Let it snow!

Ällistyttävä vaikutus kaikella tuolla ihanalla, pehmeällä, valkealla! Riemua! Joulumieli valtasi sydämen samantien. Jasminesta on ihana työntää kuononsa pissaiseen hankeen ja hetki pyörittää naamaansa siinä, tuo saastainen eläin! Jasmi ei näytä muuten yhtään valkoiselta kun sen vie tuonne tuoreeseen hankeen, pitäisi ehkä viedä hurtta pesulle.

Eilen vierailin muutaman ystäväperheen luona. Ei mennyt hetkikään hukkaan heidän kanssaan, voi rakkaat! Siinä kun elää hetken sivussa toisten elämää niin saa perspektiiviä ja huomaa, että on se elämä muillakin vähän justiinsa semmosta. Sellaista kaivattua lajitoveruutta. Kyllä me näistä selvitään. Ja halaus, ja minä välitän sinusta, voi että.

Tänään kävimme appiukon luona ja siellä oli miehen sisaruksia ja ihana vaava, joka aiheutti taas pahenemisen muutenkin kiusallisessa vauvakuumeessa. Olen vaan onnellinen kun on maissimössöä housuilla, melkeinpä ylpeästi, tämä on vauvanruokaa tämä kuivunut läntti, IHANAA! Minun puoleltani siis ei ole minkäänlaista hanttiinpanemista penikoimisen suhteen. Vaikka heti!

Ja myös miun porukoiden luona käytiin. Sisko on ihan mestari tekemään taivaallista, hämmästyttävän raikasta suklaakakkua. Äitillä on uus tukka ja se on trendikkäämpi ku minä, samperi laihempi ja nuorekkaampi. Kaheksan kilon laihutuksen päästä menen samalle kampaajalle (se on meidän yhteinen hovikampaaja) ja sanon, että NYT kuule!

Ensi viikko vaikuttaa haasteelliselta, mutta toivottavasti se on myös palkitseva. Jospa homma luistaisi kuin kunnolla jäätyneellä ladulla. Vitsit ku pääsiskin hiihtämään, mutta eihän mulla ole edes suksia. Niin, huomenna alkaa neljän viikon harjoittelupätkä Oysissä. Monta muistettavaa asiaa kaikenkaikkiaan. Ilman kalenteria en selviäisi, koska hädin tuskin pysyn muuten kärryillä siitä mikä viikonpäivä on kyseessä, enkä aina pysykään.

Ja olen koukuttanut itseni siihen facebookiin. Häpiäisin jos tajuaisin. Nökötän tästä etiäpäin koneella vain silloin kun mies on salilla, niin ei tule sellainen paska parisuhde, että toinen eli minä vaan tetsaa slayerillä joittenkin en-ees-tiiä-kenen werewolffeja ja zombieita ja vämppyyreitä. Että joo kiitos ei! Mutta on siinä facebookissa puolensa - kommunikointia, jota ei muuten tapahtuisi. Ihan oikiasti. Kyllä se helpottaakin.

Nyt äkkiä kone kiinni ennen kuin Maailman Ihanin Aviomieheni Ensimmäisestä Avioliitostani saapuu salilta ja näyttää taas siltä kuin olisin joku reppana nettiriippuvainen. Laahaan siis laiskan (viisi kiloa laihtuneen, hähää!) perseeni tuonne sohvalle telkkarin ääreen. Sunnuntaihan se kuitenki on niin eipä ruveta riehumaan. Kävin mää jo yhen pumpin vetäsemäsä tuosa.