Alan vähitellen olla kunnossa. Tai kunnossa ja kunnossa, mutta ihan riittävän kunnossa kun muistaa sen hirviän kipiän olon vajaa viikko sitten, kun sattui joka paikkaan. Oikiasti, kun ei jaksanut omilla jaloillaan kävellä. Kauhia yskiminenkin alkaa olla jo takanapäin. Eikä tarvi enää koko aikaa niistää.
Käytiin äidin kanssa koirien kanssa päiväkävelyllä, keitettiin kahvit, käveltiin lähikiinalaiseen lounaalle. Ei oikein maistunut, muutenkin vähän öllö olo. Ei ole ihmekään kun ei ole jaksanut syödä muuta kuin roskaa eikä ole urheillut herran aikoihin.
Enpä oo hirveemmin tehnyt mitään enkä tee. No, unelmoin vähän tuon pihan laittamisesta sun muusta, jos tässä jaksais ruveta. Melko vetämätön olo, mutta jospa tämä tällä menisi, että olisi vain ja öllöttäisi. Jos parin päivän päästä olisi vaikka jo sen verran virtaa, että innostuisin yhden esseen värkkäämään loppuun.
Ulkona on tuulista, vaikkakin ihanan aurinkoista.
Taavi (novascotiannoutaja) jäi tänne hoitoon pariksi tunniksi ja jäystää Jasmin puruluita.
Lauantain hautajaiset pistivät ajattelemaan. Ei sitä joka päivä näe rakkaansa nakkovan lapiolla hiekkaa äitinsä haudalle.
Tällä viikolla ei pitäisi olla oikeastaan mitään pakollista menoa, tämän päivän combatin lisäksi. Kampaajalla voisin käydä, kun alkaa mennä pehko silmille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti