"Onko susta tuntunut ikinä siltä, että oot ihan pihalla?" kysyi eräänä iltana henkilökunnan edustaja liikuntakeskuksella ja osui asian ytimeen. Kai se näkyy. Jammaillen etiäpäin ja huoletta, hyvin se menee.
Tällä viikolla opin, että omalle vaimolle saa sanoa salilla "tuo näyttää vähän vaikialta" perustelematta tai parannusehdotuksia esittämättä. "Se vaan näyttää vähän vaikialta." Noh, seuraava yhteinen salikerta meni jo rähinöittä, suorastaan mainiosti. Enpä olisi uskonut, että käyn joskus aviomieheni kanssa yhdessä salilla. Iso ja iloisesti yllättynyt JEE. Saliharrastuksen aloittaminen tuntuu hyvältä, tänään oli neljäs kerta, ja myös neljäs kerta viikon sisään. Olen pysynyt muutenkin liikkeessä, lisäten omien jumppien lisäksi viikkoon pari bodybalancea ja ulkoilulenkkiä. Älyttömän hyvä!
Tillitien puolivuotias poika älisee vokaaleita ja kuolaa ja venkoilee ja olemme samaa mieltä elämän tarkoituksesta tällä hetkellä. Silloin kun ei oo näläkä ja kakka housussa, niin kaikki on melko lailla mainiosti. Ja kun ei tarvi olla yksin.
Käytiin katsomassa toissapäivänä ihana Tähtisumua-elokuva. Hurmaava! Ja eilen kävin mummin kanssa oopperassa nauttimassa Hoffmannin kertomuksia. Ensimmäinen kertani oopperassa ja rakastuin täysin! Tietenkin siinä heräsi taas vaihteeksi larpinkirjoitusinspiraatio, oli sen verran muikeita käänteitä ja tunteenpaloa.
Aika lailla nollat taulussa, niin kuin lauantaina kuuluukin. Ei jaksa murehtia, eikä tarvi. Mukavaa on luvassa ja mikäs sen parempaa, kuin olla öllöttää ja antaa kivojen asioiden tulla. Ei hättää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti