Kaksi miestä istuu baarissa. Toinen sanoo: "Minun anoppini on oikea enkeli." Tähän toinen vastaa: "Ole onnellinen, minun anoppini on vielä hengissä."
(Anoppivitsejä englanniksi.)
Läheisille suuri suru, mutta suuri helpotus, jokseenkin siis monimutkaisia ja ristiriidassakin keskenään olevia tunteita. Odotettavissa oli, nyt pitkään staattisessa jännityksessä olleeseen tilaan pääsee vihdoin raikasta ilmaa. Moni asia muuttuu.
Yhtä aikaa tapahtuu kaikkea ihan tavallista ja mukavaa. Sain koulussa kaima-karhulta BodyPump 61:n biisit, jotta voin niitä ruveta lataamaan alitajuntaani mp3-soittimesta. Ajattelin tänään mennä pumppiin reenailemaan uutta ohjelmaa, ihan pienillä painoilla kun huomenna ja ylihuomenna on combattia taas.
Pönötin tänään toisen seminaaripäivän, pitäisi tulla kohta lisää pisteitä plakkariin. Aion alisuorittaa kaikki ******* scheibe rästihommat. Nii kerta.
Olinpa niin rapsakkaan reipas, että kohelsin tieni Kelalle ja vein sairaspäivärahahakemuksen todistukseeni ja käskin tätin tarkastaa, että raksit on paikoillaan. Hjuve homma.
Olen jostakin syystä jäänyt lähipäivinä tuijottamaan ihmisten kauneutta. Jokaisesta löytyy jotakin hurmaavaa.
Ihmiset valittavat blogeissaan stressiä, paniikkia, ahdistusta. Kevät on tulossa! Koitetaan keskittyä hyviin asioihin, joohan, niistä saa valtavasti voimaa. Hei, päivä kerrallaan kohti valoa, kohti lämpöä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mun valo- ja lämpöannos pääsee valloilleen tiistaina, kun lentokoneen pyörät karahtaa Thaimaan kamaralle. Gradun taputtelu + lähtötäpinät = paniikki. Mutta kyllä se tästä.
Solarium oli muuten mukava, se lämpö rentouttaa mahtavasti jumittuneet niskat ja muutkin paikat. Rok.
No gradupaniikin nyt ymmärtää. ;) Mutta jotku panikoi ihan vaan niinku lämpimikseen. :D Hyvvää matkaa!
Lähetä kommentti