generated by sloganizer.net

maanantaina, joulukuuta 19, 2005

Tiedoksi annettakoon

Lienee korrektia ilmoittaa, että avoliittoni on päättynyt. Kerron asiasta mieluummin lyhykäisesti tässä, kuin että sana leviää puskaradion kautta epämääräisenä juoruna niille tutuille, jotka tätä lukevat. En tule käsittelemään tätä asiaa missään mediassa tämän enempää.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Suuret pahoitteluni!

Tai, jos se paremmin fiilikseen sopii, niin onnitteluni.

Joka tapauksessa, rutistus ja jaksamista!

/eve

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelen ja surkuttelen. Toivotaan, että tämä johtaa lopulta tajunnanräjäyttävään voimaantumiseen!

Pidä siis huoli äläkä kuoli.

-Virpi

Anonyymi kirjoitti...

Edellisiä kompaten, sekä onnittelen että pahoittelen. Ei varmasti ollut helppo päätös, mutta eiköhän se siitä vielä sutviinnu. Jaksamisia!

- Hanna

Anonyymi kirjoitti...

Damn! Niin siis... sitä samaa kuin muutkin.

Yritäpä pärjäillä!

Anonyymi kirjoitti...

Eipä tässä muuta voi sanoa kuin että komppaan edellisiä.

Ja hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta. :)

-Riffi

Hanna P. kirjoitti...

Tajunnanräjäyttävää voimaantumista on minulle ennustettu ihan joka paikassa, eikä minulla ole epäilystäkään eikö sitä olisi luvassa. En ole huolissani tulevaisuudesta, päinvastoin, KIHELMÖI.

Älkää lukeko tätä kaikkea niin että olisin kylmä ja tunteeton ja välinpitämätön ja suhtautuisin asiaan kyseenalaisen kevyesti, päinvastoin (olen märinäni märsynnyt, asian kanssa painiskellut, enkä halua masentaa kanssaihmisiä jatkamalla sitä täällä blogissa). Rauhaa ja tasapainoa universumiin!

Joka asiaan voi suhtautua monella tavalla. Elämä murjoo, vaan mitäpä tuo kolo komiassa. Ja nii se jumala meit rankosoo vaan aina myö ollaan ylös noustu! Agentit nousee naama veressäkin jatkamaan matkaa kohti uusia seikkailuita.

Kiitokset teille olemassaolostanne kanssani, etenkin muutoksissa, joissa elämä potkii uramawaa päähän enemmän kuin ehtii väistellä. Tämä tilanne on oma valintani, joten mitäs minua surkuttelemaan? Ready for the good times, baby. Ei oo helppoo, vaan ei oo kukaan koskaan luvannut että oliskaan.

Anonyymi kirjoitti...

Pitää vielä sanoa, että olet sinä kyllä yksi tajuton ihminen (positiivisessä mielessä, en keksinyt parempaa sanaa =P). Minusta on käsittämätöntä, miten joku jaksaa aina ajatella maailmaa valoisasti ja porskuttaa menemään. Joten hyvä Hani, anna palaa! \o/

-Suska taas

Hanna P. kirjoitti...

Kyseessä on 100% aivopesu.
Todellisuus ei muutu.
Kauneus on katsojan korvien välissä, kuten näppärästi Eli totesi jossain asiayhteydessä.

Paska ei haise hyvälle vaikka kuinka nuuhkii ruusunkuvat silmissä, mutta ei ole pakko haistella. Joko olosuhteita tai asennetta on muutettava.

Ihmisen mielen voima on hirvittävä, sekä hyvässä että pahassa. Paskalla asenteella tekee karhunpalveluksen itselleen.

Siis miksi en jammailisi eteenpäin, luottaen siihen että maailmalla on minulla tarjolla ihania ihmeitä? Vain jokainen, joka uskoo selviävänsä, selviää. Se, joka meni Titanicin upotessa laivan vessaan ja pisti oven kiinni, on meren pohjassa...

Olen oman psykologisen testini koekaniini. Muiden ei ole pakko uskoa siihen, että ajattelulla voi muuttaa elämäänsä, mutta kukaan ei voi minua estää tekemästä niin.