Puoli tuntia bodycombat-tunnin jälkeen. Endorfiinia riittää vielä pitämään kaikki murheet pois ajatusten ulottuvilta. Asiakkaiden leveät hymyt saivat minut heittelemään poninhäntää kuin riemusta pillastuneen pikkuvarsan. Ja ekakertalaisen palaute, "tää on juuri sitä mitä oon kaivannut".
Jo keskellä tuntia niin hyvä olo, että voisi itkeä ilosta. Ja oikeastaan vain siksi, kun näkee miten kaikki tekee parhaansa, antaa kaikkensa ja nauttii siitä.
Suorastaan lajitoverillista, kun joku toinen saa sen saman ilon mitä minä saan. Se vaatii kyvyn nauttia. Se vaatii sen, että antaa luvan itselleen. Ei oltu paikalla ku häpiää haettiin. Ei saa välittää miltä näyttää, sää näytät hyvältä. Usko ittees, kaikki on mahdollista. Me lähdetään täältä vahvempina kuin mitä me oltiin, kun me tultiin tänne.
Mikään ei voi pysäyttää meitä. Tällä asenteella me pärjätään loppuviikko. Kiitos energiastanne, siskot.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti