Jummi jammi.

Niin haipakkaa ettei ehi raapia. Maanantaina oli kuukauden virallinen "mikä laulaen tulee, se viheltäen menee"-päivä, eli jumppapalkka katosi vuokraan, ihmistenruokaan ja koiranruokaan. Fitfiu.

Vaihdoin liittymäni prepaidiin (Dna Arvossa voi pitää oman numeron) niin ei tarvi katella erääntyviä puhelinlaskuja. Oli niin nopsakka asiakaspalvelu, että vaikka pelasin kuinka varman päälle niin myöhästyin silti psykologilta viistoista minuuttia. Voi hyvänen aika sentään. Vaan ei se jonotusnumero kourassa huokailu ja pään pudistelu auta mitään. Parempi vaan ottaa rennosti.

Tänään mukava lääkäri poisti Cipralexin lääkelistaltani, mikä tarkoittaa sitä, että lääkitys puretaan parin viikon aikana. Sain pari näytepakkausta parempaa antihistamiinia kutinani lievittämiseen. Toisaalta raapiminen on melkein yhtä mukavaa ajankulua kuin nenänkaivaminen. Tai itseasiassa mukavampaa. Raapiminen antaa suuren tyydytyksen, hetkeksi.

Olen onnistuneesti pudottanut pari kiloa massastani. Kannustavaa. Ihanaa. Ostin eilen kauniin puntarin, johon minulla ei oikeasti olisi varaa, kuten ei mihinkään muuhunkaan, mutta pakkohan se on olla. Vielä kun saisi OBH Nordican Chilli-keittiövaa'an. Oevoe. Saahan sitä haaveilla. Vauvakuumetta kun on pitänyt siirtää ja siirtää, niin parempi sitten haaveilla kaikenlaisista turhista härveleistä. No ei se keittiövaaka oo turhake! Tää on tarkkaa puuhaa.

Tänään aattelin sitten siivoilla. Flunssa on ottanut minusta hieman tarttumapintaa. Mies makaa kipiänä sängyssä eikä ottanut vastaan sijaistuksia PAO:lla kun tarjottiin. Olisi ollut pari opinnäytetyön esitystä koululla, mutta parempi ehkä siivota täällä. Taas. Sykemittari muuten innostaa siivoamaan. Tosin saa aika raivolla imuroida, että sykkeessä näkyy mitään muutosta. Se on parempi ehkä miehelle pysyä makuuhuoneen puolella poissa tieltä!

Menin sitten häpäisemään itseni ja rekisteröitymään sopulilauman juoksuttamana Facebookiin. Yhenlainen siirtymävaihe irc-galleriasta pois. En edes muista milloin olisin viimeksi irkannut. Mutta pirullinen tuo internetin ihmemaa, meinasin eilen liekittää rypsiöljyt pannulle kun juutuin koneelle. Onneksi koira on kätevä varoittaja, kun kämppä meinaa kärähtää.

Kyllä kelepaa.

Lauantai. En jaksanut avata omaa tietokonetta, kun olen jotenkin onnistunut möhlimään sen jähmeäksi. Menee koko maailman aika odotellessa taustakuvan ilmestymistä. Tulin siis tänne salille päivittämään aamupalani kalorilaskuriin. Ja huvittamaan itseäni irc-gallerian päivän kuvilla.

Ihoni on viime päivinä kutissut enemmän kuin koskaan. Joudun luultavasti joko tainnuttamaan itseni Ataraxilla tai pitämään punaisia nyrkkeilyhanskojani 24/7 estääkseni raapimisen. Rasvaa kuluu litrakaupalla. Jos toimisin ihoni parhaaksi, en ehtisi muuta tehdäkään kuin maata alasti vuorotellen selälläni ja vuorotellen vatsallani antaen voiteen imeytyä. Mutta kun vissiin pitää tehdä muutakin.

Eilinen Poseidonin anti muuten hiveli makuhermojeni muistona vielä illallakin. Oih ja voih. Ja saimme häälahjaksi ylihauskan Viivi ja Wagner-pokkarin, jonka kertaistumalla pläräsin vessassa.

Ja lauantaihan on lauantai vain jos pääsee hautajaisiin! Miehen tädin siunaaminen ja muistotilaisuus siis tänään. Voinkin siellä muistella aivot rutussa ensimmäistä ja viimeistä tapaamistani hänen kanssaan edellisissä hautajaisissa.

Ja nyt hymy korvasta korvaan ja vetämään bodypumppia. Olkaa onnellisia että saatte treenata ja tuntea olevanne elossa, senkin laiskat läskiperseet. Tämä koskee myös minua. Ja sinua!

Kohta.

Se aika kuukaudesta. Ei se, vaan se, kun odotellaan.

Jumppapalkkaa. Olen jo tottunut olemaan ilman rahaa. Onneksi en pääse siinä kylpemään, sillä kaikki menee samantien mikä tulee. Maksussa olevat laskut. Odotan, että pääsisin ostamaan henkilövaa'an. Olen onnistunut pitämään itseäni nälässä ja haluan nähdä, minkälaisia tuloksia sillä saa (oikeasti käytän kalorilaskuri.fi:n loistavaa palvelua ja syön ihan järkevästi). Mutta ilman rahaa olen huomannut, että en tarvitse juuri mitään. Jopa tukkaan joutuu olemaan tyytyväinen myöntäessään, että ehkä sittenkään siihen kampaajareissuun ei ole varaa.

Ja lääkäriaikaa ensi viikolla. Olen jo niin tottunut odottamaan sitä, että saan lopetettua Cipralexin, että en tajua, että se oikeasti loppuu. Tosin muistan yleensä vasta illalla ottaa koko lääkkeen. Ei siis ole vaikeaa jättää kokonaan ottamatta. Sitten. Ja jännä nähdä, mitä se lopettaminen tekee. En haluaisi olla lääkkeiden "armoilla". On se yhdenlainen vapaus elää ilman mitään lisäaineita. Ihan ite!

Kävin eilen ottamassa piikin influenssarokotetutkimuksessa. Lämpö oli vähän nyt noussut, että saatoin sitten saada oikean rokotteen enkä lumerokotetta. Että muita haittavaikutuksia odotellessa. Täytyy pukea lämpimästi, vilunväreitä luvattu.

Ja ne antoivat sieltä rokotetutkimuspaikasta mukaan 300 gramman suklaalevyn, ovelat pirulaiset! Se on nyt piilossa ja odottelee joulua. Tai hätätilannetta. Yhtä tärkeä kuin ajantasalla oleva lääkekaappi on ajantasalla oleva kirjoituspöydän alalaatikko. Hätätilanteessa avaa Fazerin sininen!

Mutta nyt ei tarvitse odottaa, voin lähteä (ihan kohta) kaupungille syömään lounasta palkkioksi kriisikeskuksen nettisivujen uskollisesta päivittämisestä. Saa nähdä mitä arvatenkin kutistunut mahalaukku sanoo kun ahdan sinne Poseidonin anti-aterian. Uuh ja jeah. Maistan jo valkoviinikastikkeen... en malta odottaa!

Kaffe.

Tulin siskolta lainaamaan kävelysauvoja. Yksi askel eteenpäin ja toinen taaksepäin: sykemittari kenkkuilee taas, tai varmaan tarkemmin sanottuna vyö tai lähetin - mittaa hetken sykettä ja sitten näyttää siltä, kuin olisin hengetön, eli mitään vilkkumista ei tapahdu. No palaa ne kalorit (insinöörimiehellä on tapana oikaista, että kyseessähän ovat kilokalorit) vaikkei mittaria käyttäisikään.

Olen herännyt joka aamu ihan liian myöhään, kuten lomalla on tapana. Huomenna herään aikaisin.

Keksin, että ekaksi on hyvä mössätä ylikypsä banaani lautaselle ja sitten liruttaa päälle maustamatonta luomujogurttia.

Haravoin eilen pihaa jas astuin oman koiran paskaan, kuten joskus sattuu sekä konkreettisella että abstraktilla tasolla. Aikaisemmat haravointikokemukseni ovat vähäisiä. Saatan jatkaa haravointia tänään, jos jaksan. Olisi vissiin kolme jumppaa vedettävänä. Muutama ohjaaja on rikkonut jalkansa. Onneksi asun lähellä ja olen käytettävissä. Ja tykkään siitä jumpanvedosta.

Hups. Piti uusia visa electron nimenmuutoksen johdosta, mutta tilasinkin opiskelijavisan 1000 € luotolla.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin älyttömän järkevää ja tehokasta, suorastaan RAIVOSTUTTAVAA. Olisi aika mahtavaa riehaantua jostain järjettömästi. Ehkä teen sen tänään harkitusta bodycombatissa.

Osoitan välillä kauhistuttavia aikuistumisen merkkejä.

Mannaa ollakseen maanantai.

Yksi asia näyttää kauniilta. Ihan kuin olisit sen kanssa tekemisissä monen vuoden odotuksen jälkeen. Ymmärrät, miksi elämä on mukavaa. (Iltasanomien horoskooppi tänään härälle.)

Täydellistä? Ei tod. Pehmeää kuin linnunmaito, pakahduttavan kaunista, soljuvaa kuin vuolas virta? Jo vain!

Horoskoopit ovat yksi itseensätutustumisen väline. Astron horoskooppia on myös hauska lukea ja miettiä, millä tavalla näitä yleispäteviä ohjeita voisi soveltaa elämäänsä. Mikäli sinulla riittää rohkeutta ja seikkailumieltä niin tulet saamaan paljon irti tästä päivästä. Rohkaisevaa, vai mitä?

...mitenköhän voisin tänään olla rohkea...?

Sinulla on luontainen kyky olla hyvä, kannustava ohjaaja mikä ei ole itsestäänselvyys kun näkee niin monenlaista pitäjää. Ja se että olet ennenkaikkea oma itsesi tekee tunneista miellyttävän ja mukavan tulla mukaan.
(Ote asiakaspalautteesta.)

Menen veltoksi ja pakahdun onnesta.

Työstä iloitseva, vastuullinen, solidaarinen, perusteellinen, ammattimainen, itsevarma, lujahermoinen, rohkaiseva, kuormitusta kestävä, tavoitteellinen.
(Toverieni minulle valitsemia kuvauksia Personality Pokerissa.)

Ja minä kun luulin, että laiska ja epävarma ja hukassa? Mihin sitä itseään vertaa, mitä sitä oikein itseltään vaatii? Mitä kautta itsensä määrittelee?

Eihän jee jee suinkaan ole maanista kierroksilla käymistä, hallitsematonta ja pettävää pilvissä hyppimistä vailla järjen häivää. Se on sulavasti etenevää ja esteitä notkeasti väistelevää, juuri sopivalla paineella puskevaa, mutta ei seiniä särkevää... master of flow. Ei hyperventilointia, vaan ensin rauhassa keuhkot täyteen ilmaa...

Tämän päivän ajatukseksi: tänään on hyvä päivä jatkaa, aloittaa uudelleen siitä mihin jäit. Unohda eilisen epäonnistumiset. Olet jo matkalla.

Ja mikä tämän limaisen ja egoistisen kirjoituksen sanoma oli? Ole itsestäsi ylpeä. Hypistele niitä harvinaisia positiivisia sanoja, joita itsestäsi kuulet. Sano ne ääneen. Kehu itseäsi. Ne ovat kultahippuja. Mikä estää onnistumasta? Jos ajattelet olevasi ihan paska, et voi tulla sen paremmaksi, sorry!

Helli jokaista saavuvutusta, kehystä ne seinälle mielessäsi, arvosta sitä mitä olet saanut aikaan. Oli se sitten roskien vieminen, joka tuntui ylivoimaiselta ajatukselta, tai tentin saaminen läpi. Huomaatko, et sinä ole lamaantunut ja passiivinen! Sinähän toimit, oikein hienosti!

Ottaisin minä mörrimöykyn jos vain kiinni saisin

Mikäs sen mukavampaa kuin mököttävä mies sohvalla. Tämä on just tätä: miehet saa murista ja käpertyä itseensä, mutta naisella ei ole varaa olla huonolla tuulella tai kitistä mistään, koska sitten on heti hankala.

Tässä kun miettii taaksepäin, niin eipä tule mieleen montaa päivää, että olisin ollut oikein huonolla tuulella. Muutama juttu, mikä on rassannut, on kyllä vallannut mielen niin että on pitänyt todella ravistella, että on saanut sen ketutuksen pihalle. Eräs mieshenkilö taannoin diagnosoi, että olen siksi aina hyvällä tuulella kun olen naimisissa. No kyllä! Varsinkin nämä hetket, jolloin mies välttelee kontaktia ja onnistuu sillä melkein latistamaan sunnuntaiaamun tehokkaan siivousmoodini. Onneksi se lähtee salille purkamaan, toivottavasti palaa sieltä uudestisyntyneenä, koska ei tommosta kato pirukaan.

Miten palauttaa oma hyvä fiilis kun toinen on kuin perseelle ammuttu karhu? (Todettakoon, että syy käyttäytymiseen löytyy kuulemma eiliseltä, jolloin minä olin vuorostani v-mäinen.) Siivoan ainakin vaatehuoneen ja keittiön ja kylppärin ja hyväksyn sen tosiasian, että parisuhde ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja ihmisellä on oikeus olla mörrimöykky. Vaikka ei se mitään rakenna eikä muuta se mököttäminen! Kenties Britneyn Gimme Moren luukuttaminen auttaa - siis minulle.

Dr. Phil ei ole ainoa, joka kysyy Would you rather be right or happy? Olen oppinut olemaan se, joka tassuttelee toisen luo, pyytää anteeksi. Ja tulokset ovat aivan loistavia. Voin minä olla väärässä. Siitä saa yleensä pusun ja halin ja vähän muutakin. Ei se ole turhanpäiväistä nöyrtymistä ja alistumista, vaan järkevää toimintaa parisuhteessa, jossa mököttämisen, kätisemisen ja tyytymättömyyden lumipallo lähtee helposti vyörymään ja kasvamaan matkallaan ja sitten ei kenelläkään ole kivaa. Joka kerta, kun tuon kaatuvan dominorivin saa pysäytettyä... kaikki voittavat.

Ilmapiiri muuttuu sekunnissa aivan uudeksi. Ollaan taas rakastuneita ja onnellisia ja tahdotaan. Oikeassa olemisella on kallis hinta, jota en ole valmis maksamaan enää. Sen sijaan, että varmistaisi omaa selustaa ja perustelisi itselleen, miten on oikeassa ja syytön, voisi yrittää ymmärtää miksi toinen ajattelee niin kuin ajattelee, ja vaikka ei ymmärtäisi, tulisi puoliväliin vastaan - yleensä sitä joutuu tulemaan vähän pidemmällekin, kun toinen ei liiku yhtään mihinkään. "Anteeksi. En minä halua, että sinulla on paha mieli minun takia ja sulla menee koko päivä pilalle, koska minä olin tyhmä." Pim. It's friggin' magic!

Everything's gonna be fine, fine, fine

"Onko susta tuntunut ikinä siltä, että oot ihan pihalla?" kysyi eräänä iltana henkilökunnan edustaja liikuntakeskuksella ja osui asian ytimeen. Kai se näkyy. Jammaillen etiäpäin ja huoletta, hyvin se menee.

Tällä viikolla opin, että omalle vaimolle saa sanoa salilla "tuo näyttää vähän vaikialta" perustelematta tai parannusehdotuksia esittämättä. "Se vaan näyttää vähän vaikialta." Noh, seuraava yhteinen salikerta meni jo rähinöittä, suorastaan mainiosti. Enpä olisi uskonut, että käyn joskus aviomieheni kanssa yhdessä salilla. Iso ja iloisesti yllättynyt JEE. Saliharrastuksen aloittaminen tuntuu hyvältä, tänään oli neljäs kerta, ja myös neljäs kerta viikon sisään. Olen pysynyt muutenkin liikkeessä, lisäten omien jumppien lisäksi viikkoon pari bodybalancea ja ulkoilulenkkiä. Älyttömän hyvä!

