Ottaisin minä mörrimöykyn jos vain kiinni saisin

Mikäs sen mukavampaa kuin mököttävä mies sohvalla. Tämä on just tätä: miehet saa murista ja käpertyä itseensä, mutta naisella ei ole varaa olla huonolla tuulella tai kitistä mistään, koska sitten on heti hankala.

Tässä kun miettii taaksepäin, niin eipä tule mieleen montaa päivää, että olisin ollut oikein huonolla tuulella. Muutama juttu, mikä on rassannut, on kyllä vallannut mielen niin että on pitänyt todella ravistella, että on saanut sen ketutuksen pihalle. Eräs mieshenkilö taannoin diagnosoi, että olen siksi aina hyvällä tuulella kun olen naimisissa. No kyllä! Varsinkin nämä hetket, jolloin mies välttelee kontaktia ja onnistuu sillä melkein latistamaan sunnuntaiaamun tehokkaan siivousmoodini. Onneksi se lähtee salille purkamaan, toivottavasti palaa sieltä uudestisyntyneenä, koska ei tommosta kato pirukaan.

Miten palauttaa oma hyvä fiilis kun toinen on kuin perseelle ammuttu karhu? (Todettakoon, että syy käyttäytymiseen löytyy kuulemma eiliseltä, jolloin minä olin vuorostani v-mäinen.) Siivoan ainakin vaatehuoneen ja keittiön ja kylppärin ja hyväksyn sen tosiasian, että parisuhde ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja ihmisellä on oikeus olla mörrimöykky. Vaikka ei se mitään rakenna eikä muuta se mököttäminen! Kenties Britneyn Gimme Moren luukuttaminen auttaa - siis minulle.

Dr. Phil ei ole ainoa, joka kysyy Would you rather be right or happy? Olen oppinut olemaan se, joka tassuttelee toisen luo, pyytää anteeksi. Ja tulokset ovat aivan loistavia. Voin minä olla väärässä. Siitä saa yleensä pusun ja halin ja vähän muutakin. Ei se ole turhanpäiväistä nöyrtymistä ja alistumista, vaan järkevää toimintaa parisuhteessa, jossa mököttämisen, kätisemisen ja tyytymättömyyden lumipallo lähtee helposti vyörymään ja kasvamaan matkallaan ja sitten ei kenelläkään ole kivaa. Joka kerta, kun tuon kaatuvan dominorivin saa pysäytettyä... kaikki voittavat.

Ilmapiiri muuttuu sekunnissa aivan uudeksi. Ollaan taas rakastuneita ja onnellisia ja tahdotaan. Oikeassa olemisella on kallis hinta, jota en ole valmis maksamaan enää. Sen sijaan, että varmistaisi omaa selustaa ja perustelisi itselleen, miten on oikeassa ja syytön, voisi yrittää ymmärtää miksi toinen ajattelee niin kuin ajattelee, ja vaikka ei ymmärtäisi, tulisi puoliväliin vastaan - yleensä sitä joutuu tulemaan vähän pidemmällekin, kun toinen ei liiku yhtään mihinkään. "Anteeksi. En minä halua, että sinulla on paha mieli minun takia ja sulla menee koko päivä pilalle, koska minä olin tyhmä." Pim. It's friggin' magic!