Agenttikoulutus

Mietin tänään, mikä olisi Suomen oloissa kohtuullinen lähtökoulutus superagentille. Löysin laskuvarjojääkärien koulutuksen, jossa tulee kaikkea oleellista, kuten laskuvarjohyppyä, helikopterikoulutusta, tiedustelukoulutusta vaativissa olosuhteissa ja monenlaista taistelukoulutusta.

Mitä pitäisi tehdä että sinne pääsisi? Minun pitäisi ensinnäkin hankkiutua silmäleikkaukseen, koska näköni on molemmissa silmissä -1,5, joka on auttamattomasti liian huono.

Fyysinen kunto on asia, jota voi parantaa treenaamalla. Pitäisi opetella hyppäämään veteen korkealta ja vetämään leukoja sun muuta miehekästä. Olen aikonut opetella ne joka tapauksessa (leuanvetoa pitäisi alkaa harjoittelemään näillä ohjeilla). Tänä talvena aloitan pitkästä aikaa hiihtämisen. Ja uimatekniikkakouluun menen keväällä. Vähitellen taidot karttuu ja voi hallita uusia lajeja, rohkeesti vaan. Ja kukaan ei ole sanonut ettenkö saisi ihan vapaasti olla totaalisen huono hiihtämisessä ja uimisessa.

Ei, en ole oikeasti niin harhainen että kuvittelisin hakevani jonnekin, olen pasifisti ja armeija on sairas miesten keksintö.

Ehkä agenttitaitoja voi harjoitella ihan vapaaehtoisesti vapaa-ajalla. Uusimmassa batman-elokuvassa käytettiin keysiä, joka näyttäisi täyttävän kaikki ne kriteerit, jotka tekevät minun mielestäni mielekkään taistelulajin. Olen aiemmin harrastanut hokutoryu jujutsua ja se on toinen järkevä laji, mutta siellä kävi aika paljon poikia, jotka eivät kestäneet tytölle häviämistä (ja minähän rakastan vastakkaisen sukupuolen fyysistä nöyryyttämistä). Mutta nyyh, googlettamalla en löytänyt Suomesta mitään asiaa keysistä. Mutta Oulussa voisi harrastaa Muay Thaita tai Krav Magaa. Treenikaveri alkeiskurssille haussa!

Tsemppikierros talon piikkiin

Eilen himotti pizzaa, pitkästä aikaa. Harvoin tekee mieli mitään makeaa, mutta suolaista ja rasvaista sitten sitäkin enemmän. En ollut koko päivänä syönyt paljon mitään (weetabixeja ei tod. lasketa) ja kaappi oli tyhjä. Oli aika ruinata mies pizzanhakureissulle.

Vaikka söin pizzan hillitysti kahdessa erässä SubTV:n komediaputken aikana, lopputulos oli tuskaisen turvonnut. Makasin röhkien selälläni sängyssä (onnekseni televisio sijaitsee nyt "tilapäisesti" sängyn päädyssä) ja voivottelin kurjaa kohtaloani. Mitä terveellisemmin syö, sitä enemmän nämä ämppäykset tuntuvat... kyllä sitä nuorena tyttönä minäkin saatoin vetää pizzan päivässä eikä tuntunu missään! Niin ne ajat muuttuu. No, joskus sitä pitää vähän muistuttaa itseään. Jotkut ihmiset tekevät saman viinalla ja joka kerta vannovat että eivät juo enää ikinä. No, tiedän että vedän vielä pizzaa (en ehkä tänä vuonna, mutta seuraavana) ja onhan se sillä hetkellä aivan ihanaa.

Viimein klo 23 päätin korjata tilanteen ja lähteä lenkille.

Olen sadomasokisti, elämän jokaisella osa-alueella. Masokismini nousi esiin tuntuvasti lenkillä. Lunta oli satanut ja pehmentänyt asfalttia (parempi nivelille, jotka helposti juoksuharrastuksessa kuormittuvat liikaa), mutta toisaalta välillä upotti niin että jo lyhyen ajan jälkeen alkoi tuntumaan ihanasti reisissä ja pakaroissa. Suosittelen kaikille, joilla on etäinen suhde omaan kehoonsa, juoksemisen kokeilemista. Eikä tarvitse juosta niin kuin agentit, itse hölkkään sellaista vauhtia että pysyy lämpimänä, mutta ei kuole kesken matkan - se ei olisi yhtään tarkoituksenmukaista.

Reilun tunnin aikana yltynyt lumituisku pyrytti kasvoihin suloisen tuskallisesti. Kotiin päästyäni kasvot olivat punaiset kuin raipattu takamus.

Olen yksinäinen sadomasokisti, koska joudun itse rankaisemaan itseäni. Toisaalta, saan itse sekä sadistisen että masokistisen tyydytyksen ja lopputulos on balanssissa. "Juokse, narttu! -Juoksen, juoksen!"

Klo 23 oli itseasiassa aivan loistava ajoitus lenkille. Vastaani tuli vain muutama ihminen koko tunnin aikana, ei ollut ruuhkaa ja liikennevalot olivat suotuisammat kuin yleensä, kun saa odottaa autoletkojen kulkeutumista. Ulkona oli juuri niin kaunista kuin voi kuvitella. Elokuvamainen lumisade... lumen narskunta jalkojen alla peittyi popituksen alle. Koira oli yllättynyt kun pääsi ylimääräiselle lenkille ja sai vielä juosta vapaana Värtön rannassa.

Tunnissa ehtii hyvin ajatella monia asioita. Tai olla ajattelematta. Vallitseva olotila oli vahva eksistenssi, määränpää "minne jalat vie" vailla mitään kiirettä tai kivuliasta ponnistelua, tasainen rytmi, hieman samanlainen transsi kuin reiveissä rytmin viedessä mukanaan. Huomasin yhtäkkiä että en murehdi mitään, tässä vaan menen ja tämä aika on varattu tähän ja asiat järjestyvät, kukaan ei voi minua estää nyt nauttimasta ja tekemästä tätä itseni hyväksi. Mahtava tapa tappaa kituvaa aikaa.

Lämpimän suihkun jälkeen olo oli energinen, mutta raukea. Liikunta pitäisi oikeasti ajoittaa viitisen tuntia ennen nukkumaanmenoa, jotta keho olisi optimilämpötilassa nukahtamisen kannalta. Lihakset lämpiminä voi siis olla vaikea saada unta. Toisaalta, kyllä tunnin rehkimisen jälkeen uni maistui!

Hidas kuolema

Kuulin tämän runon Eija Keräsen pitämällä hienolla luennolla ja ajattelin kaivaa vielä (tekijänoikeuksista vähät välittämättä) tänne blogiin muillekin iloksi. Koska se on copypastetettu, en mene takuuseen suomennoksesta, mutta ajatus ainakin on pysynyt samana.

Hidas kuolema

Kuolee hitaasti hän,
joka ei matkusta eikä lue,
ei kuuntele musiikkia,
ei rakasta itseään.

Kuolee hitaasti hän,
joka tuhoaa oikean rakkautensa,
joka ei anna itseään autettavan.

Kuolee hitaasti hän, joka muuttuu tavan orjaksi,
käyden joka päivä samoja polkuja,
joka ei muuta rutiinia
ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä
tai puhumalla muukalaisten kanssa.

Kuolee hitaasti hän, joka kieltää intohimonsa
ja niiden tunteiden kuohun, jotka kirkastavat katseen
ja eheyttävät särkyneet sydämet.
Kuolee hitaasti hän, joka ei vaihda elämänsä tyyliä,
kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta
ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta.

Elä tänään, riskeeraa tänään, tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen.


Pablo Neruda

Neruda, Pablo (Parral 1904 – Santiago de Chile 1973). Chileläinen runoilija. Nobelin kirjallisuuspalkinto 1971. Oikealta nimeltään Ricardo Neftalí Reyes Basoalto. Diplomaatti, mm. konsuli Espanjassa 1934—36. Aktiivinen kommunisti, senaattori 1945—48. Maanpaossa 1949—53. Suurlähettiläs Pariisissa 1970—72. Kuoli hieman sotilasvallankaappauksen jälkeen syyskuussa 1973. Luetuin latinalaisamerikkalainen runoilija. Hänen runonsa olivat hyvin henkilökohtaisia ja täynnä surua ja epätoivoa, kirjoitti myös rakkausrunoja. Hän käsitteli usein yhteiskunnallisia teemoja ja ilmaisi raivonsa alkuperäiskansojen riiston takia. Teoksia: Crepusculario, 1923; Veinte poemas de amor y una canción desesperada, 1924; Residencia en la tierra, 1933; Canto General, 1950; Estravagario, 1958. (suomeksi julkaistu mm. valikoima Andien mainingit.)

Namaste!

Löysin saumattomasti sieluuni sopivia ajatuksia sivustolta namastecafe.com. Siellä on paljon millä ravita itseään, mutta lainaanpa vaikka tämän (ateistit voivat huoletta ohittaa viittaukset Jumalaan, muut ajatella sen sellaisena kuin haluavat).

Personal Positive Affirmations

Just for today I will respect my own and other's boundaries.

Just for today I will be vulnerable with someone I trust.

Just for today I will take one compliment and hold it in my heart for more than just a fleeting moment. I will let it nurture me.

I am a child of God.

I am a precious person.

I am a worthwhile person.

I am beautiful inside and outside.

I love myself unconditionally.

I can allow myself ample leisure time without feeling guilty.

I deserve to be loved by myself and others.

I am loved because I deserve love.

I am a child of God and I deserve love, peace, prosperity and serenity.

I forgive myself for hurting myself and others.

I forgive myself for letting others hurt me.

I forgive myself for accepting sex when I wanted love.

I am willing to accept love.

I am not alone. I am one with God and the Universe.

I am whole and good.

I am capable of changing.

The pain that I might feel by remembering can't be any worse than the pain I feel by knowing and not remembering.

I am enough.

Hyvää huomenta

Heräsin varttia vaille kahdeksan siihen kun kissa kynsi makuuhuoneen ovea. Tallustelin tuhisten ja masua raapien ruokkimaan maukuvaa pikkupetoa, hirveän huonotuulisena. Sanoin miehelle, että menen takaisin nukkunaan eikä mikään elukka saisi tulla enää herättämään. Meni myöhään, piti eilen katsoa Tunnusten yö-ohjelmaa, jossa oli vieraana Juhana Helmenkalastaja. Juhanassa on samaa raivostuttavaa ja narsistista viiden pennin kotipsykologin ja -filosofin vikaa kuin minussa. Ohjelma oli yllättävän hyvä ja saatan joutua valvomaan myös ensi sunnuntaina. Viime yönä keskustelun aiheena oli sinkkuus ja parisuhde. Aika diippiä shittiä irtos.

Heräsin toisen kerran puoli kymmeneltä. Kymmeneltä alkaisi kuvaileva tilastotiede! Pikainen hampaiden pesu, porukoiden Roomasta tuoma uusi salsahame päälle ja hyvän meiningin takia päätin vielä kävellä kouluun. Selvisin siis alle vartissa ulos rakennuksesta. Jos joku vielä väittää, että naiset eivät osaa lähteä nopeasti, niin tässä poikkeus! En tiedä mistä hyvä mieli tuli (ehkä aamulla kuuntelemastani lempparijoululaulustani, joka on siis "Christmas In Hollis" by Run D.M.C.) mutta joka tapauksessa, pössis oli loistava kun kipottelin koululle, ja on edelleen... Ehkä en ole vielä herännyt todellisuuteen - siunattu olkoon hurmaava horros.

Aborttikeskustelu

Törmäsin eräässä blogissa aborttikeskusteluun. Varsinaisessa tekstissä on linkkejä mm. kuviin abortoiduista sikiöistä. Sanomattakin selvää, että kuvat ovat melko iljettäviä. Voiko joku katsoa pieniä kädenalkuja ilman että se mitenkään liikuttaa? Onko tällainen visuaalinen propaganda kuitenkin äärimmäisyyksiin vietyä? Toisaalta, se on totuus. Siltä se abortoitu ihmisenalku näyttää.

Näyttää tapettu eläinkin aika rujolta, mutta lihansyöjät eivät sitä ajattele kun popsivat pihviään. Jotenkin tuntuu ihan luonnolliselta yhdistää nämä kaksi asiaa. Tapettu eläin on tapettu eläin on tapettu eläin. Sikiö on kudosta siinä missä muutkin, orgaanista ainetta. Onko elämä pyhää?

Itse en voi olla kannattamatta aborttia, vaikka asia on todellakin eettisesti erittäin ravisteleva. Onko 14-vuotiasta raskaana oleva tyttö oman lapsensa murhaaja, jos päätyy ratkaisussaan aborttiin? Voiko abortti olla typeriä valintoja seuraava kohtuullisen järkevä ratkaisu?

Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 aborttia. Nykyään abortti on laillinen (siellä missä on) ja äidille turvallinen. Mummini on kertonut oman aikansa sukkapuikkoaborteista, jolla nainen saattoi yrittää ratkaista ongelmaansa kotona ja päätyi sairaalahoitoon. (Sairaanhoitajana näkee kaikenlaista).

Kenties abortti on brutaali tapa lopettaa kasvava elämänalku. Onneksi ehkäisymenetelmiä on runsaasti ja jälkiehkäisykin on keksitty. Kuinka moni aborteista tehdään korkeasti koulutetuille, menestyville naisille? Ketkä ovat niitä, jotka haluavat abortin tehdä? Kuinka moni aborteista tehdään siksi, että lapsi syntyisi vammaisena tms? Aborttikin voi olla äidille suru, jos hän haluaisi pitää lapsen mutta ei voi.

Tavallisimpia aborttiin johtavia syitä nuorilla ovat alle 17 vuoden ikä, sosiaaliset syyt, taloudelliset seikat, yksinhuoltajuus, jos raskaus saa alkunsa raiskauksesta ja äidin tai lapsen terveyteen liittyvät tekijät. Kuinka moni abortin vastustaja on oikeasti sitä mieltä, että raiskatun naisen olisi synnytettävä raiskaajan lapsi? Jos tämä oikeuttaa aborttiin, miksi muut syyt eivät oikeuttaisi? Onko rikos lieventävä asianhaara?

Minulle on selkeää tai melko selkeää, että jos itse tässä elämäntilanteessa tulisin raskaaksi, pitäisin lapsen, se kun on suunnitelmissa muutenkin lähivuosina.

Abortti lyhyesti Wikipediassa
Ajatuksia herättäviä argumentteja abortin vastustajilta
Abortti (Traumaterapiakeskus)

Tilannekatsaus

Jaahas, jaahas... mitäs tänne minun elämään kuuluu...?

Uskaltauduin bailatino-tunnille. Se oli hienoa, vaikka alussa hirvitti, että meneekö jalat solmuun. Ihan hyvin meni, olen itselleni aika armollinen kaikessa, minkä vasta aloitan... ensi kerralla osaan jo askeleet! Ohjaaja oli mukava nuorimies, joka oli rauhallinen ja osaava ohjaaja, eikä yhtään pelottava. Musiikki oli parasta koko tunnissa - niin mukaansatempaavaa, huumaavaa suorastaan. Ihanan mausteisia rytmejä keskelle pimeää syksyä! Suosittelen kaikille lattarirytmejä vaikka ihan kotikuunteluun.

Olen iloinen että uskaltauduin mukaan uudelle tunnille. Helposti sitä pysyttäytyy tutuissa kuvioissa, vaikka oikeasti ihminen tarvitsee vaihtelua pysyäkseen jotenkin järkevänä. Oi sitä tanssin iloa! Minä menen rytmissä ryhmän mukana, minä osaan, katsokaa miten keveä askel ja täyteläiset liikkeet!

Pohjankartanon yleisöluento oli todella positiivinen yllätys. (KM Eija Keränen: Erilaisten tunteiden (mieliajojen) kanssa työskenteleminen. Ravitsevat ja häiritsevät tunteet käyttäytymisen lähteenä.) Menen ehdottomasti sivistämään itseäni muillekin luennoille. Juuri sitä asiaa mikä minua kiinnostaa, legendaarista! Nyt koitan saada raksuttavat aivoni narikkaan, kirjoitan mahdollisesti myöhemmin ajatuksia luennon muistiinpanoista.

Vein sykemittarin takuuhuoltoon, miten siinä voi kestää niin kauan, saan mittarin takaisin vasta 2.12., herranjestas! Miten ne kuvittelevat että elän ilman mittaria siihen asti... se oli kasvanut minuun jo kiinni. No, saas nähdä kuinka kauan vilkuilen tyhjää rannetta kellonaikaa etsien. Huomenna pitää mennä bodysteppiin ilman mittaria, saapa revittää kunnolla kun ei ole mitään sykemittaria kertomassa että liian lujaa mennään. Huomenna on muuten vapaapäivä koulusta. Olen tehnyt tehtäviä siihen tahtiin että ei ole mitään kirjoiteltavaa rästissä, ainoastaan voisi vaivautua avaamaan mikrobiologian tenttikirjoja... saa nähdä kuin yllättävän kiireisen päivän huomisesta saan tehtyä, eli mitä kaikkea mielenkiintoista keksin niin että voin lykätä lukemista vielä hetkisen...

Jalostamattomia ajatuksia tiestä, joka vie sinne, minne haluat mennä

Aloittaminen on vaikeaa, jos tavoitteet ovat liian korkeat. Otetaan esimerkiksi lenkkeilyn aloittaminen. Lähdetään tohisten lenkille. Juostaan tunti liian kovaa. Kotiin päästessä on paha olo. Liikunta on syvältä. Ei enää koskaan. Sohvalla on turvallista, korkeintaan selkä puutuu. Lenkin jälkeisenä päivänä tuntuu joka paikassa. Tyhmä idea koko liikunta.

"Ei tämä ollut mun juttu". Et voi tietää sitä yhdellä kerralla! Minä ajattelin, että juokseminen ei ikinä maailmassa olisi minun, kömpelön punkeron "oma juttu". Tee siitä oma juttu! Juoksemisella ei ole mitään sitä vastaan, että se on sinun juttusi, josta sinä saat voimaa ja energiaa. Eikä se todellakaan ole keneltäkään pois. Pitääkö sinun olla heti Juoksija (voit korvata tuon millä tahansa Tekijällä)? Minkälainen hyvä Juoksija on sinun mielessäsi? Onko joku oikeasti syntyessään saanut jäntevät pohkeet ja sujuvan askeleen, vai voiko olla että ne on itse hankittu? Jos tunnet aluksi olevasi ihan kynynen Juoksija, olet kuitenkin Juoksija ja on todennäköistä, että jatkaessasi kehityt.

Kyseessä ei ole kilpailu. Kilpailet ainoastaan itsesi kanssa. Sinun ei tarvitse olla muita laihempi, viisaampi, kauniimpi, nopeampi, vahvempi, hauskempi, rauhallisempi. Mutta sinulla on oikeus pyrkiä niihin päämääriin, joiden katsot tuovan sinulle onnea. Itsensä kehittäminen ei ole kilpailua kenenkään muun kuin itsensä kanssa. Jos olet muita parempi, niin hyvä sinulle, mutta se ei kai ole elämän tarkoitus?

Aloittaminen vaatii kärsivällisyyttä - ensin kevyesti, sitten kun kunto on kohonnut, voi kokeilla enemmän rajojaan. On myös hyväksyttävä, että aluksi se vain tuntuu vaikealta ja mitään ei saa ilmaiseksi. Juoksun aloittamisessa voi mennä pari kuukautta, että juokseminen alkaa tuntumaan valehtelematta helpolta. Toiseksi, täytyy pystyä luottamaan siihen, että kerta kerralta lenkki tuntuu helpommalta. Jonkin ajan kuluttua siitä voi jopa nauttia. Ihan totta, nauttia! Ja sitten ollaan päästy käsiksi siihen, mistä hurmokselliset juoksijat puhuvat. Endorfiinia, beibi! Omien rajojen ylittäminen on fantastista. Rajat tulevat aluksi helpommin vastaan - miten ihanaa niitä onkaan työntää pois tieltä. Minä pystyn! Minä pystyn tähän! Siitä seuraa tunne, että pystyy itseasiassa melkein mihin tahansa.

Yhdellä asialla on tapana aiheuttaa ketjureaktio. Voimaantuminen on kökkö sana (empowerment, ihmisen omaehtoinen itsensä auttaminen), mutta siinä piilee hieno merkitys. Haluan nostaa esille ihmisen oman osuutensa oman onnensa seppänä. Jos haluat jotain ja totta vie sinä jotain haluat, sinun on itse otettava vastuu. Tai voit tietenkin vaipua omaan kurjuuteesi, mutta elämä ei ole sitä varten. Sinulle on annettu tilaisuus ja voit käyttää sen ihan niin kuin itse haluat. Sinulla on samat mahdollisuudet kuin muillakin pyrkiä unelmiisi. Kukaan muu ihminen sinua ei voi estää.

Minkä tahansa asian aloittaminen on vaikeaa, jos ajattelee "en pysty siihen" tai jos pyrkii täydellisyyteen. On hienoa joskus tehdä asioita pois alta vähän niin kuin toisella kädellä huitaisten ja huomata, että lopputulos on ihan kelvollinen. Kannattaa miettiä, paljonko aikaa ja energiaa käyttää joidenkin ongelmien ratkaisuun. Helpoin vaihtoehto voi olla oikea.

On tietenkin niitäkin, jotka eivät pääse lenkille asti. Jos päätät hölkätä 30 minuuttia, siihen menee 30 minuuttia. Eikö ole hullua, että mielessäsi siihen kuitenkin kuluu paljon enemmän? Yhdellä lenkillä et sitoudu urheiluhulluuteen loppuelämäksesi. Se on vain se yksi lenkki ja sinä pystyt siihen aivan kevyesti. Kun se on tehty, olet itsestäsi ylpeä, mielesi on rauhallisempi ja kehosi tyytyväisempi.

Tavoitteeksi ei ehkä kannata heti ottaa maratoonia vuonna 2010. Ota tavoitteeksi se, että lähdet tänään lenkille ja kävelet reippaasti 20 minuuttia. Jos kuuntelet musiikkia, se on 4-6 kappaletta, eipä sen enempää.

"Menemisen arvoisiin paikkoihin ei vie oikopolkuja."

Olemme kukin omalla tavallamme rajoittuneita. Kun tunnistamme rajamme ja ongelmamme, voimme etsiä ratkaisuja ja olla lopulta oman elämänsä herroja ja rouvia. Maailma on arvaamaton paikka, mutta se, että hallitsee omaa toimintaa ja ajattelua, on kuninkaallista ja meillä jokaisella on siihen oikeus. Jos et itse hallitse itseäsi, joku muu tekee. Alistummeko omiin rajoihimme? Mistä ne ovat tulleet? Miksi jokin asia on niin vaikea, pelottava? Miksi joskus on jo valmiiksi periksiantanut olo, kun on vasta ajatus jostain haaveesta, jonka haluaisi toteuttaa?

Avaa silmät ja huomaa, että sinä päätät. Kukaan muu ei laita roskaruokaa ostoskoriisi, ei kasaa liikaa tehtäviä työpöydällesi, ei pakota sinua valvomaan liian myöhään, lähtemään liian myöhään... Äläkä syytä yhteiskuntaa! Sinulle on annettu täysin toimiva keho ja mieli ja voit kaikissa toimissasi itse päättää mitä teet. Sinulle on annettu puhekyky ja voit sanoa "EI".

Meillä on elämä ihan täynnä puolen tunnin joutoaikoja. Tietenkin pitää varata aikaa suihkussa käymiseen, jos nyt puhutaan lenkillä käymisestä. Puolen tunnin joutoajat käyvät myös mihin tahansa muuhun. Paljonko menee koulutehtävän tekemiseen aikaa?

Tunnista omat raja-aitasi ja potki ne maantasalle! Ja mene siitä mistä aita on matalin.
Minua miellyttää ajatus "tee joka päivä yksi asia, joka pelottaa sinua". Sillä tavalla jokainen päivä on seikkailua, itsensä voittamista, etenemistä, rajojen kaatamista.

Tukka hyvin heti aamusta

"Bed hair day" is a "good hair day"? Kyllä. Se on mahdollista.

Näin uskomatonta unta, jossa olin salainen agentti, joka esitti jotain malesialaista prinsessaa. Piilotin violetin pyssyn kietaisuhameen alle ja hurmasin jonkun merikapteenin, joka oli ihan Joaquin Phoenixin näköinen. Voisin katsoa saman uusintana huomenna, jos saa esittää toiveita...

Ja sitten piti herätä. Tietenkin todellisuus tuntui aluksi hieman kalsealta. Mutta ei hätää - tukka oli hyvin vielä unen jäljiltä! Ei tälle tarvi tehdä enää paljon mitään. Damn I feel pretty. Sen kunniaksi laitoin päälle vähän piukan supermiespaidan. Niin, minullakin on napa, jos joku tänään ihmettelee - ja vielä todella hyvä napa. Tämä paita on Fiorellasta ja kokoa XL. Ei, minä en ole niin iso, tämä paita on pieni.

Tyttömusiikin kuuntelu heti alusta tekee todella gutaa. Ei voisi olla tytömpi olo tänään! And it feels good, baby, it does. Hyvä ja vahva olo, vaikka nykymaailmassahan naisen pitää olla miehekäs ollakseen vahva. No, olen edelleen riittävän miehekäs. Välillä tämän miehekkyyden ja naisellisuuden yhdistely tuntuu dragilta. Onneksi olen lyhyt (158 cm) niin harva sekoittaa mieheen. Vaikka eilen kyllä illalla avoimesti surkuttelin rasvakudoksen pienenemistä kriittisissä feminiinissä ruumiinosissa tämän onnistuneen laihdutuksen myötä. Ilmeisesti tätä vähää on korostettava.

Eilen illalla viimeisiä ajatuksiani ennen nukahtamista oli, laulavatko linnut aina asiaa vain ihan vaan huvikseen? Minä nimittäin laulan melkein koko ajan kun jokin sosiaalinen normi ei sitä estä (en halua häiritä muiden elämää sillä, ainakaan kovin hävyttömästi). Laulaminen on psyko-fyysistä terapiaa, jossa sekä mieli että keho rentoutuu.

Nyt menen tekemään täydellisen zone-aamiaisen. Kun on hyvä alku niin loppu tulee perässä, trust me on this one.

Jotain hyvääkin

Tämä päivä tuntui ankealta melkein alusta loppuun. Mutta kun oikein keskityn, pystyn kyllä pinnistämään hyviäkin asioita mielestä, ihan mitä vain mieleen tulee.

- Bodypump on kuin seksi, huonoimmillaankin se on ihan kivaa. Tänään oli paras ohjaaja ja paras rintalihaskappale - Nu Pagadin "Sweetest Poison". Ou jea. Ja hauskuus ei lopu kesken - seuraavan kerran pääsen pumppiin vaikka jo... itseasiassa lauantaina, ja silloinkin on hyvä vetäjä. Sounds like a plan. Huomenna ainoa vaihtoehto aikatauluista johtuen lienee bailatino, mitä en ole aiemmin kokeillutkaan... uskaltaisinko sinne?

- Käytimme veljen kanssa koiria koirapuistossa. Veli on hauska, ihana, kiltein ja maailman paras. Menemme perjantaina siskon ja veljen kanssa syömään yhdessä (porukoiden rahoilla, ne ovat Roomassa ja pitäähän meidänkin jotenkin pitää hauskaa sillä välin). Menemme torinrannan kiinalaiseen eli Beijingiin, ja jälkiruokakin on luvattu! Beijingissä on aivan ihanaa tofu-kasvis-pähkinä-ruokaa, jota suosittelen kaikille, jotka eivät ole jotenkin rajoittuneita ja syö vain lihaa.

- Otin tänään summassa levyhyllystä levyn ja käteen sattui Spice Girlsin Spiceworld. Girlpower! Mainiota. Eihän tästä VOI tulla pahalle tuulelle.

- Minna on huippu. Moni sanankäänne sai tänään nauramaan, kun höpötettiin hulluja juttujamme. Minna on korvaamaton. Ja keskustelu maailmankatsomuksesta sai uskomaan, että olemmekin jossain määrin samanhenkisiä. Se lohdutti, välillä on niin irrallinen ja yksinäinen olo. Minna, tiedä että olet minulle kullankallis. Ihan jos ei ole tullut selväksi.

(Olemme kai sopineet jossain vaiheessa että voimme käyttää toisistamme oikeita nimiä...? Ainakin molemmat käytämme. Tästä lähin en nimittäin mainitse kenenkään ihmisen nimeä ellei hän ole antanut siihen lupaa. Katsokaa, minäkin voin oppia miten olla korrekti!)

- Olen tänään saanut pidettyä kalorit kurissa ja syönyt erittäin kurinalaisesti. Bodypumppiin yhdistettynä tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa... edes minä en voi olla onnistumiseni tiellä. Puhuin kyllä koirapuistossa aika kohtalokkaasti pizzassa ja Hesestä ja popkornista ja ties mistä, mutta se jäi vain puheen tasolle. Saahan sitä uhkailla.

- Koulussa oli mielenkiintoista. Huomenna on koulua vain klo 12.30-14.15 (ja silloinkin on ihan kiva tunti) ja illalla Pohjankartanossa yleisluento, jonne ajattelin seikkailumielellä mennä.

- Rakas toi juuri kulhollisen vadelma-ananas-banaani-rahkaa. Nam! Ja ihana mies! Ja viisas: tietää että olen vaarallisimmillani väsyneenä ja nälkäisenä.

- Torstaina tulee Alias ja menen katsomaan sen "tukiperheeni" luo. Tukea tässä tarviikin kun ei ole telkkaria. Mutta jos haluan apaattisesti tuijottaa telkkaria, niin saan nähdä vähän vaivaa sen eteen. Ja sesse pääsee mukaan, niin sillekin tulee vähän jännitystä elämään.

- Vaihdoin sähköpostia erään entisen elämän ihmisen kanssa. Hauskaa ja vähän outoa, että välit eivät katkea ajan ja välimatkan ansiosta. Ehkä hän on elämäni toinen aviomies, kun ensin eroan ensimmäisestä nelikymppisenä. Tai muuta vastaavaa hauskaa. Uskon kyllä avioliittoon pyhänä instituutiona, älkää ottako niin vakavasti. En ole väittänyt etteikö hän voisi olla ensimmäinen aviomieheni, koska minua ei ole kukaan vielä kosinut! KUKA EHTII?!

- Huomenna vien sykemittarin takuuhuoltoon ja käyn piikityttämässä itselleni tetanus-rokotteen terkkarilla. Saapa nekin pois alta! Hyvä minä!

- Olen kai tänään oppinut taas paljon itsestäni. Välillä haluaisin olla joku muu. Mutta pidemmän päälle pidän kyllä itsestäni riittävästi jatkaakseni tätä jatkuvasti lyhenevää/pitenevää (riippuu näkökulmasta) elämää.

Nyt pesen meikit pois ja menen nukkumaan. Kyllä, tänään jaksoin panostaa ja laitoin meikkiä, ihanan tyttöä! Hasta maana.

Tämä oli vain esimerkki. Lista on loputon. Elämä on ihanaa.

Kevät on täällä

Bodypumppia pitkästä aikaa. Kyllä teki hyvää. Tunnin aikana kaikki lumet ehtivät sulaa. Mukavaa, pääsee juoksemaan kun ei ole enää liukasta. Sykemittari sanoi sopimuksen irti - onneksi takuutodistus on tallessa. Jotain edistystä on tapahtunut, en edes kironnut kun näyttö meni pimeäksi. Enkä kun olin kiireellä lähdössä ja diskettipaketti levisi lattialle. Enkä kun kynsi katkesi. Ihan rauhassa sitä vaan katsoo vierestä kun asiat menee rikki, outoa.

Pitää uusia tetanus-rokote joku aamu, terveydenhoitajan luo voi mennä pistettäväksi ilman ajanvarausta. Aikaa on... hassua, että voi mennä minä aamuna vain kun koulua on niin naurettavan vähän.

Minulla on hormonihäiriö, johon liittyy vahva "olen tyhmä ja kaikki vihaa mua"-kompleksi. Se on päänsisäistä, kyllä. Tiedän, että universumi ei ole minusta kiinnostunut ja olen vain yksi tyhnykki muiden joukossa. Olen ollut tehokas, tehnyt paljon asioita yhteisen hyvän (kuten OIEI:n) eteen, yrittänyt olla ystävällinen kaikille. Tuntuu että hirveän vähän siitä tulee takaisin. En ole kiittämätön enkä edes odota mitään takaisin yhtään mistään. Kyse on päänsisäisestä jutusta, jonka tässä korjaan kunhan joudan.

Koulussa on siitä mukavaa, että siellä on nauravia ihmisiä, joiden kanssa voi puhua vaikka suksista. Aikaisemmin olen sanonut että en jaksa jaaritella uusista suksista. Mutta jaksanpa sittenkin. Se on ihanaa. Rakastan ystävällisiä ihmisiä, joille voi olla ystävällinen. Sellaisia lämpimiä hetkiä.

Tänään tuntuu että blogeista ei ole mitään järkeä, vaikka on tästä ollut hyötyäkin, niin silti. Ehkä tämäkin on vain yksi aika-aikaansa-kutakin-juttu. Ketä tämä kiinnostaa, ei ketään. Kurjaa monologia loppujen lopuksi.

Nyt luennolle, "ravinto ja liikunta mielenterveyden ongelmissa". Ei ole ongelmia, ei. Tuntuu että kaikilla muilla on, tai haluavat tehdä asioista ongelmia. Jos tuntuu yhtenä päivänä tältä, niin se on ihan normaalia. Ei elämä voi olla pelkkää nousuhumalaa.

Äly ei riitä tupakointiin

Netissä oli testi, jossa kysyttiin, mitä tupakointi vastaajalle merkitsee. Jos nämä ovat syitä, miksi ihmiset polttavat... minä en tajua. Onneksi en ole koskaan aloittanut, koska lopettaminen näyttää olevan mahdotonta!

Minä olen tarmokas, jos on järkevää tekemistä ja olen nukkunut yöni hyvin ja syönyt hyvin. Jäävätkö nämä ihmiset sänkyyn makaamaan jos eivät saa tupakkaa? Voisiko tuon tavan korvata jollain muulla? Vaikka tekemällä kymmenen haarahyppyä, käärimällä sukkapalloja, leikkaamalla lumitähtiä, syömällä maapähkinävoita tai lakkaamalla huulet oikein nätisti (ei ehkä sovi kaikille miehille korvaavaksi rituaaliksi). Tunnistan kyllä rituaalien tarpeellisuuden ja itse oikein tarkoituksella kehittelen niitä koko ajan. Jos on tottunut jotain tekemään, niin siihen tilalle pitäisi kehittää jotain uutta?

Kaikki (kyllä, kaikki) tupakoitsijat näyttävät minusta levottomilta ja kauhean hermostuneilta. Jos tupakkaa siis käyttää ajatuksen kokoamiseen ja rauhoittumiseen, niin pidemmällä tähtäimellä se ei näytä toimivan. Kannattaisi ehkä parantaa arjen laatua jotenkin, jos siitä on paettava... päivittäin.

Olisi hyvä kyseenalaistaa ihan jokapäiväisiä toimintojaan ja miettiä, mitä tämä hyödyttää. Miten tupakka parantaa elämää?

Jos asialla on arvoa vain hetkellisen nautinnon tuojana... kannattaako sitä jatkaa..? Olisi todella mielenkiintoista ymmärtää tupakoitsijoita, koska mielestäni se on vain iljettävä tapa ja koska itselläni ei ole vastaavaa riippuvuutta, en oikein voi käsittää miltä se tuntuu ihmisestä, jolla riippuvuus on. Miksi ihminen tekee itselleen jotain niin tuhoisaa? Miksi lopettaminen on niin vaikeaa? Sehän tuntuu ihan helpolta tällaisesta ihmisestä, jolla ei ole kokemusta. Tiedän, että vanhempani eivät saa lopetettua tupakointia sitten millään. Ystäväni sen sijaan on lopettanut tupakoinnin ja ollut nyt vuoden polttamatta - oli sitä ennen polttanut vuosikausia. Ja mummini, joka oli polttanut varmaan vuosikymmeniä, onnistui lopettamaan. Se ei siis olekaan mahdotonta!

Näitä juttuja

Eliltä lainattua.

1: Ota lähin kirja ja katso siitä sivu 18, rivi neljä. Kirjoita mitä siinä lukee:
-"...näin jälkeenpäin on helppo nähdä, että selvät varoitusmerkit olivat olemassa.."
(Lehtonen, Anja & Perttu, Sirkka: Naisiin kohdistuva väkivalta)

2: Ojenna vasen kätesi niin pitkälle kuin pystyt. Mitä kosketat ensimmäisenä?:
- Pöydällä lojuva musta Adidas-hikiranneke. Mun voimaranneke. Ilman näitä ei mennä combattiin eikä pumppiin. (Tosin toisessa ranteessa on sykemittari ja vaan toisessa voimaranneke.)

3: Mitä katsoit viimeksi TV:stä?:
- Huippumalli haussa. Mainostauolla telkkari lähti vaatehuoneeseen. Olkoon siellä.

4: Arvaa aika ilman kelloon katsomista:
- En pystynyt olemaan katsomatta kelloa. Sori! Se oli vahinko. Olisin arvannut että kaks, mutta miten se vois olla, kun pääsin kahdelta koulusta ja puhuin veljen kanssa puhelimessa klo 14.19... eli ei se voi enää olla kaks.

5: Katso kelloosi - mitä se näyttää?:
- 15.28.

6: Mitä muuta kuin tietokoneen kuulet nyt?:
- Radiossa soi CMX:n Uusi ihmiskunta.

7: Milloin viimeksi kävit ulkona ja mitä teit siellä?:
- Vein Jasmin kanssa lakanat ulos narulle kuivumaan/jäätymään.

8: Missä nettisivulla kävit ennen kuin katsoit sähköpostisi?:
- En tiä. En kai missään. Kaikki on päällä vähän niinkuin yhtäaikaa. (Tämä on kai tarkoitettu alunperin sähköpostiketjukirjeeksi?)

9: Millaiset vaatteet sinulla on ylläsi?:
- Mustat kevyttoppahousut, Koska olen ääliö-paita. Ja voimaranneke.

10: Näitkö viime yönä unta? Millaista?:
- Ei pysty muistaan.

11: Mille nauroit viimeksi?:
- Sille, kun sain patologian tentistä nelosen. Ja veljen kanssa puhelimessa ihan yleisesti, se on niin hauska mies.

12: Mitä huoneesi seinillä on?:
- Bodypump-, bodybalance- ja bodystep-julisteet kehystettyinä. Sain julisteet Beauty centeriltä ruinaamalla. Motivaatiojulisteet estää lysähtämästä ikuisiksi ajoiksi tälle tuolille.

13: Oletko nähnyt mitään outoa viime aikoina?:
- No enpä ole nähnyt. Hassua oli eilen se, kun menin petaamaan sänkyä, niin kissa oli patjan ja petarin välissä. Eikä suostunut lähtemään. Sitten se lojui sängyllä kuin märkä rätti kun yritin laittaa lakanaa. Se on ihana ja outo kissa.

14: Mitä ajattelet tästä kyselystä?:
- Turhaa blogintäytettä, mitähän yritän tässä vältellä kun mieluummin tätä täyttelen.

15: Minkä elokuvan näit viimeksi?:
- Elokuvissa Jali ja suklaatehdas.

