Arkea

Kynsilakka lohkeilee. Ja syviä naarmuja raapia selkääni punaisilla kynsillä, puhua kielillä, kiusata hengiltä tekemällä kaiken, kaiken. / Leevi And The Leavings : Unelmia ja toimistohommia

En tiedä missä automaattikorttini on, kaiken varmuuden välttämiseksi siirsin rahat siltä tililtä toiselle. Eilen maksoin kortilla salaatin Street Cafessa ja löin jonnekin lompakon väliin. Ehkä se on takintaskussa tai pöydällä kotona. Ehkä se on hukassa. Eipä haittaa, parempi kun rahaa ei nyt käyttäisi mihinkään, koska sitä ei ole oikeasti enää kamalasti käytettäväksi, etenkin tammikuun uuden menoerän ansiosta, joka nielee kaikki veronpalautukset.

Onneksi olen ollut taas kerran etukäteen viisas ja ostanut joskus muinoin sarjalipun, että päästään kattomaan Bondia.

Lähdin äsken kesken tunnin pois, kun en pystynyt keskittymään keskellä hälinää (mitä ne siellä istuvat jos eivät aio seurata vaan kälistä keskenään?!?) vierailevan luennoitsijan änkytykseen, joka toisti itsestäänselvyyksiä vanhusten ravitsemuksesta. Turhautumiseen sekoittuu pettymys mp3-soittimen pariston loppumisesta. Ei onneksi kesken kappaleen. Yritin saada itseni hindulehmän zen-asteelle (voi se hindulehmäkin olla zenisti, miksei?) kuuntelemalla Finley Quayen & William Orbitin kappaleen "Dice" ja Conjure Onen kappaleen "Center Of The Sun". Hetkellisesti sain henkisen yliotteen keskellä pulputtavaa luokkaa.

Aamun tunnit, joilta luulin lintsaavani, oli siirretty, luultavasti kiusakseni, iltapäivälle.

Katsoimme kehityspsykologian piikkiin elokuvan Loisto. Minua raivostuttavat ihmiset, joilla ei ole jotenkin mitään herkkyyttä, vaan nauravat väärissä kohdissa. Ei nyt ole kyse siitä, etteikö siinä kohdassa Titanicia saisi revetä, kun Leonardo DiCaprio uppoaa, tai etteikö musta huumori olisi huumorin alatyyleistä mitä käyttökelpoisin. Pikemminkin naureskelu on samaa kuin menisi buuamaan paralympialaisiin. Mietin vaan, että puuttuuko oikeasti joiltakin ihmisiltä empatia ja tunneäly.

Ruoka ilahdutti, vaikkakin soija-nuudelisörsseliin oli tungettu arominvahvennetta eli ylimääräistä lisäainetta. Salaattipöydässä oli luumuja, joista ilahduin suuresti. Myöskin tuorejuustolevite oli boonusta. Jee.

Menen nyt litkimään vettä, jonka jälkeen menen sinne luennolle, josta en onnistunut lintsaamaan. Sainpahan sentään vahingoniloa elämään, kun tänne oli tullut tunnollista porukkaa aamulla turhaan kökkimään. Laiskuus on lahjakkuus!