Tänään aamupäivällä olin koirien kanssa Koppanassa. Meren rantaan laskeutui viisi joutsenta. Maisema oli hätkähdyttävän kaunis. Löysin rannalta kauniin valkoisen sulan, joka on nyt tuossa ikkunalla. Istuin hiekalla ja koirat jyräsivät vierestä niin että loppupäivän sai karistella hiekkoja housuista. Taavi uskaltautui uimaan, Jasmine kävi vain kastamassa varpaitaan muistuttaakseen itseään, ettei vesi ole hänen elementtinsä.
Äsken iltakävelyllä tapasimme siilin ja jäneksen. Molemmilla on näillä main huolestuttavan suuri todennäköisyys päätyä auton litistämäksi, iltalenkeillä joskus näkee surullista jälkeä. Jollakin tavalla yhteiselo näissä lähiöissä kuitenkin onnistuu, kait. Kyllä ne ainakin minun iltalenkkejäni piristävät.
Toivottavasti enää ei löydy kovin montaa ihmistä, jonka mielestä on ihan hyvä idea pitää kissoja vapaana milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Kohta saadaan taas hyvä kissanpentusato kun taukit pitävät lemmikkejään vapaana lisääntymässä miten sattuu. Vihaiseksi tekee. Ja syksyllä nähdään sitten hirveä määrä kesäkissoja etsimässä uutta kotia eläinkotien häkeissä. Herätkää todellisuuteen, ihmiset.
En varmaan huomaisi vuodenaikojen vaikutusta luontoon, jos minulla ei olisi koiraa, joka veisi ulos. Puut ovat jo hiirenkorvilla, reippaastikin. Yleensä kun juoksee, ei meinaa edes hoksata kaikkea muutosta, mutta kävellessä sitä ehtii vähän tarkemmin mittailemaan puunlehtien kehitysastetta.
Viihdyttävää. Yhden iltakävelyn aikana ehdimme leikkiä agenttia ja pinkoa pitkin pöpelikköä, ja inspiroitua lauluntekoon metsäpolulla (mp3-soittimessa on neljä kitaralla soitettua kappaletta, jotka ovat laulua vailla). Missä kaikki ovat, mietin, näin vain muutaman ohiajavan taksin. Ei ollut tungosta lenkkipolulla. Jasmine sai rauhassa haistella tien varret. Pitkän iltakävelyn jälkeen se nukkuu tyytyväisenä omalla viltillään. Vaikea tässä on itsekään enää taistella unta vastaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti