Hikipyykkiä

Istuin etuoikeutettuna koeyleisönä, kun Beauty Centerin tytöt harjoittelivat bodybalance-esitystä varten, se on huomenna keskiviikkona Raksilan Citymarketissa iltaseitsemältä. Istuin ja ihailin. Ihan liikutuin. Olen niin iloinen siitä, että kun jäsenyyteni - jonka olen irtisanonut päättymään tässä kuussa johtuen siitä, että ei tässä omien tuntien lisäksi paljoa jouda muuten treenaamaan ja saan treenata aika paljon niillä saleilla, joissa myös ohjaan- loppuu, saan vetää tunteja salilla ja nähdä niitä ihania ihmisiä. Ystäviä. Kolme vuotta he ovat seuranneet elämääni, eivätkä osallistumatta sivusta, vaan kannustaen, halaten ja kyyneleitäni pyyhkien. Varmastikaan ilman heitä en myöskään olisi aloittamassa jumppaohjaajan uraani. Heillä on elämässäni suurempi rooli, kuin mitä he varmaan tietävätkään.

Odottelin bodypumpin alkua, kävin hakemassa viereisestä kiinalaisesta ruokaa. Miksei lounaslistalla voi olla katkarapuja tai kalaa? Kasvisruoat ovat usein niin mauttomia herne-bambu-mössöjä, että ei se riitä tällaiselle B-luokan lihansyöjälle. No, katkarapuruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi kahteen syöntikertaan, ennen pumppia ja toinen erä ennen combattia. Ei sitä nälissään jaksa hullukaan hillua.

Oli satavinaan vettä, niin poljin pumpin jälkeen hikisissä kamppeissa Oulunsaloon - ajattelin, että sama kai tuo ettei turhaan kuivia kamppeita kastele. Ei se sitten satanut kuin sen minuutin, ja sitten alkoi aurinko paistaa. Fiilis oli korkealla kun mp3-soittimesta kuului Tom Jones ja If I Only Knew. Vähän niinku jääkiekkobiisi myös. Muka seuraan lätkää, höhöö. Tiedän jopa milloin Suomi pelaa seuraavan kerran ja se on enemmän kuin mitä eilen tiesin.

Combatin jälkeen oli taivaallisen ihana päästä suihkuun. Maailman ihanin oli lapsenvahtina ja huki venyi sen verran, että sain mukavasti tutustua henkilökuntaan, juoda erikoisen hyvää hanalimukkaa - yleensä ne ovat ihan karmeita- ja syödä perjantain palaverista jääneitä keksejä. Oikein mukavallista.

Muuten ei ole mikään paikka jumissa, mutta mitä ihmettä, kaula tuosta oikealta puolelta, edestä. Kipugeeliä ja hierontaa ja eiköhän se siitä. En tiennyt, että siinäkin on lihas. (No joo, siis tottakai tiesin, että siinä on lihas, mutta että semmoinen, joka tulee kipeäksi jostakin, mitä nyt on ilmeisesti tullut tehtyä.)

Laitettiin kuivumaan koneellinen jumppavaatteita. Kuivakoot ja odottakoot, keskiviikkona on kolme tuntia hikeä. On se sekin tapa viettää syntymäpäivää. Minä ohjaan hikijumppaa, ihmiset on kummissaan, voisin viettää juhlapäivää ylihuomenna! Ja harmonikkasoolo!

Naureskellaan vielä hetki sängyssä Niksi-Pirkalle ja Tokmannin mainoslehtiselle ja hupsulle pilkulliselle koiralle ja hoopoille gerbiileille ja sitten ihan muuten vaan. Sitten nukkumaan, huomenna on taas ehkäpä onnenpäivä! Tämä päivä ainakin ylitti odotukset, enempää en olisi paljon osannut toivoakaan.