2007 täältä katsottuna.

On aika antaa ajatuksen kulkea läpi vuoden 2007.

Tammikuun alussa muutin Mäntylästä Kaakkuriin. Tykkäsin ihan simona siitä kämpästä! Jotenkin tulee hyvä fiilis kun sitä ajattelee. Siellä paistoi aurinko! Ja rrrrakastin sitä pyykkitupaa. En kestä kämpässä leijuvaa huuhteluaineen nihkeää tuoksua.

Kävin bodycombat-peruskoulutuksen Helsingissä ja näin siellä Sis'iä pitkästä aikaa. Tammikuulta 10 askelta voittajaksi. Tammikuussa oli muutenkin ihan älytön tsemppi, kuten tulee olemaan myös tammikuussa 2008.

Helmikuussa käytin viimeisen opintotukikuukauden. Helmikuun lopulla olin väsynyt, mutta painoin silti menemään. Maaliskuun alkupuoliskolla kilahti. Lämäisin Maailman Ihaninta avokämmenellä, niin että tuli kauhia kriisitilanne. Kaikenkaikkiaan vuosi 2007 oli oiva esimerkki siitä, että kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan.

Toisaalta, kaikki meni aivan suunnitelmien mukaan. Marraskuussa 2006 kerroin the-best-case-scenarioksi muuttamisen Maailman Ihanimman kanssa ihanaan rivitaloasuntoon (tuolloin vakiintumisemme yhteen ei ollut vielä läheskään selvää). Muutimme heinäkuussa Oulunsaloon vuokrarivarikolmioon ja elokuussa menimme naimisiin.

Neiti Kähkösestä tehtiin perjantaina 24.8.2007 klo 15.00 rouva Pietilä.

Ja hankimme tänä vuonna kolme gerbiiliä.

Tänä vuonna vietettiin Maailman Ihanimman äidin ja tädin hautajaisia. Ja rakkaan lapsuudenystävän äidin hautajaisia myös. Ja meidän pappa on sairaalassa.

Bellissima Maria muutti Helsinkiin.

Huhtikuussa syntyi Aaro ja sitten vielä Eevi. Isäni täytti syksyllä50 v. Veljeni kävi armeijan ja muutti pois kotoa. Serkkutyttö myös muutti pois kotoaan ja sai ylioppilaslakin, olikohan hmm jotain 5 ällää ja muut eetä (ja ehti muuten mennä vielä kihloihinkin vuoden 2007 puolella).

Huhtikuussa kävin bodypump-koulutuksen.

Toukokuussa täytin 25 vuotta. Siinä kevään korvilla elämä alkoi taas hymyilemään ja valo alkoi välkkyä tunnelin päässä. Olin huhtikuun sairaslomalla ja toukokuun muuten vaan, vai oliko se toisinpäin. Joka tapauksessa en huolehtinut koulusta, vaan jumppasin vaan kepeästi. Kesällä sitten tein pari harjoittelua.

Tänä vuonna olin työharjoitteluissa lasten kirurgisella vuodeosastolla, dementiayhdistyksellä ja Oulunsalon terveyskeskuksessa.

Sain kuukauden ajan sairaspäivärahaa masennuksen takia. Söin 7 kk Cipralexia. Olin mukana ODL:n Purje-projektissa.

Olen tänä vuonna tutustunut uusiin ihmisiin, mutta pitänyt myös yhteyttä tärkeimpiin.

Kävin kaksi kertaa larppaamassa pitkästä aikaa. En saanut toteutettua haavettani päästä ratsastamaan.

Tänä vuonna sain potkut. Mutta koska universumissa vallitsee tasapaino: tänä vuonna opin syömään rosollia!

Tänä vuonna on ollut vain yksi mies, mikä on huomattava muutos edellisvuoteen. Tänä vuonna on ollut paljon vähemmän draamaa ja pitkiä katseita kuin 2006. Ei tarvi kysyä onko se hyvä vai huono asia.

Vuoden 2007 parhaat sarjat olivat Pako ja Dexter.

Kesällä 2007 jumppasin simona. Se oli kivvaa ja sain älyttömästi korvaamatonta kokemusta.

Elokuussa Jasmi UI. Voi pojat!

Mutta 2008 tulee olemaan niiin paljon parempi. Kyllä. Koska olen taas viisaampi ja osaan ehkä välttää muutaman virheen. En vaadi itseltäni liikoja tänä vuonna. En pidä kiirettä. Pidän homman yksinkertaisena.

Mulla puutuu aina vasen jalka kun tässä koneella pönötän. Tai missä koneella tahansa. Se on ihan mystistä, mutta toimiva aikamerkki.

Käytiin eilen kattomassa lauttasatamasta ilotulituksia, kun kuviteltiin että sieltä muka jotain näkyis. Siis kaupungin ilotulituksista.

"No näyttää kyllä aika köyhältä."
"Eikö me köyhiä ollakin."

Jatkoa luvassa, ystävät. 2008 on jo alkanut. Ei siitä välttämättä yhtään jäsenneltympi tule kuin tästä, mutta silti. Antaa mennä.