Uuden Vuoden lupaukseni ovat niitä samoja, joita toistelen joka päivä, etten unohtaisi niitä. Ei mitään uutta ja mullistavaa, pienenpieniä muutoksia ja parempia valintoja, hitusen enemmän lähimmäisenrakkautta ja vähemmän paskantärkeää omasta itsestä murehtimista, hyväntahtoista luottamista ihmisiin - ja itse luottamuksen arvoisena olemista. Teen vuodesta 2006 edellistä agentimman, sähäkämmän, aktiivisemman, intohimoisemman, hauskemman, vastuuntuntoisemman ja rehellisemmän itseäni kohtaan (olen ollut tänä vuonna muita kohtaan paljon rehellisempi kuin itseäni kohtaan).
Vuoden viimeinen päivä. Aika on käymässä vähiin. Kävin salilla ähkimässä hetken ennen bodybalancea. Mietin tunnin aikana, että minkälaisenkohan Hanin näen vuoden kuluttua jumppasalin peilistä, mutta päädyin olemaan tyytyväinen kunhan ylipäätä näen Hanin jumppasalin peilistä.
Kuuntelen Bonnie Raittin levyä Silver Lining, jonka sain isältäni joululahjaksi yhden Valley of Pain-kappaleen riimin takia: "don't let me grow bitter I pray / give me strength to carry on my way."
Tällainen monisävyinen funkahtava blues-rock saisi soida ensi vuonna enemmän. Jammaillen eteenpäin, juna kulkee!
Muutamia lainattuja viisauksia viemään eteenpäin:
As long as you're going to be thinking anyway, THINK BIG.
- Donald Trump
Attitudes are more important than facts.
- George MacDonald
Being on a tightrope is living. Everything else is waiting.
- Karl Wallenda
Change. It has the power to uplift, to heal, to stimulate, surprise, open new doors, bring fresh experience and create excitement in life. Certainly it is worth the risk.
- Leo Buscaglia
Don't ask yourself what the world needs, ask yourself what makes you come alive. And then go do that. Because what the world needs are people who have come alive.
- Harold Whitman
If you are unhappy, you are too high up in your mind.
- Carl Jung
If you don't like something, change it. If you can't change it, change your attitude. Don't complain.
- Maya Angelou
It is necessary to hope ... for hope itself is happiness.
- Samuel Johnson
I've lived a long life and seen a lot of hard times, most of which never happened.
- Mark Twain
May you live all the days of your life.
- Jonathan Smith
One doesn't discover new lands without consenting to lose sight of the shore for a very long time.
- Andre Gide
Optimism is an intellectual choice.
- Diana Schneider
Out of clutter, find simplicity. From discord, find harmony. In the middle of difficulty lies opportunity.
- Albert Einstein, Three Rules of Work
Self-development is a higher duty than self-sacrifice.
- Elizabeth Cady Stanton
The only limit to our realization of tomorrow will be our doubts of today.
- Franklin Delano Roosevelt
There are no shortcuts to any place worth going.
- Anonymous
There are two ways of spreading light -- to be the candle or the mirror that reflects it.
- Edith Wharton
To love what you do and feel that it matters - how could anything be more fun?
- Anonymous
Life is a great big canvas; throw all the paint you can at it.
- Danny Kaye
Nyt odottamaan vuotta 2006. Come on, baby, paint my canvas.
lauantaina, joulukuuta 31, 2005
perjantaina, joulukuuta 30, 2005
Rakas lajitoverini
Kiitos Jampsukalle kommentista, joka valoi edelleen uskoa siihen, että paska asenne kannattaa korvata hyvällä meiningillä.
Muutamia pointteja, jotka haluan mainita. (Pahoittelen kliseitä, itsestäänselvyyksiä ja saarnaamista, vaikka minun blogihan tämä on ja kirjoitan mitä lystään, niin kerta.)
Erästä minulle tärkeää ihmistä siteeraten: tärkein ihminen elämässäsi on Jampsukka.Tee sitä mikä on Jampsukalle hyväksi. Anna Jampsukalle mahdollisuus nauttia elämästä.
Ankea parisuhde tekee pahaa luovuudelle. Se voi tuntua samalta kuin painajainen, jossa seinät hitaasti tulevat lähemmäs ja lähemmäs, paitsi että tosielämässä sitä ei huomaa ja siihen tottuu ja turtuu - yhtäkkiä onkin ihan jees olla tuhannen muussina. Mikään ei ole hyvin, mikään ei ole huonosti, mikään ei ole paljon mitään. Ihmisellä on tosi jänniä aisteja, joita kannattaa käyttää, ja tunteita, jotka tekevät maailman aistimisesta hurjan paljon moniulotteisempaa. Meitä ei ole tarkoitettu elämään pahvilaatikossa.
Kun luovut jostain, saat tilalle jotain uutta, toivottavasti parempaa. Niin on aina käynyt ja tulee aina käymään. Täytämme elämämme tyhjiöt huomaamatta... voit löytää uskomattoman hienoja asioita, joille sinulla on aikaa ja energiaa ja luovuutta annettavana.
Minua auttoi huomata se, että "niin vain joskus käy". Ihmiset eroavat. Se ei ole edes hirveän dramaattista, ellei siitä itse tee sellaista. Näen koko ajan että kyllä muutkin ihmiset eroavat. Ei se ole mikään maailmanlopun enne. Mietin, missä on ihmisten sisukkuus ja tahto pysyä yhdessä. Minun vanhempani ovat olleet yhdessä 15-vuotiaasta. Kyllä se pistää miettimään missä minä menen vikaan. En tasan missään! Ei ole olemassa sääntöä minkä mukaan elää. Minä en ainakaan jaksa minkälaista rättyyttämistä tahansa tylsässä suhteessa, joka on pystyynkuollut eikä sille enää kukaan voi tehdä mitään taikatemppua, että se siitä virkoontuisi. Ensi kerralla pitää tehdä asioita toisin, mutta tuolle kävi noin ja that's it. So long.
Tulevaisuutta ei voi menettää - et voi menettää asioita, joita sinulla ei vielä edes ole. Voit saada ne kolme lasta, koiran ja omakotitalon (tai mitä ne haaveidesi asiat ovatkaan) jonkun muun kanssa. Tulevaisuutta ei vielä ole, on vain tämä hetki. Anna itsellesi mahdollisuus olla onnellinen NYT, ei SITTEN KUN. Unelmia ja haaveita on hyvä olla, ne ovat varmastikin elämän suola ja eteenpäin vievä voima, mutta TÄSSÄ PÄIVÄSSÄ on pakko olla jotain mikä tekee siitä elämisen arvoisen. Ja parisuhteessa: yhdessä elämisen arvoisen. Älä siis itke niiden suunnitelmien perään, mitä teillä oli. Saat parempia.
Minun maailmani on täyttynyt unelmista.
KÄRSIMINEN EI KASVATA KENESTÄKÄÄN HIENOMPAA IHMISTÄ
Lähde, jos sinusta tuntuu että olet tehnyt kaikkesi. Minä todellakin tein kaikkeni - en voi syyttää itseäni siitä, etten olisi.
Joku kiinalainen on vissiin sanonut, että "Joka harkitsee seuraavaa askeltaan liian kauan, seisoo koko ikänsä yhdellä jalalla". Milloin aika on kypsä? Milloin olet ns. saanut tarpeeksesi? Milloin on mitta täysi?
Muutos pelottaa aina. On ihmiselle jotenkin sisäsyntyistä ja luonnollista, että pyristellään vastaan. On luontevaa ja houkuttelevaa jumittua. Paikallaan pysyvä lilluminen elämän tasapaksussa limassa ei tee ketään onnelliseksi - vaikka ihminen voikin huijata itseään ja kuvitella, että mikäs tässä, onhan tämä lilluminen ihan hauskaa, vaikka oikeasti ihminen ei muista mitä HAUSKA tarkoittaa.
Välillä tuntuu ihan paskalta. Olen yksin, todella yksin, ihan hemmetin yksin, no perkele kun olenkin yksin. Ja en ole todellakaan yksin, kukaan meistä ei ole jos avautuu vähänkään ja ottaa vastaan muiden ihmisten kamalan kaipuun. Me tarvitsemme toisiamme, ystävinä ja lajitovereina. Tämä elämä on käsittämätön mysteeri. Kuka meistä tietää miksi me täällä olemme? Minä en tullut tänne itkemään itseäni uneen iltaisin. (Joku voisi suudella minut uneen, ja siitä minä haaveilen. Yksi niistä haaveista, jotka pitävät sielua hengissä.)
Se, että tekee oikean ratkaisun - tai edes jonkin vähän eteenpäin vievän ratkaisun -, ei tarkoita sitä, etteikö sitten enää sattuisi. Vapautunut olo kertaheitolla ja ikuisesti siitä eteenpäin - BULLSHIT! Senkin jälkeen tulee epäröintiä oman arviointikyvyn suhteen, oih ja voih, olenko tehnyt elämäni suurimman virheen ja lässyn lässyn blaa blaa blaa. Miksi olemme niin epävarmoja pikkunysväkkeitä? Kukaan ei voi sanoa meille, mikä on oikein ja mikä väärin ja mikä tie tekee autuaaksi ja mikä johtaa hevonkuuseen. Kukaan ei voi sanoa niin, koska kaikki on subjektiivista. Jos joku sanoo, että eroaminen on ihan tyhmä päätös, niin se puhuu paskaa, koska se ei tiedä, se ei voi tietää.
Ehkä sydämen suruissa on vähän sama juttu kuin fyysisessä kivussa. Murtunut koipi ei parane yhtään nopeampaa, vaikka kuinka märisisit sen surkeaa kohtaloa. Päinvastoin, on tehty tutkimuksia siitä, miten halu voimaantua ja kukoistaa johtaa parempaan lopputulokseen. Ajattele kukkia ja aurinkoa ja kesää ja lintuja taivaalla... kaikki on jo vähän paremmin. Päivä päivältä kaikki on vähän paremmin. Vie huomio pois kivusta.
NOTHING HURTS LIKE THE PAIN. Niin hyvin sanottu (ite oon keksiny!) että jokainen saa hiljaa mielessään miettiä mitä se tarkoittaa tai vapaasti myös olla miettimättä.
Teemme päätöksiä aina tämänhetkisissä olosuhteissa. Se tekee elämästä hirveän epävarmaa, mutta hienoa. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta mitään ei tapahdu, jos istuu pahvilaatikossa ja odottaa, että se hajoaisi pois ympäriltä. Kadutko mieluummin sitä, minkä olet tehnyt, kuin jättänyt tekemättä? Oman elämän suhteen pitää olla aktiivinen - kukaan muu sitä ei elä puolestasi!
Identiteetti ei voi perustua sen pohjalle, kenen seurassa olemme tai ketä rakastamme, meissä on jotain syvempää, joka ei kaadu pienistä vastoinkäymisistä. Ero ei muuta sinua ihmisenä paremmaksi tai huonommaksi: olet oma hieno itsesi. Voi olla että erotilanne jopa puhkaisee esteitä ja näemme oman itsemme selkeämmin. Kuka MINÄ olen? Mistä MINÄ pidän? Mitä MINÄ haluan? Itsensä kanssa eläessä on pakko olla itsekeskeinen, mennä itseensä, tutustua itseensä kuin vastarakastuneena, opetella rakastamaan itseään ja elää itsensä kanssa rakentavasti. Ei ole ketään muuta, ketä jumaloida. Se ei tee sinusta itsekästä kusipäätä. Luultavasti olet muita kohtaan paljon mukavampi, jos et koko ajan ui itsesäälin (tai itsevihan) syvässä lammikossa.
Kyynistä tai ei, aika parantaa. Minä olen eronnut enemmän kuin pari kertaa ja on aika karua sanoa, että se on jotenkin helpottunut (vaikka sattuu edelleen niinkuin sisälmyksiä vedettäisiin ulos). Jos itsensä pystyy näkemään pienenä osana universumia, pystyy ehkä unohtamaan omat dramaattiset ongelmansa. Maailma ei pyöri Hanin navan ympärillä eikä myöskään Jampsukan navan ympärillä. Maailma pyörii vaikka meidän napamme kuinka yrittäisivät sitä estää. Suru menee ohi, jos siinä ei roiku niin kuin äidin helmassa. Ilokin menee ohi, mutta sitä voi houkutella luokseen, kun tietää mistä kaupasta sitä kannattaa kysyä.
Suutuin kerran verisesti kun soitin ystävälle illalla surullisena ja tämä sanoi: "Juo lasi vettä ja mene nukkumaan". Ajattelin, että tuo ei tiedä mistään mitään. Nyt aika paljon myöhemmin tiedän, että niin tylsää kuin se onkin, lasi vettä ja unta palloon auttaa. Miksi meillä on tarve rypeä epämääräisessä tunnemössössä, jossa on katkeruutta, katumusta, häpeää, vihaa, epätoivoa, epävarmuutta, itsesääliä ja mitä lie reseptistä riippuen? Siitä tulee aina vain pahempi olo. No, en minä mistään mitään tiedä. Luulen, että alitajunta järjestelee palikoita ihan itsekseen ja minun ei kannata siihen hirveästi puuttua. Kyllä se siitä.
Sadan vuoden päästä meistä kukaan ei ole täällä. Meidät kaikki on korvattu meidän tai muiden lapsilla ja lapsenlapsilla ja lapsenlapsenlapsilla. Pistää ainakin minut miettimään...
Muutamia pointteja, jotka haluan mainita. (Pahoittelen kliseitä, itsestäänselvyyksiä ja saarnaamista, vaikka minun blogihan tämä on ja kirjoitan mitä lystään, niin kerta.)
Erästä minulle tärkeää ihmistä siteeraten: tärkein ihminen elämässäsi on Jampsukka.Tee sitä mikä on Jampsukalle hyväksi. Anna Jampsukalle mahdollisuus nauttia elämästä.
Ankea parisuhde tekee pahaa luovuudelle. Se voi tuntua samalta kuin painajainen, jossa seinät hitaasti tulevat lähemmäs ja lähemmäs, paitsi että tosielämässä sitä ei huomaa ja siihen tottuu ja turtuu - yhtäkkiä onkin ihan jees olla tuhannen muussina. Mikään ei ole hyvin, mikään ei ole huonosti, mikään ei ole paljon mitään. Ihmisellä on tosi jänniä aisteja, joita kannattaa käyttää, ja tunteita, jotka tekevät maailman aistimisesta hurjan paljon moniulotteisempaa. Meitä ei ole tarkoitettu elämään pahvilaatikossa.
Kun luovut jostain, saat tilalle jotain uutta, toivottavasti parempaa. Niin on aina käynyt ja tulee aina käymään. Täytämme elämämme tyhjiöt huomaamatta... voit löytää uskomattoman hienoja asioita, joille sinulla on aikaa ja energiaa ja luovuutta annettavana.
Minua auttoi huomata se, että "niin vain joskus käy". Ihmiset eroavat. Se ei ole edes hirveän dramaattista, ellei siitä itse tee sellaista. Näen koko ajan että kyllä muutkin ihmiset eroavat. Ei se ole mikään maailmanlopun enne. Mietin, missä on ihmisten sisukkuus ja tahto pysyä yhdessä. Minun vanhempani ovat olleet yhdessä 15-vuotiaasta. Kyllä se pistää miettimään missä minä menen vikaan. En tasan missään! Ei ole olemassa sääntöä minkä mukaan elää. Minä en ainakaan jaksa minkälaista rättyyttämistä tahansa tylsässä suhteessa, joka on pystyynkuollut eikä sille enää kukaan voi tehdä mitään taikatemppua, että se siitä virkoontuisi. Ensi kerralla pitää tehdä asioita toisin, mutta tuolle kävi noin ja that's it. So long.
Tulevaisuutta ei voi menettää - et voi menettää asioita, joita sinulla ei vielä edes ole. Voit saada ne kolme lasta, koiran ja omakotitalon (tai mitä ne haaveidesi asiat ovatkaan) jonkun muun kanssa. Tulevaisuutta ei vielä ole, on vain tämä hetki. Anna itsellesi mahdollisuus olla onnellinen NYT, ei SITTEN KUN. Unelmia ja haaveita on hyvä olla, ne ovat varmastikin elämän suola ja eteenpäin vievä voima, mutta TÄSSÄ PÄIVÄSSÄ on pakko olla jotain mikä tekee siitä elämisen arvoisen. Ja parisuhteessa: yhdessä elämisen arvoisen. Älä siis itke niiden suunnitelmien perään, mitä teillä oli. Saat parempia.
Minun maailmani on täyttynyt unelmista.
KÄRSIMINEN EI KASVATA KENESTÄKÄÄN HIENOMPAA IHMISTÄ
Lähde, jos sinusta tuntuu että olet tehnyt kaikkesi. Minä todellakin tein kaikkeni - en voi syyttää itseäni siitä, etten olisi.
Joku kiinalainen on vissiin sanonut, että "Joka harkitsee seuraavaa askeltaan liian kauan, seisoo koko ikänsä yhdellä jalalla". Milloin aika on kypsä? Milloin olet ns. saanut tarpeeksesi? Milloin on mitta täysi?
Muutos pelottaa aina. On ihmiselle jotenkin sisäsyntyistä ja luonnollista, että pyristellään vastaan. On luontevaa ja houkuttelevaa jumittua. Paikallaan pysyvä lilluminen elämän tasapaksussa limassa ei tee ketään onnelliseksi - vaikka ihminen voikin huijata itseään ja kuvitella, että mikäs tässä, onhan tämä lilluminen ihan hauskaa, vaikka oikeasti ihminen ei muista mitä HAUSKA tarkoittaa.
Välillä tuntuu ihan paskalta. Olen yksin, todella yksin, ihan hemmetin yksin, no perkele kun olenkin yksin. Ja en ole todellakaan yksin, kukaan meistä ei ole jos avautuu vähänkään ja ottaa vastaan muiden ihmisten kamalan kaipuun. Me tarvitsemme toisiamme, ystävinä ja lajitovereina. Tämä elämä on käsittämätön mysteeri. Kuka meistä tietää miksi me täällä olemme? Minä en tullut tänne itkemään itseäni uneen iltaisin. (Joku voisi suudella minut uneen, ja siitä minä haaveilen. Yksi niistä haaveista, jotka pitävät sielua hengissä.)
Se, että tekee oikean ratkaisun - tai edes jonkin vähän eteenpäin vievän ratkaisun -, ei tarkoita sitä, etteikö sitten enää sattuisi. Vapautunut olo kertaheitolla ja ikuisesti siitä eteenpäin - BULLSHIT! Senkin jälkeen tulee epäröintiä oman arviointikyvyn suhteen, oih ja voih, olenko tehnyt elämäni suurimman virheen ja lässyn lässyn blaa blaa blaa. Miksi olemme niin epävarmoja pikkunysväkkeitä? Kukaan ei voi sanoa meille, mikä on oikein ja mikä väärin ja mikä tie tekee autuaaksi ja mikä johtaa hevonkuuseen. Kukaan ei voi sanoa niin, koska kaikki on subjektiivista. Jos joku sanoo, että eroaminen on ihan tyhmä päätös, niin se puhuu paskaa, koska se ei tiedä, se ei voi tietää.
Ehkä sydämen suruissa on vähän sama juttu kuin fyysisessä kivussa. Murtunut koipi ei parane yhtään nopeampaa, vaikka kuinka märisisit sen surkeaa kohtaloa. Päinvastoin, on tehty tutkimuksia siitä, miten halu voimaantua ja kukoistaa johtaa parempaan lopputulokseen. Ajattele kukkia ja aurinkoa ja kesää ja lintuja taivaalla... kaikki on jo vähän paremmin. Päivä päivältä kaikki on vähän paremmin. Vie huomio pois kivusta.
NOTHING HURTS LIKE THE PAIN. Niin hyvin sanottu (ite oon keksiny!) että jokainen saa hiljaa mielessään miettiä mitä se tarkoittaa tai vapaasti myös olla miettimättä.
Teemme päätöksiä aina tämänhetkisissä olosuhteissa. Se tekee elämästä hirveän epävarmaa, mutta hienoa. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta mitään ei tapahdu, jos istuu pahvilaatikossa ja odottaa, että se hajoaisi pois ympäriltä. Kadutko mieluummin sitä, minkä olet tehnyt, kuin jättänyt tekemättä? Oman elämän suhteen pitää olla aktiivinen - kukaan muu sitä ei elä puolestasi!
Identiteetti ei voi perustua sen pohjalle, kenen seurassa olemme tai ketä rakastamme, meissä on jotain syvempää, joka ei kaadu pienistä vastoinkäymisistä. Ero ei muuta sinua ihmisenä paremmaksi tai huonommaksi: olet oma hieno itsesi. Voi olla että erotilanne jopa puhkaisee esteitä ja näemme oman itsemme selkeämmin. Kuka MINÄ olen? Mistä MINÄ pidän? Mitä MINÄ haluan? Itsensä kanssa eläessä on pakko olla itsekeskeinen, mennä itseensä, tutustua itseensä kuin vastarakastuneena, opetella rakastamaan itseään ja elää itsensä kanssa rakentavasti. Ei ole ketään muuta, ketä jumaloida. Se ei tee sinusta itsekästä kusipäätä. Luultavasti olet muita kohtaan paljon mukavampi, jos et koko ajan ui itsesäälin (tai itsevihan) syvässä lammikossa.
Kyynistä tai ei, aika parantaa. Minä olen eronnut enemmän kuin pari kertaa ja on aika karua sanoa, että se on jotenkin helpottunut (vaikka sattuu edelleen niinkuin sisälmyksiä vedettäisiin ulos). Jos itsensä pystyy näkemään pienenä osana universumia, pystyy ehkä unohtamaan omat dramaattiset ongelmansa. Maailma ei pyöri Hanin navan ympärillä eikä myöskään Jampsukan navan ympärillä. Maailma pyörii vaikka meidän napamme kuinka yrittäisivät sitä estää. Suru menee ohi, jos siinä ei roiku niin kuin äidin helmassa. Ilokin menee ohi, mutta sitä voi houkutella luokseen, kun tietää mistä kaupasta sitä kannattaa kysyä.
Suutuin kerran verisesti kun soitin ystävälle illalla surullisena ja tämä sanoi: "Juo lasi vettä ja mene nukkumaan". Ajattelin, että tuo ei tiedä mistään mitään. Nyt aika paljon myöhemmin tiedän, että niin tylsää kuin se onkin, lasi vettä ja unta palloon auttaa. Miksi meillä on tarve rypeä epämääräisessä tunnemössössä, jossa on katkeruutta, katumusta, häpeää, vihaa, epätoivoa, epävarmuutta, itsesääliä ja mitä lie reseptistä riippuen? Siitä tulee aina vain pahempi olo. No, en minä mistään mitään tiedä. Luulen, että alitajunta järjestelee palikoita ihan itsekseen ja minun ei kannata siihen hirveästi puuttua. Kyllä se siitä.
Sadan vuoden päästä meistä kukaan ei ole täällä. Meidät kaikki on korvattu meidän tai muiden lapsilla ja lapsenlapsilla ja lapsenlapsenlapsilla. Pistää ainakin minut miettimään...
Endorfiini virtaa ja poppikone soi!
Aamulla on suhteellisen krapulainen olo (ei, en ole ryypännyt, pois sellaiset tuhmuudet minusta...). Löydän sykemittarin sieltä minne sen viimeksi jätin, eli treenirepusta. Maitokahvin ja mandariinin voimin fillaroin kiireen kanssa bodypumppiin. Tämä viikko on ollut sitä, että mikään ei tunnu missään (Levottomat 7 tai jotain...) ja ei ole huvittanut yhtään mikään. Onneksi tänään tuuli kääntyy - se pistetään kääntymään!
EI TUNNU MISSÄÄN!
Mikä on kyllä ruma, mutta tarpeellinen valhe.
Tunnin lopussa on erittäin helppo jäädä selälleen puolikuolleena makaamaan, kun ruvetaan venyttelemään. Tuntuu että taju lähtee, vaikka ei se kyllä lähde. Joka kerta sitä jaksaa, vaikka tuntuu että ei jaksa. Bodypump opettaa paljon siitä, kuinka paljon aikaisemmin mieli rupeaa jarruttelemaan vaikka ei olla edes kehon sietokyvyn äärirajoilla. Puhtaasti henkinen juttu!
Give a little bit of love and you get it back,Ennen tuntia ajattelen, että olenpa järkevä ja laitan vähän vähemmän painoja kuin yleensä, kun on jotenkin vähän paska asenne päällä ja vetämätön olo. Laitan tankoon vähän tavallista vähemmän, ja vaihdan mieltäni ihan viime sekunneilla ennen lämmittelykappaleen alkamista. Ei, tämä ei ole sittenkään se päivä kun Hani rupeaa velttoilemaan, säästetään se päivä tulevaisuuteen jos sitä joskus tarvitsee ihan oikeasti.
Give a little bit of pain, you call it a track.
For every little thing that you say or do,
give a little bit of love and it'll come back to you.
Lämmittelybiisillä fiilikseen: I Believe (Give a Little Bit) / Joana Zimmer
You're like voodoo honeyKyykkypiisin lopussa pakarat, etu- ja takareidet rukoilevat armoa. Kyynärpäistä tippuu hikipisaroita. Puskepuskepuske! Ihan hullua hommaa.
My picture you stole
You play me like a puppet
Sticking pins in a doll
Kyykkybiisillä luulot pois: Voodoo Child / Rogue Traders
Tell me what you've got in mindOvatko nämä painot liian suuret, miksi muilla on pienemmät? Jaksanko oikeasti enemmän vai kärsiikö tekniikka, se nimittäin ei saa kärsiä. Eikö täällä kukaan muu treenaa tosissaan? Tukan pitää mennä sekaisin ja hien valua. Mahtava olo, olen hetken ajan Maailman Vahvin Tyttö, ja sitkein ja määrätietoisin, kun nostan tangon vielä kerran ylös. Grrrh! Käyn läpi kaikki mielikuvat, joilla saan lisää voimaa. SÄHKÖÄ! Olen kone! Olen härkä! Jaksa narttu loppuun asti!
'Cause we're runnin' out of time
Won't you ever set me free
This waiting round is killing me
Penkkipunnerruksessa voi laulaa mukana: She Drives Me Crazy / Fine Young Cannibals
EI TUNNU MISSÄÄN!
Mikä on kyllä ruma, mutta tarpeellinen valhe.
I like the way you, look at me with those beautiful eyes,Kun vetää tunnin läpi ihan täysillä, lopussa on sellainen olo kuin joku olisi käynyt naimassa tajun pois. Anteeksi tämä groteski ilmaisu, mutta se on mielestäni vain niin osuva ja selittänee osan addiktiostani. Jotkut naiset tunnetusti korvaavat seksin suklaalla, minä ilmeisesti bodypumpilla. Suklaan ja bodypumpin ero on selkeä - toinen leventää persettä, toinen ei. Bodypumpin saatavuus on sitä paitsi hyvä - sitä on tarjolla joka päivä vähintään yksi tunti ja koskaan ei tule pakkeja. (Ja bodypump ei koskaan kestä vain paria kynystä minuuttia...)
I like the way you, act all surprised,
I like the way you, sing along,
I like the way you, always get it wrong,
I like the way you, clap your hands,
I like the way you, love to dance,
I like the way you, put your hands up in the air,
I like the way you, shake your hair,
I like the way you, like to touch,
I like the way you, stare so much,
but most of all....
Yeah..
most of all....
I like the way you move.
Polttaa ihan pirusti olkapäitä: I Like The Way You Move / Bodyrockers
Tunnin lopussa on erittäin helppo jäädä selälleen puolikuolleena makaamaan, kun ruvetaan venyttelemään. Tuntuu että taju lähtee, vaikka ei se kyllä lähde. Joka kerta sitä jaksaa, vaikka tuntuu että ei jaksa. Bodypump opettaa paljon siitä, kuinka paljon aikaisemmin mieli rupeaa jarruttelemaan vaikka ei olla edes kehon sietokyvyn äärirajoilla. Puhtaasti henkinen juttu!
When I'm feeling weakEn tiedä juuri mitään sen seksikkäämpää kuin omat hikikarpalot valumassa kaulaa pitkin. Vähäänpä se on tyytyväinen. Taas sai olla yhden tunnin oman elämänsä keskipiste. Haisen niin pahalle, että jos sitä saisi pullotettuna, niin ei kukaan ostaisi. Kuuma suihku tuntuu paremmalta kuin koskaan ikinä aikaisemmin!
And my pain walks down a one way street
I look above
And I know I'll always be blessed with love
And as the feeling grows
She breathes flesh to my bones
And when love is dead
I'm loving angels instead
Venyttelyt: Angels / Robbie Williams
keskiviikkona, joulukuuta 28, 2005
Party on all night long
Katsomme Minnan luona Reese Witherspoon-komediaa, Jasmi tekee tuttavuutta Minnan kissojen Oonan ja Aadan kanssa, odottelemme saunan lämpenemistä, Minna esittelee ihania Teneriffa-ostoksiaan.
Koska tämä on sinkkutyttöjen ilta, varasimme jopa saunasiiderit. Meno ei tästä paljon villimmäksi voi mennä.
No voi, ja olemme suunnitelleetkin Minnan kanssa kaikenlaisia hulvattomia sinkkuelämän viettotapoja, hurjaa bailaamista ja holtitonta sekoilua. Mikäli suunniteltu holtiton sekoilu voi olla hauskaa..? Olemme spontaaneja vain tiettyyn pisteeseen asti. "Alku on kohta loppu", kuten Minna asian ilmaisi, tarkoittaen Alku-toffeeta. Lauseen merkityksen voi tulkita myös laajemmassa mittakaavassa, jos jaksaa ja haluaa, me emme halua emmekä varsinkaan jaksa.
Tähän päivään on mahtunut monta hauskaa juttua, jotka eivät tässä kerrottuna ole yhtään niin hauskoja.
H: Minna, nää saisit ihan minkä miehen vaan haluaisit.
M: No en tällä naamalla. (viitaten tilapäiseen iho-ongelmaan)
H: No se naama on kyllä ihan sun korvien välissä.
Naapurin Banjomies haki meille pizzaa käskystä. Nautimme kolmestaan kynttiläillallista ja puhuimme tyttöjen juttuja (Banjomies harkitsi uusien korvakorujen ostamista).
Huomenna on merkityksellisiä asioita, kuten PSOAS:lla asiointi ja virallinen vuokrasopimuksen siirtäminen nimiini ja tänään kämppää katsomassa käyneen alivuokralaisehdokkaan päätöksen kuuleminen. Jännittää niin, että oleminen on vaikeaa, vaikka tiedän, että kaikesta huolimatta oleminen on pakollista. Itseään ei voi kai syväjäädyttää ja toivoa, että sillä aikaa asiat vain järjestyvät.
Koska tämä on sinkkutyttöjen ilta, varasimme jopa saunasiiderit. Meno ei tästä paljon villimmäksi voi mennä.
No voi, ja olemme suunnitelleetkin Minnan kanssa kaikenlaisia hulvattomia sinkkuelämän viettotapoja, hurjaa bailaamista ja holtitonta sekoilua. Mikäli suunniteltu holtiton sekoilu voi olla hauskaa..? Olemme spontaaneja vain tiettyyn pisteeseen asti. "Alku on kohta loppu", kuten Minna asian ilmaisi, tarkoittaen Alku-toffeeta. Lauseen merkityksen voi tulkita myös laajemmassa mittakaavassa, jos jaksaa ja haluaa, me emme halua emmekä varsinkaan jaksa.
Tähän päivään on mahtunut monta hauskaa juttua, jotka eivät tässä kerrottuna ole yhtään niin hauskoja.
H: Minna, nää saisit ihan minkä miehen vaan haluaisit.
M: No en tällä naamalla. (viitaten tilapäiseen iho-ongelmaan)
H: No se naama on kyllä ihan sun korvien välissä.
Naapurin Banjomies haki meille pizzaa käskystä. Nautimme kolmestaan kynttiläillallista ja puhuimme tyttöjen juttuja (Banjomies harkitsi uusien korvakorujen ostamista).
Huomenna on merkityksellisiä asioita, kuten PSOAS:lla asiointi ja virallinen vuokrasopimuksen siirtäminen nimiini ja tänään kämppää katsomassa käyneen alivuokralaisehdokkaan päätöksen kuuleminen. Jännittää niin, että oleminen on vaikeaa, vaikka tiedän, että kaikesta huolimatta oleminen on pakollista. Itseään ei voi kai syväjäädyttää ja toivoa, että sillä aikaa asiat vain järjestyvät.
tiistaina, joulukuuta 27, 2005
Tasapainoa ja muuta tilpehööriä
Sunnuntain salireissun jäljiltä on kivasti kyljet jumissa. Kaikki muukin on, mutta kyljet eniten. Selkäpenkillä nitkutetut lihakset eivät helpolla unohda. Kävin vastapainoksi eilen ja tänään Bodybalancessa. Sain ensi kevään jumppaohjelman... Perjantaisin on jo klo 7.15 fitball-tunti, hullua, mutta pakko kait sinne on ruveta nousemaan, kun se on niin mukavata. Sen jälkeenhän voisi pulahtaa vaikka avannossa... Odotan edelleen haastetta pulikoimaan, mutta ei, sitä ei kuulu.
Minzu-bejbe palaa ensi yönä Teneriffalta ja maailma pelastuu. Kauhia ikävä tullut! Koitan saada auton lainaan niin, että pääsisin käymään kylässä. Olen liian laiska raahautuakseni Toppilaan muulla tavalla, vaikka Minzu onkin maailman kallein asia. Ihan outoa että elämästä yhtäkkiä puuttuu parin viikon ajan semmoinen ihminen, jota on tottunut katselemaan paljon. Ei se samalla tavalla häiritse sellaisten ihmisten kohdalla, joita normaalistikin näkee harvemmin.
Viime yönä kärsimättömyys vei voiton ja katsoin koneelta Aliaksen neljännen kauden jaksoja, joita ei ole vielä Suomessa näytetty. Tänä iltana on tarkoitus katsoa loput ja aloittaa viideskin kausi... huisia.
Koulu alkaa kohta eli maanantaina, olen jollain tasolla pystynyt jo hyväksymään sen ja tehnyt kolmen viikon lukujärjestykset valmiiksi. Anatomiantenttiin lukeminen houkuttaa yhtä paljon kuin kasa paskaa, joten taidan jättää koko tentin väliin ja kokeilla onneani joskus toiste. Vähänkö oon luuseri! En anna ikinä itselleni anteeksi. Luultavasti rankaisen itseäni täysin epäloogisesti lataamalla Bodypumpissa vieläkin sietämättömämmät painot perjantaina.
Nyt noukin ihanat juustonkannikat jääkaapista ja alan nauttimaan hyvässä seurassa eli yksin Aliaksen huimista kuvioista!
Minzu-bejbe palaa ensi yönä Teneriffalta ja maailma pelastuu. Kauhia ikävä tullut! Koitan saada auton lainaan niin, että pääsisin käymään kylässä. Olen liian laiska raahautuakseni Toppilaan muulla tavalla, vaikka Minzu onkin maailman kallein asia. Ihan outoa että elämästä yhtäkkiä puuttuu parin viikon ajan semmoinen ihminen, jota on tottunut katselemaan paljon. Ei se samalla tavalla häiritse sellaisten ihmisten kohdalla, joita normaalistikin näkee harvemmin.
Viime yönä kärsimättömyys vei voiton ja katsoin koneelta Aliaksen neljännen kauden jaksoja, joita ei ole vielä Suomessa näytetty. Tänä iltana on tarkoitus katsoa loput ja aloittaa viideskin kausi... huisia.
Koulu alkaa kohta eli maanantaina, olen jollain tasolla pystynyt jo hyväksymään sen ja tehnyt kolmen viikon lukujärjestykset valmiiksi. Anatomiantenttiin lukeminen houkuttaa yhtä paljon kuin kasa paskaa, joten taidan jättää koko tentin väliin ja kokeilla onneani joskus toiste. Vähänkö oon luuseri! En anna ikinä itselleni anteeksi. Luultavasti rankaisen itseäni täysin epäloogisesti lataamalla Bodypumpissa vieläkin sietämättömämmät painot perjantaina.
Nyt noukin ihanat juustonkannikat jääkaapista ja alan nauttimaan hyvässä seurassa eli yksin Aliaksen huimista kuvioista!
maanantaina, joulukuuta 26, 2005
Onko Joulun jälkeen elämää?
Pahin lienee jo ohi, aatto ja ensimmäinen joulupäivä... voiton puolella ollaan!
Kävimme tänään aamupäivällä koodinimi Qertan kanssa vähän bodaamassa Beauty centerillä. Sytyttelimme valoja tyhjään saliin ja laitoimme radion päälle, koko aikana olimme ainoat ihmiset siellä. Olo oli jotenkin löysä (paska asenne, joka johtui riittämättömästi aamiaisesta), mutta tulipa treeni tehtyä. Paras anti oli sosiaalinen - tarvitsen piristäviä asioita ja koodinimi Qertan seura on mitä piristävintä (eli hän on samaa mieltä tärkeistä minua koskettavista asioista ja sanoo kannustavia "go for it, girl"-asioita).
Eilen aattona oli perinteinen jouluhäppeninki vanhempieni luona. Se meni ihan hyvin, ilman suuria odotuksia ei voi pettyäkään. En suostu julistautumaan joidenkin tavoin joulunvihaajaksi - perusajatus rauhoittumisesta, lämmöstä ja levosta on kuitenkin kaunis. Iskä oli joulupukkina (tosin meillä oli vaihtoehtoinen jou-pukki, jolla oli aurinkolasit ja Lapinkulta-anorakki), kyllähän 18- ja 23-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä sellaista viihdettä. Sisko oli anoppilassaan aattona. Äiti joutui tekemään krokotiilin (joogaliike bodybalancesta) ja minä punnerruksia ennen kuin saimme lahjoja. Mitä tämä kertoo meidän perheestämme...?
Sain aivan ihania lahjoja, jotka pitää mainita, koska ne olivat ihania, henkilökohtaisia ja rakkaudella valittuja.
Joulu tuntuu ehkä "oikealta joululta" taas sitten, kun saa itse tehdä joulua omille lapsilleen. Haluaisin tehdä niin. Käytännön järjestelyt asian toteuttamiseksi ovat valitettavasti erittäin jäissä!
Olin myös tämän päivän vanhempieni luona. Ei tunnu yhtään oudolta mennä sinne yksin, tai siis kaksin koiran kanssa - olisiko ilkeää sanoa, että minusta ei tunnu siltä, että jotain puuttuisi?
Ruokahaluni on ollut hieman kadoksissa, mikä ei välttämättä ole ihan kauhean huono asia. Normaalisti olen saattanut vetää itseni huoletta ähkyyn, mutta ehkä nyt vältän aiheuttamasta itselleni tahallani pahaa oloa.
Väsyneet illat ovat pahoja, jos en tajua mennä nukkumaan (koska olen ääliö). Muuten pysyn ihan hyvässä fiiliksessä, mutta väsyneenä... haluaisin käpertyä jonkun (enkä todellakaan ihan kenen tahansa) kainaloon silitettäväksi. Jotenkin sellaiset tunteet nousevat väsyneenä pintaan. Onneksi on koira, johon voi purkaa hellyyttä. Viime yön se nukkui kiltisti vieressäni tuolla pienellä patjalla, mutta hyvin mahduttiin.
Toivon, että Teneriffalta ensi viikolla palaava Minzu-bejbe viettää Uuden Vuoden kanssani kämpillään Toppilassa. Käsittääkseni Jasmin voi ottaa sinne mukaan niin että sen ei tarvitse olla yksin shokissa kotona paukuttelua peläten. Minua ei ole kutsuttu Uudeksi Vuodeksi yhtään minnekään. Tukiperhe on reissussa, kaksi ystävävaihtoehtoa ovat allergisia eläimille, kukaan ei suostu tunnustamaan suunnitelmiaan. Koiran kanssa ei kerta kaikkiaan voi vain hillua spontaanisti pitkin kaupunkia. Tätä se yksinhuoltajan elämä teettää.
Jätän Minzun missioksi pelastaa Uuden Vuoden minun osaltani. Kuplajuomaa ja kikatusta, ihanan tyttöä? Ehkä se on juuri sitä mitä tarvitsen!
Sinänsä hyvä puoli on se, että koska minulle ei ole poikaystävää, en voi ainakaan tapella poikaystäväni kanssa Uutena Vuotena. Nerokasta.
Tänään saavutin ihanan olotilan nuokkuessani takan ääressä vanhempieni luona. Tuli rätisi takassa unettavasti, ihanan lämmin hetki elämässä... (Ironista, että silloinkin mietin, kuinka voisin jakaa sen hetken jonkun kanssa. Voisiko joku sanoa, miten opin nauttimaan ihan vain yksin olemisesta? Onko se edes mikään järkevä päämäärä sosiaaliselle eläimelle?)
Kello on taas hirveän paljon, mutta vähemmän kuin viime yönä nukkumaan mennessäni... Valvominen olisi paljon kivempaa hyvässä seurassa kuin yksin.
Äiti pakkasi kotiinviemisiksi herkkuja, mukavaa. Nyt on ainakin juustoja! (Nam.) Huomenna bodybalanceen aamupäivällä... ihan hyvin lähtee käyntiin vuoden viimeinen viikko. Aamut ovat parempia kuin nämä väsyneet illat, jolloin meinaa lannistua. Tästä hieman apeasta ja alakuloisesta olotilasta huolimatta kaikki on ihan jees. Jee jee, huomenna on taas hyvä meininki.
Kävimme tänään aamupäivällä koodinimi Qertan kanssa vähän bodaamassa Beauty centerillä. Sytyttelimme valoja tyhjään saliin ja laitoimme radion päälle, koko aikana olimme ainoat ihmiset siellä. Olo oli jotenkin löysä (paska asenne, joka johtui riittämättömästi aamiaisesta), mutta tulipa treeni tehtyä. Paras anti oli sosiaalinen - tarvitsen piristäviä asioita ja koodinimi Qertan seura on mitä piristävintä (eli hän on samaa mieltä tärkeistä minua koskettavista asioista ja sanoo kannustavia "go for it, girl"-asioita).
Eilen aattona oli perinteinen jouluhäppeninki vanhempieni luona. Se meni ihan hyvin, ilman suuria odotuksia ei voi pettyäkään. En suostu julistautumaan joidenkin tavoin joulunvihaajaksi - perusajatus rauhoittumisesta, lämmöstä ja levosta on kuitenkin kaunis. Iskä oli joulupukkina (tosin meillä oli vaihtoehtoinen jou-pukki, jolla oli aurinkolasit ja Lapinkulta-anorakki), kyllähän 18- ja 23-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä sellaista viihdettä. Sisko oli anoppilassaan aattona. Äiti joutui tekemään krokotiilin (joogaliike bodybalancesta) ja minä punnerruksia ennen kuin saimme lahjoja. Mitä tämä kertoo meidän perheestämme...?
Sain aivan ihania lahjoja, jotka pitää mainita, koska ne olivat ihania, henkilökohtaisia ja rakkaudella valittuja.
Joulu tuntuu ehkä "oikealta joululta" taas sitten, kun saa itse tehdä joulua omille lapsilleen. Haluaisin tehdä niin. Käytännön järjestelyt asian toteuttamiseksi ovat valitettavasti erittäin jäissä!
Olin myös tämän päivän vanhempieni luona. Ei tunnu yhtään oudolta mennä sinne yksin, tai siis kaksin koiran kanssa - olisiko ilkeää sanoa, että minusta ei tunnu siltä, että jotain puuttuisi?
Ruokahaluni on ollut hieman kadoksissa, mikä ei välttämättä ole ihan kauhean huono asia. Normaalisti olen saattanut vetää itseni huoletta ähkyyn, mutta ehkä nyt vältän aiheuttamasta itselleni tahallani pahaa oloa.
Väsyneet illat ovat pahoja, jos en tajua mennä nukkumaan (koska olen ääliö). Muuten pysyn ihan hyvässä fiiliksessä, mutta väsyneenä... haluaisin käpertyä jonkun (enkä todellakaan ihan kenen tahansa) kainaloon silitettäväksi. Jotenkin sellaiset tunteet nousevat väsyneenä pintaan. Onneksi on koira, johon voi purkaa hellyyttä. Viime yön se nukkui kiltisti vieressäni tuolla pienellä patjalla, mutta hyvin mahduttiin.
Toivon, että Teneriffalta ensi viikolla palaava Minzu-bejbe viettää Uuden Vuoden kanssani kämpillään Toppilassa. Käsittääkseni Jasmin voi ottaa sinne mukaan niin että sen ei tarvitse olla yksin shokissa kotona paukuttelua peläten. Minua ei ole kutsuttu Uudeksi Vuodeksi yhtään minnekään. Tukiperhe on reissussa, kaksi ystävävaihtoehtoa ovat allergisia eläimille, kukaan ei suostu tunnustamaan suunnitelmiaan. Koiran kanssa ei kerta kaikkiaan voi vain hillua spontaanisti pitkin kaupunkia. Tätä se yksinhuoltajan elämä teettää.
Jätän Minzun missioksi pelastaa Uuden Vuoden minun osaltani. Kuplajuomaa ja kikatusta, ihanan tyttöä? Ehkä se on juuri sitä mitä tarvitsen!
Sinänsä hyvä puoli on se, että koska minulle ei ole poikaystävää, en voi ainakaan tapella poikaystäväni kanssa Uutena Vuotena. Nerokasta.
Tänään saavutin ihanan olotilan nuokkuessani takan ääressä vanhempieni luona. Tuli rätisi takassa unettavasti, ihanan lämmin hetki elämässä... (Ironista, että silloinkin mietin, kuinka voisin jakaa sen hetken jonkun kanssa. Voisiko joku sanoa, miten opin nauttimaan ihan vain yksin olemisesta? Onko se edes mikään järkevä päämäärä sosiaaliselle eläimelle?)
Kello on taas hirveän paljon, mutta vähemmän kuin viime yönä nukkumaan mennessäni... Valvominen olisi paljon kivempaa hyvässä seurassa kuin yksin.
Äiti pakkasi kotiinviemisiksi herkkuja, mukavaa. Nyt on ainakin juustoja! (Nam.) Huomenna bodybalanceen aamupäivällä... ihan hyvin lähtee käyntiin vuoden viimeinen viikko. Aamut ovat parempia kuin nämä väsyneet illat, jolloin meinaa lannistua. Tästä hieman apeasta ja alakuloisesta olotilasta huolimatta kaikki on ihan jees. Jee jee, huomenna on taas hyvä meininki.
lauantaina, joulukuuta 24, 2005
IHANAA OLLA NAINEN
Äiti oli lähettänyt tällaisen sähköpostiini. Joulu on jakamisen aikaa, joten...
IHANAA OLLA NAINEN..?
– Naiset pystyvät kohentamaan pahaa oloaan suklaalevyllä. Miehet tarvitsevat vähintään korin olutta unohtaakseen maalliset murheensa. Oluen avulla henkinen pahoinvointi kuitenkin vaihtaa vain olomuotoaan fyysiseen pahoinvointiin.
– Naiset elävät keskimäärin miehiä pidempään.
– Naiset voivat peittää ihovirheitä 10 senttiä paksulla meikkikerroksella ja näyttää hyvälle. Miehet joutuvat kulkemaan pää painuksissa, jottei kukkiva naamataulu näkyisi kilometrien päähän.
– Naisten ei tarvitse seisoa ravintoloiden vessoissa pisuaarin äärellä sukuelin kourassa muiden miesten mittaillessa miehisyytesi kokoa.
– Naiset eivät koskaan roiski pitkin wc-pytyn istuinrengasta, saati sitten lattialle.
– Naiset aikuistuvat miehiä nopeammin. Osa miehistä ei aikuistu koskaan.
– Naiset onnistuvat pitämään huonekasvin hengissä yli viikon. Miehillä kasvi kuin kasvi kuihtuu parissa päivässä. Jopa kaktus kuolee miesten hoidossa janoon.
– Naiset pystyvät viemään heteromiehiä kuin pässiä narussa. Homomiehistä he vastaavasti saavat erittäin hyviä ystäviä.
– Ainoastaan naiset tietävät totuuden miehiä alati kalvavaan kysymykseen siitä, onko sen koolla merkitystä.
– Tarpeen vaatiessa naiset voivat heittäytyä avuttomiksi bimboiksi, ja miehet tekevät kaiken likaisen työn heidän puolestaan.
– Nainen voi naida rikkaan ja seniilin miehen ja odotella miljoonaperintöä seksikkään personal trainerin hellässä huomassa.
– Naiset voivat tanssia keskenään, eikä kukaan kyseenalaista heidän seksuaalista suuntautumistaan. Keskenään tanssivat miehet leimataan välittömästi homoiksi.
– Naisten tarvitsee harvemmin maksaa saadakseen seksiä. Vain mies on niin tyhmä, että on valmis avaamaan lompakkonsa nyörejä saadakseen seksiä, joka kestään hänellä kuitenkin alle kaksi minuuttia.
– Naisen orgasmi kestää pidempään kuin miehen orgasmi. Nainen saa myös miestä helpommin sarjaorgasmeja.
– Nainen voi ajaa autolla ilman, että hänen täytyy jokaisessa liikennevalossa osoittaa olevansa kulmakunnan nopein lähtijä.
– Naisen ei tarvitse ajaa sataa kilometriä harhaan kysyäkseen tietä. Hän ymmärtää kysyä tietä heti, kun epäilee olevansa hivenenkin eksyksissä.
– On nastaa olla isän tyttö. On mamista olla äidin poika.
– Naisen juopuvat nopeammin ja halvemmalla kuin miehet. Rahaa siis säästyy muuhunkin.
– Naisille uusi sesonki tarkoittaa täysin uutta vaatekaapin sisältöä. Miehet kulkevat elämänsä läpi nuhraantuneessa ja liian pienessä rippipuvussa tai vanhoissa verkkareissa.
– Naisilla ei koskaan näy viikon ruokalista parran haivenissa tai kravatissa.
– Mikäli nainen pettää kumppaniaan, kaikki uskovat sen johtuvan siitä, ettei oma mies ole huomioinut häntä riittävästi. Mikäli mies pettää kumppaniaan, hän on mitä suurin sika.
– Laivan upotessa naiset ja lapset pääsevät ensimmäisinä pelastusveneisiin. Miehet saavat tyytyä pelastusrenkaaseen ja uida jäätävässä vedessä omin avuin lähimpään rantaan.
– Naiset pystyvät olemaan yli viisi minuuttia ajattelematta seksiä. Seksi riivaa miesten aivoja jatkuvasti. Sen takia heidän työstään ei yleensä tule yhtään mitään.
– Naiset selviävät ylinopeussakosta vuodattamalla pari tekokyyneltä miespuoliselle konstaapelille. Miehet saavat vastaavasta yrityksestä lisäsakon.
– Naiset pystyvät reilusti myöntämään, että he ovat ehkä joskus tehneet pienen virheen (tosin eivät muista koska). Miehet eivät siihen pysty, ja sen vuoksi maailmassa soditaan.
– Avioliitot toimivat vain, koska naiset osaavat hoitaa niitä sosiaalisilla taidoillaan. Ilman naisten sosiaalista älyä, suurin osa avioliitoista päätyisi mitä luultavimmin eroon.
– Naisten pinna on pidempi kuin miehillä ja siksi naiset suuttuvat miehiä harvemmin.
– Naiset näkevät, kuulevat ja tuntevat miehiä enemmän. Sen vuoksi naisten elämä on miesten elämää värikkäämpää.
– Naiset eivät tunne olevansa uhattuna, mikäli heidän ystävänsä sattuu tienaamaan hiukan enemmän kuin he itse.
– Naiset tietävät ilman DNA-testiä, ketkä ovat hänen todellisia lapsiaan.
– Naiset voivat keskittyä yhteen tv-kanavaan ja katsoa sitä täydessä rauhassa. Miehet tuhoavat kaukosäätimen illassa surffatessaan kanavalta toiselle.
– Vaikka nainen laukaisee jotain tyhmää, suurin osa miehistä pitää häntä silti söpönä. Naiset taas pitävät tyhmän herjan heittävää miestä aivan onnettomana tapauksena.
– Nainen voi onnitella kumppaniaan läimäyttämättä tätä persuksille ja saamatta syytöstä seksuaalisesta ahdistelusta.
– Kauniit ja rohkeat -tähti saapui Suomeen hakeakseen kumppanikseen suomalaisen naisen. Kukaan naispuolinen kansainvälinen tähti ei viitsi vaivautua tänne perämetsien perukoille hakeakseen itselleen suomalaisen miehen.
– Naiset voivat käyttää peruukkia näyttämättä kuitenkaan naurettavilta. Miehen katu-uskottavuus katoaa heti, kun hän kiskaisee tupeen otsalle. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen olemus kertoo tästä kaiken oleellisen.
– Naisten ei tarvitse pelätä, että vetoketjun väliin jää jotain hyvin arvokasta.
– Naisten ei koskaan tarvitse hävetä sitä, että he ovat fyysisesti liian lyhyitä. Heille on nimittäin keksitty korkokengät.
IHANAA OLLA NAINEN..?
– Naiset pystyvät kohentamaan pahaa oloaan suklaalevyllä. Miehet tarvitsevat vähintään korin olutta unohtaakseen maalliset murheensa. Oluen avulla henkinen pahoinvointi kuitenkin vaihtaa vain olomuotoaan fyysiseen pahoinvointiin.
– Naiset elävät keskimäärin miehiä pidempään.
– Naiset voivat peittää ihovirheitä 10 senttiä paksulla meikkikerroksella ja näyttää hyvälle. Miehet joutuvat kulkemaan pää painuksissa, jottei kukkiva naamataulu näkyisi kilometrien päähän.
– Naisten ei tarvitse seisoa ravintoloiden vessoissa pisuaarin äärellä sukuelin kourassa muiden miesten mittaillessa miehisyytesi kokoa.
– Naiset eivät koskaan roiski pitkin wc-pytyn istuinrengasta, saati sitten lattialle.
– Naiset aikuistuvat miehiä nopeammin. Osa miehistä ei aikuistu koskaan.
– Naiset onnistuvat pitämään huonekasvin hengissä yli viikon. Miehillä kasvi kuin kasvi kuihtuu parissa päivässä. Jopa kaktus kuolee miesten hoidossa janoon.
– Naiset pystyvät viemään heteromiehiä kuin pässiä narussa. Homomiehistä he vastaavasti saavat erittäin hyviä ystäviä.
– Ainoastaan naiset tietävät totuuden miehiä alati kalvavaan kysymykseen siitä, onko sen koolla merkitystä.
– Tarpeen vaatiessa naiset voivat heittäytyä avuttomiksi bimboiksi, ja miehet tekevät kaiken likaisen työn heidän puolestaan.
– Nainen voi naida rikkaan ja seniilin miehen ja odotella miljoonaperintöä seksikkään personal trainerin hellässä huomassa.
– Naiset voivat tanssia keskenään, eikä kukaan kyseenalaista heidän seksuaalista suuntautumistaan. Keskenään tanssivat miehet leimataan välittömästi homoiksi.
– Naisten tarvitsee harvemmin maksaa saadakseen seksiä. Vain mies on niin tyhmä, että on valmis avaamaan lompakkonsa nyörejä saadakseen seksiä, joka kestään hänellä kuitenkin alle kaksi minuuttia.
– Naisen orgasmi kestää pidempään kuin miehen orgasmi. Nainen saa myös miestä helpommin sarjaorgasmeja.
– Nainen voi ajaa autolla ilman, että hänen täytyy jokaisessa liikennevalossa osoittaa olevansa kulmakunnan nopein lähtijä.
– Naisen ei tarvitse ajaa sataa kilometriä harhaan kysyäkseen tietä. Hän ymmärtää kysyä tietä heti, kun epäilee olevansa hivenenkin eksyksissä.
– On nastaa olla isän tyttö. On mamista olla äidin poika.
– Naisen juopuvat nopeammin ja halvemmalla kuin miehet. Rahaa siis säästyy muuhunkin.
– Naisille uusi sesonki tarkoittaa täysin uutta vaatekaapin sisältöä. Miehet kulkevat elämänsä läpi nuhraantuneessa ja liian pienessä rippipuvussa tai vanhoissa verkkareissa.
– Naisilla ei koskaan näy viikon ruokalista parran haivenissa tai kravatissa.
– Mikäli nainen pettää kumppaniaan, kaikki uskovat sen johtuvan siitä, ettei oma mies ole huomioinut häntä riittävästi. Mikäli mies pettää kumppaniaan, hän on mitä suurin sika.
– Laivan upotessa naiset ja lapset pääsevät ensimmäisinä pelastusveneisiin. Miehet saavat tyytyä pelastusrenkaaseen ja uida jäätävässä vedessä omin avuin lähimpään rantaan.
– Naiset pystyvät olemaan yli viisi minuuttia ajattelematta seksiä. Seksi riivaa miesten aivoja jatkuvasti. Sen takia heidän työstään ei yleensä tule yhtään mitään.
– Naiset selviävät ylinopeussakosta vuodattamalla pari tekokyyneltä miespuoliselle konstaapelille. Miehet saavat vastaavasta yrityksestä lisäsakon.
– Naiset pystyvät reilusti myöntämään, että he ovat ehkä joskus tehneet pienen virheen (tosin eivät muista koska). Miehet eivät siihen pysty, ja sen vuoksi maailmassa soditaan.
– Avioliitot toimivat vain, koska naiset osaavat hoitaa niitä sosiaalisilla taidoillaan. Ilman naisten sosiaalista älyä, suurin osa avioliitoista päätyisi mitä luultavimmin eroon.
– Naisten pinna on pidempi kuin miehillä ja siksi naiset suuttuvat miehiä harvemmin.
– Naiset näkevät, kuulevat ja tuntevat miehiä enemmän. Sen vuoksi naisten elämä on miesten elämää värikkäämpää.
– Naiset eivät tunne olevansa uhattuna, mikäli heidän ystävänsä sattuu tienaamaan hiukan enemmän kuin he itse.
– Naiset tietävät ilman DNA-testiä, ketkä ovat hänen todellisia lapsiaan.
– Naiset voivat keskittyä yhteen tv-kanavaan ja katsoa sitä täydessä rauhassa. Miehet tuhoavat kaukosäätimen illassa surffatessaan kanavalta toiselle.
– Vaikka nainen laukaisee jotain tyhmää, suurin osa miehistä pitää häntä silti söpönä. Naiset taas pitävät tyhmän herjan heittävää miestä aivan onnettomana tapauksena.
– Nainen voi onnitella kumppaniaan läimäyttämättä tätä persuksille ja saamatta syytöstä seksuaalisesta ahdistelusta.
– Kauniit ja rohkeat -tähti saapui Suomeen hakeakseen kumppanikseen suomalaisen naisen. Kukaan naispuolinen kansainvälinen tähti ei viitsi vaivautua tänne perämetsien perukoille hakeakseen itselleen suomalaisen miehen.
– Naiset voivat käyttää peruukkia näyttämättä kuitenkaan naurettavilta. Miehen katu-uskottavuus katoaa heti, kun hän kiskaisee tupeen otsalle. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen olemus kertoo tästä kaiken oleellisen.
– Naisten ei tarvitse pelätä, että vetoketjun väliin jää jotain hyvin arvokasta.
– Naisten ei koskaan tarvitse hävetä sitä, että he ovat fyysisesti liian lyhyitä. Heille on nimittäin keksitty korkokengät.
Kello kolmen kuulumisia
Täällä sitä taas valvotaan taas, mutta haukotellen, ja tämän kirjoittamisen jälkeen menen peiton alle ja simahdan sekunnissa.
Yksi kämppisehdokas on ilmoittanut läsnäolostaan, ihanaa. Toivottavasti kaikki natsaa kohdilleen, palaset loksahtavat paikoilleen, kaikki järjestyy, elämä on helppoa ja mukavaa. Kyseinen ihminen vaikuttaa kaikinpuolin täydelliseltä kämppikseltä. Jee jee jee. Vuokrakin nousi kympillä, joten aina mukavampi jos ei tarvitse tätä jäädä yksinään maksamaan. Ja en tarvitse 58 neliötä isolle egolleni (ulkoilutan sitä niin paljon, että se on sisätiloissa melko rauhallinen).
Asiat järjestyvät, mutta en malta odottaa. Kaikki mulle heti nyt!
Vietin tänään illan vanhan ystävän kanssa. Oli kyllä niin törkiän hauska ilta, ihan muistui nuoruus mieleen. Good new times päihittää good old timesin siinä, että nyt ei tarvinnut palella pakkasessa, kun käytössä oli auto seikkaillessamme. Taannuimme teineiksi, otimme valokuvia ja kävimme syömässä falafelia.
Ystävyys on kaikista tärkein asia elämässä. Kaikki lajitoverit, jotka auttavat selviämään päivästä, kun elämä mukiloi ilmat pihalle. Onko elämä joukkuelaji?
Jouluaatto. En ole valmistautunut siihen mitenkään, enkä odota siltä mitään erikoista. Käymme koirapuistossa aikaisemmin päivällä, sitten seuraa syömistä sukulaisten seurassa. Laitan mummin ostaman mekon päälle kunhan ulkoilun jälkeen olen käynyt joulusaunassa. Uskomatonta miten se osasi ostaa juuri sellaisen mekon mistä minä pidän!
Kuuntelen Madonnan "Something To Remember"-levyä, joka on soinut elämäni soundtrackina ennenkin, vuosia sitten. Toimii edelleen. Pitääpä varoa provosoimasta itseä, kyllä sen tietää mitä joku Forbidden Love tekee, pistää kiemurtelemaan, ja siihen ei nyt ruveta. Ehkä sitten ensi vuonna.
Nyt unta.
Waiting is the hardest thing
I tell myself that if I believe in you
In the dream of you
With all my heart and all my soul
That by sheer force of will
I will raise you from the ground
And without a sound you'll appear
And surrender to me, to love
Rain is what the thunder brings
For the first time I can hear my heart sing
Call me a fool but I know I'm not
I'm gonna stand out here on the mountain top
Till I feel your rain, I feel it, it's coming
Your love's coming down like rain
- Rain // Madonna
Yksi kämppisehdokas on ilmoittanut läsnäolostaan, ihanaa. Toivottavasti kaikki natsaa kohdilleen, palaset loksahtavat paikoilleen, kaikki järjestyy, elämä on helppoa ja mukavaa. Kyseinen ihminen vaikuttaa kaikinpuolin täydelliseltä kämppikseltä. Jee jee jee. Vuokrakin nousi kympillä, joten aina mukavampi jos ei tarvitse tätä jäädä yksinään maksamaan. Ja en tarvitse 58 neliötä isolle egolleni (ulkoilutan sitä niin paljon, että se on sisätiloissa melko rauhallinen).
Asiat järjestyvät, mutta en malta odottaa. Kaikki mulle heti nyt!
Vietin tänään illan vanhan ystävän kanssa. Oli kyllä niin törkiän hauska ilta, ihan muistui nuoruus mieleen. Good new times päihittää good old timesin siinä, että nyt ei tarvinnut palella pakkasessa, kun käytössä oli auto seikkaillessamme. Taannuimme teineiksi, otimme valokuvia ja kävimme syömässä falafelia.
Ystävyys on kaikista tärkein asia elämässä. Kaikki lajitoverit, jotka auttavat selviämään päivästä, kun elämä mukiloi ilmat pihalle. Onko elämä joukkuelaji?
Jouluaatto. En ole valmistautunut siihen mitenkään, enkä odota siltä mitään erikoista. Käymme koirapuistossa aikaisemmin päivällä, sitten seuraa syömistä sukulaisten seurassa. Laitan mummin ostaman mekon päälle kunhan ulkoilun jälkeen olen käynyt joulusaunassa. Uskomatonta miten se osasi ostaa juuri sellaisen mekon mistä minä pidän!
Kuuntelen Madonnan "Something To Remember"-levyä, joka on soinut elämäni soundtrackina ennenkin, vuosia sitten. Toimii edelleen. Pitääpä varoa provosoimasta itseä, kyllä sen tietää mitä joku Forbidden Love tekee, pistää kiemurtelemaan, ja siihen ei nyt ruveta. Ehkä sitten ensi vuonna.
Nyt unta.
Waiting is the hardest thing
I tell myself that if I believe in you
In the dream of you
With all my heart and all my soul
That by sheer force of will
I will raise you from the ground
And without a sound you'll appear
And surrender to me, to love
Rain is what the thunder brings
For the first time I can hear my heart sing
Call me a fool but I know I'm not
I'm gonna stand out here on the mountain top
Till I feel your rain, I feel it, it's coming
Your love's coming down like rain
- Rain // Madonna
perjantaina, joulukuuta 23, 2005
Nyt se tapahtui
Joulu on täällä!
Tunnen sen varpaissani!
Lähden pilkkuihanuuden kanssa kävelemään lumisateeseen kohti mummilaa, jossa on tarjolla joulupuuro.
Hyvin vähän suunnitelmia, paljon aikaa, halattavia ihmisiä, jouluherkkuja, ihania tuoksuja, lämpöä, kiitollisuutta kaikesta hyvästä ja toivoa tulevaisuuteen.
Onnellista joulua kaikille!
Tunnen sen varpaissani!
Lähden pilkkuihanuuden kanssa kävelemään lumisateeseen kohti mummilaa, jossa on tarjolla joulupuuro.
Hyvin vähän suunnitelmia, paljon aikaa, halattavia ihmisiä, jouluherkkuja, ihania tuoksuja, lämpöä, kiitollisuutta kaikesta hyvästä ja toivoa tulevaisuuteen.
Onnellista joulua kaikille!
Torstai-illan huumaa
Tänä iltana en jaksa olla levoton. Se ei ehkä tee kovin hyvää pidemmällä aikavälillä (tulee vaarallisia paineita, jotka sitten purkautuvat järjettömästi). Olenkin päättänyt keskittyä muihin elämän osa-alueisiin kuin levottomana kiemurtelemiseen, vaikka se onkin hauskaa.
Harkitsen kuitenkin vakavasti viinipullon ostamista sitä varten, että joskus pääsen nauttimaan humaltumisesta levottomassa seurassa. Jotain mitä odottaa...?
Telkkarista tulee Being John Malkovich, joka on yksi parhaita koskaan näkemiäni elokuvia. Jos jäi näkemättä, niin kannattaa vuokrata. Nokkela elokuva kestää useampiakin katselukertoja. Lempilainini, jonka lausuu elokuvan näyttävä naishahmo Maxine:
"You know, if you ever got me, you wouldn't have a clue what to do with me. That's the thing, Romeo."
Respect.
Bodybalance oli tänään aivan ihanaa, uusi ohjelma nappaa ihan täysillä. Rakastan kaikkea rytmistä kehonkäyttöä, balancessa liikkeet ovat voimakkaita, linjakkaita, sulavia - tai siis ainakin niiden pitäisi olla... En tiedä onko lopputulos oikeasti "virtahepo balettihameessa", mutta saanpahan ainakin leikkiä olevani voimakas, linjakas ja sulava. Larppaamisenkaltainen vaihtoehtokokemus riittänee. Ehkä sillä on myös jotain todellisia vaikutuksia...
Aliaksessa oli taas eteenpäinvievä, perinteinen agenttijakso (nimeltä "Another Mister Sloane") valepukuineen kaikkineen. Parasta Aliasta: scifimmäksi menee. Pelkokerroinkin alkoi taas, joten torstai-illoiksi ei muuta tekemistä tarvitakaan kuin aivoton telkkarintuijotus. Olen jäämässä hieman koukkuun myös Täydellisiin naisiin, mutta sen voi tarvittaessa skipatakin.
Huomenna aamupäivällä on vuorossa bodypumppia. Tiistain pumppi oli rankin mitä ikinä, ja varmaan huomennakin tulee purettua fiiliksiä lataamalla painoja ihan törkeästi tangon päihin. Kaikki mahdolliset lihakset on jumissa, mutta sillä se lähtee millä on tullutkin... toivotaan! Iltapäivällä mummilaan joulupuurolle. Ja illalla näen toivottavasti kaukaista ystävää, jonka tapasin tänäänkin ja hauskaa oli. Hän on ehkäpä pitkäaikaisin ystäväni, ja vaikka olemme muuttuneet vuosien varrella, jutut natsaavat edelleen yhteen.
Muokkasin toukokuussa pidettävän Kaipaanvainio-larpin tulevia sivuja. Pitäisi saada tehtyä budjetti, sivut kohdilleen, ilmoittautumisten vastaanottaminen käyntiin... Tuntuu, että nämä ovat juuri niitä juttuja, joita pitää tehdä illalla vaihtoehtona levottomalle kiemurtelemiselle.
Olen tänään ollut iloinen koirista. Jasmi ja Taavi ovat niin mainioita... Käytettiin niitä isän kanssa koirapuistossa. Molemmat ovat olleet aivan ihania mussukoita, vaikka Jasmi söikin palan yhdestä talutushihnasta toissapäivänä. Oulunsalossa Taavi änkesi väkisin syliin halittavaksi. On ihanaa, että minulla on kaverina Jasmine, olen sen verran seurallinen että tulisin pöljäksi, jos asuisin aivan yksin.
Käynpä pitkäkseni tuohon lainapatjalle, tammikuun alennusmyynneistä pitää ostaa uusi sänky. Tähän huoneeseen ei mahdu valitettavasti mitään kovin isoa, mutta 120-senttinen saa riittää. Sen kokoinen minulla on varastoituna, mutta taidan heittää sen menemään kun on niin "ajan kultaama". Mutta siis, lainapatjalla köllien leffan lopputeksteihin ja hyvää yötä!
Harkitsen kuitenkin vakavasti viinipullon ostamista sitä varten, että joskus pääsen nauttimaan humaltumisesta levottomassa seurassa. Jotain mitä odottaa...?
Telkkarista tulee Being John Malkovich, joka on yksi parhaita koskaan näkemiäni elokuvia. Jos jäi näkemättä, niin kannattaa vuokrata. Nokkela elokuva kestää useampiakin katselukertoja. Lempilainini, jonka lausuu elokuvan näyttävä naishahmo Maxine:
"You know, if you ever got me, you wouldn't have a clue what to do with me. That's the thing, Romeo."
Respect.
Bodybalance oli tänään aivan ihanaa, uusi ohjelma nappaa ihan täysillä. Rakastan kaikkea rytmistä kehonkäyttöä, balancessa liikkeet ovat voimakkaita, linjakkaita, sulavia - tai siis ainakin niiden pitäisi olla... En tiedä onko lopputulos oikeasti "virtahepo balettihameessa", mutta saanpahan ainakin leikkiä olevani voimakas, linjakas ja sulava. Larppaamisenkaltainen vaihtoehtokokemus riittänee. Ehkä sillä on myös jotain todellisia vaikutuksia...
Aliaksessa oli taas eteenpäinvievä, perinteinen agenttijakso (nimeltä "Another Mister Sloane") valepukuineen kaikkineen. Parasta Aliasta: scifimmäksi menee. Pelkokerroinkin alkoi taas, joten torstai-illoiksi ei muuta tekemistä tarvitakaan kuin aivoton telkkarintuijotus. Olen jäämässä hieman koukkuun myös Täydellisiin naisiin, mutta sen voi tarvittaessa skipatakin.
Huomenna aamupäivällä on vuorossa bodypumppia. Tiistain pumppi oli rankin mitä ikinä, ja varmaan huomennakin tulee purettua fiiliksiä lataamalla painoja ihan törkeästi tangon päihin. Kaikki mahdolliset lihakset on jumissa, mutta sillä se lähtee millä on tullutkin... toivotaan! Iltapäivällä mummilaan joulupuurolle. Ja illalla näen toivottavasti kaukaista ystävää, jonka tapasin tänäänkin ja hauskaa oli. Hän on ehkäpä pitkäaikaisin ystäväni, ja vaikka olemme muuttuneet vuosien varrella, jutut natsaavat edelleen yhteen.
Muokkasin toukokuussa pidettävän Kaipaanvainio-larpin tulevia sivuja. Pitäisi saada tehtyä budjetti, sivut kohdilleen, ilmoittautumisten vastaanottaminen käyntiin... Tuntuu, että nämä ovat juuri niitä juttuja, joita pitää tehdä illalla vaihtoehtona levottomalle kiemurtelemiselle.
Olen tänään ollut iloinen koirista. Jasmi ja Taavi ovat niin mainioita... Käytettiin niitä isän kanssa koirapuistossa. Molemmat ovat olleet aivan ihania mussukoita, vaikka Jasmi söikin palan yhdestä talutushihnasta toissapäivänä. Oulunsalossa Taavi änkesi väkisin syliin halittavaksi. On ihanaa, että minulla on kaverina Jasmine, olen sen verran seurallinen että tulisin pöljäksi, jos asuisin aivan yksin.
Käynpä pitkäkseni tuohon lainapatjalle, tammikuun alennusmyynneistä pitää ostaa uusi sänky. Tähän huoneeseen ei mahdu valitettavasti mitään kovin isoa, mutta 120-senttinen saa riittää. Sen kokoinen minulla on varastoituna, mutta taidan heittää sen menemään kun on niin "ajan kultaama". Mutta siis, lainapatjalla köllien leffan lopputeksteihin ja hyvää yötä!
keskiviikkona, joulukuuta 21, 2005
Levollista ja levotonta
No niin, kello on taas kaksi yöllä ja on aika alkaa kirjoittaa blogia. Inkivääri- ja patchouli-tuoksukynttilät palavat, musiikkina soi Portisheadin Glory Box-levy. Tämä levy on suutelumusiikeista parasta, ja aivan sopivaa näihin levottomiin iltoihin, joita ilmeisesti olen harrastamassa jo perinteeksi asti.
Minulla on joku uudenlainen oikeus kaivata niin että sydän pakahtuu. Aikaisemmin se on pitänyt tukahduttaa. Tuntuu niin hyvältä, että moni varmaan maksaisi aika paljon, jos pääsisi pääni sisään. Elän tällä halvalla mielikuvitusleikillä aika pitkään. Haha, en kerro kuka, mitä, missä. It's between me and me. Tunnen olevani taas 16-vuotias. Jos en hupsuttele, kuolen ikävään. Voisin aivan yhtä hyvin lamaantua, kärsiä, kitua, hajota lopulta ja avautua ahdistuksessani, levittää pahoinvointiani anteliaasti kaikille lajitovereille, jotka sattuvat sopivasti vastaan. Sen sijaan ruokin sitä vaarallisen tuntuista pientä eläintä, joka on herännyt. (Saako niin sanoa?)
Give me a reason to love you... give me a reason to be a woman...
Bailatinossa ei ollut jiveä, mutta hauskaa oli muuten. Bodycombatissa en saanut huippuja agenttifiilareita, mutta tulipa riehuttua. BC:llä käymisestä tuli hurjan hyvä olo. Siellä oli jouluisesti tarjolla glögiä, pipareita ja suklaata. Paljastin skandaalinainekset Annelle ja Merjalle ja sain lohdutusta. Olin liikuttunut. Ei kai ole outoa toisaalta BC:n henkilökunnalta, joita näen useammin kuin (muita) ystäviä keskimäärin... Kun Anne tuli halaamaan, olin vähällä ruveta märsyämään. Tanssi siinä sitten salsaa silmät punaisina, joo-o. Minusta tuntuu, että moni ihminen pitää huolta, ja jos tulisi hetki, että menettäisin otteen ja murtuisin täysin, minut nostettaisiin takaisin pystyyn, pyyhittäisiin kyyneleet, hoidettaisiin ehjäksi. Siksi ei pelota, ja ehkä siksi en menetä otetta. Pelothan ruokkivat itseään. (Kuten myös muut pienet eläimet...)
Ja ai niin, osallistuin BC:n joulupakettiarvontaan kun sain koulukavereita houkuteltua tutustumaan ja voitin paketin. En avaa sitä vielä. Se ei vikise, siis koiranpentu se ei ole (ainakaan elävä). Saan siis ainakin yhden paketin tänä jouluna, vaikka olen kyllä ollut ihan liian kiltti. Ensi vuonna lupaan olla tuhmempi, gggrau! (Saako niin sanoa?)
Juoksutin Jasmin pyörällä Linnanmaalle siskon luo ja takaisin. Siinä välissä sain mannapuuroa, joululimppua, vihreää teetä ja glögiä. Katsoimme vaalikeskustelua telkkarista, mutta siitä en keksi mitään sanottavaa, itseasiassa nukahdin sohvalle torkkupeiton alle. Laitoin Jasmille valjaat, että olisin voinut leikkiä huskysafaria, mutta neiti oli liian neiti vetääkseen. Piti siis ihan itsekin polkea. Jalat ovat aika jumissa ja koska olen liian laiska venyttelemään, ne ovat huomenna vielä enemmän jumissa. Vaihteet olivat jäätyneet ja sain vispata aika vikkelään.
Yhtä aikaa ihanasti raukea ja levoton olo. Söin äsken massun täyteen ruisleipää, jonka päällä oli pannulla paistettuja marinoituja lohisuikaleita. Väsyttää... musiikki uppoaa koko kehoon. Inkivääri tuoksuu (pientä arkista aromaterapiaa - inkiväärin pitäisi lisätä elinvoimaa). Alan viihtyä tässä olotilassa, ja luultavasti palaan tähän joka ilta, kunnes ajatusleikeistä tulee totta. Hetken kestävä inkiväärintuoksuinen olotila on pientä korvausta siitä, että olen jaksanut koko päivän olla järjissäni ja toimia niin kuin muutkin kansalaiset.
Tänään oli maailman kaunein päivä. Puut on kuorrutettu lumihuurteella (monet oksat näyttävät ihan poron sarvilta). Kotiin pyöräillessä ilmassa oli kimaltelevaa hilettä. Koska mp3-soittimeni kaikki kuulokkeet ovat rikki, kuuntelin hiljaisuutta, koiran tassuttelua, omia ajatuksiani. Mukavaa.
Huomenna ei taaskaan ole mitään syytä herätä. Kuulostaa lohduttomalta? Illalla seitsemältä bodybalance (IHANAA) ja kymmeneltä Alias (HUIPPUA). Kaukainen ystävä on pitkästä aikaa vanhempiensa luona käymässä Oulunsalossa, häntä voisin nähdä. Toisaalta, puheenaihe on taas tämä muuttunut elämäntilanteeni ja olisi kiva puhua jonkun kanssa jo jostain muusta, mutta jokainenhan sen haluaa jauhaa läpi. Outoa olla tällaisessa "kriisitilanteessa" oman elämänsä keskipiste. Kaikki, jotka toivottavat voimia, eivät tiedä minkälainen kuuma keskipiste tällä hetkellä minussa kihelmöi. Jos tätä eroa ei olisi pyöritelty viime keväästä asti, voisi olla että olisin jotenkin järkyttyneempi, mutta olen kerta kaikkiaan kurkkua myöten täynnä eroamista ja haluan jatkaa elämää eteenpäin. *syvä huokaus* Odotan, että aika kuluu ja myös muut pääsevät yli.
Ehkä voisin joku päivä surkutella itseäni, kun se on vielä mahdollista. Mutta tälle hyvälle fiilikselle en voi mitään, joten mennään näillä mitä on. Fiilis se on hyväkin fiilis. Vaikka päivän aikana päässä on ehtinyt käydä monenlaista ajatusta, tärkeintä on, että voin lopettaa päivän onnellisena. Esitän pieniä toiveita yöuniksi, saa nähdä toteutuvatko ne...
Minulla on joku uudenlainen oikeus kaivata niin että sydän pakahtuu. Aikaisemmin se on pitänyt tukahduttaa. Tuntuu niin hyvältä, että moni varmaan maksaisi aika paljon, jos pääsisi pääni sisään. Elän tällä halvalla mielikuvitusleikillä aika pitkään. Haha, en kerro kuka, mitä, missä. It's between me and me. Tunnen olevani taas 16-vuotias. Jos en hupsuttele, kuolen ikävään. Voisin aivan yhtä hyvin lamaantua, kärsiä, kitua, hajota lopulta ja avautua ahdistuksessani, levittää pahoinvointiani anteliaasti kaikille lajitovereille, jotka sattuvat sopivasti vastaan. Sen sijaan ruokin sitä vaarallisen tuntuista pientä eläintä, joka on herännyt. (Saako niin sanoa?)
Give me a reason to love you... give me a reason to be a woman...
Bailatinossa ei ollut jiveä, mutta hauskaa oli muuten. Bodycombatissa en saanut huippuja agenttifiilareita, mutta tulipa riehuttua. BC:llä käymisestä tuli hurjan hyvä olo. Siellä oli jouluisesti tarjolla glögiä, pipareita ja suklaata. Paljastin skandaalinainekset Annelle ja Merjalle ja sain lohdutusta. Olin liikuttunut. Ei kai ole outoa toisaalta BC:n henkilökunnalta, joita näen useammin kuin (muita) ystäviä keskimäärin... Kun Anne tuli halaamaan, olin vähällä ruveta märsyämään. Tanssi siinä sitten salsaa silmät punaisina, joo-o. Minusta tuntuu, että moni ihminen pitää huolta, ja jos tulisi hetki, että menettäisin otteen ja murtuisin täysin, minut nostettaisiin takaisin pystyyn, pyyhittäisiin kyyneleet, hoidettaisiin ehjäksi. Siksi ei pelota, ja ehkä siksi en menetä otetta. Pelothan ruokkivat itseään. (Kuten myös muut pienet eläimet...)
Ja ai niin, osallistuin BC:n joulupakettiarvontaan kun sain koulukavereita houkuteltua tutustumaan ja voitin paketin. En avaa sitä vielä. Se ei vikise, siis koiranpentu se ei ole (ainakaan elävä). Saan siis ainakin yhden paketin tänä jouluna, vaikka olen kyllä ollut ihan liian kiltti. Ensi vuonna lupaan olla tuhmempi, gggrau! (Saako niin sanoa?)
Juoksutin Jasmin pyörällä Linnanmaalle siskon luo ja takaisin. Siinä välissä sain mannapuuroa, joululimppua, vihreää teetä ja glögiä. Katsoimme vaalikeskustelua telkkarista, mutta siitä en keksi mitään sanottavaa, itseasiassa nukahdin sohvalle torkkupeiton alle. Laitoin Jasmille valjaat, että olisin voinut leikkiä huskysafaria, mutta neiti oli liian neiti vetääkseen. Piti siis ihan itsekin polkea. Jalat ovat aika jumissa ja koska olen liian laiska venyttelemään, ne ovat huomenna vielä enemmän jumissa. Vaihteet olivat jäätyneet ja sain vispata aika vikkelään.
Yhtä aikaa ihanasti raukea ja levoton olo. Söin äsken massun täyteen ruisleipää, jonka päällä oli pannulla paistettuja marinoituja lohisuikaleita. Väsyttää... musiikki uppoaa koko kehoon. Inkivääri tuoksuu (pientä arkista aromaterapiaa - inkiväärin pitäisi lisätä elinvoimaa). Alan viihtyä tässä olotilassa, ja luultavasti palaan tähän joka ilta, kunnes ajatusleikeistä tulee totta. Hetken kestävä inkiväärintuoksuinen olotila on pientä korvausta siitä, että olen jaksanut koko päivän olla järjissäni ja toimia niin kuin muutkin kansalaiset.
Tänään oli maailman kaunein päivä. Puut on kuorrutettu lumihuurteella (monet oksat näyttävät ihan poron sarvilta). Kotiin pyöräillessä ilmassa oli kimaltelevaa hilettä. Koska mp3-soittimeni kaikki kuulokkeet ovat rikki, kuuntelin hiljaisuutta, koiran tassuttelua, omia ajatuksiani. Mukavaa.
Huomenna ei taaskaan ole mitään syytä herätä. Kuulostaa lohduttomalta? Illalla seitsemältä bodybalance (IHANAA) ja kymmeneltä Alias (HUIPPUA). Kaukainen ystävä on pitkästä aikaa vanhempiensa luona käymässä Oulunsalossa, häntä voisin nähdä. Toisaalta, puheenaihe on taas tämä muuttunut elämäntilanteeni ja olisi kiva puhua jonkun kanssa jo jostain muusta, mutta jokainenhan sen haluaa jauhaa läpi. Outoa olla tällaisessa "kriisitilanteessa" oman elämänsä keskipiste. Kaikki, jotka toivottavat voimia, eivät tiedä minkälainen kuuma keskipiste tällä hetkellä minussa kihelmöi. Jos tätä eroa ei olisi pyöritelty viime keväästä asti, voisi olla että olisin jotenkin järkyttyneempi, mutta olen kerta kaikkiaan kurkkua myöten täynnä eroamista ja haluan jatkaa elämää eteenpäin. *syvä huokaus* Odotan, että aika kuluu ja myös muut pääsevät yli.
Ehkä voisin joku päivä surkutella itseäni, kun se on vielä mahdollista. Mutta tälle hyvälle fiilikselle en voi mitään, joten mennään näillä mitä on. Fiilis se on hyväkin fiilis. Vaikka päivän aikana päässä on ehtinyt käydä monenlaista ajatusta, tärkeintä on, että voin lopettaa päivän onnellisena. Esitän pieniä toiveita yöuniksi, saa nähdä toteutuvatko ne...
Liian vähän unta
Tätä kirjoittaessa kello on kaksi yöllä. Sen tasoisia juttuja sitten luvassa. Tarvitsen vuorokausirytmin. Tarvitsen syyn herätä kuudelta... mutta kun jumpatkin alkaa vasta iltapäivällä. Minzu-bejbekin lähti Teneriffalle, olisin voinut pyytää seuraksi avantouinnille. Jos joku haluaa leikkiä Pelkokerrointa, niin lähden mielelläni avantoon. Varoitan, että minulla on expiä siitäkin itsensärääkkäämisen muodosta ja pysyn avannossa varmasti pidempään! Tämä on haaste, jota kukaan ei uskalla ottaa vastaan... joten en joudu todistamaan soturiprinsessan kestävyyttäni kenellekään.
Illan playlistillä soi ihanan levottomasti Janet Jacksonin Velvet rope-levy (...tie me, tie me up, tie me down...). En yleensä tykkää valvoa yksikseni (olen kai niin tylsää seuraa, että alkaa nukuttaa omat jutut), mutta tällaisen tahdissa voi harhautua mielikuvituksensa kanssa, tähän sopisi jokin kupliva viini ja ihana humaltuva olotila, tai voi sitä humaltua muustakin. Pitää varmaan harjoitella tulevia yksinäisiä iltoja varten musiikin kuuntelua ja yksiksensä tanssimista. Oikeasti tämä kyllä sopisi jonkun kanssa suutelemiseen. Ehkä sitten joskus. Onko tällaisten asioiden ajatteleminenkin kiellettyä ennen pitkän, synkeän suruajan loppuunkulumista? Sue me.
Huomenna keskiviikkona on talvipäivänseisaus, päivä on lyhimmillään ja lähtee siitä taas pitenemään kevättä kohti. Pimeydessä on räydytty tarpeeksi, sitkeän sinnittelyn jälkeen on aika odottaa valoa ja lämpöä. Ja tasan kukaan ei pysty minua estämään haaveilemasta, sillä kuten pelot, myös haaveet toteuttavat itseään...
Pitäisi kaiken elämän keskellä alkaa lukemaan edessä häämöttävään anatomian tuplatenttiin, josta pitäisi selvitä läpi ihan sen takia, ettei tarvitsisi enää ikinä vaivautua raahautumaan yleisenä tenttipäivänä nöyryyttämään itseään ihan älyttömän laajan koealueen hallitsemattomuudella. Ajatuskin siitä palauttaa kylmästi takaisin maanpinnalle. Iyyyh.
Radiossa sanottiin tuossa joku aika sitten, että Jake Gyllenhaalilta (jonka hiffasin ekan kerran Donnie Darkosta ja joka on sen jälkeenkin ollut ihan ältsin söötti monessa pätkässä) on tulossa leffa nimeltä Brokeback Mountain. Ihanaa, Jake on seksijumala, mutta sitten kuulin, missä asian kauneus piilee: elokuva kertoo kahdesta miehestä, jotka rakastuvat toisiinsa. Pitäisikö tämän nyt jotenkin vedota minuun? Nyt kyllä meni fiilis niin että Christian Bale pääsi listalle ykköseksi.
Huomenna bailatinoon, jossa toivottavasti jammataan jiveä ja sen jälkeen putkeen uusi bodycombat. Ei mitään järkeä miten siistiä. Tänään latasin taas ihan tappopainot bodypumpissa ja syke kävi epäterveellisen korkealla (yli laskennallisen maksimisykkeen mikäli mittariin on uskomista...). Äiti sanoi, että ehkä minä vain vaadin sellaista selvitäkseni ja sen on nähnyt siitä asti, kun väkisin synnyin maailmaan ennen aikojani toukokuisena sunnuntaiaamuna, jolloin äiti pääsi juhlimaan esikoistaan ja ensimmäistä äitienpäiväänsä. Sitkiä pieni rääpäle. Muistan kun lapsena meillä oli kirja nimeltä Kapu karvakorva, joka kertoi koirasta, jota kukaan ei komennellut. Siinä oli asennetta. Ei ihme että tästä kasvoi tämmöinen.
Että täysillä vaan jos niikseen tulee.
En tiedä kuinka paljon mieltä voi tyhjentää fyysisellä rasituksella, mutta sikäli mikäli voi, mieli on tyhjennetty. Enempää ei saa puserrettua. Loput on annettu alitajunnan hoidettavaksi. Kun makasin saunassa bodypumpin jälkeen selälläni kaikki lihakset väsytettyinä, olo oli raukea ja onnellinen. Siinä olotilassa uskoi pakostakin, että kaikki on hyvin, tässä ollaan olemassa ja vahvasti.
Ajattelinpa mennä uimakouluun kevään puolella, onneksi tuo uimahalli on tuossa vieressä niin jaksaa ehkä lähteäkin (niin, tulen asumaan tässä kämpässä myös tulevaisuudessa, kämppis on haussa). Uimiseni on hidasta ja työlästä ja syke on ihan turhan korkealla, koko homman saisi varmasti miellyttävämmäksi sillä, että vaivautuisin opettelemaan edes jonkin tekniikan. Sulava, soljuva uinti on esteettinen olemisen muoto.
Iltasanomien horoskooppi ei ikinä valehtele, ja keskiviikolle se lupaa: "Saat etukäteislahjan jo ennen joulua. Sen antaa sinulle ihminen, joka ei tulisi heti mieleen. Kyseessä voi olla hyvin sanallinenkin kunnianosoitus." Oih, ihkua, odotan... Mihin sitä nykyaikana voi luottaa jos ei Iltasanomien horoskooppiin?
Tässäpä ne turhimmat. Kello on kolme. Huomenna en herää kuudelta, mutta yks hailee, herään sitten kun siltä tuntuu, onhan tässä olevinaan kuitenkin loma ja kaikkea.Teettää työtä vaihtaa mieleen hiipiviä raskaita ajatuksia kevyempiin. Saa ihan tosissaan keskittyä. Mutta minä keskityn ja minä onnistun... ja näen ensi yönä sellaisia unia, mistä olisi moni kateellinen. Shame on me.
Illan playlistillä soi ihanan levottomasti Janet Jacksonin Velvet rope-levy (...tie me, tie me up, tie me down...). En yleensä tykkää valvoa yksikseni (olen kai niin tylsää seuraa, että alkaa nukuttaa omat jutut), mutta tällaisen tahdissa voi harhautua mielikuvituksensa kanssa, tähän sopisi jokin kupliva viini ja ihana humaltuva olotila, tai voi sitä humaltua muustakin. Pitää varmaan harjoitella tulevia yksinäisiä iltoja varten musiikin kuuntelua ja yksiksensä tanssimista. Oikeasti tämä kyllä sopisi jonkun kanssa suutelemiseen. Ehkä sitten joskus. Onko tällaisten asioiden ajatteleminenkin kiellettyä ennen pitkän, synkeän suruajan loppuunkulumista? Sue me.
Huomenna keskiviikkona on talvipäivänseisaus, päivä on lyhimmillään ja lähtee siitä taas pitenemään kevättä kohti. Pimeydessä on räydytty tarpeeksi, sitkeän sinnittelyn jälkeen on aika odottaa valoa ja lämpöä. Ja tasan kukaan ei pysty minua estämään haaveilemasta, sillä kuten pelot, myös haaveet toteuttavat itseään...
Pitäisi kaiken elämän keskellä alkaa lukemaan edessä häämöttävään anatomian tuplatenttiin, josta pitäisi selvitä läpi ihan sen takia, ettei tarvitsisi enää ikinä vaivautua raahautumaan yleisenä tenttipäivänä nöyryyttämään itseään ihan älyttömän laajan koealueen hallitsemattomuudella. Ajatuskin siitä palauttaa kylmästi takaisin maanpinnalle. Iyyyh.
Radiossa sanottiin tuossa joku aika sitten, että Jake Gyllenhaalilta (jonka hiffasin ekan kerran Donnie Darkosta ja joka on sen jälkeenkin ollut ihan ältsin söötti monessa pätkässä) on tulossa leffa nimeltä Brokeback Mountain. Ihanaa, Jake on seksijumala, mutta sitten kuulin, missä asian kauneus piilee: elokuva kertoo kahdesta miehestä, jotka rakastuvat toisiinsa. Pitäisikö tämän nyt jotenkin vedota minuun? Nyt kyllä meni fiilis niin että Christian Bale pääsi listalle ykköseksi.
Huomenna bailatinoon, jossa toivottavasti jammataan jiveä ja sen jälkeen putkeen uusi bodycombat. Ei mitään järkeä miten siistiä. Tänään latasin taas ihan tappopainot bodypumpissa ja syke kävi epäterveellisen korkealla (yli laskennallisen maksimisykkeen mikäli mittariin on uskomista...). Äiti sanoi, että ehkä minä vain vaadin sellaista selvitäkseni ja sen on nähnyt siitä asti, kun väkisin synnyin maailmaan ennen aikojani toukokuisena sunnuntaiaamuna, jolloin äiti pääsi juhlimaan esikoistaan ja ensimmäistä äitienpäiväänsä. Sitkiä pieni rääpäle. Muistan kun lapsena meillä oli kirja nimeltä Kapu karvakorva, joka kertoi koirasta, jota kukaan ei komennellut. Siinä oli asennetta. Ei ihme että tästä kasvoi tämmöinen.
Että täysillä vaan jos niikseen tulee.
En tiedä kuinka paljon mieltä voi tyhjentää fyysisellä rasituksella, mutta sikäli mikäli voi, mieli on tyhjennetty. Enempää ei saa puserrettua. Loput on annettu alitajunnan hoidettavaksi. Kun makasin saunassa bodypumpin jälkeen selälläni kaikki lihakset väsytettyinä, olo oli raukea ja onnellinen. Siinä olotilassa uskoi pakostakin, että kaikki on hyvin, tässä ollaan olemassa ja vahvasti.
Ajattelinpa mennä uimakouluun kevään puolella, onneksi tuo uimahalli on tuossa vieressä niin jaksaa ehkä lähteäkin (niin, tulen asumaan tässä kämpässä myös tulevaisuudessa, kämppis on haussa). Uimiseni on hidasta ja työlästä ja syke on ihan turhan korkealla, koko homman saisi varmasti miellyttävämmäksi sillä, että vaivautuisin opettelemaan edes jonkin tekniikan. Sulava, soljuva uinti on esteettinen olemisen muoto.
Iltasanomien horoskooppi ei ikinä valehtele, ja keskiviikolle se lupaa: "Saat etukäteislahjan jo ennen joulua. Sen antaa sinulle ihminen, joka ei tulisi heti mieleen. Kyseessä voi olla hyvin sanallinenkin kunnianosoitus." Oih, ihkua, odotan... Mihin sitä nykyaikana voi luottaa jos ei Iltasanomien horoskooppiin?
Tässäpä ne turhimmat. Kello on kolme. Huomenna en herää kuudelta, mutta yks hailee, herään sitten kun siltä tuntuu, onhan tässä olevinaan kuitenkin loma ja kaikkea.Teettää työtä vaihtaa mieleen hiipiviä raskaita ajatuksia kevyempiin. Saa ihan tosissaan keskittyä. Mutta minä keskityn ja minä onnistun... ja näen ensi yönä sellaisia unia, mistä olisi moni kateellinen. Shame on me.
tiistaina, joulukuuta 20, 2005
Häikäiseviä tähtihetkiä
Olen viettänyt pari mahtavaa päivää mahtavan agenttikolleegani kanssa, joka toivoo minun käyttävän tässä hänen oikeaa nimeään. Kunnioitan tietenkin hänen toivettaan, mutta vain protokollan mukaisesti, joten käytän hänestä nimeä Qertta riittävän anonymiteetin suojaamiseksi ja superagenttiuden säilyttämiseksi.
Kämppään täällä koodinimi Qaislatiellä joulumielen aikaansaamiseksi vielä toisen yön. Koodinimi Qalle on kerrankin todella tyytyväinen, kun talossa on kaksi naista.
Ilmoittauduimme Kinoksessa kilisee-peliin, joka oli jo täynnä, mutta peliin on ihan pakko päästä. Motiivimme on salainen ja emme kerro sitä kenellekään ikinä (paitsi jos joku kysyy). Toivottavasti tämä salamyhkäisyys ei estä peliin pääsyä. Pelaamme vaikka hängöraundeja tai kyökkipiikoja päästäksemme osalliseksi tästä huvista. Olemme epätoivoisia, ja annamme sen loistaa.
Mummo-osuus: Kävimme vesijumpassa. Katsoimme Täydelliset Naiset, minä neuloin ja Kertta virkkasi, nautimme kupilliset teetä. Maistelimme myös hieman konvehteja. Fazerin Visit Verraton-suklaarasia on ehkä tämän joulun paras.
Olosuhteisiin nähden olen hilpeä ja onnellinen.
Life is great and then you die.
Kämppään täällä koodinimi Qaislatiellä joulumielen aikaansaamiseksi vielä toisen yön. Koodinimi Qalle on kerrankin todella tyytyväinen, kun talossa on kaksi naista.
Ilmoittauduimme Kinoksessa kilisee-peliin, joka oli jo täynnä, mutta peliin on ihan pakko päästä. Motiivimme on salainen ja emme kerro sitä kenellekään ikinä (paitsi jos joku kysyy). Toivottavasti tämä salamyhkäisyys ei estä peliin pääsyä. Pelaamme vaikka hängöraundeja tai kyökkipiikoja päästäksemme osalliseksi tästä huvista. Olemme epätoivoisia, ja annamme sen loistaa.
Mummo-osuus: Kävimme vesijumpassa. Katsoimme Täydelliset Naiset, minä neuloin ja Kertta virkkasi, nautimme kupilliset teetä. Maistelimme myös hieman konvehteja. Fazerin Visit Verraton-suklaarasia on ehkä tämän joulun paras.
Olosuhteisiin nähden olen hilpeä ja onnellinen.
Life is great and then you die.
maanantaina, joulukuuta 19, 2005
Tiedoksi annettakoon
Lienee korrektia ilmoittaa, että avoliittoni on päättynyt. Kerron asiasta mieluummin lyhykäisesti tässä, kuin että sana leviää puskaradion kautta epämääräisenä juoruna niille tutuille, jotka tätä lukevat. En tule käsittelemään tätä asiaa missään mediassa tämän enempää.
sunnuntaina, joulukuuta 18, 2005
"You have the right to remain stupid"
Larppiviikonloppu ohi. Olen kokonaisvaltaisesti (fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti) väsynyt, en ole nukkunut, olen ruokkinut itseni huonosti. Ensi viikolla pitää hoitaa itseä kaikin puolin, onneksi on loma ja aikaa ihan itselle. En ole uskaltanut katsoa kalenteriin, mutta ei siellä ensi viikolle pitäisi olla paljon mitään. Jumppaa ihan simona, kutomista (kyllä, olen aloittanut tällaisen aikuismaisen harrastuksen), telkkarin töllöttämistä... ja voi kun pääsis jäälle Jasminen kanssa käpöttelemään. Se hoitaa sielua ja kirkastaa ajatuksia.
Sain hahmonvaihdoksen peliä edeltävänä yönä. Uusi hahmoni oli ilmanhengen personifikaatio Agilia, joka pystyi matkustamaan eri ulottuvuuksissa. Ihana peli, kokonaisuudessaan, pelasin paljon ihan vaan oman pään sisällä ja pelin lopussa tarjolla oli jopa melko diippiä shittiä, kun Agilia lähti ruumistaan toiseen ulottuvuuteen ja jäi kahden vaiheille palaisiko enää koskaan. Diipin shitin lisäksi sain aivan voi-herranjumala-niskahieronnat. Pelasin hahmoni toivottavasti suurin piirtein niin kuin se oli kirjoitettu. Oli sellainen tuttu ja turvallinen "OIEI-peli Sanginjoella"-fiilinki. Aloitin larppaamisen vuonna 1998 Suojakerroin 200-pelissä. Leikkiminen on edelleen kivaa, miksipä se siitä muuttuisi. Paljon tekee se sosiaalinen oleminen ennen ja jälkeen pelin. Ei ole yhtään sama tulla ennen peliä ja lähteä pelin jälkeen, mukavampaa on osallistua peliä edeltäviin järjestelyihin ja pelin jälkeen siivoiluun ynnä muuhun.
Olisi kai paljonkin kirjoitettavaa, mutta tuntuu että olen edelleen jossain ulottuvuuksien välissä ja kykyni käsitellä todellisuutta on täysin puutteellinen. Kokonaisuudessaan viikonloppu oli räjäyttävän katharttinen. Paljon irtosi huumoria, oli hauskaa tehdä lumienkeli saunajäähyttelyllä, ystävättären kanssa avautua aamuun asti, pitää yllä kunnon koomaa perjantai-illasta tähän hetkeen saakka. Saa nähdä kauanko palautuminen normaaliin arkeen kestää. Tuntuu siltä, että hahmon sukissa hipsuttaminen pystyy avaamaan sellaisia paskatulppia minussa, etten ihan välttämättä palaudukaan. Ehkä ihminen tarvitsee pientä todellisuuspakoa järjestääkseen todellisuuttaan...? Eikö oma elämä tunnukin joskus eriltä kun poistut elokuvateatterista...? Vaikka mikään asia ei ole tietenkään sen aikana muuttunut, olet ehkä huomannut itsestäsi jotain uutta...?
Kiitos kaikille lajitovereille, jotka kohtasin viikonlopun aikana. Kiitos pelinjohto, kiitos Hiisu Kuolaleuka & The Sunshine Travellers sekä muut satuolennot.
Sain hahmonvaihdoksen peliä edeltävänä yönä. Uusi hahmoni oli ilmanhengen personifikaatio Agilia, joka pystyi matkustamaan eri ulottuvuuksissa. Ihana peli, kokonaisuudessaan, pelasin paljon ihan vaan oman pään sisällä ja pelin lopussa tarjolla oli jopa melko diippiä shittiä, kun Agilia lähti ruumistaan toiseen ulottuvuuteen ja jäi kahden vaiheille palaisiko enää koskaan. Diipin shitin lisäksi sain aivan voi-herranjumala-niskahieronnat. Pelasin hahmoni toivottavasti suurin piirtein niin kuin se oli kirjoitettu. Oli sellainen tuttu ja turvallinen "OIEI-peli Sanginjoella"-fiilinki. Aloitin larppaamisen vuonna 1998 Suojakerroin 200-pelissä. Leikkiminen on edelleen kivaa, miksipä se siitä muuttuisi. Paljon tekee se sosiaalinen oleminen ennen ja jälkeen pelin. Ei ole yhtään sama tulla ennen peliä ja lähteä pelin jälkeen, mukavampaa on osallistua peliä edeltäviin järjestelyihin ja pelin jälkeen siivoiluun ynnä muuhun.
