Aivan mahdottoman ihana päivä

Tänään Touko-Poukolan kämppä tyhjeni, avaimet vietiin Top-Huoltoon ja ovi lyötiin tiks-lukkoon. Takuuvuokraa odotellessa. Yksi murhe vähemmän, jippii! Uusi asukas kuulosti puhelimessa vilpittömän kiitolliselta, kun pääsi muuttamaan ennen virallista muuttopäivää. Tiistaihan se vasta on kuun viimeinen. Mutta miksi ei olisi kiva lajitoverille, jos siitä ei itselle ole kohtuutonta vaivaa edes? Ja on se ihanaa, kun jokin asia on pois alta. On se.

Nakattiin Maailman ihanimman kanssa viisi pientä nuorisohuligaania kaupungille, sisältäen pikkuveljeni, joka ei oikeasti ole enää niin pieni mussukka, koska pääsi juuri armeijasta. Viisi pientä nuorisohuligaania takapenkillä palauttivat mieleen suloisia muistoja omasta nuoruudesta, jolloin ahtauduttiin takapenkille jonkun pojan syliin ja läksittiin hauskanpitoon. Hyvin on niistäkin ajoista selvitty hengissä tähän päivään asti huolimatta siitä huolettomasta geneettisperäisestä juomatahdista, jolla Gini Lemon kulahti automatkalla alas. Voi niitä entisajan nuoria. Ihme, että minusta on tullut näin fiksu. Pitää muistaa se sitten kun omia mukeloita kasvattaa. Vaikka ne vähän hilluis, niin niistä voi tulla vielä ihan hyviä. Mutta en minä ole koskaan mitenkään kamalan edesvastuuton ollut.

Pumpissa oli tänään vain yksi asiakas, jonka kanssa treenattiin sitten kaksistaan. Hassua, mutta ei minua haitannut. Itseenikään en osannut ottaa, kun ei ollut oma tunti, vaan tuuraus. Toivon tosissani, että sali rupeaa mainostamaan, sillä tunteja lisätään syksylle ja kalliiksi tulee pitää tällä 27 euron tuntipalkalla yksityistunteja. Tietenkin toivon, että olisin niin maanmainio, että tuntini olisivat tupaten täynnä. Eilen muuten yksi asiakas sanoi sivulauseessa "ei sussakaan mitään vikaa ole", kun olin tuuraamassa kolleegaa. Että otetaan kohteliaisuutena. Entäpä sitten "hyvin sä vedät" kun pyysin palautetta?

Polttelen juuri bodypump-lisenssivideota levylle, että saa maanantaina lähetettyä. Saapa nähä mitä sanovat siitä. Meinaan arvostaa köyhiä maallisia saavutuksiani niin paljon, että lyön värikopioidut lisenssini kehystettynä seinälle. Sitten ihailen niitä joka päivä ja paistattelen siinä ajatuksessa, että jokin asia on mennyt kerralla läpi. Inssikin meni vasta tokalla, kun olin niin hermona. Vähänkö hajotti. Jujutsussa en päässyt ekalla kerralla oranssin vyön kokeeseen, mutta ei päässyt kyllä kukaan muukaan meidän porukassa. Yo-kirjoituksista kyllä selvisin kerralla. Mutta yo-todistuksen olen jo hukannut. En tiedä onko todistuksesta myöhemmin jotain varten tilaamani virallinen kopio vielä tallessa. Mutta niin, joskus pitää vaan hakea sitä omaa juttua. Eka koulu ei ollut mun tarkoitukseni. Ja muutaman miehen on saanut sihdata, että on löytänyt oman kultajyvän, joka on tismalleen se oikia.

Maailman ihanin on siskonsa muksuja vahtimassa ja me Jassin kanssa täällä pönötetään eikä osata mennä nukkumaan ilman unikaveria. Paitsi Jasmi nukkuu jo. Se katsoi Carlito's wayn tuossa ja näkee nyt mafiaunia. Olin tietokoneella ja menossa sammuttamaan telkkaria kesken elokuvan kun ei tullut seurattua, niin Jasmin ilme kertoi "älä ny laita samperi sitä kiinni ku mää katon sitä", joten laitoin sitä vaan vähän pienemmälle... living with a dog.

Omalla uskomattomalla tavallaan tämä päivä on ollut yksi elämäni parhaista. Hymyilen vain ja tuntuu sellaiselta, että... huh huh. Käytiin syömässä porukoilla, ne on mahtavia tyyppejä ja olen niistä hurjan onnellinen. Ja ruoka oli aivan törkiän hyvvää. Pötkötin sohvalla ja katsoin Hercule Poirotin ja mutustin suffelipuffeja niin että tuli vähän huono olo. Kaiken kaikkiaan vaan hirmu mukavaa. Toivon, että olisi jo joulu, kun kämpäntyhjennyksessä mukana tuli viimein meidän posliininen joulutalo, johon laitetaan sisään kynttilä.

Mulla on nyt vähän semmoinen joulumieli sydämessä.