16: Jos tulisit multimiljonääriksi, mitä ostaisit?:
- Maksaisin opintolainat pois ihan ekana. Ostaisin ison auton ja toisen koiran ja kämpän. Ja jotain pientä kivaa avomiehelle (huom: pientä).

17: Kerro itsestäsi jotain sellaista, mitä muut eivät tiedä?:
- En ole oikeasti blondi. No olenpa! Kaikki tietävät minusta jo kaiken, minkä haluan kertoa.

18: Jos voisit vaihtaa maailmassa yhden asian, huolimatta syyllisyydestä tai politiikasta, minkä vaihtaisit?:
- Elinan "globaali sosiaalinen itsetunto"-vastaus oli niin hyvä, että pakko sanoa sama. Sillä poistaisi kyllä ongelmia tästä maailmasta.

19: Pidätkö tanssimisesta?:
- Jee, se on huippua, ja joka päivä sitä on tehtävä, tanssien eteenpäin!

20: Minkä nimen antaisit ensimmäiselle tyttärellesi?:
- Haluaisin antaa nimen Hannelore, mutta mies ei ikinä suostuisi.

21: Entä ensimmäiselle pojallesi?:
- En tiedä. Varmaan Johannes, koska se olisi isänsä toinen nimi.

22: Voisitko koskaan harkita ulkomailla asumista?:
- Tietenkin ja mielellään.

23: Minkä kirjan luit viimeksi?:
- En edes muista. Koulukirjoja lähinnä on tullut luettua. Kesken on kyllä Tess Gerritsenin Kaksoisolento, ehkä sen saa nyt luettua kun telkkari on kaapissa.

24: Kuinka monta huonetta kodissasi on?:
- Kolme. Ja pimeä vaatehuone niille, jotka ovat olleet tuhmia.

27: Mikä uutinen on viime aikoina mietityttänyt sinua?:
- Tänään mietitytti hetken lintuinfluenssauutinen. Toivoisin, että liikenne palaisi keskiajalle ja kukaan ei tulisi tänne ja säästyisimme koko taudilta sen takia (olettaen että tauti tarttuisi lähinnä ihmisestä toiseen, eikä niinkään linnuista ihmiseen). En pelkää pandemiaa.
Olen iloinen uutisesta, että todennäköisesti tupakointi ravintoloissa kielletään kesään 2007 mennessä. En tykkää käydä baareissa, koska hiukset ja vaatteet rupeaa haisemaan niin pahalle.

28: Mitä näet katsoessasi ulos ikkunasta?:
- Välkkylä 7-talon. Moottoritien valoja, Medipolis-valokyltin.

29: Mitä sinulle tulee mieleen sanasta punainen?:
- Tilhi, pihlaja, joulu, Nalle Puh, kynttilä, lämmin. Joulu on pyörinyt mielessä kovasti.

30: Mitä aiot tehdä tänään?:
- Kokoustaa OIEI:n hallituksen kanssa. Loppu on spontaanin hulluuden varassa.

Tätä tänään

Aamupäivällä mietin kuolemaa. Luulen, että kuolema tuntuu samalta kuin aivotärähdys. Kaikki aistit vain kytketään vuorotellen pois päältä. Kynsin kerran asfalttia kun kaaduin pyörällä ja ajattelin että kuoleminen voisi tuntua samalta. En nähnyt mitään, korvissa kuului vain suhinaa, tasapaino meni. Sillä hetkellä tuntui ihan hyvältä idealta laittaa nukkumaan siihen tielle.

Haluaisin uskoa, että kuoleman jälkeen sielu menee jonnekin. Oikeastaan eniten mummoni takia, koska hän on elämäni tärkeimpiä ihmisiä ja tiedän, että joudun elämään hirveän kauan ilman häntä. Olisi lohdullista voida ajatella, että joskus kohtaisimme uudestaan.

En ole kristitty enkä usko taivaaseen tai helvettiin (paitsi että meillä on molemmat täällä maan päällä). Haluaisin uskoa enkeleihin ja siihen, että joku korkeampi pitää meistä huolta. Lapsenomainen usko melkein mihin tahansa helpottaisi suhtautumista kuolemaan. Kyllähän kuoleman jollain tavalla ymmärtää, kun näkee kuolleen ihmisen ja eläimen. Mutta mitä se itselle tarkoittaa - ihan kaiken loppumista. Sitä ei oikein meinaa ihmispää tajuta.

Jos ihminen tajuaisi oman kuolevaisuutensa, hän ei olisi jatkuvasti niin itsetuhoinen.

Kuolemaa on vaikea ymmärtää. Eläisimmekö eri tavalla, jos todella joka solullamme ymmärtäisimme elämämme ja olemassaolomme rajallisuuden? On hetkiä, jolloin tunnen todella olevani elossa. Liikunnan jälkeen, kun tunnen miten olen tehnyt kehollani jotain. Kun katselen ihmisiä keskellä arkea, ajattelen, että tässä nämä lajitoverit nyt ovat, olen osa tätä. Kun katson nukkuvaa kissaa... ajattelen, että tämä on tässä, elämä. Ja tämä on ihan hyvä, ei tässä tarvita mitään enempää.

Kun nauran ystävän kanssa, se on kaikista parasta. Se on parasta elämää. Tai ei tarvitse edes nauraa. Riittää, että tuntee olevansa samassa hetkessä samalla aaltopituudella jonkun kanssa. Jos voi tuoda iloa jonkun elämään... sehän on dramaattinen tapa vaikuttaa maailmaan. Se on parasta.

Kukin lähteä saa aikataulunsa mukaan, eikä myöhästy kukaan
niin kaunis on kauniin kuoleman maa...

Eikä pelottavaa ole lähtöni hetki, sillä hieno on retki
niin kaunis on kauniin kuoleman maa...

(Peter Pan-musikaalista, sanoitus Jukka Virtanen)

Kuoleman ajattelu ei tehnyt minua surulliseksi. Mikään ei tee, sillä mahduin tänään vanhoihin farkkuihin, ei tarvinnut edes paljoa survoa. Kesällä ne ovat jo löysät... Olen itseeni tyytyväinen ja luotan siihen, että tämä projekti etenee ihan hyvin. Ei ole ollut mitään sortumisia tai sortumisen himoja, koska olen sallinut itselleni kaikkia herkkuja - kohtuuden rajoissa, ne eivät ole edes ylittäneet päivittäisiä kalorirajojani. Jotain muuta vain vähemmän. Ihmeellistä, että pystyn! Miksi en pystyisi? Kaikki on helppoa! (Paitsi anatomia.)

Tein aika pahan virheen ja mahdutin alkuviikkoon kehonhuollon, bodypumpin, fitballin, latinlown, combatin ja vesijumpan. Loppuviikko on oltu flunssassa sitten, sen siitä saa kun liikaa rasittaa. Ensi viikolla pitää ottaa maltillisemmin... oih, tiistaina pääsen bodypumppiin, jos vain räkä ei valu pitkinä naruina lattiaan kyykätessä. Not cool.

Meillä lähti telkkari varastoon. Onpa tyhjä olo. Telkkarin päällenapsauttaminen on ihan automaattinen liike, jonka vain sattumalta tekee kun yrittää vältellä kaikkea järkevää tekemistä, kuten mikrobiologian tenttiin lukemista. Ehkä tässä tulee nyt vietettyä enemmän laatuaikaa parisuhteessa... tai luettua tenttiin... tai sitten vain istuttua koneella entistäkin enemmän...

Vitutuksen maksimoiminen kustannustehokkaasti ja tulosvastuullisesti osa 1

Minä: Jaettu vitutus on kaksinkertainen vitutus!
Minna: Eli yhteensä nelinkertainen määrä vitutusta vitutustunteina laskettuna!
Minä: Kyllä! Projektiryhmä toimii.

100% tested

TOTUUS TULEE VIHDOIN ILMI!

Olen narsistinen paskiainen, jolla menee keskiarvoa paremmin! Hähää!

This Is My Life, Rated
Life:	7.8
Mind:	7.2
Body:	8.9
Spirit:	8.2
Friends/Family:	6.2
Love:	7.7
Finance:	4.5
Take the Rate My Life Quiz

Ainoastaan taloudellinen tilanne on keskivertoa kynysempi - en laske opintotuella kituuttamista taloudelliseksi itsenäisyydeksi...

Entäpä sitten persoonallisuushäiriöni? No yksi iso riittää!

Disorder	Rating
Paranoid Personality Disorder:	Low
Schizoid Personality Disorder:	Low
Schizotypal Personality Disorder:	Moderate
Antisocial Personality Disorder:	Low
Borderline Personality Disorder:	Low
Histrionic Personality Disorder:	Very High
Narcissistic Personality Disorder:	High
Avoidant Personality Disorder:	Low
Dependent Personality Disorder:	Low
Obsessive-Compulsive Disorder:	Low
-- Take the Personality Disorder Test -- -- Personality Disorder Info --

Tosi hyviä testejä, paljon järkevämpiä kuin ne "mikä keijukainen olet"-hömpät.

Kuinka monta PMS-oireista kärsivää naista tarvitaan vaihtamaan lamppua?

Kuinka monta PMS-oireista kärsivää naista tarvitaan vaihtamaan lamppua?

Vastaus:

Yksi. YKSI!! Ja tiedätkö MIKSI siihen tarvitaan vain YKSI? Koska KUKAAN MUU tässä talossa ei tiedä MITEN lamppu vaihdetaan. TÄÄLLÄ ei JUMALAUTA edes tajuta että lamppu on PALANUT. Ei kun istutaan pimeässä KOLME PÄIVÄÄ ennen kuin TAJUTAAN se. Ja kun SITTEN tajutaan, niin EI LÖYDETÄ uusia lamppuja vaikka ne on ollut SAMASSA KAAPISSA viimeiset SEITSEMÄNTOISTA VUOTTA!!!

Ja jos IHME JA KUMMA löydetään lamput, JÄÄ SE TUOLI, millä noustiin hakemaan niitä lamppuja KAHDEKSI PÄIVÄKSI kaapin eteen lojumaan. JA SEN TUOLIN ALLA OLISI VIELÄKIN SE RYPISTETTY LAATIKKO JOSSA SE PERKELEEN LAMPPU OLI!!

Ai MIKSI??!?

SIKSI ETTÄ KUKAAN TÄSSÄ TALOSSA EI KOSKAAN VIE ROSKIA ULOS!!! ON SAATANANMOINEN IHME, ETTÃ VIELÄ HENGITETÄÄN LATTIALLA OLEVIEN ROSKIEN MYRKKYHÖYRYJEN SEASSA!!! JA KOKO TALOSTA PUHUMATTAKAAN!! TARVITTAISIIN ARMEIJA SIIVOOJIA .... ja

ja

ja

Niin mikä se kysymys oli?

Päivän toivoa tuova runo

Murheeseen
suhtautukaamme
kuin raskaan lumen painama oksa:
Joko kestän
tai katkean,
mutta toukokuun tullen
jossakin kukkii oksa

- Tommy Tabermann

Hang in there, sisters and brothers!

Diu

Huomenna on syksyn ekan jakson viimeinen tentti, kliinistä lääketiedettä. Olen ollut taas tyypillisen aikaansaamaton lukemisen suhteen. Yritin kovasti tänään ja pääsin alkuun ihan hyvin diabeteksen ja suolistosairauksien kanssa. Sitten iski sellainen päänsärky (PMS?), että oli pakko ottaa koira kainaloon ja mennä paupimaan. Kaikki on niin suhteellista: ei ollut mitään ongelmaa lähteä illalla bodycombattiin ja sen jälkeen vesijumppaan.

Siirsin ruokapäiväkirjani kalorilaskuri.fihin eli on nyt tirkisteltävissä http://www.kalorilaskuri.fi/s.php?n=hansel. Tarkoitus on menettää neljä kiloa jouluun mennessä ja selviytyä voittajana normaalipainoisten joukkoon (= BMI alle 25).

Olen iloinen kun ulkona on nyt vihdoin lunta. En kaatunut pyörällä matkalla salille ja takaisin - näin päiväunilla sellaista unta, että pyllähtelin pyörän kanssa lukuisia kertoja ja hurjassa unessa en pitänyt edes kypärää tai pyöränvaloja, tsot tsot. Jasmine on tavattoman kaunis kirmatessaan lumisessa luonnossa - vaikka tuossa kytysellä takapihalla. Aamulla näkyi kaunis kalpea täysikuu, siellä se on edelleen. Maailma muuttui valoisammaksi hetkessä. Toivon kirpeitä ilmoja, jotta lumi saa jäädä maahan. Ilma on myös ihanan raikasta ja helppoa hengittää.

Jossakin välissä pitäisi tällä viikolla pitää lepopäivä liikunnoinnin suhteen. Se on vaikeaa, sinä päivänä saa syödä vähemmän kuin muina päivinä koska kuluttaa vähemmän. Sitä paitsi jumppaaminen, juokseminen, kaikki on niin hauskaa. Jotkut koulussa yleisurheilussa, hiihdossa ja telinevoimistelussa ikuisen liikuntainhon saaneet eivät tiedä mistä jäävät paitsi kun eivät uskaltaudu kokeilemaan näitä nykyaikaisia lajeja, jotka on suunniteltu niin, että niissä on kivaa ja ennen kaikkea kivaa. Niin, siis, ei yhden päivän löhöily oikeasti ole minulle mitenkään vaikeaa. Ainoastaan sen syömisen vähentäminen entisestään.

Olen keskittynyt aktiivisesti, suorastaan meditatiivisesti olemassaolemiseen. Eilen sain ylierotisoitua nautintoa huulirasvan levittämisestä. Eilen jumpan jälkeen kävelin hiljaisessa Anttilassa, siellä oli vain muutama ihminen tekemässä ostoksia. Oli todella rauhallinen ja rento olo, sellainen, jonka luulee voivansa saavuttaa vain jossain metsän siimeksessä käen kukkuessa. Mutta kyllä sellaisen tasapainoisen, rauhallisen olon voi saavuttaa tällaisessa levottomassa city-ympäristössäkin. Mitenkään vähättelemättä luonnon terapeuttista vaikutusta ihmissieluun. :)

Nyt nukkumaan - pitää ihan tosissaan opetella ettei mene aina jonnekin puoleen yöhön. Huomenna on se tentti ja illalla ajattelin mennä bodysteppiin. Kaikki kasvu tapahtuu epämukavuusalueella, on sanonut Jari Sarasvuo. En ole tällä viikolla saanut aikaan vielä mitään mitä olen koulun osalta ajatellut tekeväni, mutta ehtiihän tässä vielä, viikko vasta puolessa!

"Those who say it cannot be done should not interrupt those doing it." -Michael Johnson's trainer

Lähdin aamulenkille haukotellen. Puolessa matkassa olin nälkäinen ja pahantuulinen. Takaisin päästyäni olin hikinen ja tyytyväinen. Nyt olen kotona ja ei ole edes mitään kiirettä jääkaapille.

Odotan että jostain löytyisi tietoa ensi toukokuun Terwahölkästä, jonne aion mennä kipittämään puolimataroonin. Sitä ennen ehtii monta kertaa vipeltää Oulunsaloon vanhempien luo, jonne on täältä 020202:n mukaan 12,9 km. Siihen vielä melkein toinen mokoma lisää... huh huh! :)

Parit linkkivinkit:
Motivational Quotes
Health Quotes (laita kaiuttimet kiinni, hirveä midi-taustaääni)
Exercise Tips
Tohtorisetä Mercolan blogi
Pakkotoisto.com Keskusteluja punttauksen lisäksi aerobisesta harjoittelusta, ravinnosta jne.
Stretching for Rowers mutta samat venytykset käyvät ihan kaikille muillekin

En voi tajuta että tuloksia on tullut. En ole ollut itseäni kohtaan mitenkään erityisen ankara, ja välillä on herkutelta - tuntuu että itseasiassa koko ajan! Paino on tippunut, mutta ainakaan paljoa lihasta ei ole lähtenyt. Olen vain pienen matkan päässä tavoitteestani, joka tuntui lähes utopistiselta! Olen ihminen, jolle itsekuri on luonnonvastaista, mutta asioiden syy-seuraus-suhteet loogisia. Tämä on puhdasta matematiikkaa.

Keskivertoa parempi maanantai

Tiedän, että blogi antaa minusta tosi yksipuolisen kuvan, mutta sen tarkoitus ei olekaan esitellä minua koko maailmalle. Jatkan siitä mihin jäin. Tämän blogin tarkoitus on tehdä sisäisestä dialogistani rakentavaa ja auttaa minua positiivisessa ajattelussa. Pois kaikki muu politiikka!

Ihana räntäsade! Joku saattoi pitää hulluna kun pyöräilin kotiin bodypumpin jälkeen ja ulvoin äänekkäästi mp3-soittimen soittaessa Slinkee Minxin "Summer rainia". Osuva biisivalinta. Terävät pisarat (tai miksi niitä voisi paremmin sanoa) ruoskivat naamaa kivasti. En edes huomannut että on pimeää, tai että pitäisi ajatella, että no "onpas täällä kyllä todellakin pimeää, onpas tämä syksy pimeää aikaa".

Aamulenkillä paras biisi oli Mikin suosittelema Yuki Kimuran kappale "Love & Joy" - olen edelleen kiitollinen, aloitan tällä biisillä kaikki juoksulenkkini. Missähän vaiheessa siitä ei enää tule hyvä mieli? Musiikista voi saada ihmeellistä voimaa... juosta puoli tuntia aamulla tyhjällä mahalla... Huomenna taas! Pitää tsempata oikein kunnolla itseään! Satoi tai paistoi, ulos vaan - ja mehän kaikki tiedämme että siellä sataa.

Kuvailevan tilastotieteen opettaja sanoi tänään, että tilastotiede on yksinkertaista - miehethän sen ovat kehittäneet! Ja että heidän perheessään aina ihmetellään miten viisi miessukupuolen edustajaa (heillä on neljä poikaa) häviävät aina yhdelle naissukupolven edustalla, äidille, yksi-nolla. Se kuulemma johtuu siitä, että jokaisesta X-kromosomista saa pisteen ja jokaisesta Y-kromosomista menettää yhden. Voi elämä, siellä tunnilla kyllä viihtyy. En muista murto-osaakaan opettajan laukomista vitseistä. Hyvä opettaja tekee oppitunnista hyvän shown.

Tiesittekö mitkä ovat nykyiset viralliset kahdeksan siviilisäätyluokkaa? Ne ovat, ihan oikeasti, naimaton, avioliitto, asumuserossa, eronnut, leski, rekisteröity parisuhde, eronnut rekisteröidystä parisuhteesta ja leski rekisteröidystä parisuhteesta. Avoliitto ei ole edes mikään virallinen siviilisääty. Pakko päästä naimisiin! "Naimaton" ei kuvaa statustani riittävästi!

Kävin tänään lounaalla ystäväni kanssa, joka on rakastunut. Hän ei ole pystynyt nukkumaan kolmeen viikkoon, elämässä on niin paljon mullistuksia ja alkaa tuntea itsensä vähitellen jotenkin todellisuudesta vieroittuneeksi. Lepo on terveyden ehtojen pyhän kolminaisuuden yksi kärki ja ilman sitä ihminen rupeaa piankin oireilemaan fyysisesti ja psyykkisesti. Ystäväni kuitenkin suhtautuu kaikkeen ihanan ratkaisukeskeisesti, hakee apua (YTHS:n kautta ja kriisikeskuksesta) ja ehdotti itse, että lähtisin hänen kanssaan vesijumppaan. Hän lähtisi mielellään tutustumaan myös niihin jumppiin, joissa minä käyn. Ihailtavaa sitkeyttä ja positiivista ajattelua. "Realistisesti ajateltuna, ei elämässäni ole mitään mistä en selviäisi jossain vaiheessa", hän sanoi, ei ehkä juuri noilla sanoin, mutta kuitenkin.

Olen onnellinen siitä, että osaan olla vilpittömästi onnellinen toisen onnesta. Oma parisuhde on ylämäkeä ja alamäkeä, mutta pohjimmiltaan kaikki on hyvin. Rakastan, paljon. En ole katkera siitä, että ystäväni nauttii suhteen alkuhuumasta. Sen jälkeen on luvassa paljon parempaakin... Ystäväni on ansainnut kaiken onnen, mikä hänen tielleen voi osua. Ja rakkauden pitkän yksinäisyyden jälkeen. Onni tulee sen luo, joka siihen uskoo... ja muidenkin luo, mutta ihmiset usein eivät halua nähdä sitä ja suorastaan kieltäytyvät onnesta.

Olen surullinen siitä, että maailmassa on sotaa, nälänhätää, väkivaltaa, pahoinvointia ja yksinäisyyttä. Minä en voi sitä poistaa maailmasta, mutta en käännä kasvojani pois. Think global - act local. Jos vain tietäisin enemmän keinoja, miten.

Onko paradoksaalista, että voi yhtä aikaa nauttia elämästä ja silti tuntea sympatiaa kärsiviä kohtaan, halua auttaa ja voimattomuutta, kun ei tiedä miten? Vain terveenä ja vahvana ja tasapainoisena voin auttaa muita. Itsestä huolehtiminen on ensisijaisen tärkeää, jos haluaa että itsestä on hyötyä yhtään kenellekään. Minä olen ollut tänään onnellinen, taas vaihteeksi. Tämä on hyvä olotila. Tyytyväisyys on valloittamaton linnake.

Loppuun eräs suosikkisitaattini, en muista keneltä:
"Elämässä jokainen on vuorollaan pulu ja patsas".

Heittäköön ensimmäisen kiven

Minut on tuomittu siitä, että tuomitsen ihmisiä liian helposti. Valitan, että ihmiset eivät näe ironiaani edellisen tekstini takana. Minä en tiedä ilmeisesti mitään siitä, millaista on jos on Vaikeaa.

Minä en ole syntynyt hopealusikka perseessä. Minulla on hirveitä muistoja lapsuudesta, johon liittyi tyranni alkoholisti isä. Minulla oli pienenä krooninen virtsatieinfektio, joka oli aivan kamalaa, kivuliasta ja nöyryyttävää. Olen ollut ahdistunut, ylipainoinen, kyvytön, periksiantanut, turhautunut ja aggressiivinen, monista syistä ja suurin syy on itsessäni, niin kuin jokaisessa onnettomassa sielussa, joka etsii syitä ulkopuoleltaan eikä uskalla olla itselleen rehellinen ja ottaa vastuuta omasta elämästään. Olen avoeronnut kahdesti ja murtunut molemmilla kerroilla täysin. Olen lopettanut koulun kesken, käynyt kriisin alanvalinnan kanssa. Olen tehnyt monenlaista paskaduunia ollakseni taloudellisesti itsenäinen. Minulla on sydämessäni omat arpeni, aina siitä lähtien kun hoitohevoseni Ballantine vietiin teuraaksi kun olin teini. On monta asiaa, jota en tässä julkisesti kerro, koska ne liittyvät läheisiin ihmisiin, joita haluan suojella.

Entä sitten?? Eikö vitutus lopulta jakaannu kaikille tasan? Miksi pitää kuvitella että itsellä menee jotenkin keskitasoa huonommin?

Minä olen edelleen ylipainoinen - mutta kolmen kilon päässä ensimmäisestä tavoitteestani, jolloin olen "normaalipainoisten" kirjoissa! Minulla on monta tuhatta euroa opintolainaa - ja teen kovasti töitä opiskellessani sairaanhoitajaksi, jotta joskus pääsisin maksamaan lainat takaisin. Minussa on heikkouteni - ja kehitän niitä, jotta selviäisin paremmin. Elän kroonisen sairauden kanssa, mutta teen kaikkeni ettei se koskaan saa minusta mitään otetta. Minun olisi helppo antaa periksi, ostaa joka päivä pizza, kuten olen tehnyt muutama vuosi sitten, lönähtää sohvalle ja jäädä siihen, masentua, jättää tämäkin koulu kesken - mutta en tee sitä.

Miksi masennus on nykyään niin yleistä? Onko syynä kenties muutenkin valtaa ottava medikalisaatio? Ei ole muka normaalia, jos ihmistä rupeaa ahdistamaan ja vituttamaan. Siitäkin pitää tehdä sitten sairaus. Eivätkö ihmiset ymmärrä, että tuota sairautta, kuten monia muitakin, voi ennaltaehkäistä omilla valinnoilla? Miksi itsestä tehdään väkisin joku omasta terveydestä vastuuta kantamaton ulkopuolinen, jolla ei ole osaa eikä arpaa siihen, mitä itselle antaa tapahtua?

Kuten aina, sairaudelle tehdään jotain vasta sitten, kun se käy päälle. On lukuisia tutkimuksia asioista, jotka edistävät ja pitävät yllä mielenterveyttä. Minä kannustan mielelläni ihmisiä näiden asioiden pariin ja pitämään itsestään huolta, mutta en voi auttaa ketään joka ei halua tulla autetuksi. Voin vain levitellä käsiäni. Jokainen voi saavuttaa sen minkä minä olen saavuttanut, ja paljon enemmän, koska minä olen vasta matkalla, matkalla kauas. Minä en ole ketään parempi ihminen, haluan olla esimerkki siitä, että kun uskoo hyviin ajatuksiin, niin räntäsadekin voi tuntua ihanalta.

Olen saanut asiat selviämään. Uskon, että jokainen pystyy siihen. Mieti mitä haluat, ja ala toimia sen saamiseksi. Jos et tiedä mitä haluat, et voi myöskään saada sitä. Get ready for the good times, baby, 'coz you're gonna get what ever you want.

Positiivista ajattelua

Olen törmännyt valitettavasti taas lähiaikoina ahdistuneisiin ihmisiin, jotka eivät ymmärrä ottaa vastuuta omasta elämästään. He eivät halua nähdä omia mahdollisuuksiaan, joita on paljon! En halua ottaa mitään vaikutteita noista ihmisistä. Kokemani järkytyksen vastapainoksi muistutan nyt itseäni siitä hyvästä, mitä minulle on annettu.

Olen kiitollinen, tyytyväinen, onnellinen.

Minulla on ihania ystäviä, jotka valaisevat pimeää syksyä. Kaipaan heitä, kun en ole heidän seurassaan. Saan nauttia ilmaiseksi heidän älykkyydestään ja huumorintajustaan, jakaa heidän kanssa elämän eriskummallisuudet, ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, olla samalla aaltopituudella, vaeltaa yhdessä oikeaan suuntaan, nähdä sama määränpää ja pyrkiä siihen toista tukien. Mikään hyvä, joka koituu ystävilleni, ei ole minulta pois. Toivon heille parasta.

Voin itse valita seurakseni vain hyvännäköisiä, hauskoja ihmisiä, jotka ymmärtävät agenttijuttujen päälle. Minun ei tarvitse leikkiä kenenkään kanssa, jolla on Paska Asenne. Hyväksyn heidän olemassaolonsa maailman päällä ja haluan heille kaikkea hyvää, mutta minun ei tarvitse aktiivisesti pyytää heitä luokseni kylään pilaamaan ilmapiiriä.

Erilaiset ihmiset antavat näkökulmaa ja perspektiiviä. Minulla on ilo tuntea monenlaisia lahjakkuuksia. Elämäni on täynnä ihmisiä, jotka toivovat minulle hyvää ja jotka haluavat auttaa minua eteenpäin. Itsetuntoni on riittävän terve, jotta hyväksyn, että en voi miellyttää kaikkia ja minun täytyy vain pyrkiä siihen, minkä koen oikeaksi ja oltava rehellinen itselleni.

Rakkaat hellyyseläimeni Morko ja Jasmi muistuttavat joka päivä omalla tavallaan miten elämän voi ottaa rennosti. Kirmaaminen pihalla ilman mitään sen suurempaa syytä on fantastisen hauskaa! Itsensä venyttäminen pitkin sänkyä keskellä päivää on suuri nautinto! Ja hellyyttä halutessaan sitä pitää osata pyytää maukuen ja uristen! Raukea, onnellinen eläin näyttää mallia miten yksinkertaisen helppoa on olla raukea ja onnellinen.

Suku on turvaverkkoni. Nautin suunnattomasti tänään kun sain pelata korttia perheeni kanssa. Kukaan ei ollut vihainen, katkera, väsynyt... kaikki nauroivat. Näin sukulaisia isänpäiväkahveilla, kaikki tärkeitä ihmisiä. Näen mistä tulen. Minulla on maailman parhaat vanhemmat, korvaamattoman rakkaat sisko ja veli. Olen heistä kiitollinen joka päivä. Ylipäänsä olen onnellinen, että minulla on heidät ja että suhteeni heihin ovat hyvät. Näen heitä usein. Minulla ja perheelläni on paljon yhteistä. Äidin kanssa jopa samat harrastukset, se on hauskaa. Siskoni on oikea käteni, aina luotettava ihminen, joka ei voi paeta velvollisuuttaan kuunnella minua...

Minulla on kyky ja halu vaikuttaa omaan elämääni. Minulla on voimia toteuttaa yksinkertaisia reseptejä onneen. Vahvat jalat saa juoksemalla. Sama pätee kaikkeen muuhunkin. Mitään ei saa ilmaiseksi, mutta mikään ei ole mahdotonta, kaikki on saavutettavissa. On selkeää mihin tiet johtavat. Olen riittävän fiksu ollakseni valitsematta tietä, jonka alussa on jo kyltti "umpikuja".

Olen kiitollinen, että olen löytänyt alan, jota pidän omanani, vaikka minua kiinnostavat monet asiat ja maailma on täynnä muitakin mielenkiintoisia asioita. Terveysala on mielestäni tärkeä ja laaja ala ja siihen voi yhdistellä kaikkea ihmiselon kannalta mielenkiintoista. Opiskelu tuottaa onnistumisen tunteita. Rakastan kihelmöintiä päässäni, kun joudun miettimään monimutkaisia asioita, kokonaisuuksia. Haluan tietää ja ymmärtää. Oppimani asiat muokkaavat minua, ymmärrän ja hyväksyn sen. Haluan tietää miten olla hyvä itselleni ja miten auttaa muita.

Minulla on materiaaliset puitteet kunnossa. Asun mukavassa kämpässä, 58 neliön kolmiossa, aivan koulun vieressä, vuokra ei ole paha, 457 euroa kuussa (jaettuna kahdella). Polkupyöräni on näppärä kulkuväline, jota ilman en pärjäisi. Kehoni toimii moitteettomasti, en ole ruma kuin lehmän perse. Itseasiassa olen ihan kohtuullisen näköinen emäntä hyvänä päivänä.

Minulla on riittävästi vaatteita, itseasiassa usein jopa liikaa. Minulla on hyvät juoksukengät ja hyvät jumppakengät - niihin liittyy lämmin tunne, koska kun laitan ne jalkaani, olen kuin lentävä norsu Dumbo ja pystyn mahdottomiin. Ja minulla on lämmin talvitakki! Ja pehmeä vaaleanpunainen kaulahuivi.

Minulla on tarpeeksi ruokaa kaapissa. Arvostan ruokaa todella paljon. Jos minulla on rahaa, ruokavarastojen täydentäminen on ensimmäinen asia listalla. Nautin hyvästä ruuasta, mutta ruoka on minulle vain ravintoa, ei mitään enempää. Elän ilman päihteitä, en kaipaa niitä ollenkaan. En tupakoi, olen onnellinen etten tyhmässä teini-iässä koskaan aloittanut koko hommaa, koska kaikki tupakoitsijat ovat jossain määrin tyhmiä ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan pysty olemaan satuttamatta itseään (pässit!) ja lopettamaan tuota turhaa ja vaarallista tapaa.

Olen onnekas, koska voin liikkua. Kehityn koko ajan. Saan liikunnasta iloa ja hyvän olon. Salilla, jossa käyn jumpassa, on ihana henkilökunta, joka toivottaa minut aina hymyillen tervetulleeksi. Tunnen olevani siellä kuin kotonani. Uskallan mennä jumppasalissa eturiviin. Uskallan olla oma itseni kaikessa rajallisuudessani, teen parhaani ja nautin siitä.

Minulla on toimiva parisuhde, joka on ylä- ja alamäkeä. Jaamme avomieheni kanssa saman maailmankatsomuksen ja arvot. Voin helposti nähdä meidät yhdessä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Haluan perustaa hänen kanssaan perheen ja elää elämäni hänen kanssaan loppuun asti taistellen parisuhteen ruusuissa ja piikeissä. Suhteessa on tilaa omalle itselle niin paljon kuin tarvitsee. Pystymme puhumaan asioista, hän on tarpeeksi rauhallinen että selviää vaikean luonteeni kanssa. En voisi kuvitella uskottomuutta, valheita tai väkivaltaa tässä suhteessa.

Minulla on joku, jonka viereen käpertyä. Minulla on joku, jonka kanssa tapella jos siltä tuntuu. Voin haaveilla tekeväni hänen kanssaan joskus lapsia. Ennen sitä voin haaveilla hankkivani hänen kanssaan toisen koiran. Paljon hauskempaa kuin haaveilu vain omista jutuista.

Minulle on annettu hyvät lähtökohdat. Olen syntynyt keskimääräiseen perheeseen länsimaiseen hyvinvointivaltioon. Minulla ei ole mitään syytä valittaa. Kaikkiin asioihin löytyy ratkaisu, kaikissa ongelmatilanteissa on vaihtoehtoja, aina on joku jolta voi kysyä. Olen äimistynyt minulle tarjotuista vaihtoehdoista, jotka ovat rajattomat! Elämässä on niin paljon koettavaa, maailmassa niin paljon nähtävää!

En kanna taakkaa, en katkeruutta, en vihaa. Minulla on hienoja kokemuksia ja huonoja kokemuksia, jotka ovat viisastuttaneet ja vahvistaneet minua. Tähänastinen lopputulos on ihan jees. Olen vapaa tekemään mitä ikinä elämässäni haluan. Mikään ei estä minua toteuttamasta itseäni ja unelmiani. Saan toimia lajilleni tyypillisellä tavalla. Olen onnekas, kiitän siitä.

Isänpäivä on minun juhlani

Isänpäivä on ihan hauska juhla. Olen nimittäin meidän suvun ensimmäinen lapsenlapsi. Siis isäni ja äitini ovat vanhempiensa vanhimpia lapsia ja minä olen heidän vanhin lapsensa, serkuksista vanhin. Minä olen tehnyt isovanhemmistani isovanhempia ja vanhemmistani vanhempia äitienpäiväaamuna, sunnuntaina 9.5.1982 klo 9.36. Juhlikaamme siis minua!

Kuuntelen tässä Madonnan uutta levyä Confessions on a dance floor. Ihan hauskaa discopoppiahan tämä on. Ehkä soveltuisi korkeintaan juoksusoundtrackiksi, tällaista sielutonta ränkytystä. En tiedä kauanko tätä pitää kuunnella, että uppoaisi, jotkut kappaleethan avautuvat vähän jäljessä. Tämän tyyppisessä musiikissa Kylie Minoque potkii Madonnaa persuuksille yks-nolla.

Päätin hankkia itselleni arabialaisen nimen (löysin linkin Aminan blogista). Lähimpänä nykyistä lempinimeäni on Haniya, merkityksenään "pleased, happy". Että semmosta. Eipä tuolla kyllä tee mitään enkä tule sitä missään käyttämään. Näin käytin pari minuuttia taas elämästäni täysin tyhjänpäiväiseen hommaan. Tadaa.

Olen päättänyt äänestää Heidi Hautalaa pressanvaaleissa. Ei kyllä ole edes vaikea valinta. Maanantaina 21.11. klo 18 hän on Oulussa keskustelemassa energiapolitiikasta, mutta nettisivuilta ei löytynyt tarkempaa tietoa että missä.

Minulla on lainassa kynynen kamera koululta. Koska Mikko katsoo Forrest Gumppia, saatte vain tämän kynysen omakuvan.

Spank the lazy fat-ass!

Koska olen ollut tuhma, tuhma tyttö - olen antautunut hiilihydraattihimojeni armoille - pääsin tänään aamulenkille ilman aamupalaa. 80 minuutin laillisen ihmisrääkin aikana kului yli 750 kaloria, eli tänään on varaa syödä isänpäiväkakkuakin pala tai kaksi. Syke pysyi hienosti siinä missä oli tarkoituskin, keskisyke 150, maksimi 167 (ylämäissä meinaa aina vähän nousta). Lisää tällaista! Nyt maistuu palautusjuoma, maha jo kurniikin...

Meidän koulun kohdalla on hauskat isot mainoskyltit. Ensin on www.erektiovarmuus.fi-mainos ja ihan sen vieressä Fazerin suklaamainos, jossa on ihana suklaaseen kastettu mansikka. Ymmärrätte varmaan ironian.

Ja nyt onkin kiire ruveta miettimään että löytyiskö jostain edes semi-juhlavat vaatteet, kun ollaan lähdössä ensin isää ja sitten vielä pappaakin onnittelemaan...

Avoimilla ovilla

Kävimme Minnan kanssa Beauty Centerin avoimilla ovilla. Teimme Rintamäen footscan-jalkatestin ja sen mukaan kumpikaan ei tarvitse mitään pronaatiotukea kenkiin ja neutraali kenkä käy mainiosti. Tosin epäluotettavien lähteiden mukaan jalkatesti ei ole mikään 100 % varma ja voi antaa eri kerroilla eri tuloksia. Kyllä se kuitenkin varmaan jotain kertoo.

Kävimme puolen tunnin näytetunneilla bodybalancessa, latinlowssa ja fitballissa. Lisäksi Merja piti puolen tunnin opastuksen pilatekseen kuntosalilla, eli miten pilatesta voi hyödyntää kuntosaliliikkeissä. Hurjan mielenkiintoista! Sain ahaa-elämyksen lantionpohjan lihasten aktivoimisesta. Olen törmännyt aiheeseen kymmeniä kertoja aiemmin ja eri ihmiset ovat sitä minulle opettaneet, mutta tuntuu että nyt tajusin vasta mistä siinä on kyse. Merja onkin mestari.

Sitten Merja teki Minnalle ryhtimittauksen, ja sen katsominen vierestä oli tosi mielenkiintoista. Ensi viikolla Merja katsoo kuinka kiero minä olen - nuo avoimet ovet kun oli lähinnä uusille potentiaalisille asiakkaille. Kyllähän ihmisellä on oikeus tietää oman kehonsa ominaisuuksista, ja niitä ei välttämättä itse osaa katsoa - onko keho jostain kohtaa vinksallaan toiseen suuntaan tai muuta vastaavaa. Kun tietää missä kohtaa ryhtiä on mutkia, voi löytyä vastaus moneen jumittumaan tai vaikka päänsärkyyn. Minna sai ohjeeksi niska-hartiaseudun venyttelyjä ja minä sain työnannon Minnan kallonpohjahierojaksi.

Ei nyt ihan hirveästi tullut pullaa syötyä, vaikka tarjoiluja olikin runsaanlaisesti. Hyvä minä. Punapaitaiset BC:n työntekijät tuntuivat pelottavilta. Vaikka olen käynyt siellä yli puolitoista vuotta, monet työntekijät tuntuvat vierailta. Jotenkin sitä ei vain ole tullut tutuksi monenkaan kanssa. Ehkä pidän heitä niin jumalina, että en uskalla alentaa heitä minun löllykän tasolle. Tietenkin täysin typerää ajattelua, mutta mietin vain miksei kaikkien kanssa osaa heittää läppää niin kuin joiden kanssa.

Latinlow oli pitkästä aikaa hauskaa, siellä ei ole jostain syystä tullut käytyä pitkään aikaan. Samoin fitball - hassunhauskaa. Valitettavasti näytetunteja ei ollut bodycombatista tai bodypumpista - ne ovat lajeja, joihin on helppo rakastua. Toivottavasti moni sai tänään tarvitsemansa töytäisyn oikeaan suuntaan ja säännöllisen liikkumisen aloittamiseen. :)

Ihanan lepiä! - Elämä on.

Teen referaattia tutkimuksesta Effects of resistance training and protein supplementation on bone turnover in young adult women. Tutkimuksen lopputuloksena selvisi, että ei, tämän tutkimuksen mukaan painoharjoittelu ja proteiinilisä eivät vaikuta luuhun suuntaan tai toiseen. Että jee jee. Meni taas hukkaan aikaa ja rahaa. Olis varmaan siistimpää tehdä tutkimusta, jossa hypoteesit toteutuis tai tulis tietoon edes jotain muuta mullistavaa. Varmaan siinä tuntee ittensä vähän tyhmäksi sitten. Hähää! No, aihe on mielenkiintoinen ja parinkymmenen sivun jaarittelua lukiessa oppii kyllä kaikenlaista mielenkiintoista asiaan liittyvää.

Tänäänkään en vissiin vielä urheile... huomenna on kyllä pakko päästä jotain tekemään. --- Ja juuri äiti soitti ja kysyi paceen ja pakkohan sinne on lähtä...! Pääsen vihdoin mittaamaan uudella sykemittarilla (kuinka kauan tämä on uusi?) paljonko kaloreita palaa pacen aikana. Äiti sanoi, että lämmönnousu voi johtua viisaudenhampaista, jotka pukkaa kovasti ylös leuasta. En aio varata vielä hammaslääkäriaikaa, antaa noiden nyt nousta tuolta, ettei tarvi sitten kaivella millään brutaaleilla vehkeillä kovin syvältä. Minulla ei kylläkään ole ilmeisesti melko yleistä hammaslääkäripelkoa.

BC:n avoimilla ovilla on lauantaina muuten näköjään ilmaisia näytetunteja ja muuta mukavaa. Tulkaa ihmeessä kokeilemaan, naiset! Lupaudun edelleen henkiseksi ja fyysiseksi tueksi. ;) Jonkun on pakko lähtä mun kanssa, koska avoimien ovien aikana ei jäsenet periaatteessa saa olla tiellä, eli tulkaa tutustumaan niin mää pääsen treenaamaan!

Tänään teen ihan tykisti kouluhommia (vaikka vähän outoa, että opiskelu sujuu minulta... wicked). Illalla tuleekin sitten armas Alias, 4. kauden 10. jakso nimeltä The Index, joka on mielestäni ihan kohtuullisen hyvä Alias-jakso. (Piti laittaa Kallelle viestiä, jos se nauhottas Kertalle tuon jakson...) Niin muuten, se Tieteellisen tutkimuksen perusteet-tentti meni meidän kolminaisisen ryhmän mielestä ainakin ihan hyvin. Kyllä se nyt vähintään läpi menee. Huomenna on ihan jees päivä, nimittäin Asiakaskeskeisen projektityön perusteet klo 10.-12.30. Ihanan lepiä! - Elämä on.

Mercy mercy mercy me!

Diana King - Shy Guy
Kello on taas paljon. Kiltit tytöt on menny jo nukkumaan. Minunkin pitäisi, kun kerran eilen illalla nosti perhana lämmön. Ei se ikinä nouse pahasti yli 37:n, ei nytkään kuin puoli astetta. Harmittaa vain bodycombatin väliinjääminen tällä viikolla. Mutta tulipa tehtyä mm. kotisivut Kaipaanvainio-larpille sitten (on ne vielä vähän vaiheessa). Ja luettiin Minnan kanssa vähän Tieteellisen tutkimuksen perusteet-tenttiin, se on muuten ryhmätentti. Yhteisrangaistus siitä, että olemme ylipäätään syntyneet.

The Blue Boy - Remember Me
Sandra Bullockin ja Ben Affleckin lässyelokuva Luonnon Lait (Forces of Nature) sai melkein nyyhkimään. On se rakkaus hienoa. Mikä saisi oikeassa elämässä sadepisarat putoilemaan hidastetusti? Kovasti on kyllä satanut viime aikoina, mutta... melko silleen luonnollisella vauhdilla ne on tulleet alas. Epiä.

Riva feat. Dannii Minoque - Who Do You Love Now (Extended Mix)
Olen nähnyt viime aikoina levottomia unia. Enimmäkseen olen yritellyt niissä vikitellä elämäni miehiä, jokaista vuorollaan ei-lineaarisessa järjestyksessä, yleensä sikamaisen hyvällä menestyksellä. Mikäs siinä, seksiä, seksiä, seksiä. Vetäkää oikeuteen!

Will Smith - Boom! Shake the Room!
Pump it pump it come on now... vain yksi asia mielessä. Ihan hyvin menee, joo. Sain tänään vähän edistettyä projektiharjoittelua, jonka teemme Minnan kanssa Naisten linjaan liittyen. Kävimme eilen jututtamassa myös erästä kätilötyön opettajaa opinnäytetyön aiheesta. Hän oli oikein innostunut ajatuksistamme. Nyt jätetään ne vain kypsymään... ja odotellaan, että Kuningasidea muodostuu.

Laura Branigan - Self Control (Extended Version)
Huntsittais vaihdella järjestystä täällä kämpässä. Makuuhuone ja työhuone vaihtaa paikkaa, ja olohuoneessa voisi muuten vain vaihtaa järjestystä. Tai ehkä tämä energia pitäisi jotenkin suunnata johonkin hyödyllisempään?

Bananarama - Venus
Meillä on täällä vissiin lievähkö koirakuume. Eikä vain minulla! Tällä hetkellä äänestystä johtaa ruskeapilkkuinen dalmantiankoirauros. Koska Mikko haluaa "äijemmän" koiran kuin Jasmi. Siis mikä tahansa koira on äijempi kuin prinsessa Jasmine...

Waldo - Feel So Good
Jotkut luulee että lemmikkipalstoilla puhutaan vaan pienistä, söpöistä lemmikeistä. Sieltä bongasin kuitenkin kovasti kieroa huumorintajuani kutkuttavan päivän vitsin:

Raikkaana suihkusta tultuaan nainen seisoo peilin edessä ja valittaa miehelleen, että hänen rintansa ovat liian pienet. Sen sijaan, että mies olisi sanonut niiden olevan tarpeeksi suuret, hän lähtee mukaan keskusteluun.

"Jos haluat rintojesi kasvavan, niin ota joka päivä pari palaa wc-paperia ja pyyhi muutaman sekunnin ajan rintojesi väliä."

Vaimo ottaa paperia ja pyyhkii sillä rintojensa väliä muutamia sekunteja. "Kuinka kauan se ottaa", vaimo kysyy?

"Ne kasvavat vuosien varrella", mies vastaa.

Vaimo pysähtyy. "Luuletko että hankaan vessapaperia rintojeni väliin päivittäin vuosien ajan vain luullen, että rintani kasvavat ??!"

"Toimihan se perseellesikin", mies vastaa.

Mies jäi henkiin. Ja pitkän kuntoutuksen jälkeen hän kuulemma vielä jonain päivänä kykenee kävelemään.

Jee jee

Tein tänä aamuna huonousenarin anatomian tentissä. Turhautuminen, elämänhalun täydellinen katoaminen, murhanhimo ja raivo oli pakko kompensoida aamupäivän bodypumpilla, minkä takia sitten myöhästyin tuutortunnilta, mutta ei siellä ollut onneksi käsitelty mitään järkevää. Tuutortunnilla sain ilokseni luovuttaa koulutusohjelmatiimin jäsenyys(paska)nakin eteenpäin. Sen jälkeen alkoi taas uusi, ihana kurssi Ravitsemus, liikunta ja kansanterveys. Vedin heti pisteet kotiin lupautumalla yhdeksi koekaniiniksi tunnilla, jossa testataan eri liikuntamuotojen kalorinkulutusta. Niin, ja täytin viikottaisen liikuntasuosituksen... Katsopas huviksesi liikuntapiirakasta kuinka paljon sinun pitäisi liikkua ja tuleeko liikuttua!

Oi ihanuutta. Tarkoitus oli mennä bodycombattiin, mutta menenkin vasta huomenna, kun tämän päivän treeni tuli kietaistua aamupäivällä. Siitä hyvästä saan nähdä ja kuulla kun Dr. Phil neuvoo ensimmäisen avaimen ja askeleet, miten omaa sisäistä ääntään on muutettava kannustavaksi, jos haluaa pudottaa painoa ja pysyä solakkana. Jei! Koulun kirjastoon oli tullut Dr. Philin kirja Pidä huolta itsestäsi, mutta sitä ei voi vielä lainata ja siihen on varmaan jo sata varausta.

Huomenna on vapaata koulusta, paitsi menen kv-infoon kun haluan tietää että miten sinne vaihtoon pääsee. Ja Minnan kanssa pitäisi lukea vähän hullun jännää (EI TOD!) kirjaa torstain Tieteellisen tutkimuksen perusteet-tenttiin.

Koulu on kivaa

Opiskelu tuntuu monipuoliselta ja mielenkiintoiselta, älyllisesti haastavalta, moraalisesti raflaavalta, oman kasvun kannalta merkitykselliseltä, loppuelämän kannalta oleelliselta. Se herättää ajatuksia ja tunteita ja tekee elämästä... elävää.

MAANANTAIN AAMUPÄIVÄN HARHAISET HETKET!?

Äsken alkoi ihastuttava kuvaileva tilastotiede-kurssi, jonka opettaja on aivan mahtava. Aivot on vieläkin solmussa tilastoharhojen jälkeen. *salaliittoteoria* Hallituksen kätyrit saa tilastot näyttämään miltä haluaa! *paranoiaa* Vihdoinkin, tai paremminkin jälleen, jotain agentimeininkiä!

Now playing: Robbie Williams - Radio

Such a perfect day

Voiko tästä päivä enää paremmaksi muuttua?

Heräsin seitsemältä. Käytin naamassa Bodyshopin ihanan Tea Tree-kasvonaamion. Lähdimme kahdeksalta Oskun ja Taavin ja tietenkin Jasmin kanssa Puokkarin koirapuistoon. Sen jälkeen menin Oskun kanssa katsomaan mopsinpentuja, jotka olivat kuin pieniä aamuaurinkoja tähän pimeään syksyyn!

Yhdeltätoista olin bodypumpissa, jossa lisäsin hauisbiisissä tangon molempiin päihin kilon lisää (enari!) ja irvistellen tein koko piisin moitteettomalla tekniikalla. Jee jee! Pumpin jälkeen menimme Reetan ja Oskun kanssa syömään intialaiseen lounasta. Siellä saimme idean verenluovutuksesta, ja idea myös toteutettiin. Ja verenluovutus onnistui! Olin aivan sanoinkuvaamattoman iloinen. Pari kertaa on nimittäin veri hyytynyt neulaan ihan loppuvaiheessa ja se on pistänyt ketuttamaan aika runsaasti. Vähänkö oli siis voittajaolo tällä kertaa!

Kuvarundi meni perinteikkäästi siinä mielessä, että paska kilpailu, paskat aiheet, paskat tuomarit - ei taaskaan voitettu. Kuvat silti ovat mielestäni meidän kaikkien aikojen parhaat. Niitä voi pällistellä täällä:
http://cc.oulu.fi/~kamerat/kuvarundit/2005. Joukkue numero 8 ollaan me.

Elina soitti ja pyysi Kodin Anttilaan pällistelemään. Ihmettelin ihmeellisiä tavaroita, hologrammi-cd-kansia jossa räppäreiden naamat vaihtuivat kun kantta heilutteli, maukuvia lelukissoja (antavat sitten lapsille kuvan että eläin on lelu, jee jee vaan) ja tivolivehjeen tuntuisia baarijakkaroita. (Jos minä menen baariin, niin oletan että siellä on tuolit omasta takaa...)

Sitten kun Mikko tulee Han Moo Do-treeneistä, me katotaan Sin City ja dippaillaan rehuja. Mukavaa. Niin ja uusi Bodyshopin ylang ylang-hierontaöljy pitäisi korkata.

Olen tehnyt kaikki tämän viikon tehtävät verkkokurssille. Ensi viikko on lepiä koulussa (kahta tenttiä lukuunottamatta, mutta sitten on tentit ohi!). Pääsen maanantaina kehonhuoltotunnille, mille en yleensä ole koulun takia ehtinyt. Jes. Ehtii muutenki treenaamaan huipusti.

Huomenna olisi suunnitelmissa aamulla repäisy puolen tunnin juoksulenkille, päivällä vesijumppaan ja illalla vielä salille ennen kuin menemme Mikon kanssa katsomaan Corpse Briden. Kuntoilla pitää että jaksaa. On tullu syötyäkin taas reippaasti, ei enempää kuin mitä kulutus on, mutta kuitenkin hikoilemalla saa tuloksia nopeammin...

Porukat tulee Barcelonasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja mietin että vois mennä käymään Oulunsalossa tsekkaamassa tuliaiset... ;)

Ihan hyvä fiilis. Pitää vaan yrittää ajatella näitä mukavia asioita. Onneksi Elina pyysi mukaan shoppailemaan (rahaa ei ole, joten ensin vastustelin, kun ajattelin että inhottaa kun ei voi ostaa mitään, mutta ei siellä olisi ollut edes paljon mitään siistiä), nimittäin olisin muuten nukkunut koko illan Jasmi kainalossa. Nyt on kiva olo. Tämä pimeys meinaa kovasti väsyttää. Onneksi on asioita mitä odottaa, se estää vaipumasta kokonaan talviunille.

