Saturday Night Outch

Kello on puoli yksitoista ja pitäisi vielä kirjoittaa käsikirjoitus huomisen kappaleen ohjaamista varten. Tarkoitus on vetäistä capoeiravivahteinen "Rock Me Amadeus" elegantisti alusta loppuun ilman syytä maastapakoon ja henkilöllisyyden vaihtamiseen (otan epäonnistumiset toisinaan raskaasti).

Pelkäsinkin että saisin juuri tuon kappaleen, se on mielestäni haastavin intensiteettinsä vuoksi. Ja samalla toivoin saavani sen, että se olisi helpompi sitten vetää tositilanteessa.

Tämän päivän veto meni koreografisesti putkeen, ja myös ennakoinnin, ohjaamisen, tsemppaamisen jne. suhteen pitäisi olla kaikin perustein tyytyväinen, mutta en osaa. Luonnevika. Ihan sama juttu kuin se opintojaksosta saatu vitonen. Sis kysyi hyvin, että miten olisi pitänyt mennä, että olisin tyytyväinen? En todellakaan osaa sanoa. Näissä olosuhteissa suoritus oli paras mitä saattoi odottaa!

Laimea "HYVÄ MINÄ!" ja laiska taputus omaan selkään. Sanonko että tämän Paskan Asenteen takia menee paljon lahjoja hukkaan! Mutta pelko Idols-tyyppisestä itsensä häpäisemisestä on suuri - pelko siitä, että itse luulee osaavansa jotain vaikka oikeasti on nolon kökkö. Mikä on todellisuus? Se voi olla mitä tahansa ääripäiden välistä.

Jani & Jetsettersin biisi "Vain typerykset rakastuu" on teema täällä Kruununhaan tunnelmallisessa illassa. Ei tällaista saa kuunnella, kun ei pääse yöksi oman kullan viereen. Epiä. Nyyh.

Kun katson silmiisi mun pääni pehmenee
ja pilvessä on täysikuu.
Jos pelkät hölmöt luottaa toiseen ihmiseen,
niin typerykset rakastuu,
typerykset rakastuu,
vain typerykset rakastuu.

Mulla on niin kova ikävä Maailman ihanimman silmiä etten pysty tällä hetkellä jännittämään huomista.

Huomasin jo Elixian pukuhuoneessa ennen suihkuunmenoa koulutuspäivän päätyttyä, että olen erittäin hauraalla ja herkällä tuulella. Kaikenkaikkiaan fyysinen ja psyykkinen kietoutuvat yhteen ja kun kroppa on väsytetty ja kauttaaltaan kipeä ja arka (hain Apteekista Voltaren-kipugeeliä ja kylmägeeliä), ja on joutunut sisäistämään lyhyessä ajassa paljon uutta vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten keskellä, on sellainen olo, että tekisi mieli vain itkeä kaikki jännitys pois.

On tämä mukavaa, tämä on ennen kaikkea mukavaa! Suuresti nautin kun valitsin ruokapaikan ravintolan nimen perusteella. Voiko joku oikeasti kävellä intialaisen ravintolan ohi, jos ovessa lukee PANDA CITY? Katkaravut vihannesten kanssa oli oikein rapsakka, katkaravut olivat sellaisia oikeita ja vistosti suussa narskahtelevia, ja se oli vistolla tavalla ihanaa ja tuli oikein lihansyöjämäinen olo. Niin, en kalojen ja rapujen lisäksi syö muita tapettuja eläimiä. Bro on vuosikaudet uskotellut että kala on kasvi eikä eläin.

Vessan löytäminen oli astetta vaikeampaa. Minulla oli 2 € ja 50 cent (ei se artisti) taskussa, ja joka paikkaan olisi pitänyt maksaa eurolla, mikä sekin on kiskurointia. Lopulta mäkkärin sonnantuoksuisen vessan polettivehje oli rikki ja lukko tästä syystä auki. Muuten, Elixiassa on velmusti vessapaperi semmoisina yhden palan arkkeina, että niitä saa nyhtää aikansa.

Ostin junalipun huomiseksi, puolenyön jälkeen pääsen kotiin. Parempi olisi ehtiä junaan ja olla eksymättä matkalla asemalle. Tänään joku ohikulkeva setä kysyi olenko eksynyt kun kuljin kartta kädessä. Sanoin että en ole, vaikka oikeasti olin, mutta puhuin samalla puhelimessa Maailman ihanimman kanssa, niin ei minua niin kiinnostanutkaan että miten äkkiä pääsen Sis'n kämpille, kun kyllä sinne löytää kun aikansa etsii.

Täällä Helsingissä on aika pelottavaa. Ihmiset vaikuttavat epäilyttäviltä, väkivaltaisilta, päihtyneiltä. En ole rasisti, mutta näin riittävän monta metrohousuista etnisen vähemmistön teiniedustajaa viinapullon kanssa haastamassa riitaa keskenään, että luontaisenkaltainen itsesäilytysvaisto pisti vaihtamaan kadun puolta. En ole koskaan ollut erityisen säikky (tietääkseni), mutta mitä isommaksi kasvaa, sitä enemmän kaipaa isoa dobermannia kävelyseuraksi.

Sis lähtee käymään jossain, minä rääpäisen kasaan kotiläksykässärin ja pistän nukkumaan.

Jos nyt näkisin Maailman ihanimman niin itkisin onnesta ihan vaan tämän elämän keveyden takia. Tosin ajatuksella, että kotona odottavat ihanat mussukat, pääsee jo melko lähelle.