Brief Nudity, Violence, Graphic Language, Adult Content

Marriage is our last, best chance to grow up. - Joseph Barth

Äkinää, kätinää ja väärinkäsitystä perjantaista lauantaihin - hemmetin puusilimä! Sunnuntaina elämää suurempaa rakkautta - ihana mies, joka tuoksuu Jungle Manille ja on maailman fiksuin ja sympaattisin ja aivan järrrrjettömän seksikäs.

Onneksi se on enimmäkseen ihanaa. Aivan hurjan ihanaa.

Ja minä olen väsyneenä ja nälkäisenä yks piru!

Jasmine täyttää ensi viikolla neljä vuotta ja sijoitussopimuksen mukaan hänestä tulee sitten Minun Koira. Jasmi on kyllä mainio. Silloin kun me ollaan kahdestaan kotona, käyn vähän niinku ovi auki vessassa. Jasmi tulee siihen pöntön viereen istumaan vaativasti uristen, että pitäisi rapsuttaa ja paijata. Ehkä tämä on valmennusta perhe-elämään... sitä kun kuvitteli, että on ihanaa kun ei koskaan tarvitse olla koskaan yksin... ja pian huomaa, ettei voi olla ikinä yksin.

Ja katsaus viihteeseen. Jenkeissä kolmatta kautta pyörittävästä Pako-sarjasta (Prison Break) nähdään huomenna kolmas jakso. Kauden kaksi ensimmäistä jaksoa todistivat, että kausi on edeltäjäänsä heikompi, mikä oli edeltäjäänsä heikompi. Pitää kuitenkin katsoa uskollisesti seuraava jakso ja toivoa parasta. Odotan paljon myös Dexteriltä, jonka ensimmäinen kausi oli loistava.

Suomessa alkoi Talent. Ensimmäinen jakso haukotutti. Miksi koko jaksoon piti ottaa yhtään heikkoa esitystä? Ennakkokäsitykseni oli, että nyt vältyttäisiin Idols-tyyliseltä naureskelulta ja epämiellyttävältä myötähäpeältä, ja saataisiin vain ihailla suu auki, miten ne jotku ossaa. Mutta ei sitte!

Nyt tulis "Closer", mieti ite, Jude Law ja Clive Owen samassa leffassa. Miksi kaikkien hyvien ohjelmien pitää tulla niin myöhään, kun mun pitää mennä nukkumaan ennen kymmentä, että jaksan herätä? Tai sitten mää oon jumpalla. Nyt kyllä jumpattas niin kovasti, että saa nähdä miten pärjää huomiseen. Oi ihanata, sitten pääsee taas. Ihanaa tehä semmosta mistä tykkää. Ja jos siitä vielä maksetaan, mutta sehän selviää huomenna että ilmaantuuko tilille jotain.

Se ihana mies tuli salilta, mää lähen sen kans tuonne ihanasti möyhimään. Hips!

No nii on kivvaa.

Näillä on täällä Tillitiellä isompi telkkari ku meillä, niin vähänkö ehkä. Tässä on hyvä pönöttää ja tuijottaa Salkkareita nollat taulussa, kun pikkasen väsyttää jumpan jälkeen. Urheasti Tillitien emännän kanssa jumpattiin kaksi tuntia, vaikka on perjantai ja rankka viikko takana. Mutta se on aina hyvä, että takana!

Kohta syödään muroja ja mansikoita. Miehet on salilla keskenään. Huomenna lähetään porukalla käymään mökillä, se on maanmainio asia se. Kyllä nyt on ansaittu viikonloppu. Oikiasti niin hyvä olo ihan sen takia että on perjantai, että voisi märistä ihan onnesta, kun ei tarvi huomenna herätä varttia vaille seittemän.

Elämä on realitya!

Hopsansaa.

Aika hevi viikko. Siis paitti että raskas, myös hedelmä-vihannes-linjainen. Olen viettänyt viikon terveydenhoitajan vastaanotolla, mikä tarkoittaa todella heviä ravitsemus- ja liikuntavalistusta.

Ensin huonot uutiset: Olen ihan tuhannen läskipossu ja lihonut huomaamatta kymmenen kiloa. Taisi olla se yksi hetki juustonaksujen ja toinen pizzan kanssa. Liikuntakeskuksen palkka ei ole tullut, vaikka olisi pitänyt. Minulle on tulossa Les Millsiltä postia, en tiedä mitä, mutta kysyivät uuden osoitteeni, kun vanhalla ei ollut tullut perille. Toivottavasti eivät anna kenkää tai muuten minua masenna tai hauku rumaksi ja läskiksi ja tyhmäksi. Eilen väsytti niin, että menin suoraan nukkumaan kun pääsin työharjoittelusta kotiin. Heräsin välillä syömään leipää ja menin sitten takaisin sänkyyn. Ja taas väsyttää.

Sitten hyvät uutiset: Olen saanut aikaan laihdutussuunnitelman ja kaupan päälle suorittanut 108 tunnin harjoittelusta ensimmäiset 36,5 h. Elän harhaisessa kuvitelmassa, että oon voimissain ja pystyn mihin vain, ja onnistun kaikessa mihin ryhdyn. Olen ollut niin reipas mussukka, että liikuntakeskus kustantaa minulle tunnin hieronnan palkinnoksi. Olen koko viikon elänyt hirmu terveellisesti. Keskiviikkona oli combatissa ennätysmäärä populaa.

En kerro vielä mitä olen luvannut 10 kg pudotuksen jälkeen palkinnoksi. On mulla välipalkinnotkin olemassa, ne on semmosia että 3 kg:n päästä pääsen ratsastustunnille, siitä 2 kg pois niin pääsen sinne hierojalle ja sitten vielä siitä 2 kg pois niin pääsen kosmetologille johonkin hoiteluun. On mulla vielä pari kiloa tavoitetta senkin jälkeen, vaan jotaki rajaa. Nyt kerään vielä ylivoimaisen tsemppaajaporukan itelleni. Vähänkö oon tämän hyvinsuunnitellun ja jo alkaneen ruljanssin jälkeen kovemmassa kunnossa ku Britney parhaina päivinään kultaisessa nuoruudessaan. (Kuvassa tavoitevatsalihakset. Lihakset jo on, mutta niiden päällä on vain hieman laardia.)

Vähän niin kuin olis alkamassa taas uusi valtakausi kun pääsen eroon tuosta masennuslääkkeestä ja rupian nousemaan uuteen kukoistukseeni. Katotaan sitten kuka alkaa ja kenelle. Ei mulla ole mitään epäilystä, ettenkö onnistuisi. Nyt vaan tuntuu kaikki hirveän mukavalta ja helpolta, mutta katotaanpa. Lähen nyt testaamaan uutta reisipakaravatsarääkkihässäkkää jumpalle. Cheers, mates!

Fuckin' awsome!

Happy times! Oli nimittäin niin mahevat jumpat, että boomtsikavauvau! Taas yksi uusi "tää on juuri sitä mitä mää oon kaivannut"-asiakas bodycombatissa. Niin no mutta sehän ON yksi maaliman hauskin ja paras asia, ei sille mitään voi. Mutta totuuden ratkaisee se, kuinka moni kolmesta ensikertalaisesta näkyy tunnilla uudestaan pari viikon sisään.

Eka päivä työharjoittelussa meni älyttömän nopeasti. Luulen, että 108 tuntia tulee täyteen aivan huomaamatta. Saan seuraavien viikkojen aikana myös sellaista aivopesua terveellisiin elämäntapoihin ja etenkin ruokavalioon, että on se kumma jos ei! Kyllä kiitos.

Jäin jumppien jälkeen fiilistelemään pimeään saliin tunnelmavalaistukseen ja suunnittelemaan koreografiaa perjantain tunnille. Kun kerrankin saa itse keksiä ja toteuttaa itseään oikein luovasti. Nautin Justin Timberlaken "What goes around... comes around"-kappaleesta. Se on meillä kotona pannassa, kun aviomies ei oikein diggaa koko jäbästä. Niin en rääkkää ja ränkytä sitä kotona, kun ei ole pakko. Ja jumppasalissa on sitä paitti isommat ja äkäsemmät ämyrit.

ONPA KYLLÄ HYVÄ OLO.

Tämä onnenhetki on luultavasti harhainen ja ohikiitävä, mutta nautitaan siitä nyt kun kerran voi ja saa ja pystyy. Eihän sitä koskaan tiedä, jos se jäisi vaikka pysyäkseen. Jos sen antaa jäädä, pitämättä kiinni sen enempää, pakottamatta, sillä lailla sanoen lempeästi, että se saa kyllä istua siinä vieressä, jos haluaa. Sille voi syöttää pieniä kultajyviä kämmeneltä, niin muitakin lintuja kesytetään.

Frankly, my dear (What goes around comes around)

Tytön pitää olla kiltti. Tytön pitää olla kiva ja tytön mielipiteiden pitää myös olla kivoja. Tyttö ei saa välittää mistään, mikä pilaa hänen hengitysilmaansa. Tytön pitää tuoksua aina hyvälle ja hän saa päästää vain heleitä ääniä.

Elämässä jokainen on vuorollaan pulu ja patsas. Jotkut haluaisivat, että tyttö olisi pelkkä päällekakittava.

Minulla on vahva alitajuinen tietoisuus mahdollisuudesta tulla sellaiseksi ihmiseksi kuin haluan. Werde was du bist. Se tekee onnellisemman ihmisen. Täytyy kapinoida niitä asioita vastaan, jotka rajoittavat elämää. Uuden nahan luomista, myös pyrkimys eroon turhasta. Niistä painolasteista, joista ei ole raskinut luopua, koska ei halua olla se, joka päästää irti. Ei tähän mennessä kukaan ole antanut mitaleita kaiken kestämisestä.

Tunteeni ovat omiani, ja olen itse vastuussa niistä. Niiden kohtaaminen on välttämätöntä. Muuten sitä syövyttää itseään sisältäpäin, myrkyttää itsensä hetki hetkeltä pystyynkuolleeksi. Niin jotkut tekevät. Ja hukuttavat sitten ahdistustaan kukin tavallaan.

Voi pyhä Älyäminen, Tajuaminen ja Kässääminen. It's better to be pissed off than pissed on. Suosittelen: Pois tuskasta

Kannattaa joskus uskoa itseään viisaampia. Ja tunnistaa ne pökkelöt, jotka puhuvat paskaa. Tiedoksi kauppiaille: PASKAN ARVO ON LASKUSSA!

Vapaampi kuin ikinä. Tai niin kuin bodypumpissa kannustan joka tunnilla: Vahvempi kuin ikinä. Älyttömän vahva!

Hyvä tahto.

Sinä olet vielä hyvin pieni mies
tiedät jo mikä on Roope
vaikka et sitä että Roope on Kissa
mutta ei kaikkea kerralla
Olet vielä hyvin pieni mies


Ystäviin on hyvä peilata. Vähän niin kuin että "sano näyttääkö mun buudi näissä housuissa ihan himoisolta?" tai että "sano oonko mää harhainen tai ylireagoiva?". Kiitos rakkaat lajitoverit. (Sun buudi näyttää just hyvältä / Et tod. oo.)


Kerällä päällä mättään
keskellä mustikoiden
latvasta katsoen
vihreä taivas täynnä sinisiä tähtiä

Nyt ei ehi enempää runoilla ku tätit lähtee paanalle pailaamaan. Ja ehkä parempi niin!

Don't let anyone ruin your smooth flow - or else you're f*cked and you deserve it by lettin' it happen!

Master of Flow

Aivan loistava päivä. Lisää tällaista.

Kävin psykologilla toisen kerran ja päästiin vähän niin kuin eteenpäin.

Kävin iltapäivällä kolme tuntia pediatrian luennoilla, ja oli oikein antoisaa.

Kävimme kahvilla Tillitiellä, ja sain kaksi uutta pimutuspaitaa. Mulla ei nykyään juurikaan ole semmoisia. Ollaan huomenna menossa tanssimaan, niin vähänkö ehkä!

Sain pitää vaavaa ja kisua sylissä, itsellä kun ei ole kumpaakaan. Ne on ihanoita! Mutta on tuo havva, joka tuossa muikistelee ja vikisee ja mielistelee ja on kovasti jotakin vailla. No rakkautta! Se on vähän sen luonteinen, että jos sitä ei anneta niin se otetaan, vaatimalla voimakkaasti ja kuonolla tönimällä.

Siivosin myös tänään vähän ja pesin pyykkiä ja silleen. Tänään on helppo tykätä itestä jotenkin, en tiijä.

Oottelen että veli tulis viettään iltaa. Ostin dippikastikkeita ja rehuja ja varalta niitä hyvejä Kartanon sipsejä. Kun ne on niin hyvejä. Ja limpparia. Aah. Huomenna mennäänkin sitten yksille synttäreille, missä on taas kaikkea epäterveellistä, mutta korvaan kaiken sunnuntain pumpissa (voiko tunnin aikana polttaa 5000 kcal... hmmm...).

Hirviän kivvaa ja mukavaa ja rauhallista ja semmosta. Varmaan auttaa kun oon kuunnellut semmosia rentoutusohjelmia ämppärillä. Ei se oo kaukana siitä vitsistä, että kun se blondi kuoli kun otettiin ne kuulokkeet korvita... "Hengitä sisään... hengitä ulos..."

Niin kerta.

Nyt voisin sanoa, että tästä päivästä on selvitty ja se on paljon se. Oikiasti, aika harvoin sitä on näin onnellinen ihan vain siitä, että tämä tietty vastaeletty päivä on henkilökohtaisesti ohi. Ohi. Mennyttä elämää. Selvisin!

Huomenna saa nukkua pitkään. Pikkasenko siistiä.

Se on pieni voitto joka kerta kun laitan nimen jonkin pakollisen tunnin läsnäololistaan. Huomenna on kaksi sellaista. Se on aina etiäpäin, tässähän on kyse nyt suorittamisesta tällä kertaa. Tärkeintä ei ole läsnäolo vaan paikallaolo. Se fyysinen sijainti klo 10.45 luokassa C3003.

Mitäpä noita Gainomaxeja pihtaamaan. Aah. Pikkasenko on hyvvää.

Pari päivää on ollut vähän aneemisia. En ole jaksanut välittää vaikka tukka on ollut huonosti ja housunlahkeessa jotakin mähmää. Olen ollut aika pihalla, mutta olen siitä huolimatta koittanut edetä flow'lla. Hyvinhän se menee. Ei saa ottaa liian vakavasti.

Mutta aika sexy tuo Faster Kill Pussycat, se on uuden pumpin ojentajapiisi ja se soi mulla päässä enkä voi asialle yhtikäs mittään. Elä siinä sitten.

Jumpan jälkeen on aika hilirimpsis, oikein mukavaa. Kyllä se aina hetkeksi häviää se kaamosväsymys tai mikä lie.

ZZZzzzZZZzzz

Väsyttää!

Berocca,
appelsiinimehu,
aamupuuro,
ulkoilu,
jumppa,
kunnon yöunet.

No ei paljoa auta!

Tekee mieli kaikkea sokerista mössöä. Olen yrittänyt tehdä kaikki tarvittavat vastaiskut, kuten olla erityisen sosiaalinen.

Tarvisin kirkasvalolampun, mutta luultavasti rättyytän tämän pimeän ajan ohi valohoidosta vain haaveillen ja selviän taas siihen asti, kun ihana talviaurinko häikäisee ja on hanget korkeat nietokset.

Tai sitten en. Ehkä tämä on nyt se syksy kun lamppu hommataan. Eihän nuo näyttäis etes omaisuuksia maksavan. Kun eihän tässä olotilassa pysty mihinkään! Se on joko se kirkasvalolamppu tai voimme ennustaa suklaata kuluvan kilokaupalla talven aikana. Yhtenä iltana vetäisin puolikkaan Geisha-levyn ilman minkäänlaista naismaista tunnontuskaa.

Olen luvannut itselleni, että kun jaksan kaheksasta viiteen, niin jossakin välissä saan nappasta munkkikahvit koulun ruokalassa. Onneksi on illalla taas kaksi jumppaa.

Juoppo on katsojan silmässä.

Olen loukannut Pyhää Perheyhteisöä ja vanhempiani, joita pitäisi aina olosuhteista riippumatta kunnioittaa, kirjoittamalla törkeyksiä, jotka "eivät ole totta".

Itseäni lainatakseni:
Blogissani kirjoitan elämän monista puolista näillä silmillä nähtynä.
Mielipiteeni ovat vain omiani ja saatan olla väärässä.

Äitini mielestä isälläni ei ole alkoholiongelmaa. (Hän vain juo, kunnes sammuu.) Olisi mielenkiintoista tietää, mitä isäni rehellisesti vastaisi näihin. Minua isäni ryyppääminen ei nykyään häiritse, ja olen iloinen, että veljeni muuttaa kohta pois kotoa. Hän on maininnut yhdeksi muuttoa nopeuttavaksi tekijäksi isäni juomisen.

Minua ei jaksa kiinnostaa - minulla on nyt oma perhe ja oma elämä ja heillä, vanhemmillani, omansa. Asia voisi olla toisin ja voisin tuntea suurta yhteyttä vanhempiini, mutta juominen on ilmeisesti ainoa asia, mikä sen estää. Halvalla menee! Minua ei kiinnosta puhua siitä, se ei tee minua yhtään rikkaammaksi. Suomeksi: olen antanut periksi. Viina on ihmisen perusoikeus eikä sitä häneltä pois otettako!

Näillä silmillä nähtynä, saatan katsoa kieroon, saatan nähdä harhoja ja tulkita kaiken miten sattuu. Mutta jos en usko omia silmiäni, niin millä huteralla jakkaralla seisonkaan? Minulla on oikeus ja velvollisuus uskoa näitä silmiä, pystyäkseni elämään omaa elämääni itsenäisesti, itseeni luottaen.