Tillitien puolivuotias poika älisee vokaaleita ja kuolaa ja venkoilee ja olemme samaa mieltä elämän tarkoituksesta tällä hetkellä. Silloin kun ei oo näläkä ja kakka housussa, niin kaikki on melko lailla mainiosti. Ja kun ei tarvi olla yksin.

Käytiin katsomassa toissapäivänä ihana Tähtisumua-elokuva. Hurmaava! Ja eilen kävin mummin kanssa oopperassa nauttimassa Hoffmannin kertomuksia. Ensimmäinen kertani oopperassa ja rakastuin täysin! Tietenkin siinä heräsi taas vaihteeksi larpinkirjoitusinspiraatio, oli sen verran muikeita käänteitä ja tunteenpaloa.

Aika lailla nollat taulussa, niin kuin lauantaina kuuluukin. Ei jaksa murehtia, eikä tarvi. Mukavaa on luvassa ja mikäs sen parempaa, kuin olla öllöttää ja antaa kivojen asioiden tulla. Ei hättää!

Sanopa sinä viisaampana.

Ohjeita itselle tulevaisuutta ajatellen:

Parisuhdekätinät tulee ja menee. Älä järkyty joka kerta niin pahasti. Huomenna kaikki on taas ok. Se on ihan ok välillä äkistä ja olla eri mieltä ja väärinkäsityksessä ja mököttääkin. Sitten on taas ihana halia.

Et kuole yön aikana nälkään vaikket söisikään itseäsi ähkyyn illalla. Aamulla on ihan simppa hyvä olo kun jumpan jälkeen vetäsee vaan sen Gainomaxin tms. eikä rupea änkeämään mitään leipää sisään.

Syö se aamupuuro. Sulla ei oo niin kiire.

Muistatko että sen pullan jälkeen tuli paha olo? Se ei maistu niin hyvälle kuin muistelet. Jos syöt sen niin sen on parempi olla tosi hyvä pulla.

Jokainen päivä on todennäköisesti parempi kuin miltä se ekana aamulla tuntuu. Kato ku se päivä siitä vielä kirkastuu, vaikka aamulla on vielä pimeää ja kauhian kylmää. Luultavasti ne asiat, mitkä jännittää etukäteen, menee kuitenkin paremmin mitä luulet. Moni asia on nytkin tuntunut aluksi pelottavammalta kuin mitä sitten on ollut. Asiat sujuu loppujen lopuksi tosi helposti. Älä pelkää.

Muista lapaset.

Jos olet unohtanut yhden asian (tai viisi) niin ei se maailma siihen kaadu. Et ole menettämässä otetta tai putoamassa kyydistä. Ota rennosti.

Ole hyvä ihminen itseesi tyytyväinen. Tuo on oikein reipasta ja hienosti tehty. Elä käytä sitä ruoskaa jatkuvasti, persuus vaan turtuu ja sitten se piiska ei napsahda enää niin kivasti.

Lupasit itsellesi varata reilusti aikaa kalenterista kavereille sitten kun harjoittelu loppuu. Muista tämä ajankäytöllinen suunnitelma ja pidä siitä kiinni.

Etsi aikaa myös salilla käymiselle. Sen jälkeen on ihana olo.

Liian hyvää ollakseen maanantai.

Kävin lauantaina suorittamassa hygieniapassin, eihän sitä koskaan tiedä jos semmoista tarvitsee. Illalla jumppakolleega pyysi käymään pihalla ja kävimme Kulumassa vetämässä aika hyvänmakuiset pirtelöt, joissa oli soft icea ja persikkaa. Oli mahtavaa käydä pitkästä aikaa kartsalla. Ja sitten käytiin Bisketissä syömässä vadelmaleivos puokkiin.

Sunnuntaina kävimme Haukiputaalla katsomassa appiukkoa ja muita samaiseen paikkaan kertyneitä lajitovereita. Pesin tulevien lastemme suloisen serkkytytön kakkapyllyn aivan tohkeissani, koska vauvat on niin ihania - varsinkin kun saa nukkua yönsä kotona syvässä hiljaisuudessa korkeintaan koiran uniurinan kuuluessa olohuoneesta. Kun seuraa vauvaperheiden elämää, yrittää itse oikein keskittyä nauttimaan tästä kaikesta vapaudesta ja mahdollisuuksista. Tässä ei ole kukaan vaatimassa pitään, ja Jasmikin menee huomiota kerjäämästä kun sille sanoo että hus.

Tänään oli hyvä päivä työharjoittelussa. Sain pistää piikkejä ja ottaa nielunäytteitä ja poistaa ompeleita ja kirjoittaa sairaslomatodistuksia ja onnistuin kaikessa mihin ryhdyin. Oli hyvät keskustelut yläasteaikaisen kouluterkkarini kanssa. Semmosta syvällistä ja kasvattavaa. Semmoset on hyviä keskusteluja, mitkä saavat ajattelemaan, että ehkä olenkin oikeilla jäljillä.

Aah. Gainomax on hyvvää. Lihakset on pumpin ja combatin jälkeen aivan ihanan tuntoiset. Ja nyt on syytä juhlaan: minun tunti oli tänään ekaa kertaa täynnä. Meidän salissa se tarkoittaa kahtakymmentä henkeä. Tunnin jälkeen fiilikset ovat aina aivan taivaissa.

Tämä juhlahuuma sabotoi hetkellisesti onnistunutta elämäntaparemonttia, jonka tarkoitus on siis hävittää kilotolkulla läskiä näiden ihanan tuntoisten ja kauniiden lihasten päältä. Niin, siis, sain liikuntakeskukselta kaksi möhöpullaa mukaan, ja kuvittelen tietenkin, että turpoan viistsiljoonaa kiloa heti, kun toisen niistä syyllisyyden, häpeän ja syntisen nautinnon pyörteessä nautiskelen.

Tää on niin ihanaa, että onko tää vähän liian ihanaa! Kun mies tulee lapsenvahtihommista kotio, niin mää puran tämän onnellisuuden puuskan siihen, niin että tietää kans että vaimolla on ollut hyvä päivä!

Eikä tätä kaikkea saa haalistumaan edes kylkiluita rusautteleva hikka.

Aivopuoliskotesti

Pyöriikö tämä tanssijatar myötä- vai vastapäivään?



Jos myötäpäivään, käytät enemmän oikeaa aivopuoliskoasi, ja päinvastoin. Useimmat näkevät tanssijan pyörivän vastapäivään. Saatko keskittymällä käännettyä suunnan? Alla englanniksi aivopuoliskojen toiminnot, jätän suomentamisen jollekin kyvykkäämmälle.

LEFT BRAIN FUNCTIONS uses logic detail oriented facts rule words and language present and past math and science can comprehend knowing acknowledges order/pattern perception knows object name reality based forms strategies practical safe

RIGHT BRAIN FUNCTIONS uses feeling "big picture" oriented imagination rules symbols and images present and future philosophy & religion can "get it" (i.e. meaning) believes appreciates spatial perception knows object function fantasy based presents possibilities impetuous risk taking

Lähde.

Kymmenen syytä sanoa JEE.

1. Sain pumppilisenssin tällä viikolla pitkällisen odotuksen jälkeen. Tuolla se nyt on hyllyssä combat-lisenssin vieressä, molemmat oikein kehystettyinä, etteivät mene hukkaan ja ruttuun, niin kuin suurin osa asioista menee. Tuntuu niin kuin olisin saanut edes jotakin välillä vähän valmiiksi. Tämä on sellainen vuosi, että paljon tapahtuu ja olen siis tänä vuonna jopa saanut muutaman ympyrän sulkeutumaan onnistuneesti - peruskoulutukset käytyä ja lisenssivideot hyväksytettyä. On se sekin jotain, ja pakko sitä on itseään taputtaa selkään, että hyvähyvä, kun ei kukaan muukaan taputa. Turha vähätellä omia suorituksiaan. Olisi tuokin homma voinut mennä käteen jo alkuvaiheessa, mutta ei mennyt!

2. Aviomies oli siivonnut. Ja se on muutenki ihana. Toivottavasti tämä viikonloppu ei mene hukkaan niin kuin edellinen, vaikka olihan se opettavaista kämistä, mutta en mää nyt jaksais oppia mitään, kun vaan olla ja relata. Mutta niin, se oli hakenut mulle Gainomaxeja Kärkkäiseltä, kun kerran eurolla sai tötsän. Siis vähänkö halapaa. Vähänkö tuo mies tietää mistä narusta vetää. Määhän oon ihan sulaa vahaa ku mulle tuo vähän Gainomaxia.

3. Jasmine täytti 3.10. neljä vuotta. Eli sijoitussopimuksen mukaan se on nytte sitte meijjän koira. Vielä kun saisi mustaa valkoiselle. Jasmi on ihana mussukka. Ei me kyllä mitenkään muistettu sitä juhlia. Tietenkin lupasin sille kakun ja jätin sitten tekemättä. Musta tulee varmaan aivan kamala äiti. Mutta ei Jasmilla ole kuin yksi kaveri joka olisi voitu kutsua edes synttäreille, eikä me haluta Taavia ja Jasmia tänne riehumaan ellei ole pakko.

4. Opettaja kävi ja harjoittelu on käytännössä läpi, enää viisi päivää tekemättä. Aamut on olleet aika helppoja, koska olen mennyt ajoissa nukkumaan. Harjoittelussa on ollut kivvaa. Viime yönä näin unta, että mulla oli diabetes. Muutenkin harjoittelun asiat pyörii päässä tietenkin, kun olen semmoinen uppoutuja. Jos joku haluaa verenpaine-kolesteroli-diabetes-neuvontaa niin täältä pesee. Otin kotiinkin lainaan verenpainemittarin ja pidin neuvolaa aviomiehelle ja veljelle.

5. Eräs jumppa-asiakas tilasi kaveriporukalleen tyttöjen illalle "yksityistunnin" ja tietenkin on imartelevaa, että hän tilasi sen minulta, ja samalla vielä kehui, kun olen niin hyvä vetäjä. Se on ihan äimistyttävää miten vaikeaa sitä on ottaa positiivista palautetta aidosti vastaan ajattelematta, että mitäköhän tuo nyt yrittää kiertokautta ilmaista. Haluaisin ihan samperin tosissaan kehittyä ja kouluttautua ohjaajana aivan simohyväksi. Aina se oma varsin rajallinen ajattelu ei riitä, vaan pitäisi saada työkaluja ulkopuolelta. Tai sitten pitäisi tosissaan miettiä itse, mutta se olisi helpompaa, jos joku auttaisi miettimään. Mutta joo, jumpalla on ollut tällä viikolla kivvaa.

6. En oo niin peeaa kuin mitä voisin olla. Nyt olen köyhä, mutta voisin olla täysin rahaton. Varaa minkäänlaisiin heräteostoksiin ei ole. Itseasiassa hammaslääkärilasku ja opiskelijakortin tarran uusiminen vievät kaikki rahat. Kävin torstaina hammaslääkärissä ja mulla oli hampaassa elämäni eka reikä. On kai se sekin jotain. Celebration! Ehkä se tarkoittaa, että oon tullu isoksi.

7. Ens viikko näyttää hyvältä jo näin etukäteen katsottuna. On jumppaa tietenkin, sehän nyt on selvä. Ja kuntoutusrojektia, jossa on kiva olla, se on älyttömän mukavaa vaihtelua ja siellä saaa pohtia omaa elämää ja miten sitä voisi parantaa ja mitä ne on ne minun voimavarat sun muut. Ensi viikolla on myöskin ooppera.

8. Käytiin eilen Kisakankaalla lenkillä ja oli aika huippua. Ihana pururata ja ihanasti valaistukin. Oi että ja voi että. Omien jumppien lisäksi kävin myös vapaaehtoisesti balancessa tiistaina. Olen siis yrittänyt tehdä jotain itseni hyväksi. Aika paljonkin.

9. Moon vähän onnistunut jo laihtumaan. Ja oonkin pysynyt lujana, paitti tänään söin liikuntakeskuksella kahvin ja möhöpullan. Mutta ei tee etes mieli mitään herkkuja. Viisi kiloa on pakko olla lähtenyt 30.10. mennessä, koska silloin on ensimmäisen etapin palkinto eli hierojakäynti.

