Olen loukannut Pyhää Perheyhteisöä ja vanhempiani, joita pitäisi aina olosuhteista riippumatta kunnioittaa, kirjoittamalla törkeyksiä, jotka "eivät ole totta".
Itseäni lainatakseni:
Blogissani kirjoitan elämän monista puolista näillä silmillä nähtynä.
Mielipiteeni ovat vain omiani ja saatan olla väärässä.
Äitini mielestä isälläni ei ole alkoholiongelmaa. (Hän vain juo, kunnes sammuu.) Olisi mielenkiintoista tietää, mitä isäni rehellisesti vastaisi näihin. Minua isäni ryyppääminen ei nykyään häiritse, ja olen iloinen, että veljeni muuttaa kohta pois kotoa. Hän on maininnut yhdeksi muuttoa nopeuttavaksi tekijäksi isäni juomisen.
Minua ei jaksa kiinnostaa - minulla on nyt oma perhe ja oma elämä ja heillä, vanhemmillani, omansa. Asia voisi olla toisin ja voisin tuntea suurta yhteyttä vanhempiini, mutta juominen on ilmeisesti ainoa asia, mikä sen estää. Halvalla menee! Minua ei kiinnosta puhua siitä, se ei tee minua yhtään rikkaammaksi. Suomeksi: olen antanut periksi. Viina on ihmisen perusoikeus eikä sitä häneltä pois otettako!
Näillä silmillä nähtynä, saatan katsoa kieroon, saatan nähdä harhoja ja tulkita kaiken miten sattuu. Mutta jos en usko omia silmiäni, niin millä huteralla jakkaralla seisonkaan? Minulla on oikeus ja velvollisuus uskoa näitä silmiä, pystyäkseni elämään omaa elämääni itsenäisesti, itseeni luottaen.
Minulle isäni on valitettavasti känniääliö kunnes toisin todistetaan. Selvin päin hän on mainio ihminen ja olen ylpeä hänestä ja kaikista luovista ja hienoista ominaisuuksista, jotka olen häneltä perinyt tai oppinut. Toivon kovasti, että siis toisin todistetaan, koska minun lapseni eivät elä tupakansavussa eivätkä mene yöksi sellaisen ihmisen luo, joka saattaa nukahtaa tuolille kuset housussa juotuaan itsensä sammuksiin. No, minun lapsillani on joka tapauksessa yksi pappa, joka ei juo eikä polta. Nyt vaan pitää tehdä ne lapset vielä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti