Once in every life there comes a time to walk on our own and into the light

Köh.

Tulin koululle räkäisenä hoitelemaan pisneksiä. Oli onneksi tullut takuuvuokra Sivakalta takaisin Mäntylän kämpästä. Muuten olisin peeaa, koska setä on edelleen auki about neljäkymmentä eeroa ja OYS on velkaa yhen yövuoron palkan, ja näiden varaan olin budjettia hieman laskeskellut. Kädestä suuhun, sitä tämä on.

Joop. Olen ollut ilettävän limainen viikonlopusta asti, kun jostain kähvelsin itselleni tällaisen hassunhauskan flunssan. Mieluummin tämä kuin norovirus. Olen maannut sohvalla kuola suupielestä valuen ja tuijottanut telkkarista erittäin huonolaatuista ohjelmatarjontaa. Energiaa on patoutunut siinä määrin, että toivoisin, että en olisi itse näkemässä kun se energia johonkin purkautuu.

Mutta ei hätää. Energiaa tulen tarvitsemaan. Lähden huomenna yöjunalla bodycombat-ohjaajakoulutukseen Helsinkiin. Wish them luck!

Vaikka olen puolikuntoinen ja jokainen sisäänhengitys tuntuu sankariteolta, olen aivan tavattoman iloinen tulevasta viikonlopusta, jossa yhdistyy monta hyvää asiaa. Kämppään Isosiskon luona, jota näen aivan liian harvoin. Hauska sattuma, että saman naisen kanssa ollaan toisiamme mätkitty jujutsutreeneissä aikoinaan, ja nyt jaetaan tämä minun bodycombat-viikonloppuni. Tosin kyttäsisko on töissä koko viikonlopun, mutta ei sentään kellon ympäri.

Like stars across the sky
We were born to shine

Yrittäkääkin estää. Minähän lähden vaikka pää kainalossa! NICE AND LOUD!!!!