10. Meillä on kunnon ruisleipää, siihen päälle Keijua, kymppiprossaista Kadettia ja kurkkua ja siihen kylkeen vielä lasillinen kaakaota. Sen kanssa vielä nautitaan tämän päivän Kaleva, vähän niin kuin aamun kuumat uutiset uudelleen lämmitettynä.

Ollaan vaan iloosia / eihän meil' oo suruja

Olen taas ollut tahattoman pätevä. (HÄRKÄ 21.4.-20.5: Järjestelet asioita kuin vanha tekijä. Saat hoidettua pois päiväjärjestyksestä sellaisen asian, joka veisi monelta viikkoja.) BodyPump-lisenssi tuli postissa. Valitettavasti itse todistuslärpyke ei ole yhtään niin tyylikäs kuin combat-lisenssi. No kökkö. Mutta combatissa oli taas porukkaa reippaasti ja oli ältsin kivvaa. Ja sain sellaista palautetta asiakkailta, että sydän pakahtui siihen paikkaan. Ei vois olla ihiminen onnellisempi.

Joo ja ennen combattia olis pitänyt olla pumppi, mutta sinne ei tullut k e t ä ä n. Laiskaperseet! Nössöt! Ei mua haittaa, kyllä mää sillä tuntipalkalla juon kahvia ihan mielelläni ja jäipä ihan simona virtaa combattiin, joissa paiskinkin niin että hiki lensi. Mutta nyt jäi puutos, bodypumpin puutos. Keskiviikkona vasta sitten. Mutta se on hyvä ku haluaa ja mieli tekkee!

Psykologilla ihmettelin onnellisuuttani, että kun sitä on vähän vaikea hyväksyä, että onko tämä onnellisuus nyt NORMAALIA, että onko se pöliää olla näin ilonen ja tyytyväinen. Saakeli kun pitää joka sadepilvestä löytää se hopeareunus ja kaikista koettelemuksista ja ikävyyksistä otetaan opiksi ja ollaan sen jäläkeen vaan entistä nohevampana menossa kohti uutta ja ihanampaa.

Mää aattelin, että kun syksy tulee, niin pimeys linttaisi minut alleen kuin oven väliin jääneen gerbiilin (meidän gerbiilit ovat ihan kunnossa, kiitos kysymästä). Mutta ei. Tosin ehtiihän tässä vielä synkistellä. Mutta en mää vielä! Tämä jeejee-rojekti, että "hyvinhän tää menee" ja "mää oon ihan riittävän hyvä" ja muut harhaiset puheet itselle, että kaikki on hyvin... ne toimii.

Ja yksi mikä toimii, on riittävä yöuni. Ennen kymmentä peiton alle! Eikä pelmuta koko yötä!

Mää oon opetellut heittelemään murheita olan yli. "Yks hailee", ja viskataan siitä olkapään taakse rennolla ranneliikkeellä. "En mää jaksa tommosta murehtia", ja taas meni yksi. Ja sitten ne menee, eikä jää edes perään raahautumaan. Vähän semmonen ylimielinen naurahdus vielä päälle, niin ne jää taakse for good.

Iltasanomat on päättänyt tsempata mua hyvillä horoskoopeilla, katotaan mitä huomenna. Rahatilanteelle ei horoskooppi voi mitään. Jumppapalkat tuli ja meni. Satanen meni Kelalle asumistuen takaisinperintään, ja sitten nettilasku ja puhelinlasku ja vähän terveellisiä elintarvikkeita Kapteenin K-kaupasta. Leseet ei paljoa maksa. On niin paljon rehuja ja kaikkea, että kylläpä mää kuoren terveenä ja onnellisena. Leseet tekee hyvää sielulle! Ja kukat -käykää ihmeesäs hyvät ihmiset kukkakaupassa ostamassa biologisia mielialalääkkeitä, maljakkorehuja!

Hirviällä itsekurilla iltapalaksi maitorahka-reilunkaupanappelsiinimangomehu-pirtelö ja äkkiä unta kuuppaan, ennen kuin kroppa tajuaa tulleensa huijatuksi.