Opettelen nauramaan itselleni, elämä on heti ihanampaa. Jotkut ovat vähän liian tosikkoja, ja sen huomaaminen on aika karmaisevaa. Elämän täytyy varmaan olla silloin hankalaa ja täynnä huolia.
Elkää ihmiset olko tosikkoja! Jotkut vetää hirviänä käpyä kärsään aivan käsittämättömistä asioista. Ei kannate! Se on hirveä riesa ja jotenkin osoittaa huonoa itsetuntoa, älkää alentuko semmoiseen. Antakee anteeksi ja koittakaa käsittää, ettei ihmiset yleensä tahallaan toisiaan loukkaa, eivät vaan tajua että jotkut melkein harrastuksekseen imevät siihen kärsäänsä kaikkea ja sitten on nokka tukossa ja paha mieli.
Varsinkin teininä sitä otti helpommin jotenkin itseensä. Yleensä ne ihmiset, jotka silloin loukkasivat, ovat osoittautuneet jälkeenpäin sellaisiksi, että eipä kyllä ole niillä varaa paljoakaan muita arvostella. Ja nykyään suhtautuisin varmaan samoihin letkautuksiin hämmennyksellä. Siis että oho, että joku kehtaa ruveta.
Sitä kannattee miettiä, miksi jostakin loukkaantuu. Etenkin se on totta, että nothing hurts like the truth. Se on aika paljon itsestä kiinni, minkälaisen asian antaa itseään kuohuttaa. Ja että jos joku kaataa paskaa niskaan, niin ei sitä tarvitse naamaansa enää hieroa. Get over it and move on.
En ihan tarkkaan muista milloin olisin viimeksi loukkaantunut. Aika monesti olen loukkaantunut isäni sanomisista, koska arvostan hänen mielipiteitään... ja iskähän on aina iskä, kunnes kuolema erottaa. Lähimmät ihmiset voivat siis satuttaa eniten, heitä vastaan ei ole sellaista suojamuuria kuin tuntemattomampia kohtaan. Sellaisen yläpuolelle on hankalampaa asettua, koska ei halua. Sitä haluaa uskoa, mitä isä sanoo, sillä silloin maailmankirjat ovat järjestyksessä. Mutta niistäkin olen päässyt yli, parhaiten niin että olen kysynyt "kuulitko mitä juuri sanoit?" ja saanut anteeksipyynnön.
“A mind is like a parachute. If it doesn't open, you're fucked!” - Don Williams Jr.
Ja sitten se, miten pienistä asioista voi tulla isoja, siis juuri tämä kliseinen kärpäsestä-härkäseksi-kompleksi. Jooeihyvääpäivää. Kun ei ajoissa voi sanoa mistä on kyse ja sitten käyttäydytään ihan miten sattuu ja ollaan paineissa ja ihan kuin ei kukaan huomaisi. Ei kannata luulla kovin pitkälle, että semmoinen EIMULLAMIKÄÄNOOVIKANA-homma toimii. Lumipalloefektit sun muut. Ei siinä sitten auta kuin laittaa suojalasit päähän ja antaa homman pingottua kunnes kaikki paska sitten räjähtää silmille. Ihan tyynenrauhallisesti. Paitsi että siinä tilanteessa joka tapauksessa tulee käyttäytyä lajillensa tyypilliseen tapaan hysteerisesti, koska mitä varten hysteerinen käyttäytyminen olisi keksitty, jos sitä ei voisi käyttää?
Luojan kiitos sillä huumorilla selviää sitten kuitenkin aika pitkälle. Joidenkin kanssa pärjää ja joidenkin kanssa ei. Onneksi olen naimisissa semmoisen kanssa jonka kanssa pärjää.
Irony is the gaiety of reflection and the joy of wisdom. - Anatole France
Pahoittelen paska-sanan toistamista. Se on ollut ajankohtainen ilmiö Taavi-koiran ollessa meillä hoidossa. Kaksinkertainen määrä koiria taloudessa tekee kaksinkertaisen määrän sitä ittiään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Niin, piti kommentoida.
Minusta on hienoa kuinka avoimesti puhut suhteestasi isääsi ja siitä, että nätin julkisivun takaa löytyy myös niitä luurankoja. Itse mietiskelen usein samoja asioita ja olen miettinyt, että ehkä minäkin joskus uskallan sanoa myös julkisesti ajatukseni ulos.
En nyt tiedä ovatko ne luurankoja... kyllähän niitä luurankoja on vaikka millä mitalla. Taidanpa kirjoittaa seuraavaksi oikein kunnon luurankoteemalla. ;)
Ei mitään salattavaa! Niin kauan kuin on avoin eikä häpeä mitään, ei kukaan pysty niillä asioilla myöskään puukottamaan selkään.
Nätti julkisivu? Jokaisen julkisivun takana on mielenkiintoisia, mutkikkaitakin tarinoita ja siksi olen opiskelemassa ihmisuhdealalle. Niistä tarinoista rakentuu ihmiskohtalot, meidän kaikkien mahdollisuudet ja kasvukohdat. Tadaa.
Ja taas universaaleja yhteyksiä - kukaan ei ole yksin tarinansa kanssa, kaikille löytyy kohtalotovereita, kun vain avaamme suumme ja kerromme, mikä se kohtalo on.
Lähetä kommentti