Sitä ei vain sitten käytetä

Nimittäin rahaa. Iskä kerran sanoi että "sitä käytetään silloin kun sitä on ja ei käytetä kun ei oo". Rento asenne rahaan. Kela perii minulta kolmasosan opintotuestani, kunnes olen maksanut takaisin yhden kuukauden opintotuen (tällä matematiikalla siihen menee siis kolme kuukautta). Saan siis noin 277 euroa kuussa. Vuokra on 229, joten elämiseen jää ruhtinaalliset 48 euroa. Onneksi olen maksanut etukäteen yhden kuun vuokran (tosin maksoin tänään taas joulukuun vuokran), että voin ehkä käyttää sitten joulukuun vuokran joululahjoihin. Ja onneksi seuraava Beauty centerin maksukin on tammikuussa, jolloin saan taas lainaa... Eipä tässä näköjään sittenkään mitään hätää. Tosin pienet lisäansiot ei haittaisi ihan hirveästi. Ehkä pitäisi ruveta miettimään jotain duunia tähän opiskelun sivuun, nyt varsinkin kun ensi jakso on keveämpi. Voi kun pääsis joskus sinne bodypump-ohjaajakoulutukseen. Bodypumpin ohjaaminen olisi kyllä työtä, joka ei tunnu edes työltä!

Vastuu ja velvollisuus

Tänään on ollut rankka päivä. Se oli erityisen rankka ennen kuin varsinaisesti alkoikaan. Jännitin siis Oppiminen ja opettaminen-kurssin esiintymistäni (kerroin rentoutumisluennon lopuksi omana osuutenani itsesuggestiosta ja pidin perinteisen maataan-lattialla-rentoutusmisharjoituksen) ja patologian tenttiä niin, että etukäteen kärsiminen oli paljon pahempaa kuin varsinainen suoritus. Sain hyvää palautetta osiostani opetustunnillamme ja tenttikysymykset vaikuttivat sellaisilta, että vähintäänkin pääsen läpi. Taas on siis stressattu kehoa ja mieltä aivan turhaan. Ja se jos mikä on periaatteitteni vastaista!

Olen onnekkaasti selvinnyt jo kolmesta tentistä. Pelkään aivan turhaan, sillä olen fiksumpi kuin mitä luulen. Jostain syystä pelkään epäonnistumista. Hävettää, kun en ole valmistautunut mihinkään. Syynä on kai se, että en tajua ajankulua ja yritän kieltää koko tenttien olemassaolon kunnes niihin on vain pakko mennä.

Jostain syystä yritän tehdä parhaani kaikessa, mikä on ihan turhaa, koska meidän koulumme on täynnä alisuorittajia. Kuka huomaa eron, olenko valmistellut puhettani pienen ikuisuuden vai suuren ikuisuuden? Dah. Kynnys on niin korkealla, että lopulta en pysty mihinkään. Esimerkkinä hoitosuunnitelma, jonka lopulta palautan maanantaina - se olisi pitänyt tehdä jo keväällä. Sen pitäisi olla ihan piece of cake, mutta olen tehnyt kärpäsestä härkäsen. Se ei ole nyt yhtään sen parempi kuin keväällä, mutta nyt se palautetaan.

Tähän voisin kommentoida myös tämänhetkistä OIEI-kysymystäni, joka on siis se, olenko ensi vuonna mukana OIEI:n hallituksessa vaiko en. Jos olen, luultavasti olen puheenjohtajan ominaisuudessa. Tällä hetkellä minua väsyttää ja kylmä ja kolea syksyn pimeys on saartanut minut. Ei suoraan sanoen juurikaan huntsittaisi. Sitten on ihmisiä, joille sanat vastuu ja velvollisuus riittävät motivoimaan tekemään asioita isänmaallisella painokkuudella. Minä teen hyvin harvoja asioita velvollisuudesta... en oikeastaan mitään. Minun työmoraalini pohjautuu joihinkin aivan muihin asioihin. En koe olevani mitään velkaa kenellekään tai että olisin vastuussa OIEI:n tulevaisuudesta. Itseasiassa, minä olen ainoa asia, jonka tulevaisuudesta olen vastuussa. Ja niiden haukkuvien ja maukuvien suiden, joita täällä on ruokittavana.

Raha ei maailmasta lopu

Opintolaina on loppu. Kela perii takaisin vuoden takaisen syyskuun opintotuen (yli 400 egeä), koska erosin koulusta kuun alussa, mutta olin saanut jo opintotuen ja sitten sain samalta kuulta vielä työmarkkinatukea työharjoittelussa. Nyt Kela perii minulta 1/3 opintotuesta joka kuukausi, kunnes summa on pidätetty takaisin. Sain siis hetken nauttia korkeasta elintasosta, uudesta sykemittarista, uudesta teepannusta, kasvohoidosta ja siitä, että kaupassa ei tarvitse laskea kovin tarkkaan paljonko ostokset yhteensä maksavat. Niin no, tietenkin nautin tästä hankkimastani rojusta köyhyyden iskiessäkin, ja vielä enemmän.

Tammikuussa otan lisää lainaa. Luotan siihen että maailmanloppu ehtii tulla ennen kuin valmistun ja joutuisin maksamaan jotain takaisin. Onneksi perjantaina tulee opintotuki. Olen maksanut aina yhden kuun vuokran etukäteen, joten periaatteessa minulla olisi varaa ostaa kirkasvalolamppu jos en siis maksa vuokraa. Olen ollut huolestunut miten pimeänä olen ollut tämän pimeyden takia. Yhtä haukottelua aamusta iltaan.

Blogini arvo niin suuri, että voisin sillä maksaa Beauty centerin jäsenmaksua pitkälle eteenpäin. Mutta mistä tuon rahan voi siis käydä nostamassa?

My blog is worth $564.54.
How much is your blog worth?

Avoimet ovet Beauty centerillä la 12.11.

Beauty centerillä vietetään lauantaina 12.11.05 klo 12-16 avoimien ovien päivää. Ohjelmassa on klo 14 kiinteytys, klo 15 bodypump ja klo 17 bodybalance. Takuulla piristystä syksyyn! Tule huviksesi kokeilemaan mitä se paljon mainostamani bodypumpin ihanuus on. Ja paras syy on tietenki se KUN ILMATTEEKSI SAA. Tulen henkiseksi tueksi ja tarvittaessa kantamaan ulos jos voimat loppuu kesken. Bodybalancekin on aivan ihanata myös ja sinnekin tietenkin tulen tukihenkilöksi jos pelottaa.

*nyyh* ...aina mää yritän kaikkia kannustaa ja rohkaista mukaan, mutta te laiskaperseet ette lähe mihinkään... lähtekäähän porukalla voittamaan itsenne. Ei siihen pakosta kerrasta jää koukkuun, vaikka voi kyllä jäädäkin.

Hetki keskellä keskiviikkoa

Tulin kouluun tekemään ryhmätyötä, mutta en löytänyt ryhmääni. Se ei haittaa, sillä ne vain ähersivät sitä, minkä minä olen jo tehnyt. Olen löytänyt itsestäni kunnianhimoisen, luotettavan ryhmätyöntekijän, joka tekee oman osansa kadehdittavalla panostuksella. Meillä on siis opetustunti eräällä kurssilla. Olen valmistellut oman osuuteni, jonka menen huomenna vetämään kylmänrauhallisesti tietäen tarkkaan mitä olen tekemässä.

Nyt istun täällä atk-luokassa ja odotan että kohta alkaisi opettajan ohjaustapaaminen kyseiseen aiheeseen liittyen.

Olen selvinnyt jo muutamasta tentistä. Ensi jaksosta on tulossa mukava. Peruin osallistumiseni ylimääräisillä kursseille, joita olin ehtinyt ahnehtia. Minulla on nyt aikaa tehdä pari rästiin jäänyttä asiaa. Maanantaina alkoi todella mielenkiintoinen naistutkimuksen verkkokurssi ja olen hyvää vauhtia tekemässä sen tehtäviä - olen tuotteliaalla ja luovalla tuulella.

Ehkä pimeys ja sen mukanaan tuoma synkeä, väsynyt, talviuneen houkutteleva olotila ei pelkästään ota, vaan myös antaa.

Olemme Minnan kanssa päättäneet tehdä opinnäytetyön yhdessä. On hienoa, että sekä verkkokurssi, tuleva projektiharjoittelu että opinnäytetyö saadaan jotenkin kytkettyä yhteen. Työ liittyy jotenkin naisen seksuaalisuuteen, mutta konsultoimme muutamia opettajia, jos he löytäisivät meille jonkun täydellisen aiheen.

Eilen illalla tuntui kuin minuun olisi pistetty lamaannuttavaa myrkkyä. Nautin suunnattomasti ajatuksesta, että olisin koko illan peiton alla nautiskellen lämmöstä ja pimeydestä kuin kohdussa. Agentti minussa kuitenkin sai voiton ja pyöräilin bodycombattiin. Ennen jumppaa hikoilin myös parikymmentä minuuttia salilla. Bodycombatin jälkeen olin edelleen väsynyt, mutta aivan eri tavalla. Päästyäni takaisin peiton alle tunsin ansainneeni leponi.

Samalla reissulla hain postista uuden mustepatruunan (130 euroa ja sinne meni loput opintolainasta). Minulle tietotekninen omavaraisuus on tärkeä asia. En kestä ajatusta, että joutuisin istumaan koululla vapaaehtoisesti tekemässä kouluhommia tietokoneluokassa tai joutuisin katsomaan vierestä kun koulun paska tulostin syrttää paperia.

Jos itselleen sanoo, että onnistun kaikessa mihin ryhdyn, niin hyvin pian se muuttuu todeksi. Laihdutuskuurini on tepsinyt, mikä ei ole mikään ihme, koska kyse ei ole magiasta vaan matematiikasta. Ilmeisesti mahdottomina pitämänsä asiat voivat muuttua todellisuudeksi, jos vähänkään viitsii vaivautua tekemään jotain asian eteen.

Jostain syystä olen herkistynyt hyville tunnelmille. Eilen kotiin pyöräillessäni vastaan tuli kansainvaellus jäähallilta, jossa oli loppunut Kärppä-matsi. Pystyin tuntemaan positiivisen mielialan vasten kasvojani, kun pyöräilin ihmisjoukkojen läpi, vaikka en edes tiennyt oliko Kärpät voittanut (ja olihan se). Minusta on myös mielenkiintoista katsella ihmisiä -vaikka täällä atk-luokassa- ja tunnustella minkälaisia tunnelmia heistä välittyy. Ihmiset ovat mielenkiintoisia, etenkin silloin kun he eivät itse tiedä että heitä tarkkaillaan ja syväanalysoidaan.

Tänään olen estänyt peiton alle käpertymisen varaamalla paikan paceen (ja näin eilen pacen ohjaavaa Merjaa matkalla BC:lle ja lupasin että olen paikalla) ja illalla olen sopinut meneväni vesijumppaan Katrin kanssa.

Olen yllättynyt, että tielleni ei ole sattunut kummempia ulkopuolisia vastoinkäymisiä viime aikoina. Mikään ei estä minua menemästä eteenpäin, ja kaikki on kiinni vain minusta itsestäni. Tämä ajatus on viidakkoveitseni, jonka kanssa lähden eteenpäin!

Mieleeni on usean kerran palannut lämmin tuokiokuva, jonka näin hakiessani veljeäni juna-asemalta. Sateisessa illassa vanha mies kiiruhti eteenpäin takin kauluksesta kurkistava punaruskea mäyräkoira painettuna rintaa vasten. Siinä oli vain jotain... kaunista.

Selluliitin salaisuus

Mielenkiintoinen selitys selluliitista (http://www.urheiluravitsemus.net/vanhat/17.html):

Ihon alla on rasvakudosta, ja rasvakudoksen alta löytyvät lihakset. Iho ei voi olla irrallinen nahka, vaan se on jollain tavoin sidottava lihaksiin kiinni. Ihoa ja lihaksia pitävät paikoillaan sidekudossäikeet, jotka kulkevat rasvakudoksen läpi.

Kun rasvakudoksen määrä kasvaa, sidekudossäikeet eivät veny rasvakudoksen mukana. Tästä seuraa, että ihoon ilmestyy kireiden säikeiden kohdalle kuoppa. Säikeiden väleistä rasvakudos pääsee pullottamaan vapaammin. Siksi selluliitti on epätasaista. Lisäksi on jonkin verran näyttöä, että kun sidekudossäikeet ovat tiukalla, rasvakudokseen pääsee myös enemmän nestettä, turvottaen ihoa entisestään.

Sidekudossäikeisiin ei voi ravinnolla vaikuttaa, sillä sidekudoksen rakenne on puhtaasti perintötekijöiden sanelema. Toisilla on suurempi todennäköisyys saada ihoonsa paukamia kuin toisilla. Rasvakudoksen määrää voi jokainen vähentää. Mitä ohuempi rasvakerros, sitä vähemmän sidekudossäikeet kiristävät ja sitä vähemmän iholla on kupruja.