Jee jee!

Je-re! Je-re! Je-re! Olen ihan varma, että kannustukseni ansiosta Jere sitten sai kiekon jenkkien maaliin. Olin matkalla Teknopalatsilta kotiin ja auto täyttyi kiljaisuistani tämän voittoisan maalin jälkeen.

Mitä se tarkoittaa, että ei osaa sanoa "ei". Sitä, että tänään pidän neljä tuntia jumppendaalia, vaikka pieni yskä kurkussa rahisee. Tuokaa kukkia haudalle. En ole ihan tietoinen siitä, että mitä tämä kroppa kestää. Toisaalta kesäkuu on tyhjää täynnä ja rahahan se on se, jolla saa. Ja pitää ottaa, kun annetaan. Minulla ketkulla kun ei muuta elantoa tällä ole, paitsi sosiaalitantta Anssi, jolta minä en haluaisi mennä pyytämään.

Ensi viikon piti olla kevyempi, mutta ei se nyt sitten olekaan älyttömän kevyt. Ei kuitenkaan ole kolmea kuntoutuspäivää kuten tällä viikolla, joten ehdin tehdä niitä kouluhommia, jotka olen päättänyt saada valmiiksi ja pikkasen äkkiä. Että sitten olis jonku ajan päästä se ammatti, että saisi niitä töitä, että voisi itseään elättää ja ei tarvisi pakosta vetää neljää jumppaa putkeen kun yskä röhisee ja räkä on poskella. Tosin on se jumppa kivaa että ei se haittaa. Ja vedonlyöntikertoimien mukaan olen loppukesästä aika tiukassa kunnossa tällä menolla. Kaipaisin loistavia vinkkejä palautumiseen ja kropan huoltoon, ettei tämä jumita kesken kesän.

Tänään on gerbiilimme ja monen muun Osmon nimipäivä. Onnea.

Köh köh. Ymmärrän yskän. Nooniin, kohta lähtee päivä käyntiin ja kun se lähtee niin sittenpä sitä ei voi enää mikään pysäyttää. Kello 20.30 loppuu vimonen tunti ja silloin pääsen minäkin viettämää ns. lepopäivää.