydellisiä ja että tästä koulusta voi selvitä, vaikka välillä ei menisikään kaikki ihan nappiin.
Pelaatko itseäsi huonommassa seurassa niin että voisit loistaa vai itseäsi paremmassa, että voisit kehittyä? Itseään huonompien kanssahan ei kannata leikkiä, niiltä oppii vain huonoja tapoja. Se on vähän sama kuin ottaisi uuden koiranpennun vaikka vanhempi koirakin on pahatapainen perkele, joka kusee kenkään ja tulevaisuudessa voit olla varma ettei toinenkaan kenkäsi ole kuiva. Joo. Paino kohdassa vähän sama.
BodyCombat 30:n musiikki jytkyttää suonissa.
Olen löytänyt orastavalle ja hennolle ohjaajauralleni hyviä liittolaisia, ja saanut korvaamatonta apua ja kannustusta, jotta tämä homma voisi ylipäätäänsä koskaan lähteä käyntiin yhtään millään tavalla. Menestys ei ole aina vain itsestä kiinni. Kannattaa käyttää hyväksi ammattitaitoisia, inspiroivia ihmisiä ympärilläsi. Välillä tietenkin mietityttää mitä ihmiset ajavat takaa ja ovatko he kuinka vilpittömiä oikeasti, mutta toisaalta, ihminen saa tyydytystä lajitoverin auttamisesta. Ehkä osaavan ihmisen ei tarvitse pelätä kilpailua, vaan hän voi antaa parhaat neuvonsa ja olla samalla puolella. Onneksi en ole kyyninen, sehän tappaisi kaiken hauskuuden.
Jaksoin olla hyvästä arvosanasta iloinen varmaan vajaan kolme minuuttia. Niin paljon sitä itseään jaksaa kiittää jostain, missä on vähääkään yrittänyt. Paljon mieluummin sättii itseään tekemättömistä töistä.
Mieti mistä pidät ja sitten vaan teet sitä. Hengitys syvään sisään ja rohinalla ulos. Tässä vaiheessa olen BodyCombatin suhteen kuin Idolsin alkukarsinnoissa kuuluisuuden kiroista saarnaava kokematon never-heard, paitsi että minä kelpaan sellaisena kuin olen eikä tässä ole kysymys kilpailusta vaan hauskuuden jakamisesta. Minä haluan olla sellainen ohjaaja, joka pelastaa jonkun päivän, niin kuin parhaat ohjaajat ovat pelastaneet minun päiväni niin monta kertaa. Jokainen pelastettu päivä on mittaamattoman arvokas!
Once in every life there comes a time to walk on our own and into the light
Köh.
Tulin koululle räkäisenä hoitelemaan pisneksiä. Oli onneksi tullut takuuvuokra Sivakalta takaisin Mäntylän kämpästä. Muuten olisin peeaa, koska setä on edelleen auki about neljäkymmentä eeroa ja OYS on velkaa yhen yövuoron palkan, ja näiden varaan olin budjettia hieman laskeskellut. Kädestä suuhun, sitä tämä on.
Joop. Olen ollut ilettävän limainen viikonlopusta asti, kun jostain kähvelsin itselleni tällaisen hassunhauskan flunssan. Mieluummin tämä kuin norovirus. Olen maannut sohvalla kuola suupielestä valuen ja tuijottanut telkkarista erittäin huonolaatuista ohjelmatarjontaa. Energiaa on patoutunut siinä määrin, että toivoisin, että en olisi itse näkemässä kun se energia johonkin purkautuu.
Mutta ei hätää. Energiaa tulen tarvitsemaan. Lähden huomenna yöjunalla bodycombat-ohjaajakoulutukseen Helsinkiin. Wish them luck!
Vaikka olen puolikuntoinen ja jokainen sisäänhengitys tuntuu sankariteolta, olen aivan tavattoman iloinen tulevasta viikonlopusta, jossa yhdistyy monta hyvää asiaa. Kämppään Isosiskon luona, jota näen aivan liian harvoin. Hauska sattuma, että saman naisen kanssa ollaan toisiamme mätkitty jujutsutreeneissä aikoinaan, ja nyt jaetaan tämä minun bodycombat-viikonloppuni. Tosin kyttäsisko on töissä koko viikonlopun, mutta ei sentään kellon ympäri.
Like stars across the sky
We were born to shine
Yrittäkääkin estää. Minähän lähden vaikka pää kainalossa! NICE AND LOUD!!!!
Tulin koululle räkäisenä hoitelemaan pisneksiä. Oli onneksi tullut takuuvuokra Sivakalta takaisin Mäntylän kämpästä. Muuten olisin peeaa, koska setä on edelleen auki about neljäkymmentä eeroa ja OYS on velkaa yhen yövuoron palkan, ja näiden varaan olin budjettia hieman laskeskellut. Kädestä suuhun, sitä tämä on.
Joop. Olen ollut ilettävän limainen viikonlopusta asti, kun jostain kähvelsin itselleni tällaisen hassunhauskan flunssan. Mieluummin tämä kuin norovirus. Olen maannut sohvalla kuola suupielestä valuen ja tuijottanut telkkarista erittäin huonolaatuista ohjelmatarjontaa. Energiaa on patoutunut siinä määrin, että toivoisin, että en olisi itse näkemässä kun se energia johonkin purkautuu.
Mutta ei hätää. Energiaa tulen tarvitsemaan. Lähden huomenna yöjunalla bodycombat-ohjaajakoulutukseen Helsinkiin. Wish them luck!
Vaikka olen puolikuntoinen ja jokainen sisäänhengitys tuntuu sankariteolta, olen aivan tavattoman iloinen tulevasta viikonlopusta, jossa yhdistyy monta hyvää asiaa. Kämppään Isosiskon luona, jota näen aivan liian harvoin. Hauska sattuma, että saman naisen kanssa ollaan toisiamme mätkitty jujutsutreeneissä aikoinaan, ja nyt jaetaan tämä minun bodycombat-viikonloppuni. Tosin kyttäsisko on töissä koko viikonlopun, mutta ei sentään kellon ympäri.
Like stars across the sky
We were born to shine
Yrittäkääkin estää. Minähän lähden vaikka pää kainalossa! NICE AND LOUD!!!!
torstaina, tammikuuta 04, 2007
Päivän horoskooppi
Iltasanomien horoskooppi tälle päivälle:
"HÄRKÄ 21.4. - 20.5.
Vältä tänään kaikenlaisia älyllisiä ponnistuksia. Vietä aikaasi sen sijaan ulkoilmassa. Siten saat päiväsi sujumaan parhaiten."
Ymmärrän pointin ja lähden täältä koululta koneen ääreltä kävelemään keskustaan.
"HÄRKÄ 21.4. - 20.5.
Vältä tänään kaikenlaisia älyllisiä ponnistuksia. Vietä aikaasi sen sijaan ulkoilmassa. Siten saat päiväsi sujumaan parhaiten."
Ymmärrän pointin ja lähden täältä koululta koneen ääreltä kävelemään keskustaan.
keskiviikkona, tammikuuta 03, 2007
Kaksosrattaat ja muita oivalluksia
Syviä huokauksia! Onnellisia sellaisia. Ennen kouluunlähtöä huokailin sängynlaidalla ja ihailin nukkuvia kasvoja. Rakas. Maassa on lunta, idyllinen ja vaaleasävyinen asuinalueemme on jouluvaloineen makea kuin marenki. Menin nukkumaan eilen jo ennen kymmentä, että jaksaisin herätä kahdeksaksi kouluun. Vetkuttelin tunnin lämpimässä kainalossa, tiesin kai sen jo silloin kun laitoin herätyksen kuudeksi. Ihanuutta.
Ehdin jo eilen hieman huolestua, kun bodycombatin jälkeen polvissa oli jotain reistailua, samoin alaselässä. Ehkä kuuntelin kehoa vähän liiankin tarkasti, nyt ei tuntuisi olevan missään mitään vikaa. Kunhan pelottelen itseäni, ensi viikon viikonloppuna on se bodycombat-koulutus. Sen takia ei passaa hajota tässä vaiheessa.
En olisi tajunnut hakea pysäköintilupaa, jos lajitoverit eivät olisi asiasta maininneet ihan ohimennen. En tiedä vielä miten tänne kouluun pääsee pyörällä tai bussilla. Ehkä pitäisi koittaa. Nissani ei välttämättä ole ikuinen luonnonvara, jos ihanin joutuu/pääsee töihin. Mutta olipa lämpöistä ajella koululle. Laitoin tänään välihousut, koska paleleminen on maailman hirveintä.
Eilen palautettiin viimein Postimestarintien kämpän avaimet. Asia on selvä vasta kun takuuvuokra on tilillä, mutta kuitenkin. Maailman ihanin on maailman ahkerin ja vahvin ja auttavaisin ja lähti auttamaan viinanhajuista setääni kamojen roudaamisessa minuutin varoitusajalla. Olisi edes pyytänyt eikä mankunut apua puhelimessa niin kuin joku 13-vuotias. En voi käsittää miten nelikymppinen ihminen voi käyttäytyä niin lapsellisesti. Edellisenä iltana soitti minulle ja jupisi päissään jotain asian vierestä ja löi vielä luurin korvaan. Seuraavana päivänä ollaan taas niin kuin ei oltaiskaan.
Ne, jotka apua vähiten ansaitsevat, yleensä tarvitsevat sitä eniten. Paradoksi.
Minulla on tänään ikävä jokaista ystävää. Lähetän teille lämpimiä ajatuksia ja käsken niiden väistellä hitaasti leijuvia lumihiutaleita, että pääsisivät perille.
Niin, aamun Kalevassa (meille tulee Kaleva! Wuhuu!) oli ilmoitus "ostetaan kaksosrattaat" ja se minua kovasti jälleen liikutti. Tästä keväästä on tulossa toukkaisa, kun kahdelle tutulle pariskunnalle on tulossa vauvoja, toinen Tillitielle ja toinen ihanimman veljelle ja tämän tyttöystävälle.
Ehdin jo eilen hieman huolestua, kun bodycombatin jälkeen polvissa oli jotain reistailua, samoin alaselässä. Ehkä kuuntelin kehoa vähän liiankin tarkasti, nyt ei tuntuisi olevan missään mitään vikaa. Kunhan pelottelen itseäni, ensi viikon viikonloppuna on se bodycombat-koulutus. Sen takia ei passaa hajota tässä vaiheessa.
En olisi tajunnut hakea pysäköintilupaa, jos lajitoverit eivät olisi asiasta maininneet ihan ohimennen. En tiedä vielä miten tänne kouluun pääsee pyörällä tai bussilla. Ehkä pitäisi koittaa. Nissani ei välttämättä ole ikuinen luonnonvara, jos ihanin joutuu/pääsee töihin. Mutta olipa lämpöistä ajella koululle. Laitoin tänään välihousut, koska paleleminen on maailman hirveintä.
Eilen palautettiin viimein Postimestarintien kämpän avaimet. Asia on selvä vasta kun takuuvuokra on tilillä, mutta kuitenkin. Maailman ihanin on maailman ahkerin ja vahvin ja auttavaisin ja lähti auttamaan viinanhajuista setääni kamojen roudaamisessa minuutin varoitusajalla. Olisi edes pyytänyt eikä mankunut apua puhelimessa niin kuin joku 13-vuotias. En voi käsittää miten nelikymppinen ihminen voi käyttäytyä niin lapsellisesti. Edellisenä iltana soitti minulle ja jupisi päissään jotain asian vierestä ja löi vielä luurin korvaan. Seuraavana päivänä ollaan taas niin kuin ei oltaiskaan.
Ne, jotka apua vähiten ansaitsevat, yleensä tarvitsevat sitä eniten. Paradoksi.
Minulla on tänään ikävä jokaista ystävää. Lähetän teille lämpimiä ajatuksia ja käsken niiden väistellä hitaasti leijuvia lumihiutaleita, että pääsisivät perille.
Niin, aamun Kalevassa (meille tulee Kaleva! Wuhuu!) oli ilmoitus "ostetaan kaksosrattaat" ja se minua kovasti jälleen liikutti. Tästä keväästä on tulossa toukkaisa, kun kahdelle tutulle pariskunnalle on tulossa vauvoja, toinen Tillitielle ja toinen ihanimman veljelle ja tämän tyttöystävälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
