Elämä.

Luin jostakin lehdestä jotain palstaa, jossa jollakin oli vaikeaa. Vastauksessa sanottiin, että kyseessä on kuormittava elämänvaihe. Onko muunlaisia? Onko tämä homma jotakin eläkkeellepääsyn odottamista? Tai ylipäätään aina odottamista - sitten kun.

Kuten isäni tänään totesi, kun kerroin Maailman ihanimman siskon pojan (4 v.) huvittavista tempauksista... Se on hyvä ikä, ja sen jälkeen onkin enimmäkseen alamäkeä.

Ei kenelläkään ole helppoa. Sen kun tajuaa, niin ymmärtää tämän tasa-arvoisuuden. Vaikka sanonta kuuluu, että tasan ei käy onnen lahjat, niin minusta tuntuu, että kyllä ne melko tasan menee. Jos luulet, että joku ihminen on paremmassa tilanteessa kuin sinä, et vain tiedä tarpeeksi.

Kaikille sattuu ja tapahtuu, mutta onnellinen voi olla se, joka ymmärtää, että ollaan samassa veneessä. Voidaan lohduttaa toisiamme. Meidät kaikki on puskettu tänne maailmaan vahingossa tai vauvakuumeessa.

Ollaan onnellisia pienistä. Pienistä pilkullisista koirista, jotka heiluttavat häntää ja rupeavat kiemurtelemaan onnesssaan kun niihin päin vain katsookin. Ehkä me kaikki olemme samanlaisia, huomiota vailla, hakiessamme hyväksyntää ja katsekontaktia lajitoverilta.