Nöf nöf nöf nöf nöf skviik

Kävin tuossa maanantaina Oulunsalon terveyskeskuksessa lääkärillä jutskaamassa, kun siirryn nyt Oulunsalon kunnan palveluiden piiriin. Lääkäritäti oli aivan mahtava. Jatkan Cipralexia samalla annostuksella eli hoitotasolla kuten tapana on sanoa. Kolme kuukautta. Sitten kuukauden aikana lopetellaan, jos kaikki menee hyvin. Kontrolli kerran kuukaudessa ja varaan lisäksi ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka kanssa voin käydä avautumassa edelleen elämääni vaivaavasta säröisestä isä-suhteesta, mikä lienee tyypillistä esikoistyttärelle, mene ja tiedä. Olisi se hyvä kun ei tarvitsisi 25-vuotiaan ihmisen enää hävetä isänsä tekoja. Ja se on nimenomaan minun korvien välissä, koska veljeäni ei tempaukset kiinnosta eikä haittaa.

Täällä näyttäisi kesäaikana toimivan aivan simppahyvin nuo terveyskeskuspalvelut. Maailman ihanin pääsi hoitajalta tänään suoraan lääkärille ja sieltä heti verikokeisiin ja sai sairaslomaa tämän viikon loppuun asti. Yllättävän reippaasti tuo silti pisti säleiksi Kaakkurissa ex-kämppiksen kissankuseman ex-sohvan, joka oli liian sökö, että sitä olisi kukaan ottanut vastaan. Itse olisin samassa taudissa vain inisemässä sohvan pohjalla lisää juustonaksuja ja suffelipuffseja vai mitä ne on. Niitä sekaisin ja Pepsi Maxilla alas. Voi minua pientä.

Mutta siis en ole siinä kunnossa niin en inise siellä sohvassa. Aivan älyttömän mukavaa lähteä Kempeleeseen vetämään pumppia vielä illalla, vaikka johan tässä on vedetty pumppia sellaiset yliannostukset, että luulisi jo kyllästyttävän, mutta ei! Jos jaksaisi niin voisi vaihdella muutaman kappaleen edellisestä ohjelmasta, jos vielä muistan että mitenkä ne meni.

Siivottiin tosiaan Kaakkurissa ja todettiin, että vielä yhden reissun se ainakin vaatii. Jääkaappi pitää vielä pestä ja olohuone imuroida ja jotain romua viedä pois.

Ei kai tuo Maailman ihanin vielä ole toinen jalka haudassa kun se tuolla niin iloisesti laulelee Putte-possun nimipäivää.

Laitettiin Serla-jättiorava gerbiileiden terraarion viereen ja naurettiin kun kolme nököhammasta nousi takajaloilleen ihmettelemään näköpiiriin ilmestynyttä Gerbiilien Jumalaa. Koirasta on myös paljon hupia. Se on niin lojaali, tuossa se murjottaa jalkojeni juuressa, niin kuin yleensä. Suosittelen kaikille elämäänsä kyllästyneille jonkinlaisen elikon hankkimista, sillä ne opettavat paljon siitä mikä on oleellista ja mikä ei. Jasmin mielestä oleellista on massun rapsutus, herkut ja päiväunet. Gerbiilien mielestä oleellista on puuhailu, syöminen, puuhailu, nukkuminen ja puuhailu. Se on ihan älytöntä miten tehokkaita ne ovat työssään silputessaan kananmunakoteloita, vessapaperirullia, pizzalaatikoita... kenties hyödytöntä globaalien ongelmien ratkaisun kannalta, mutta noiden elikoiden mielenterveys on taatusti parempi kuin monella homo sapiensilla. Noilla elikoilla on tarkoitus: jyrsiä kunnes koittaa taas aika mennä nukkumaan.

Yllättävä naisellisuuden puuska, lakkasin kynnet ja vieläpä oikein niin kuin ranskalaisen manikyyrin tapaan. Onneksi sattui löytymään riittävän juoksevaa kynsilakkaa vielä tuolta vanhojen jämisköjen joukosta. Parasta on tietenkin kynsilakan kuivumisen aikana huokailtava "en mää voi kun mun kynsilakka kuivuu" vastauksena melkeinpä mihin tahansa.