Ihanaa sadetta, ihanaa paistetta

Tänään meni tämän kuun viimeiset rahat ruokaostoksiin. Viisaudenhammas kömpii ylös vasemmalta puolelta leukaa niin, että vihloo korvassa asti - tai sitten se on korvatulehdus ihan erikseen. Ei pysty kunnolla edes syömään niitä herkkuja, joita maksaessa tili tyhjeni viimeistä euroa myöten. Venäytin selkäni tänään halatessani jumppapalloa venyttelyiden lopuksi - ironista, kun se kestää kyllä kaikenlaisen venkoilun ja päättää keljuilla aivan viattomalla hetkellä.

Kyllähän se jo kertoo kaiken, kun ei ota kuitenkaan yhtään päähän. Koti näyttää vähitellen kodilta, ja viihdyn täällä mainiosti. Huolimatta siitä, että Jasmi alias Nippe pyöri yhtenä päivänä ojassa siilinraadossa, se on ollut muuten aivan kelpo koira. Gerbiilit ovat hassuja eli täyttävät tehtävänsä. Maailman Ihanin on aivan VOI LUOJA MITEN IHANA. Tänään oli neljä jumppaa ja niistä kaikista tuli tajuttoman hyvä olo. Kokeilkaa oikeasti ihmiset miten ihanaa se on, kun hiki virtaa solkenaan, sitä oloa ei saa ihan mistään muualta.

Sielu on rauhassa. Kaikki on aina kesken ja kiireenkään kanssa ei tule valmista, ei. Sielu on kuin perhonen niityllä, keveä ja hetkeensä ihastunut. Jotenkin sitä osaa nauttia aivan pienestä... niin kuin saisi leipää nälkiinnyttyään. Kun saa heittää hiestä märät jumppavaatteet pyykkikoriin ja suihkun jälkeen kietaista lämpimän ja pehmoisen aamutakin päälle, se on pienen ihmisen taivas. Kun pilkkoo dipattavaksi porkkanaa, kurkkua ja paprikaa ja välistä maistaa aina palan, ja ne väritkin tekevät niin iloiseksi, että se iloisuus hävettää. Kun itseään syyttelemättä nostaa kaapista kupin sipsejä varten ja myöntää itselleen muutenkin kaiken mitä vain mieli tekee, kun sen kerran on ansainnut. Ei minulle mieli tee mahdottomia, minä tulen onnelliseksi näistä ihan höpsöistä asioista. Varpaat ovat onnelliset kun pääsivät pois iljettävistä jumppakengistä, jotka ovat haisevat ja kosteat ja kumpikaan ominaisuus ei lähde ulkona tuulettamalla, kokeiltu on!

Kaikenkaikkiaan aivan keskinkertaiset olosuhteet, mutta ah, mikä onni! Juuri nyt täällä, ei vain sitten kun kaikki on paremmin, vaan nyt! Kaikki järjestyy, en minä jaksa murehtia, kun en millään viitsisi! Mistä tämä tuli tämä mahtava rentous, huolettomuus ja vapauttava hälläväliä? Lupa siihen, että maanantaina jatketaan ja järjestetään lisää elämän asioita, mutta nyt vaan ollaan ja nautitaan meidän uusilla isän sponsoroimilla sohvilla löhöilystä. Ne on aikuisten sohvat, ja meille tulee ihan aikuisten olohuone, olihan se aikakin jo päästä eroon Mäntylän kämppiksen entisestä kissankusemasta sohvasta, joka ei kelvannut edes Pelastusarmeijalle.

Menen laittamaan uunin lämpenemään soijagourmetpyöryköille ja pariisinperunoille. Tänään täällä herkutellaan ja huomenna syödään kaurapuuroa ja näkkileipää, kun rahat ja herkut on loppu! Väliäkös sillä!