Päivääkään en ole tylsää pitänyt, enkä pidä.
Revin itseni irti jumalaisesta suudelmasta, pyöräilin uuden nopeusennätyksen reidet hapoilla ja ehdin tenttiin. Uteliaalla ja vastaanottavaisella "jaahas jaahas, mitäs tenttiä sitä tultiinkaan tekemään"-asenteella. Otetaan se mitä elämä antaa!
Saa nähdä miten tämä "lahjattomat treenaa"-kyllästeinen tenttiinvalmistautumattomuus kantaa hedelmää.
Vähän arveluttaa että miten tämänpäiväisen jumppailun käy. Senhän voi aina korvata juoksemalla, kuten eilen (kun hän oli lähtenyt yötöihin, kiitos siitä tai en olisi nukkunut sitäkään vähää). Ei ole ikinä rullannut askel niin kevyesti. Mutta niin, minulla ei ole oikeasti mitään ongelmia korvata ihanaa asiaa vielä paremmalla.
Muhahahaa... it's good to be me. Omat laulut menee jalan alle.
Toisinaan on ihan mahtavaa olla selkärangaton, mennä siitä mistä aita on potkittu pois, lopettaa kaikenlainen stressaaminen, antaa asioiden mennä ihan päin helvettiä... Vielä koittaa sekin aika kun on taas tylsää eikä mitään minkä takia lintsata. Kamala ajatus. No oikiasti, ei ne asiat ole koskaan ihan niin mahtavasti menneet, että pieni sluibaaminen niitä saisi pois raiteiltaan. Minä en ole läheskään niin korvaamaton. Lisäksi en ole kuulemma edes oikeasti olemassa, vaan ylivilkkaan mielikuvituksen tuotetta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti