Hamster dance

Ei oo ehtinyt tylsää olemaan. Harjoittelua ja jumppendaalia. Viime viikolla soitin keskiviikkoaamuna, että vaihdan vuoroa kun pakko pitää välillä hetki vapaata. Se on fiksuutta ajatella ittiään. Ajatelkaapa tekin, joohan. Niin ja tämä muutto. Kyllä täällä Oulunsalosa jo assuu, mutta kaikuu vielä kun suurin osa romppeista on Kaakkurissa.

Hirviä rahapula on vaivannut, mutta sepä taas korjaantuu. Oon niin hyvä hyötykäyttämään eli sijoittamaan varojani. Mutta ei sitä paljon voi säästelläkään, kun sitä tulee niin vähän, että kun ruokaa ostaa niin sepä on sitten siinä. Kaikki rahat mitä tulee, tulee jumppavedoista. Pitäis käydä Kelalla kun joutais, mutta kun päivät menee harjoittelussa. Että hakis tänne sen asumistuen, kun luulevat vielä että asun Kaakkurissa.

Muuten olen pettynyt siinä, että hirviän hyvät Oivallus-leivät on epäterveellisiä. Aivan sama vaikka olis kuituja, niin puoliksi kovetettu kasvirasva ja lisäaineet aiheuttaa sen, että ihan basic ruisleipä ajaa ohi sata-nolla. Kökkö kun tietenkin ne Oivallus-leivät olis ihan törky hyviä. Voi sitä miettiä että miksi viikon kaapissa ässehtinyt leipä on pehmoinen kuin uunituore. Nii-iin.

En osaa ajatella, että enää viikko harjoittelua. Sen jälkeen, vaikka onkin ihan simona jumppaa, niin kuitenkin on päivät aikaa. Jos sitä ehtis ennen elokuun 13. päivää, kun alkaa uusi harjoittelu, maata vähän auringossa. Tai käpötellä vaan. Eilen illalla käpöttelin lähimaastossa sessun kanssa ja aivan ihanaa oli. Ihanan hiljaista. Se ero on Kaakkurilla ja tällä Runkotiellä. Ei ole moottoritie eikä junarata vieressä. Hiljaisuus on oikeasti melkein äänetöntä. Aivan ihanaa.

Kaikki on hyvin ja asiat tulee hoidettua. Hirviän mukavaa on, kun ehtis välillä ajattelemaan, että onpa mukavaa, kyllä. Koko ajanhan minä teen juuri sitä mitä haluan. Se on etuoikeus opiskellakin sitä mitä haluaa, kun juuri nyt on tulleet opiskelupaikkojen pääsykoetulokset ja kaikki ei ole päässeet minne ovat halunneet. Vaikka ei meidän kouluun niin älyttömän vaikea ole päästä. Kuitenkin. Pääsin minä sinne medianomilinjallekin, vaikka sinne otetaan vaan hurjan luovia persoonia, joilla on näkemystä (onneksi pääsin pois sieltä hoitsunössöjen keskelle).

Ja pumppi ja combatti, nehän ne on maailman parhaita asioita. Aivan älyttömän hyvä mieli tuli, eikä tuo ilmaisu oikein kuvaa sitä lämmintä tunnetta, kun asiakas tunnin jälkeen sanoi, että "sää olit kiva vetäjä". Saa aavistelemaan, että en ole ihan väärässä paikassa väärään aikaan.

Nytpä pitääkin lähteä pitämään pumppia. Aivan ihanaa, vaikka on tässä ollut vähän luvattoman monta pumppia viime aikoina ja pitäisi palautua jossakin välissä. Mutta olen kuitenkin syönyt ja nukkunut ihan simppahyvin, että ei jää siitä kiinni. Syökää ja nukkukaa tekin. Ja liikkukaa. Ne kolme kun on kunnossa, niin ollaan jo pitkällä. Ja sitten vielä vähän halimista, joko koiran tai lajitoverin, ja ajatusten vaihtoa jonkun kanssa ja musiikin kuuntelua ihan että sen asiakseen ottaa. Siinä on melkein kaikki avaimet mukavuuteen, eikä purista eikä kiristä.