Silky and smooth.

Eipä ole ikinä mennyt asiat Kelan kanssa niin sutjakasti kuin tänään puhelimessa. Olivat hylänneet asumistukihakemukseni puutteellisten liitteiden perusteella. Soitin ja olin varautunut hirveään paperisotaan ja ympäriinsäsoitteluun erinäisten palkkatodistusten sun muiden perässä, mutta riittikin siis pelkkä soitto, ja oikein ymmärtäväinen virkailija sanoi laittavansa nollatulot ja asia selvä. Hämmentävää lajitoverillisuutta. Olen hämmentynyt, mutta kiitollinen.

Lajitoverit ovat muutenkin olleet viime päivien voimavara. Osa tekee auttamista työkseen ja heille maksetaan siitä rahalla, mutta olen silti kiitollinen heille heidän tekemästään työstä minun hyväkseni (tällä tarkoitan opoa ja ODL:n projektikoordinaattoria). En ymmärrä miten on niin vaikeaa ajatella omaa parastaan ja röyhkeästi ottaa se minkä tarvitsee, koska se ei ole keneltäkään pois.

Tässä elämäntilanteessani olenhuomannut joutuvani turvautumaan rakkaisiin ystäviini ja auttamista työkseen tekeviin ihmisiin ja työntämään esimerkiksi vanhempiani kauemmas tilanteesta. Isäni on täysin kyvytön näkemään todellista väsymystäni ja sitä, että en kertakaikkiaan selviä kaiken paineen keskellä ilman kohtuullista hengähdystaukoa. Hänelle olen asennevammainen ihminen, joka ei osaa priorisoida, rakentaa tavoitteita, hallita elämäänsä. Hän ei kuitenkaan ole elänyt minun elämääni eikä tiedä minkälaista se on. Hänelle valmistuminen ja työelämään siirtyminen on jokin itseisarvo, joka jyrää esimerkiksi terveyden yli.

Minä olen oman elämäni asiantuntija ja olen kai kohta 25-vuotiaana aikuisena naisena valmis, tai ainakin oikeutettu ihan itse päättämään mikä on minulle parhaaksi? Jos haluan mielipiteen asiasta, kysyn kyllä.

Olen vasta viime aikoina käsittänyt, miten ympärillä olevat olosuhteet ja tietenkin myös itseaiheutetut sellaiset voivat ihmistä rampauttaa. Viime viikonlopun tappelu pudotti minut todella alas, ikään kuin puhkaisi jonkin turhanpäiväisen räpiköimisen kuplan. Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. On epäilemättä oma valintani olla ihmissuhteessa, johon liittyy erittäin vaikeiden asioiden käsittelemistä. On oma valintani, että olen käyttänyt opintotukikuukauteni loppuun ja vaihtanut alaa parin vuoden opiskelun jälkeen.

On kuitenkin karu tosiasia, että jossakin vaiheessa ne resurssit, joilla näitä asioita elämässä normaalisti potkisi eteenpäin, ovat huvenneet jo viime kesänä niinä aurinkoisina kesäpäivinä, kun tunsin raahautuvani eteenpäin. Mikseivät hälytyskellot soineet? Olinko niin huolissani toisesta, että unohdin itseni?

Se vahva, energinen, säteilevä ihminen, joka olen ollut, on viime aikoina ollut jyrän alle jäänyt jäniksenraato. Se minua surettaakin: miten paljon nauttisinkaan kaikesta, jos olisin se sama naarasenergiaa puhkuva voimakas nainen, joka olen ehjimmilläni ollut?

Minä haluan hänet takaisin. Magenta, alkukesän tyttö, joka ei tärise ilman syytä ja jonka päätä ei vihlo. Ihana, itseään röyhkeästi rakastava Magenta tulee takaisin, se on varmaa. Nimittäin ihmisille ei anneta kuin sen verran, minkä se ihminen kestää.