Aurinko paistaa eikä ole edes pilviä edessä

Eilen oli aivan mahtava päivä. Yksi suosikeistani pitkään aikaan. Makoilin Jasmi-koiran kanssa pihalla ja tein ristikkoa, kävimme pyöräilemässä ja katsomassa heppoja, illalla haettiin pizzaa (jesh, sitä on puolet jääkaapissa vielä!) ja Jasmi oli maailman paras koira ja hymyili leveää koiran hymyä ja heilutti häntää ja juoksi nätisti pyörän vierellä ilman remmiä ja katottiin vielä Hercule Poirottia, mikä oli pitkästä aikaa aivan huippua. Ja vielä kun Maailman ihanin tuli iltavuorosta, saunottiin ja katsottiin aivan pöhlö hömppä Muuttohaluton poikamies eli Failure to launch ja oli vaan mukavaa ja rentoa.

Jotenkin oletin tämän päivän alkavan aivan yhtä loistavasti, mutta jostain syystä heti aamusta lävähtää esiin kaikkea turhanpäiväistä. En olisi jaksanut kuunnella yhtään enempää hitaasti puhuvaa setääni, joka paitsi soitti toivottaakseen hyvää nimipäivää, myös avautuakseen jostain, minkä kieltäydyin kuuntelemasta. Olen aika kyllästynyt kuuntelemaan noita puheluita ja miettimään, onko hän oikeasti vain sairas tai väsynyt, vai onko hän päissään.

Sitten tuli viesti, että eräs on kolhinut päänsä ja saanut aivotärähdyksen pienessä autokolarissa kiven kanssa. Surkea juttu, etenkin kun olin toivonut näkeväni sankarittaren pumppitunnilla tänään, mutta tarjous on edelleen voimassa.

Tietenkin ekana ennen detaljeja tuli mieleen, että kyseessä olisi pyöräilyäksidentti. Siinä ei voi kuin syyttää itseään, jos ei ole kypärää päässä. Olen itsekin kerran vuosia sitten kyntänyt asfalttia naama verillä, kun "pitääpä korjauttaa tuo tässä kohtapuoliin"-etulokari irtosi ja jäi eturenkaan väliin. Sen kerran jälkeen hankin kypärän - ja en ole kaatunut sen koommin, tietenkään. Niin että käyttäkää hyvät ihmiset pyöräilykypärää! Ja sama homma rullaluistelijoilla... ihan hirvittää kun tulee paljaspäisiä ukkoja ja akkoja vastaan sauvat viuhtoen aivan tolkutonta vauhtia. Vaikka itse olisikin virtuoosi niin koskaan ei tiedä kanssakulkijoista.

Muuten, kun houkuttelen tuttavia sun muita jumpalle, en itse saa siitä ihan mitään muuta kuin sen ilon, jos ihminen innostuu liikkumisesta ja saa siitä paremman kunnon ja itsetunnon ja huomaa pystyvänsä ja jaksavansa ja osaavansa. Olette lähimmäiset ihan vastuussa itse itsellenne siitä, jos haluatte kokeilla jotain uutta, hieman testata itseänne, aloittaa jopa uuden hyvän harrastuksen. En pidä yhtään tapausta henkilökohtaisena voittona eikä kenelläkään tarvitse olla paha mieli jos ei oikeasti kiinnosta tai jaksa lähteä jumpalle. Siellä on porukkaa silti ja me pidetään siellä hauskaa ilman sinua, hähää!

Ei vaan oikeasti, erinomainen tarjous, tulkaa kokeilemaan, saatatte yllättyä miten mukavaa se on... ja miten hyvää se sinulle tekee. Ja kuka tahansa tarpeeksi lähellä Oulua asuva ihminen voi ottaa minuun yhteyttä ja kertoa, että haluaa kokeilla ennen kuin menee sanomaan onko bodypump tai bodycombat "minun juttu" vai ei. Ja kun päästää irti kaikista niistä esteistä korvien välissä, niin kappas, se on aivan mahtavaa.

Isä oli jättänyt vastaajaan viestin jostain koiran ihon alla olevasta patista ja en juuri nyt jaksaisi millään ruveta googlettamaan punkkeja tai muita, mistä lie onkaan kysymys. Tekisi suorastaan mieli laittaa puhelin pois päältä täksi päiväksi. Maailman Ihanin on auttamassa muuttohommissa kaveriaan ja minä lähden parin tunnin päästä jumpalle. Vielä kun sain viestiä jostain ohjaajapolitiikasta eräällä salilla, että kilpailevien salien ohjaajia ei voida pitää ko. salilla. En edes tiedä miksi tuo asia minua huokailuttaa, aivan samahan se minulle on, kun kerran ohjaan vain Oulunsalossa syksyn.

Joku voisi tarjota minulle nyt saavillisen hyviä uutisia? Ehkä parempi kuitenkin pitää puhelin auki. Ihoa kutittaa ja pakko napata antihistamiini. Koitan karkottaa tämän löysän olon ja päästä samaan ihanaan fiilikseen, kuin eilen... Yesterday, all my troubles seemed so far away... Ehkä tämä myrtymys johtuu menkoista. Aivan sama, kunhan siitä pääsee eroon! Itseasiassa luulen, että olen vain nälkäinen ja siihenhän minulla on vastaus jääkaapissa. Hmmmm....