Olisi kai paljonkin kirjoitettavaa, mutta tuntuu että olen edelleen jossain ulottuvuuksien välissä ja kykyni käsitellä todellisuutta on täysin puutteellinen. Kokonaisuudessaan viikonloppu oli räjäyttävän katharttinen. Paljon irtosi huumoria, oli hauskaa tehdä lumienkeli saunajäähyttelyllä, ystävättären kanssa avautua aamuun asti, pitää yllä kunnon koomaa perjantai-illasta tähän hetkeen saakka. Saa nähdä kauanko palautuminen normaaliin arkeen kestää. Tuntuu siltä, että hahmon sukissa hipsuttaminen pystyy avaamaan sellaisia paskatulppia minussa, etten ihan välttämättä palaudukaan. Ehkä ihminen tarvitsee pientä todellisuuspakoa järjestääkseen todellisuuttaan...? Eikö oma elämä tunnukin joskus eriltä kun poistut elokuvateatterista...? Vaikka mikään asia ei ole tietenkään sen aikana muuttunut, olet ehkä huomannut itsestäsi jotain uutta...?
Kiitos kaikille lajitovereille, jotka kohtasin viikonlopun aikana. Kiitos pelinjohto, kiitos Hiisu Kuolaleuka & The Sunshine Travellers sekä muut satuolennot.
tiistaina, joulukuuta 13, 2005
Winamp arpoo totuuden
Niin, nää on näitä.
Q: What do you think of me, Winamp?
Snoop Dogg & Justin Timberlake – Signs
“I'm not sure what I see
Cupid don't fuck wit me!
Are you telling me this is a sign?
She's looking in my eyes, noticing no other guys
Are you telling me this is a sign?”
Olen häpeilemätön flirtti, mistäköhän Winamppi sen tietää?
Q: Will I have a happy life?
Jeff Beck Group - Tonight I Will be staying here with you
“Throw my ticket out the window, throw my suitcase out there too
Throw my troubles out the door, I don't need them anymore
Tonight I'll be staying here with you girl”
Siis heitän kaiken menemään yhdestä yöstä jonkun tytön kanssa.
Q: What do my friends really think of me?
Madonna – Secret.
“Things haven't been the same
Since you came into my life
You found a way to touch my soul
And I'm never, ever, ever gonna let it go”
Oh, ihanaa.
Q: Do people secretly lust after me?
Wolfgang Amadeus Mozart – Eine Kleine Nachtmusik, Menuetto Allegro
Eli haluavat selvästikin kuunnella kanssani öisiä serenaadeja.
Q: What should I do with my life?
Jean Michael Jarre – Oxygen (Part 1)
No tämähän kertoo kaiken.
Q: Why must life be so full of pain?
Michael Jackson – D.S.
Järjestelmä ei toimi! Oikeus ei voita!
(Kappale kertoo syyttäjä Thomas Sneddonista, jonka väitettiin tahallaan harhaanjohtaneen valamiehiä ja nostattaneen ennakkoluuloja Jacksonin oikeudenkäynnissä.)
Q: How can I maximize my pleasure during sex?
All Saints – All Hooked Up.
“I know that you want a piece of my ass
I'm all hooked up. You're outta luck!
Don't you know that a guy like you wouldn't last?
Look, don't touch, you're askin' much!”
Niin...?
Q: Will I die happy?
Beyonce feat. Jay Z – Crazy in love
Hullusti rakastuneena. No, paska mäihä sille toiselle, ehkä.
Q: Can you give me some advice?
The Dust Brothers – Medulla Oblongata (Fight Club OST)
Medulla Oblongata, ydinjatkos, keskushermoston osa ihmisen pikkusen pään sisällä.
Q: What do you think happiness is?
Danny - Seitsemän kertaa seitsemän
”Vain nuo kaksi kättä vahvaa ja tahto armoton…”
Sisulla siis.
Q: What's my favorite fetish?
Trilogia – Kuha kehään
Siis tietenki blingbling-räppärit! Ne on niin ihkui! (Vai olisko se niinku Spöbö? Pahoitteluni niille, jotka eivät tätä insideria haltsaa.)
Kyllä Winamp tietää. Mihin ei voi luottaa jos ei tähän ja Iltasanomien horoskooppiin, joka on tänään:
HÄRKÄ 21.4. - 20.5.
Saat sen, mitä pyydät. Se on jo paljon, sillä vastapuoli ei ole mikään höyhenenkevyt haihattelija. Hän heltyy, kun kuulee selityksesi.
Q: What do you think of me, Winamp?
Snoop Dogg & Justin Timberlake – Signs
“I'm not sure what I see
Cupid don't fuck wit me!
Are you telling me this is a sign?
She's looking in my eyes, noticing no other guys
Are you telling me this is a sign?”
Olen häpeilemätön flirtti, mistäköhän Winamppi sen tietää?
Q: Will I have a happy life?
Jeff Beck Group - Tonight I Will be staying here with you
“Throw my ticket out the window, throw my suitcase out there too
Throw my troubles out the door, I don't need them anymore
Tonight I'll be staying here with you girl”
Siis heitän kaiken menemään yhdestä yöstä jonkun tytön kanssa.
Q: What do my friends really think of me?
Madonna – Secret.
“Things haven't been the same
Since you came into my life
You found a way to touch my soul
And I'm never, ever, ever gonna let it go”
Oh, ihanaa.
Q: Do people secretly lust after me?
Wolfgang Amadeus Mozart – Eine Kleine Nachtmusik, Menuetto Allegro
Eli haluavat selvästikin kuunnella kanssani öisiä serenaadeja.
Q: What should I do with my life?
Jean Michael Jarre – Oxygen (Part 1)
No tämähän kertoo kaiken.
Q: Why must life be so full of pain?
Michael Jackson – D.S.
Järjestelmä ei toimi! Oikeus ei voita!
(Kappale kertoo syyttäjä Thomas Sneddonista, jonka väitettiin tahallaan harhaanjohtaneen valamiehiä ja nostattaneen ennakkoluuloja Jacksonin oikeudenkäynnissä.)
Q: How can I maximize my pleasure during sex?
All Saints – All Hooked Up.
“I know that you want a piece of my ass
I'm all hooked up. You're outta luck!
Don't you know that a guy like you wouldn't last?
Look, don't touch, you're askin' much!”
Niin...?
Q: Will I die happy?
Beyonce feat. Jay Z – Crazy in love
Hullusti rakastuneena. No, paska mäihä sille toiselle, ehkä.
Q: Can you give me some advice?
The Dust Brothers – Medulla Oblongata (Fight Club OST)
Medulla Oblongata, ydinjatkos, keskushermoston osa ihmisen pikkusen pään sisällä.
Q: What do you think happiness is?
Danny - Seitsemän kertaa seitsemän
”Vain nuo kaksi kättä vahvaa ja tahto armoton…”
Sisulla siis.
Q: What's my favorite fetish?
Trilogia – Kuha kehään
Siis tietenki blingbling-räppärit! Ne on niin ihkui! (Vai olisko se niinku Spöbö? Pahoitteluni niille, jotka eivät tätä insideria haltsaa.)
Kyllä Winamp tietää. Mihin ei voi luottaa jos ei tähän ja Iltasanomien horoskooppiin, joka on tänään:
HÄRKÄ 21.4. - 20.5.
Saat sen, mitä pyydät. Se on jo paljon, sillä vastapuoli ei ole mikään höyhenenkevyt haihattelija. Hän heltyy, kun kuulee selityksesi.
maanantaina, joulukuuta 12, 2005
Monday and more to come
Haaveissa harmaimmankin maanantain pelastava suloinen aamukahvihetki... kaapissa varta vasten ostettu paketti Reilun kaupan kahvia ja tölkki luomumaitoa. Pudotin kahvipannun lattialle. Keräsin lasinsirpaleita ja sain haavan sormeeni.
Varustauduin ja lähdin lenkille. Juoksemisesta ei meinannut tulla mitään, hartiat jumissa, koira kiskoi tai jäi penkkoja haistelemaan, ilmakin viimeisen päälle perseestä. Lähdin myöhemmin kuin olin suunnitellut ja etenin hitaammin, joten lopputulos oli se että lenkki kesti tunnin ja olin vähällä myöhästyä koulusta. Mitään aamupalan kaltaista ruhtinaallisuutta en ehtinyt harrastamaan. Haaveilin lenkillä minkälaisen unelmapirtelön tekisin... kananmunanvalkuaisia, rahkaa, maitoa, vadelmia, puolukoita, leseitä...
Sain vaatteet oikein päin päälle ja ehdin kuvailevan tilastotieteen tunnille aivan mainiosti. Yritän yhtä aikaa surffailla ja pysyä mukana tunnin kulussa. Pitkä päivä edessä, kyllä tästä vielä ihan hyvä tulee. Ai niin, pääsin mikrobiologian kurssista läpi. Jiihaa. Mitähän ruokalassa on tarjolla...? Onneksi siellä käy nykyään visa electron ja jos ruoka on muuten kelvotonta (kuten se yleensä on), niin salaattipöydästä saa jotain rehua, mistä tulee lähinnä vain paha mieli.
Yritän käsittää, että norsu potenssiin nolla on yksi. Yritän käsittää, että on maanantai. Yritän käsittää, mitä sen perusteella on odotettavissa tältä päivältä. Tämän jälkeen tuutortunti, kaupungilla shoppailua (hyvä shoppailla kun loppukuuksi on taas kourallinen hiluja) ja proppien etsimistä kirpparilta, sen jälkeen jumppaan, sen jälkeen kotiin pesemään pyykkiä. Kyllä tästä vielä ihan hyvä tulee.
Varustauduin ja lähdin lenkille. Juoksemisesta ei meinannut tulla mitään, hartiat jumissa, koira kiskoi tai jäi penkkoja haistelemaan, ilmakin viimeisen päälle perseestä. Lähdin myöhemmin kuin olin suunnitellut ja etenin hitaammin, joten lopputulos oli se että lenkki kesti tunnin ja olin vähällä myöhästyä koulusta. Mitään aamupalan kaltaista ruhtinaallisuutta en ehtinyt harrastamaan. Haaveilin lenkillä minkälaisen unelmapirtelön tekisin... kananmunanvalkuaisia, rahkaa, maitoa, vadelmia, puolukoita, leseitä...
Sain vaatteet oikein päin päälle ja ehdin kuvailevan tilastotieteen tunnille aivan mainiosti. Yritän yhtä aikaa surffailla ja pysyä mukana tunnin kulussa. Pitkä päivä edessä, kyllä tästä vielä ihan hyvä tulee. Ai niin, pääsin mikrobiologian kurssista läpi. Jiihaa. Mitähän ruokalassa on tarjolla...? Onneksi siellä käy nykyään visa electron ja jos ruoka on muuten kelvotonta (kuten se yleensä on), niin salaattipöydästä saa jotain rehua, mistä tulee lähinnä vain paha mieli.
Yritän käsittää, että norsu potenssiin nolla on yksi. Yritän käsittää, että on maanantai. Yritän käsittää, mitä sen perusteella on odotettavissa tältä päivältä. Tämän jälkeen tuutortunti, kaupungilla shoppailua (hyvä shoppailla kun loppukuuksi on taas kourallinen hiluja) ja proppien etsimistä kirpparilta, sen jälkeen jumppaan, sen jälkeen kotiin pesemään pyykkiä. Kyllä tästä vielä ihan hyvä tulee.
sunnuntaina, joulukuuta 11, 2005
Trallalaa
Mikä Hania laulattaa?
No se, että taas on takana aivan mainio päivä! Kaikesta on selvitty - jopa yhdestä vaikeimmista asiakkaista mitä on tielle sattunut. Hurmaavina haasteina ne on kaikki vastoinkäymiset otettava. Työpäivä oli lyhyt mutta raskas (and I want it that way). Niin tohkeissani järjestelin hyllyjä, että en kerennyt syömään ja sitten piti vetää välipalaksi varattu rahka hätäisesti ennen pumppia.
Kuuntelen tässä bodypumpin rintalihaskappaletta (Fine Young Cannibals - She Drives Me Crazy). Lisäsin vähän painoja rintakappaleeseen, 7,5 kg per pää mikä taitaa olla henkilökohtainen ennätys. Oli aivan täydellinen bodypump-tunti. Kovimmat painot, paras meininki, uskomattomat fiilarit. Hyvä fiilis jäi päälle eikä lähde toivottavasti ikinä!
Pumpin jälkeen kävin porukoiden kanssa syömässä hienosti Sassissa, alku- ja jälkiruokineen kaikkineen. En ollut varautunut siihen pukeutumisessani, mutta kokomusta menee missä vain. Hiusharjaa ei sitten sattunut treenikassiin tänään. Olen siinä mielessä onnekas, että yleensä hiukseni kuivuvat luonnostaan ihan hyvään muotoon - tai sitten en vain yksinkertaisesti jaksa välittää tarpeeksi.
Loppuillan nautin hurmaavasta naisseurasta Bisketissä. Oli parhaat keskustelut ehkä ikinä. Ystävä on rakastunut, ja sitä säihkyntää on ihana katsella. Keskustelumme ovat aina terapeuttisia, mutta tuntuu että nyt ratkesi kerralla monta solmua Hanin päässä. Tuntuu, että tulin viisaammaksi, vaikka se oli varmaan vahinko. Ainoastaan pyrittiin hauskaan ajankuluun. Olen onnellinen jokaisesta ihmisestä, joka minulle antaa aikaansa, on olemassa hetken minua varten ja jakaa olemassaoloaan vilpittömästi ja ottaa vastaan sen mitä minulla on vastavuoroisesti tarjottavana. Uskon, että kaikista tärkein asia elämässä on ystävyys. Olemme olemassa täällä ollaksemme lajitovereita keskenämme.
Bisketistä saa muuten hyvää kirsikkasoodaa, maistoin ekan kerran kun ystävä suositteli.
Kotona muistin että on sitten viimeiset naistutkimuksen verkkokurssin tehtävät palauttamatta - itseasiassa täysin tekemättä. No äkkiäkös ne huitaisin menemään ja palautin. Tajusin itseasiassa tasan nyt, että ei olekaan vielä sunnuntai, joka on tehtävien deadline. Olen ihan hemmetin sekaisin päivistä. Vaan eipä tuo mitään. Ihan kiva vaan jos tässä on vielä yksi vapaapäivä jäljellä. Jotenkin oli vaan niin sunnuntaifiilis. No, sille oikealle sunnuntaille on varattu aamupäivän bodybalance äiteen kanssa ja sen jälkeen kyläilyä mummilassa, jossa tietenkin pohditaan syvällisiä ja suunnitellaan koirantakkia, jonka mummi on luvannut väsätä. Ja maailman mahtavinta artisokkakeittoa on myös luvassa. En tiedä miten huominen voisi mahdollisesti millään tavalla mennä reisille. Hirveä putki hyviä päiviä. Jos olisin pessimisti, sanoisin että kohta tulee tasapainottava paskalasti niskaan, vaan enpä ole. I'm ready for the good times, ready to get it all, kuten ihanasti ketkuttava Shakira tarttuvasti lauleskelee yhdessä kappaleessaan.
Ja lainattu lause, joka on minua mietityttänyt kovasti ja johon olen kovasti ihastunut:
"We are not sinful, shameful human creatures who have to somehow earn Spirituality. We are Spiritual Beings having a human experience."
Kovasti lämmitti kommentti irc-galleriassa (noloa myöntää olevaisuuteni siellä, mutta olenhan ikiteini), Wombatant: "Yleensä sinulla on sellanen onnellinen virne päällä." Kertoo jotain oleellista (oli se kohteliaisuus eli ei), onnellinen virne on ehdottomasti jotain, mihin haluan pyrkiä!
Virnistellään onnellisesti, kun kohdataan.
No se, että taas on takana aivan mainio päivä! Kaikesta on selvitty - jopa yhdestä vaikeimmista asiakkaista mitä on tielle sattunut. Hurmaavina haasteina ne on kaikki vastoinkäymiset otettava. Työpäivä oli lyhyt mutta raskas (and I want it that way). Niin tohkeissani järjestelin hyllyjä, että en kerennyt syömään ja sitten piti vetää välipalaksi varattu rahka hätäisesti ennen pumppia.
Kuuntelen tässä bodypumpin rintalihaskappaletta (Fine Young Cannibals - She Drives Me Crazy). Lisäsin vähän painoja rintakappaleeseen, 7,5 kg per pää mikä taitaa olla henkilökohtainen ennätys. Oli aivan täydellinen bodypump-tunti. Kovimmat painot, paras meininki, uskomattomat fiilarit. Hyvä fiilis jäi päälle eikä lähde toivottavasti ikinä!
Pumpin jälkeen kävin porukoiden kanssa syömässä hienosti Sassissa, alku- ja jälkiruokineen kaikkineen. En ollut varautunut siihen pukeutumisessani, mutta kokomusta menee missä vain. Hiusharjaa ei sitten sattunut treenikassiin tänään. Olen siinä mielessä onnekas, että yleensä hiukseni kuivuvat luonnostaan ihan hyvään muotoon - tai sitten en vain yksinkertaisesti jaksa välittää tarpeeksi.
Loppuillan nautin hurmaavasta naisseurasta Bisketissä. Oli parhaat keskustelut ehkä ikinä. Ystävä on rakastunut, ja sitä säihkyntää on ihana katsella. Keskustelumme ovat aina terapeuttisia, mutta tuntuu että nyt ratkesi kerralla monta solmua Hanin päässä. Tuntuu, että tulin viisaammaksi, vaikka se oli varmaan vahinko. Ainoastaan pyrittiin hauskaan ajankuluun. Olen onnellinen jokaisesta ihmisestä, joka minulle antaa aikaansa, on olemassa hetken minua varten ja jakaa olemassaoloaan vilpittömästi ja ottaa vastaan sen mitä minulla on vastavuoroisesti tarjottavana. Uskon, että kaikista tärkein asia elämässä on ystävyys. Olemme olemassa täällä ollaksemme lajitovereita keskenämme.
Bisketistä saa muuten hyvää kirsikkasoodaa, maistoin ekan kerran kun ystävä suositteli.
Kotona muistin että on sitten viimeiset naistutkimuksen verkkokurssin tehtävät palauttamatta - itseasiassa täysin tekemättä. No äkkiäkös ne huitaisin menemään ja palautin. Tajusin itseasiassa tasan nyt, että ei olekaan vielä sunnuntai, joka on tehtävien deadline. Olen ihan hemmetin sekaisin päivistä. Vaan eipä tuo mitään. Ihan kiva vaan jos tässä on vielä yksi vapaapäivä jäljellä. Jotenkin oli vaan niin sunnuntaifiilis. No, sille oikealle sunnuntaille on varattu aamupäivän bodybalance äiteen kanssa ja sen jälkeen kyläilyä mummilassa, jossa tietenkin pohditaan syvällisiä ja suunnitellaan koirantakkia, jonka mummi on luvannut väsätä. Ja maailman mahtavinta artisokkakeittoa on myös luvassa. En tiedä miten huominen voisi mahdollisesti millään tavalla mennä reisille. Hirveä putki hyviä päiviä. Jos olisin pessimisti, sanoisin että kohta tulee tasapainottava paskalasti niskaan, vaan enpä ole. I'm ready for the good times, ready to get it all, kuten ihanasti ketkuttava Shakira tarttuvasti lauleskelee yhdessä kappaleessaan.
Ja lainattu lause, joka on minua mietityttänyt kovasti ja johon olen kovasti ihastunut:
"We are not sinful, shameful human creatures who have to somehow earn Spirituality. We are Spiritual Beings having a human experience."
Kovasti lämmitti kommentti irc-galleriassa (noloa myöntää olevaisuuteni siellä, mutta olenhan ikiteini), Wombatant: "Yleensä sinulla on sellanen onnellinen virne päällä." Kertoo jotain oleellista (oli se kohteliaisuus eli ei), onnellinen virne on ehdottomasti jotain, mihin haluan pyrkiä!
Virnistellään onnellisesti, kun kohdataan.
perjantaina, joulukuuta 09, 2005
Rauhaa sulle!
Eevan pyynnöstä kirjoitan ensimmäisen kappaleen omasta suosikkiaiheestani... bodypumpista. Suosikkiliikkeeni ovat penkkipunnerrus ja hyvänä kakkosena hauiskääntö. Tykkään myös punnertaa naama punaisena miesten punnerruksia. Pidän tällaisista maskuliinisista ähinäliikkeistä, joissa saa puhaltaa ja puristaa. Ojentajat ovat toisaalta haasteellinen kehityskohta kehossa, ja askelkyykyssä pakara saa puristaa tuskallisen ihanasti... otan kaikki "epämiellyttävät" liikkeet haasteena, kuten BP55-ohjelman ojentajadipit... Ja tarkemmin ajatellen, tykkään kovasti maastavedosta ja kulmasoudusta... tarkemmin ajatellen, tykkään ihan kaikista liikkeistä, mutta kyse olikin siis suosikista..
Rakkauteni penkkipunnerrusta kohtaan olen ilmaissut seuraavin sanankääntein:
Penkkipunnerrus musiikin tahtiin - Oodi bodypumpille
Rintalihas puristaa
keskityn hengitykseen
hallitsen sillä pientä maailmaani
Suljen silmät niin säästyy energiaa keskittyä olennaiseen
saada se näyttämään kevyemmältä kuin mitä onkaan
vaikka kukaan ei katso
Siinä on jotain zeniläistä
täydellinen nosto on kuin maailman kaunein hiekkalinna
joka potkaistaan huoletta hajalle
hetkellinen jolle annan kaikkeni
vaikka tiedän
että tämä ei koskaan ole viimeinen kerta
Miksi hiki kirvelee silmissä, mutta kyyneleet eivät
vaikka ne ovat molemmat suolaisia
Missä kohtaa endorfiini muuttaa huumeeksi
tuskaisen tunteen rinnassa
Se tuntuu samalta rinnassa kuin rakkaus
polttaa ja puristaa
On lupa huohottaa
kukaan ei kuule musiikin läpi
Tämä on parempaa kuin seksi
kuka nyt sängyssä kehtaisi laulaa mukana
Paljonko laitan painoja? Edellisessä ohjelmassa painot olivat (per pää tangossa eli 2 x) lämmittely 5 kg, kyykyt 11-12,5 kg, rinta 6-7 kg, selkä 7,5 kg, ojentajat 3,5 kg, hauis 3,5 kg, askelkyykyssä 5 kg:n levypaino rintaa vasten tai pelkkä tanko tukena etujalan edessä, olkapäät 2,5 kg-3 kg, vatsakappaleessa 5 kg:n levypaino. Uudessa ohjelmassa otan ainakin aluksi kyykystä pois pari kiloa ihan useiden kuulemieni varoitusten takia, olen vasta kerran tehnyt sen uuden ohjelman, joten en aika näyttää! Ei se kyllä ekalla kerralla ihan niin hullun rankalta tuntunut kuin mitä olivat pelotelleet...
Ja muihin aiheisiin. Hauskoja Kodak-momentteja ollut tässä. Eilen pukuhuoneessa kuuntelin kun kaksi tätiä (no ei ne hirveän vanhoja tätejä olleet, mutta kuitenkin) puhui warettamisesta ja oli hilpeää kuunnella, kun toinen täti neuvoi toiselle, miten "painat siitä oikeanpuoleisesta hiiren napista" jne. Ilmeisesti oli ongelmia saada ladattua jokin kokonainen Yön albumi. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, että warettamista on mahdotonta estää, jos tätitkin warettavat niin sitten warettavat kyllä ihan kaikki. Itse yritän aika ajoin vastustaa sitä ja poistan tarvittavan ohjelmiston koneelta, mutta aina uusien Les Mills-ohjelmien tullessa ne ladataan sitten takaisin. Se siitä tekijänoikeuksien kunnioittamisesta. Warettaminen on liian helppoa, liian nopeaa, liian kätevää.
Aamulla pyöräilin juna-aseman eli meikäläisittäin steissin aliskasta ja vastaan tuli ihan oikea Orlando Bloom! No ainakin se näytti siltä. Ja eilen Jameralla kävi asiakkaana ihan oikea brittiagentti. Täällä Jameralla käy muutenkin tosi monenlaisia ihmisiä asiakkaina, ja kahta tai jopa useampaa sukupolvea.Ihmiset ovat oikeasti mielenkiintoisia. Olen muutaman päivän aikana oppinut ihan uutta, avoimempaa suhtautumista lajitovereihin. Töissä tulee niin helposti rupateltua ventovieraiden kanssa, että se tavallaan jää päälle. Asiakaspalvelutyö saattaa ehkä sittenkin sopia minulle.
En todellakaan pidä sellaisesta myyntityöstä, jossa ihmiselle pitäisi kaupata väkisin jotain turhaketta. Kaupallista myyntityötä voi tehdä kuitenkin myös markkinoimatta ihmiselle keinotekoisia tarpeita. Mainosala on brutaalia ja mielenkiintoista, koska se on puhdasta psykologiaa ja ihmisten tunteilla leikkimistä. Saako ihmisiä huijata tavoitteena taloudellinen voitto? Onko ihmisen omaa tyhmyyttä, jos hän uskoo, että huippumallin megaripset johtuvat ripsiväristä eivätkä tekoripsistä? Onko ihmisen omaa tyhmyyttä, jos hän kuvittelee että McDonaldsin ruoka on ihan hyvää ruokaa lapsille, joille sitä mainostetaan (tai ylipäänsä kenellekään ihmiselle)? Onko ihmisen omaa tyhmyyttä, jos hän kuvittelee laihtuvansa ihmelaitteella tai nieltävällä puristeella muuttamatta elintapojaan? Onko ihmisen omaa tyhmyyttä, jos hän kuvittelee, että yhtään mikään roina maailmassa voisi tehdä häntä onnelliseksi? Mainonta on propagandaa, jota voisi kevyesti verrata siihen ajatusmaailmaan, johon vaikka terroristit aivopestään. Ihmiseltä voi puuttua kriittinen ajattelu kokonaan.
Olisi aivan ihanaa työskennellä mainosalalla.
Ensi viikon lauantaina on OIEI:n pikkujoulularppi, olen saanut hahmon ja tykkään siitä. En ole kyllä millään tasolla pystynyt vielä samaistumaan sen sisäiseen maailmaan, mutta en anna sen häiritä, vaan keskityn murehtimaan täydellisien proppien haalimisesta kasaan. Kerron hahmosta sitten pelin jälkeen, ehkä.
Niin. Kirjoitan tätä töissä. Mutta viimeinen päivä (toistaiseksi...) niin ei haittaa! (Vaarallinen asenne.) Olen nopea kirjoittamaan kuin agentti, joten tässä ei kauaa vanhene. Tälle työpäivälle on kaksi Frezza Javaa jääkaapissa, joka pitäisi muuten pestä tänään. Duneksen jälkeen taasen bodypumppia ja balancea (toivottavasti Anne, joka on maailman paras balancen vetäjä, pitää kokonaan uuden ohjelman...) ja sen jälkeen näen rakasta ystävää ja juon lisää kahvia. Ihana päivä! Kovaa on elämänkoulu toisinaan, vaan toisinaan ei.
Eilen piti opetella miljoona asiaa töissä. Välillä meinasi palaa käämit, kun omien hoksottimien rajat tulivat vastaan. Kestän todella huonosti sellaista hömelyyttä, että ensin unohtaa avaimet, sitten lompakon ja viimeisenä kun luulee, että kaikki on mukana, huomaa lähteneensä ulos ilman housuja (huom: tämä oli fiktiivinen esimerkki). Oikeastaan se ei henkilökohtaisessa elämässä haittaa, kuvittelen usein eläväni komediassa ja ymmärrän näiden nolojen tilanteiden olevan välttämätön osa täydellisesti käsikirjoituksessa kohtauksessa, mutta se, että kämmin töissä, ei ole hyvä eikä kaunis asia. Kestän nauramista itseni kustannuksella, mutta pöhelöinti työajalla on ajanhukkaa ja huonon työntekijän merkki. Miten niin virheiden tekeminen on inhimillistä?
Kerran pankissa kuulin kun joku mummo sanoi "niin se Jumala meitä rankosoo, vaan aina myö ollaan ylös noustu". ASENNETTA! Agentti ottaa turpaan, sylkee verta ja jatkaa eteenpäin.
Rakkauteni penkkipunnerrusta kohtaan olen ilmaissut seuraavin sanankääntein:
Penkkipunnerrus musiikin tahtiin - Oodi bodypumpille
Rintalihas puristaa
keskityn hengitykseen
hallitsen sillä pientä maailmaani
Suljen silmät niin säästyy energiaa keskittyä olennaiseen
saada se näyttämään kevyemmältä kuin mitä onkaan
vaikka kukaan ei katso
Siinä on jotain zeniläistä
täydellinen nosto on kuin maailman kaunein hiekkalinna
joka potkaistaan huoletta hajalle
hetkellinen jolle annan kaikkeni
vaikka tiedän
että tämä ei koskaan ole viimeinen kerta
Miksi hiki kirvelee silmissä, mutta kyyneleet eivät
vaikka ne ovat molemmat suolaisia
Missä kohtaa endorfiini muuttaa huumeeksi
tuskaisen tunteen rinnassa
Se tuntuu samalta rinnassa kuin rakkaus
polttaa ja puristaa
On lupa huohottaa
kukaan ei kuule musiikin läpi
Tämä on parempaa kuin seksi
kuka nyt sängyssä kehtaisi laulaa mukana
Paljonko laitan painoja? Edellisessä ohjelmassa painot olivat (per pää tangossa eli 2 x) lämmittely 5 kg, kyykyt 11-12,5 kg, rinta 6-7 kg, selkä 7,5 kg, ojentajat 3,5 kg, hauis 3,5 kg, askelkyykyssä 5 kg:n levypaino rintaa vasten tai pelkkä tanko tukena etujalan edessä, olkapäät 2,5 kg-3 kg, vatsakappaleessa 5 kg:n levypaino. Uudessa ohjelmassa otan ainakin aluksi kyykystä pois pari kiloa ihan useiden kuulemieni varoitusten takia, olen vasta kerran tehnyt sen uuden ohjelman, joten en aika näyttää! Ei se kyllä ekalla kerralla ihan niin hullun rankalta tuntunut kuin mitä olivat pelotelleet...
Ja muihin aiheisiin. Hauskoja Kodak-momentteja ollut tässä. Eilen pukuhuoneessa kuuntelin kun kaksi tätiä (no ei ne hirveän vanhoja tätejä olleet, mutta kuitenkin) puhui warettamisesta ja oli hilpeää kuunnella, kun toinen täti neuvoi toiselle, miten "painat siitä oikeanpuoleisesta hiiren napista" jne. Ilmeisesti oli ongelmia saada ladattua jokin kokonainen Yön albumi. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, että warettamista on mahdotonta estää, jos tätitkin warettavat niin sitten warettavat kyllä ihan kaikki. Itse yritän aika ajoin vastustaa sitä ja poistan tarvittavan ohjelmiston koneelta, mutta aina uusien Les Mills-ohjelmien tullessa ne ladataan sitten takaisin. Se siitä tekijänoikeuksien kunnioittamisesta. Warettaminen on liian helppoa, liian nopeaa, liian kätevää.
Aamulla pyöräilin juna-aseman eli meikäläisittäin steissin aliskasta ja vastaan tuli ihan oikea Orlando Bloom! No ainakin se näytti siltä. Ja eilen Jameralla kävi asiakkaana ihan oikea brittiagentti. Täällä Jameralla käy muutenkin tosi monenlaisia ihmisiä asiakkaina, ja kahta tai jopa useampaa sukupolvea.Ihmiset ovat oikeasti mielenkiintoisia. Olen muutaman päivän aikana oppinut ihan uutta, avoimempaa suhtautumista lajitovereihin. Töissä tulee niin helposti rupateltua ventovieraiden kanssa, että se tavallaan jää päälle. Asiakaspalvelutyö saattaa ehkä sittenkin sopia minulle.
En todellakaan pidä sellaisesta myyntityöstä, jossa ihmiselle pitäisi kaupata väkisin jotain turhaketta. Kaupallista myyntityötä voi tehdä kuitenkin myös markkinoimatta ihmiselle keinotekoisia tarpeita. Mainosala on brutaalia ja mielenkiintoista, koska se on puhdasta psykologiaa ja ihmisten tunteilla leikkimistä. Saako ihmisiä huijata tavoitteena taloudellinen voitto? Onko ihmisen omaa tyhmyyttä, jos hän uskoo, että huippumallin megaripset johtuvat ripsiväristä eivätkä tekoripsistä? Onko ihmisen omaa tyhmyyttä, jos hän kuvittelee että McDonaldsin ruoka on ihan hyvää ruokaa lapsille, joille sitä mainostetaan (tai ylipäänsä kenellekään ihmiselle)? Onko ihmisen omaa tyhmyyttä, jos hän kuvittelee laihtuvansa ihmelaitteella tai nieltävällä puristeella muuttamatta elintapojaan? Onko ihmisen omaa tyhmyyttä, jos hän kuvittelee, että yhtään mikään roina maailmassa voisi tehdä häntä onnelliseksi? Mainonta on propagandaa, jota voisi kevyesti verrata siihen ajatusmaailmaan, johon vaikka terroristit aivopestään. Ihmiseltä voi puuttua kriittinen ajattelu kokonaan.
Olisi aivan ihanaa työskennellä mainosalalla.
Ensi viikon lauantaina on OIEI:n pikkujoulularppi, olen saanut hahmon ja tykkään siitä. En ole kyllä millään tasolla pystynyt vielä samaistumaan sen sisäiseen maailmaan, mutta en anna sen häiritä, vaan keskityn murehtimaan täydellisien proppien haalimisesta kasaan. Kerron hahmosta sitten pelin jälkeen, ehkä.
Niin. Kirjoitan tätä töissä. Mutta viimeinen päivä (toistaiseksi...) niin ei haittaa! (Vaarallinen asenne.) Olen nopea kirjoittamaan kuin agentti, joten tässä ei kauaa vanhene. Tälle työpäivälle on kaksi Frezza Javaa jääkaapissa, joka pitäisi muuten pestä tänään. Duneksen jälkeen taasen bodypumppia ja balancea (toivottavasti Anne, joka on maailman paras balancen vetäjä, pitää kokonaan uuden ohjelman...) ja sen jälkeen näen rakasta ystävää ja juon lisää kahvia. Ihana päivä! Kovaa on elämänkoulu toisinaan, vaan toisinaan ei.
Eilen piti opetella miljoona asiaa töissä. Välillä meinasi palaa käämit, kun omien hoksottimien rajat tulivat vastaan. Kestän todella huonosti sellaista hömelyyttä, että ensin unohtaa avaimet, sitten lompakon ja viimeisenä kun luulee, että kaikki on mukana, huomaa lähteneensä ulos ilman housuja (huom: tämä oli fiktiivinen esimerkki). Oikeastaan se ei henkilökohtaisessa elämässä haittaa, kuvittelen usein eläväni komediassa ja ymmärrän näiden nolojen tilanteiden olevan välttämätön osa täydellisesti käsikirjoituksessa kohtauksessa, mutta se, että kämmin töissä, ei ole hyvä eikä kaunis asia. Kestän nauramista itseni kustannuksella, mutta pöhelöinti työajalla on ajanhukkaa ja huonon työntekijän merkki. Miten niin virheiden tekeminen on inhimillistä?
Kerran pankissa kuulin kun joku mummo sanoi "niin se Jumala meitä rankosoo, vaan aina myö ollaan ylös noustu". ASENNETTA! Agentti ottaa turpaan, sylkee verta ja jatkaa eteenpäin.
PERFECT DAY, the making of
Eilen oli esimerkillisen hilpeä päivä elämäni reaaliaikaisessa realityssä. Aamulla kävin muutaman tunnin "ravitsemus, liikunta ja kansanterveys"-luennolla ja siihen se opiskelu eiliseltä sitten jäi. Naistutkimuksen viimeinen tehtävä (ja sitten on se feministinen hysteria on ohi, halleluja!) pitää palauttaa sunnuntaina. Se siis tehdään sunnuntaina, koska kalenteri on ihan täyteen buukattu kaikesta ihanuudesta ennen sitä.
Kahdeksitoista Jameralle töihin. Oli aivan tosi hauskaa olla töissä. Sain vastata asiakaspalvelunumeroon ja puhua ”ystävällinen asiakaspalvelija”-puhelinäänellä (vähän niinku larppaamista). Välillä tuntuu että osaan tehdä jotain, välillä taas että olen ihan vajukki. No, positiivisella asenteella ja hyvällä sykkeellä eteenpäin. Teen parhaani, mikä on erittäin hyvä, ellei täydellinen.
Kahvi on uusi lempimakuni. Kahvikarkit, nam. Ja sellaiset, joissa on tumman suklaakuoren sisällä kahvilikööriä… mmm. Yleensä tavallinen kahvi juomana on pahaa, paitsi kahviloissa, joissa tilaan vahvan cafe latten eli latte tuplaespressolla. Töissä olen nauttinut Frezza Javaa, se on oivallinen, helposti mukaan otettava.
Vartin yli seitsemän alkoi bodybalance, siihen perään bodypump. Kun on täysillä menty niin ei missään nimessä ruveta lopussa jarruttelemaan! Uusi bodybalance on maaginen, musiikit ovat korvia hivelevät. Tasapainokappaleen balettimaiset liikkeet ovat ihan hurmaavia. Uusi pumppi on loistava vanhoine biiseineen. Huippua kun ojentajakappaleessa tehdään kickbackeja, ja rintakappale on pelkkää penkkipunnerrusta eikä mitään kikkailua. Hassua kuulla kappaleet tunnilla, kun niitä on kotona jo kuunnellut melko tovin... Ensi viikolle luvattiin myös uutta bodycombattia, joka ei myöskään voi olla kovin huono. On niin hyvä vetäjä että siitä tulee ihan täydellinen paketti.
Illan Alias-jakso ”Nightingale” oli aivan huikaisevan hyvä. Se oli ensimmäinen jakso neloskaudelta, jota en ollut nähnyt etukäteen tietokoneelta (vaikka totta kai se minulla on tuolla ulkoisella kovolla koko muun kauden kanssa… mutta pitää yrittää säilyttää jännitys!). Kyllä ne osaa, perhana. Eipä sitä tarvi paljon muuta katsoa kuin yhtä laatusarjaa.
Ja tähän perään nämä tracklistit tärkeimmistä:
BodyBalance 31
1 Make Things Right - Lemon Jelly
2 Release - Afro Celt Sound System feat. Sinead O'Connor
3 As - George Michael & Mary J. Blige
4 Love Should - Moby
5 Take My Breath Away - Jessica Simpson
6 Crazy - Seal
7 Counting Down The Days - Natalie Imbruglia
8 Feeling Good - Nina Simone
9 Push - Sarah McLachlan
10 35 Minutes - Moby
11 Fight Day - Thomas Newman
BodyCombat 26 (December 2005)
1 (Something Inside) So Strong - Rochelle
Kingston Town - 89ers
2 Guitar Damage (Short Clubb Mixx) - Nick Skitz
3 Scream - Billy Idol
4 Bagpipes (Club Mix) - DJ Krid P
5 I'm So Excited - Maximum
6 Fighter - KopyKatz
7 Rhythm & Police (K.O.G G3 Mix) - CJ Crew feat. Christian D.
8 Night Life (Dougal & Gammer Remix) - Hixxy
9 Pump It - The Black Eyed Peas
10 I'll Stand By You - Girls Aloud
Bonus: Do They Know It's Christmas - Band Aid
BodyPump 56
1 I Believe (Give A Little Bit...) - Joana Zimmer
2 Voodoo Child (12" Mix) - Rogue Traders
3 She Drives Me Crazy - Fine Yound Cannibals
4 Why (Club Mix) - DJ Sammy
5 The Biz 'Satisfaction' (Isak Original Mix) - Benny Benassi
6 Gonna Make You Sweat (Everybody Dance Now) - C+C Music Factory
7 Wonderful Life (Dance Version) - Tina Cousins
8 I Like The Way - BodyRockers
9 Do You Really Want To Hurt Me - Blue Lagoon
10 Angels - Robbie Williams
Bonus: Spirit In The Sky - Gareth Gates
Kahdeksitoista Jameralle töihin. Oli aivan tosi hauskaa olla töissä. Sain vastata asiakaspalvelunumeroon ja puhua ”ystävällinen asiakaspalvelija”-puhelinäänellä (vähän niinku larppaamista). Välillä tuntuu että osaan tehdä jotain, välillä taas että olen ihan vajukki. No, positiivisella asenteella ja hyvällä sykkeellä eteenpäin. Teen parhaani, mikä on erittäin hyvä, ellei täydellinen.
Kahvi on uusi lempimakuni. Kahvikarkit, nam. Ja sellaiset, joissa on tumman suklaakuoren sisällä kahvilikööriä… mmm. Yleensä tavallinen kahvi juomana on pahaa, paitsi kahviloissa, joissa tilaan vahvan cafe latten eli latte tuplaespressolla. Töissä olen nauttinut Frezza Javaa, se on oivallinen, helposti mukaan otettava.
Vartin yli seitsemän alkoi bodybalance, siihen perään bodypump. Kun on täysillä menty niin ei missään nimessä ruveta lopussa jarruttelemaan! Uusi bodybalance on maaginen, musiikit ovat korvia hivelevät. Tasapainokappaleen balettimaiset liikkeet ovat ihan hurmaavia. Uusi pumppi on loistava vanhoine biiseineen. Huippua kun ojentajakappaleessa tehdään kickbackeja, ja rintakappale on pelkkää penkkipunnerrusta eikä mitään kikkailua. Hassua kuulla kappaleet tunnilla, kun niitä on kotona jo kuunnellut melko tovin... Ensi viikolle luvattiin myös uutta bodycombattia, joka ei myöskään voi olla kovin huono. On niin hyvä vetäjä että siitä tulee ihan täydellinen paketti.
Illan Alias-jakso ”Nightingale” oli aivan huikaisevan hyvä. Se oli ensimmäinen jakso neloskaudelta, jota en ollut nähnyt etukäteen tietokoneelta (vaikka totta kai se minulla on tuolla ulkoisella kovolla koko muun kauden kanssa… mutta pitää yrittää säilyttää jännitys!). Kyllä ne osaa, perhana. Eipä sitä tarvi paljon muuta katsoa kuin yhtä laatusarjaa.
Ja tähän perään nämä tracklistit tärkeimmistä:
BodyBalance 31
1 Make Things Right - Lemon Jelly
2 Release - Afro Celt Sound System feat. Sinead O'Connor
3 As - George Michael & Mary J. Blige
4 Love Should - Moby
5 Take My Breath Away - Jessica Simpson
6 Crazy - Seal
7 Counting Down The Days - Natalie Imbruglia
8 Feeling Good - Nina Simone
9 Push - Sarah McLachlan
10 35 Minutes - Moby
11 Fight Day - Thomas Newman
BodyCombat 26 (December 2005)
1 (Something Inside) So Strong - Rochelle
Kingston Town - 89ers
2 Guitar Damage (Short Clubb Mixx) - Nick Skitz
3 Scream - Billy Idol
4 Bagpipes (Club Mix) - DJ Krid P
5 I'm So Excited - Maximum
6 Fighter - KopyKatz
7 Rhythm & Police (K.O.G G3 Mix) - CJ Crew feat. Christian D.
8 Night Life (Dougal & Gammer Remix) - Hixxy
9 Pump It - The Black Eyed Peas
10 I'll Stand By You - Girls Aloud
Bonus: Do They Know It's Christmas - Band Aid
BodyPump 56
1 I Believe (Give A Little Bit...) - Joana Zimmer
2 Voodoo Child (12" Mix) - Rogue Traders
3 She Drives Me Crazy - Fine Yound Cannibals
4 Why (Club Mix) - DJ Sammy
5 The Biz 'Satisfaction' (Isak Original Mix) - Benny Benassi
6 Gonna Make You Sweat (Everybody Dance Now) - C+C Music Factory
7 Wonderful Life (Dance Version) - Tina Cousins
8 I Like The Way - BodyRockers
9 Do You Really Want To Hurt Me - Blue Lagoon
10 Angels - Robbie Williams
Bonus: Spirit In The Sky - Gareth Gates
keskiviikkona, joulukuuta 07, 2005
Keskiviikko, ehkä
Löysin eilen jostain lehdestä artikkelin sudokusta esimerkkitehtävineen. Päätin ratkaista ne kokeilumielessä. Viimeistä tehtävää tein aamukolmeen. Raastavaa, mutta pakko oli! Taisin jäädä koukkuun. En suostu istumaan koneella yhtään enempää kuin on välttämätöntä, joten pitänee printata. Tässä jaksossa ei ole yhtään tylsiä luentoja, joten ratkon tehtäviä joskus muulloin. Sudoku-ristikko sopisi melko hyvin johonkin larppiin ”puzzleksi”, joksikin koodiksi joka pitää murtaa, että saa jotain pelin kannalta oleellista. Sellaisia tehtäviä on muuten aika vaikea keksiä, mutta tuota voisi käyttää, jos haluaa peliin lisää agenttimeininkiä.
Kuulimme aamulla, että miehen isoisä on kuollut. Sotaveteraani jaksoi elää itsenäisyyspäivään. Minua surettaa, etten koskaan tavannut häntä, vaikka asuimme samassa kaupungissa. Mies on tavannut oikeastaan kaikki sukulaiseni ja moneen otteeseen. Näen silti omia sukulaisiani aivan liian harvoin. Tänään on hyvä päivä soittaa mummille.
Näin kreisejä unia, joissa pelasin silmäpeliä ihan väärien miesten kanssa. Unilleen ei voi mitään ja ne ovat liian rehellisiä valehdellakseen. Olen huomionkipeä ja tarpeisiini ei vastata, ja kaikessa lojaaliudessani näen unia, jotka röyhkeästi kertovat jotain, mistä yritän olla itselleni hiljaa. Eivät unet ole vaarallisia, mutta niistä on vaikea herätä, niiden jälkeen elää puolet päivästä hieman varuillaan siitä, missä mennään.
Outo olo, kun ei tiedä mikä päivä on. Itsenäisyyspäivän takia päivät menivät ihan sekaisin ja nyt on maanantai, paitsi että oikeasti on jo keskiviikko. Sillä ei ole tasan muuta väliä, kuin se että tänään on bailatino ja bodycombat, ja huomenna tulee Alias.
Tuntuu siltä, kuin katsoisin maailmaa hieman ulkopuolisen silmin. Kaikille ihmisille tapahtuu niin paljon kaikkea koko ajan. Itse en kaipaa tällä hetkellä mitään suurta muutosta mihinkään, päinvastoin, kaipaan lisää rutiineja ja järjestystä. Kultainen varhaiskeski-ikä. Tänään pitäisi käydä illalla kaupassa ostamassa jääkaappi täyteen ruokaa. Kela maksoi vain 2/3 opintotuesta, koska perii takaisin vanhoja velkoja. Olen onneksi maksanut aina kuukauden vuokran etukäteen, niin jätän tässä kuussa maksamatta. On ihanaa, että on aina juuri sitä ruokaa kaapissa mitä haluaa. Terveellisen dieetin pitäminen on silloin naurettavan helppoa.
Olen tänään kiitollinen maallisista ongelmistani, pienistä murheistani, naurettavista vastoinkäymisistäni, harmittomista mielialanvaihteluistani, muutamasta hassusta ylimääräisestä kilosta... ja kaikesta hyvästä, joka on vahvempaa kuin mikään mielipaha. Tämänhetkisessä elämässä niin sanotut ongelmani ovat kaikki järjestelykysymyksiä. Elämää parhaimmillaan, ihmettelyä ja touhuilua.
Kuulimme aamulla, että miehen isoisä on kuollut. Sotaveteraani jaksoi elää itsenäisyyspäivään. Minua surettaa, etten koskaan tavannut häntä, vaikka asuimme samassa kaupungissa. Mies on tavannut oikeastaan kaikki sukulaiseni ja moneen otteeseen. Näen silti omia sukulaisiani aivan liian harvoin. Tänään on hyvä päivä soittaa mummille.
Näin kreisejä unia, joissa pelasin silmäpeliä ihan väärien miesten kanssa. Unilleen ei voi mitään ja ne ovat liian rehellisiä valehdellakseen. Olen huomionkipeä ja tarpeisiini ei vastata, ja kaikessa lojaaliudessani näen unia, jotka röyhkeästi kertovat jotain, mistä yritän olla itselleni hiljaa. Eivät unet ole vaarallisia, mutta niistä on vaikea herätä, niiden jälkeen elää puolet päivästä hieman varuillaan siitä, missä mennään.
Outo olo, kun ei tiedä mikä päivä on. Itsenäisyyspäivän takia päivät menivät ihan sekaisin ja nyt on maanantai, paitsi että oikeasti on jo keskiviikko. Sillä ei ole tasan muuta väliä, kuin se että tänään on bailatino ja bodycombat, ja huomenna tulee Alias.
Tuntuu siltä, kuin katsoisin maailmaa hieman ulkopuolisen silmin. Kaikille ihmisille tapahtuu niin paljon kaikkea koko ajan. Itse en kaipaa tällä hetkellä mitään suurta muutosta mihinkään, päinvastoin, kaipaan lisää rutiineja ja järjestystä. Kultainen varhaiskeski-ikä. Tänään pitäisi käydä illalla kaupassa ostamassa jääkaappi täyteen ruokaa. Kela maksoi vain 2/3 opintotuesta, koska perii takaisin vanhoja velkoja. Olen onneksi maksanut aina kuukauden vuokran etukäteen, niin jätän tässä kuussa maksamatta. On ihanaa, että on aina juuri sitä ruokaa kaapissa mitä haluaa. Terveellisen dieetin pitäminen on silloin naurettavan helppoa.
Olen tänään kiitollinen maallisista ongelmistani, pienistä murheistani, naurettavista vastoinkäymisistäni, harmittomista mielialanvaihteluistani, muutamasta hassusta ylimääräisestä kilosta... ja kaikesta hyvästä, joka on vahvempaa kuin mikään mielipaha. Tämänhetkisessä elämässä niin sanotut ongelmani ovat kaikki järjestelykysymyksiä. Elämää parhaimmillaan, ihmettelyä ja touhuilua.
tiistaina, joulukuuta 06, 2005
Tätit ei jaksa heilua
Edellisellä kerralla kun kävimme agenttikollegan kanssa testaamassa Oulun yöelämää, kokeilimme Las Vegasia, jossa meiltä joku asiakas tuli kysymään ”mitä te teette tämmösessä nuorisopaikassa”? Eilen Dj Orkidean levynjulkaisukiertueen keikalla Nightissa ei onneksi käynyt samalla tavalla.
Mutta mitä me kaksi pikkuelitistiä toteamme – tämäkin paikka on ihan hirveä pieni räkälä. Baarimikko ei tiennyt mitä tarkoittaa ”haluamme agenttidrinkin, mutta ei mitään James Bond-juttua”.”Ei, Cosmopolitan on Sinkkuelämää. Ajattele Aliasta”. Missä on luovuus ja maaginen asiakkaiden käsittely? Ei missään.
Mistä bailupaikka näille terhakoille rouville? Mikään, missä on euron iltoja, ei ainakaan käy. Kokeilemme Susiteekkia ensi kerralla. Kollega hyvin asian tiivisti: ”miksei näitä voi järjestää ihmisten aikoihin?” Niin, me olemme siihen aikaan nukkumassa. Aloittaisivat iltapäivällä. Ei sitä jaksa nykyään edes larpata, jos peli venyy yli puolen yön. Väsy tuli, vaikka olin tankannut Bisketissä etukäteen kaksi lattea tupla-espressolla. Ensi kerralla kahvin lisäksi pitkäksi venähtäneet yöunet alle. Ja ensi kerralla kun lähdetään tanssimaan, laitetaan siihen sopivat kengät. Tiesin sen silloin kun tanssin seitsemän tuntia putkeen Time Tunnelissa. Oi niitä aikoja, nuoruus ja viisaus.
Puoli yhden maissa päätimme antaa periksi ja lähteä pois. Onneksi meillä oli kuski, joten emme joutuneet paleltumaan ulkona – so not hyvä meininki. Troijan kebab kruunasi iltamme – falafel-annos, nam. Mies tuli kotiin samaan aikaan Sonata Arctican keikalta ja ilta päättyi siis mukavassa seurassa. Mukavaa.
Muuta eilen tapahtunutta: Sain sykemittarini vihdoin haettua huollosta. Se oli uskollisesti tilastoinut aktiivisuuttani ja katkerasti totesi, että check your weekly exercises: exercise count 0/week, exercise time 0, calories 0. Tämähän ei suinkaan ole totta!
Tilaamani Make Poverty History-nauhat tulivat postissa. Pelasta maailma, tee se jo tänään.
Palautin Naistutkimuksen verkkokurssin tehtävän, jonka otsikoin ”Alias: väkivalta ja sukupuolisuus”. Kun kerta sai valita...
Ostin syntymättömiä lapsiani ajatellen Kananlento- ja Wallace & Gromit-leffat. Niin, on ne ihan hauskoja aikuisenkin ihmisen katsoa.
Tämä ilta vietetään itsenäisyyttä juhlistaen Oulunsalossa, sitä ennen yritämme pikaisesti siivota kämppää, niin että tänne olisi mukavampi palata illalla.
Mutta mitä me kaksi pikkuelitistiä toteamme – tämäkin paikka on ihan hirveä pieni räkälä. Baarimikko ei tiennyt mitä tarkoittaa ”haluamme agenttidrinkin, mutta ei mitään James Bond-juttua”.”Ei, Cosmopolitan on Sinkkuelämää. Ajattele Aliasta”. Missä on luovuus ja maaginen asiakkaiden käsittely? Ei missään.
Mistä bailupaikka näille terhakoille rouville? Mikään, missä on euron iltoja, ei ainakaan käy. Kokeilemme Susiteekkia ensi kerralla. Kollega hyvin asian tiivisti: ”miksei näitä voi järjestää ihmisten aikoihin?” Niin, me olemme siihen aikaan nukkumassa. Aloittaisivat iltapäivällä. Ei sitä jaksa nykyään edes larpata, jos peli venyy yli puolen yön. Väsy tuli, vaikka olin tankannut Bisketissä etukäteen kaksi lattea tupla-espressolla. Ensi kerralla kahvin lisäksi pitkäksi venähtäneet yöunet alle. Ja ensi kerralla kun lähdetään tanssimaan, laitetaan siihen sopivat kengät. Tiesin sen silloin kun tanssin seitsemän tuntia putkeen Time Tunnelissa. Oi niitä aikoja, nuoruus ja viisaus.
Puoli yhden maissa päätimme antaa periksi ja lähteä pois. Onneksi meillä oli kuski, joten emme joutuneet paleltumaan ulkona – so not hyvä meininki. Troijan kebab kruunasi iltamme – falafel-annos, nam. Mies tuli kotiin samaan aikaan Sonata Arctican keikalta ja ilta päättyi siis mukavassa seurassa. Mukavaa.
Muuta eilen tapahtunutta: Sain sykemittarini vihdoin haettua huollosta. Se oli uskollisesti tilastoinut aktiivisuuttani ja katkerasti totesi, että check your weekly exercises: exercise count 0/week, exercise time 0, calories 0. Tämähän ei suinkaan ole totta!
Tilaamani Make Poverty History-nauhat tulivat postissa. Pelasta maailma, tee se jo tänään.
Palautin Naistutkimuksen verkkokurssin tehtävän, jonka otsikoin ”Alias: väkivalta ja sukupuolisuus”. Kun kerta sai valita...
Ostin syntymättömiä lapsiani ajatellen Kananlento- ja Wallace & Gromit-leffat. Niin, on ne ihan hauskoja aikuisenkin ihmisen katsoa.
Tämä ilta vietetään itsenäisyyttä juhlistaen Oulunsalossa, sitä ennen yritämme pikaisesti siivota kämppää, niin että tänne olisi mukavampi palata illalla.
lauantaina, joulukuuta 03, 2005
Tilannekatsaus
Jaahas, jaahas. Mitäkö kuuluu? No, suorastaan huikaisevan häikäisevän helmeilevän hyvää!
Keskiviikkona oli erään miespuolisen tutun synttärit. Siellä oli kiva nähdä monia mukavia kavereita pitkästä aikaa. Avomies kilahti matkalla (****n rassaavaa ja ei todellakaan sallittua aikuiselle miehelle, *****!), joten menin lopulta edustamaan meitä yksin. Hyvät tarjoilut ja mukavaa seuraa, voiko enempää toivoa. Katseltiin vanhoja larppikuvia - kyllähän siinä tuli ihan nuoruus mieleen.
Olin kolme päivää töissä Jameralla, mukavaa pitkästä aikaa. Jonkin verran uutta opeteltavaa, kun viime kerrasta oli niin pitkä aika. Tuntuu, että olen kehittynyt asiakaspalvelijana. Ja kun ei ole koko ajan töitä niin siihen ei ole niin puutunut, jaksaa panostaa enemmän. Ehkä yleiskunnon paranemisella ja muutenkin paremmalla meiningillä on vaikutusta asiaan. Onhan sillä oltava! Torstaina kävin lukiokeikalla Kemissä. Oli hauska reissu, todella piristävää vaihtelua opiskeluun sun muuhun tavalliseen.
Perjantai-iltana oli Jameran pikkujoulut ja en ole kyllä pitkään aikaan nauranut niin paljon! Sain pikkujoululahjaksi Kiinasta tuotuja karkkeja. En ole vielä uskaltanut maistaa...
Tenteistä on tullut arvosanoja, aika laidasta laitaan. Olen ihan tyytyväinen. Osaa tuloksista vielä odotellaan. Projektiharjoittelu etenee mukavasti, pitäisi ensi viikolla tehdä projektisuunnitelma valmiiksi. Projektin tarkoituksena on jakaa tietoa Naisten Linjan toiminnasta naisten kanssa työtä tekeville terveydenhoitajille Oulun alueella.
Ensi viikolla: luento keuhkosairauksista ja niiden hoidoista ja toinen sydän- ja verisuonitautien ravitsemuksesta ja liikunnasta, tiedonhankinnan tunti, Naisten Linjan koulutuksen eka osa, tammikuussa koululla pidettävän konferenssin näytelmän ekat harjoitukset, mahdollisesti uutta ohjelmaa ainakin Bodypumpissa (koulutus on tänä viikonloppuna, saa nähdä kuinka nopeasti ohjaajat sen opettelevat)...
Sain juuri tietää, että Terwahölkkä on 20.5. Aion mennä juoksemaan puolimaratoonin. Nettisivut avataan tammikuun alussa. Ensi viikolla pitää hakea sykemittari huollosta... sitten mennä vipelletään!
Ja vielä marraskuun jumppatilastoja. Kävin BC:llä 19 jumpassa, joista 7 oli bodypumppia, 3 bodycombattia, 2 kehonhuoltoa, 2 latinlowta, 2 bailatinoa, 1 pace, 1 fitball ja 1 bodystep. Lisäksi kävin avoimien ovien päivänä näytetunneilla. Ja tietenkin tuli käytyä marraskuussakin vesijumpalla ja juoksulenkeillä, vaihtelevasti. Voisi kuitenkin sanoa että marraskuu oli ihan hyvä liikuntakuukausi ja minkäänlaista lannistumista, kyllästymistä, turhautumista, pettymistä tai paskaa asennetta ei ole havaittavissa. Jee jee. Joulukuun tilasto on vielä avaamatta! Huomenna siis!
Keskiviikkona oli erään miespuolisen tutun synttärit. Siellä oli kiva nähdä monia mukavia kavereita pitkästä aikaa. Avomies kilahti matkalla (****n rassaavaa ja ei todellakaan sallittua aikuiselle miehelle, *****!), joten menin lopulta edustamaan meitä yksin. Hyvät tarjoilut ja mukavaa seuraa, voiko enempää toivoa. Katseltiin vanhoja larppikuvia - kyllähän siinä tuli ihan nuoruus mieleen.
Olin kolme päivää töissä Jameralla, mukavaa pitkästä aikaa. Jonkin verran uutta opeteltavaa, kun viime kerrasta oli niin pitkä aika. Tuntuu, että olen kehittynyt asiakaspalvelijana. Ja kun ei ole koko ajan töitä niin siihen ei ole niin puutunut, jaksaa panostaa enemmän. Ehkä yleiskunnon paranemisella ja muutenkin paremmalla meiningillä on vaikutusta asiaan. Onhan sillä oltava! Torstaina kävin lukiokeikalla Kemissä. Oli hauska reissu, todella piristävää vaihtelua opiskeluun sun muuhun tavalliseen.
Perjantai-iltana oli Jameran pikkujoulut ja en ole kyllä pitkään aikaan nauranut niin paljon! Sain pikkujoululahjaksi Kiinasta tuotuja karkkeja. En ole vielä uskaltanut maistaa...
Tenteistä on tullut arvosanoja, aika laidasta laitaan. Olen ihan tyytyväinen. Osaa tuloksista vielä odotellaan. Projektiharjoittelu etenee mukavasti, pitäisi ensi viikolla tehdä projektisuunnitelma valmiiksi. Projektin tarkoituksena on jakaa tietoa Naisten Linjan toiminnasta naisten kanssa työtä tekeville terveydenhoitajille Oulun alueella.
Ensi viikolla: luento keuhkosairauksista ja niiden hoidoista ja toinen sydän- ja verisuonitautien ravitsemuksesta ja liikunnasta, tiedonhankinnan tunti, Naisten Linjan koulutuksen eka osa, tammikuussa koululla pidettävän konferenssin näytelmän ekat harjoitukset, mahdollisesti uutta ohjelmaa ainakin Bodypumpissa (koulutus on tänä viikonloppuna, saa nähdä kuinka nopeasti ohjaajat sen opettelevat)...
Sain juuri tietää, että Terwahölkkä on 20.5. Aion mennä juoksemaan puolimaratoonin. Nettisivut avataan tammikuun alussa. Ensi viikolla pitää hakea sykemittari huollosta... sitten mennä vipelletään!
Ja vielä marraskuun jumppatilastoja. Kävin BC:llä 19 jumpassa, joista 7 oli bodypumppia, 3 bodycombattia, 2 kehonhuoltoa, 2 latinlowta, 2 bailatinoa, 1 pace, 1 fitball ja 1 bodystep. Lisäksi kävin avoimien ovien päivänä näytetunneilla. Ja tietenkin tuli käytyä marraskuussakin vesijumpalla ja juoksulenkeillä, vaihtelevasti. Voisi kuitenkin sanoa että marraskuu oli ihan hyvä liikuntakuukausi ja minkäänlaista lannistumista, kyllästymistä, turhautumista, pettymistä tai paskaa asennetta ei ole havaittavissa. Jee jee. Joulukuun tilasto on vielä avaamatta! Huomenna siis!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
