Potilaan elvyttämistä jatkettiin edelleen, vaikka kaikki tiesivät sen olevan turhaa. Kukaan ei ollut valmis antamaan periksi väistämättömän edessä. Peli oli menetetty. On vain niin surullista myöntää, että henkeä ei saa puhallettua väkisin. Sielu oli jo lähtenyt. Vaatii rohkeutta päästää menemään.
Tänään on pitkästä aikaa ensimmäinen päivä, jolloin Hanna Kähkönen ei yritä kusettaa itseään.
Mut hei ei se riitä
Et on mukavaa
Sen täytyy olla paljon parempaa
lauantaina, lokakuuta 21, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti