Zen.

Myönnän joskus kuuntelevani empaattisesti muiden kuulumisia sen takia, että voisin ajatella, että itselläni menee sentään vähän paremmin. Silloin kun itse on tyytyväinen, ei ole tarvetta moiseen halpaan egoboostiin. Nyt kun itsellä on aika mukava elämänvaihe menossa, niin toivon samaa myötätuulta kaikille muillekin.

On sellainen hyvinnukkunut olo. Nukuin räkätautia pois iltapäiväkolmeen ja olo on ihan erilainen kuin eilen aamulla. Ei harmita edes se, että iho kutisee. Eikä se, että himoonnuin syömään mummin tuomaa ihanata juustoa ja paino ei ole pariin päivään pudonnut grammaakaan. Ei vaan harmita. Kyllä kaikki järjestyy.

Cipralex-annostus on puolitettu ja viikon päästä vielä puolituskin puolitetaan. En tiedä oliko se vain korvien välistä kiinni vai onko minuun tungetuilla kemikaaleilla oikeasti niin iso vaikutus, mutta olen saanut hukassa olleen lipidoni takaisin. En ole ainakaan pariin kuukauteen kyennyt edes ajattelemaan seksiä - koko palikka on puuttunut päästäni. Eihän se tietenkään minua ole haitannut, kun en ole muistanut koko asian olemassaoloa.

Tässä kuussa tulee ennätysmäärä jumppaa, kun minut on suitsittu pitämään iso osa liikuntakeskuksen pumppitunteja. Vielä ei ole ollut kertaakaan vastenmielistä lähteä salille porukkaa komentamaan, eikä ole nytkään. Liikuntakeskuksen jumppasali on minulle niin viihtyisä ja kotoisa.

Olipas makoisaa tuo kokkaamani mössö. Wokkivihanneksia, kalakuutioita ja katkarapuja, nam. Hyvvää ja terveellistä pikaruokaa. Nyt jaksaa. Hips!