2007 täältä katsottuna.

On aika antaa ajatuksen kulkea läpi vuoden 2007.

Tammikuun alussa muutin Mäntylästä Kaakkuriin. Tykkäsin ihan simona siitä kämpästä! Jotenkin tulee hyvä fiilis kun sitä ajattelee. Siellä paistoi aurinko! Ja rrrrakastin sitä pyykkitupaa. En kestä kämpässä leijuvaa huuhteluaineen nihkeää tuoksua.

Kävin bodycombat-peruskoulutuksen Helsingissä ja näin siellä Sis'iä pitkästä aikaa. Tammikuulta 10 askelta voittajaksi. Tammikuussa oli muutenkin ihan älytön tsemppi, kuten tulee olemaan myös tammikuussa 2008.

Helmikuussa käytin viimeisen opintotukikuukauden. Helmikuun lopulla olin väsynyt, mutta painoin silti menemään. Maaliskuun alkupuoliskolla kilahti. Lämäisin Maailman Ihaninta avokämmenellä, niin että tuli kauhia kriisitilanne. Kaikenkaikkiaan vuosi 2007 oli oiva esimerkki siitä, että kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan.

Toisaalta, kaikki meni aivan suunnitelmien mukaan. Marraskuussa 2006 kerroin the-best-case-scenarioksi muuttamisen Maailman Ihanimman kanssa ihanaan rivitaloasuntoon (tuolloin vakiintumisemme yhteen ei ollut vielä läheskään selvää). Muutimme heinäkuussa Oulunsaloon vuokrarivarikolmioon ja elokuussa menimme naimisiin.

Neiti Kähkösestä tehtiin perjantaina 24.8.2007 klo 15.00 rouva Pietilä.

Ja hankimme tänä vuonna kolme gerbiiliä.

Tänä vuonna vietettiin Maailman Ihanimman äidin ja tädin hautajaisia. Ja rakkaan lapsuudenystävän äidin hautajaisia myös. Ja meidän pappa on sairaalassa.

Bellissima Maria muutti Helsinkiin.

Huhtikuussa syntyi Aaro ja sitten vielä Eevi. Isäni täytti syksyllä50 v. Veljeni kävi armeijan ja muutti pois kotoa. Serkkutyttö myös muutti pois kotoaan ja sai ylioppilaslakin, olikohan hmm jotain 5 ällää ja muut eetä (ja ehti muuten mennä vielä kihloihinkin vuoden 2007 puolella).

Huhtikuussa kävin bodypump-koulutuksen.

Toukokuussa täytin 25 vuotta. Siinä kevään korvilla elämä alkoi taas hymyilemään ja valo alkoi välkkyä tunnelin päässä. Olin huhtikuun sairaslomalla ja toukokuun muuten vaan, vai oliko se toisinpäin. Joka tapauksessa en huolehtinut koulusta, vaan jumppasin vaan kepeästi. Kesällä sitten tein pari harjoittelua.

Tänä vuonna olin työharjoitteluissa lasten kirurgisella vuodeosastolla, dementiayhdistyksellä ja Oulunsalon terveyskeskuksessa.

Sain kuukauden ajan sairaspäivärahaa masennuksen takia. Söin 7 kk Cipralexia. Olin mukana ODL:n Purje-projektissa.

Olen tänä vuonna tutustunut uusiin ihmisiin, mutta pitänyt myös yhteyttä tärkeimpiin.

Kävin kaksi kertaa larppaamassa pitkästä aikaa. En saanut toteutettua haavettani päästä ratsastamaan.

Tänä vuonna sain potkut. Mutta koska universumissa vallitsee tasapaino: tänä vuonna opin syömään rosollia!

Tänä vuonna on ollut vain yksi mies, mikä on huomattava muutos edellisvuoteen. Tänä vuonna on ollut paljon vähemmän draamaa ja pitkiä katseita kuin 2006. Ei tarvi kysyä onko se hyvä vai huono asia.

Vuoden 2007 parhaat sarjat olivat Pako ja Dexter.

Kesällä 2007 jumppasin simona. Se oli kivvaa ja sain älyttömästi korvaamatonta kokemusta.

Elokuussa Jasmi UI. Voi pojat!

Mutta 2008 tulee olemaan niiin paljon parempi. Kyllä. Koska olen taas viisaampi ja osaan ehkä välttää muutaman virheen. En vaadi itseltäni liikoja tänä vuonna. En pidä kiirettä. Pidän homman yksinkertaisena.

Mulla puutuu aina vasen jalka kun tässä koneella pönötän. Tai missä koneella tahansa. Se on ihan mystistä, mutta toimiva aikamerkki.

Käytiin eilen kattomassa lauttasatamasta ilotulituksia, kun kuviteltiin että sieltä muka jotain näkyis. Siis kaupungin ilotulituksista.

"No näyttää kyllä aika köyhältä."
"Eikö me köyhiä ollakin."

Jatkoa luvassa, ystävät. 2008 on jo alkanut. Ei siitä välttämättä yhtään jäsenneltympi tule kuin tästä, mutta silti. Antaa mennä.

Maailma näyttää erilaiselta tähtäimen läpi katsottuna.

On muuten mainiosti vuorokausirytmi muljahtanut! Kello on kymmenen illalla ja ei ees väsytä, vaan voisin tässä ruveta niinsanotusti päivän askareille. Ei kai se ole ihmekään jos on nukkunut iltapäivään. Ilta on vielä todellakin nuori.

Oli jo lähes kohtalokkaalla tavalla varmaa, etten tulisi enää tässä elämässä ohjaamaan bodypumppia, tuota maailman parasta asiaa. Koska tasan menevät onnenlahjat, vastaanotin tänään pyynnön tuurata Kempeleessä ja senhän tein ja huomenna lissää ja combattia kanssa. Olen kuitenkin kuin kuka tahansa narkomaani ja peloissani siitä, että mitä jos seuraavaan, mielivaltaisesti annettavaan annokseen on niin pitkä aika, että en kestä.

Koska olen mättänyt ruokatorvestani alas luonnottomia määriä kaikkea scheibea, tänään oli kurinpalautuksen vuoro. Tunnin kekkalointi pitkin jäistä katua nosti sykettä kummasti, vaikka vauhti ei olekaan koskaan hirmuinen. Enemmänkin olisi saanut rangaista, ottaen huomioon miten olen possutellut. Huomenna lissää.

Joululahjaksi saamani OBH Nordican Chilli-ruokavaaka on uusi paras kaverini, samoin kun vanhat tuttuni kalorilaskuri.fi, Beurerin Black Flower-henkilövaakani (miten jokin niin kaunis voi laukoa niin julmia totuuksia...) ja Polar F11-sykemittari. Se on hyvä että on jotain "kättä pidempää".

Hei tyypit, jos ootte facebookissa, niin mua saa alkaa, uudet ja vanhat kaverit. Meikäläisen profiili löytyy täältä.

Aattoaamu

Maailman Ihanimmalla on hassu perinne käydä aattopäivänä vielä kaupassa. Kyse on nimenomaan perinteestä, koska meillä on jo KAIKKEA, enkä millään keksinyt mitään tekstiviestiostoslistaan. Se kai vaan tykkää pörrätä marketeilla, kuka mistäkin joulutunnelmansa löytää.

Jasmi ottaa päiväunia valkoisella päiväpeitteellä punainen rusetti kaulassa. Kynnetkin leikattiin äsken, niin nyt passaa olla fiinisti. Ilmeisesti kynsienleikkaus oli myös sangen uuvuttava kokemus. Kävin Jasmin, iskän ja Taavin kanssa aamukävelyllä (oli kyllä jo aamupäivä). Jasmi on ymmärtänyt, ettei passaa joulua pilata olemalla ketku ja sen reaktionopeus vihellyksiin oli parempi kuin aikoihin.

Aamupalaksi joululimppua ja graavilohta ja luomumaitoa ja vähän rypäleitä. Paketoin miehensiskonmuksujen lahjan Nalle Puh-paperiin. Nyt odotellaan lähtöä Haukiputaalle. Ihanasti sellainen olo, ettei ole kiire mihinkään. Joulukuusi tuo niin jouluisen olon, että en oikein meinaa edes älytä. Kyllä oikia kuusi on aina oikia kuusi. Voisin vaan istua pönöttää ja tuijottaa tuota kuusta, ja kukaanhan ei kiellä niin tekemästä.

Joulu.

En ole vuosikausiin valvonut näin! Jouluista, aamuyöhön elokuvia. Ei haittaa jos nukahdan kesken, Maailman Ihanin katsoo loppuun ja kertoo huomenna miten kävi.

Meillä on kuusi. Maailman Ihanin haki sen ite. Se on ihan ihime mies, leipoi myös joulukakut, joita ollaan sitten tonttuina viety tutuille. Mies on paljolti vastuussa kaikesta joulumielen tuovasta. Se jopa pesi vessanpöntön tänään, kun mua ei mitenkään huvittanut.

Ihana kuusi, ja minun ensimmäinen. Ensimmäinen "oma joulu" on ollut vuonna 2001, kun sinä vuonna muutin pois kotoa. Mutta tämä tuntuu oikeasti ensimmäiseltä omalta joululta, meidän joululta. Vaikka huomenna - tai siis tänään- mennään käymään Haukiputaalla ja illalla ollaan porukoiden luona, sinne tulee muitakin rakkaita.

Ensimmäiset jouluruoat tänään kotona. Hyvvää! Mikrolämmitettyä lanttu- ja porkkanalaatikkoa. No vaan ite keitin potut. Graavilohta, sienisalaattia, aurajuustoa, tummia rypäleitä. Ja rosollia.

Pappa on sairaalassa. Puolet suvusta on hämmentynyt ja yrittää olla joulumielellä lamaantumisen välttämiseksi.

Täällä on ränkytetty Jope Ruonansuun joululevyä, Putte-vainaata ja Pakollista joulua. Ja myös kaikki ihan tavalliset joululaulut on soineet. Reijo Taipale laulaa nyt hangista, korkeista nietoksista. Heh heh.

Aika onnellista. Välillä jotain alakuloa, sellaista mikä minulla on kai perusluonteessa, vaikka jotkut kuvittelevat, että olen joku hemmetin iki-iloinen hippi, joka ei ymmärrä huokailla ikinä minkään takia. Olen oikeasti yhtä paha huokailija kuin Jasmi, ja se jos kuka osaa huokailla ja aiheen kanssa ja ilman. Mutta kuitenkin... tukka hyvin, kaikki hyvin. Uusi lyhyt tukka on paras tukka mitä mulla on ikinä ollut, ja se on aika paljon se.

Oi anna Jumala armoas, kun joulu, joulu on meillä. En tiedä mitä se joulumieli varsinaisesti on, enkä osaa ajatella tätä juhlaa mitenkään Jeesuksen syntymäpäivän kannalta. Sellainen mielenrauha, että kaikki on ja tulee olemaan hyvin, älkää hättäilkö, oliskohan se sitten se joulun sanoma. Pitäis niin kamalasti nauttia ja löytää jokin ihmeellinen joulun nirvana. Varmaan aika moni vain toivoo, että koko homma menisi ohi ja äkkiä, että saisi huilata.

Minä löysin taivaallisen joulun onnen, tanssiessani Maailman Ihanimman kanssa, kikattaen kuin tyhymä, ihan minkä tahansa joululaulun tahtiin.

Kunpa kenenkään ei tarvitsisi olla yksin jouluna, kunpa kaikilla olisi lämmin ja rakastettu olo.

A.N.T.E.E.X.I (Fuck it, i'm only human!)

Didn't mean it but I did it, admit it, I'm guilty. Seitsemän kuolemansyntiä ja liikennesääntöjen rikkominen. Niistä se elämän suola löytyy. Tänään olen:

- ajanut yksisuuntaista väärään suuntaan. Vahingossa. No kun hemmetti olin menossa Subwayhin ja Torikatu ihan vaan niin kuin yllättäen päätti muuttua yksisuuntaiseksi. Onneksi olen pelannut GTA:ta joskus runsaasti niin ei noussut syke kuin pikkasen ja sain häkellykseltäni tehtyä U-käännöksen.

- warettanut. Soo soo.

- puhunut kännykkään ilman handsfreetä autolla ajaessani, ja ihan tarkoituksella, eikä ollut edes mitään asiaa sille kenelle soitin eli veljelle. Ja puhelun jälkeen soitin lisää ja jätin höpöhöpöviestin kaverin vastaajaan.

- sanonut ääneen "saakeli" työajalla pumppitunnilla. Mietin jopa ihan liikaa mitä sanon, etten loukkaisi ketään. Mietin tänään voinko kommentoida mitenkään Sun Always Shines On TV-kappaleen sanoja, jos tunnilla on joku lestadiolainen tai muu jonka mielestä televisio on syntiä. Mietin myös loukkasinko ketään, kun sanoin tunnin lopuksi, että ollaanpa iloisia siitä kun ollaan terveitä ja voidaan treenata. Että jos siellä oli joku, joka ei olekaan terve, että loukkaantuiko se.

- puhunut paskaa ex-esimiehestä. Lopetin kyllä avautumiseni lisäykseen, että minun mielipiteeni on vain minun mielipiteeni ja tavoitteeni ei ole mustamaalata ketään, vaan ainoastaan oman mielenterveyteni takia purkaa tuntojani lajitoverille. Ja eihän paska ole aina paskaa, sitä voi sanoa myös kehittämisalueiksi, jos haluaa paremman omatunnon paskanpuhumisesta. Kyllä mua silti hävettää, että olen vihainen jollekin lajitoverille, enkä pysty kokonaan käsittämään sen tekosia. En siis ole vielä valaistunut. Olipa ylläri.

- ylensyönyt. Tai itseasiassa en vielä. Söin subin ekan puolikkaan äsken ja kohta aion mennä syömään sen toisen puolikkaan.

- mököttänyt ja murjottanut ja ollut hieman suorastaan v-mäinen puoliso - TÄMÄ ON TODELLA HARVINAISTA KÄYTÖSTÄ MINULTA, KOSKA YLEENSÄ OLEN MUSSUKKA JA HÄIRIÖKÄYTTÄYTYMINEN MENI ONNEKSI OHI

Lisäksi olen puhunut yksikseni kuin mikälie sekopää.

Kuitenkin olen ollut myös ihan kiltti. Kuten esimerkiksi niin, että:

*sensuroitu* Totesin, että (pitkä ja harras) kilttien asioiden lista oli ilettävän omahyväinen ja sädekehää kiillotteleva. Toteanpa vain, että olen ottanut opikseni ja olen huomenna vähän eilistä viisaampi. (HAHHAHHAHHAHHAHAHHAA!)

Että kyllä mää yritän.

Tämmöstä rauhallista

Ei kuulu juurikaan mitään, mikä voisi ketään kiinnostaa. Tämmöstä mukavaa vaan. Hyvin vähän draamaa. Kukaan ei ole pissinyt meidän jäälyhtyihin vähään aikaan, kun tuli tämmöset kelit ja lyhdyt sulivat pihalle.

Perintöverosta on epäselvyyksiä, kun anopin kuoltua leskelle asuttavaksi jääneen talon arvo oli laskettu yläkanttiin ja tässä pitäisi nyt maksella veroa perinnöstä, jota ei edes saa käyttöön. Kela ynnä muut instanssit voivat lyödä rahahanat kiinni, koska meillähän on se perintö, vaikkei siis olekaan.

Jasmilla on juoksu. Jos sillä ei pysy jumala mielessä ja housut jalassa, niin niittaan pöksyt jalkaan. Nimittäin kovin montaa kertaa ei jaksa luututa samaa lattiaa. Mutta ei tästäkään draamaa, kun koira on niin lussu, ettei taistele vastaan vaan alistuu kohtaloonsa ja murjottaa housut jalassa.

Joko mainitsin, että sain potkut jumppapaikastani viime viikolla? Tekaistuin perustein, joita ei usko erkkikään. Ja ihan pusikosta ja varoittamatta. On ihanaa, että vielä on olemassa ihmisiä, jotka käyttävät mielivaltaisesti asemansa tuomaa valtaa henkilökohtaisella tasolla. Kun asioista ei osaa puhua, niistä ei tarvitse puhua, koska hankalat ihmiset (jotka eivät luota pätevyyteesi, koska sössit asioita) voi vain editoida kuvasta ja käyttää sitten termiä irtisanominen. Välillä tämä nokkela esimies jopa väitti minun itse irtisanoutuneen, mikä on niin suurta paskaa, ettei se mene pöntöstä alas yhdellä huuhtelulla.

Koska olen itsepäinen jästipää, en todellakaan olisi itse antanut ihan niin helposti periksi muutaman ristiriitaisuuden vuoksi - pitääkö konflikteja vältellä kaikin keinoin? Eikö asioita voi hoitaa niin kuin aikuiset ihmiset - vai miten ne aikuiset ihmiset nykyään asioita hoitaa?

Minä kieroutunut optimisti näen tämän mahdollisuutena. On ollut aivan ihanaa käydä tuuraamassa niissä paikoissa, missä kesällä pidin tunteja - nähdä tuttuja asiakkaita ja työntekijöitä. Se on vaan niin huippua. Lisäksi on palkitsevaa auttaa lajitovereita, koska ohjaajatilanne on niukka täällä päin ja tuuraajia on hankala löytää. Vaikka osaankin sanoa "ei", niin on se kivempaa sanoa "kyllä".

Suurimmat murheeni liittyvät läpikäymääni rankkaan hiuskriisiin, joka ratkeaa hovikampaajan saksilla huomenna Haukiputaalla klo 11. Kenties avoin tilitys luvassa.

Latvaan on tähti, vain kuusi puuttuu.

Asiaa kakasta

Elämässä jokainen on vuorollaan pulu ja patsas. Miten selvitä siitä, että vaikka olet tehnyt kaiken oikein ja parhaan tietämyksesi mukaan, sataa niskaasi saavikaupalla paskaa? Miten päästä yli siitä oivalluksesta, että maailma ei toimi aina oikeudenmukaisesti?

Kuvitteellinen tilanne:
Paavo Pomo on saanut kuulla, että hänen vaimonsa Sirkka lähtee Matti-muusikon matkaan. Paavo Pomoa ahistaa. Hän purkaa ahistuksensa Tero Työntekijään kertomalla valitsemiaan huonoja uutisia. Tero Työntekijää ahistaa, hän menee kotiin ja sanoo puolisoaan Terttua tyhmäksi lehmäksi. Terttua ahistaa. Terttu menee kauppaan ja haukkuu Kaisa Kassaneidin. Kaisa Kassaneitiä ahistaa. Kaisa Kassaneiti menee kotiin ja potkaisee Kerppu Koiraa. Kerppu Koira on ahistusketjun loppupää, tämän vitutuksen ravintoketjun viimeinen lenkki.

Myös ihminen itse voi pysäyttää tämän ahistusketjun - ja pelastaa jonkun viattoman koiran potkituksi tulemiselta. Jos joku vuodattaa selvästi aiheetonta ripulia harteillesi, älä työnnä sitä eteenpäin, vaikka se on ihmisille helppoa ja luonnollista ja se tapahtuu usein tiedostamatta. Ota kakka vastaan, pakkaa se huolellisesti ja heitä se jonnekin, missä se ei haise kenenkään nenään. Toinen vaihtoehto on laittaa kakka ämpäriin ja juosta ympäriinsä sitä esitellen, eli suomennettuna kertoa kaikille minkälainen kakkapää kakan on sinulle antanut. Tämä ei edistä sinun eikä kenenkään muunkaan hyvinvointia. Tällaisen toiminnan seurauksena yhä useampi koira tulee potkituksi.

Saadessasi kakkaa niskaan keskity muihin asioihin - hyväntuoksuisiin asioihin. Olemalla onnellinen olet kakan niskaasi kaataneen henkilön yläpuolella. Kakan kaataminen niskaan on alistamisen ja vallankäytön merkki - täytyy olla jonkun yläpuolella kakkaa kaataakseen, koska sehän valuu aina alaspäin. Sinun tehtäväsi on 1. ilmoittaa, että et halua enempää kakkaa ja 2. estää saamasi kakan valuminen alaspäin seuraavalle onnettomalle ravintoketjun lenkille. Jos saat kakkaa niskaasi, sinun ei tarvitse hymyillä kaatajalle eikä varsinkaan pyydellä anteeksi, vaan sinulla on oikeus ilmaista, että kakan hyväksytty hävitystapa on vessanpönttö. Älä alistu kenenkään pöntöksi.

Näillä ohjeilla voimme jokainen toimia puhtaamman sosiaalisen ympäristön puolesta, sekä antaa lajitovereillemme sellaista kohtelua jonka he itse ansaitsevat sen sijaan, että projisoisimme huonoa rakkauselämäämme, kökköä pelionnea tai saamiamme potkuja siskoihimme ja veljiimme.

Musiikkia silmille, korville ja hampaille

Eilinen hammaslääkärikäynti oli miellyttävä, vaikka porattiin ensimmäistä kertaa elämässä. Sirkkelimäinen niuuu-ääni oli viehko ja vitosen puudutuspiikki hintansa väärti. Vasta poistuessani ja peiliin katsahtaessani näin huuliin kuivuneen veren ja hammaskiven poiston jälkeen vuotavat ikenet. Namsk. Mielessä kävi kyllä siinä tuolilla makoillessa muutama Saw-leffa. Yksi paikka ja "kiinnityskudosten hoito" 34 euroa. Viisaudenhampaita, joissa alkavia reikiä, revitään varmaan vuoden päästä. Meillä homma hoituu niin, että vuositarkastukseen kutsutaan hammashoitolasta, eikö ole hienoa?

Nightwishin keikka illalla oli hieno. Pyrotekniikka oli hyvin suunniteltu ja posahteli hienosti musiikin tahtiin. Tuomas Holopainen tekee hienoa musiikkia, ja keikalla saattoi hyvin tunnistaa elokuvamaisemman tyylisuunnan. Kaunista siitä tekee nimenomaan draamantaju, tunneskaala, alkuvoimaisen taistelun pauhun ja voipuneen, huohottavan suvannon vaihtelu. ("Suvanto eli väinä on leveä ja syvä kohta joessa. Suvannossa vesi liikkuu muuta jokea hitaammin, sillä leveässä uomassa vedelle on enemmän tilaa, eikä joki laske paljonkaan suvannon kohdalla." / Wikipedia) Nightwishissa kukaan jäsen ei tee "toimistotyötä", vaan kaikki ovat Esiintyjiä. On aivan eri juttua katsoa itsekseen rämppäilevää basistia kuin Marco Hietalaa. Keikkaa katsoessa tuli sellainen tuttavallinen olo, että "hei, minähän tunnen nämä tyypit". Siitä tavoitetta muille bändeille!

En ole käynyt paljoa keikoilla elämässäni. Jalkani väsyivät ja silmäni, jotka sijaitsevat hieman 158 cm korkeudella olevan päälakeni alapuolella, eivät nähneet ihan kaikkea heiluvien ihmisten takaa, vaikka olimme melkein eturivissä. Pitkien ihmisten deodorantit pettivät nenäni tasolla. Saatan olla Madetojansali-porukkaa, siis varhaismummo, joka saa oikeasti enemmän kiksejä Kari Tapion konsertista. Olin dekadentti ja rock'n roll ja join yhden punaisen Bacardi Breezerin (oikeastaan ihan vain siitä hyvästä, että en ole raskaana, kuten puolet ystäväpiiristäni on), minkä ansiosta pääsin jonottamaan ylipitkään naistenvessan jonoon. Keikan loppumisen jälkeen tunnelma narikassa oli eläimellinen. Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee liikenteessä?

Anette oli oikein hehkeä ja ammattimainen esiintyjä. Ihailin kontaktia yleisön kanssa, ja esiintymisen dynamiikkaa, miettien mitä siitä voisin varastaa bodycombat-tunnille (ihan oikiasti). Mutta pojat, pojat. Olen oikeasti liian vanha siihen, että ymmärtäisin, miksi on coolia vetää viinaa duunissa. Varsinkin, kun kun keikka on K-15. Olen onnellinen, etten ole naimisissa muusikon kanssa. Rokkarithan saa tehdä mitä haluaa, ja jos huvittaa mennä uimaan niin ne menee uimaan, kuten miehensiskonpoika asian on ilmaissut. Niin kerta!

Höhärin tuplakalahampurilainen oli ihan ok, mutta nälkä jäi vieraaksemme. Luultavasti hampurilaisessa oli pippuria, joka pisti ihoni kutisemaan oikein mukavasti. En kuitenkaan ottanut Ataraxia, koska se tainnuttaa minut liian pitkäksi aikaa ja en olisi aamulla jaksanut herätä, kun yhdeksältä alkoi opinnäytetyön ohjausseminaari, jossa minun kuului olla opponenttina.

Tsädäm! Tarkistaessani kotona puoli ysin aikaan kalenterista missä luokassa minun pitäisi olla 30 minuutin kuluttua, huomasin, että olin merkannut kalenteriin seminaarin alkavaksi klo 8.

Hälytyskellot soi. Yritän säilyttää malttini, mutta asioiden unohtelu on niin selvä stressin merkki, ettei sen selvempää. On ihan berberistä, että työasioiden murehtiminen vie näin paljon keskittymistä koululta. Mutta joskus elämä on. Ei elämää voi halkoa siivuiksi ja olettaa, että mikään niistä ei vaikuta toisiinsa. On vaan tasapainoiltava sillä surffilaudalla tilanteen mukaan. Onneksi on niin paljon muutakin elämää tällä hetkellä, että pieni konfliktinmallinnusharjoitus ei tunnu yhtään missään. En minä ole rakentanut taloa hiekalle.

Otetaan siis rennosti. Asia on ihan ok, vahinkoja sattuu itse kullekin (mutta miksi kuitenkin aina minulle?). Huokaisen syvään. Ja totean, että ei se tuo Tuomas Holopainenkaan mitenkään hirviän ruma setä ole - vaikka tietenkin paljon rumempi kuin oma komea ja rakas mussuni.


Philosophie: Hier et demain sont toujours aussi éloignés. Carpe diem.
Nightwish France - le site officiel francophone de Nightwish

http://www.thingsaregood.com (Jiihaa!)

What would Sydney Bristow do?


Miksi naiset käyttää meikkiä ja hajuvettä?
-Koska ne on rumia ja haisee pahalle.



Kuinka monta sovinistia tarvitaan vaihtamaan sähkölamppu?
-Ei yhtään. Tiskatkoon huora pimiässä!

Sadisti, masokisti, murhaaja, nekrofiili, eläimiinsekaantuja ja pyromaani istuivat iltaa hiljaisuuden vallitessa, jokseenkin ikävystyneinä kaikki. Eläimiinsekaantuja ehdotti yllättävästi, että hehän voisivat sekstata kissan kanssa.
- Joo sekstataan kissan kanssa ja sitten kidutetaan sitä?, sanoi sadisti.
- Sekstataan kissan kanssa, kidutetaan sitä ja sitten tapetaan se!, murhaaja huusi innoissaan.
- Sekstataan kissan kanssa, kidutetaan sitä, tapetaan se ja sekstataan sen kanssa uudestaan?, ehdotti nekrofiili.
- Sekstataan kissan kanssa, kidutetaan sitä, tapetaan se, sekstataan sen kanssa uudestaan ja lopuksi poltetaan se!?, hekumoi pyromaani.
Hetkeksi tuli taas hiljaista, kunnes masokisti avasi suunsa ääni odotuksesta väristen:
-Miau?

Syränveret kiehuu

Enpä ole pitkään aikaan tuntenut tällaista kombinaatiota. Hämmennystä - miten joku oikeasti voi toimia noin? Miten hän elää itsensä kanssa? KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. Kuvitteleeko hän ihan todella toimineensa oikein? Miten hän nukkuu yönsä? Onko hän tältä planeetalta - onko jossain muualla universumissa erilaiset käyttäytymissäännöt? Onko hän kenties täysin sokea tyhmä ääliöpää? Pettymystä - miten olen antanut itseni jäädä näin alakynteen ja antanut jollekin mahdollisuuden kohdella itseäni näin surkeasti? Miksi en ole aiemmin pistänyt hanttiin, vaikka ihan selvästi joku kohtelee minua kuin pahempikin biatch?

Tapaan matkallani näitä arkkityyppejä. Jos olet joskus katsonut elokuvia, niin kuin ehkä olet, saatat tietää mitä tarkoittaa, kun tarinan päähenkilö, sankari, tapaa mentorin eli neuvonantajan. Saatat tunnistaa myös shapeshifterin, muodonmuuttajan. Tosielämän shapeshifterit ovat paitsi muille, myös itselleen epärehellisiä kaksinaamaisia tekopyhiä paskiaisia.

Tapasin tänään mentorini. Hän on vahva naishahmo, raivokkaan feministinen kuin Xena. On lisäksi lähestulkoon sattumaa, että hän sattui matkalleni. Koska olen naivistisen kohtalouskoinen tällaisina epämiellyttävinä hetkinä, väitän jopa, että kaikella on tarkoitus. Mentori liittoutui puolelleni ja luotan hänen kuin peruskallioon. Äiti Maa. Hän sparraa minusta supersankarin.

Niin että elkää huoliko, kyllä mää pärjään. Kannattaako asettua poikkiteloin tielleni, en suosittelisi. Ja sitä paitsi luotan universumiin. Kaikki paskiaiset kokevat ansaitsemansa kurjan lopun. Harmittaa, että en ole luottanut intuitiooni ja vaistoihini, sillä niillä olisin ehkä välttänyt tämän tilanteen. Mutta, kaikella on tarkoitus. Ehkäpä opetus on se, että älä anna miekkasi tylsyä tupessa liikaa, vaan pidä se terävänä. Koskaan ei tiedä milloin joku ******** ******* rupeaa hankalaksi.

Now Playing: Guitar Slingers - Hard To Handle

Viisaasti sanottua vihasta

Campbell's 'Hero's Journey' Monomyth

Hero's Journey

Voi kyynel!

Menstruoiva nainen rupesi vetistelemään, kun beatboxaaja Aleksi Vähäpassi voitti Talent-kilpailun. Se on ihan oikein, että nyt Aleksi voi ostaa auton ja äitille suklaata. En oikein osaa vastustaa älykkäitä, hauskoja ja hyvännäköisiä nuoria miehiä. He vallan herkistävät minut. Tosin märisin jo siinä koiratanssiesityksessä.

NO OHAN TÄMÄ ELÄMÄ KYLLÄ IHANAA!
Ja täynnä tähtihetkiä. Hormoonit!

Happiness is a BANG BANG

YLIOPPILASJUHLAT JA ITSENÄISYYSPÄIVÄN ILLANVIETTO

Pienen serkkutytön kultaa kimaltelevat juhlakengät, joilla pääsisi varmasti kotiin Ihmemaa Ozista. Ujosti lausuttu runo, joka saa tädit liikuttumaan. Kälynpojan riemu tähtisädetikun rätistessä. Langontyttö lämpimänä pakettina sylissä. Lapset tekevät joulumielen - hillumisen ylikierroksinen hurma ja syliin nukahtamisen levollinen rauha.

Olen siunattu näillä aidoilla ja välittömillä pikkuihmisillä. Heidän seurassaan ei tarvitse kurkistella kaksinaamaisen tekopyhän naamarin taakse, joita jotkut aikuiset pitävät syystä, jota en ymmärrä. En ymmärrä miksi jotkut aikuiset valitsevat haavoittumattomuuden ja maksavat sen herkkyydestään. Puusilimät! Onko heidän joulunsa joskus sabotoitu, vai miten heistä on tullut sellaisia?

COMFORT ZONE

Ihana perjantai-ilta Tillitiellä. Ukot lähti metsästään ruokaa. Telkkarin ruokaohjelmassa leivotaan joulutorttuja. Koira makoilee pyöreällä, punaisella matolla. Kissa haukottelee tuossa kyljessä kiinni. Läppäri lämmittää syliä, suosittelen muillekin hoidoksi menkkakipuihin. Läppärihoito toimii myös etureisille, jotka kiukuttelevat kyykättyään bodypumpissa kuukauden tauon jälkeen. Jutellaan Tillitien kanssa parisuhteista ja kaikesta mistä naiset nyt juttelee. On tämä aika mukavaa. Syvä huokaus, haukotus ja raukeaa illanjatkoa.

...I am at the center of the sun, and I cannot be hurt by anything this wicked world has done.

Jos leikitään hippaa, niin tämä on se "turva!".

Tunteita ja tuoksuja

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan. On ihan oma valinta minkälaisen tärähtelyn antaa rikkoa tyynen vedenpinnan. Ihmisellä on kuitenkin oikeus loukkaantumiseen ja tunteeseen, että on tullut kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Se, että on kaiken yläpuolella, vie arvon kaikelta. Se, että ei reagoi, on tunnekuollutta. Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta. Kun tunnet, välität. Se on elämisen merkki.

Ahdistus tai suuttumus on mielelle sama kuin kipu on keholle - se ei ole itsessään paha asia, vaan viesti. Jotain täytyy silloin muuttaa. Kieltäminen ja "asian painaminen villaisella" on sama kuin ottaisi kipulääkettä eikä koskaan selvittäisi mistä kipu johtuu.

Usein loukkaantumisen tai suuttumisen ainoa vaihtoehto on itsensä syyllistäminen, "jos ja kun vika ei ole sinussa, sen täytyy olla minussa" (mustavalkoista, mutta helppoa). Jostain syystä ihmiset ovat taipuvaisia syyllisyyteen. Ns. negatiivisia tunteita pelätään. Vaikka tunne olisi kielteinen, se ei ole kielletty. Ihminen on irrationaalisimmillaankin looginen ja kaikki toiminta - myös tunteet - palvelevat jotain tarkoitusta.

Sinun ei tarvitse selitellä. Älä alistu puolustuskannalle. It's better to be pissed off than pissed on. Älä syyllisty väittelyyn idiootin kanssa, hän saa vain tilaisuuden pönkittää omaa heikkoa egoaan ja todistella omaa kantaansa, jota et halua kuulla. Älä anna hänelle tilaisuutta tampata sinua alemmas.

Älä lässytä. Jos puhut, puhu suoraan. Älä länkytä. Jos lajitoveri ei tajua yhdestä kerrasta, hän ei luultavasti kuuntele toisellakaan kerralla.

Jos joku loukkaa sinua, miksi välität niin paljon hänen mielipiteestään tai siitä, mitä hän on tehnyt? Tunnetko olosi uhatuksi? Sinulla on oikeus koskemattomuuteen, myös niin, ettei sinun ole pakko kuunnella lässytystä ja länkytystä.

Jos oikein keskittyy, voi omiin ajatuksiin ja tunteisiin suhtautua kuin ohi lipuviin pilviin. Siinäpä menevät. Niitä voi tarkastella, etsiä niistä eri muotoja. Annatko tunteen riepottaa sinua miten sattuu? Pystytkö kääntämään ajatuksesi suunnan?

On ihan oikein suuttua ja näyttää se. Jos toinen tulee reviirille, silloin saa näyttää hampaita, jos murina ei riitä. Itseään saa suojella myös henkiseltä väkivallalta. Erilaiset valtapelit ovat esimerkki henkisestä väkivallasta, joka on naamioitu ovelasti niin että se vaikuttaa jopa viattomalta.

Sinä et menetä mitään siinä, että et ota vastaan mielistelyä. Ole lahjomaton. Hyväksy itseltäsi vain rehellisyys ja avoimuus ja vaadi muilta samaa. Luota itseesi. Jos epäilet itseäsi, sen jälkeen et voi luottaa enää mihinkään muuhunkaan. Äänestä jaloillasi. Valitse seurasi. Älä ajaudu. Anna anteeksi, vaikka ei pyydettäisi, mutta älä kerjää jatkuvaa huonoa kohtelua. Sinä asetat rajat, miten sinua kohdellaan.

Ilmaise tunteesi. Ilmaise nimenomaan tunteesi. Älä väitä tietäväsi mitä toisen päässä liikkuu. Älä analysoi toista tai pistä sanoja hänen suuhunsa. Älä sepitä syitä hänen toiminnalleen tai analysoi häntä keittiöpsykologialla. Älä vertaa kokemuksiasi hänen kokemuksiinsa - te olette kaksi eri ihmistä, joilla on kaksi eri päätä, jotka toimivat kahdella eri tavalla. Sinä et tiedä miltä hänestä tuntuu. Ainoa mitä voit tehdä, on kertoa miltä sinusta tuntuu.

Jaksamisen kymmenen käskyä

1. Ota aikaa itsellesi, pidä itsestäsi huolta.

2. Pidä huolta fyysisestä kunnostasi.

3. Luo läheisiä ihmissuhteita, iloitse perheestä ja ystävistä.

4. Elä tätä päivää.

5. Vähennä turhaa huolehtimista, opettele luopumaan ja irrottautumaan.

6. Lopeta ylihoivaaminen, pyri kohtuullisuuteen kaikilla elämän aloilla.

7. Muuta olosuhteita, vähennä kiirettä ja ylikuormitusta.

8. Opettele sanomaan EI.

9. Älä varastoi vihaa, ahdistusta ja syyllisyyttä. Anna itsellesi lupa olla haavoittuva.

10. Säilytä huumorintaju, NAURA, NAURA, ja ennen kaikkea anna kerran päivässä rakentava ajatus itsellesi ja ympäristöllesi.

It's hard to be a tonttumies!

The Joulukalenteri
SubTV
1.12. klo 18.10, sen jälkeen joka päivä aina jouluaattoon asti n. klo 19

The Joulukalenteri?

*****, ihan pimiää! (Somebody hit me!)

Hööhöhöhöö. Istun täällä koulun atk-luokassa ja hymyilen typerästi. Oon menossa viikon päästä larppaamaan ja muutenki on semmonen olo kuin parhaimmillaan. Melkeen tulee itku ku kuuntelen uuden pumpin ja combatin mussiikkeja. Kuvittelen itteni hiessä. Mulla on hirviä ikävä sinne, hikeen, jumppasalin eteen.

Into the darkness we can fly
Upon the wings of your desire
I see the light
We float upon a cloud of love
With you I just cant get enough
I see the light

Paradise - See The Light. BodyPump 64 kappale numero 4 eli selkäbiisi. Puuttuu vaan strobovalot. Kylymiä värreitä!

Opinnäytetyön ohjaaja kysyi olenko ajatellut ryhtyä opettajaksi. Olisin kuulemma hyvä terveystiedon opettaja teini-ikäisille. Ilmeisesti puhuin sen verran punastelematta luokan edessä suuseksistä ja sukupuolitaudeista. Minä en vaan tajua mitä punastelemista seksiasioissa ylipäätään on. Eletäänkö me vieläkin keskiaikaa? Suurin osa seksiä harrastaa, on harrastanut tai tulee harrastamaan. Tuo "harrastaminen" on sinänsä aika hauska juttu, se jotenkin irtaannuttaa intiimin asian bodypumpin tai larppaamisen tasoiseksi ajanvietteeksi. Mutta en ota vastuuta, en ole minä valinnut tuota sanaa suomen kieleen. Mieluummin minä tekisin rakkautta, mutta se jos mikä on anglismia.

Mutta mulla on silleen huumorintajuisempi, rennompi ja terävämpi olo kuin aikoihin. Silleen, että jos vaan jammailis eteenpäin, pitäs vähän päästä kokeileen muuvsseja. Ei enää huippaa eikä muuta. Funky beat! Come on, baby, do the conga!

Nuoruus takaisin! (Boys are back in town)

XL5 palaa takaisin. Tai ei ihan kokonaan, uudessa kokoonpanossa on 3/5 eli nykyisen XL5-yhtyeen jäsenet ovat laulaja Mica, laulaja, kitaristi Pete ja laulaja, basisti Tontsa. Uudesta kokoonpanosta puuttuvat miksaaja Elo ja tanssija, taustalaulaja Jake. Muutama myspaceen laitettu biisi kuulostaa juuri siltä mitä pitää.

Kyllä, minulta löytyy "Pedon merkki"-levy. Jo silloin väitin koko levyn hankkimisen olevan puoliksi vitsi. Kyllä suomenkieliselle poikabändille on ollut jo pitkään ammottava aukko täytettävänä. Ai niin, olihan meillä INDX! Tai siis oliko... ei vissiin oikein ehtinyt olla...

Kohta mää soitan mun hovikampaajalle, että laitetaan tukka valkosemmaksi. Back to 90´s, baby!

Keskustelua voi jatkaa kohderyhmän foorumilla Demin sivuilla. Lainatakseni kommentin eräältä keskustelufoorumilta, "Kristian Maukosella on vissiin rahat vähissä? ". No, XL5:n "pojat" on seksikkäämpiä nyt karhean ja karvaisen miehen iässä.

Mutta entäs Jordy? (Jonka sinkkua "Dur dur d'être bébé" myytiin Ranskassa yli kaksi miljoonaa kappaletta.)

Kannattiko kysyä?

Leila K. oli vuonna 1993 Euroopan menestynein naisartisti. Mieti sitä.

Mitä 2000-luvulla on tarjottavaa?

Twisted pleasure.

Pikakertaus koulukaverin kanssa ennen työikäisen hoitotyön opintojakson aistinelinten sairauksien osuuden tenttiä. Uusintatenttiä. Jotain aivan ihanan elämänmakuista. Varmaan jälkeenpäin oksennan ajatukselle... mutta se oli ihana imelä onnenhetki. Tentissä piti selittää mitä tarkoittaa ksantelasma ja sana ei herättänyt minussa mitään mielikuvia. Tietääkseni katarakta ja presbyopia ja hordeolum menivät oikein.

Katsoimme Tillitien emännän kanssa uuden combatin dvd:ltä läpi. Voi että mua jo himottaa päästä hillumaan. Mutta ei. Niin ei.

Lääkäri yllätti minut kertomalla, että pitkäkestoista flunssaa on liikkeellä. Poskiontelot, keuhkot, ei mitään missään. Sydäntäni kuitenkin lämmitti kun lääkäri toivotti parempaa vointia, vaikka epäilenkin hänen vain säälineen minua koska olen masennuksesta toipuva vieroitusoireinen raasu ja voihan olla, että räkätauti minut romahduttaa. Ei vaan oikiasti, oli harvinaisen läsnäoleva lääkäri. Sain ikäänkuin lohdutuspalkintona antibioottikuurin, jonka "syöminen saattaa olla plusmiinusnolla", mutta tuleepa vaihtelua ruokavalioon. Vieroitusoireissa sitä vetää mitä vain valkoisia nappeja.

Kävelin liikuntakeskukselle soittamaan jumppaohjaajia läpi tuuraajan toivossa. Näin onnistuin välttämään oman prepaidini haaskaantumista työasioissa. Oli ihanaa kälättää puhelimessa kolleegoiden kanssa. En ole kaikkia heitä edes tavannut koskaan kasvotusten. Mukavaa olla tuttavallinen. Voi että minä tykkään ihimisistä. Sain lopulta ensi sunnuntain ja ensi viikon maanantain ja keskiviikon tuntini kaupattua. Sairasloma siis jatkuu ja takamus laajenee. Haaveilen sisustavani salin takaseinän jollain armyhenkisellä kankaalla sitten kun palaan taas kehään. Oh.

Illan päätteeksi sain kiksit korvien (lillutettuani ensin Remowaxia tunnin ajan korvakäytävässä) ja nenän huuhtelusta. Suosittelen kaikille ajoittaista korvien putsausta huuhtelemalla - jos ei mene asia perille, niin saattaa olla jotain mikä tukkii tuulitunnelin. Remowax-aineen mukana tuli korvapumppu, jolla voi helposti ruutata vettä korvaan. Oli kyllä inhan hintava, n. 17 e, mutta hintansa väärti. Toinen vaihtoehto olisi käydä huuhteluttamassa korvat terveyskeskuksessa. Nenän huuhteluun tarkoitettuja "sarvikuono"-kannuja saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista noin kympillä.

Siis todella perverssillä tavalla ihanat pari päivää. Ei kai viikkotolkulla jatkunut 37,5 asteen ruumiinlämpö vielä tuhoa näin paljoa aivokudosta?

Olen jäädyttänyt ämpäreissa jäälyhtyjä. Kaksi sellaista välkehtii nyt etupihalla. Minua ilahduttaa ajatus siitä, että ne voisivat tehdä jonkun ohikulkijan päivästä hivenen kauniimman.

En ole ollut kovinkaan hyvällä tuulella näitä kahta päivää. On tullut kiroiltuakin. Olisin toivonut, että uusintatentissä olisi ollut samat kysymykset kuin ekassa tentissä, koska olisin silloin tiennyt ne kaikki. Olisin toivonut, että lääkäri olisi ihmeparantanut minut ja minun ei olisi tarvinnut rohkaistua soittamaan jumppatäteille. Olisin toivonut, että olisin saanut tänään opintorekisteriin uusia opintopisteitä. Mutta nyt ei harmita mikään, en tiedä missä vaiheessa sitten kuitenkin ymmärsin olevani aika onnellinen.

Silmät kiinni ja odota. (This too shall pass.)

Joskus ei auta kuin huokaista syvään, kärsiä ja toivoa että se menee ohi. Eihän tämä nyt voi jatkoa ikuisesti, nimittäin huimaus ja se, kun päätä kääntäessä katse seuraa viiveellä. Olen ärsyyntynyt parina päivänä aika pienestä ja muutenkin on ollut muutama tunnemyrsky. Onneksi täsmää Pharmaca Fennican lupaamiin Cipralexin vieroitusoireisiin. Mutta tämä vain esimerkkinä siitä, miten vahvasti mömmöt ihmisiin voivat vaikuttaa. En lähtisi ihan ilman syytä leikkimään millään kemikaalilla. Tahtoisin kovasti olla ihan vain oma itseni. Milloin viimeksi olin?

Toivoisin kovasti, että lieviä masennustapauksia hoidettaisiin ensisijaisesti terapeuttisilla keskusteluilla ja vasta toissijaisesti mömmöillä. Tässä tulee hieman sellainen olo, kun tunteita ja reagointia voidaan kontrolloida pillereillä, että mikä on sitä normaalia ja sallittua temperamenttia. Teen kaikkeni säilyttääkseni tasapainon elämässä niin etten joutuisi enää syömään lääkkeitä (ihan yhtään mitään lääkkeitä!). Haluan olla terve sisältäpäin, niin että korjaava voima tulee minusta ja huokuaa kudosten läpi ihon pintaan asti.

Kun olen parantunut ja nämä huimaukset sun muut menevät ohi, olen varma että olen entistä enemmän kaheli - minä en pelkää! Oraisenpunaisen leimuava aura ja sellainen määrä virtaa, että teen ihan mitä vain, ihan mitä ikinä haluan. Olen niin täynnä tunnetta, että niitä ei saa mikään latistaa! Lääkkeet tekevät ihmiselle niin kuin liian kauan huoneenlämmössä seisominen kuohuviinille - kuplat häviävät ja jäljelle jää väljähtynyt litku.

Kuplia! Lisää kuplia! Se saa olla hieman kitkerää, kunhan on niitä kauniita kuplia, jotka helmeilevät ylöspäin!

Hoidon lopettamiseen liittyvät oireet
Hoidon lopettamiseen liittyviä oireita esiintyy yleisesti, kun lääkkeen käyttö lopetetaan, erityisesti jos se tehdään äkillisesti. Kliinisissä tutkimuksissa hoidon lopettamiseen on liittynyt haittatapahtumia noin 25 prosentilla essitalopraamia ja 15 prosentilla lumelääkettä saaneista potilaista.

Lopettamiseen liittyvien oireiden esiintyminen voi riippua monesta tekijästä, kuten hoidon kestosta ja käytetystä annoksesta sekä siitä, kuinka nopeasti annosta pienennetään. Huimaus, tuntohäiriöt (kuten parestesia ja sähköiskumaiset tuntemukset), unihäiriöt (kuten unettomuus ja voimakkaat unet), agitaatio tai ahdistuneisuus, pahoinvointi ja/tai oksentelu, vapina, sekavuus, hikoilu, päänsärky, ripuli, sydämentykytys, emotionaalinen epävakaus, ärtyisyys ja näköhäiriöt ovat yleisimmin raportoituja vaikutuksia.

Oireet ovat yleensä lieviä tai kohtalaisia, mutta saattavat joillakin potilailla olla vaikeita.

Oireet ilmenevät yleensä muutaman päivän kuluessa lääkkeen käytön lopettamisesta, mutta joissain harvoissa tapauksissa niitä on ilmennyt myös potilailla, joilta on jäänyt annos vahingossa ottamatta.

Oireet menevät yleensä ohi itsestään kahden viikon kuluessa, mutta saattavat joillain potilailla pitkittyä (2-3 kuukautta tai kauemmin). Siksi essitalopraamihoitoa lopetettaessa annosta tulisi pienentää vähitellen usean viikon tai kuukauden kuluessa potilaan tarpeen mukaan.

En halua takaisin.

Miltä sokeasti tuntuisi, jos hän saisi näkönsä takaisin? Miltä kuurosta tuntuisi, jos hän saisi kuulonsa takaisin?

Okei, tajuat idean. Minusta tuntuu siltä, että olen saanut takaisin kuudennen aistini ja se aisti on seksi. STAMINA. Paitsi että nykyään huvittaa, niin tämä kuudes aisti on kuin ihoa myötäilevä lämmin aura, kokonaisvaltaisesti muiden aistien kanssa toimiva dynaaminen eliö.

Paitsi toinen ihminen lähellä, niin myös kaikki muu tuntuu paremmalta. En malta odottaa, että pääsen räkätaudista ja riehumaan jumpalle, koska se on oikeastaan toiseksi paras hikinen ja huohottava asia.

F PSYYKENLÄÄKKEET
	2 MASENNUSLÄÄKKEET (DEPRESSIOLÄÄKKEET)
		2.3 SELEKTIIVISESTI SEROTONIININ TAKAISINOTTOA ESTÄVÄT DEPRESSIOLÄÄKKEET
			2.3.5 Sitalopraami/essitalopraami

Syötyäni noita pieniä valkoisia pillereitä seitsemän kuukautta olen sitä mieltä, että se kannatti. En tiedä kuinka isoa roolia voimaantumisessa (ilmeisesti täysin suomenkieleen hyväksytty käännös sanalle empowerment, joka on mahtava sana) kemikaalinen sorkkiminen näytteli, ja kuinka paljon saan kiittää kuntoutusprojektia, puolisoani, perhettäni, ystäviäni, psykologia, opoa, opettajia, terapiakoira Jasminea ja kolmea hassua terapiagerbiiliä. Ja kuinka paljon on sitä yksinkertaista seikkaa, että ihmisellä on tapana korjata itseään itse sisältäpäin, kun sille vain antaa siihen mahdollisuuden, vähän tilaa ja valoa.

Milloin olen terve? Sehän on älytön kysymys, mutta tärkeää on tunnistaa, milloin on heikoilla ja tarvitsee apua. Minä en aio enää leikkiä Sankaritarta, en aio raahautua enkä sortua yhteenkään marttyyrin eleeseen. Oon minä aika paljon oppinut!

Tällä hetkellä elämä tuntuu paikoittain siltä, kuin etenisin jalattomana ryömien kynnenaluset mullassa, vatsapuoli vereslihalle raapiutuneena. Jälkimaku on mahanesteestä hapan ja kyynelistä suolainen. No, antakaa minun pitää halpa dramatiikkani, sehän minut pitää elossa herätessäni yksin aamuyöstä siihen että on aamuyö ja olen yksin.
(blogimerkintä la 29.7.2006)

Ja milläköhän hetkellä sitten tajusin oikeasti, että tämä peli ei vetele? Olisko ollut silloin maaliskuussa...?

Ain't going back, baby.
Hey, gorgeous! There's no need to be afraid.

Olen yhtä hullun rakastunut kuin viime vuoden toukokuussa. Ja mikä parasta, samaan upeaan urokseen. Lueskelen tuota toukokuuta ja kuuntelen seuraavien pumppi- ja combat-ohjelmien musiikkeja hymyssä suin. Onko se menestystä, että saa mitä haluaa - ja sitten NAUTTII siitä?

Ring ring ring goes the telephone / The lights are on but there's no-one home

Jokaisen ihmisen täytyy itse huomata, milloin On Aika.
Niin kuin Nalle Puh-satukaseteissa,

"kun kuulet tämän äänen...
on aika kääntää sivua".

Joillakin kilisee ennemmin ja joillakin myöhemmin ja joillakin ei vaan kilise.

Nautimme tänään räkätautiimme glögiä punaviinillä ja piparkakkuja aurajuustolla. Se tekee kärsimisestä vähän siedettävämpää.

Ei saakeli, Madonnan Confessions-tourin taltiointi oli mageeta katsottavaa. Kun jättäisi tämä lunssa minut rauhaan niin pääsisi lenkille, ettei tarvitsisi sohvalla leventää leveää persettään. Ihan totta, tämä melkein tekee minut vihaiseksi, kun ei pääse tekemään mitään. Ja jos olen joskus maininnut jotain lyhyestä tukasta, niin unohtakaa se, minä olen yhtä lailla jämähtänyt kuin muutkin (ne, joita arvostelen kuuroudesta sille äänelle, joka käskee kääntämään sivua tarinan edetessä), ja pidän sitkeästi kiinni kultaisen teini-iän symbolistani. Niin kauan kuin Madonna ei vanhene, minäkin olen ikuisesti 15. Niin kauan kiihko ja vaikea rakkaus pauhaa jossain syvällä. Se oli hirveää ja ihanaa, ja tulee vieläkin uniini.

Mutta tässä vaiheessa, kun ollaan likimain ensisynnyttäjän keskimääräisessä iässä, tuoreesti naimisissa ja valmistumisen partaalla, ei auta harhailla ajatuksissaan. Kun on oppinut, että ei draamaa draaman takia, elämä voi olla helppoa ja mukavaa.

Helppo ja mukava. Toisinaan kaipaan sitä dobermannia, kaipaan nahkani lävistäviä renkaita, kaipaan tankoa jonka ympärillä kiehnätä ja olla haluttu ja tavoittamattomissa, kaipaan sitä vapaata ja villiä hulluutta. Toisinaan, hetkittäin. Mutta tarina meni eteenpäin, ja oli käännettävä sivua.

Let it snow!

Ällistyttävä vaikutus kaikella tuolla ihanalla, pehmeällä, valkealla! Riemua! Joulumieli valtasi sydämen samantien. Jasminesta on ihana työntää kuononsa pissaiseen hankeen ja hetki pyörittää naamaansa siinä, tuo saastainen eläin! Jasmi ei näytä muuten yhtään valkoiselta kun sen vie tuonne tuoreeseen hankeen, pitäisi ehkä viedä hurtta pesulle.

Eilen vierailin muutaman ystäväperheen luona. Ei mennyt hetkikään hukkaan heidän kanssaan, voi rakkaat! Siinä kun elää hetken sivussa toisten elämää niin saa perspektiiviä ja huomaa, että on se elämä muillakin vähän justiinsa semmosta. Sellaista kaivattua lajitoveruutta. Kyllä me näistä selvitään. Ja halaus, ja minä välitän sinusta, voi että.

Tänään kävimme appiukon luona ja siellä oli miehen sisaruksia ja ihana vaava, joka aiheutti taas pahenemisen muutenkin kiusallisessa vauvakuumeessa. Olen vaan onnellinen kun on maissimössöä housuilla, melkeinpä ylpeästi, tämä on vauvanruokaa tämä kuivunut läntti, IHANAA! Minun puoleltani siis ei ole minkäänlaista hanttiinpanemista penikoimisen suhteen. Vaikka heti!

Ja myös miun porukoiden luona käytiin. Sisko on ihan mestari tekemään taivaallista, hämmästyttävän raikasta suklaakakkua. Äitillä on uus tukka ja se on trendikkäämpi ku minä, samperi laihempi ja nuorekkaampi. Kaheksan kilon laihutuksen päästä menen samalle kampaajalle (se on meidän yhteinen hovikampaaja) ja sanon, että NYT kuule!

Ensi viikko vaikuttaa haasteelliselta, mutta toivottavasti se on myös palkitseva. Jospa homma luistaisi kuin kunnolla jäätyneellä ladulla. Vitsit ku pääsiskin hiihtämään, mutta eihän mulla ole edes suksia. Niin, huomenna alkaa neljän viikon harjoittelupätkä Oysissä. Monta muistettavaa asiaa kaikenkaikkiaan. Ilman kalenteria en selviäisi, koska hädin tuskin pysyn muuten kärryillä siitä mikä viikonpäivä on kyseessä, enkä aina pysykään.

Ja olen koukuttanut itseni siihen facebookiin. Häpiäisin jos tajuaisin. Nökötän tästä etiäpäin koneella vain silloin kun mies on salilla, niin ei tule sellainen paska parisuhde, että toinen eli minä vaan tetsaa slayerillä joittenkin en-ees-tiiä-kenen werewolffeja ja zombieita ja vämppyyreitä. Että joo kiitos ei! Mutta on siinä facebookissa puolensa - kommunikointia, jota ei muuten tapahtuisi. Ihan oikiasti. Kyllä se helpottaakin.

Nyt äkkiä kone kiinni ennen kuin Maailman Ihanin Aviomieheni Ensimmäisestä Avioliitostani saapuu salilta ja näyttää taas siltä kuin olisin joku reppana nettiriippuvainen. Laahaan siis laiskan (viisi kiloa laihtuneen, hähää!) perseeni tuonne sohvalle telkkarin ääreen. Sunnuntaihan se kuitenki on niin eipä ruveta riehumaan. Kävin mää jo yhen pumpin vetäsemäsä tuosa.

Tentinjälkeinen kutina yläselässä

I should have known better. Vastasin maailmoja syleilevällä antaumuksella kysymykseen hyvästä vuorovaikutuksesta ohjaustilanteessa, mutta lääketieteen osuus pisti luun kurkkuun. Suorastaan pirullisia "selitä termi lyhyesti"-tehtäviä, eikä sitten mitään muuta. Ihan kuin minä muistaisin tämmöisiä, olen kokonaisuuksista yksityiskohtiin asioita käsittelevä ihiminen, enkä toisinpäin. (cataracta = harmaakaihi, mykiön samentuma, myopia = likitaittoisuus, likinäköisyys, valontaittovirhe jossa silmä likitaittoisuuden vuoksi näkee tarkasti vain lähelle, sugillaatio = sinelmä, pienehkö ihonalainen verenpurkauma.) Että uusinnassa nähdään.

Lääkelaskut kuitenkin taisin saada oikein, niin kuin yleensä. Johtuen räkäisen limaeritteen häiritsevästä vaikutuksesta aivotoimintaan jouduin kyllä nolon pitkään miettimään yksinkertaisia laskutoimituksia. Mutta kuitenkin.

Jos jollakin ihmeen taikakeinolla tentti menee kaikkine osioineen läpi, niin on aika poksauttaa kuohujuomat. (En kyllä tiedä miten se olisi mahdollista, koska tyhjäksi jätetyistä kohdista harvemmin palkitaan boonuspisteillä. Olisi kai pitänyt arvata.)

Räkätauti tosiaan on vaaninut jo pitempään, mutta nyt se saa ns. niska-perseotteen, kun on luvassa kolme päivää vapaata jumpalta. Elimistö tiesi, että keskiviikkona klo 20.30 combat-tunnin loppuessa saa antaa periksi ja ruveta kipiäksi. Niistämisen määrä on jotain ihan älytöntä.

Tänään on ensimmäinen päivä ilman Cipralexia, joka toinen päivä eli huomenna otan puolikkaan.

Kaikki on aika hyvin huolimatta kansallisesta surupäivästä.

Zen.

Myönnän joskus kuuntelevani empaattisesti muiden kuulumisia sen takia, että voisin ajatella, että itselläni menee sentään vähän paremmin. Silloin kun itse on tyytyväinen, ei ole tarvetta moiseen halpaan egoboostiin. Nyt kun itsellä on aika mukava elämänvaihe menossa, niin toivon samaa myötätuulta kaikille muillekin.

On sellainen hyvinnukkunut olo. Nukuin räkätautia pois iltapäiväkolmeen ja olo on ihan erilainen kuin eilen aamulla. Ei harmita edes se, että iho kutisee. Eikä se, että himoonnuin syömään mummin tuomaa ihanata juustoa ja paino ei ole pariin päivään pudonnut grammaakaan. Ei vaan harmita. Kyllä kaikki järjestyy.

Cipralex-annostus on puolitettu ja viikon päästä vielä puolituskin puolitetaan. En tiedä oliko se vain korvien välistä kiinni vai onko minuun tungetuilla kemikaaleilla oikeasti niin iso vaikutus, mutta olen saanut hukassa olleen lipidoni takaisin. En ole ainakaan pariin kuukauteen kyennyt edes ajattelemaan seksiä - koko palikka on puuttunut päästäni. Eihän se tietenkään minua ole haitannut, kun en ole muistanut koko asian olemassaoloa.

Tässä kuussa tulee ennätysmäärä jumppaa, kun minut on suitsittu pitämään iso osa liikuntakeskuksen pumppitunteja. Vielä ei ole ollut kertaakaan vastenmielistä lähteä salille porukkaa komentamaan, eikä ole nytkään. Liikuntakeskuksen jumppasali on minulle niin viihtyisä ja kotoisa.

Olipas makoisaa tuo kokkaamani mössö. Wokkivihanneksia, kalakuutioita ja katkarapuja, nam. Hyvvää ja terveellistä pikaruokaa. Nyt jaksaa. Hips!

Jummi jammi.

Niin haipakkaa ettei ehi raapia. Maanantaina oli kuukauden virallinen "mikä laulaen tulee, se viheltäen menee"-päivä, eli jumppapalkka katosi vuokraan, ihmistenruokaan ja koiranruokaan. Fitfiu.

Vaihdoin liittymäni prepaidiin (Dna Arvossa voi pitää oman numeron) niin ei tarvi katella erääntyviä puhelinlaskuja. Oli niin nopsakka asiakaspalvelu, että vaikka pelasin kuinka varman päälle niin myöhästyin silti psykologilta viistoista minuuttia. Voi hyvänen aika sentään. Vaan ei se jonotusnumero kourassa huokailu ja pään pudistelu auta mitään. Parempi vaan ottaa rennosti.

Tänään mukava lääkäri poisti Cipralexin lääkelistaltani, mikä tarkoittaa sitä, että lääkitys puretaan parin viikon aikana. Sain pari näytepakkausta parempaa antihistamiinia kutinani lievittämiseen. Toisaalta raapiminen on melkein yhtä mukavaa ajankulua kuin nenänkaivaminen. Tai itseasiassa mukavampaa. Raapiminen antaa suuren tyydytyksen, hetkeksi.

Olen onnistuneesti pudottanut pari kiloa massastani. Kannustavaa. Ihanaa. Ostin eilen kauniin puntarin, johon minulla ei oikeasti olisi varaa, kuten ei mihinkään muuhunkaan, mutta pakkohan se on olla. Vielä kun saisi OBH Nordican Chilli-keittiövaa'an. Oevoe. Saahan sitä haaveilla. Vauvakuumetta kun on pitänyt siirtää ja siirtää, niin parempi sitten haaveilla kaikenlaisista turhista härveleistä. No ei se keittiövaaka oo turhake! Tää on tarkkaa puuhaa.

Tänään aattelin sitten siivoilla. Flunssa on ottanut minusta hieman tarttumapintaa. Mies makaa kipiänä sängyssä eikä ottanut vastaan sijaistuksia PAO:lla kun tarjottiin. Olisi ollut pari opinnäytetyön esitystä koululla, mutta parempi ehkä siivota täällä. Taas. Sykemittari muuten innostaa siivoamaan. Tosin saa aika raivolla imuroida, että sykkeessä näkyy mitään muutosta. Se on parempi ehkä miehelle pysyä makuuhuoneen puolella poissa tieltä!

Menin sitten häpäisemään itseni ja rekisteröitymään sopulilauman juoksuttamana Facebookiin. Yhenlainen siirtymävaihe irc-galleriasta pois. En edes muista milloin olisin viimeksi irkannut. Mutta pirullinen tuo internetin ihmemaa, meinasin eilen liekittää rypsiöljyt pannulle kun juutuin koneelle. Onneksi koira on kätevä varoittaja, kun kämppä meinaa kärähtää.

Kyllä kelepaa.

Lauantai. En jaksanut avata omaa tietokonetta, kun olen jotenkin onnistunut möhlimään sen jähmeäksi. Menee koko maailman aika odotellessa taustakuvan ilmestymistä. Tulin siis tänne salille päivittämään aamupalani kalorilaskuriin. Ja huvittamaan itseäni irc-gallerian päivän kuvilla.

Ihoni on viime päivinä kutissut enemmän kuin koskaan. Joudun luultavasti joko tainnuttamaan itseni Ataraxilla tai pitämään punaisia nyrkkeilyhanskojani 24/7 estääkseni raapimisen. Rasvaa kuluu litrakaupalla. Jos toimisin ihoni parhaaksi, en ehtisi muuta tehdäkään kuin maata alasti vuorotellen selälläni ja vuorotellen vatsallani antaen voiteen imeytyä. Mutta kun vissiin pitää tehdä muutakin.

Eilinen Poseidonin anti muuten hiveli makuhermojeni muistona vielä illallakin. Oih ja voih. Ja saimme häälahjaksi ylihauskan Viivi ja Wagner-pokkarin, jonka kertaistumalla pläräsin vessassa.

Ja lauantaihan on lauantai vain jos pääsee hautajaisiin! Miehen tädin siunaaminen ja muistotilaisuus siis tänään. Voinkin siellä muistella aivot rutussa ensimmäistä ja viimeistä tapaamistani hänen kanssaan edellisissä hautajaisissa.

Ja nyt hymy korvasta korvaan ja vetämään bodypumppia. Olkaa onnellisia että saatte treenata ja tuntea olevanne elossa, senkin laiskat läskiperseet. Tämä koskee myös minua. Ja sinua!

Kohta.

Se aika kuukaudesta. Ei se, vaan se, kun odotellaan.

Jumppapalkkaa. Olen jo tottunut olemaan ilman rahaa. Onneksi en pääse siinä kylpemään, sillä kaikki menee samantien mikä tulee. Maksussa olevat laskut. Odotan, että pääsisin ostamaan henkilövaa'an. Olen onnistunut pitämään itseäni nälässä ja haluan nähdä, minkälaisia tuloksia sillä saa (oikeasti käytän kalorilaskuri.fi:n loistavaa palvelua ja syön ihan järkevästi). Mutta ilman rahaa olen huomannut, että en tarvitse juuri mitään. Jopa tukkaan joutuu olemaan tyytyväinen myöntäessään, että ehkä sittenkään siihen kampaajareissuun ei ole varaa.

Ja lääkäriaikaa ensi viikolla. Olen jo niin tottunut odottamaan sitä, että saan lopetettua Cipralexin, että en tajua, että se oikeasti loppuu. Tosin muistan yleensä vasta illalla ottaa koko lääkkeen. Ei siis ole vaikeaa jättää kokonaan ottamatta. Sitten. Ja jännä nähdä, mitä se lopettaminen tekee. En haluaisi olla lääkkeiden "armoilla". On se yhdenlainen vapaus elää ilman mitään lisäaineita. Ihan ite!

Kävin eilen ottamassa piikin influenssarokotetutkimuksessa. Lämpö oli vähän nyt noussut, että saatoin sitten saada oikean rokotteen enkä lumerokotetta. Että muita haittavaikutuksia odotellessa. Täytyy pukea lämpimästi, vilunväreitä luvattu.

Ja ne antoivat sieltä rokotetutkimuspaikasta mukaan 300 gramman suklaalevyn, ovelat pirulaiset! Se on nyt piilossa ja odottelee joulua. Tai hätätilannetta. Yhtä tärkeä kuin ajantasalla oleva lääkekaappi on ajantasalla oleva kirjoituspöydän alalaatikko. Hätätilanteessa avaa Fazerin sininen!

Mutta nyt ei tarvitse odottaa, voin lähteä (ihan kohta) kaupungille syömään lounasta palkkioksi kriisikeskuksen nettisivujen uskollisesta päivittämisestä. Saa nähdä mitä arvatenkin kutistunut mahalaukku sanoo kun ahdan sinne Poseidonin anti-aterian. Uuh ja jeah. Maistan jo valkoviinikastikkeen... en malta odottaa!

Kaffe.

Tulin siskolta lainaamaan kävelysauvoja. Yksi askel eteenpäin ja toinen taaksepäin: sykemittari kenkkuilee taas, tai varmaan tarkemmin sanottuna vyö tai lähetin - mittaa hetken sykettä ja sitten näyttää siltä, kuin olisin hengetön, eli mitään vilkkumista ei tapahdu. No palaa ne kalorit (insinöörimiehellä on tapana oikaista, että kyseessähän ovat kilokalorit) vaikkei mittaria käyttäisikään.

Olen herännyt joka aamu ihan liian myöhään, kuten lomalla on tapana. Huomenna herään aikaisin.

Keksin, että ekaksi on hyvä mössätä ylikypsä banaani lautaselle ja sitten liruttaa päälle maustamatonta luomujogurttia.

Haravoin eilen pihaa jas astuin oman koiran paskaan, kuten joskus sattuu sekä konkreettisella että abstraktilla tasolla. Aikaisemmat haravointikokemukseni ovat vähäisiä. Saatan jatkaa haravointia tänään, jos jaksan. Olisi vissiin kolme jumppaa vedettävänä. Muutama ohjaaja on rikkonut jalkansa. Onneksi asun lähellä ja olen käytettävissä. Ja tykkään siitä jumpanvedosta.

Hups. Piti uusia visa electron nimenmuutoksen johdosta, mutta tilasinkin opiskelijavisan 1000 € luotolla.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin älyttömän järkevää ja tehokasta, suorastaan RAIVOSTUTTAVAA. Olisi aika mahtavaa riehaantua jostain järjettömästi. Ehkä teen sen tänään harkitusta bodycombatissa.

Osoitan välillä kauhistuttavia aikuistumisen merkkejä.

Mannaa ollakseen maanantai.

Yksi asia näyttää kauniilta. Ihan kuin olisit sen kanssa tekemisissä monen vuoden odotuksen jälkeen. Ymmärrät, miksi elämä on mukavaa. (Iltasanomien horoskooppi tänään härälle.)

Täydellistä? Ei tod. Pehmeää kuin linnunmaito, pakahduttavan kaunista, soljuvaa kuin vuolas virta? Jo vain!

Horoskoopit ovat yksi itseensätutustumisen väline. Astron horoskooppia on myös hauska lukea ja miettiä, millä tavalla näitä yleispäteviä ohjeita voisi soveltaa elämäänsä. Mikäli sinulla riittää rohkeutta ja seikkailumieltä niin tulet saamaan paljon irti tästä päivästä. Rohkaisevaa, vai mitä?

...mitenköhän voisin tänään olla rohkea...?

Sinulla on luontainen kyky olla hyvä, kannustava ohjaaja mikä ei ole itsestäänselvyys kun näkee niin monenlaista pitäjää. Ja se että olet ennenkaikkea oma itsesi tekee tunneista miellyttävän ja mukavan tulla mukaan.
(Ote asiakaspalautteesta.)

Menen veltoksi ja pakahdun onnesta.

Työstä iloitseva, vastuullinen, solidaarinen, perusteellinen, ammattimainen, itsevarma, lujahermoinen, rohkaiseva, kuormitusta kestävä, tavoitteellinen.
(Toverieni minulle valitsemia kuvauksia Personality Pokerissa.)

Ja minä kun luulin, että laiska ja epävarma ja hukassa? Mihin sitä itseään vertaa, mitä sitä oikein itseltään vaatii? Mitä kautta itsensä määrittelee?

Eihän jee jee suinkaan ole maanista kierroksilla käymistä, hallitsematonta ja pettävää pilvissä hyppimistä vailla järjen häivää. Se on sulavasti etenevää ja esteitä notkeasti väistelevää, juuri sopivalla paineella puskevaa, mutta ei seiniä särkevää... master of flow. Ei hyperventilointia, vaan ensin rauhassa keuhkot täyteen ilmaa...

Tämän päivän ajatukseksi: tänään on hyvä päivä jatkaa, aloittaa uudelleen siitä mihin jäit. Unohda eilisen epäonnistumiset. Olet jo matkalla.

Ja mikä tämän limaisen ja egoistisen kirjoituksen sanoma oli? Ole itsestäsi ylpeä. Hypistele niitä harvinaisia positiivisia sanoja, joita itsestäsi kuulet. Sano ne ääneen. Kehu itseäsi. Ne ovat kultahippuja. Mikä estää onnistumasta? Jos ajattelet olevasi ihan paska, et voi tulla sen paremmaksi, sorry!

Helli jokaista saavuvutusta, kehystä ne seinälle mielessäsi, arvosta sitä mitä olet saanut aikaan. Oli se sitten roskien vieminen, joka tuntui ylivoimaiselta ajatukselta, tai tentin saaminen läpi. Huomaatko, et sinä ole lamaantunut ja passiivinen! Sinähän toimit, oikein hienosti!

Ottaisin minä mörrimöykyn jos vain kiinni saisin

Mikäs sen mukavampaa kuin mököttävä mies sohvalla. Tämä on just tätä: miehet saa murista ja käpertyä itseensä, mutta naisella ei ole varaa olla huonolla tuulella tai kitistä mistään, koska sitten on heti hankala.

Tässä kun miettii taaksepäin, niin eipä tule mieleen montaa päivää, että olisin ollut oikein huonolla tuulella. Muutama juttu, mikä on rassannut, on kyllä vallannut mielen niin että on pitänyt todella ravistella, että on saanut sen ketutuksen pihalle. Eräs mieshenkilö taannoin diagnosoi, että olen siksi aina hyvällä tuulella kun olen naimisissa. No kyllä! Varsinkin nämä hetket, jolloin mies välttelee kontaktia ja onnistuu sillä melkein latistamaan sunnuntaiaamun tehokkaan siivousmoodini. Onneksi se lähtee salille purkamaan, toivottavasti palaa sieltä uudestisyntyneenä, koska ei tommosta kato pirukaan.

Miten palauttaa oma hyvä fiilis kun toinen on kuin perseelle ammuttu karhu? (Todettakoon, että syy käyttäytymiseen löytyy kuulemma eiliseltä, jolloin minä olin vuorostani v-mäinen.) Siivoan ainakin vaatehuoneen ja keittiön ja kylppärin ja hyväksyn sen tosiasian, että parisuhde ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja ihmisellä on oikeus olla mörrimöykky. Vaikka ei se mitään rakenna eikä muuta se mököttäminen! Kenties Britneyn Gimme Moren luukuttaminen auttaa - siis minulle.

Dr. Phil ei ole ainoa, joka kysyy Would you rather be right or happy? Olen oppinut olemaan se, joka tassuttelee toisen luo, pyytää anteeksi. Ja tulokset ovat aivan loistavia. Voin minä olla väärässä. Siitä saa yleensä pusun ja halin ja vähän muutakin. Ei se ole turhanpäiväistä nöyrtymistä ja alistumista, vaan järkevää toimintaa parisuhteessa, jossa mököttämisen, kätisemisen ja tyytymättömyyden lumipallo lähtee helposti vyörymään ja kasvamaan matkallaan ja sitten ei kenelläkään ole kivaa. Joka kerta, kun tuon kaatuvan dominorivin saa pysäytettyä... kaikki voittavat.

Ilmapiiri muuttuu sekunnissa aivan uudeksi. Ollaan taas rakastuneita ja onnellisia ja tahdotaan. Oikeassa olemisella on kallis hinta, jota en ole valmis maksamaan enää. Sen sijaan, että varmistaisi omaa selustaa ja perustelisi itselleen, miten on oikeassa ja syytön, voisi yrittää ymmärtää miksi toinen ajattelee niin kuin ajattelee, ja vaikka ei ymmärtäisi, tulisi puoliväliin vastaan - yleensä sitä joutuu tulemaan vähän pidemmällekin, kun toinen ei liiku yhtään mihinkään. "Anteeksi. En minä halua, että sinulla on paha mieli minun takia ja sulla menee koko päivä pilalle, koska minä olin tyhmä." Pim. It's friggin' magic!

Everything's gonna be fine, fine, fine

"Onko susta tuntunut ikinä siltä, että oot ihan pihalla?" kysyi eräänä iltana henkilökunnan edustaja liikuntakeskuksella ja osui asian ytimeen. Kai se näkyy. Jammaillen etiäpäin ja huoletta, hyvin se menee.

Tällä viikolla opin, että omalle vaimolle saa sanoa salilla "tuo näyttää vähän vaikialta" perustelematta tai parannusehdotuksia esittämättä. "Se vaan näyttää vähän vaikialta." Noh, seuraava yhteinen salikerta meni jo rähinöittä, suorastaan mainiosti. Enpä olisi uskonut, että käyn joskus aviomieheni kanssa yhdessä salilla. Iso ja iloisesti yllättynyt JEE. Saliharrastuksen aloittaminen tuntuu hyvältä, tänään oli neljäs kerta, ja myös neljäs kerta viikon sisään. Olen pysynyt muutenkin liikkeessä, lisäten omien jumppien lisäksi viikkoon pari bodybalancea ja ulkoilulenkkiä. Älyttömän hyvä!

Tillitien puolivuotias poika älisee vokaaleita ja kuolaa ja venkoilee ja olemme samaa mieltä elämän tarkoituksesta tällä hetkellä. Silloin kun ei oo näläkä ja kakka housussa, niin kaikki on melko lailla mainiosti. Ja kun ei tarvi olla yksin.

Käytiin katsomassa toissapäivänä ihana Tähtisumua-elokuva. Hurmaava! Ja eilen kävin mummin kanssa oopperassa nauttimassa Hoffmannin kertomuksia. Ensimmäinen kertani oopperassa ja rakastuin täysin! Tietenkin siinä heräsi taas vaihteeksi larpinkirjoitusinspiraatio, oli sen verran muikeita käänteitä ja tunteenpaloa.

Aika lailla nollat taulussa, niin kuin lauantaina kuuluukin. Ei jaksa murehtia, eikä tarvi. Mukavaa on luvassa ja mikäs sen parempaa, kuin olla öllöttää ja antaa kivojen asioiden tulla. Ei hättää!

Sanopa sinä viisaampana.

Ohjeita itselle tulevaisuutta ajatellen:

Parisuhdekätinät tulee ja menee. Älä järkyty joka kerta niin pahasti. Huomenna kaikki on taas ok. Se on ihan ok välillä äkistä ja olla eri mieltä ja väärinkäsityksessä ja mököttääkin. Sitten on taas ihana halia.

Et kuole yön aikana nälkään vaikket söisikään itseäsi ähkyyn illalla. Aamulla on ihan simppa hyvä olo kun jumpan jälkeen vetäsee vaan sen Gainomaxin tms. eikä rupea änkeämään mitään leipää sisään.

Syö se aamupuuro. Sulla ei oo niin kiire.

Muistatko että sen pullan jälkeen tuli paha olo? Se ei maistu niin hyvälle kuin muistelet. Jos syöt sen niin sen on parempi olla tosi hyvä pulla.

Jokainen päivä on todennäköisesti parempi kuin miltä se ekana aamulla tuntuu. Kato ku se päivä siitä vielä kirkastuu, vaikka aamulla on vielä pimeää ja kauhian kylmää. Luultavasti ne asiat, mitkä jännittää etukäteen, menee kuitenkin paremmin mitä luulet. Moni asia on nytkin tuntunut aluksi pelottavammalta kuin mitä sitten on ollut. Asiat sujuu loppujen lopuksi tosi helposti. Älä pelkää.

Muista lapaset.

Jos olet unohtanut yhden asian (tai viisi) niin ei se maailma siihen kaadu. Et ole menettämässä otetta tai putoamassa kyydistä. Ota rennosti.

Ole hyvä ihminen itseesi tyytyväinen. Tuo on oikein reipasta ja hienosti tehty. Elä käytä sitä ruoskaa jatkuvasti, persuus vaan turtuu ja sitten se piiska ei napsahda enää niin kivasti.

Lupasit itsellesi varata reilusti aikaa kalenterista kavereille sitten kun harjoittelu loppuu. Muista tämä ajankäytöllinen suunnitelma ja pidä siitä kiinni.

Etsi aikaa myös salilla käymiselle. Sen jälkeen on ihana olo.

Liian hyvää ollakseen maanantai.

Kävin lauantaina suorittamassa hygieniapassin, eihän sitä koskaan tiedä jos semmoista tarvitsee. Illalla jumppakolleega pyysi käymään pihalla ja kävimme Kulumassa vetämässä aika hyvänmakuiset pirtelöt, joissa oli soft icea ja persikkaa. Oli mahtavaa käydä pitkästä aikaa kartsalla. Ja sitten käytiin Bisketissä syömässä vadelmaleivos puokkiin.

Sunnuntaina kävimme Haukiputaalla katsomassa appiukkoa ja muita samaiseen paikkaan kertyneitä lajitovereita. Pesin tulevien lastemme suloisen serkkytytön kakkapyllyn aivan tohkeissani, koska vauvat on niin ihania - varsinkin kun saa nukkua yönsä kotona syvässä hiljaisuudessa korkeintaan koiran uniurinan kuuluessa olohuoneesta. Kun seuraa vauvaperheiden elämää, yrittää itse oikein keskittyä nauttimaan tästä kaikesta vapaudesta ja mahdollisuuksista. Tässä ei ole kukaan vaatimassa pitään, ja Jasmikin menee huomiota kerjäämästä kun sille sanoo että hus.

Tänään oli hyvä päivä työharjoittelussa. Sain pistää piikkejä ja ottaa nielunäytteitä ja poistaa ompeleita ja kirjoittaa sairaslomatodistuksia ja onnistuin kaikessa mihin ryhdyin. Oli hyvät keskustelut yläasteaikaisen kouluterkkarini kanssa. Semmosta syvällistä ja kasvattavaa. Semmoset on hyviä keskusteluja, mitkä saavat ajattelemaan, että ehkä olenkin oikeilla jäljillä.

Aah. Gainomax on hyvvää. Lihakset on pumpin ja combatin jälkeen aivan ihanan tuntoiset. Ja nyt on syytä juhlaan: minun tunti oli tänään ekaa kertaa täynnä. Meidän salissa se tarkoittaa kahtakymmentä henkeä. Tunnin jälkeen fiilikset ovat aina aivan taivaissa.

Tämä juhlahuuma sabotoi hetkellisesti onnistunutta elämäntaparemonttia, jonka tarkoitus on siis hävittää kilotolkulla läskiä näiden ihanan tuntoisten ja kauniiden lihasten päältä. Niin, siis, sain liikuntakeskukselta kaksi möhöpullaa mukaan, ja kuvittelen tietenkin, että turpoan viistsiljoonaa kiloa heti, kun toisen niistä syyllisyyden, häpeän ja syntisen nautinnon pyörteessä nautiskelen.

Tää on niin ihanaa, että onko tää vähän liian ihanaa! Kun mies tulee lapsenvahtihommista kotio, niin mää puran tämän onnellisuuden puuskan siihen, niin että tietää kans että vaimolla on ollut hyvä päivä!

Eikä tätä kaikkea saa haalistumaan edes kylkiluita rusautteleva hikka.

Aivopuoliskotesti

Pyöriikö tämä tanssijatar myötä- vai vastapäivään?



Jos myötäpäivään, käytät enemmän oikeaa aivopuoliskoasi, ja päinvastoin. Useimmat näkevät tanssijan pyörivän vastapäivään. Saatko keskittymällä käännettyä suunnan? Alla englanniksi aivopuoliskojen toiminnot, jätän suomentamisen jollekin kyvykkäämmälle.

LEFT BRAIN FUNCTIONS uses logic detail oriented facts rule words and language present and past math and science can comprehend knowing acknowledges order/pattern perception knows object name reality based forms strategies practical safe

RIGHT BRAIN FUNCTIONS uses feeling "big picture" oriented imagination rules symbols and images present and future philosophy & religion can "get it" (i.e. meaning) believes appreciates spatial perception knows object function fantasy based presents possibilities impetuous risk taking

Lähde.

Kymmenen syytä sanoa JEE.

1. Sain pumppilisenssin tällä viikolla pitkällisen odotuksen jälkeen. Tuolla se nyt on hyllyssä combat-lisenssin vieressä, molemmat oikein kehystettyinä, etteivät mene hukkaan ja ruttuun, niin kuin suurin osa asioista menee. Tuntuu niin kuin olisin saanut edes jotakin välillä vähän valmiiksi. Tämä on sellainen vuosi, että paljon tapahtuu ja olen siis tänä vuonna jopa saanut muutaman ympyrän sulkeutumaan onnistuneesti - peruskoulutukset käytyä ja lisenssivideot hyväksytettyä. On se sekin jotain, ja pakko sitä on itseään taputtaa selkään, että hyvähyvä, kun ei kukaan muukaan taputa. Turha vähätellä omia suorituksiaan. Olisi tuokin homma voinut mennä käteen jo alkuvaiheessa, mutta ei mennyt!

2. Aviomies oli siivonnut. Ja se on muutenki ihana. Toivottavasti tämä viikonloppu ei mene hukkaan niin kuin edellinen, vaikka olihan se opettavaista kämistä, mutta en mää nyt jaksais oppia mitään, kun vaan olla ja relata. Mutta niin, se oli hakenut mulle Gainomaxeja Kärkkäiseltä, kun kerran eurolla sai tötsän. Siis vähänkö halapaa. Vähänkö tuo mies tietää mistä narusta vetää. Määhän oon ihan sulaa vahaa ku mulle tuo vähän Gainomaxia.

3. Jasmine täytti 3.10. neljä vuotta. Eli sijoitussopimuksen mukaan se on nytte sitte meijjän koira. Vielä kun saisi mustaa valkoiselle. Jasmi on ihana mussukka. Ei me kyllä mitenkään muistettu sitä juhlia. Tietenkin lupasin sille kakun ja jätin sitten tekemättä. Musta tulee varmaan aivan kamala äiti. Mutta ei Jasmilla ole kuin yksi kaveri joka olisi voitu kutsua edes synttäreille, eikä me haluta Taavia ja Jasmia tänne riehumaan ellei ole pakko.

4. Opettaja kävi ja harjoittelu on käytännössä läpi, enää viisi päivää tekemättä. Aamut on olleet aika helppoja, koska olen mennyt ajoissa nukkumaan. Harjoittelussa on ollut kivvaa. Viime yönä näin unta, että mulla oli diabetes. Muutenkin harjoittelun asiat pyörii päässä tietenkin, kun olen semmoinen uppoutuja. Jos joku haluaa verenpaine-kolesteroli-diabetes-neuvontaa niin täältä pesee. Otin kotiinkin lainaan verenpainemittarin ja pidin neuvolaa aviomiehelle ja veljelle.

5. Eräs jumppa-asiakas tilasi kaveriporukalleen tyttöjen illalle "yksityistunnin" ja tietenkin on imartelevaa, että hän tilasi sen minulta, ja samalla vielä kehui, kun olen niin hyvä vetäjä. Se on ihan äimistyttävää miten vaikeaa sitä on ottaa positiivista palautetta aidosti vastaan ajattelematta, että mitäköhän tuo nyt yrittää kiertokautta ilmaista. Haluaisin ihan samperin tosissaan kehittyä ja kouluttautua ohjaajana aivan simohyväksi. Aina se oma varsin rajallinen ajattelu ei riitä, vaan pitäisi saada työkaluja ulkopuolelta. Tai sitten pitäisi tosissaan miettiä itse, mutta se olisi helpompaa, jos joku auttaisi miettimään. Mutta joo, jumpalla on ollut tällä viikolla kivvaa.

6. En oo niin peeaa kuin mitä voisin olla. Nyt olen köyhä, mutta voisin olla täysin rahaton. Varaa minkäänlaisiin heräteostoksiin ei ole. Itseasiassa hammaslääkärilasku ja opiskelijakortin tarran uusiminen vievät kaikki rahat. Kävin torstaina hammaslääkärissä ja mulla oli hampaassa elämäni eka reikä. On kai se sekin jotain. Celebration! Ehkä se tarkoittaa, että oon tullu isoksi.

7. Ens viikko näyttää hyvältä jo näin etukäteen katsottuna. On jumppaa tietenkin, sehän nyt on selvä. Ja kuntoutusrojektia, jossa on kiva olla, se on älyttömän mukavaa vaihtelua ja siellä saaa pohtia omaa elämää ja miten sitä voisi parantaa ja mitä ne on ne minun voimavarat sun muut. Ensi viikolla on myöskin ooppera.

8. Käytiin eilen Kisakankaalla lenkillä ja oli aika huippua. Ihana pururata ja ihanasti valaistukin. Oi että ja voi että. Omien jumppien lisäksi kävin myös vapaaehtoisesti balancessa tiistaina. Olen siis yrittänyt tehdä jotain itseni hyväksi. Aika paljonkin.

9. Moon vähän onnistunut jo laihtumaan. Ja oonkin pysynyt lujana, paitti tänään söin liikuntakeskuksella kahvin ja möhöpullan. Mutta ei tee etes mieli mitään herkkuja. Viisi kiloa on pakko olla lähtenyt 30.10. mennessä, koska silloin on ensimmäisen etapin palkinto eli hierojakäynti.

10. Meillä on kunnon ruisleipää, siihen päälle Keijua, kymppiprossaista Kadettia ja kurkkua ja siihen kylkeen vielä lasillinen kaakaota. Sen kanssa vielä nautitaan tämän päivän Kaleva, vähän niin kuin aamun kuumat uutiset uudelleen lämmitettynä.

Ollaan vaan iloosia / eihän meil' oo suruja

Olen taas ollut tahattoman pätevä. (HÄRKÄ 21.4.-20.5: Järjestelet asioita kuin vanha tekijä. Saat hoidettua pois päiväjärjestyksestä sellaisen asian, joka veisi monelta viikkoja.) BodyPump-lisenssi tuli postissa. Valitettavasti itse todistuslärpyke ei ole yhtään niin tyylikäs kuin combat-lisenssi. No kökkö. Mutta combatissa oli taas porukkaa reippaasti ja oli ältsin kivvaa. Ja sain sellaista palautetta asiakkailta, että sydän pakahtui siihen paikkaan. Ei vois olla ihiminen onnellisempi.

Joo ja ennen combattia olis pitänyt olla pumppi, mutta sinne ei tullut k e t ä ä n. Laiskaperseet! Nössöt! Ei mua haittaa, kyllä mää sillä tuntipalkalla juon kahvia ihan mielelläni ja jäipä ihan simona virtaa combattiin, joissa paiskinkin niin että hiki lensi. Mutta nyt jäi puutos, bodypumpin puutos. Keskiviikkona vasta sitten. Mutta se on hyvä ku haluaa ja mieli tekkee!

Psykologilla ihmettelin onnellisuuttani, että kun sitä on vähän vaikea hyväksyä, että onko tämä onnellisuus nyt NORMAALIA, että onko se pöliää olla näin ilonen ja tyytyväinen. Saakeli kun pitää joka sadepilvestä löytää se hopeareunus ja kaikista koettelemuksista ja ikävyyksistä otetaan opiksi ja ollaan sen jäläkeen vaan entistä nohevampana menossa kohti uutta ja ihanampaa.

Mää aattelin, että kun syksy tulee, niin pimeys linttaisi minut alleen kuin oven väliin jääneen gerbiilin (meidän gerbiilit ovat ihan kunnossa, kiitos kysymästä). Mutta ei. Tosin ehtiihän tässä vielä synkistellä. Mutta en mää vielä! Tämä jeejee-rojekti, että "hyvinhän tää menee" ja "mää oon ihan riittävän hyvä" ja muut harhaiset puheet itselle, että kaikki on hyvin... ne toimii.

Ja yksi mikä toimii, on riittävä yöuni. Ennen kymmentä peiton alle! Eikä pelmuta koko yötä!

Mää oon opetellut heittelemään murheita olan yli. "Yks hailee", ja viskataan siitä olkapään taakse rennolla ranneliikkeellä. "En mää jaksa tommosta murehtia", ja taas meni yksi. Ja sitten ne menee, eikä jää edes perään raahautumaan. Vähän semmonen ylimielinen naurahdus vielä päälle, niin ne jää taakse for good.

Iltasanomat on päättänyt tsempata mua hyvillä horoskoopeilla, katotaan mitä huomenna. Rahatilanteelle ei horoskooppi voi mitään. Jumppapalkat tuli ja meni. Satanen meni Kelalle asumistuen takaisinperintään, ja sitten nettilasku ja puhelinlasku ja vähän terveellisiä elintarvikkeita Kapteenin K-kaupasta. Leseet ei paljoa maksa. On niin paljon rehuja ja kaikkea, että kylläpä mää kuoren terveenä ja onnellisena. Leseet tekee hyvää sielulle! Ja kukat -käykää ihmeesäs hyvät ihmiset kukkakaupassa ostamassa biologisia mielialalääkkeitä, maljakkorehuja!

Hirviällä itsekurilla iltapalaksi maitorahka-reilunkaupanappelsiinimangomehu-pirtelö ja äkkiä unta kuuppaan, ennen kuin kroppa tajuaa tulleensa huijatuksi.

Brief Nudity, Violence, Graphic Language, Adult Content

Marriage is our last, best chance to grow up. - Joseph Barth

Äkinää, kätinää ja väärinkäsitystä perjantaista lauantaihin - hemmetin puusilimä! Sunnuntaina elämää suurempaa rakkautta - ihana mies, joka tuoksuu Jungle Manille ja on maailman fiksuin ja sympaattisin ja aivan järrrrjettömän seksikäs.

Onneksi se on enimmäkseen ihanaa. Aivan hurjan ihanaa.

Ja minä olen väsyneenä ja nälkäisenä yks piru!

Jasmine täyttää ensi viikolla neljä vuotta ja sijoitussopimuksen mukaan hänestä tulee sitten Minun Koira. Jasmi on kyllä mainio. Silloin kun me ollaan kahdestaan kotona, käyn vähän niinku ovi auki vessassa. Jasmi tulee siihen pöntön viereen istumaan vaativasti uristen, että pitäisi rapsuttaa ja paijata. Ehkä tämä on valmennusta perhe-elämään... sitä kun kuvitteli, että on ihanaa kun ei koskaan tarvitse olla koskaan yksin... ja pian huomaa, ettei voi olla ikinä yksin.

Ja katsaus viihteeseen. Jenkeissä kolmatta kautta pyörittävästä Pako-sarjasta (Prison Break) nähdään huomenna kolmas jakso. Kauden kaksi ensimmäistä jaksoa todistivat, että kausi on edeltäjäänsä heikompi, mikä oli edeltäjäänsä heikompi. Pitää kuitenkin katsoa uskollisesti seuraava jakso ja toivoa parasta. Odotan paljon myös Dexteriltä, jonka ensimmäinen kausi oli loistava.

Suomessa alkoi Talent. Ensimmäinen jakso haukotutti. Miksi koko jaksoon piti ottaa yhtään heikkoa esitystä? Ennakkokäsitykseni oli, että nyt vältyttäisiin Idols-tyyliseltä naureskelulta ja epämiellyttävältä myötähäpeältä, ja saataisiin vain ihailla suu auki, miten ne jotku ossaa. Mutta ei sitte!

Nyt tulis "Closer", mieti ite, Jude Law ja Clive Owen samassa leffassa. Miksi kaikkien hyvien ohjelmien pitää tulla niin myöhään, kun mun pitää mennä nukkumaan ennen kymmentä, että jaksan herätä? Tai sitten mää oon jumpalla. Nyt kyllä jumpattas niin kovasti, että saa nähdä miten pärjää huomiseen. Oi ihanata, sitten pääsee taas. Ihanaa tehä semmosta mistä tykkää. Ja jos siitä vielä maksetaan, mutta sehän selviää huomenna että ilmaantuuko tilille jotain.

Se ihana mies tuli salilta, mää lähen sen kans tuonne ihanasti möyhimään. Hips!

No nii on kivvaa.

Näillä on täällä Tillitiellä isompi telkkari ku meillä, niin vähänkö ehkä. Tässä on hyvä pönöttää ja tuijottaa Salkkareita nollat taulussa, kun pikkasen väsyttää jumpan jälkeen. Urheasti Tillitien emännän kanssa jumpattiin kaksi tuntia, vaikka on perjantai ja rankka viikko takana. Mutta se on aina hyvä, että takana!

Kohta syödään muroja ja mansikoita. Miehet on salilla keskenään. Huomenna lähetään porukalla käymään mökillä, se on maanmainio asia se. Kyllä nyt on ansaittu viikonloppu. Oikiasti niin hyvä olo ihan sen takia että on perjantai, että voisi märistä ihan onnesta, kun ei tarvi huomenna herätä varttia vaille seittemän.

Elämä on realitya!

Hopsansaa.

Aika hevi viikko. Siis paitti että raskas, myös hedelmä-vihannes-linjainen. Olen viettänyt viikon terveydenhoitajan vastaanotolla, mikä tarkoittaa todella heviä ravitsemus- ja liikuntavalistusta.

Ensin huonot uutiset: Olen ihan tuhannen läskipossu ja lihonut huomaamatta kymmenen kiloa. Taisi olla se yksi hetki juustonaksujen ja toinen pizzan kanssa. Liikuntakeskuksen palkka ei ole tullut, vaikka olisi pitänyt. Minulle on tulossa Les Millsiltä postia, en tiedä mitä, mutta kysyivät uuden osoitteeni, kun vanhalla ei ollut tullut perille. Toivottavasti eivät anna kenkää tai muuten minua masenna tai hauku rumaksi ja läskiksi ja tyhmäksi. Eilen väsytti niin, että menin suoraan nukkumaan kun pääsin työharjoittelusta kotiin. Heräsin välillä syömään leipää ja menin sitten takaisin sänkyyn. Ja taas väsyttää.

Sitten hyvät uutiset: Olen saanut aikaan laihdutussuunnitelman ja kaupan päälle suorittanut 108 tunnin harjoittelusta ensimmäiset 36,5 h. Elän harhaisessa kuvitelmassa, että oon voimissain ja pystyn mihin vain, ja onnistun kaikessa mihin ryhdyn. Olen ollut niin reipas mussukka, että liikuntakeskus kustantaa minulle tunnin hieronnan palkinnoksi. Olen koko viikon elänyt hirmu terveellisesti. Keskiviikkona oli combatissa ennätysmäärä populaa.

En kerro vielä mitä olen luvannut 10 kg pudotuksen jälkeen palkinnoksi. On mulla välipalkinnotkin olemassa, ne on semmosia että 3 kg:n päästä pääsen ratsastustunnille, siitä 2 kg pois niin pääsen sinne hierojalle ja sitten vielä siitä 2 kg pois niin pääsen kosmetologille johonkin hoiteluun. On mulla vielä pari kiloa tavoitetta senkin jälkeen, vaan jotaki rajaa. Nyt kerään vielä ylivoimaisen tsemppaajaporukan itelleni. Vähänkö oon tämän hyvinsuunnitellun ja jo alkaneen ruljanssin jälkeen kovemmassa kunnossa ku Britney parhaina päivinään kultaisessa nuoruudessaan. (Kuvassa tavoitevatsalihakset. Lihakset jo on, mutta niiden päällä on vain hieman laardia.)

Vähän niin kuin olis alkamassa taas uusi valtakausi kun pääsen eroon tuosta masennuslääkkeestä ja rupian nousemaan uuteen kukoistukseeni. Katotaan sitten kuka alkaa ja kenelle. Ei mulla ole mitään epäilystä, ettenkö onnistuisi. Nyt vaan tuntuu kaikki hirveän mukavalta ja helpolta, mutta katotaanpa. Lähen nyt testaamaan uutta reisipakaravatsarääkkihässäkkää jumpalle. Cheers, mates!

Fuckin' awsome!

Happy times! Oli nimittäin niin mahevat jumpat, että boomtsikavauvau! Taas yksi uusi "tää on juuri sitä mitä mää oon kaivannut"-asiakas bodycombatissa. Niin no mutta sehän ON yksi maaliman hauskin ja paras asia, ei sille mitään voi. Mutta totuuden ratkaisee se, kuinka moni kolmesta ensikertalaisesta näkyy tunnilla uudestaan pari viikon sisään.

Eka päivä työharjoittelussa meni älyttömän nopeasti. Luulen, että 108 tuntia tulee täyteen aivan huomaamatta. Saan seuraavien viikkojen aikana myös sellaista aivopesua terveellisiin elämäntapoihin ja etenkin ruokavalioon, että on se kumma jos ei! Kyllä kiitos.

Jäin jumppien jälkeen fiilistelemään pimeään saliin tunnelmavalaistukseen ja suunnittelemaan koreografiaa perjantain tunnille. Kun kerrankin saa itse keksiä ja toteuttaa itseään oikein luovasti. Nautin Justin Timberlaken "What goes around... comes around"-kappaleesta. Se on meillä kotona pannassa, kun aviomies ei oikein diggaa koko jäbästä. Niin en rääkkää ja ränkytä sitä kotona, kun ei ole pakko. Ja jumppasalissa on sitä paitti isommat ja äkäsemmät ämyrit.

ONPA KYLLÄ HYVÄ OLO.

Tämä onnenhetki on luultavasti harhainen ja ohikiitävä, mutta nautitaan siitä nyt kun kerran voi ja saa ja pystyy. Eihän sitä koskaan tiedä, jos se jäisi vaikka pysyäkseen. Jos sen antaa jäädä, pitämättä kiinni sen enempää, pakottamatta, sillä lailla sanoen lempeästi, että se saa kyllä istua siinä vieressä, jos haluaa. Sille voi syöttää pieniä kultajyviä kämmeneltä, niin muitakin lintuja kesytetään.

Frankly, my dear (What goes around comes around)

Tytön pitää olla kiltti. Tytön pitää olla kiva ja tytön mielipiteiden pitää myös olla kivoja. Tyttö ei saa välittää mistään, mikä pilaa hänen hengitysilmaansa. Tytön pitää tuoksua aina hyvälle ja hän saa päästää vain heleitä ääniä.

Elämässä jokainen on vuorollaan pulu ja patsas. Jotkut haluaisivat, että tyttö olisi pelkkä päällekakittava.

Minulla on vahva alitajuinen tietoisuus mahdollisuudesta tulla sellaiseksi ihmiseksi kuin haluan. Werde was du bist. Se tekee onnellisemman ihmisen. Täytyy kapinoida niitä asioita vastaan, jotka rajoittavat elämää. Uuden nahan luomista, myös pyrkimys eroon turhasta. Niistä painolasteista, joista ei ole raskinut luopua, koska ei halua olla se, joka päästää irti. Ei tähän mennessä kukaan ole antanut mitaleita kaiken kestämisestä.

Tunteeni ovat omiani, ja olen itse vastuussa niistä. Niiden kohtaaminen on välttämätöntä. Muuten sitä syövyttää itseään sisältäpäin, myrkyttää itsensä hetki hetkeltä pystyynkuolleeksi. Niin jotkut tekevät. Ja hukuttavat sitten ahdistustaan kukin tavallaan.

Voi pyhä Älyäminen, Tajuaminen ja Kässääminen. It's better to be pissed off than pissed on. Suosittelen: Pois tuskasta

Kannattaa joskus uskoa itseään viisaampia. Ja tunnistaa ne pökkelöt, jotka puhuvat paskaa. Tiedoksi kauppiaille: PASKAN ARVO ON LASKUSSA!

Vapaampi kuin ikinä. Tai niin kuin bodypumpissa kannustan joka tunnilla: Vahvempi kuin ikinä. Älyttömän vahva!

Hyvä tahto.

Sinä olet vielä hyvin pieni mies
tiedät jo mikä on Roope
vaikka et sitä että Roope on Kissa
mutta ei kaikkea kerralla
Olet vielä hyvin pieni mies


Ystäviin on hyvä peilata. Vähän niin kuin että "sano näyttääkö mun buudi näissä housuissa ihan himoisolta?" tai että "sano oonko mää harhainen tai ylireagoiva?". Kiitos rakkaat lajitoverit. (Sun buudi näyttää just hyvältä / Et tod. oo.)


Kerällä päällä mättään
keskellä mustikoiden
latvasta katsoen
vihreä taivas täynnä sinisiä tähtiä

Nyt ei ehi enempää runoilla ku tätit lähtee paanalle pailaamaan. Ja ehkä parempi niin!

Don't let anyone ruin your smooth flow - or else you're f*cked and you deserve it by lettin' it happen!

Master of Flow

Aivan loistava päivä. Lisää tällaista.

Kävin psykologilla toisen kerran ja päästiin vähän niin kuin eteenpäin.

Kävin iltapäivällä kolme tuntia pediatrian luennoilla, ja oli oikein antoisaa.

Kävimme kahvilla Tillitiellä, ja sain kaksi uutta pimutuspaitaa. Mulla ei nykyään juurikaan ole semmoisia. Ollaan huomenna menossa tanssimaan, niin vähänkö ehkä!

Sain pitää vaavaa ja kisua sylissä, itsellä kun ei ole kumpaakaan. Ne on ihanoita! Mutta on tuo havva, joka tuossa muikistelee ja vikisee ja mielistelee ja on kovasti jotakin vailla. No rakkautta! Se on vähän sen luonteinen, että jos sitä ei anneta niin se otetaan, vaatimalla voimakkaasti ja kuonolla tönimällä.

Siivosin myös tänään vähän ja pesin pyykkiä ja silleen. Tänään on helppo tykätä itestä jotenkin, en tiijä.

Oottelen että veli tulis viettään iltaa. Ostin dippikastikkeita ja rehuja ja varalta niitä hyvejä Kartanon sipsejä. Kun ne on niin hyvejä. Ja limpparia. Aah. Huomenna mennäänkin sitten yksille synttäreille, missä on taas kaikkea epäterveellistä, mutta korvaan kaiken sunnuntain pumpissa (voiko tunnin aikana polttaa 5000 kcal... hmmm...).

Hirviän kivvaa ja mukavaa ja rauhallista ja semmosta. Varmaan auttaa kun oon kuunnellut semmosia rentoutusohjelmia ämppärillä. Ei se oo kaukana siitä vitsistä, että kun se blondi kuoli kun otettiin ne kuulokkeet korvita... "Hengitä sisään... hengitä ulos..."

Niin kerta.

Nyt voisin sanoa, että tästä päivästä on selvitty ja se on paljon se. Oikiasti, aika harvoin sitä on näin onnellinen ihan vain siitä, että tämä tietty vastaeletty päivä on henkilökohtaisesti ohi. Ohi. Mennyttä elämää. Selvisin!

Huomenna saa nukkua pitkään. Pikkasenko siistiä.

Se on pieni voitto joka kerta kun laitan nimen jonkin pakollisen tunnin läsnäololistaan. Huomenna on kaksi sellaista. Se on aina etiäpäin, tässähän on kyse nyt suorittamisesta tällä kertaa. Tärkeintä ei ole läsnäolo vaan paikallaolo. Se fyysinen sijainti klo 10.45 luokassa C3003.

Mitäpä noita Gainomaxeja pihtaamaan. Aah. Pikkasenko on hyvvää.

Pari päivää on ollut vähän aneemisia. En ole jaksanut välittää vaikka tukka on ollut huonosti ja housunlahkeessa jotakin mähmää. Olen ollut aika pihalla, mutta olen siitä huolimatta koittanut edetä flow'lla. Hyvinhän se menee. Ei saa ottaa liian vakavasti.

Mutta aika sexy tuo Faster Kill Pussycat, se on uuden pumpin ojentajapiisi ja se soi mulla päässä enkä voi asialle yhtikäs mittään. Elä siinä sitten.

Jumpan jälkeen on aika hilirimpsis, oikein mukavaa. Kyllä se aina hetkeksi häviää se kaamosväsymys tai mikä lie.

ZZZzzzZZZzzz

Väsyttää!

Berocca,
appelsiinimehu,
aamupuuro,
ulkoilu,
jumppa,
kunnon yöunet.

No ei paljoa auta!

Tekee mieli kaikkea sokerista mössöä. Olen yrittänyt tehdä kaikki tarvittavat vastaiskut, kuten olla erityisen sosiaalinen.

Tarvisin kirkasvalolampun, mutta luultavasti rättyytän tämän pimeän ajan ohi valohoidosta vain haaveillen ja selviän taas siihen asti, kun ihana talviaurinko häikäisee ja on hanget korkeat nietokset.

Tai sitten en. Ehkä tämä on nyt se syksy kun lamppu hommataan. Eihän nuo näyttäis etes omaisuuksia maksavan. Kun eihän tässä olotilassa pysty mihinkään! Se on joko se kirkasvalolamppu tai voimme ennustaa suklaata kuluvan kilokaupalla talven aikana. Yhtenä iltana vetäisin puolikkaan Geisha-levyn ilman minkäänlaista naismaista tunnontuskaa.

Olen luvannut itselleni, että kun jaksan kaheksasta viiteen, niin jossakin välissä saan nappasta munkkikahvit koulun ruokalassa. Onneksi on illalla taas kaksi jumppaa.

Juoppo on katsojan silmässä.

Olen loukannut Pyhää Perheyhteisöä ja vanhempiani, joita pitäisi aina olosuhteista riippumatta kunnioittaa, kirjoittamalla törkeyksiä, jotka "eivät ole totta".

Itseäni lainatakseni:
Blogissani kirjoitan elämän monista puolista näillä silmillä nähtynä.
Mielipiteeni ovat vain omiani ja saatan olla väärässä.

Äitini mielestä isälläni ei ole alkoholiongelmaa. (Hän vain juo, kunnes sammuu.) Olisi mielenkiintoista tietää, mitä isäni rehellisesti vastaisi näihin. Minua isäni ryyppääminen ei nykyään häiritse, ja olen iloinen, että veljeni muuttaa kohta pois kotoa. Hän on maininnut yhdeksi muuttoa nopeuttavaksi tekijäksi isäni juomisen.

Minua ei jaksa kiinnostaa - minulla on nyt oma perhe ja oma elämä ja heillä, vanhemmillani, omansa. Asia voisi olla toisin ja voisin tuntea suurta yhteyttä vanhempiini, mutta juominen on ilmeisesti ainoa asia, mikä sen estää. Halvalla menee! Minua ei kiinnosta puhua siitä, se ei tee minua yhtään rikkaammaksi. Suomeksi: olen antanut periksi. Viina on ihmisen perusoikeus eikä sitä häneltä pois otettako!

Näillä silmillä nähtynä, saatan katsoa kieroon, saatan nähdä harhoja ja tulkita kaiken miten sattuu. Mutta jos en usko omia silmiäni, niin millä huteralla jakkaralla seisonkaan? Minulla on oikeus ja velvollisuus uskoa näitä silmiä, pystyäkseni elämään omaa elämääni itsenäisesti, itseeni luottaen.

Minulle isäni on valitettavasti känniääliö kunnes toisin todistetaan. Selvin päin hän on mainio ihminen ja olen ylpeä hänestä ja kaikista luovista ja hienoista ominaisuuksista, jotka olen häneltä perinyt tai oppinut. Toivon kovasti, että siis toisin todistetaan, koska minun lapseni eivät elä tupakansavussa eivätkä mene yöksi sellaisen ihmisen luo, joka saattaa nukahtaa tuolille kuset housussa juotuaan itsensä sammuksiin. No, minun lapsillani on joka tapauksessa yksi pappa, joka ei juo eikä polta. Nyt vaan pitää tehdä ne lapset vielä.