Meni sitten semmoinen kuutisen tuntia paria biisiä räpeltäessä treenikämpillä kitaristin kanssa. Huh. Oli kyllä luomisen tuskaa ja hirveetä säätämistä. Minne aika oikein katosi? En ole siis ehtinyt tänään tehdä mitään muuta, mille olin varannut ajatuksissani aikaa. Eipä ole toisaalta ehtinyt häslätä missään "hankkisinko itselleni ihan oman kahden hengen helvetin"-projekteissa.
Puhuin tuossa puhelimessa ainoan setäni kanssa ja ollaan kyllä hänen kanssaan kuin kaksi marjattaa. Aamuyöt on meille vähän vaarallisia, ruvetaan helposti herkistymään elämän edessä.
Tänä iltana katson vähän matkaa taaksepäin ja hymyilen. Olkoon millainen kevät hyvänsä, minä pidän hyvät muistot mukanani.
Lisää funkkikitaraa!
Tule jo, viikonloppu! Haluan nukkua pitkään! Mutta ei vielä, kuuden tunnin päästä on herätys... tai siis alle kuuden tunnin. Jee jee ja ei muuta kuin pää tyynyyn ja pikkusen vauhdikkaasti. Nukkuis nyt vähän niin jaksais seikkailla paremmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti