Päiväunia

Lähdin töistä, duunipaikan pihalla oli odottamassa pilkullinen rakas kultamussukka Jasmine ja yksi toinen sydäntäraastavan ihana, joka ojensi minttupuffetin ja antoi pusun ja olen ihan mennyttä naista. Let's get married right away, baby.

Koira oli juoksutettu kypsäksi - se olisi tavallaan kyllä minun velvollisuuteni ja se, että joku muu hoitaa asian, tarkoittaa minulle käytännössä helpompaa elämää. Ei Jasminessa koskaan ole virtaa sillä tavalla kuin jossain sähköjäniksissä, mutta siitä näkee kyllä milloin se on tyytyväinen ja milloin ei. Jos se ei ole saanut liikkua tarpeeksi niin se mököttää sohvalla ja huokailee. Minun kanssa Jazz on tottunut hölököttelemään nolon köpösesti. Nyt on semmonen isäntä, jonka perässä se ei meinaa pysyä - ja minulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia.

Olen hiukka kateellinen Jasmille, että se sai viettää päivän ihanuuden kanssa puistossa makoillen. Luultavasti se on saanut rapsutuksia niiltä ihanilta käsiltä... samalla kun minä olen kuunnellut valitusta, hourailua, kuolemanpelkoa ja -toivoa umpioisessa sairaalassa, jossa kakkainen ilma seisoo tunkkaisissa huoneissa.

Tulin kotiin niin täällä on sänky petattu - itse en moisesta suoriudu ellen ihan tosissani ota projektiksi. Aika helposti minutkin saa loppujen lopuksi tehtyä onnelliseksi. Nyt alan ottamaan takaisin yöllä nukkumatta jääneitä tunteja, ja ehkä teen vähän varastoonkin ensi yötä varten.