Minulle isäni on valitettavasti känniääliö kunnes toisin todistetaan. Selvin päin hän on mainio ihminen ja olen ylpeä hänestä ja kaikista luovista ja hienoista ominaisuuksista, jotka olen häneltä perinyt tai oppinut. Toivon kovasti, että siis toisin todistetaan, koska minun lapseni eivät elä tupakansavussa eivätkä mene yöksi sellaisen ihmisen luo, joka saattaa nukahtaa tuolille kuset housussa juotuaan itsensä sammuksiin. No, minun lapsillani on joka tapauksessa yksi pappa, joka ei juo eikä polta. Nyt vaan pitää tehdä ne lapset vielä.

Aika mukavaa.

Avoimet ovet liikuntakeskuksella menivät aivan huipusti, oli tosi mukavaa. Oli porukkaa ja saimme hyvää palautetta. Vedin räkimiskauden jälkeen melko lailla vähällä harjoituksella viisi kappaletta uusinta combattia puolen tunnin näytetunnilla ja meni aika hienosti. Oli kiva nähdä kolleegoita ja kälättää jumppatoiminnan parantamisesta, sehän me naiset osataan, siis parantaa maailmaa. Sain kuulla, että uskollinen asiakas, joka muuttaa toiselle paikkakunnalle, pääsee paikallisen salin kautta bodycombat-koulutukseen ensi kuussa! Aivan mahtijuttu!

Kävimme miehensiskontyttären 8-vuotissynttäreillä. Parasta, mitä 8-vuotias tyttö voi saada synttärilahjaksi, on varmasti hamsteri. Nimeltä Estoton Emmanuelle. Muhahaa. Se on aika hauskaa tavallaan, että pikkujyrsijöitä rekisteröidään. Meidän gerbiilitkin on rekisteröityjä. Aika virallista. Mutta niin, siis, kakkua on syöty ja etenkin minua viehätti vuodenjuusto, kuinkas muutenkaan, NAM.

Kävimme myös katsomassa päihtyneitä sukulaisia ja tuttavia vanhempieni luona. Olimme eilen yhdellä kokoonpanolla juhlistamassa isäni viiskymppisiä ja nyt oli siis eri vieraskaarti koolla. Siis isäni kohdalla ns. putki päällä. Olisin voinut viihtyä pidempäänkin lähinnä tätieni takia - näen heitä aika harvoin- mutta en siedä katsella kännistä isääni. Ja ihan siksi, että säälin äitiäni, joka joutuu sen känniääliön vieressä yönsä nukkumaan tai kuorsauksen takia siirtymään sohvalle. Viime yönä vielä isäni känninen velipoika oli kuunnellut levyjä ja mölöttänyt puhelimeen puoliviiteen asti yöllä, niin että äitini ei ollut saanut unta oikein missään. Jee jee ja hyvä meininki! Kyllä meillä osataan. En ole perinyt äitini kärsivällisyyttä, toivottavasti.

Tärkeää oli näyttää naamansa ja antaa sukulaisten ja tuttavien tehdä halauskierros, koska olen nyt rouva. Kummisetäni sanoi, että oli heti yllätysnaimisiinmenostani kuultuaan ajatellut, että juuri minä voisin jotain juuri tällaista tehdäkin ja olen juuri sellainen ollut aina, että voi vähän niin kuin expect the unexpected. Saimme myös kuulla kertomuksen siitä, miten olin ruvennut riehumaan lapsena, kun minulle oli tarjottu jäätelöpallo pahvitörpöstä eikä tötteröstä. Mutta siis eihän oikeasti kukaan järkevä ihminen syö jäätelöä semmosesta pahvitörpöstä, häh? Yritä siinä sitten rauhoittaa märsyävää penikkaa, kun ohikulkijat katsoo, että onpa paha setä.

Siivosin työpöytäni ja ansaitsisin ehdottomasti jonkinlaista tunnustusta asiasta. Tuossa tämän ihanan littanaisen 22' laajakuvanäytön vieressä hehkuaa Tillitien emännältä saatu tuoksulyhty - nyt tuoksuisi rentouttava rosmariini, jos nessu ei olisi tukossa. Seinään teippasin semmoisen pyykkinarun, jossa on tärkeitä papereita roikkumassa kuntoutuksessa maalaamillani sekundapyykkipojilla. Pieniä sydämiä, kun elämä on niin ihkua!

Oli muuten hauskaa, kun sedät ja tädit vanhempieni olohuoneessa opettivat toisilleen, mitä tarkoittaa OMG. Ja ajattelivat olevansa ajan hermolla. Eniten ajan hermolla olevat lisäsivät myös KVG:n ja BFD:n muiden sanastoon. Vallan herkistyin viiskymppisten kuroessa sukupolvien välistä kuilua umpeen.

Ja se, että setät ja tätit voivat soittaa ns. mölinäpuhelun kotona nukkumassa olevalle erään juhlijan puolisolle, "me haluttiin vaan soittaa ja kertoa, että oot meidän ajatuksissa", saadakseen vastaukseksi "vittu" ja luurin korvaan. Niin että ei se oikeasti niin paljoa muutu se elämä tässä vuosikymmenten varrella kuitenkaan? Kyllä se on aina hienoa soittaa yöllä - "laita se kaiutin niin että se kuulee meidät kaikki!"

Ja tässä formuloita odotellessa Nudist Trampolining! Paitti että oho, ne on jo alkanu, että eipä tarvi nyt ukkoa hyppyyttää. En minä formuloita katso, mutta on ihanaa nukahtaa sohvalle kullan kainaloon ja sekin on tyytyväinen, kun saa kattoa kun autot pöristää. Meillä olis sipsiä avoimilta ovilta ja kakkua synttäreiltä, vaan ei pysty, kun on jo liian paha möhö.

Career Matchmaker

Adatukselta tällainen mielenkiintoinen.

1. Go to http://www.careercruising.com/
2. Put in Username: nycareers, Password: landmark.
3. Take their "Career Matchmaker" questions.
4. Post the top ten results

1. Coach
2. Recreation Therapist
3. Human Resources Specialist
4. Social Worker
5. Personal Trainer
6. Occupational Therapist
7. Clergy
8. Addictions Counselor
9. Motivational Speaker
10. Speech-Language Pathologist

Sijalla 25. se mihin nyt opiskelen eli Mental Health Nurse. Minkäänlaista seksuaaliterapeuttia ei tuossa listalla ees ollut, mitähäh? Semmoseksi mää ainakin rupian, ja tietenki kaikiksi noiksi mitä tuossa listassa on.

Hyvästi!

Herättäkää kun on kevät!

Syysflunssa tekee sääristä kosketusarat, saa alaselän kipeäksi, pään tuntumaan sumealta. Mitään en oo ottanut, tällä mennään nyt kerrankin niin, että ei olla yhtään urhoollisia eikä taistella ibuprofeiinin voimalla. Nukun niin paljon kuin unta riittää. Välillä piti käydä katsomassa Dr. Phil, ettemme ajautuisi varoittavien esimerkkien tavoin nuoressa avioliitossamme karille.

Geisha-levy keittiön pöydällä antaa henkistä tukea. "Olen tässä jos tarvitset minua".

Pikkuveljeä lainaten, "I have never loved anyone the way I love myself".


Britney Spears' long-awaited comeback performance of "Gimme More" on the 2007 MTV VMAs.

Scooter - Behind The Cow

Frisco vs. Ice MC - Think About The Way

Menisin talviunille... mutta ei pysty. Bodycombat 33 on liian hyvä!

Never go to bed mad. Stay up and fight.

Opettelen nauramaan itselleni, elämä on heti ihanampaa. Jotkut ovat vähän liian tosikkoja, ja sen huomaaminen on aika karmaisevaa. Elämän täytyy varmaan olla silloin hankalaa ja täynnä huolia.

Elkää ihmiset olko tosikkoja! Jotkut vetää hirviänä käpyä kärsään aivan käsittämättömistä asioista. Ei kannate! Se on hirveä riesa ja jotenkin osoittaa huonoa itsetuntoa, älkää alentuko semmoiseen. Antakee anteeksi ja koittakaa käsittää, ettei ihmiset yleensä tahallaan toisiaan loukkaa, eivät vaan tajua että jotkut melkein harrastuksekseen imevät siihen kärsäänsä kaikkea ja sitten on nokka tukossa ja paha mieli.

Varsinkin teininä sitä otti helpommin jotenkin itseensä. Yleensä ne ihmiset, jotka silloin loukkasivat, ovat osoittautuneet jälkeenpäin sellaisiksi, että eipä kyllä ole niillä varaa paljoakaan muita arvostella. Ja nykyään suhtautuisin varmaan samoihin letkautuksiin hämmennyksellä. Siis että oho, että joku kehtaa ruveta.

Sitä kannattee miettiä, miksi jostakin loukkaantuu. Etenkin se on totta, että nothing hurts like the truth. Se on aika paljon itsestä kiinni, minkälaisen asian antaa itseään kuohuttaa. Ja että jos joku kaataa paskaa niskaan, niin ei sitä tarvitse naamaansa enää hieroa. Get over it and move on.

En ihan tarkkaan muista milloin olisin viimeksi loukkaantunut. Aika monesti olen loukkaantunut isäni sanomisista, koska arvostan hänen mielipiteitään... ja iskähän on aina iskä, kunnes kuolema erottaa. Lähimmät ihmiset voivat siis satuttaa eniten, heitä vastaan ei ole sellaista suojamuuria kuin tuntemattomampia kohtaan. Sellaisen yläpuolelle on hankalampaa asettua, koska ei halua. Sitä haluaa uskoa, mitä isä sanoo, sillä silloin maailmankirjat ovat järjestyksessä. Mutta niistäkin olen päässyt yli, parhaiten niin että olen kysynyt "kuulitko mitä juuri sanoit?" ja saanut anteeksipyynnön.


“A mind is like a parachute. If it doesn't open, you're fucked!” - Don Williams Jr.

Ja sitten se, miten pienistä asioista voi tulla isoja, siis juuri tämä kliseinen kärpäsestä-härkäseksi-kompleksi. Jooeihyvääpäivää. Kun ei ajoissa voi sanoa mistä on kyse ja sitten käyttäydytään ihan miten sattuu ja ollaan paineissa ja ihan kuin ei kukaan huomaisi. Ei kannata luulla kovin pitkälle, että semmoinen EIMULLAMIKÄÄNOOVIKANA-homma toimii. Lumipalloefektit sun muut. Ei siinä sitten auta kuin laittaa suojalasit päähän ja antaa homman pingottua kunnes kaikki paska sitten räjähtää silmille. Ihan tyynenrauhallisesti. Paitsi että siinä tilanteessa joka tapauksessa tulee käyttäytyä lajillensa tyypilliseen tapaan hysteerisesti, koska mitä varten hysteerinen käyttäytyminen olisi keksitty, jos sitä ei voisi käyttää?

Luojan kiitos sillä huumorilla selviää sitten kuitenkin aika pitkälle. Joidenkin kanssa pärjää ja joidenkin kanssa ei. Onneksi olen naimisissa semmoisen kanssa jonka kanssa pärjää.

Irony is the gaiety of reflection and the joy of wisdom. - Anatole France

Pahoittelen paska-sanan toistamista. Se on ollut ajankohtainen ilmiö Taavi-koiran ollessa meillä hoidossa. Kaksinkertainen määrä koiria taloudessa tekee kaksinkertaisen määrän sitä ittiään.

You're an original, baby

Kävin eilen psykologilla ja selvitin samat asiat ensitapaamisella niin kuin kaikille muille, joille olen ne noin 60 minuutin aikana saanut selvitettyä. Illalla oli maailmaamullistamaton basic parisuhdekeskustelu. Mutta nämä yhdessä pistivät alitajunnan möyhentymään niin, että näin unia, jotka todella, todella määrittelevät minut, palauttavat menneisyyttäni tähän hetkeen. Jokin rakentui uudelleen.

Hetken olin hukassa kaikenlaisten ristiriitojeni kanssa, kunnes tajusin että kartta on kädessäni. En minä ole putkiaivo, jolla ei olisi ristiriitoja. Kuin olisin saanut vasemman jalkani takaisin juhlistaessani sitä mitä olen ollut ja tulen aina olemaan. Helvettiin jatkuva kehittyminen ja uusiutuminen. Olen löytänyt itseäni niistä asioista, jotka ovat osa minua. Vanhat ystävät, vanhat kappaleet. Koko Sheryl Crown tuotanto.

Unessa olin vaatekaupassa ja minulla tuli pakottava tarve soittaa Brolle. Ei minulla ole mitään asiaa, mutta hän on vain kertakaikkiaan sellainen osa MINUA, jota ei voi eliminoida millään kirurgialla. Eikä minulla ole edes hänen numeroaan puhelimessa, koska muistan sen ulkoa. Hänen pitkäaikaista tyttöystäväänsä näytteli unessa muuten Jennifer Finnigan. Kävin tämän hahmon kanssa hyvät keskustelut - ne, joita en koskaan oikeasti ole saanut käydä.

Onko se ihan perverssiä haluta takaisin elämäänsä se ihminen, jonka kanssa körryytin Lentokentäntietä ykkösvaihteella hänen isänsä autolla sen ainoan kerran, kun ajoin autoa ennen autokoulua? Se ihminen, joka opetti minua solmimaan kravattisolmun ja pilkkomaan sipulia itkemättä? Ei hänen tarvitsisi olla konkreettinen, lähinnä enemmän kontaktilistalla, agenttina agenttieni joukossa.

Yes, I'm married. Ei tämä ole se syndrooma, että haluan vain kaikkien maailman miesten olevan MINUN. Tai sitten on.

Ehkä haluan vain takaisin Magenta Mayn - muistakoon hänet ken haluaa. Ehkä Magenta on sekoamisen hetkellä tapahtuva mielenhäiriö, mutta eihän häntä nyt, jumalauta sentään, voi olla rakastamatta. Ehkä välillä tuntuu siltä, että olen tylsistymässä pystyyn, siis sisältäpäin, henkisesti, eikä se johdu mistään vauvakuumeesta tai naimisiinmenosta. Ehkä pitäisi nauttia enemmän kovaäänisesti ja vähemmän siinä lilluvassa harmoniassa, jossa ymmärtää pieniä onnenhetkiä. Vähemmän sateenkaariin tuijottelua.

Enemmän sitä funkkikitaraa.

JA TARPEEKSI SITÄ SOIJAMAITOA NIIHIN WEETABIXEHIN.

Testaa

Miellejärjestelmien perustesti

Vastauksesi jakaantuivat eri miellejärjestelmien kesken seuraavasti:

Visuaalinen 20 %
Auditiivinen 0 %
Kinesteettinen 80 %

Tuntoaistiin pohjautuvat kinesteettiset havainnot ovat havaintomaailmassasi selkeästi hallitsevina.

Oppimisstrategiat

Tulos
Vastaustesi perusteella profiiliksesi valittiin "syväsuuntautunut oppija". Tähän asti kyselyyn vastanneista naisista 1% ja miehistä 1% kuuluu tähän luokkaan. Alle 30 vuotiaista vastaajista 1%, 31-50 vuotiaista vastaajista 2%, ja yli 50 vuotiaista vastaajista 2% kuuluu tähän luokkaan.

Lähestymistapa uuden asian opiskeluun
Kokonaiskuvan muodostaminen uudesta, aluksi monimutkaiselta näyttävästä asiasta, ei tuota sinulle vaikeuksia. Käsityksesi tiedon ja oppimisen luonteesta on laadullinen, lähestymistapasi uuden tiedon omaksumiseen on syväsuuntautunut. Ratkaistessasi ongelmaa pyrit ensin muodostamaan kokonaiskäsityksen ilmiöstä, ja vasta sen jälkeen etsit tilanteeseen soveltuvan ratkaisumallin.

Oppimisvalmiudet
Suhtaudut opinnoissa esiintulevaan uuteen tietoon kriittisesti ja etsit perusteluja esitetyille asioille. Oppimistuloksesi ovat yleensä hyviä, jos arviointi perustuu opiskeltavan asian soveltamiskykyyn erilaisissa tilanteissa. Opiskelutottumuksesi ovat laajojen asiakokonaisuuksien hallintaa (esim. opinnäytetyö) edellyttävien opintojen kannalta optimaaliset!

Pinta
Opinnoissa on keskeisenä tavoitteena saada kurssit suoritetuiksi. Usein tavoitteena on optimoida tehdyn työmäärän ja arvosanan suhde.

Syvä
Opintoja suoritetaan mielenkiinnosta opiskeltavaa aihetta kohtaan. Paras palkinto kurssista voi hyvän arvosanan sijaan olla mielenkiintoinen ja haastava, uutta tietoa tarjoava opiskeluprosessi.

Serialisti
Opiskelija haluaa lähestyä opittavaa asiaa lineaarisesti, tutustuen uuteen asiaan askel kerrallaan. Hän haluaa ennen kokonaiskuvan muodostamista syventyä mielenkiintoisiin yksityiskohtiin, usein aiemman tietämyksensä ohjaamana.

Holisti
Opiskelija haluaa lähestyä uutta opiskeltavaa asiaa kokonaisuuden kannalta, "ylhäältä alaspäin". Opiskelija luo ensin itselleen kokonaiskuvan uudesta asiasta, ja aloittaa vasta sen jälkeen järjestelmällisemmän tutustumisen.

Kaikki on hyvin.

Puoli tuntia bodycombat-tunnin jälkeen. Endorfiinia riittää vielä pitämään kaikki murheet pois ajatusten ulottuvilta. Asiakkaiden leveät hymyt saivat minut heittelemään poninhäntää kuin riemusta pillastuneen pikkuvarsan. Ja ekakertalaisen palaute, "tää on juuri sitä mitä oon kaivannut".

Jo keskellä tuntia niin hyvä olo, että voisi itkeä ilosta. Ja oikeastaan vain siksi, kun näkee miten kaikki tekee parhaansa, antaa kaikkensa ja nauttii siitä.

Suorastaan lajitoverillista, kun joku toinen saa sen saman ilon mitä minä saan. Se vaatii kyvyn nauttia. Se vaatii sen, että antaa luvan itselleen. Ei oltu paikalla ku häpiää haettiin. Ei saa välittää miltä näyttää, sää näytät hyvältä. Usko ittees, kaikki on mahdollista. Me lähdetään täältä vahvempina kuin mitä me oltiin, kun me tultiin tänne.

Mikään ei voi pysäyttää meitä. Tällä asenteella me pärjätään loppuviikko. Kiitos energiastanne, siskot.

HÖNÖ!

Huh huh. Miten tässä oikein selviää?

Välillä tuntuu, että kaikki menee nappiin. Kuten kun kävin halaamassa opoa, se aina auttaa, opo sanoo että hyvin menee ja sitten uskon, että niin se on. Kovat on luotot nyt.

Ja sitten kirjoitan opettajille sähköposteja ja vähän ajan päästä lähetän toisen viestin, että eikäkun, ja kaikki on yhtä mössöä. Menee nimet ja paikat ja kaikki sekaisin. Lukujärjestystä tajusin ruveta tekemään lyijykynällä, ja taas saa pyyhkiä, kun unohdin että enhän minä voi tuohon opinnäytetyöseminaariin mennä, kun kahdelta pitää olla jo psykologilla käyttämässä kunnan terveyspalveluja, jotta henkinen eheyteni olisi balanssissa.

Hei hou ja päätä seinään. Kyllä tästä pääsee!

Kiitos lajitoverille rikostoverillisesti minttupuffetista. Siitä on muistona vain minttuinen pieni röyhtäys.

Tiedän missä minun täytyy vartin päästä olla. Pieni voitto.

Don't hurt yourself
Take it easy
There's no better time than right now

The Black Eyed Peas - Dum Diddly

Eilen oli enemmän solmuja! Kyllä kaikki koko ajan etenee.

Hyvää yötä (minä oon syöny sen piirakan!)

Kello on kaksi aamuyöllä ja olen todellakin paahtanut vain ja ainoastaan kouluhommien parissa tähän asti. Harvinaislaatuista meikäläiselle. En tiedä olenko nyt enemmän vai vähemmän solmussa, mutta huomennapa opon kanssa selviää sekin sitten. Joko olen erittäin selvillä vesillä tai sitten en.

Huomasin mm. että olisi pitänyt olla tänään jossain ihan muualla aamulla kuin missä olin. Olin siis peiton alla ja olisi pitänyt olla koululla kvalitatiivisen tutkimuksen perusteet-kurssilla. Saa nähdä ottavatko vielä mukaan. Sekin selvinnee.

Olen sitten taas pompahtamassa toiseen, josko kolmanteen opinnäytetyöryhmään, joka olisi ehkä suurinpiirtein siinä vaiheessa kuin minä. Eli alkutekijöissä. Siitä lisää huomenna.

Perheen hoitotyö-opintojakson opetustarjontaa oli muutettu niin, että harjoitustunnit hyppivät aivan eri paikoissa kuin mitä olin aiemmin luullut. Eli turhaa työtä kahteen kertaan. Nyt on uudet ajat kalenterissa. Mutta mikähän lie tuo Perheen hoitotyön lääketieteelliset perusteet ja sen suoritustapa? Riittääkö että pönötän pediatrian luennoilla, vai onko siihen joku tehtävä? Huomenna pitäisi selvitä.

Ja mikä on perheen hoitotyön harjoitteluun liittyvä opetustapahtuma? Vas?

Iso osa asioista on sellaisia, etteivät ne selviä huomenna vielä. Täytyy vain odottaa, odottaa ja odottaa. Se on niitä harvoja asioita, joissa olen aika erinomaisen huono. Kaikki saa nyt luvan järjestyä, niin kerta.

Minä pistän kaiken kuntoon! Roudasta rospuuttoon.

Kotityhnykki & co.

Mihinkä sitä ihminen kotoaan lähtis? Auringonkukkia maljakossa keittiön pöydällä, siinä levällään tuparilahjaksi saatu Viivi ja Wagner-palapeli -tuhat palaa, reunoja kerätään ensin. Siemailin greippimehua ja tuijotin Pussycat Dollsia telkkarista.

Veli tuli käymään, tarjosin kaakaota ja hapankorppuja tuorejuuston kera. Se on ihan kotonaan täällä, ei kysele enää lupaa mennä jääkaapille tai tietokoneelle. On mukavaa, kun se viihtyy. On. Vaikka sitä varmaan kyrsii, kun kysyin taas sen tupakanpoltosta, mutta kun haistan sen hengityksestä ja minä en soisi rakkaimmille semmosta kytyistä loppua, minkä tupakka voi tehdä. Se on oikiasti hengenvaarallista. Ja tuo on minun ainoa veli!

Tajusin, että erään kurssin seminaaritehtävää varten pitää tehdä paljon vähemmän kuin mihin olin varautunut. Siis vain seminaarialustus, eikä kymmenen sivun esseetä. Harjoittelupaikka B-periodille perheen hoitotyö I-harjoitteluun järjestynee niin, että en ole juurikaan muuta ryhmää jäljessä enää sen jälkeen. Paitsi että opinnäytetyön kanssa en kiirehdi, kun jaappailen taas kahden aiheen väliä, tai tällä kertaa hieman jotain niiden väliltä. Sain vaihdettua sattumalta työikäisen hoitotyön harjoittelupaikan Kontinkankaalta Oulunsalon terveyskeskukseen. Onnekas sattuma on aina puolellani!

Ehkäpä valmistun tuostakin koulusta määräajassa vaikka kuinka antaisin itselleni liekaa. Niin kävi lukiossakin. Olin ihan valmis lojumaan siellä ylimääräisen vuoden, mutta kolmessa vuodessa sieltä minut suolsivat pihalle. Se on se putkitutkinto ja systeemi. Aika luottavaisin mielin saa olla tuonkin oppilaitoksen kanssa. Eivät ne siellä ketään huvikseen pidä.

Elämän rakkaimmat miehet, aviomies ja veli, istuvat tuolla olohuoneessa ja katsovat CSI:tä. Huomennakaan ei tarvitse herätä aikaisin, eikä koko viikolla. Ihanuutta. Kyllä minä nautin!

No ei väkisin!

Eikä etes puolipakolla.

Jotenki hankalaa. Sulatin lasisen kattilankannen muovinupin jättämällä kannen kuumalle levylle. Koulun parkkipaikka oli tukossa, joten parkkeerasin viheralueelle eli nurmikolle ja hahaa, enpä saanut sakkoja. Olen vähän koko ajan hukassa, mutta eipä mitään.

