Bloodsucking Bastards

Ikkunaan on liiskattu lukuisia pieniä kärpästä muistuttavia verenimijöitä, osa niistä niin pieniä että niitä hädin tuskin tämmöisellä linssillä korjattavalla silmällä näkee. Uusia pirulaisia töpöttelee raatojen ohi, kuin odottaen surmaniskua. En tiedä mitä ne ovat, mistä niitä tulee ja miten niistä pääsee eroon, mutta totta vie ne purevat, imevät verta ja tekivät viime yöstä vähäunisen. Siispä minuuteissa laskettavan yöunen jälkeen oli helppo soittaa töihin, että olen kipeänä, mikä ei ole edes suuri valhe, koska olen juhannuksen ollut puolikuntoisena. Ja aatto ja juhannuspäivähän menivät aamuvuoroissa, eli siis puolikuntoisena on töitäkin paiskottu ja paskaa lapioitu, joten menköön tämä tällä kertaa.

Puolikuntoisena lipittelen tässä siideriä ja nautin olemisesta. Saatana on sen säätänyt että minä ja mies emme koskaan tee samaa vuoroa, jotta emme toisistamme liikaa pääsisi nauttimaan. Olen hoitanut asioita ja ollut niin etovan tehokas, että ihan itseäkin vähän tämä homma ihmetyttää.

Olen kilahdellut juhannuksen tienoilla pari kertaa lähestulkoon legendaarisesti (syytän menkkoja!). Kyllä vähän itteäkin järkytti että mistähän se taas tuulee ja meneekö se oottamalla ohi. Mieliala kun kääntyy hetkessä 180 astetta, hetkessä kotikissasta naarasleijonaksi ja takaisin, kyllähän se pistää miehen miettimään että paetako vai eikö, kas siinä pulma, vai leikkisikö kuollutta, jos se vaikka jättäisi rauhaan. Nyt on taas kotikissa-moodi päällä ja verenvuodatuksen loputtua kenties se moodi kestää kuten on pitkään kestänyt ennen niitä päiviä. Jee jeellä mennään ja katotaan mihin se riittää.

Pienistä asioista sitä osaa olla taas iloinen, tai kai se on iso asia kun mp3-soittimeen löytyi patterit ja pyykit on ulkona kuivumassa ja tuo yksi kirjekuori pitäisi viedä postilaatikkoon niin ropisisi opintopisteitä rekkariin. Iloinen olen ti-ke aamuvuorojen jälkeen koittavasti to-pe vapaasta ja viikonlopun iltavuorojen jälkeen koittavasta ma-ke vapaasta.

Iloinen olen neljännestä avomiehestä, jonka kamoja roudataan torstai-iltana Kaakelikeskuksen pakettiautolla. Sinkkukämpästä tulee uudenlainen tukikohta. Iloinen olen tästä aivottomasta popista, joka korvissani soi, tällä hetkellä Kate Ryan - Only If I. ...you were the summer of my life... Bimbolla tavalla olen onnellinen jokaisesta, jota olen koskettanut ja jolta olen saanut rakkautta tällä matkalla. Vdu tätä nyyhkyttelyä. Jospas huijaisin itseni imuroimaan.