Lauantai. En jaksanut avata omaa tietokonetta, kun olen jotenkin onnistunut möhlimään sen jähmeäksi. Menee koko maailman aika odotellessa taustakuvan ilmestymistä. Tulin siis tänne salille päivittämään aamupalani kalorilaskuriin. Ja huvittamaan itseäni irc-gallerian päivän kuvilla.
Ihoni on viime päivinä kutissut enemmän kuin koskaan. Joudun luultavasti joko tainnuttamaan itseni Ataraxilla tai pitämään punaisia nyrkkeilyhanskojani 24/7 estääkseni raapimisen. Rasvaa kuluu litrakaupalla. Jos toimisin ihoni parhaaksi, en ehtisi muuta tehdäkään kuin maata alasti vuorotellen selälläni ja vuorotellen vatsallani antaen voiteen imeytyä. Mutta kun vissiin pitää tehdä muutakin.
Eilinen Poseidonin anti muuten hiveli makuhermojeni muistona vielä illallakin. Oih ja voih. Ja saimme häälahjaksi ylihauskan Viivi ja Wagner-pokkarin, jonka kertaistumalla pläräsin vessassa.
Ja lauantaihan on lauantai vain jos pääsee hautajaisiin! Miehen tädin siunaaminen ja muistotilaisuus siis tänään. Voinkin siellä muistella aivot rutussa ensimmäistä ja viimeistä tapaamistani hänen kanssaan edellisissä hautajaisissa.
Ja nyt hymy korvasta korvaan ja vetämään bodypumppia. Olkaa onnellisia että saatte treenata ja tuntea olevanne elossa, senkin laiskat läskiperseet. Tämä koskee myös minua. Ja sinua!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kerronpahan, että selvittiin combatista. Ja mennään toistekin!
-Minna
Lähetä kommentti