Olin maksanut 90 euron sähkölaskun väärään sähköyhtiöön. Niin, kun se vaihtui kun muutettiin Oulunsaloon, Oulun energiasta Oulun seudun sähköksi. No minähän vetelin tietenkin verkkopankin maksupohjaan niin kuin ennenkin. Onneksi kiva täti soitti ja korjasi asian, palauttavat rahat. En minä selviäisi ilman kivoja lajitovereita. Näköjään!

Lääkäri sanoi, että maaliskuussa aloitettua lääkettä täytyy syödä puoli vuotta, eli lokakuun loppuun. Tästä laskutoimituksesta tuohtuneena vaahtosin asiasta ja Maailman ihanin osasi sanoa asiaan "älä oo niin järkyttyny".

Mitä meidän koiralle on tehty pölynimurilla, kun se suhtautuu siihen noin pelonsekaisella kunnioituksella?

Weetabix rouskuu hampaissa, kun laitoin liian vähän soijamaitoa (en osaa syödä weetabixia lehmänmaidon kanssa jostain syystä).

Ja nyt lähden kouluun silläkin uhalla. Niin!

Johtajatason ratkaisuja

Örp. Aika tyydyttävä annos katkarapu-parsakaali-kastiketta ja valkoista (*****) pastaa, mielikuvituksetonta mutta rehun kriteerit täyttävää salaattia, lasi piimää ja täysjyvärealia. Jospa nyt näillä pärjäis.

Tämä oppilaitos on varsin levoton paikka. Leputan päätä hetken kirjaston tietokoneluokassa, leputusmusiikkina Didon ihana "Slide".

It's all right to make mistakes
you're only human
Inside everybody's hiding something
Take time to catch your breathe and choose your moment

Menin perumaan hauskalta kuulostaneen Seikkailukasvatus-opintojakson, kun kertakaikkiaan kaikki näyttää menevän päällekkäin. Ensi viikolla on kolme päivää kuntoutusprojektia ja jonkinlaisessa valaistumisen olotilassa päätin skipata kaikki pakolliset luennot ja siirtää ne B-periodille ja osallistua täysin kuntoutukseen, kun siihen olen kerran päässyt. Ei mitään arpomista ja jaappaamista, vaan johtajatason ratkaisuja.

Haastan nyt jokaisen tekemään johtajatason ratkaisuja omassa elämässään. Jokaisella on lupa päättää ihan itse mitä tekee. Jos haluaa kuunnella muiden mielipiteitä, niin kuuntelee niitä, joissa on jotain järkeä ja on kuuntelematta kaikkea sellaista, joka sotkee hyvän suunnitelman tai tekee muuten asioista vaikeampia.

Päätä itse. Ei se ole niin vakavaa!

Sunnuntai-iltaa

Meilläpä on liput Nightwishin keikalle 11.12. Maailman ihanin sai synttärilahjaksi meidän porukoilta. En ole käynyt monestikaan missään keikalla, ja on siis aika muikeaa odotella tuota. Ja on kivaa, kun on jotain hienoa tulossa. Aika hassua, Maailman ihanin laittoi telkkarin päälle ja siellä soi se Nightwishin uusin piisi. Ihan nousee karvat pystyyn, on se niin hieno kappale.

Tässä saunan jälkeen melko raukeana. Kohta Pelkokerroin ja sunnuntain iltahetkoset ja yritän olla murehtimatta yhtään mitään, vaikka helppoahan se olis. Sisko ja miehensä toivat mulle norjalaisia juustonaksuja tuliaisiksi reissultaan. Possut! Ne kyllä säilyvät jouluun asti, siis jos säilyvät. Ajattelin kyllä pidättäytyä hyvin alkaneessa terveellisemmässä ruokavaliossa. Se tarkoittaa kaurapuuroa aamuisin, niin kuin tänäänkin. Olen aika hurmaantunut kaurapuurosta. Se lämmittää ihanasti, paljon enemmän kuin kökkövaihtoehto weetabix, joka on sitten vaan haaleaa mössöä lautasella. Huomenna taas kaurapuuroa, ehottomasti.

Ja huomenna pääsen kouluun kopistelemaan uusia kenkiä! Oli pakko ostaa, 39,90 € Prismasta. Kaikki vanhat kengät hajoaa, ei nyt voi sanoa että käsiin, kun jaloissahan niitä pidetään, daah. Olen maailman huonoin ostamaan uusia kenkiä tai vaatteita, että hyvä nyt että tuli hankittua.

Ja mainostanpa tähän väliin myös Oulunsalon liikuntakeskuksen ryhmäliikunnan avoimia ovia, jotka ovat lauantaina 15.9. Ilmaiset 30 min näytetunnit: klo 11.00 Perfect Body, klo 11.30 BodyCombat, klo 12.00 BodyBalance, klo 13.00 BodyPump ja klo 13.30 Stretch. Itse pidän tuon combatin. Notta tervetuloa vaan! Ei ennakkoilmoittautumisia.

Ei nyt mitään ihmeen mussutusta. Vähän on räkäinen ja väsynyt olo, oon nukkunut pari päivää aika raskaasti, kun perjantaina iho kutisi niin että otin Ataraxin. Että joko siitä tai sitten ihan vaan syksystä. Jos olisin rikas, niin ostaisin kirkasvalolampun. Mutta enpä ole. Onneksi kuulemma riittävä määrä liikuntaa pitää myös kaikenlaiset kaamosmasennukset kurissa. Tällä viikolla pidin seittemän jumppaa ja huomenna lissää. Lyhykäinen matka tuohon liikuntakeskukselle yllättää joka kerta, siis sehän on noin 300 metriä, ja minä pösilö menen sen vielä pyörällä... se on yks suhaisu vaan. Ja on ihanaa olla ajoissa tuntia pitämässä. Tänään istuin pitkään toimistossa ja katsoin tietokoneelta valvontakameran kuvasta, kun asiakkaat kantoivat painoja valmiiksi pumppituntia varten. Oli sitten aika jännä olo mennä saliin, kun oli jo nähnyt ne ihmiset siellä. Että semmosta jännää taas.